Äskettäin peräänkuulutettiin Snellman-instituutin syysvuosikokouksessa humanismin opetusta Kuopion yliopistoon. Kuopion yliopiston professori Hänninen kaipasi myös opiskelijoilta ja henkilökunnalta merkittävämpää otetta yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Heitto humanismin opetuksesta Kuopion yliopistossa ei sinänsä ole uunituore ajatus, ja se on lähinnä johdonmukaista jatkoa esittäjänsä aikaisempaan toimintaan, missä hänen mielestään Kuopiossa pitäisi tutkia kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä - suurin piirtein maasäteilystä avaruuden mustiin aukkoihin. Humanismin opetus ei sanottavasti tukisi nykyistä Kuopion yliopiston profiilia, mikä on hyvin terveyspainotteinen. Nykyaika vaatii keskittymistä ja priorisointia. Pienen yliopiston on pakko panostaa jo olemassa oleviin avainaloihinsa eikä hajottaa vähäisiä voimavarojaan. Tämän myös pitäisi näkyä konkreettisesti jo laitostason päätöksenteossa. Pelkästään jo tässä meillä riittää nykyisellään parannettavaa. Huseeraamalla pintapuolisesti joka alalla pudotaan auttamattomasti kehityksen kelkasta. Ainahan joku voi väittää, että eihän humanistinen opetus välttämättä edes vaatisi suuria investointeja - humanisti kun ei vaadi työvälineikseen kuin ison pähkinäpussin, lyijykynän töhertelyyn ja rauhallisen sopen fundeeraukseen - mutta kuitenkin.
Ajat ovat kovin muuttuneet 1980-luvusta, jolloin professori Hänninen vielä toimi Kuopion yliopiston rehtorina. Raha ei enää kasva puussa eikä "siltarumpupolitiikka" muutenkaan herätä hurraa huutoja. Viimeistään 1990-luvun alun syvä lama pakotti myös meidät kuopiolaiset - matokuurin kautta - keskittymään potentiaalisiin avainaloihimme sillä lopputuloksella, että nykyään Kuopion metsiin Savilahden rannoille on alkanut kasvaa muutakin kuin sieniä. Viimeiset 10 vuotta ovatkin piirtyneet Kuopion yliopiston historiaan hyvän kasvun ajaksi.
Tulevaisuus? Ihmisen eliniän pidentyessä keskushermostosairaudet tulevat auttamattomasti lisääntymään - halusimmepa sitä tai emme. Jos ja kun ihmisen keskimääräinen elinikä taas nousee muutamalla vuodella, mm. lääkekehityksellä ja sitä tukevilla lähialoilla tulee olemaan meille kuopiolaisille vielä nykyistä huomattavasti korostuneempi merkitys.
Rakentava yhteiskunnallinen keskustelu on aina tervetullutta - siinä vaan tuppaa olemaan joskus se ongelma, että ei muisteta suvaita myös niitä omasta poikkeavia katsantokantoja. Myös paikallinen valtalehti voi toimia ajatustenvaihdon sensuurina. Sillä ei ole merkitystä mitä esitetään, vaan sillä kuka esittää. Onneksi on sentään netti olemassa...
Heitto humanismin opetuksesta Kuopion yliopistossa ei sinänsä ole uunituore ajatus, ja se on lähinnä johdonmukaista jatkoa esittäjänsä aikaisempaan toimintaan, missä hänen mielestään Kuopiossa pitäisi tutkia kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä - suurin piirtein maasäteilystä avaruuden mustiin aukkoihin. Humanismin opetus ei sanottavasti tukisi nykyistä Kuopion yliopiston profiilia, mikä on hyvin terveyspainotteinen. Nykyaika vaatii keskittymistä ja priorisointia. Pienen yliopiston on pakko panostaa jo olemassa oleviin avainaloihinsa eikä hajottaa vähäisiä voimavarojaan. Tämän myös pitäisi näkyä konkreettisesti jo laitostason päätöksenteossa. Pelkästään jo tässä meillä riittää nykyisellään parannettavaa. Huseeraamalla pintapuolisesti joka alalla pudotaan auttamattomasti kehityksen kelkasta. Ainahan joku voi väittää, että eihän humanistinen opetus välttämättä edes vaatisi suuria investointeja - humanisti kun ei vaadi työvälineikseen kuin ison pähkinäpussin, lyijykynän töhertelyyn ja rauhallisen sopen fundeeraukseen - mutta kuitenkin.
