Olen kärsinyt nyt kaksi vuotta jostain toistaiseksi tuntemattomasta oireiden aiheuttajasta ja olen käynyt läpi tavanomaisimmat tutkimukset joita terveyskeskuslääkäri on minulle määrännyt, eikä mitään poikkeavaa ole tutkimuksissa löytynyt. Minne pitäisi suunnata tämän jälkeen kun ongelmaani ratkaisua ei ole löytynyt tavanomaisinta reittiä ja sinnikäs yrittäminen sitä kautta ei tunnut tuottavan tulosta? Mistä voisin onkia käsiini esimerkiksi jonkin alan spesialistin tai "pelle pelottoman" joka olisi halukas tutkimaan minun tapausta?
Olen itse vakuuttunut siitä, että oireiden aiheuttaja on "tarttuva" eli aiheuttaja on tullut minuun ulkopäin ja myöskin "asettunut" elimistööni aiheuttaen monenlaisia oireita. Miten se on tarttunut minuun, en voi tietää, mutta lähes täysin vakuuttunut, että läheisen fyysisen kontaktin ja vielä todennäköisemmin seksin kautta. Tulin tähän johtopäätökseen, koska aloin kärsiä seurustelukumppanini kanssa samoista oireista samaan aikaan, eikä mikään muu seikka elämäntavoissamme (jotka eroavat monilta osin merkittävästi) selittäneet näitä hyvin samankaltaisia oireita. Oireita on joka puolella kehoa ja niillä on keskenään yhteneväisiä piirteitä, tosin eihän voi tietää kuinka moni oikeasti johtuu "tartunnasta" ja mikä sitten taas jostain muusta. Kaikkihan on kuitenkin vuorovaikutuksessa keskenään ja yhdenlaiset oireet voivat synnyttää taas lisää toisenlaisia oireita.
Onko korrektia käyttää tauti-sanaa, jos määritelmää sille mikä minulla on ei ole olemassa tai sitä mikä minussa on ei ole toistaiseksi löydetty? Onko ehdotuksia siihen miten minun pitäisi jatkossa sanailla asiani, niin että tulisin helpommin ymmärretyksi ja en antaisi itsestäni kättelyssä "luulotautisen" kuvaa?
Olen itse vakuuttunut siitä, että oireiden aiheuttaja on "tarttuva" eli aiheuttaja on tullut minuun ulkopäin ja myöskin "asettunut" elimistööni aiheuttaen monenlaisia oireita. Miten se on tarttunut minuun, en voi tietää, mutta lähes täysin vakuuttunut, että läheisen fyysisen kontaktin ja vielä todennäköisemmin seksin kautta. Tulin tähän johtopäätökseen, koska aloin kärsiä seurustelukumppanini kanssa samoista oireista samaan aikaan, eikä mikään muu seikka elämäntavoissamme (jotka eroavat monilta osin merkittävästi) selittäneet näitä hyvin samankaltaisia oireita. Oireita on joka puolella kehoa ja niillä on keskenään yhteneväisiä piirteitä, tosin eihän voi tietää kuinka moni oikeasti johtuu "tartunnasta" ja mikä sitten taas jostain muusta. Kaikkihan on kuitenkin vuorovaikutuksessa keskenään ja yhdenlaiset oireet voivat synnyttää taas lisää toisenlaisia oireita.
Onko korrektia käyttää tauti-sanaa, jos määritelmää sille mikä minulla on ei ole olemassa tai sitä mikä minussa on ei ole toistaiseksi löydetty? Onko ehdotuksia siihen miten minun pitäisi jatkossa sanailla asiani, niin että tulisin helpommin ymmärretyksi ja en antaisi itsestäni kättelyssä "luulotautisen" kuvaa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
esim. kertoa jotain oireista!
Kerron taas kun jaksan kirjoittaa niistä. Siitä tulee kuitenkin pitkä tarina.
Seikka a: minulla ON jotain sellaista kun selitän. en haaskaa aikaa kirjoittaen keksittyjä juttuja. seikka B en ole toistaiseksi saanut siihen apua. Mietin miten tämän ymmärtäminen ON niin vaikeaa joillakin?
kyllä se vaikuttaa taudilta
Kerro miksi haluat nöyryyttää minua?
ettet kerro oireista mitään konkreettista?
oireiden kera, on ollut täällä postattuna useampaankin otteeseen.
Ehdoteltiin infektiolääkäriä ym., eli neuvoja kysyjä kyllä sai, vaan ei kaiketi sitten ole hakeutunut erikoissairaanhoidon piiriin.
