Tunnen olevani miespuolinen

Mulla on aivan sama juttu kun aloitaja. Mutta olen jo keski-ikäinen, ja miettin jo pitkä aikaa rintojen postoleikkausta. Sidon rintoja koko elämänsä, pukeudun miesmaisesti, ja inhoan tää "ihana nainen" puheet ja katseet.
Epäilen kuitenkin siitä leikkausta kun olen jo kohta 37v.

Minä treenaan käsilihakset noin 3-4 kertaa viikossa punttisalilla, myös rintalihakset, mutta rinnat ei häviä pois. Kokeilin lähes kaikki liikkeet.
Mulla on tää kriisi koko elämäänsä ja olen jo kohta 37v. Rintoja vihan, ovat kun kasvaimia, vaikka pieniä, mutta sidon ne ainaa kun menen ihmisten joukkoon. Tunnen itseä mieheksi vaikka olen synt.nainen. Mitä voisi tehdä? Leikkausiin ei ole nyt varaa.

............. kirjoitti:

Minä treenaan käsilihakset noin 3-4 kertaa viikossa punttisalilla, myös rintalihakset, mutta rinnat ei häviä pois. Kokeilin lähes kaikki liikkeet.
Mulla on tää kriisi koko elämäänsä ja olen jo kohta 37v. Rintoja vihan, ovat kun kasvaimia, vaikka pieniä, mutta sidon ne ainaa kun menen ihmisten joukkoon. Tunnen itseä mieheksi vaikka olen synt.nainen. Mitä voisi tehdä? Leikkausiin ei ole nyt varaa.

Lue lisää

Paljonkohan tuommoinen leikkaus ylipäätänsä maksaa ja kuinka kauan siitä toipuminen yleensä vie?

Tiedän ainakin nyt sen että useimmiten tarvitsee diagnoosin (jos ei aina) että kirurgi suostuu sellaisen leikkauksen ylipäätänsä tekemään, riittääköhän suomessa yhden ihmisen diagnoosi vai tarvitseeko 2?
Miten se homma ylipäätänsä toimii? Joku viisas ihminen voisi vähän valaista :)

--
Millä tapaa olet rintasi muuten sitonut? Luin jostain että niitä on vähän eri tapoja, olisin kiinnostunut kuulemaan oman keinosi.

kiitos etukäteen... kirjoitti:

Paljonkohan tuommoinen leikkaus ylipäätänsä maksaa ja kuinka kauan siitä toipuminen yleensä vie?

Tiedän ainakin nyt sen että useimmiten tarvitsee diagnoosin (jos ei aina) että kirurgi suostuu sellaisen leikkauksen ylipäätänsä tekemään, riittääköhän suomessa yhden ihmisen diagnoosi vai tarvitseeko 2?
Miten se homma ylipäätänsä toimii? Joku viisas ihminen voisi vähän valaista :)

--
Millä tapaa olet rintasi muuten sitonut? Luin jostain että niitä on vähän eri tapoja, olisin kiinnostunut kuulemaan oman keinosi.

Lue lisää

Sen leikkausten hinnat en tunne.
Rinnat sidon sellaisella siteella, missä on paljon lycraa ja vielä jotain muu materiaali. Sidon kunnolla ja sellän takana laitan kiinni.
Anteeksi mun gramatiikka, mutta en ole syntynyt Suomessa.
Käy myös apteekista ostettu vahva side- missä on joustoa.

kiitos etukäteen... kirjoitti:

Paljonkohan tuommoinen leikkaus ylipäätänsä maksaa ja kuinka kauan siitä toipuminen yleensä vie?

Tiedän ainakin nyt sen että useimmiten tarvitsee diagnoosin (jos ei aina) että kirurgi suostuu sellaisen leikkauksen ylipäätänsä tekemään, riittääköhän suomessa yhden ihmisen diagnoosi vai tarvitseeko 2?
Miten se homma ylipäätänsä toimii? Joku viisas ihminen voisi vähän valaista :)

--
Millä tapaa olet rintasi muuten sitonut? Luin jostain että niitä on vähän eri tapoja, olisin kiinnostunut kuulemaan oman keinosi.

Lue lisää

Rintojen poisto eli mastektomia maksaa yksityissairaalassa 4000-7000 euroa. Hintahaitari on aika iso, joten jos operaatioon aikoo, kannattaa useammista sairaaloista kysellä.

Toipuminen ainakin omalla kohdallani tapahtui suhteellisen nopeasti. Työkykyiseksi palautuu 3-4 viikossa, riippuu työn laadusta. Varovainen saa olla kyllä pitempään.
Kaiken kaikkiaan leikkaus on kuitenkin kohtalaisen helppo. Kovista kivuista ei tarvitse kärsiä, vaikka se ehkä yllättävältä tuntuukin.

7777 kirjoitti:

Rintojen poisto eli mastektomia maksaa yksityissairaalassa 4000-7000 euroa. Hintahaitari on aika iso, joten jos operaatioon aikoo, kannattaa useammista sairaaloista kysellä.

Toipuminen ainakin omalla kohdallani tapahtui suhteellisen nopeasti. Työkykyiseksi palautuu 3-4 viikossa, riippuu työn laadusta. Varovainen saa olla kyllä pitempään.
Kaiken kaikkiaan leikkaus on kuitenkin kohtalaisen helppo. Kovista kivuista ei tarvitse kärsiä, vaikka se ehkä yllättävältä tuntuukin.

Lue lisää

kunhan saa transsukupuolisuusdiagnoosin, pääsee julkiselle puolelle rintojen poistoon. sairaalassa ollaan pari päivää ja hinta 26 € vuorokaudelta.

diagnoosi kirjoitti:

kunhan saa transsukupuolisuusdiagnoosin, pääsee julkiselle puolelle rintojen poistoon. sairaalassa ollaan pari päivää ja hinta 26 € vuorokaudelta.

Näinhän se on. Mutta kaikki eivät jaksa jonottaa leikkaukseen pääsyä. Itse tunnen monta transmiekkosta, jotka ovat käyneet poistattamassa rintansa yksityisellä. Silloin pääsee liiasta kudoksesta hyvin nopeasti eroon.

Kiitoksia vastauksista :) Hienoa kuulla että löytyy samanlaisia "kummajaisia" kuin minä.

Haluaisin sitoa rintani ja tuoda vahvasti esille miespuolisuutta, mutta MIKSI en uskalla?? :/ Pelkään että perheeni ja ystäväni alkavat pitää minua hulluna... Minulla on nimittäin ainoastaan miespuolisia idoleita, kaikki 70-luvun musiikkimiehiä, ja läheiseni varmaankin luulisivat että nyt olen ottanut liikaa "mallia"ja seonnut. Mutta mitä sitten vaikka olisinkin?? Nämä idolit ovat minulle erittäin tärkeitä ja haluaisin olla kuin he. Tätä läheiseni eivät valitettavasti ymmärrä.

