yksin kotona pelottaa

kannattaisi jutella jonkun ammattilaisen kanssa tuollaisesta. Apua tuskin tuohon löydät täältä. Itse nautin välillä yksinolosta, etenkin "hössötyspäivän" jälkeen on ihanaa saada rauhoittua yksin.............. hyvän lehden ja kahvikupin kera :)

Olen 18 w.,ja kärsin samasta pelosta kuin sinä.

Jostain syystä joka ilta kun menen nukkumaan niin pitää huoneessani tarkista kaappi sekä sängyn alta ettei siellä vain ole ketään. :S
Muutenkin en voi nukkua kuin korvatulpat korvissani ja vetää peitto korville koska pelkään että joku tulee yhtäkkiä huutamaan täysillä korvaani.

Tuollaiset pelot ovat takautumia lapsuudesta. Terapiassa voisi selvitä, mikä lapsuudessa on ollut sellainen asia koka on vaikuttanut silloin pelottavalta ja heijastuu aikuisuudessakin. Noista peloista osa voi olla oman mielikuvituksenkin tuotetta, voihan sitä vähän hillitä mielikuvitustaan.

Muakin pelottaa yksin kotona ja erityisesti pimeä. pelkään että joku tulee oven taakse, kiipee parvekkeelle ja tulee tekemään pahaa. mietin kaikkia pelastussuunnitelmia miten selviäisin. valot oltava päällä, suihkuverko auki, ettei sielä takana ole ketään. pelkään näkeväni jotain hirveitä olioita. aina kun kuulen jonkun äänen asunnosta, niin ajattelen että nyt tuolla sit on joku. tää on kauheeta. lääke heitettiin kouraan ja yksin selviämään, tiedän mistä johtuu, lapsuudessa äidin mies oli ikkunoiden takana ja pyrki sisälle ja teki pahaa. ongelma vaan on etten saa keskusteluapua, mitä oikeesti tarviisin.. lääkkeet lopetellan nyt koska lihottaa niin saatanasti painan jo 110kg. että silleen. pelot varmaan palaa,hoitoon ei pääse varmaan sit sekoan.

mullakin noita samoja pelkoja... tuli katsottua liian nuorena kaikenlaisia kauhuleffoja... lähtee mielikuvitus laukkaamaan. miten on sinun laitasi? mulla myös ph.

Olen 22-vuotias, ja kärsin myös samanlaisista peloista. Pelkään asunnossamme, että joku on jotenkin päässyt sinne tai tunkeutuu yöllä nukkuessani sisälle. Ovi on pidettävä varmuuslukossa, enkä uskalla esim. kesällä jättää parvekkeen ovea yöksi auki, ettei joku tule sieltä sisään (asun kolmannessa kerroksessa). Lisäksi jos olen yksin kotona, pitää minun ennen nukkumaan menoa tarkistaa huonekalujen, verhojen takaa, komeroista ja sängyn alta, ettei ketään ole siellä. Järjettömältähän se kuulostaa, miten sinne olisi kukaan päässyt, mutta silti. Pelästyn myös kaikkia kolahduksia ja rasahduksia, ja ajattelen, että nytkö täällä sitten on joku. Joskus saatan valvoa yöllä monta tuntia, kun pelkään että joku on kämpässämme, enkä uskalla nousta tarkistamaan asiaa. Pelkään myös pimeällä liikkua yksin ulkona. En ole käynyt tämän takia lääkärillä, koska en halua että ongelmaa hoidettaisiin vain pelkillä lääkkeillä, mielummin menisin johonkin terapiaan, mutta en tiedä miten sellaisee pääsisi.. Nykyisin pelko ei ole ihan yhtä paha kuin ennen, koska nykyinen asunto tuntuu turvalliselta.

Oon 26 ja mullakin on samanlaisia pelkoja, lisäksi on ahdistuneisuushäiriö. Pelkään nukkua yöllä yksin. Aina jos oon yksin, pitää jättää valot päälle, koska en saa unta pimeässä. Pelkään pimeässä kummituksia, intiaaneja, murhamiehiä ja varkaita. Pelkään, että joku tunkeutuu ikkunanläpi, kun asun ekassa kerroksessa.