Mainitsin infektiolääkäristä terveyskeskuslääkärille ja hän ei sillä hetkellä katsonut järkeväksi ohjata mua siihen suuntaan, vaikka yritin(!) perustella. Sen sijaan sain lähetteet neljälle eri poliklinikalle yksityiskohtaisimpiin tutkimuksiin. Näissä tutkimuksissa keskityttiin kerrallaan yhteen ruumiin osaan (silmät, nenä/nielu, hampaat jne. ja kartoitettiin oireita ja kuntoa. Olen pyytänyt terveyskeskuslääkäriltä kokonaistilanteen arviointia näiden testitulosten perusteella, mutta sairaalan hitaudesta paperien toimittamisessa ja kesälomista johtuen saan odotella vielä. Olen toki varma, että ongelman aiheuttaja on ihan koko kehossa oireista päätellen ja olen ollut toiveikas, että kokonaistilanteen katsominen tutkimustulosten valossa voisi auttaa eteenpäin vaivan selvittämisessä. Erillisissä tutkimuksissa otettiin esille esim. Sjögrenin syndrooma, mutta kaikki seikat eivät puoltaneet sen olemassaoloa ja päätin lopettaa tutkimukset sen osalta..
itselläni oli omituisia oireita. Aloin käyttään
pullotettua eli lähdevettä. Ruuan, kahvin ja
juoma vetenä. Oireet lähti.
Oireet eivät ole niin vähäisiä, että veden laatuero voisi siihen vaikuttaa. Ja minä käytän lähdevettäkin.
testillä,
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Oiretesti.html
Kokeilin maitohappokuureja ym. sellaista. Tällä ei ollut minkäänlaista vaikutusta suuntaan eikä toiseen. Toivoa kyllä jaksoi pitää yllä, mutta eipä tuosta muuta apua ollut minun kohdallani.
Ulkoilma auttaa kyllä oireisiin (esim. teltassa nukkuminen) mutta huoneilma itsessään ei ole ongelmavyyhdin takana. Se vaan lisää/vähentää oireita, ei poista niitä.
Homehan ei myöskään tartu ihmisestä toiseen, joten... Se ei selittäisi siltäkään osin.
""Ulkoilma auttaa kyllä oireisiin (esim. teltassa nukkuminen)""
Tämä jo kertoo, että "jäljillä ollaan". Se missä altistut ja mille altistut(kv-home'toksiinille, aktinobakteerin'toksiinille) onkin oma juttunsa.
-
Mhb.t eivät paranna limakalvoja hetkessä. Tapauksesta riippuen LUONNOLLISIA-ELÄVIÄ bakteereita on syötävä 12kk-vuosia, mikään viikon kuuri ei auta. Katso minkä virheen teit.
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Mhb.n_kaytossa_tehdyt_virheet.html
...hypokondrialta. Suosittelen hakeutumaan erikoislääkärin vastaanotolle.
Ei se ole sitä ja mistä sinä sitä tietäisit minut lyhyen juttuni perusteella? Haluat tuomita, et auttaa..
Aika epämääräisesti oireistasi kerrot ja yleensä silloin se syy ei lääkärissäkään selviä.
Jos oireisto ei seurannassa pahene, siihen ei liity kuumeilua tai poikkeavia laboratorilöydöksiä, eikä se ilmene jonkun tietyn ruumiinosan kipuna tai toimimmanhäiriönä mitään varsinaista somaattista syytä ei useinkaan löydy.
Vaikea uskoa, että olisi ainakaan mikään sukupuoliteitse tarttunut tauti.
Joskus epätyypillinen masennus voi ilmetä epämääräisinä oireina eri puolilla kehoa.
Jotta spesialistista olisi jotain apua pitäisi osata hakeutua oikean alan spesialistille. Ensin pitäisi osata määritellä mikä on johtava oire. Muuten voi tulla pallotelluksi lääkäriltä toiselle ilman, että syy oireisiin selviää.
Niin, enhän minä varsinaisista oireista tässä kertonutkaan! Olisi tullut liian pitkä tarina yhteen viestiketjuun.
Terveyskeskuslääkärillä käydessäni olen kertonut merkittävimmät oireet ja omia näkemyksiäni siitä minkä suuntaista voisi olla (esim. tarttuvaa jne.). Kertomieni asioiden perusteella lääkäri on epäillyt tiettyjä, yleisempiä ja lähinnä ei-tarttuvia sairauksia joiden poissulkemiseksi lähettänyt joihinkin yksinkertaisiin verikokeisiin. Mitään ei ole kuitenkaan löytynyt näissä testeissä.