Miten teillä ovat lähipiirin ihmiset suhtautuneet "muutoksiinne"?

Voi vittu kun ihmisten pitää olla niin ahdasmielisiä... Jos mun joku kaveri olisi transsukupuolinen ja alkaisi näyttämään siltä kuin haluaa, mä ainakin KANNUSTAISIN häntä enkä paheksuisi.

Olen siis yhä täysin "kaappitransu". Asiaa ei auta että olen vielä pari vuotta sitten näyttänyt erittäin tyttömäiseltä. Ja sitten ihmettelin miksi ahdistaa. Ja nyt tiedän.

aloittaja.... kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista :) Hienoa kuulla että löytyy samanlaisia "kummajaisia" kuin minä.

Haluaisin sitoa rintani ja tuoda vahvasti esille miespuolisuutta, mutta MIKSI en uskalla?? :/ Pelkään että perheeni ja ystäväni alkavat pitää minua hulluna... Minulla on nimittäin ainoastaan miespuolisia idoleita, kaikki 70-luvun musiikkimiehiä, ja läheiseni varmaankin luulisivat että nyt olen ottanut liikaa "mallia"ja seonnut. Mutta mitä sitten vaikka olisinkin?? Nämä idolit ovat minulle erittäin tärkeitä ja haluaisin olla kuin he. Tätä läheiseni eivät valitettavasti ymmärrä.

Miten teillä ovat lähipiirin ihmiset suhtautuneet "muutoksiinne"?

Voi vittu kun ihmisten pitää olla niin ahdasmielisiä... Jos mun joku kaveri olisi transsukupuolinen ja alkaisi näyttämään siltä kuin haluaa, mä ainakin KANNUSTAISIN häntä enkä paheksuisi.

Olen siis yhä täysin "kaappitransu". Asiaa ei auta että olen vielä pari vuotta sitten näyttänyt erittäin tyttömäiseltä. Ja sitten ihmettelin miksi ahdistaa. Ja nyt tiedän.

Lue lisää

Lähipiiri vaati aikaa parikin vuotta sopeutumiseen ja yhä on sellaisia muutama, jotka ei joko käsitä tai hyväksy. Ne jotka on sopeutuneet, on tehneet sen kyllä 100-prosenttisesti.

sopeutua kirjoitti:

Lähipiiri vaati aikaa parikin vuotta sopeutumiseen ja yhä on sellaisia muutama, jotka ei joko käsitä tai hyväksy. Ne jotka on sopeutuneet, on tehneet sen kyllä 100-prosenttisesti.

Lue lisää

Mulla oli vaikea koko elämä, ja vasta nyt ajattelin siitä leikkausta. Käsilihakset treenaan lähes päivittäin, urheilen aika paljon- että sais voimaa, mutta silti olen tyytymatön, koska rinnat pysyvät paikalla. Mulla on vielä vaikeampaa, koska olen jo keski-iässä, asun syrjäseudulla, ja olen kotoisin keski Euroopasta, ja täällä asun vasta 9 vuotta.

aloittaja.... kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista :) Hienoa kuulla että löytyy samanlaisia "kummajaisia" kuin minä.

Haluaisin sitoa rintani ja tuoda vahvasti esille miespuolisuutta, mutta MIKSI en uskalla?? :/ Pelkään että perheeni ja ystäväni alkavat pitää minua hulluna... Minulla on nimittäin ainoastaan miespuolisia idoleita, kaikki 70-luvun musiikkimiehiä, ja läheiseni varmaankin luulisivat että nyt olen ottanut liikaa "mallia"ja seonnut. Mutta mitä sitten vaikka olisinkin?? Nämä idolit ovat minulle erittäin tärkeitä ja haluaisin olla kuin he. Tätä läheiseni eivät valitettavasti ymmärrä.

Miten teillä ovat lähipiirin ihmiset suhtautuneet "muutoksiinne"?

Voi vittu kun ihmisten pitää olla niin ahdasmielisiä... Jos mun joku kaveri olisi transsukupuolinen ja alkaisi näyttämään siltä kuin haluaa, mä ainakin KANNUSTAISIN häntä enkä paheksuisi.

Olen siis yhä täysin "kaappitransu". Asiaa ei auta että olen vielä pari vuotta sitten näyttänyt erittäin tyttömäiseltä. Ja sitten ihmettelin miksi ahdistaa. Ja nyt tiedän.

Lue lisää

kai suhtautuneet tavallista paremmin. Mulla on naisvaltainen suku, ja harvat miehetkin on enemmän jotain taiteellisia, osa homoja, eikä mitään ns. punaniskoja. Ja ftm on kai miehelle jotenkin helpompi hyväksyä kuin mtf. Eli voin sanoa, että mulla on mennyt todella hyvin tän suhteen. Jopa äitini entinen työkaveri, joka on yli 70, saattaa joskus selittää, että kyllä se aika kuluu, vastahan sinä olit 5-vuotias poika(!)
Kannattaa kertoa vanhemmille eikä jatkaa teeskentelyä. Tosin ehkä ei kannata liikaa puhua niistä idoleistasi, etteivät ne luule, että kyse on vaan jostain nuoruuden fantasiasta.

aloittaja.... kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista :) Hienoa kuulla että löytyy samanlaisia "kummajaisia" kuin minä.

Haluaisin sitoa rintani ja tuoda vahvasti esille miespuolisuutta, mutta MIKSI en uskalla?? :/ Pelkään että perheeni ja ystäväni alkavat pitää minua hulluna... Minulla on nimittäin ainoastaan miespuolisia idoleita, kaikki 70-luvun musiikkimiehiä, ja läheiseni varmaankin luulisivat että nyt olen ottanut liikaa "mallia"ja seonnut. Mutta mitä sitten vaikka olisinkin?? Nämä idolit ovat minulle erittäin tärkeitä ja haluaisin olla kuin he. Tätä läheiseni eivät valitettavasti ymmärrä.

Miten teillä ovat lähipiirin ihmiset suhtautuneet "muutoksiinne"?

Voi vittu kun ihmisten pitää olla niin ahdasmielisiä... Jos mun joku kaveri olisi transsukupuolinen ja alkaisi näyttämään siltä kuin haluaa, mä ainakin KANNUSTAISIN häntä enkä paheksuisi.

Olen siis yhä täysin "kaappitransu". Asiaa ei auta että olen vielä pari vuotta sitten näyttänyt erittäin tyttömäiseltä. Ja sitten ihmettelin miksi ahdistaa. Ja nyt tiedän.