Aina illalla pitää myös tarkistaa, että ovet on aivan varmasti lukossa. Joskus katson varmuuden vuoksi myös sängyn alle ja sen kokoisiin kaappeihin, joihin voisi joku mahtua sisälle. Aattelen, että joku on saattanut jo päivän aikana murtautua ja jäädä kaappiin oottaan yötä ja sit se murhaa mut pimeessä.

Jos sammutan sänkyyn mennessä valot, olen aivan kauhusta jäykkänä enkä tosiaankaan saa unta. Pelkään myös, että suihkuveron takana on käärme väijymässä, joka on päässyt sisälle joko lattiakaivon kautta tai ilmastoinnin kautta jostain naapurista.

Nuorempana pelkäsin yksinäisyyttä ja pimeyttä. Suihkussa käydessä piti laittaa valot saunankin puolelle ja katsoa, ettei siellä ole ketään väijymässä. Välillä pelotti olla suihkuverhon takana. Illalla katsoin myös sängyn alle ja pelkäsin jos jossain asunnon nurkassa on käärme, joka pimeän tullen lähtee liikkeelle. Lisäksi epämääräiset narahdukset ja kolahdukset pelottivat yksin kotona ollessa.

Enää en pelkää mitään ja ymmärrän, että kyseiset pelot ovat jäänteitä lapsuudesta, jolloin näin melko usein käärmeitä luonnossa ja joka kerta säikähdin niitä paljon. Pimeän, yksinäisyyden ja että "joku voi tehdä jotain" -pelot olivat ainakin minulla TV:stä ja kauhuelokuvista opittua. Onneksi en katsonut niitä nuorempana kuin muutaman. Silti muistan ne kuin eilen olisin katsonut.

Täälläkin kärsitään pelosta. Vaikka järjellä tietäisin, ettei asunnossa ketään ole, pakko silti tarkistaa joka paikka.
Pakosuunnitelmia teen myös, joskus myös koiran kanssa illalla/yöllä ulkona ollessa (mihin juoksen jos joku hyökkää puskasta..).
On kausia, jolloin uskallan olla yksin kotona ja sängynalusta ja kaappeja sun muita ei tarvitse tarkistaa, mutta kun "huonot" kaudet tulevat se onkin sitten mukavaa.. Keittiössä ollessa (meillä avokeittiö) pitää koko ajan vilkuilla taakse, en voi istua kuin selkä seinään päin, nukkumaanmennessä huoneesta pitää tarkistaa sängynaluset ja kaapit ja jokainen mahdollinen (ja mahdotonkin) paikka, kylppäriin mennessä pitää tarkistaa sauna ettei siellä ole ketään, ja kylppärissä ollessa pitää pitää myös saunassa valot päällä. Tosi usein pelkään myös jonkun olevan suihkuverhon takana, hirttäytyneenä.. Ja juuri suihkussa käydessä ei voi pitää silmiä kiinni kauan edes shampoota pestessä, nimittäin pelkään jonkun ilmestyvän eteeni kun avaan silmäni, vaikka olisin tarkistanut koko kylppärin ennen suihkuunmenoa.
Joskus töihinlähtiessä on helpotus laittaa kotiovi takana kiinni ja jättää möröt sun muut murhamiehet kotiin ja toivoa, että ne työpäivän aikana olisivat hävinneet.. Joskus työpäivän jälkeen en enää muistakaan pelkoani, tai joskus menen kauhulla kotiin.
Hämärässä/pimeässä myös pälyilen epäilyttäviin paikkoihin ja epäilyttäviä vaatekasoja, jotka sitten useimmiten kuitenkin tarkistan. Harhoja näen myös paljon pelkotilojen aikana, ne saa entistä enemmän suunniltaan..
Psykiatrilla käyn, tosin ihan muiden juttujen takia, enkä ole vielä tästä pelostani psykiatrilleni maininnut.. Aina kun käynti on, ei pelkoja juuri ole.
Pitääpä tästä mennä suihkuun...

todellista, itsekin olen (joskus) kärsinyt siitä - tosin lähinnä ulkona... Sen sijaan olemattomia aaveita en ole pelännyt, vaan olen antanut huutia niille ;)

kannattaa ottaa joku koira mulla on iso pyreneittenkoira ja suomenpystykorva nii ei pelota olla yksin kotona öitä kun äiti on yö töissä... ja meillä on paljo komeroita :( . . .

nuorempana, ja vielä yli kaksikymppisenäkin yksin kotona. Päinvastoin kun sinä, sammutin kaikki valot ja istuin pimeässä. Ajattelin, että niin minua ei kukaan "löytäisi".