Sain oireet kumppanini kanssa samaan aikaan. Hän huomasi jotain oireista itsessään ennen kuin siitä oltiin yhteisesti keskusteltu. Sitten kun olimme keskustelleet löysimme lisää samoja oireita ja ei juurikaan sellaisia mitä EI olisi ollut molemmilla. Käytännössä hän ei kuitenkaan tunnu "kärsivän" yhtä paljon kuin minä. Tai ainakaan hän ei valita. Varsinaisten fyysisten oireiden lisäksi minua vaivaa yhtä paljon asian selvittämättömyys. Mikä meihin tarttui, miten ja olisiko asialle sittenkin jotain tehtävissä? Jos jotain olisi tehtävissä, niin parempi mitä pikemmin. Asia on jo pari vuotta pyörinyt päivittäin mielessä.
Olen tiedostanut olevani jokseenkin "herkkä" ihminen tuntemaan muutoksia elimistössäni. Toisaalta uskoisin, että herkempiäkin ihmisiä löytyy ja vähäisemmistäkin oireista silloin tällöin kuulee puhuttavan. Kuolemanvakavia nämä oireet eivät vaikuta olevan, muttei toisaalta niin olemattomia ja mitättömiä ettenkö uskoisi keskiverto kaduntallaajan huomaavaan jotain tällaisia muutoksia itsessään, mikäli ne yllätten ilmaantuisivat kuten minulle ja kumppanilleni tapahtui.
Lääkärissä usein koen, ettei ole aikaa kuin raapaista ongelman pintaa. Ymmärrän, että terveysalan ammattilaisetkin tekevät vain työtään ja terveyskeskuksissa on sellainen kiire ja stressi, että tuskin kukaan siellä ehtii oikeasti ottaa asiakseen tutkia asioita syvemmin, kun ihmisillä on akuutimpia juttuja. Tämä on se epäkohta johon kaipaisin muutosta. Saatetaan ottaa vakavasti vasta sitten kun on terveys jo pahemmin repsahtanut? Olen kuitenkin kiinnostunut terveyteni edistämisestä terveenäkin ja tuntuu, että useimmat ihmiset välittävät terveenäkin terveydestään.
Kaipaisin lähinnä neuvoa minne minun kannattaisi hakeutua seuraavaksi, jos haluan tosissani selvittää ongelmani, maksoi mitä maksoi? Kuinka voisin päästä infektio-erikoislääkärin vastaanotolle suoraan? Olen ajatellut, että tässä tarvittaisiin jonkinlaista "salapoliisia" perehtymään syvällisemmin tapaukseeni. Tai olisiko jokin trooppisten sairauksien erikoislääkäri hyvä idea? Eihän sitä tiedä jos kyseessä olisi jokin suomessa huonosti, mutta muualla paremmin tunnettu tauti? Eihän minulta olla mitään harvinaisempia sairauksia vielä tutkittukaan. Terveyskeskuksesta näitä testejä olisi itse osattava pyytää, mutta niihin ei pyytämättä ohjata. Ainakin vaikuttaa siltä.
sairaus, fibromyalgia!
Eikö vielä ole tarjottu?
Jokin asia tai oire tuntuu vaivaavan viestiketjun aloitajaa ja lisätutkimuksiin pitäisi päästä. Jos terveyskeskuksessa on jo tutkittu melko perusteellisesti ilman mitään löydöksiä niin tuskin erikoislääkärikään osaa auttaa sen paremmin. Kun oireet ovat kestäneet jo parin vuoden ajan niin voisi olettaa että mistään vakavammasta ei ole kyse.
Terveyskeskuksessa ja sairaaloissa on asiakkaina paljon todella sairaita ihmisiä jotka myös tarvitsevat hoitoa joten epämääräisten tuntemusten vuoksi ei pitäisi aloittaa hirveää tutkimuskierrettä. Jos ajan myötä jokin oire pahenee niin asiaan voidaan palata ja tutkia uudestaan ihan pikaisestikin.
Terveeyskeskuslääkärin työssä väestöpohja on noin 2000-2500 asiakasta joten ei voi olettaa että jokaisen asiat tutkitaan käyttäen aikaa vaikka 4 tuntia per asiakas. Aina voi hakeutua yksityislääkärin luokse jos haluaa vielä spesialistin mielipiteen vaivoistaan.