Lue lisää

Meillä on ainakin niin etteivät vanhemmat ole pahemmin tietoisia menemisistä ja tulemisista enää kun ikääkin alkaa olemaan, tosin eipä ne koskaan ole kauheasti olleet kiinnostuneita edes.

Joskus kuulee äidiltä sitä että miksi letti on taas tuollainen, ja pukeutuisit paljon fiksummin etc. mekkoihin, tukka pitkäksi jne.. eli tavallaan tahtoo että ollaan niin kuin hän haluaa. Olen myös joskus ottanut puheeksi ohimennen lesbot/homot yms.. "normeista" poikkeavat ihmiset ja huomannut että äiti ei hyväksy mitään erilaista ja sellaiset ihmiset ovat hänen mielestään oksettavia. Tosin otetaan myös huomioon että hän on syntynyt joskus 50 luvulla.

Isältä taas tulee kysymyksiä tyyliin "onko tuo nyt muotia?" ja hänen mielestään saan olla mikä tahdon ja pitää kenestä tahdon vaikka on äitiä kuitenkin 6v ainakin vanhempi. Silti hiukan epäilyttää että hän ei hyväksyisi sitä että 'muuttuisin' miespuoliseksi, koska on kuitenkin sanonut että se on ihme kun on saanut syntyä maailmaan ja on kuitenkin joitakin asioita mitä hänkään ei hyväksy.
Mutta koska en ole oikein koskaan tuntenut kuuluvani edes koko perheeseen, en aio välittää heidän mielipiteistään vaan teen miten itestä tuntuu, teenhän tämän kuitenkin vain itseäni varten enkä muita miellyttääkseni ole sellainen mitä en tahdo olla.

Mieti elämääsi taaksepäin. Usein muistuu erilaisia asiansirpaleita, joista sitten koostuu kokonaiskuva. Ilmiöllä ei useinkaan ole aluksi nimeä. On vain toive että "olisinpa niinkuin se ja se". Aluksi toivoo että muuttuisi keholtaan toivontunlaiseksi, tai ettei ainakaan muuttuisi epätoivontunlaiseksi. Vasta myöhemmin tajuaa, että on ollut koko ajan sisältä eri paria kuin päältä. Tutkimusryhmä edellyttää diagnoosia varten, että tunne kuulumisesta "vastakkaiseen" sukupuoleen on kestänyt vähintään kaksi vuotta.
Ja siitä pitää olla siihen näyttöä, että on joko kertonut jollekulle tai on muuttanut olemustaan.

ärjymirri kirjoitti:

Mieti elämääsi taaksepäin. Usein muistuu erilaisia asiansirpaleita, joista sitten koostuu kokonaiskuva. Ilmiöllä ei useinkaan ole aluksi nimeä. On vain toive että "olisinpa niinkuin se ja se". Aluksi toivoo että muuttuisi keholtaan toivontunlaiseksi, tai ettei ainakaan muuttuisi epätoivontunlaiseksi. Vasta myöhemmin tajuaa, että on ollut koko ajan sisältä eri paria kuin päältä. Tutkimusryhmä edellyttää diagnoosia varten, että tunne kuulumisesta "vastakkaiseen" sukupuoleen on kestänyt vähintään kaksi vuotta.
Ja siitä pitää olla siihen näyttöä, että on joko kertonut jollekulle tai on muuttanut olemustaan.

Lue lisää

Onhan mulla noita elämää pitkin sattuneita juttuja. Pienenä leikin hyvin usein poikaa. Kaikissa kotileikeissä olin aina isä. Leikin veljieni autoilla paljon useammin kuin nukeilla. Yritin kerran pissata seisaaltani kuten pojat ja äitini suuttui siitä aivan kamalasti.

Varhaismurrosiässä ja pitkin murrosikää olin usein ahdistunut tietämättä syytä. Mielessäni ei edes käynyt transsukupuolisuus. Sitten vain ihmettelin että mikä helvetti mua vaivaa kun kaikki tuntuu niin väärältä.

Olen jo alkanut muuttaa olemustani ja toivon että pikkuhiljaa uskallan muuttaa sitä yhä enemmän ja enemmän. En vain ymmärrä miksi pelkään sitä niin hirveästi. En vain voi uskoa että kukaan lähipiiristäni ymmärätäisi. He mieltävät minut kuitenkin aina tytöksi jolta aina olen näyttänyt (ennen kuin tajusin "päivittää" ulkonäköäni oikeantuntuiseen suuntaan). On ikävää sanoa tämä, mutta jopa äitinikin joka on minulle läheisin, on kovin kapeakatseinen tällasissa asioissa, hänen kommentinsa olisi varmaan "Just joo" tai "Nytkö sä oot seonnu lopullisesti??"
Kaikki ystäväni ovat tyttöjä ja pitäisivät minua varmasti hulluna. En voi puhua tästä kenellekään, vain täällä. :(

Voi mistä saisin rohkeutta olla ITSENI myös muiden edessä?? En vain osaa kuvitella mitään parempaa kuin että minua pidettäisiin poikana... Yhden kerran olen ollut kaupungilla rinnat sidottuina ja miesten paita päällä, se oli mahtavaa.

aloittaja..... kirjoitti:

Onhan mulla noita elämää pitkin sattuneita juttuja. Pienenä leikin hyvin usein poikaa. Kaikissa kotileikeissä olin aina isä. Leikin veljieni autoilla paljon useammin kuin nukeilla. Yritin kerran pissata seisaaltani kuten pojat ja äitini suuttui siitä aivan kamalasti.

Varhaismurrosiässä ja pitkin murrosikää olin usein ahdistunut tietämättä syytä. Mielessäni ei edes käynyt transsukupuolisuus. Sitten vain ihmettelin että mikä helvetti mua vaivaa kun kaikki tuntuu niin väärältä.

Olen jo alkanut muuttaa olemustani ja toivon että pikkuhiljaa uskallan muuttaa sitä yhä enemmän ja enemmän. En vain ymmärrä miksi pelkään sitä niin hirveästi. En vain voi uskoa että kukaan lähipiiristäni ymmärätäisi. He mieltävät minut kuitenkin aina tytöksi jolta aina olen näyttänyt (ennen kuin tajusin "päivittää" ulkonäköäni oikeantuntuiseen suuntaan). On ikävää sanoa tämä, mutta jopa äitinikin joka on minulle läheisin, on kovin kapeakatseinen tällasissa asioissa, hänen kommentinsa olisi varmaan "Just joo" tai "Nytkö sä oot seonnu lopullisesti??"
Kaikki ystäväni ovat tyttöjä ja pitäisivät minua varmasti hulluna. En voi puhua tästä kenellekään, vain täällä. :(

Voi mistä saisin rohkeutta olla ITSENI myös muiden edessä?? En vain osaa kuvitella mitään parempaa kuin että minua pidettäisiin poikana... Yhden kerran olen ollut kaupungilla rinnat sidottuina ja miesten paita päällä, se oli mahtavaa.

