Surullista on katsoa, kun kivat tytöt muuttuvat ilkeiksi katkeriksi naisiksi. Syynä näyttää kaikilla olevan avioliitto ja itse valittu mies.
Kun katselen kaunista, ennen niin mukavaa naistani, en tunnista häntä omaksi entiseksi itsekseen. Hänestä on tullut ilkeä ihminen. Niin on suurimmasta osasta kavereittenikin vaimoista. Kivat tytöt ovat suggeroineet itsensä ihmeelliseen angstiin, jonka syy näyttää aina olevan oma aviomies.
Jotenkin tunnen olevani hyvin kaukainen syy kenenkään kuukautiskipuihin. Silti ne puretaan minuun. Koskee se meikäläisenkin niveliin joskus. Minulle on vain opetettu, että ei ole hyvää käytöstä työntää tuskaansa syyttömien niskaan.
En myöskään ole omasta mielestäni syypää siihen, että lapset väsyttävät vanhempiaan. Niin minua, kuin muitakin. Että vaimoni työ on välillä tylsää ja kaikki kolleegat eivät ymmärrä hänen nerouttaan. Minulla on ihan samanlaisia tuntemuksia. Puran ne käymällä lenkillä ja jurnuttamalla asiasta kavereitteni kanssa. En ole omaksununut ajatusta, että tilanne olisi jotenkin parisuhteestani, saatika vaimoni teoista johtuva.
Elämäni keskiluokkaisena keski-ikäisenä perheenisänä yhden naisen kanssa tuntuu välillä tylsältä. Niin olen kuitenkin ihan itse valinnut. En syytä tilanteesta vaimoani. En myöskään usko ruohon olevan hirvittävän paljon vihreämpää muilla niityillä. Aikuisena ihmisinä ymmärrän, että kaikkea ei voi saada. Naisille tämän ymmärtäminen tuntuu olevan mahdotonta. Johtuu ilmeisesti siitä, miten tytöt on kasvatettu.
Vaimoni, ja useimpien ystävieni vaimojen mielestä, elämän tylsyys johtuu heidän huonosta parisuhteestaan. Tämä taas on yksinomaan heidän miehensä vika. Asia ei johdu naisen omista valinnoista. Naisen väsymys, työnteon tylsyys, vanheneminen, lihominen, rahapula ja ylipäätään kaikki vastenmieleinen elämässä on huonosta parisuhteesta johtuvaa. Huono parisuhde taas johtuu huonosti valitusta miehestä. Tytöiltä tuntuu unohtuneen, että juuri heillä oli varsin kova kiire naimisiin vuosia sitten. Miehensä suhtautuivat epäröiden koko ajatukseen.
Pahasta pääsee, kun lopettaa parisuhteen. Voilá! Yksinkertainen ratkaisu yksinkertaiseen ongelmaan! Ja kun avioeroa ei oikein uskalleta ottaa puheeksi, niin senhän saa aikaiseksi heittäytymällä oikein ilkeäksi omalle miehelle. Äkkiähän se parisuhde oikeastikin happanee, kun perin äimäkkäästi vittuilee taukoamatta. Ei vastaa kun kysytään ja vastaa vain silloin, kun ei kysytä!
Eikö kannattaisi tyttöjen oikeasti katsoa peiliin? Elämä on tylsää, jos elää tylsästi. Jos ei kotona, eikä töissä, tule ihmisten kanssa toimeen, ehkä vikaa on hieman itsessäkin..Jos paino on noussut, ehkä syynä on liikunnan puute eikä oman miehen salaliitto. Onko vanheneminen muutenkaan niin pahasta? Moniko ihminen ympärillämme vain nuortuu? Onko aviomies ylipäätään keksinyt rypyt ja vanhenemisen vuosien myötä? Ehkö on asioitra, jotka vain ovat, eikä niistä voi syyttää ketään.
Ja sitten vielä; vaikka joku nuorimies tulikin kesän lavatansseissa vähän pepusta koittaneeksi ja ulkonäköä kehaisseeksi, ja oli vielä hyvä suutelijakin, kannattaako loppua 40 vuoden elämää ihan sen varaan laskea?
Sen vain tiedän, että itse en jatkuvaa ilkeilyä jaksa kuunnella. En ole kenenkään elämää pilannut. Minun elämäni on parempi ilman katkeraa vanhenevaa naista. Sääli lapsia. Kyllä ne varmaan tilanteeseen tottuvat. Minä en ole kenenkään pahan mielen oksennusastia.
Miksi vaimot
35
3964
Vastaukset
- mutta tuota
silti realismia.
- Aidanseiväs
meilläkin.
Siinä vaiheessa, kun kotona alkaa huonekalujen siirtely, tai kova sisustusbuumi, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida. Silloin kun rupsahtanut vaimo alkaa toden teolla pitämään itsestään huolta, ollaan jo aika pitkällä eroprosessissa. Sitä on vaan miehen aika vaikeaa käydä jarruttamaan.