Lapsen saannin jälkeen, en enää muista pelänneeni pimeää enkä muutakaan. Ehkä tuo "vaiva" menee iän myötä ohi, toivotaan ainakin...:)

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut edellisen viestin.. Mielikuvitukseni on aivan uskomatonta luokkaa eikä siihen järkipuheet auta, kun kasvoja pestessä on vain avattava silmät ja katsottava ettei selän takana seiso ketään vaikka saippuat menee silmiin.. Olen nytkin viikon nukkunut valot päällä ja telkkari auki, koska sängyn viereen ilmestyy mitä vain öiseen aikaan. En ole kuitenkaan koskaan hakenut vaivaan apua eikä paniikkihäiriöitä esiinny(en tosin tiedä millaista se on..) Mielenkiintoista kuulla, etten ole ainut ongelmani kanssa. Yleensä kavereille asiasta kertoessa kaikki katsovat minua kuin vähäjärkistä tai naureskelevat. itseänikin tätä kertoessa naurattaa, mutta yöllä kun rättiväsyneenä haluaisi nukkua eikä pelkojen takia uskalla laittaa silmiä kiinni, ei kyllä naurata yhtään.. En tiedä mistä tämä johtuu. Olen aina perustellut sen ylivilkkaalla mielikuvituksella ja vältän siksi kauhuleffojen katsomista viimeiseen asti, mutta aina sekään ei auta.. Unettomat kauhujen yöt ovat kuitenkin minullakin kausittaisia milloin minkäkin tilanteen laukaisemia.

Olen itse miettinyt tätä pelko asiaa, ei itselläni kuitenkaan tuollaista, mutten tykkää ja uskalla katsoa televisiosta kauheita kuvia. Nykypäivänä kun tapahtuu kaikkea kamalaa, vaikuttaa se paljon pelkoon, parempi olisi ettei kaikkea tietäisi, ei pelkäisi.Ihmettelen muutenkin, miten jotkut ihmiset tykkää katsoa kauhukuvia, lukea toisten tapoista ym, nauttiiko ihmiset sitten niin väkivallasta vai mikä on.

Kun olin 9 minuakin pelotti mutta kun menin kaverille ja lähdimme keskiyöllä ulos oli jotenkin turvallinen olo, kun kavereita oli lähellä,että jos jokin olisi hyökännyt olisi ollut apuvoimia ja jatkossa en pelkää mitään muuta kuin yöllä vessassa käymistä, mutta harvoin edes käyn.

Minulla on oikeat kummitukset jatkuvasti seurana
enää ei pelota,alussa kyllä.Tässä talossa on useampi ihminen kuollut yli sadan v.ajalla.
Silloin kun kummitukset on pahalla päällä,putoaa tavaroita,cd:tä on heitetty..tavarat muuttaa paikkoja.
Mutta muutoin tullaan toimeen,joskus ja useinkin iltaisin joutuu niitä käskemään pois huoneesta jotta saa nukkua.ja kyllä ne toiseen huoneeseen meneekin tilaa kun on kymmenen huonetta.
Kyllä tähän on totuttu,vieraat ei vaan oikein uskalla olla yötä ja käydä kaikissa huoneissa.

Tämä on vain kauhuelokuvien syytä, jos niitä ei katottais niin ei noin ajateltais tai pelättäis...

Lue tämä!
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch9.html

Entäs jos kohtaisit tuon pelon "silmästäsilmään", nyt tunnut sitä ruokkivan pakenemalla, entäs jos jätät vain makkariin valon, ensialkuun ettei ole ihan pilkkopimeää, ja rupeet pikkuhiljaa kulkemaan pimeässä tai hämärässä asunnossa, niin nopeasti huomaat että omankodin seinien sisällä onkin ihan turvallista. Opettele myös tunnistamaan oman asunnon äänet, asunnot kun ei aina ole ihan äänettömiä,, sohva jossa on vastaikää istuttu voi pitää omaa ääntään palautuakseen normi asentoon (siis sen jälkeen kun istuja on poistunut sohvalta) seinät ilmojen mukaan naksuvat ja narahtelevat.. ym.. eli noi voi opetella tunnistamaan noi oman kämpän äänet. Ja kun nopeasti huomaat, että eihän pimeässä omassa kodissa ole mitään pelättävää.