Lue lisää

Mä sidon rinnat jo yli 20 vuotta, ja vasta nyt ajattelen siitä leikkausta.

aloittaja..... kirjoitti:

Onhan mulla noita elämää pitkin sattuneita juttuja. Pienenä leikin hyvin usein poikaa. Kaikissa kotileikeissä olin aina isä. Leikin veljieni autoilla paljon useammin kuin nukeilla. Yritin kerran pissata seisaaltani kuten pojat ja äitini suuttui siitä aivan kamalasti.

Varhaismurrosiässä ja pitkin murrosikää olin usein ahdistunut tietämättä syytä. Mielessäni ei edes käynyt transsukupuolisuus. Sitten vain ihmettelin että mikä helvetti mua vaivaa kun kaikki tuntuu niin väärältä.

Olen jo alkanut muuttaa olemustani ja toivon että pikkuhiljaa uskallan muuttaa sitä yhä enemmän ja enemmän. En vain ymmärrä miksi pelkään sitä niin hirveästi. En vain voi uskoa että kukaan lähipiiristäni ymmärätäisi. He mieltävät minut kuitenkin aina tytöksi jolta aina olen näyttänyt (ennen kuin tajusin "päivittää" ulkonäköäni oikeantuntuiseen suuntaan). On ikävää sanoa tämä, mutta jopa äitinikin joka on minulle läheisin, on kovin kapeakatseinen tällasissa asioissa, hänen kommentinsa olisi varmaan "Just joo" tai "Nytkö sä oot seonnu lopullisesti??"
Kaikki ystäväni ovat tyttöjä ja pitäisivät minua varmasti hulluna. En voi puhua tästä kenellekään, vain täällä. :(

Voi mistä saisin rohkeutta olla ITSENI myös muiden edessä?? En vain osaa kuvitella mitään parempaa kuin että minua pidettäisiin poikana... Yhden kerran olen ollut kaupungilla rinnat sidottuina ja miesten paita päällä, se oli mahtavaa.

Lue lisää

Kertominen aiheutti mulla järjettömiä ja loputtomia väittelyjä kotona, jotka keskeytyi siihen että sulkeuduin lukkojen taakse. Syy oli osittain minussa, että olin niin hyvin onnistunut piilottamaan koko asian, vähän niinkuin sullakin näyttää olevan vaarana. Rauhaan pääsin vasta muutettuani pois kotoa. Pelkään ettei konflikteja voi mitenkään välttää, ainakaan alussa. Sun pitää vaan vakuuttaa itsellesi, ettet elä elämääsi muita varten tai muille mieliksi. Siitähän on kyse eikä mistään muusta. Sulla on oikeus ja vähän velvollisuuskin olla oma itsesi.

ärjymirri kirjoitti:

Kertominen aiheutti mulla järjettömiä ja loputtomia väittelyjä kotona, jotka keskeytyi siihen että sulkeuduin lukkojen taakse. Syy oli osittain minussa, että olin niin hyvin onnistunut piilottamaan koko asian, vähän niinkuin sullakin näyttää olevan vaarana. Rauhaan pääsin vasta muutettuani pois kotoa. Pelkään ettei konflikteja voi mitenkään välttää, ainakaan alussa. Sun pitää vaan vakuuttaa itsellesi, ettet elä elämääsi muita varten tai muille mieliksi. Siitähän on kyse eikä mistään muusta. Sulla on oikeus ja vähän velvollisuuskin olla oma itsesi.

Lue lisää

..välillä tulee mieleen että entä jos olenkin vain sekoamassa.. :/
Olen hirveän aggressiivinenkin aika usein kun ahdistaa niin v*tusti olla "tyttö"....

aloittaja.. kirjoitti:

..välillä tulee mieleen että entä jos olenkin vain sekoamassa.. :/
Olen hirveän aggressiivinenkin aika usein kun ahdistaa niin v*tusti olla "tyttö"....

Kirjoitit: "Olen kokenut näin koko elämäni ajan aina silloin tällöin välillä voimistuen, ja nyt n. 6 kk on tuntunut yhä enemmän ja enäemmän siltä kuin olisin väärässä sukupuolessa."

Kertomasi mukaan asia on ollut läsnä pitkin koko elämääsi. Näin meidän kesken, et ole sekoamassa. Opettele kuuntelemaan ihan itse itseäsi, äläkä välitä muiden muka-niin-asiantuntevista kommenteista. Tällä siis tarkoitin lähinnä mm. perheenjäseniäsi jotka tulevat luultavasti kaapista astumisesi jälkeen "käännyttämään" sinua ja hokemaan että "et sinä mikään mies ole". Tämä kaikki vaan siksi että asia (transsukupuolisuus) on heille vieras ja pelottava. Siihen totutteleminen vie aikaa. Että pyyhettä ei kannata heittää kehään vaikka alkuun tuntuisi että "ei, ne ei hyväksy mua ikinä, pakenen kauas vuorille". Selitän tässä niin kuin asiantuntija, totuushan on se että en ole itsekkään ottanut transsukupuolisuuttani kenenkään kanssa vielä puheeksi (tähänhän ei lasketa psykologeja ja muita vaitiolovelvollisia ihmisiä, heille kun on hyvä harjoitella tällaisia asioita). Vanhemmillani ja muulla perheelläni on toki silmät päässään (niin kuin sinunkin läheisilläsi) eli katsotaan vain kauanko petkutan heitä. Se että olen ollut aina poikamainen olento, ei ole vieras asia heille, mutta pelkäämpä että transsukupuolisuus käsitteenä saa heidän verisuonensa pullistumaan. Siksi pidän järkevänä vaihtoehtona ottaa asian puheeksi vasta omilleni muuton ja tutkimuksiin hakeutumisen myötä.
Otin siis tämän oman kohtaloni puheeksi sen vuoksi, että tiedät että et ole yksin. Ja onneksi on internet, jonka avulla kommunikoida ja jakaa näitä fiiliksiä samankaltaisten otusten kanssa;)

p16 kirjoitti:

Kirjoitit: "Olen kokenut näin koko elämäni ajan aina silloin tällöin välillä voimistuen, ja nyt n. 6 kk on tuntunut yhä enemmän ja enäemmän siltä kuin olisin väärässä sukupuolessa."