Mulla ainakin puoliso koki jonkin mielestään ihanan persoonallisuusmuutoksen. Se kai kaipasi menetettyä nuoruuttaan. Nykyisinhän jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan omasta onnellisuudestaan. On siis ihan turhaa taivastella vaimon kiukuttelua. Jos tenavat on tarpeeksi isoja, niin ei muuta kuin limonadit päälle ja baanalle.
Ihan ensiksi kannattaa tietysti miettiä, onko sen puolison kanssa tullut asioita tarpeeksi selvityltyä. Valitettavan usein vastauksena on vaan ne monkkarit. Sitten kun se sopiva Reiska löytyy, niin naistenvaivatkin loppuvat siihen paikkaan.- nainen 42 vee
Minä olen käynyt tuon läpi; mies alkoi muuttua, syytteli minua elämänsä tylsyydestä - ja minä kun kuvittelin eläväni harmonista ja rauhallista arkea rakastamani miehen ja lapsiemme kanssa. Miehelle iski jokin kriisi, ja minä kuulemma olin hänen kurjuuteensa ja pahaan oloonsa syypää. Nyt hän asuu uuden naisensa kanssa ja elää uutta nuoruuttaan. Minä elelen sitä arkea lasteni kanssa ja ihmettelen minne viidentoista vuoden rakkaus katosi......
Exäni kuulostaa ihan sinun ex-vaimoltasi. :-D Että joskus näinkin päin. nainen 42 vee kirjoitti:
Minä olen käynyt tuon läpi; mies alkoi muuttua, syytteli minua elämänsä tylsyydestä - ja minä kun kuvittelin eläväni harmonista ja rauhallista arkea rakastamani miehen ja lapsiemme kanssa. Miehelle iski jokin kriisi, ja minä kuulemma olin hänen kurjuuteensa ja pahaan oloonsa syypää. Nyt hän asuu uuden naisensa kanssa ja elää uutta nuoruuttaan. Minä elelen sitä arkea lasteni kanssa ja ihmettelen minne viidentoista vuoden rakkaus katosi......
Exäni kuulostaa ihan sinun ex-vaimoltasi. :-D Että joskus näinkin päin.Jotain samansuuntaista täälläkin. Oon syyllinen kaikkeen, pahaan oloon, kammottavaan tylsyyteen, kolmannen maailman nälänhätään, sopulien joukkovaellukseen jne jne.
Mutta luultavasti sitten helpottaa syksymmällä kun alkaa jäämään pienempiä vuokra-asuntoja opiskelijoiden näpeistä muillekin ;)
- augusta
Itse haudon eroa, mies ei haluaisi. Olen kuulemma ihan kiva, silloin kun en "riitele". Ja minähän en viime vuosina ole enää jaksanut riidellä. Meillä tehdään kuten mies sanoo ja toivoo. Välillä on pientä yritystä; yritän miljoonannen kerran saada asioita suhteessamme muutetuksi. Ei. Mies lähtee pois, ei jaksa kuunnella. Mitätöi aina sanomiseni, mutta minun pitäisi aina olla kiinnostunut, kun hän vaahtoaa jostain hänelle tärkeästä aiheesta. Olen väsynyt. Olen vittuuntunut. Ymmärrän kyllä, että joku ei hoksaa tilannettaan ja vittuilee kumppanilleen, muuttuu ilkeäksi. Silloin olisi kumppanin vuoro kysäistä mikä oikeastaan mättää. Onko suhteellamme tulevaisuutta ja mikä nykyinen tila. Mitä odottaa elämältä. Ymmärrän sitäkin, ettei toinen tohdi kysellä. Mutta sekin on oma vika.
Aion kyllä erota, mahdollisimman pian, hallitusti...- sittenkin...
Mitäpä, jos nainen vittulee miehelleen, koska on vittumainen ihminen? Mitäpä, jos nainen ilkeilee miehelleen, koska on ilkeä?
Tarviiko kaiken olla miehen vika? - augusta
sittenkin... kirjoitti:
Mitäpä, jos nainen vittulee miehelleen, koska on vittumainen ihminen? Mitäpä, jos nainen ilkeilee miehelleen, koska on ilkeä?
Tarviiko kaiken olla miehen vika?aivan hakoteillä. Parisuhteessa ei ole hedelmällistä etsiä vastausta kysymykseen "kenen vika". Siinä pitää miettiä syitä toisen käytökseen ja ennenkaikkea pitäisi tietää miksi itse käyttäytyy kuten käyttäytyy. Toista ei voi ymmärtää, ellei tunne edes itseään.
Parisuhteessa siis ei ole sen enempää järkeä miettiä onko vika naisen vai miehen. Täytyy löytää ratkaisu asiaan, joka ongelmana. Ei sitä löydy, jos vain syytellään ja etsitään vikoja.
- niin paljon
asiaa ettei mitään määrää!!toki ei kaikkia voi naisenkaan syyksi laittaa mut totta toine puoli.
- Kajahdus.
Kun vaimos taas räkättää niin lyö nyrkki pöytään ja totea kovalla äänellä että jos räksötys lopu niin homma loppuu tähän.Jos mitään muutosta ei tapahdu niin lähdö asuun eri osoitteeseen.Se sillä on tarkoituskin.Tiedän kokemuksesta.