HOITOON :)

Minulla on myöskin paniikki oireita silloin tällöin ja rauhattomuutta käytän siihen diapamia 5 milligrammasta. Veren saa kiertoon pää kopassa niin
hyvänolon tunne valtaa ja paniikkioireita tiloja ei ilmene. Pärjäile! Lääkkeet auttaa. Suomalaiset ovat
melko pitkälti lääkkeillä toimia. Melko terve saa olla ettei tarvitse mittään lääkkeitä käyttää. OLen kyös käyttänyt risperdolia ja edelleen 8 vuotta.
Uni lääkettä tarpeen vaatiessa ja diapamia myös.
Olen mies henkilö. Fakta on se että mitä vähemmän tarvitsee käyttää lääkkeitä sen parempi. Kyllä niistä yli pääsee sisulla.

Minulla tulee myös pelkotiloja jos mieheni on myöhään töissä. Kotona en kuitenkaan ole ihan yksin sillä minulla on kaksi poikaa mutta he ovat vielä niin nuoria.En uskalla katsoa esim.jännittäviä ohjelmia tai lukea jännitys kirjoja.Katson myös aina ettei sängyn alla ole ketään ja pelkään myös että joku ottaa jalastani kiinni.Minulla on myös paniikkihäiriö mutta en syö siihen mitään lääkettä.

Osa lapsuusajan leikeistä jäännyt Deletoimatta, vedä jättipölyt se auttaa.

olin 12v kun olin serkullani ja 3 miestä tuli olkkarin ikkunasta sisään ,onnexi talossa oli kolme sussaria joilla kunnon koulutus mutta EDELLEEN tuosta tapahtumasta kannan jokin laista traumaa ,MYÖNNÄN että pelkään olla yksin kotona ( POIKANI ) KANSSA JOS MIES YÖ VUOROSSA ja mitä pelkoni tulee olemaan kun toinen taapero syntyy hetkellä millä hyvänsä . Onnexi pelkoa lievittää edes vähäsen meidän vahtikoiramme, kukaan ei pihaan pääse ilman ettei koirat siitä ilmota , ilmottavat jopa linnuista :)

minua pelottaa välillä kun olen menossa nukkumaan koska huoneessani on terassille vievä ovi ja pelkään että sieltä tulisi joku vaikka ovi olisikin lukossa. ja vaikka kaikki olisivat kotona pelkään silloinkin, mutta siksi että olen ainut ihminen joka nukkuu alakerrassa.

sama juttu mullakin mäkin pelkään olla yksin ja aina laitan kaikki valot pääl mut en käyttää mitä lääkeittää aina yritän että en oo yksin tai jos olen niin olen koneel aika paljon ettei tarvi ajattelee mitää muuta..

Jos sinusta tuntuu siltä että sinua seuraa joku elukka tai mörkö niin juokse kotia ympäri ja huuda :) se tepsii vaikka en ole itse kokeillut enkä pelkää juuri mitään... tai sitten menet ulos lenkille.

kotiisi. Tietysti Sinulla pitää olla aikaa koiralle ja käydä sen kanssa koulutuksessa, että oppii kunnon tavoille. Mikään ei tunnu paremmalle kuin 60kg rottweileria asettuu sängyn viereen makuulle, kuitenkin "koiran uneen". Koko ajan valvoo mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki uhkaavat asiat katoavat, paitsi unet, mutta nekin pikkuhiljaa turvallisuudentunteen lisääntyessä.
Pieni kevennys: Murtovaras oli tunkeutunut taloon. Äkkiä pimeydestä kuului ääni "Jeesus näkee sinut" Varas suuntasi lamppunsa ääntä kohti ja näki papukaijan häkissä. "Antaa nähdä, mikäs sinun nimesi on"
- Mooses, vastasi papukaija
- Ketkä hullut antavat papukaijalle nimen Mooses
- Samat hullut jotka antavat rottweilerille nimen Jeesus, ;o))

Kyllä siellä seuraajia on aina. Yksin pimeässä ei ole mahdollista, petoja on joka nurkalla ja sänkyjen alla, hirviöitä ja demoneja. Yksi niistä syö aina pizzani yöllä, toinen sotkee paikat ja kolmas haisee.