Kertomasi mukaan asia on ollut läsnä pitkin koko elämääsi. Näin meidän kesken, et ole sekoamassa. Opettele kuuntelemaan ihan itse itseäsi, äläkä välitä muiden muka-niin-asiantuntevista kommenteista. Tällä siis tarkoitin lähinnä mm. perheenjäseniäsi jotka tulevat luultavasti kaapista astumisesi jälkeen "käännyttämään" sinua ja hokemaan että "et sinä mikään mies ole". Tämä kaikki vaan siksi että asia (transsukupuolisuus) on heille vieras ja pelottava. Siihen totutteleminen vie aikaa. Että pyyhettä ei kannata heittää kehään vaikka alkuun tuntuisi että "ei, ne ei hyväksy mua ikinä, pakenen kauas vuorille". Selitän tässä niin kuin asiantuntija, totuushan on se että en ole itsekkään ottanut transsukupuolisuuttani kenenkään kanssa vielä puheeksi (tähänhän ei lasketa psykologeja ja muita vaitiolovelvollisia ihmisiä, heille kun on hyvä harjoitella tällaisia asioita). Vanhemmillani ja muulla perheelläni on toki silmät päässään (niin kuin sinunkin läheisilläsi) eli katsotaan vain kauanko petkutan heitä. Se että olen ollut aina poikamainen olento, ei ole vieras asia heille, mutta pelkäämpä että transsukupuolisuus käsitteenä saa heidän verisuonensa pullistumaan. Siksi pidän järkevänä vaihtoehtona ottaa asian puheeksi vasta omilleni muuton ja tutkimuksiin hakeutumisen myötä.
Otin siis tämän oman kohtaloni puheeksi sen vuoksi, että tiedät että et ole yksin. Ja onneksi on internet, jonka avulla kommunikoida ja jakaa näitä fiiliksiä samankaltaisten otusten kanssa;)

Lue lisää

On oikeesti mahtavaa lukea näitä vastauksia. :D Luulin jo että oon ihan yksin tän asian kaa.

No, "in real life" olenkin.
Tänään alkoi taas ahdistaa kun tajusin taas kuinka pienikokoinen ja lyhyt olen. Voinko MITENKÄÄN enää kasvaa....? Ihan itseni kannaltakin olisi parempi fiilis kun ei kuulisi niitä "voi eihän tuollainen pieni tyttö jaksa mitään nostaa" yms yms... Ketuttaa ankarasti. Seuraavan kerran sanon kyllä jotain nasevaa. ;P
Toinen asia joka ketuttaa joka päivä - rinnat. Mulla on niin isot!! YÄK. En jaksa enää... Kun olisi edes pienet mutta kun ei.... Luontoäiti on piruuttaan tehnyt minusta niin naisellisen näköisen kuin vaan mahdollista. Julmaa!

Miten itse korostatte miehisyyttänne (tai häivytätte naisellisuuttanne)?? Kertokaa omia keinojanne ja niitä muutoksia joita olette olemukseenne tehneet, kiitos :)

aloittaja taas kirjoitti:

On oikeesti mahtavaa lukea näitä vastauksia. :D Luulin jo että oon ihan yksin tän asian kaa.

No, "in real life" olenkin.
Tänään alkoi taas ahdistaa kun tajusin taas kuinka pienikokoinen ja lyhyt olen. Voinko MITENKÄÄN enää kasvaa....? Ihan itseni kannaltakin olisi parempi fiilis kun ei kuulisi niitä "voi eihän tuollainen pieni tyttö jaksa mitään nostaa" yms yms... Ketuttaa ankarasti. Seuraavan kerran sanon kyllä jotain nasevaa. ;P
Toinen asia joka ketuttaa joka päivä - rinnat. Mulla on niin isot!! YÄK. En jaksa enää... Kun olisi edes pienet mutta kun ei.... Luontoäiti on piruuttaan tehnyt minusta niin naisellisen näköisen kuin vaan mahdollista. Julmaa!

Miten itse korostatte miehisyyttänne (tai häivytätte naisellisuuttanne)?? Kertokaa omia keinojanne ja niitä muutoksia joita olette olemukseenne tehneet, kiitos :)

Lue lisää

ei taida enää olla mitään tehtävissä, mutta muuten voit tietysti kasvaa kokoa, hartiat levenevät ym. Muista, että monilla biologisillakin pojilla on ongelmana laihuus ja pieni koko.
Rinnat... isot ne oli minullakin. Ja nyt ne ovat poissa.
Mä en oikeestaan korosta miesmäisyyttäni mitenkään, mutta mulla on tietysti eri tilanne, kun olen jo hormoneilla ja rinnaton. Silloin kun olin ikäisesi mä vaan lähinnä esitin tyttöä, mulla oli pitkät hiukset ja kaikki. Kenellekään luokkakaverille ei olis tullut mieleenkään, että olisin identiteetiltäni jotain muuta kuin heterotyttö. Se oli henkisesti erittäin kuluttavaa ja sitä en suosittele kenellekään. Sulla on onneksi tää netti, meillä vähänkään vanhemmilla ei sitä ollut ja sitä oli oikeasti täysin yksin tän asian kanssa.
Sitten kun sitä pääsee hoitoihin, asiat vaan alkaa kulkea ja kaikki entinen unohtuu. Testosteroni nostaa mielialaa ja antaa energiaa. Vaikka kaikkea noloakin on tapahtunut (mm.pisoaarilla...) niin ei siitä edes jaksa välittää. Ainoa mikä ärsyttää on se, etten päässyt hoitoihin aikaisemmin.

Nimetön kirjoitti:

ei taida enää olla mitään tehtävissä, mutta muuten voit tietysti kasvaa kokoa, hartiat levenevät ym. Muista, että monilla biologisillakin pojilla on ongelmana laihuus ja pieni koko.
Rinnat... isot ne oli minullakin. Ja nyt ne ovat poissa.
Mä en oikeestaan korosta miesmäisyyttäni mitenkään, mutta mulla on tietysti eri tilanne, kun olen jo hormoneilla ja rinnaton. Silloin kun olin ikäisesi mä vaan lähinnä esitin tyttöä, mulla oli pitkät hiukset ja kaikki. Kenellekään luokkakaverille ei olis tullut mieleenkään, että olisin identiteetiltäni jotain muuta kuin heterotyttö. Se oli henkisesti erittäin kuluttavaa ja sitä en suosittele kenellekään. Sulla on onneksi tää netti, meillä vähänkään vanhemmilla ei sitä ollut ja sitä oli oikeasti täysin yksin tän asian kanssa.
Sitten kun sitä pääsee hoitoihin, asiat vaan alkaa kulkea ja kaikki entinen unohtuu. Testosteroni nostaa mielialaa ja antaa energiaa. Vaikka kaikkea noloakin on tapahtunut (mm.pisoaarilla...) niin ei siitä edes jaksa välittää. Ainoa mikä ärsyttää on se, etten päässyt hoitoihin aikaisemmin.