Ajat ovat kovin muuttuneet 1980-luvusta, jolloin professori Hänninen vielä toimi Kuopion yliopiston rehtorina. Raha ei enää kasva puussa eikä "siltarumpupolitiikka" muutenkaan herätä hurraa huutoja. Viimeistään 1990-luvun alun syvä lama pakotti myös meidät kuopiolaiset - matokuurin kautta - keskittymään potentiaalisiin avainaloihimme sillä lopputuloksella, että nykyään Kuopion metsiin Savilahden rannoille on alkanut kasvaa muutakin kuin sieniä. Viimeiset 10 vuotta ovatkin piirtyneet Kuopion yliopiston historiaan hyvän kasvun ajaksi.
Tulevaisuus? Ihmisen eliniän pidentyessä keskushermostosairaudet tulevat auttamattomasti lisääntymään - halusimmepa sitä tai emme. Jos ja kun ihmisen keskimääräinen elinikä taas nousee muutamalla vuodella, mm. lääkekehityksellä ja sitä tukevilla lähialoilla tulee olemaan meille kuopiolaisille vielä nykyistä huomattavasti korostuneempi merkitys.
Rakentava yhteiskunnallinen keskustelu on aina tervetullutta - siinä vaan tuppaa olemaan joskus se ongelma, että ei muisteta suvaita myös niitä omasta poikkeavia katsantokantoja. Myös paikallinen valtalehti voi toimia ajatustenvaihdon sensuurina. Sillä ei ole merkitystä mitä esitetään, vaan sillä kuka esittää. Onneksi on sentään netti olemassa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikös aikanaan yliopistoa Itä-Suomeen perustettaessa päädytty sellaiseen jakoon, että terveyteen liittyvät oppiaineet sijoitettiin Kuopioon, humanistiset ja luonnontieteet Joensuuhun ja tekniikka Lappeenrantaan. Joensuu on äskettäin saanut metsätieteellisen ja vastaavasti Lappeenranta kauppatieteellisen opetuksen anto-oikeudet. Nyt siis Kuopionkin pitäisi saada jotain lisää.
"humanismin opetuksesta..."
Tuota tuota, termit ensin kondikseen. Humanismillahan tarkoitetaan tietynlaista elämänkatsomus, josta et tietenkään puhu, vaan tietenkin tarkoituksesi on puhua humanistisesta opetuksesta, humanistisesta tiedekunnasta. Ja tämähän taas tarkoittaa laajasti ymmärrettynä tiedekuntaa joka pitää sisällään ihmistä ja eritoten ihmistä kulttuurin näkökulmasta tutkivat tieteet/oppiaineet. Tässä suhteessa humanistisen koulutuksen sisältö on varsin kirjava ja laajahko, ja sitenpä yhteyksiä on kyllä mahdollista löytää humanististen oppiaineiden ja vaikka nyt sitten Kuopiossa painotettavien terveystieteiden jne. välillä jos vain halutaan. Eri asia onkin sitten että usein ei haluta. Tieteidenvälisyys (luonnontieteet-ihmistieteet) ei oikein tunnu olevan sopiva idea keskusteltavaksi.
"Nykyaika vaatii keskittymistä ja priorisointia. Pienen yliopiston on pakko panostaa jo olemassa oleviin avainaloihinsa eikä hajottaa vähäisiä voimavarojaan."
Tämä pitää kyllä paikkansa ja on toki realismia. Itse opiskelen piskuisessa Vaasan yliopistossa ja täällä kyllä huomaa mihin oppiaineisiin entissä kauppakorkeakoulussa halutaan panostaa. Nyt ovat tosin vihdoin saaneet DI-koulutuksenkin vakinaistettua: humanistinen koulutus kamppailee täällä sitten niukoista resursseista usein helpohkosti sovellettavia tuloksia antavien kauppatieteiden ja insinööritieteiden puristuksissa. Siinä on paha yrittää selitellä miksi nyt vaikkapa populaarikulttuurin eri ilmiöiden tutkimus on tarpeellista ja ihan järkevää, kun toisaalta esitetään tutkimusideoita vaikkapa nyt tuulivoiman käyttöönotosta ja siihen liittyvistä kustannuksista.