Pimeys on paha, itse muuttuu myös pahan hengen riivaamaksi siksi ei peiliin kannata katsoa, näet hirviön kuvanasi eikä se ole todellinen minäsi vaan sisällesi asuttanut pahahenki, demoni ja hirviö. Tulet hulluksi kun sen yöllä pelistä näet. Onneksi valoisalla se pysyttelee piilossa, ei kestä valojen kaunistavaa voimaa.

Minä syön kaikki mahdolliset lääkkeet pimeyden pelon vuoksi. Pimeys on tuntematon, kauhistuttavan tuntematon, sitä ei näe eikä tunnista siksi olen kauhusta kankeana varsinkin naisen heijastuessa pimeässä kutsuvalla rakovalkealla.

Mulla on sama juttu. Tosin oon pääsemässä siitä jo yli.
Ja joskus tuntuu tosiaan että joku on meidän talossa, kun joka yö ollessani alakerrassa, kuuluu keittiöstä naksahduksia ja muita ääniä. Enkä ole ainoa joka niitä kuulee.
Illalla varmistan aina että sänkyni on varmasti kiinni seinässä, ettei seinän ja sängyn väliin voi jäädä rakoa, jonne saattaisin yöllä pistää vaikka käteni. Katson myös aina sänkyni alle ja otan koirani makuuhuoneeseeni turvaksi:D

Itsekin olen pelännyt pimeää varhaisteinistä asti. Jossain välissä pelko oli tosi pahana, en halunnut mennä nukkumaan vaikka vanhempani olivat kotona. Pihallamme oli liikkeestä syttyvät pihavalot, ja aina kun ne yöllä syttyivät, olin varma että nyt sieltä tulee murhamies. Kaikista pahinta oli herätä keskellä yötä, kun kaikki muut nukkuivat. Tällöin saatoin maata tuntikausia valveilla hengitystä pidätellen ja jokaista rasahdusta kuunnellen. Olin aina varma, että nukkuessani joku on murtautunut sisään ja kohta huoneeni ovi avataan... Kerran menin niin pitkälle, että aikani omituista rapinaa kuunneltuani soitin poliisille (en uskaltanut poistua huoneestani herättämään vanhempiani), koska olin varma, että murtomieshän se siellä meteliä pitää. Rapinan aiheuttajaksi paljastui hiiri ullakolla. Ja auta armias jos jouduin olemaan yksin yötä kotona...

Aikaa myöten pelot helpottivat, mutta en ikinä ollut mielelläni yksin yötä kotona. Jännää oli huomata, etten ikinä pelännyt kenenkään muun luona yöpyessäni, ainoastaan kotonani. Eikä tarvinnut olla edes yö, että pelkäsin yksin ollessani. Kun joitakin vuosia sitten muutin pois kotoa, en ole kertaakaan omissa pienissä kerrostaloasunnoissani pelännyt. Mutta kun noin vuosi sitten olin yksin yötä vanhempieni uudessa, kaksikerroksisessa kodissa, rasahduksen kuultuani tutkin jokaikisen nurkan ja kaapin leipäveitsi ojossa.

En yhtään ymmärrä, mistä nuo elämääni haitanneetkin pelot ovat voineet johtua, ja miksi ne ovat vaivanneet juuri vanhempieni luona. Mutta ihana huomata, etten ole ainut, ajattelin aina että olen jotenkin hullu.

Mä luulisin, että auttaa, kun lähdet yksin telttaretkelle pimeään metsikköön rohkeasti hirvikärpästen ja hyttysten sekaan koleana ja tuulisena syyspäivänä kauaksi sivistyksen melusta ja hälinästä.