Lue lisää

Helpompi kuitenkin on pienellä transmiehellä kuin pitkällä transnaisella. Pitkä ihminen pistää aina silmään ja häntä katsotaan muita tarkemmin. Kroppa kuitenkin muuttuu molempiin suuntiin yllättävän paljon hormoneilla. Voit varautua reilun 10 sentin muutoksiin vyötärössä, lantiolla ja rinnanympäryksessä, siis ilman rintoja.
Tunnen muutaman pienehkön transtaustaisen miehen, jotka alkavine kaljuineen ja parransänkineen ynnä pikkusikareineen ja puheineen ovat kyllä tasan tarkkaan perusmiehiä.
Transmies saa sitäpaitsi automaattisesti äänenmurroksen ja parrankasvun, joista transnaisen on taas aikaa, rahaa ja vaivaa kuluttaen on päästävä eroon.

kuitenkin kirjoitti:

Helpompi kuitenkin on pienellä transmiehellä kuin pitkällä transnaisella. Pitkä ihminen pistää aina silmään ja häntä katsotaan muita tarkemmin. Kroppa kuitenkin muuttuu molempiin suuntiin yllättävän paljon hormoneilla. Voit varautua reilun 10 sentin muutoksiin vyötärössä, lantiolla ja rinnanympäryksessä, siis ilman rintoja.
Tunnen muutaman pienehkön transtaustaisen miehen, jotka alkavine kaljuineen ja parransänkineen ynnä pikkusikareineen ja puheineen ovat kyllä tasan tarkkaan perusmiehiä.
Transmies saa sitäpaitsi automaattisesti äänenmurroksen ja parrankasvun, joista transnaisen on taas aikaa, rahaa ja vaivaa kuluttaen on päästävä eroon.

Lue lisää

Helppoa ei ole tässä tilanteessa kellään, oli sitten tsnainen tai tsmies. Pistää vituttaan tollaset vertailut. En ikinä kehtaisi sanoa että transnaisilla olisi helpompaa. Come on! Me kaikki yritetään vaan saada meidän identiteettiä vastaava body, JA HELPPOA SE EI OLE! Kukaan ei voi myöskään sanoa että jommallakummalla tapauksella se olisi helpompaa. Tollanen ylestäminen on ennen kaikkea pirun loukkaavaa.

edelliselle kirjoitti:

Helppoa ei ole tässä tilanteessa kellään, oli sitten tsnainen tai tsmies. Pistää vituttaan tollaset vertailut. En ikinä kehtaisi sanoa että transnaisilla olisi helpompaa. Come on! Me kaikki yritetään vaan saada meidän identiteettiä vastaava body, JA HELPPOA SE EI OLE! Kukaan ei voi myöskään sanoa että jommallakummalla tapauksella se olisi helpompaa. Tollanen ylestäminen on ennen kaikkea pirun loukkaavaa.

Lue lisää

kukaan ole yrittänyt loukata, mutta kyllähän se vähän on niin, että ftm-mies pääsee helpommalla noin yleisesti. Ihmisten asenteet, armeija, parta, ääni ym. Kun olin itse poikamainen "tyttö", kukaan ei ajatellut mitään, ehkä joku vähän paheksui, mutta miesten maailmassa sosiaalinen kontrolli on ihan toista luokkaa, siellä poikkeava eli transtyttö saattaa joutua pahimmassa tapauksessa hakatuksi. En yhtään ihmettele, että transnaiset sanoo meidän pääsevän helpommalla ja vähemmin kustannuksin, koska useimmilla se pitää paikkansa. Helppoa ei tietenkään ole kellään, ei todellakaan.

Nimetön kirjoitti:

kukaan ole yrittänyt loukata, mutta kyllähän se vähän on niin, että ftm-mies pääsee helpommalla noin yleisesti. Ihmisten asenteet, armeija, parta, ääni ym. Kun olin itse poikamainen "tyttö", kukaan ei ajatellut mitään, ehkä joku vähän paheksui, mutta miesten maailmassa sosiaalinen kontrolli on ihan toista luokkaa, siellä poikkeava eli transtyttö saattaa joutua pahimmassa tapauksessa hakatuksi. En yhtään ihmettele, että transnaiset sanoo meidän pääsevän helpommalla ja vähemmin kustannuksin, koska useimmilla se pitää paikkansa. Helppoa ei tietenkään ole kellään, ei todellakaan.

Lue lisää

Kyllä se vaan tosta sun tekstistä paistaa läpi. En allekirjoita sanaakaan. Koko viestisi perustuu itsesääliin. Vaikka olisitkin ftm, SE, että sä olet päässyt "helpolla" ei tarkoita et kaikki ftm:t pääsee helpommalla. Ei jumalauta mitä ylestystä. Se "helpommalla" pääseminen riippuu ihan jostain muusta, kuin onko mtf vai ftm. Esim. perhe, oma suhtautuminen jne.

Pahoittelut keskustelun aloittajalle, koska tämä menee jo reilusti off-topic.

no huhhuh kirjoitti:

Kyllä se vaan tosta sun tekstistä paistaa läpi. En allekirjoita sanaakaan. Koko viestisi perustuu itsesääliin. Vaikka olisitkin ftm, SE, että sä olet päässyt "helpolla" ei tarkoita et kaikki ftm:t pääsee helpommalla. Ei jumalauta mitä ylestystä. Se "helpommalla" pääseminen riippuu ihan jostain muusta, kuin onko mtf vai ftm. Esim. perhe, oma suhtautuminen jne.

Pahoittelut keskustelun aloittajalle, koska tämä menee jo reilusti off-topic.

Lue lisää

minua, en todellakaan ole mtf, mutta onhan mulla silmät ja osaan eläytyä toisen asemaan. Kouluaikoina näin kuinka naisellisia poikia hakattiin ym. En tosiaan ole väittänyt, että minulla olisi ollut helppoa, mutta pahemminkin voisi olla.
Jäin vaan miettimään tuota "En allekirjoita sanaakaan" että oletko siis mtf, jolla kaikki on sitten ollut ruusuilla tanssimista vai ftm, jolla parta ei kasva vai mitä...?
Tällä palstalla se aina on niin, että kaikki kommentoijat haukutaan lyttyyn, ei riitä, että muu maailma arvostelee meitä.

aloittaja taas kirjoitti:

On oikeesti mahtavaa lukea näitä vastauksia. :D Luulin jo että oon ihan yksin tän asian kaa.

