Paljon on tullut käytettyä aikaa ajan olemuksen pohdiskeluun, eikä kiinostus asiaan ole vuosien myötä yhtään hiipunut. Olettaa sopii että monella muullakin on tämän suhteen samankaltainen tilanne. Vaikka asiaa on toki näissä keskusteluissa käsitelty, niin uusiakin näkemyksiä kehiin.
Tutkimuskohteenahan aika on kovin "vaikea tapaus".
Onko menneisyys "yhä jossain olemassa" ?
Onko tulevaisuus tulevana tapahtumana "odottamassa" sitä kun äärimmäisen kapea "ajan säde" realisoi sen nykyhetkeksi ?
Ajatusleikkiä, mutta ihan vakavaa sellaista.
Tutkimuskohteenahan aika on kovin "vaikea tapaus".
Onko menneisyys "yhä jossain olemassa" ?
Onko tulevaisuus tulevana tapahtumana "odottamassa" sitä kun äärimmäisen kapea "ajan säde" realisoi sen nykyhetkeksi ?
Ajatusleikkiä, mutta ihan vakavaa sellaista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on olemassa - muistoja ja tekijöitä*, joidenka avulla nykytilaa voimme määrittää.
*löydös jota menneisyyteen ajoittaen tutkitaan.
Ihminen katselee maailmaa hyvin kapeasta raosta. Juuri kai tuosta ajan säteestä. Tulisi ehkä luopua käsitteistä menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Kaikki muu voi tavallaan olla olemassa, paitsi tuo aika.
Ajattele, jos nykyhetkeä voisi venyttää. Silloin olisi vain nykyhetki. Siis, voiko nykyhetkeä venyttää?
"sivutuotteena" tapahtumien järjestyksestä.
Jos mitään ei tapahdu, aikakaan ei kulu.
Ei menneisyyttä mitenkään enää "ole", ne
tapahtumat ovat menneet ja tulevaisuudessa jos
jotain tapahtuu niin ne tapahtuu sitten.
Näin se on,niin kuin kirjoitit. Ihmisten tuntuu
olevan vaikea käsittää asiaa.ppilleri
Filosofisia näkemyksiä: P,Pillerille ja Ossille ja vähän muillekin.
Kun katson tähtitaivasta näen nykyisyydestä menneisyyteen. En näe tulevaisuuteen vaikka se on siellä tullut nykyhetkeen.
Haluaisin nähdä ikuisuuteen.
Jos saavutan huiman nopeuden näen ympäristön kaareutuvana ympärilleni, jos vauhtia saa vielä vähän lisää niin jo olen tunnelissa.
Aika tekee kuolemaa vanhuudessa, koska olen hidas kulkemaan myös solut kuolee solkenaan. Aika nostaa kasvavaa, koska uusia soluja kasvaa nopeaan, aika vahvistaa aikuisiässä ahertajaa antaen aikaa saavuttaa.
Filosofi pienellä f.
Niinkuin huomaat, olet itsekin asettanut "olemassa" lainausmerkkeihin. Siis kysymyksen "onko menneisyys olemassa?" vastaus riippuu (ainakin) ilmauksen "olla olemassa" semanttisesta merkityksestä. Mikä on tämän ilmauksen suhde ajan käsitteeseen?
Tietysti on ilmeistä, että katutason ajankäsite ei lopultakaan ole alkuunkaan yhtäpitävä "todellisuuden" aika-ilmiön luonteesta. Aika voi olla lopulta moniulotteinen ja kietoutua monimutkaisella tavalla esim "multiversumiajatteluun". Voi myös olla, että aika ei joka tilanteessa kuljekaan vain yhteen suuntaan. Ehkä joskus ymmärrämme enemmän. Siksi olisi loogista haluta elää kauan, tavalla tai toisella.
Siis semantiikan puolesta tämä on filosofinen kysymys, mutta kosmologian puolesta ei ole.