Mieti mikä rauhan tyysija nukkua yksin pimeässä teltasta tuulen suhistessa puiden latvustoissa ja sateen piiskatessa telttasi sadeviittaa. Voisit rauhassa keskittyä luonnon monimuotoisten äänien tunnistukseen. Voisit virittää mielikuvituksesi rajat äärimmilleen keskittyessäsi rasahduksiin, ylilentävien lintujen siipien suhahduksiin ja lähimetsistä kaikuviin ulvahduksiin. Antaisit mielikuvituksesi vain lentää...

Ajattele kuinka helpottavaa olisi palata tuolta reissulta kotiin. Tuskin enää pelottaisi lainkaan jäädä yksin taikka kaksin kotiin, sillä varmasti pelkäisit tuolla telttaretkellä enenmmän kuin olisit koskaan aiemmin pelännyt.

Minulla on ollut tismalleen samanlaisia ongelmia lapsesta asti, olen huomannut vielä senkin, että ne ajoittain pahenevat ja helpottavat, jos on esim. stressiä kovasti, pelot ja yksinoleminen ovat vaikeampaa. Minulla on pelkojen takia tarkisteluneuroosiakin, tarkistelen mm. ovenkahvoja ja kännykän näppäinlukkoa useita kertoja. Vaikeinta on, kun miehellä on yövuoroja töissä, toisinaan tuntuu hankalalta mennä nukkumaan, tuntuu että ihan varmasti joku tulee huoneeseen ja tekee jotain pahaa minulle, jos nukahdan :( Vaikka sellainen ajatus tuntuu päivällä ihan hullulta, yöllä siitä tulee täyttä totta! Minulla puhkesi myös n. kuukausi sitten keskivaikea paniikkihäiriö, johon aloitettiin Cipralex 10mg lääkitys ja tarvittaessa Diapamia.

on olemassa hoitokeino.
Lähde etsimään apua seurakunnista. Tunnen monia tapauksia joissa ihmiset ovat saaneet vapautuksen otettuaan Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä. He ovat päässeet vapaaksi myös psyykelääkkeistä, jotka pitkän päälle aiheuttavat lisää vaikeuksia, eikä elämän laatu ole kuitenkaan täydellistä niinkuin sen pitäisi sinun iässäsi olla.
Ei ole ollenkaan häpeäksi jos ihminen saa kokea vapautuksen peloista uskon kautta.
Ajattelepa elämää ilman pelkoja, että voit tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan ja tunnet olevasi vapaa kaikista peloista myös kuoleman pelosta. Tämän saa aikaan usko Jeesukseen, joten suosittelen sitä sinulle lääkkeeksi ja tulos on 100% varma.Onnea matkaan!

Juu oon vasta nuori, mutta mulla oli myös sama ongelma. Päätin lopettaa kauhuleffojen kattomisen ja muun tämmösen kattomisen mikä saattais ees pelottaa. Kaverit nauraa ja haukkuu nössöks ku en semmosia leffoja kattele, mut itteäni se autto ihan kauheesti. Enää en paljoo pelkäile yksinäni. (=

Mä tykkään olla ennemmin pimeessä kun valosassa. Kauhu-elokuviakin katson usein, ensi viikolla taas ajattelin pitää kaverin kaa kauhu-elokuva viikonlopun. Vuokrataan todennäköisemmin seitsämän kauhu-elokuvaa :D
Ei niitä mörköjä ole olemassa, jos vain pakotat itsesi pistämään jalkasi illalla sängyn alle, tarkistamatta mitä siellä on, niin huomaat ettei kukaan repinyt jalkaasi irti. On auttanut itselläni ainakin, kun ole useasti tehnyt. En enää pelkää mitään, vaikka ennen kovasti pelkäsinkin.
Itseasiassa kerran kun vielä pelkäsin, takapihan oveni avautui itsestään, ja satuin olemaan huonolla tuulella. Aloin haukkumaan jotain "henkiä" ja suljin oven. Sen jälkeen sanoin vielä: "toivottavasti jäit ulos, p*skapää."

Vielä lopuksi voinkin sanoa, että lähes kaikki omistamani DVDt ovat kauhu-elokuvia...

parempiakin juttuja.;) Ei kukaan oli noin tyhmä.

pelottaa olla yksin himassa,ei päivisin oo niin paha iltasin ja nukkumaan mennessä.