- mursmars
Voin vakuuttaa, että kyllä ne miehetkin muuttuvat, on vain helpompaa syyllistää vaimoja.
- muuttuvat.
Tottakai mies vanhenee ja elämä jättää jäljet. Niin mieleen, kuin ruumiiseenkin. Miehen mielestä toteutumatta jääneet toiveet, väsymys ja välillä iskevä tylsyys eivät kuitenkaan kategorisesti johdu parisuhteesta tahi vaimosta.
Siinä mies eroaa suuresti naisesta. - Ei syyllistäjä
muuttuvat. kirjoitti:
Tottakai mies vanhenee ja elämä jättää jäljet. Niin mieleen, kuin ruumiiseenkin. Miehen mielestä toteutumatta jääneet toiveet, väsymys ja välillä iskevä tylsyys eivät kuitenkaan kategorisesti johdu parisuhteesta tahi vaimosta.
Siinä mies eroaa suuresti naisesta.Vaimosiko mielestä nuo johtuu miehestä (niinkö hän sanoo?) mut en ole samaa mieltä siitä että jokainen nainen noista miestään syyttää. Aina ne syyt voi eritellä mikä mistäkin johtuu.
- tittatatta
Kuulepa oksennusastia:
olet kirjoittanut vain ja ainoastaan miten asiat ovat sinun mielestäsi; mitä luulisit tapahtuvan jos pyytäisit vaimoasi kirjoittamaan tälle samalle palstalle?
Eli yksi versio ei riitä.- Aidanseiväs
kirjoittais, ettei jaksa enää samaa ukkoa tai että on ihastunut johonkin toiseen, eikä sen vuoksi vanha paska enää kiinnosta. "Tää on mun ainut elämä jne"
- Äippä
Voi se olla toisinkin päin. Nainen lähtee pitkän harkinnan jälkeen kun on saanut asiansa järjestykseen niin päässään kuin muutenkin. Monen yrityksen jäkeen huomaa, että mikään ei muutu. Vaikka ei riidellä ei myöskään puhuta ja jos puhutaan tulee riita. Aika muovaa liittoja ja tietenkin ihmisiä. Jokainen vanhenee ja muuttuu, mutta se miten toinen kohtelee toista on suurin merkitys, miten arvostat toisen mielipiteitä ja huolenpitoa. Kaikessa on kysymys toisen arvostamisesta ja huomioimisesta. Jos niitä ei koe saavan itselleen ei niitä voi antaa toisellekkaan. Minä lähdin. Kukaan ei enää kohtele minua huonosti. Kukaan ei enää aliarvioi minua. Kukaan ei tyrmää ehdotuksiani. Kukaan ei enää syytä minua siksi, että hänellä itsellään on paha olla...Meillä on vain tämä yksi elämä
- ex miestäsi
pääsi rehjake vapauteen.Erehdyt vain siinä etteikö joku kohtelisi sinua mielestäsi huonosti jatkossakin. sekä varmaan tulee eteesi joku, joka tyrmää ehdotuksesi, vaikka ovatkin mielestäsi ylivertaisia, muihin nähden.
Itteeskö muutoin yritit muuttaa, vai toista?
Luulen, että toista. Et kyennyt rakastamaan toista sellaisena kuin hän on. Vaan yritit muuttaa häntä mieleiseksesi,käsittämättä kuitenkaan, että tuo tie on loputon suo. Milloinkaan ei tuo miesriepu olisi pystynyt toteuttamaan villiintynyttä muutos haluasi lopullisesti ja ehdottomasti. Oot juuri sellainen nainen jota ap tarkoittaa. Ja luoja meitä miehiä varjelkoon kaltaisistasi. - Äippä
ex miestäsi kirjoitti:
pääsi rehjake vapauteen.Erehdyt vain siinä etteikö joku kohtelisi sinua mielestäsi huonosti jatkossakin. sekä varmaan tulee eteesi joku, joka tyrmää ehdotuksesi, vaikka ovatkin mielestäsi ylivertaisia, muihin nähden.
Itteeskö muutoin yritit muuttaa, vai toista?