No, "in real life" olenkin.
Tänään alkoi taas ahdistaa kun tajusin taas kuinka pienikokoinen ja lyhyt olen. Voinko MITENKÄÄN enää kasvaa....? Ihan itseni kannaltakin olisi parempi fiilis kun ei kuulisi niitä "voi eihän tuollainen pieni tyttö jaksa mitään nostaa" yms yms... Ketuttaa ankarasti. Seuraavan kerran sanon kyllä jotain nasevaa. ;P
Toinen asia joka ketuttaa joka päivä - rinnat. Mulla on niin isot!! YÄK. En jaksa enää... Kun olisi edes pienet mutta kun ei.... Luontoäiti on piruuttaan tehnyt minusta niin naisellisen näköisen kuin vaan mahdollista. Julmaa!

Miten itse korostatte miehisyyttänne (tai häivytätte naisellisuuttanne)?? Kertokaa omia keinojanne ja niitä muutoksia joita olette olemukseenne tehneet, kiitos :)

Lue lisää

Olen itse myös pienikokoinen (lähinnä pituudeltani, joka voisi olla 10 senttimetriä enemmän). Ja se tuskastuttaa usein, varsinkin kun kävelen kadulla vähän isompikokoisten korstojen ohi. Ja naisilla on korkokenkäetu! Meikä kun on vielä sitä sakkia että ego murtuu jos tyttö on sentinkin pidempi (myönnän sen). Onneksi sentään niitä lyhyempiä tyttöjäkin kuitenkin löytyy ;) Ja sellaisia joiden mielestä pojan ei tarvitse olla kahtakymmentä senttiä pidempi (no onhan mullakin omat vaatimukseni). Mutta, asiaan. Ns. miehekkäät eleet ja tälläset on mulle aika luonteva juttu, en mä niitä pahemmin korosta. Kaikki "ylimääräiset ulokkeet" useimmiten piilotan (bindaan). En sanoisi että sitä matskua mitenkään huikeesti ois, mutta helpompaa ja mukavampaa se on binderi päällä liikuskella. Käytän vaatteita jotka miellyttää eniten, poikien puoleltahan ne usein on hankittu. Ei ole mitään ongelmaa käyttää silloin tällöin "tyttöjen farkkuja". Joka tapauksessa inhoan vaatekaupoissa kulkemista, tosin hommaa on helpottanut huimasti se, että tänä päivänä uskallan ja _saan_ tehdä sitä miesten puolella. Fledaa parturoin aika pitkälle itse. Ja salilla olen yrittänyt käydä vähän lihastreeniä tekemässä, ihan mielekästä puuhaa, mutta koska minun tulisi "naisena" käyttää naisten pukuhuonetta, homma menee joskin vastenmieliseksi. Näkyviä lihaksia tosiaan haluasin "korostamaan miehisyyttäni" :)

p16 kirjoitti:

Olen itse myös pienikokoinen (lähinnä pituudeltani, joka voisi olla 10 senttimetriä enemmän). Ja se tuskastuttaa usein, varsinkin kun kävelen kadulla vähän isompikokoisten korstojen ohi. Ja naisilla on korkokenkäetu! Meikä kun on vielä sitä sakkia että ego murtuu jos tyttö on sentinkin pidempi (myönnän sen). Onneksi sentään niitä lyhyempiä tyttöjäkin kuitenkin löytyy ;) Ja sellaisia joiden mielestä pojan ei tarvitse olla kahtakymmentä senttiä pidempi (no onhan mullakin omat vaatimukseni). Mutta, asiaan. Ns. miehekkäät eleet ja tälläset on mulle aika luonteva juttu, en mä niitä pahemmin korosta. Kaikki "ylimääräiset ulokkeet" useimmiten piilotan (bindaan). En sanoisi että sitä matskua mitenkään huikeesti ois, mutta helpompaa ja mukavampaa se on binderi päällä liikuskella. Käytän vaatteita jotka miellyttää eniten, poikien puoleltahan ne usein on hankittu. Ei ole mitään ongelmaa käyttää silloin tällöin "tyttöjen farkkuja". Joka tapauksessa inhoan vaatekaupoissa kulkemista, tosin hommaa on helpottanut huimasti se, että tänä päivänä uskallan ja _saan_ tehdä sitä miesten puolella. Fledaa parturoin aika pitkälle itse. Ja salilla olen yrittänyt käydä vähän lihastreeniä tekemässä, ihan mielekästä puuhaa, mutta koska minun tulisi "naisena" käyttää naisten pukuhuonetta, homma menee joskin vastenmieliseksi. Näkyviä lihaksia tosiaan haluasin "korostamaan miehisyyttäni" :)

Lue lisää

...on sellanen juttu että oon ilmeisesti tarnssukupuolinen JA homo. :P Voisko taas monimutkasemmaks mennä?

aloittaja yhä kirjoitti:

...on sellanen juttu että oon ilmeisesti tarnssukupuolinen JA homo. :P Voisko taas monimutkasemmaks mennä?

on keskimääräistä enemmän homoja ja lesboja. Itselläkin on se ongelma, että kun nään alastoman naisen, nään kropan, jossa ei ole mulle mitään uutta ja jota olen koko elämäni inhonnut. Toisaalta olen identiteetiltäni heteromies.
Muutama tuntemani transmies eli pitkään miehen kanssa (naisena) eikä tiedostanut tilannettaan, koska näennäisestihän ne oli heteronaisia.

edelliselle kirjoitti:

Helppoa ei ole tässä tilanteessa kellään, oli sitten tsnainen tai tsmies. Pistää vituttaan tollaset vertailut. En ikinä kehtaisi sanoa että transnaisilla olisi helpompaa. Come on! Me kaikki yritetään vaan saada meidän identiteettiä vastaava body, JA HELPPOA SE EI OLE! Kukaan ei voi myöskään sanoa että jommallakummalla tapauksella se olisi helpompaa. Tollanen ylestäminen on ennen kaikkea pirun loukkaavaa.

Lue lisää

Että ihanko tunteitasi loukattiin... Ei v****...

Nimetön kirjoitti:

Että ihanko tunteitasi loukattiin... Ei v****...

