Osaisiko kukaan sanoa että milloin v kirjain on korvannut w:n käytön suomen kielessä?
kaksoisvee
efewgw
6595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pöyhin tuossa kirjahyllyä. Raamatussa 1642 w-kirjain oli käytössä. Agricolan sanasto ja ortografia näkyy vielä siinäkin. Raamatussa on esimerkiksi "ysteuelleni" ja "ystäwälleni".
Kalewala 1835: w.
Suomettaressa 1847 näyttää olleen w käytössä: "seinällä rippui wanha taulu".
Ahlqvist käyttää näköjään pelkästään v-kirjainta 1873. Tuonne 1850-1870 osuu, kielioppejahan tekivät Lönnrot ja kumppanit. Tarkistan, ja palaan pian.
1849 Kalevala on jo Kalevala (Lönnrot).
1863 La´inopillinen Käsikirja Yhteiseksi siwistykseksi (Lönnrot) - tyylittelyä vain kirjan nimessä, sillä samalta tekijältä Kasvikon oppisanoja jo 1859.
Kielioppeja tarvittiin, kun suomesta tuli oppiaine ensi kertaa 1820-luvulla (Haminan kadettikoulun yhteydessä ollut alkeisopisto aloitti polun).
1841 suomi tuli kouluasetuksessa opetussuunitelmaan - ylimääräisenä. Vuonna 1856 ala-alkeiskouluissa sai opettaa suomea ruotsia taitamattomille.
Suomeksi ilmestynyt ensimmäinen suomen kielioppi oli Coranderin Suomalainen Kieli-Oppi. Koulujen tarpe´eksi (1845), mutta minulla ei ole siitä sivuakaan.
Eurénin kielioppeja ilmestyi montakin: 1852 ilmestynyttä käytettiin vielä 1880-luvulle.
Tarkempien lähteiden puutteessa on edelleen pakko veikata: Koska latinassa v-kirjain oli käytössä kirkon kielessä ennen Agricolaa, w tuli Agricolan tuliaisena. Ortografiaa korjailtiin 1800-luvulla, ja oli myös vaihtelua, eli v:n vakiintuminen ei käynyt kertarysäyksellä. Murros tapahtui vuoden 1850 paikkeilla.
Kiitoksia avusta.
Mietin vain kun huutokaupasta huusin Jeesusaiheisen taulun jossa Raamatun teksti, missä käytetty w kirjaimia.
Myyjä arvioi taulun olevan yli 100vuotta.
Raamatun lause on 1776 Raamatusta.
Joten voisi pitää paikkaansakkin yli 100 vuoden ikä. Mutta voi sitten näköjään. ilmeisesti olla reilustikkin yli sen.
Ei: Jeesusaiheisen
Vaan: Jeesus-aiheisen
Ei: w kirjaimia
Vaan: w-kirjaimia
Ei: 100vuotta
Vaan: 100 vuotta
Ei: lause on 1776 Raamatusta
Vaan: lause on vuoden 1776 Raamatusta
Ei: paikkaansakkin
Vaan: paikkansakin
Ei: reilustikkin
Vaan: reilustikin
Hyvää kesänjatkoa!
Kuka 13-vuotias pikkuteini osaisi enää kirjoittaa olevansa 13 vuotta vanha tai 13-vuotias? Ehei – lapsukainen kertoo olevansa 13wee!
Tuollaista infantiilista ilmausta saattaa joskus tavata vähän tätä vanhempienkin kirjoittamana.
Suomen kielessä aiemmin käytetty w oli lähinnä v:n fraktuuramuoto, joskin se saatettiin (jonkin aikaa) säilyttää antiikvaan siirryttyäkin. Ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.5.html#wanha
Näin ollen voidaan sanoa, että v on korvannut w:n hitaasti, osittain vasta 1900-luvulla, sillä fraktuuraa käytettiin aika pitkään – ja fraktuuratyyppinen w:n käyttö saattoi elää vähän kauemminkin.
Tunnetusti w on tullut takaisin vierasperäisissä sanoissa, joissa usein w on säilytetty, vaikka sana on muodostunut melko tavalliseksi, esimerkiksi show, watti.