Ei kuulosta tältä. Oireet on erilaiset!
Minulta on kuitenkin reuman vasta-aineet tutkittu, eikä löytynyt. Kilpirauhasarvot myös kahteen kertaan. Saattaisin kuulua joiltain osin riskiryhmään, mutta ei minulla ole mitään tuollaista.
Teen vielä listan omista oireista myöhemmin, edellisestä kerrasta on jonkin aikaa.
Haluaisin hakeutua yksityislääkärin luokse ja maksaa ihan mieluusti siitä ajasta, kuhan se johtaisi oikeanlaisiin toimenpiteisiin. Mutta suurin pulma onkin: minne mennä? Kuinka voisin pienentää mahdollisuutta, että heittäisin rahaani hukkaan? Vaihtoehtoja lääkäreissä on, mutta valinta on "sokkona" vaikeaa.
Ihmettelen, kun sanot, ettei mistään vakavammasta voi olla kyse, koska oireet jatkuvat... Mikä oireista tekee vähempiarvoisia, jos ne heikentää elämänlaatua, mielentilaa jne. ja ei näytä paranevan itsestään? Siinä on helposti olemassa kierre huonompaan suuntaan. Kai se on vain järkeenkäypää yrittää hoitaa asia nopeasti pois elämää rasittamasta, eikä jäädä sitä murehtimaan? Oireilu on suht. lyhyessä ajassa alkanut haittaamaan näköä ja äänenmuodostusta ja näissä on tapahtunut koko ajan muutosta huonompaan? Todennäköisemmin haitat vain pahenevat niin kauan kuin aiheuttaja-tekijä on olemassa. Pelkästään epämääräisistä tuntemuksista tässä ei ole kyse, vaan ihan näkyvää ja konkreettisesti jokapäiväisesti koettavaa. Ei mitään "fiiliksiä" pelkästään siitä, että jokin ei ole kohdallaan.
Mainitsin tuolla aiemmin myös, että samat oireet tulivat samassa järjestyksessä kumppanilleni ja itselleni. Jos jokin hoitokeino tepsisi minun kohdallani, niin se tepsisi todennäköisesti kumppanilleni jne.
Eikö vielä ole ruvettu epäilemään ja tutkimaan vikaa sieltä "korvienvälistä"?
Pitkään tutkituissa tapauksissa ei ole harvinaistakaan.
En usko että saat mitään apua Suomesta ainakaan. Eihän täällä osata parantaa kroonista borrelioosiakaan. Katsele nyt ainakin ulkomaalaisia sivustoja, esim.
http://www.marshallprotocol.com/
Katso myös http://bacteriality.com/ ja kohdat "patient interviews", minkälaisia vaivoja on jo hoidettu sillä.
Tällä protokollalla hoidetaan solunsisäisiä bakteeri-infektioita, ja sen vuoksi antibiootit, sekä immunomodulaattorit ovat pääroolissa.
Sopivalla antibioottihoidolla (huom. tätä eivät lääkärit yleensä osaa) - ja onhan niitä onnistumisia nähty pelkillä oikein valituilla lisarävinteillakin - saa nämä bakteerit yleensä kukistettua muutamassa vuodessa. Nopeammin ei voi edetä, koska bakteereja on niin paljon, ettei elimistö selviäisi kunnialla kuormasta nopeammin. Kyseessä voi olla vaikka mikä sairaus/vaiva, mitä nämä bakteerit aiheuttavat, perusongelmana on usein jonkinasteinen masennus kognitiiviset ongelmat jotkut spesifiset elimelliset vaivat/sairaudet, riippuen yksilön geeneista ja sattumasta.
Tässä lista siitä mitä sairauksia hoidetaan Marshallin protokollalla, ehkä jokin sinun vaivakin kuuluu niihin:
ALS
Alzheimerin tauti
Ankylosing Spondylitis
Anorexia Nervosa
Aspergerin syndrooma
Borrelioosi
CFS / CFIDS / ME (krooninen väsymysoireyhtymä)
Crohnin tauti
Dementia
Diabetes tyyppi I,II
Epilepsia
Fibromyalgia
Hiiva (candida)
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Keliakia
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Krooninen koliitti (ulcerative colitis)
Levottomat jalat
Lupus
Mania
Masennus
MCS (Multiple chemical sensitivity - Herkkyys yleisille kemikaaleille)
Migreeni
Morgellonin tauti
MS-tauti
Munuaiskivet
Myasthenia gravis
Neuropatiat
Osteoartriitti
Pakko-oireinen häiriö (OCD)
Paniikkihäiriö
Parkinsonin tauti
Prostatiitti (eturauhastulehdus)
Psoriaasi
Reuma
Sarkoidoosi
Selkäkipu
Sinuiitti
Sjögrenin tauti
Skitsofrenia
Skleroderma (ihonkovettumatauti)
Sydän- ja verisuonitaudit
Uveiitti
Vertigo (huimaus)
Vuodenaikamasennus (SAD)
Ärtynyt paksusuoli
http://www.marshallprotocol.com/forum32/1263.html
En tiedä onko epäilty, ehdotettu ei ole missään vaiheessa.