Jos maailma olisi pilkottavissa äärettömän pieniin osiin, millainen olisi ajan rooli tällaisessa todellisuudessa.
niin ymmärrät itsekin, mitä tarkoitat.
Mistä hetkestä alkaa menneisyys.
Onko tämä päivä nykyisyyttä ja vasta eilinen menneisyyttä.
Vai alkaako menneisyys vaikkapa nanosekunnin kuluttua.
Aivotoimintahan taitaa toimia jonkinlaisella viiveellä.
Siis kaikki se minkä havainnoimme, onkin itse asiassa jo menneisyyttä.
Joten. Onko edes mahdollista, erottaa nykyhetkeä menneestä?
Eletyn elämän voimakkaat tunnepurkaukset kiinnittyykö ne rakenteisiin.
Myöhemmin tulevat esiin ääninä, haamuina samanlaisina esityksinä kuin joskus elettynä menneisyydessä.
Kartanokummitukset vanhoissa rakennuksissa.
Tämä ei tarkoita että olisin nähnyt tai kuullut, mutta tuntemuksia outoja on ollut tällaisissa paikoissa, tosin olen vähän herkkä kaveri, mutta vain vähän.
Näistä ne muut aina kertoo. Onko havaintoja ? .
?.
Aika-avaruus.
Neliulotteinen avaruus, jonka pisteet ovat tapahtumia.
Ajan suhteellisuus.
Sen mukaan kahden tapahtuman aikaväli riippuu havaitsijan liikkeestä.
Tapahtumien suhteen levossa olevassa
koordinaatistossa aikaväli on kaikkein lyhin. Liikkuvan havaitsijan mielestä aikaväli on pitempi.
Tämä ero on todellinen, ja se on vahvistettu lukuisissa kokeissa. Se tulee kuitenkin merkittäväksi vasta nopeuksien ollessa hyvin suuria.
Oravanpyörästä hetkeksi irti.
-Aivotoiminnassa on viivettä melko paljon.
Filosofian puolella meditaatioon valmistautuessa
pyritään hiljentämään aivotehot minimiin, vaatii hyvää keskittymiskykyä päästä puhtaaseen nykyhetkeen, oikeastaan lähemmäksi tulevaa kuin mennyttä. Mielikuvat ja menneisyys on sammutettava, menneelle pitää kuin kuolla.
Tämä vaatii tarkkaavaisuutta suuressa määrin.
Pitää nähdä ja kokea uutena todellisuus.
Esimerkiksi sanat luovat mielikuvia ja tekee arjen helpoksi kun on nimet käytössä, tässä se pitää unohtaa mielestään ja nähdä niin kuin ensikerran ilman nimen havaitun kentän tuntemista.
Voidaan sananmukaisesti luoda uusi näkemys, myös kaikki muukin havaittu muuntuen uudeksi.
Todellinen nykyhetken kokemus.
Puhdistaa sielun, hengen ja auttaa ruumista jatkamaan taivallusta.
Myöhemmin pitää taasen tämä unohtaa ja palata arkeen muistivaroineen, niin voi jatkaa arkista aherrusta helpottuneena, tiedon tuskasta vapaana.
-filofiaa
Nimimerkki Yusa tuolla aiemmin jo esitti mm:
"Tietysti on ilmeistä, että katutason ajankäsite ei lopultakaan ole alkuunkaan yhtäpitävä "todellisuuden" aika-ilmiön luonteesta.
Aika voi olla lopulta moniulotteinen ja kietoutua monimutkaisella tavalla esim "multiversumiajatteluun"".
Hyvin sanottu - Nähtäväksi jää pystytäänkö multiversumi hypoteesit joskus todeksi osoittamaan.
Sitä en usko että, aika, mitä se sitten pohjimmiltaan onkaan, olisi vain käsite. Ihmisille se "näyttäytyy" liikesuhteisiin liittyvänä käsitteenä kun ei "siitä kiinni saa".