Luulen, että toista. Et kyennyt rakastamaan toista sellaisena kuin hän on. Vaan yritit muuttaa häntä mieleiseksesi,käsittämättä kuitenkaan, että tuo tie on loputon suo. Milloinkaan ei tuo miesriepu olisi pystynyt toteuttamaan villiintynyttä muutos haluasi lopullisesti ja ehdottomasti. Oot juuri sellainen nainen jota ap tarkoittaa. Ja luoja meitä miehiä varjelkoon kaltaisistasi.No vaikka sitten niin. Ei kenenkään tarvitse muuttua kenenkään toiveitten mukaiseksi. Sanat ja teot vain loukkaa ja niihin ainakin minä toivoin muutosta. Ex-mies on toipumassa järkytyksestä ja on eron jälkeen kertonut, että on huomannut mitä on tehnyt väärin. Toki syitä on paljon minussakin. Olikohan meitä kuitenkaan koskaan tarkoitettukaan elämään yhdessä. Olemme molemmat jo löytäneet toisen ihmisen ja toivomme että emme tee samoja virheitä uudelleen
- sitten
Äippä kirjoitti:
No vaikka sitten niin. Ei kenenkään tarvitse muuttua kenenkään toiveitten mukaiseksi. Sanat ja teot vain loukkaa ja niihin ainakin minä toivoin muutosta. Ex-mies on toipumassa järkytyksestä ja on eron jälkeen kertonut, että on huomannut mitä on tehnyt väärin. Toki syitä on paljon minussakin. Olikohan meitä kuitenkaan koskaan tarkoitettukaan elämään yhdessä. Olemme molemmat jo löytäneet toisen ihmisen ja toivomme että emme tee samoja virheitä uudelleen
yritä muuttaa uuttas mieles mukaseks, se ei onnistu millonkaan. Sulla pitää ainoastaan valita kumppanis sen mukaan mikä hää on. Ja sitten elellä valintas mukaan.Eli sun ites pitää joustaa, jos hoksit vikoja myöhemmin, niinkuin tulee käymään.Sitä toista on turha yrittääkkään muuttaa ja aiheuttaapi se vain kaikenlaista suukopua sekä avioeroja.Nyt sä kysyt: miks juuri mun pitää joustaa, eikä sen toisen. Vaan pohiskeleppa sitä ystävä kallis.
- She...
Äippä kirjoitti:
No vaikka sitten niin. Ei kenenkään tarvitse muuttua kenenkään toiveitten mukaiseksi. Sanat ja teot vain loukkaa ja niihin ainakin minä toivoin muutosta. Ex-mies on toipumassa järkytyksestä ja on eron jälkeen kertonut, että on huomannut mitä on tehnyt väärin. Toki syitä on paljon minussakin. Olikohan meitä kuitenkaan koskaan tarkoitettukaan elämään yhdessä. Olemme molemmat jo löytäneet toisen ihmisen ja toivomme että emme tee samoja virheitä uudelleen
Toiset ihmiset eivät halua edes asioita ymärtää, ehkä omat negatiiviset kokemukset tai jonkinlainen ylikorostunut moralisoiti vaikuttaa.
Kuten sanoit kenenkään ei tarvitse muuttua vain toisen toiveiden mukaan...muutoksen täytyy lähteä omasta tahdosta. MUTTA toista ei myöskään tarvitse hyväksyä, jos on asioita jotka ovat täysin oman arvomaailman vastaisia.
Ymmärtää voi toista, mutta ei silti kaikkea hyväksyä tarvitse. Kyky keskustella asioista rakentavasti toista aliarvostamatta tai syyttämättä voi johtaa parempaan suuntaan. Tyhmä on ihminen, joka ei virheistään opi.
- Hienosti kirjoitettu.
Surullista on katsoa, kun kivat pojat muuttuvat ilkeiksi katkeriksi miehiksi. Syynä näyttää kaikilla olevan avioliitto ja itse valittu vaimo.
Kun katselen komeaa, ennen niin mukavaa miestäni, en tunnista häntä omaksi entiseksi itsekseen. Hänestä on tullut ilkeä ihminen.
Jotenkin tunnen olevani hyvin kaukainen syy kenenkään päänsärkyihin. Silti ne puretaan minuun. Koskee se meikäläisenkin päähän joskus. Minä olen vain oppinut, että ei ole hyväksi työntää tuskaansa syyttömien niskaan.
Elämäni keskiluokkaisena keski-ikäisenä perheenäitinä yhden miehen kanssa tuntuu välillä tylsältä. Niin olen kuitenkin ihan itse valinnut. En syytä tilanteesta miestäni. En myöskään usko ruohon olevan hirvittävän paljon vihreämpää muilla niityillä. Aikuisena ihmisinä ymmärrän, että kaikkea ei voi saada. Miehille tämän ymmärtäminen tuntuu olevan mahdotonta. Johtuu ilmeisesti siitä, miten pojat on kasvatettu.
Miehiltä tuntuu unohtuneen, että juuri heillä oli varsin kova kiire naimisiin vuosia sitten. Vaimonsa suhtautuivat epäröiden koko ajatukseen.
Pahasta pääsee, kun lopettaa parisuhteen. Voilá! Yksinkertainen ratkaisu yksinkertaiseen ongelmaan! Ja kun avioeroa ei oikein uskalleta ottaa puheeksi, niin senhän saa aikaiseksi heittäytymällä oikein ilkeäksi omalle vaimolle. Äkkiähän se parisuhde oikeastikin happanee, kun perin äimäkkäästi vittuilee taukoamatta. Ei vastaa kun kysytään ja vastaa vain silloin, kun ei kysytä!
Sen vain tiedän, että itse en jatkuvaa ilkeilyä jaksa kuunnella. En ole kenenkään elämää pilannut. Minun elämäni on parempi ilman katkeraa vanhenevaa miestä. - kulkee samaa rataa
Ap kirjoitti hyvin miehen näkökulmasta, MUTTA heti se koetaan naisten mielestä arvosteluksi. Jos kerran täällä anonyymillä keskustelupalstalla menee herne nenään heti, niin miten sitten se voi onnistua kasvotusten. Ilmeisesti juuri tämän takia keskustelut tyssää parisuhteessa puolin jos toisin. Ehkä joskus olisi hyvä, jos edes yrittäisi ymmärtää mitä viestin kirjoittaja tai keskustelija yrittää sanoa. Kuullostella onko sanoissa totuutta tai edes osa totuutta vai ei. Itsereflektio on taito, joka täytyy opetella. Sitten ehkä tajuaa, että itsessäkin voi olla jotain vikaa tai itse toimii suhteessaan jotenkin väärin.