Olen itsenäisesti hakeutunut mielenterveyspalveluihin, mutta tämä oli erittäin turhauttava kokemus. Siellä tunnuttiin jo lähtökohtaisesti ajattelevan, enemmän kuin muualla, että ongelma on korvien välissä, joten koin ettei mielenterveyteni vaalimisen kannalta ole hyvä, että haen apua sitä kautta.
Tämä kokemus romahdutti uskoni mielenterveyspalveluihin. Olen sitä mieltä, ettei kenenkään vastaavassa tilanteessa olevan kannattaisi hakeutua mielenterveyspalvelujen puoleen! Voi nimittäin olla, että mielenterveys on vaakalaudalla sen jälkeen.
Mistä löytyy sitten lääkäri joka käyttää Marshallin protokollaa, täältä Suomesta tai pohjoismaista? Eikö löydy? Kylläpä on tehty vaikeaksi tämän ongelman selvittäminen.
P.s. mulla ei taida kuitenkaan olla yhtään vaivaa tolta listalta.
Siis, kylläpä taas tuli pitkässä pötkössä tekstiä minulta. Mutta ymmärsitte kai mitä tarkoitin? Että kun hakeutuu mielenterveyspalveluiden puoleen, niin sen jälkeen saattaa mielenterveys horjahtaa. Itse pahoitin mieleni siellä käynnistä ja sillä voi olla mielenterveydellisiä vaikutuksia. Nyt vasta huomaan miten vaikeaa on saada apua, kun mielenterveystoimistossakaan ei haluta uskoa tai auttaa sua. Yksin on ihminen kyllä ongelmineen.
http://th1.ktd.krakow.pl
On epätodennäköistä että sinulla ei ole vaivaa tuosta listasta. Vaikka sitten masennus ja ongelmia suoliston kanssa.
Lähin MP-lääkäri taitaa olla Norjassa..
lääkärikoulutuksen saaneeseen homeopaattiin. Löytyy Helsingistä ja Turusta.
tai avaruusolentoihin tai noita-akkaan? Ei kiitos.
Mutta ensi kerralla keksi omaperäisempi nimimerkki.
Lääkärikoulutuksen saanut homeopaatti kuulostaa sellaiselta jota kannattaisi ehkä kokeilla. On vain niin, että uskoni homeopatian keinoihin auttaa tämänkaltaisessa tilanteessa on ollut aika vähäinen. Saattaisin tietenkin huomata olevani väärässä, jos vain vaivautuisin kokeilemaan. Joka tapauksessa minun pitäisi uskoa siihen, että homeopatian avulla voitaisiin häätää kehosta tällaisia "asukkeja", jotka normaaliolosuhteissa asustaisivat ihmisessä elämän loppuun saakka. Usko siihen, että oireet häviäisivät, vaikka "asukit" jäisivät on myös heikonlainen. Tiedän hyvinkin, että ihmisessä on aina sairauksiakin aiheuttavia "pöpöjä" ikään kuin nukkuvana, mutta jotka ei terveessä ruumiissa tavallisesti aiheuta mitään. Mutta jos sitten ajatellaan, että tämä "pöpö" jonka minä olen onnistunut jostain hankkimaan, on sukupuolitaudin kaltainen, mutta toistaiseksi ehkä tuntematon, tai vaikkapa näillä leveysasteilla vähemmän tunnettu tauti, niin minun pitäisi myös uskoa, että homeopatialla voidaan hävittää ihmisestä tämänkaltaista. En ole ollut tarpeeksi vakuuttunut vielä toistaiseksi, että jokin sukupuolitauti voidaan homeopatialla parantaa. Mutta oireita varmaankin voidaan lievittää?
Alan kuitenkin ruveta katselemaan löytyisikö täältä pohjois-suomesta lääkärikoulutuksen saanutta homeopaattia.