Hoho, kijoitin yleisellä tasolla. Sinulla tuntuu tosiaan olevan monia käsityksiä asioista, haluasinkin tietää minkä tutkimuksen mukaan tsmiehet pääsevät tsnaisia helpommalla ja tutkimuksesta homoseksuaalisuuden keskimääräisemmästä yleisyydestä transsukupuolisten kohdalla? Haluan linkin näihin tutmimuksiin. Turha sanoa tämän kaiken ylestämisen jälkeen että nämä olivat vain sinun omia mielipiteitäsi. Siinä tapauksessa kun asia ilmaistaan "Minun mielestäni...".

uykiffdhj kirjoitti:

Hoho, kijoitin yleisellä tasolla. Sinulla tuntuu tosiaan olevan monia käsityksiä asioista, haluasinkin tietää minkä tutkimuksen mukaan tsmiehet pääsevät tsnaisia helpommalla ja tutkimuksesta homoseksuaalisuuden keskimääräisemmästä yleisyydestä transsukupuolisten kohdalla? Haluan linkin näihin tutmimuksiin. Turha sanoa tämän kaiken ylestämisen jälkeen että nämä olivat vain sinun omia mielipiteitäsi. Siinä tapauksessa kun asia ilmaistaan "Minun mielestäni...".

Lue lisää

Minä haluan kysyä, mistä voin ostaa sellaista binder-paitoja. Sidon rintoja jo 20vuotta, ja nyt sain tietää että ovat sellaiset paidat että rintoja litystyy kokonaan. Heti olen kiinnostunut tästä. Onko mahiksia Suomessa osta se?

uykiffdhj kirjoitti:

Hoho, kijoitin yleisellä tasolla. Sinulla tuntuu tosiaan olevan monia käsityksiä asioista, haluasinkin tietää minkä tutkimuksen mukaan tsmiehet pääsevät tsnaisia helpommalla ja tutkimuksesta homoseksuaalisuuden keskimääräisemmästä yleisyydestä transsukupuolisten kohdalla? Haluan linkin näihin tutmimuksiin. Turha sanoa tämän kaiken ylestämisen jälkeen että nämä olivat vain sinun omia mielipiteitäsi. Siinä tapauksessa kun asia ilmaistaan "Minun mielestäni...".

Lue lisää

Tuossa jossain ylempänä ts-nainen toi esiin sen,että pitää käydä kalliissa ja kivuliaissa laserhoidoissa päästäkseen parrasta eroon ym. ja muutenkin miehen murrosikä tekee miehen näköiseksi ja kuuloiseksi, sitä on vaikeampi muuttaa hormoneilla kuin ts-miehellä. Ja jos itselläni olis ollut lakisääteinen velvollisuus mennä lukion jälkeen jonnekin "naisten kouluun"(vrt.armeija), olisin varmaan laittanut haulikon kurkkuuni.
En tiedä mistään tutkimuksista, mutta paljon siitä on puhuttu ja usein kun lukee ts:ien kirjotuksia, siellä on aika paljon homoksi ja lesboksi identifioituvia. Pointti oli kuitenkin siinä, että keskustelun aloittaja koki olevansa poikkeava, kun on sekä trans että homo, ja näinhän ei ole.

Oonki jo jonku aikaa kelannu et vois opetella irkkaan. Ehkä mä joku päivä eksyn tonne kanavaan, kattellaan.

p16 kirjoitti:

Oonki jo jonku aikaa kelannu et vois opetella irkkaan. Ehkä mä joku päivä eksyn tonne kanavaan, kattellaan.

Tuossa on jonkinlaista ohjetta:

http://irc-galleria.net/irc-opas.html

Roikun tuolla kanavalla sitten vain iltaisin. Yksinäistä oli vielä eilen ainakin.

jontunen kirjoitti:

Tuossa on jonkinlaista ohjetta:

http://irc-galleria.net/irc-opas.html

Roikun tuolla kanavalla sitten vain iltaisin. Yksinäistä oli vielä eilen ainakin.

Lue lisää

alkoi taas ahdistaa ja rankasti. Kukaan ei tunnu ymmärätävän mikä mä oon. Mua pidetään kuulemma "normaalina teinityttönä"... en kestä. Yäk. EN OLE TYTTÖ, miks mun on niin vaikeeta sanoa se tolle lähipiirille...? Mä pelkään niin helvetisti että kaikki hylkää mut. Haluisin kuitenkin pitää välit hyvinä... Mitä helvettiä mä teen... Haluun helvetisti tulla kaapista ulos mut en uskalla. Ei tästä mun elämästä tuu perkele mitään... tekis mieli vaan heitellä tavaroita ja rikkoa paikkoja mut ei sekään mitään auta...

Mitä mä teen!!!!???

anteeks tää sekava viesti, oon kiihtyneessä mielentilassa.........

aloittaja.......... kirjoitti:

alkoi taas ahdistaa ja rankasti. Kukaan ei tunnu ymmärätävän mikä mä oon. Mua pidetään kuulemma "normaalina teinityttönä"... en kestä. Yäk. EN OLE TYTTÖ, miks mun on niin vaikeeta sanoa se tolle lähipiirille...? Mä pelkään niin helvetisti että kaikki hylkää mut. Haluisin kuitenkin pitää välit hyvinä... Mitä helvettiä mä teen... Haluun helvetisti tulla kaapista ulos mut en uskalla. Ei tästä mun elämästä tuu perkele mitään... tekis mieli vaan heitellä tavaroita ja rikkoa paikkoja mut ei sekään mitään auta...

Mitä mä teen!!!!???

anteeks tää sekava viesti, oon kiihtyneessä mielentilassa.........

Lue lisää

Tiedän että kaapista tulo on pelottavaa ja rankkaa, mutta lopulta ihan paras vaihtoehto. Totuus on, että jossain vaiheessa joudut kuitenkin lähipiirillesi kertomaan totuuden identiteetistäsi. Onko kaiken kertominen kertarysäyksellä paras vaihtoehto vai kannattaisiko sinun kenties yrittää pehmeämpää tapaa? Tunnet varmasti lähipiirisi edes sen verran, että voisit tuota pohtia.
Oma elämäni oli ennen kaapista tuloa todella raskasta. Se 'valehteleminen' ja esittäminen, kun ei voinut olla oma itsensä...
Jos et uskalla vielä tulla kaapista, voisit yrittää miettiä tapoja tehdä olosi helpommaksi. Rupea vain rohkeasti muuttamaan vaatetustasi ja tyyliäsi haluamaasi suuntaan. Tee se vähitellen, jos et kertaheitolla uskalla. Olosi helpottuu huomattavasti. Ja nämä ovat myös 'merkkejä' lähipiirillesi, jotka he luultavasti osaavat tulkita. Ja kun he kyselevät ulkonäkösi muuttumisesta, saat siitä aasinsillan pieneen vihjailuun.
Tsemppiä sulle. Vaikeaa se on, mutta yritä vaan olla rohkea.

Miksi vaivaudut provoamaan, kun tekstisi nyt vaan ei ole uskottavaa ja mitä teet netissä aamuyöllä..?