- entinen vaimo
Minä ainakin viihdyin ja viihdyn erittäin hyvin töissä. Kotityöt eivät ole kovin hauskoja kun ne ovat loputtomia kolmen lapsen kanssa varsinkin. Sitten tietty pitää kuskata lapset harkkoihin,julkisilla tietty, mieshän voi sattua tarvitsemaan autoa, käydä kaupassa, laittaa ruokaa äkkiä, jotta mies ehtii salille. Laittaa iltapalaa, ripustaa pyykit, täyttää tiskikone, viikata puhtaat vaatteet kaappeihin..sama rumba joka ikinen päivä 18 vuotta.
Voi olla, että alkaa kypsyttään kun olisi kiva itsekin joskus harrastaa jotain. Mutta kun jonkun on vahdittava lapset, jotka vaimo yksin on hankkinut, ainakin silloin kun lapsista olis jotain vaivaa. Laskettelulomakin on kivaa kun vaimo vahtii pienimpiä mäen alla tai pikkumäessä ja huolehtii eväistä. Tietty vaimo maksaakin kaikki, mies korkeintaa oman hissilippunsa, eihän lasten kulut ole hänen aiheuttamiaan. Loppusiivousta mökkiin on turha tilata kun se menee niin äkkiä saatikka, että yövyttäisiin hotellissa ja syötäisiin joskus ulkona, että vaimollakin olisi yksi päivä vapaata kotitöistä. Vaimo voi sitten mennä laskettelemaan tai omiin harrastuksiinsa klo 22, jos miehellä ei satu olemaan muuta. Aamulla toin on noustava klo 6, joten 6h yöunet ovat ihan riittävät.
Vaimo tuhlakin niin kamalasti, yhden palkka kun ei tunnu riittävän lasten ja omiin menoihin poislukien sähkön ja lainan, joihin menee yhtä paljon kuin 5 henkisen perheen ruokiin. Hiukset eivät ole aivan täydellisesti kun 20 maksavaa kampaajaa on siirrettävä kun siihen ei tässä kuussa ole varaa, ehkä ensi kuussa sitten, klipsastaan vaan hiukkasen otsahiuksia siistimmäksi. Onkohan perheellä muitakin menoja kuin ruoka ja hyvienia, maksavatkohan lasten harrastukset jotain tai tarvitaankohan kasvaville lapsile joskus jopa vaatteita, ehkä olisi kiva joskus ostaa itsellekin jotain ilman valitusta. Vaimolla kun on omat rahat ja miehellä omat niin valituksia tosin tulee muuta kuin siitä, että vaimo ostaa 40selle sopivia vaatteita, eikä kuvittele olevansa 20.
Jossain vaiheessa vaan sattui jotain ja totesin miehen käyttäneen minut loppuu ja muutaman vuoden harkinnan jälkeen asun lasten kanssa ja kummallista kyllä jopa omiin menoihinikin riittää pari kymppiä kuussa, kun ei ole miehen menoja ja ruokalaskua. Mieskin totesi, että nyt sitten haluat eron kun lapset on isompia ja säkin ihan laiha ja hyvässä kunnossa verrattuna muihin.
Ja viisastelijoille sanottakoon, että mies ei kyllä elätä.. sopimuksen mukaan kun elätän lapseni itse kun halusin eron, joten turha vonkua, että kynisin mieheltä elatusmaksut.- kertakaikkiaan:
Kyllä alkuperäinen juuri tarkoitti tätä. Miehessähän se vika. Miksi helvetissä tuollaisen kanssa sitten on aina kiire naimisiin?
En suoraan sanoen muista ensimmäistäkään tuttujen parisuhteissa joissa nainen ei olisi koko ajan vaatinut parisuhteen eteenpäin viemistä vaikka miehille olisi riittänyt hiljaisempikin tahti.
Miehet nimenomaan haluaisivat varmistaa että parisuhde toimii ennen kun muutetaan samaan osoitteeseen ja tehdään lapsia.
Mikä kumma on se kiire siihen olotilaan ettei elämässä ole enään muuta tarkoitusta kuin valittaa huonosta miehestä ja parisuhteesta? - She...
kertakaikkiaan: kirjoitti:
Kyllä alkuperäinen juuri tarkoitti tätä. Miehessähän se vika. Miksi helvetissä tuollaisen kanssa sitten on aina kiire naimisiin?
En suoraan sanoen muista ensimmäistäkään tuttujen parisuhteissa joissa nainen ei olisi koko ajan vaatinut parisuhteen eteenpäin viemistä vaikka miehille olisi riittänyt hiljaisempikin tahti.
Miehet nimenomaan haluaisivat varmistaa että parisuhde toimii ennen kun muutetaan samaan osoitteeseen ja tehdään lapsia.
