-
epi|geneettinen periytyminen
(kr. epi- päällä, genesis synty), periytyminen jossa perinnöllisen tieto siirtyy solun tai eliön jälkeläiselle ilman että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA- tai RNA-sekvenssiin. Epigeneettiset tekijät ovat geenien toimintaan vaikuttavia solu-sukupolvesta toiseen periytyviä säätelytekijöitä, jotka ohjaavat geenejä "leimaantumaan", so. käynnistymään ja sammumaan (engl. imprinting). Tyypillinen epigeneettinen vaikutus on geenien DNA:n metyloituminen (geeni sammuksissa) tai metylaation purkautuminen (geeni käynnistyy).
Epigeneettinen "ohjeisto" ei todennäköisesti täysin tyhjene siittiöiden ja munasolujen muodostuessa. Hedelmöityneessä munasolussa ja vielä varhaisalkion soluissa kaikki geenit eivät ole tasa-arvoisesti käytettävissä. Epigeneettinen periytyminen on herättänyt eloon lamarckilaisen käsityksen siinä muodossa, että ympäristötekijät voivat muuttaa – ei geenien emäsjärjestystä, per se (paitsi mutaatioissa) – vaan geenien manifestaatiota. Täten vanhempien ja esivanhempien oloilla (ravitsemus, elintavat, raskauden aika ym.) voi olla vaikutusta periytymisessä. Esim. Ruotsin Överkalaxissa nälän vaikutus terveyteen näytti ilmenevän vielä sata vuotta myöhemmin.
Epigeneettisellä periytymisellä on relevanssia mm. nature vs. nurture -probleemaan. - Leimautumisella on etologissa ja oppimispsykologiassa muunlainen merkitys.
.
epi|geneettinen periytyminen
(kr. epi- päällä, genesis synty), periytyminen jossa perinnöllisen tieto siirtyy solun tai eliön jälkeläiselle ilman että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA- tai RNA-sekvenssiin. Epigeneettiset tekijät ovat geenien toimintaan vaikuttavia solu-sukupolvesta toiseen periytyviä säätelytekijöitä, jotka ohjaavat geenejä "leimaantumaan", so. käynnistymään ja sammumaan (engl. imprinting). Tyypillinen epigeneettinen vaikutus on geenien DNA:n metyloituminen (geeni sammuksissa) tai metylaation purkautuminen (geeni käynnistyy).
Epigeneettinen "ohjeisto" ei todennäköisesti täysin tyhjene siittiöiden ja munasolujen muodostuessa. Hedelmöityneessä munasolussa ja vielä varhaisalkion soluissa kaikki geenit eivät ole tasa-arvoisesti käytettävissä. Epigeneettinen periytyminen on herättänyt eloon lamarckilaisen käsityksen siinä muodossa, että ympäristötekijät voivat muuttaa – ei geenien emäsjärjestystä, per se (paitsi mutaatioissa) – vaan geenien manifestaatiota. Täten vanhempien ja esivanhempien oloilla (ravitsemus, elintavat, raskauden aika ym.) voi olla vaikutusta periytymisessä. Esim. Ruotsin Överkalaxissa nälän vaikutus terveyteen näytti ilmenevän vielä sata vuotta myöhemmin.
Epigeneettisellä periytymisellä on relevanssia mm. nature vs. nurture -probleemaan. - Leimautumisella on etologissa ja oppimispsykologiassa muunlainen merkitys.
.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suuret nälkävuodet 1696-97
Vanhempien piirteet (luonteenomaisuudet, kyvyt) voisivat periytyä tuolla tavoin lapsille? Ei?
-
(huom! paikkakunnan nimen korjaus) kyseessä oli diabetes-riskin suureneminen ja lyhentynyt elonaika.
tämä liittyikään psykologiaaN?
-
liittyy perinnöllisyys-psykologiaan. Sokeritauti ei liityy spesifisti psykologiaan mutta on tämän säikeen sivujuonne.
-
l e i m a u t u m i n e n
(engl. imprinting, saks. Prägnung)
1) Etologiassa poikasten vaistomainen tai nopean oppimisen kautta tapahtuva liki peruuttamaton kiinnittyminen melkein mihin tahansa liikkuvaan tiettynä kriittisenä aikana, tavallisimmin heti syntymän jälkeen. Ihmisiä nauratti, kun "emo"-Lorenz (1935) "opetti" vesilintuja uimaan! Leimautumisen merkitys ihmiselle on ollut mm. kiintymyssuhde-teorian tutkimuksen kohteena.
2) Epigeneettisessä periytymisessä geenien "syttyminen" ja "sammuminen".
.