Olen monesti miettinyt miksi joku katsoo asiakseen vähätellä, haukkua, mitätöidä, solvata jne. muita ihmisiä. En käsitä. Eikä sitä tapahdu pelkästään keskustelupalstoilla vaan työpaikoilla ja muissa yhteisöissä.
Onko se joku perustarve olla ilkeä muille, vai pelkkä ilkeä luonne, vai jotain muuta? Ja mikä on se tyydytys mitä siitä saa?
Onko se joku perustarve olla ilkeä muille, vai pelkkä ilkeä luonne, vai jotain muuta? Ja mikä on se tyydytys mitä siitä saa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ne voivat olla sulla kateellisia tai sitten ne pönkittää heikkoa itsetuntoaan toisten mitätöimisellä...
ilkeilläkin on oikeus olla olemassa. Ei kannata vähätellä heitä.
Ikään kuin jonkun toisen menestys olisi minulta pois.
Itseni tulee silloin vähäteltyä muita, kun itselläni on alemmuuskompleksi enkä tahtois olla huonoin.
Omakohtainen ja lähinnä ainoa tunnistamani motivaattorini vähättälemiseen lienee turhautuminen johonkin (esim. tylsyys, typeryys, ymmärtämättömyys, osaamattomuus, riidan haastaminen tms. ja mielestäni aika äärimmilleen hyvän maun rajoista vietynä, sikäli kun provosoidun) ja puran tämän pahanolon kokemaani syyn aiheuttajaan.
Analyyttisesti ajateltuna syy on toki aina omien korvieni välissä, sikäli kun kyseessähän ovat todella henkilökohtaiset tunteeni. Yleisvaikutelmana taitaa taustalla vaikuttaa siten ehkäpä kehittymätön itsetuntemus suhteessa pätemisen tarpeeseen ja siten harjaantumattomat taidot kanavoida turhautumisen tunnetta rakentavampiin kohteisiin tai rakentavammilla tavoilla. Itsetunto sinällään voi olla vahva, mutta rakentunut vääristyneelle pohjalle.