Mikä kumma on se kiire siihen olotilaan ettei elämässä ole enään muuta tarkoitusta kuin valittaa huonosta miehestä ja parisuhteesta?Itsellä ei ole koskaan ollut mikään kiire ja hinku naimisiin, ei myöskään lapsia tehdä. Meillä se oli enemmänkin mies...mutta meitähän on joka junaan eiköniin....
Onko se sitten tarve "varmistaa" toinen, en tiedä, mutta mikäänhän ei tässä elämässä ole varmaa, ei myöskään 100-varmasti jatkuvaa....
- =o)
Voisiko asian tulkita näin, että jokainen valittava kumppani kärsii halipulasta? Jokainen meistä on joskus väsynyt ja kiukkuinen, mutta ei se silti tee kenestäkään huonoa tai ilkeää ihmistä. Silloin kun maailma tuntuu kurjalta eikä mikään tunnu miltään ja ottaa patiin,kiukun kohteeksi joutuu yleensä oma kumppani. Ja silloin kun oikein tuntuu pahalta, niin mikä olisikaan sen ihanampaa kuin se, että oma kumppani tulee,ottaa kainaloon ja halii kaikki surut ja murheet pois. Ymmärtää sinua (vaikka ei aina ymmärrärtäisikään =)).
- lisää kysymyksiä
Hyvin kuvasit parisuhteen arkea.
Mihinköhän se alkuaikojen ihanuus ja viehätys katoaakaan? Mihin sitä toisessa aikanaan ihastuikaan? Vai eikö tuntenut koko tyyppiä? Ja ulkopuolisen painostuksen vuoksi mentiin naimisiin? Meitäkö vietiin kuin pässiä narussa? Ihan noin vain pelkkien prinsessahäiden vuoksi? Vai pelkkää seksi- ja lapsentekokonettako siitä naisesta haettiin? Milloin liitoissa loppuu se toisen huomioiminen? Mikä sen aikaansaa? Missä vaiheessa annetaankaan liittojemme tuntua ja maistua niin puulta? Ja samaan aikaan katsellaan naapureiden niin onnellista liittoa-ko? Montako oikeasti onnellista liittoa tiedät lähipiirissäsi? Vai kaikillako tämä on niin tätä? - Kiitos sinulle!
Kiitos sinulle kun osasit laittaa tunteet sanoiksi. Sama ihmeellinen muutos on tapahtunut meilläkin.
Kannustusta sinulle siinä mitä ikinä aiotkin asialle tehdä. Perässä tullaan. - Vaimoke
Arki on raskasta, välillä tympii ihan tosissaan ja toisen naama ärsyttää. Mutta kun ärsytys iskee, niin minä muistelen niitä asioita, joihin miehessäni rakastuin. Ja ne asiat ovat olemassa edelleenkin, niitä ei vaan tässä pyörityksessä aina huomaa. Menen rakkaani syliin, painan hänen kaljun päänsä rintaani vasten ja sanon että rakastan. Pieni hetki hellässä rutistuksessa auttaa taas jaksamaan eteenpäin.
- utelias eläjä
Kiva tyttö olin ja kiva nainen olen, miksi peruspositiivisuutta muuttaisin itsessäni mihinkään.
En minä ilkeyttäni avioliittoa jättänyt, en myöskään muita hakeakseni vaan yksinkertaisesti siksi, että voisin pysyä ehjänä kivana itsenäni. Ehkä pelkäsin, että huono suhde muuttaisi minut juuri sellaiseksi katkeraksi ja ikäväksi.
Elämännälkä, halu kokea, nähdä, TUNTEA, elämän tylsyys johtuu siitä, että ei ole enää tahtoa ja halua toisen kanssa asioita kokea...upeinkin asia muuttuu harmaaksi, kun ei pysty jakamaan sen tunnetiloja. Se ei ole asioiden muuttumista arjeksi, vaan asioiden muuttumista vastenmielisiksi.
Väsynyt voi olla, mutta uskon siihen että elämässä kaikki on itsestä ja omista ratkaisuista kiinni...voi jäädä kärvistelemään erilaisiin olotiloihin tai sitten taistella eteenpäin. Koskaan en ole muita syyttänyt saatika vastuuta siirtänyt, uskon itseeni ja omiin voimiini.
Nuoret pyllyllepuristelijat? Voi voi miesparat, kyllä nainen kaipaa tasavertaista suhdetta, luulen, että miehen ego kaipaa enemmänkin nuorempaa lohtua todistakseen itselleen.....mitä?
Katson peiliin ja olen realisti itseni suhteen ja asioissa yritän ensin etsiä ne seikat, joissa mahdollisesti olen itse tehnyt väärin.
Olen myös rehellinen, miksi siis olisin jatkanut yhteiselämää väärin perustein, kun en enää itsestäni toiselle mitään pysty antamaan. Raha, omaisuus... ne on vain maallista. Erolla annoin myös exälleni mahdollisuuden uuteen onneen.
