Mun on nyt vaikea tajuta kyseessä olevan miehen logiikkaa. Meillä on jonkinlainen kevytsuhde ja molemmat tietää missä mennään. Ei kumpikaan kuvittele, että tämä kestäisi kauan ja no, naisena en tietysti täysin tunteeton pysty olemaan, mutta miehestä tiedän, että hän ei tunne minua kohtaan mitään. Ja seksiäkin hän jo saa, joten ei tarvitse siksi valehdella. Mutta silti hän on pari kertaa sanonut rakastavansa minua. Ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei minulle tarvitse sanoa niin ja että valehtelu tässä tilanteessa on mielestäni aika loukkaavaakin. Silti hän on sanonut niin jälkeenpäinkin. Luuleeko miehet, että se täytyy aina sanoa naiselle? Onko se jokin automaattinen reaktio, joka kytkeytyy päälle silloin tällöin, kun naiset on sen vaatimuksen saaneet miesten alitajuntaan?
Ja vielä galluppina: Onko yhtään miestä, joka olisi sanonut rakastavansa vain ja ainoastaan silloin, kun se on ollut totta? Jos on, niin oletko koskaan niin sanonut?
Ja vielä galluppina: Onko yhtään miestä, joka olisi sanonut rakastavansa vain ja ainoastaan silloin, kun se on ollut totta? Jos on, niin oletko koskaan niin sanonut?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Gallupkysymyksessä on looginen ristiriita, jonka seurauksena rajauksen sisällä olevat ovat kaikki ryhmää"kyllä", joten jos-lauseen rajaus sisältyy jo ensimmäiseen lauseeseen.
Veikkaukseni kysymyksen ulkopuolelta kuitenkin on, että on huomattava joukko miehiä, jotka eivät rakastamisestaan huolimatta ole koskaan sitä sanoneet.
Mulle tulee rakkauden tunteita yleensä seksin aikana, jos nainen on laadukas. Silloin usein myös ilmaisen tunteeni myös naiselle. Sehän on vain ihanaa!
Ei sinulla mitään rakkauden tunteita syty, pelkästä kiimasta sinä puhut.
koskaan sanonut rakastavani, ellen ole rakastanut.
>Onko se jokin automaattinen reaktio, joka kytkeytyy päälle silloin tällöin, kun naiset on sen vaatimuksen saaneet miesten alitajuntaan?
Se sanotaan siks kun niin kuuluu sanoa, tai mies luulee, että nainen odottaa sitä.
>Onko yhtään miestä, joka olisi sanonut rakastavansa vain ja ainoastaan silloin, kun se on ollut totta?
Olen sanonut silloku se on ollut totta, mut olen sanonut sillonki ku se ei oo ollu totta, mut se johtuu vain siitä, ettei ole itekään tienny ketä/mitä kohtaan tuntee ja mitä, vai tunteeko yhtään mitään.
Ja toisaalta. Mitä se totta puhuminen on? Miehen rakkaus on kuitenki erilaista kuin naisen rakkaus. Eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa rakastaa, eikä se myöskään ole tärkeetä. Tärkeetä on vain tietoisuus siitä, että rakastaako vaiko ei.
syytä aina epäillä. Ihan tottumuksesta laskettelevat valheitaan. Valehtelevat päin naamaakin, vaikka housut olisi nilkoissa.
"Luuleeko miehet, että se täytyy aina sanoa naiselle? Onko se jokin automaattinen reaktio, joka kytkeytyy päälle silloin tällöin, kun naiset on sen vaatimuksen saaneet miesten alitajuntaan?"
Joillakin se voi mennä noin.
"Onko yhtään miestä, joka olisi sanonut rakastavansa vain ja ainoastaan silloin, kun se on ollut totta?"
En ole sanonut kun en ole tarkoittanut.
"Jos on, niin oletko koskaan niin sanonut?"
En. Kavereiden kanssa vitsaille kylläkin, mutta en sellaisella naisella, jonka kanssa olisi parisuhdevirityksiä.
Sais sanotuksi edes silloin kun rakastaa..... Toisaalta kerran oon kuulemma sanonut vaikka ois pitänyt pitää turpa kiinni. Itse en tuota muista ja vaikea sitä on edes uskoa.....mutta kännissä voi tietty erehtyä puhumaan tunteista vaikka ei pitäis.
Eiköhän se oo bullshittia se rakkaus. Ja lupaus ikuisesta yhdessä olosta. Heh heh.