Kuinka laajasti voisi filosofioida uskonnon/t? Mikä niissä vallitsevin osa? Miten se voi koskettaa niin laajoilla osa-alueilla jokapäiväistä elämäämme, miksi jotkut ovat hyvinkin fanaattisia uskon suhteen, voiko uskonnot rapautua? Hallitsevin voima uskonnoissa (pelkokerroin)? Mihin hallittavuuteen niillä pyritään, onko tehoa vielä?
Uskonnon filosofia?
Määritelmä?
3290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskonto on tietämättömyyden, ajattelemattomuuden ja tyhmyyden ylistystä, sekä niiden selittelemistä.
Uskonto pyrkii saamaan ihmiset uskomaan johonki sellaiseen mitä nämä eivät ensinkään voi nähdä ja jolla ei ole objektiivista olemassaoloa aivoilmiönä tiedoitsevan subjektin älyssä jonka edellytyksenä olisi tajunta ja vielä subjektista riippuvaisena sen mieltämismuodot ja siksi myöskään jokaisella siten ei-olemassaolevalla mitä todennäköisemmin ei nii muodoin voisi olla olemassaoloa itsessään, joka ei ole enää ulottuvaa, vaikuttavaa ja tilaa täyttävää, yhteisesti paikallisuutta, vaan kokonaan toisenlaista, metafyysistä, johon ei tarvita mitään subjektia, eikä olioin sinänsä oleminen näin ollen voi olla enää objektiivista olemista subjektiin nähden mutta niin kaun kuin pysytteleme tiedossa, objektiivisessa käsittämisessä pysyy maailma olioinee meille vain ilmiönä, eikä ainutkaan sen piiristä vievä tie ole mahdollinen ja pyrkimys käsittää olioiden olemnusta mielteen tietä olisi mahdotonta koska se tulisi meihin aina ulkopuolelta ja jäisi aina ulkopuolelle vaikka kaikki mistä meillä on varmaa välitöntä tietoa onkin tajuntamme sisäpuolella ja näin ollen olisi mahdolinenvain vain siten että itse olisimme niiden sisimmässä että ne välittömästi oppisimme tuntemaan vaikka kukaan ei voi poistua omasta itseydestään samastuakseen välittömästi toisten olioiden kanssa jotka ovat valetut muotissa nimeltä aivotoiminta ollessamme uppoutuneet niin syvään aikaan, paikkaan ja syysuhteeseen sekä niistä muodostuvan kokemuksen koko lainmukaiseen kulkuun että olemme siinä kuin kotonamme osatessamme heti oikeaan älyn luodessa itse tuon olioiden objektiivisen järjestyksen ja ollessa vain olioille ja ne sille ja on todella mieletöntä olettaa niille myös aivojemme ulkopuolinen ja niistä riippumaton olemassaolo olioden ja niiden oleassaolon tavan ollessa yhdistetyt niistä olevaan tajuntaamme nähdessämme maailman vain sellaisina kuin se esittäytyy ja ilmenee aivojeme kuvissa jonka ulkopuolella olevasta ei voi olla mitään tietoa, pelkkänä subjektivisena aistimuksena ja subkjektiivisesta aivojemme toiminnoista juontuvasta laista ja sen nojalla annetulle aistimukselle edellytettynä syynä naäyttäytyvänä objektina jonka olemassaolon tapoineen. Kuitenkaan emme näe vain itseämme katsoessamme ulos tai sisään maailman sijaan. Koska tämä itse on tahto jota ei voikaan nähdä. Erästä samurai nukkuu aforismia kritisoidakseni.
-Ihan näin melkein.
Ei jumalakaan ole täydellinen pieni valuvika se vain on ihmisessä johon usko kompensoituu, toisille se on politiikan ja aatteen kammio.
Jokusille taas usko itseensä, tai idolliinsa.
Ja taas ihmisen kuollessa purkaantuu viiveellä kuona.
-Oikein hyvä.