Älä siis yleistä vaikka kirjoituksesi olikin hyvä, meitä ihania naisia on kyllä, meitä joiden elämästä katkeruus, ilkeys, ahneus, toisen aliarvostaminen on poissa, meitä jotka jaksavat harrastaa ja pitää huolen itsestään ja kodistaan, meitä, jotka yrittävät onnellisuutta ja positiivisuutta muihinkin tartuttaa!!- säännön
Ei varmaankaan ihan jokaikinen nainen muutu katkeraksi avioliitossa vanhetessaan. 99% kyllä muuttuu.
Mielestäni tämä johtuu mielestäni ensinnäkin siitä, että naisen odotukset elämästä yleensä ja parisuhteesta eritoten ovat romantisoidut ja yliviritetyt. Kun todellisuus iskee tauluun on parku valtava.
Toinen naisia vaivaava ongelma on kykenemättömyys ottaa vastuuta omista ratkaisuista. Tämän vuoksi naisille on niin helppo myydä kaikkea vaihtoehtohuuhaatakin. Sen sijaan, että nainen toteaisi oman tilanteensa johtuvan hänen omista valinnoistaan hän syyttää ongelmistaan aina muita: vanhempiaan, kasvatustaan, sisaruksiaan, työtovereitaan, jopa parhaita ystäviään.
Avioliiton pieleenmeno on luonnollisesti miehen syytä.
Sitä ei erohimossaan kieriskelevä nainen koskaan ajattele, oliko hänen odotuksensa avioliitosta jo alunperin epärealistinen. Löytyykö oikeasti miestä, joka näyttää Tarzanilta, haisee orkidealta, pieree äänettömästi ja pukeutuu kuin TV:n homosisustajat? Pitäisi olla yhtäaikaa jämäkkä ja miehekäs ja samalla totella emäntäänsä kuin puudeli! Menestyä pitäisi töissä, mutta se menestys pitäisi saavuttaa kotona istuen vaimon silmien alla lapsia hoidellen! - ......................
säännön kirjoitti:
Ei varmaankaan ihan jokaikinen nainen muutu katkeraksi avioliitossa vanhetessaan. 99% kyllä muuttuu.
Mielestäni tämä johtuu mielestäni ensinnäkin siitä, että naisen odotukset elämästä yleensä ja parisuhteesta eritoten ovat romantisoidut ja yliviritetyt. Kun todellisuus iskee tauluun on parku valtava.
Toinen naisia vaivaava ongelma on kykenemättömyys ottaa vastuuta omista ratkaisuista. Tämän vuoksi naisille on niin helppo myydä kaikkea vaihtoehtohuuhaatakin. Sen sijaan, että nainen toteaisi oman tilanteensa johtuvan hänen omista valinnoistaan hän syyttää ongelmistaan aina muita: vanhempiaan, kasvatustaan, sisaruksiaan, työtovereitaan, jopa parhaita ystäviään.
Avioliiton pieleenmeno on luonnollisesti miehen syytä.
Sitä ei erohimossaan kieriskelevä nainen koskaan ajattele, oliko hänen odotuksensa avioliitosta jo alunperin epärealistinen. Löytyykö oikeasti miestä, joka näyttää Tarzanilta, haisee orkidealta, pieree äänettömästi ja pukeutuu kuin TV:n homosisustajat? Pitäisi olla yhtäaikaa jämäkkä ja miehekäs ja samalla totella emäntäänsä kuin puudeli! Menestyä pitäisi töissä, mutta se menestys pitäisi saavuttaa kotona istuen vaimon silmien alla lapsia hoidellen!Meidän emännällä oli just tommosta seilaamista ajatusten kanssa ja jatkuva valitus sekä vittuilu!
Sitten näytin ovea, että sopii lähteä jos elämä mun ja lasten kanssa ei kelpaa,kyllä se sitten lähtikin nokka pystyssä renkaat runtien.
Vielä on pyydellyt takaisin pääsyä,mutta ei hemmetissä! - AnnaKaisa
säännön kirjoitti:
Ei varmaankaan ihan jokaikinen nainen muutu katkeraksi avioliitossa vanhetessaan. 99% kyllä muuttuu.
Mielestäni tämä johtuu mielestäni ensinnäkin siitä, että naisen odotukset elämästä yleensä ja parisuhteesta eritoten ovat romantisoidut ja yliviritetyt. Kun todellisuus iskee tauluun on parku valtava.
Toinen naisia vaivaava ongelma on kykenemättömyys ottaa vastuuta omista ratkaisuista. Tämän vuoksi naisille on niin helppo myydä kaikkea vaihtoehtohuuhaatakin. Sen sijaan, että nainen toteaisi oman tilanteensa johtuvan hänen omista valinnoistaan hän syyttää ongelmistaan aina muita: vanhempiaan, kasvatustaan, sisaruksiaan, työtovereitaan, jopa parhaita ystäviään.
Avioliiton pieleenmeno on luonnollisesti miehen syytä.
Sitä ei erohimossaan kieriskelevä nainen koskaan ajattele, oliko hänen odotuksensa avioliitosta jo alunperin epärealistinen. Löytyykö oikeasti miestä, joka näyttää Tarzanilta, haisee orkidealta, pieree äänettömästi ja pukeutuu kuin TV:n homosisustajat? Pitäisi olla yhtäaikaa jämäkkä ja miehekäs ja samalla totella emäntäänsä kuin puudeli! Menestyä pitäisi töissä, mutta se menestys pitäisi saavuttaa kotona istuen vaimon silmien alla lapsia hoidellen!Sanokaa minulle missä ihmeessä tällaisia naisia on? En tiedä lähipiiristäni yhtään. Enkä itsekään lukeudu heihin. Minkä ikäisiä tällaiset naiset ovat? Itse kuulun ikäluokkaan 40.
- Kysymykseesi
AnnaKaisa kirjoitti:
Sanokaa minulle missä ihmeessä tällaisia naisia on? En tiedä lähipiiristäni yhtään. Enkä itsekään lukeudu heihin. Minkä ikäisiä tällaiset naiset ovat? Itse kuulun ikäluokkaan 40.
Ensinnäkin vastauksesi oli kysymys. Tässä vastaus sinulle:
Otat kenen tahansa 40 ensimmäisessä avio- tai avoliitossa olevan Suomalaisen naisen kasvattaman naisen. Kaikki hänen pettymyksensä ja vastoinkäymisensä on hänen mielestään kytköksissä jollain ihmeen tavalla hänen parisuhteeseensa.
Kaikki elämän saamatta jääneet ilot, herkut ja riemu hyökkäävät syliin, kunhan vain ensiksi päästään pois "siitä huonosta suhteesta".
Tätä asennetta tukee sosiaalipuolen valloittanut katkeroitunut vanhojen eronneiden kotkien kaarti. Vaikka eroava nainen toimisi kuinka lasten edun vastaisesti tai edesvastuuttomasti sosiaalitoimen höpönassusakki pitää naisen puolta. Aina. - utelias eläjä....
säännön kirjoitti:
Ei varmaankaan ihan jokaikinen nainen muutu katkeraksi avioliitossa vanhetessaan. 99% kyllä muuttuu.
Mielestäni tämä johtuu mielestäni ensinnäkin siitä, että naisen odotukset elämästä yleensä ja parisuhteesta eritoten ovat romantisoidut ja yliviritetyt. Kun todellisuus iskee tauluun on parku valtava.
Toinen naisia vaivaava ongelma on kykenemättömyys ottaa vastuuta omista ratkaisuista. Tämän vuoksi naisille on niin helppo myydä kaikkea vaihtoehtohuuhaatakin. Sen sijaan, että nainen toteaisi oman tilanteensa johtuvan hänen omista valinnoistaan hän syyttää ongelmistaan aina muita: vanhempiaan, kasvatustaan, sisaruksiaan, työtovereitaan, jopa parhaita ystäviään.
Avioliiton pieleenmeno on luonnollisesti miehen syytä.
Sitä ei erohimossaan kieriskelevä nainen koskaan ajattele, oliko hänen odotuksensa avioliitosta jo alunperin epärealistinen. Löytyykö oikeasti miestä, joka näyttää Tarzanilta, haisee orkidealta, pieree äänettömästi ja pukeutuu kuin TV:n homosisustajat? Pitäisi olla yhtäaikaa jämäkkä ja miehekäs ja samalla totella emäntäänsä kuin puudeli! Menestyä pitäisi töissä, mutta se menestys pitäisi saavuttaa kotona istuen vaimon silmien alla lapsia hoidellen!...(nauraa)...kyllä se naisenkin pieru haisee!!!!! Jos ihminen pidetään pumpulissa alkaa tämä itsekin uskoa pienimmästäkin kolhusta tai vastoinkäymisestä särkyvänsä.
Kun on pikkuisen rämäpää ollut koko ikänsä ei kolhut haittaa ja vastoinkäymiset on vain voitettavia haasteita. Silti "hyvän jätkän" alta paljastuu sopivasti myös "lady".
MUTTA!! Mies haluaa naisen hennon, heikon, alistuvan??, jolle voi näyttää olevansa MIES, mutta sitten onkin kamalaa, kun nainen onkin ripustautuva valittava toiselta toimenpiteitä ja ratkaisuja odottava. Ehkä ei kannattaisi pelätä vahvaa naista, naista joka pärjää myös itse (pelkääkö mies, että tällainen nainen lähtee helpommin, koska pärjää ominkin voimin??) vahvuus ei kuitenkaan ole liitolle uhka vaan vahvistus.
- asiasta
"Kun katselen kaunista, ennen niin mukavaa naistani, en tunnista häntä omaksi entiseksi itsekseen."
Tämä tuntuu olevan aika lailla totta.Ihmiset muutuvat.Mutta mihin suuntaan?
Itsekin olen muuttunut,sanoisin että joustavammaksi monessa asiassa.Paranneltavaa toki on.Mutta kenellä ei olisi?
Itsekin kaipaan sitä,ennen niin mukavaa naistani,joka eli kanssani.Nyt hän elää yksin kanssani.On vaimo ja hänen päätöksenä.Minä seuraan mukana...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 515932
- 515404
- 533768
- 143715
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise1013552- 313156
- 592904
- 592786
- 572456
- 451893