Eilen kaveri pakotti nukkumaan säkkipimeässä, en nähny eteen edes senttiä

EI LIITY AIHEESEEN, MUT EI KIINNOSTA !!!!!!!!!!!!!!!!! LOLLEDKKSJFLASKJFLAKJF

ASFASFLASF
$


KAKAKKAAA

Nämä tarinat ja pelkojutut kuulostaa niin tutuilta. Yö vanhassa omakotitalossa mielikuvituksen värittämänä saattaa naurattaa aamulla, vaikka se yöllä tuntuu ihan käsittämöttältä tuskalta. Olen monesti miettinyt, että olenko ihan normaali näiden pelkojeni kanssa, mutta nyt se oli ihana huomata etten tosiaan ole ainoa.
Paniikkikohtauksia syntyy iltaisin ennen nukkumaanmenoa kun alakerrasta on sammutettava kaikki valot ja pyrähdettävä yläkertaan nukkumaan. Ovea pitää rynkyttää minuutin verran, että se varmasti on lukossa ja sama voi toistua useita kertoja. Viimeisen päälläolevan valon vieressä saattaa kulua pitkä tovi ennen kun uskallan sen sammuttaa: "Okei mä sammutan tän nyt ja juoksen niin nopeesti ylös kun vaan pääsen..ei ei eiku emmä voi.." Joskus saatan kiusata itseäni ja tuijotan säkkipimeään portaikkoon niin kauan että nään siellä hahmoja. Pelkään myös sitä, että kun avaan silmät sänkyni vieressä seisoo joku, tai makuuhuoneen sohvalla istuu joku...ja tuijottaa. En uskalla nukkua selkä oveen päin, sillä pelkään jonkun lähestyvän.
Viimeaikoina pelot ovat hiukan lieventyneet, ja jos kuulen jotakin ääniä, lähden heti salamana tarkistamaan mikä ne aiheuttaa...ennen kuin se kirottu pelko saa vallan.
Joskus saattaa tulla keskellä päivääkin sellainen olo että nyt en todellakaan ole yksin. Valoja sammuu..ovia aukeaa itsestään. Silloin helpottaa ajatus, että jos ne kuolleet täällä keskuudessamme touhaa niin kyllä ne on täällä meitä suojelemassa ja varoittamassa. Saatan joskus olon parantamiseksi sanoa jotan ääneen "Moro vaan..kiva että on seuraa.."

KÄMÄKAKKA

Itselläni samoja ongelmia ollessani yksin kotona. Päivisin ihan ok, mutta kun alkaa tulla pimeä niin mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Mutta huomasin että ollessani väsynyt nuo pelot tulevat useammin pintaan. Jos olen pirteä ja vaikka olisikin keskiyö, en pelkää ollenkaan. Väsymys tekee sen ainakin minulle. Ja pelkään juuri katsoa peileihin koska pelkään näkeväni jonkun muun siellä peilissä. suosittelen menemään ajoissa nukkumaan ja olevaan virkeämpi :) Toimii ainakin minulla...tosin, kauhuleffoja en pysty ollenakaan katsomaan yksin. Sen jälkeen en ainakaan uskalla poistua huoneestani :D

Olet pelon hengen vankina. Mene johonkin hengelliseen tilaisuuteen luotettavan ystyävän tai puolisosi kanssa ja pyydä esirukousta vapautuaksesi pelosta.Koet Herran armon ja vapaudut. Toden näköisesti pääset eroon myös lääkkeistäsi. Anna Herran tehdä työtään sydämessäsi, mutta noudata ehdottomasti lääkärin ohjeita. Vältä hengellisiä puoskareita. Parannusta tapahtuu myös luterilaisen kirkon piirissä, mutta kaiken on perustuttava Pyhän Raamatun sanaan.

samoja pelkoja on mullakin. suihkuverhon takana saattaa vaania the ring elokuvan samira tai sängyn alta joku nappaa jalkaan kiinni, mustan ikkunan takaa joku tuijoittaa, pimeässä näkyy henkiolento ja peilistä tuijottaa joku muu yms. nämä kaikki tulevat illalla esiin varsinkin ollessa yksin. jos esim mökillä on ulko vessa, täytyy jonkun tulla myös päivällä sinne kanssani.

ikäni olen inhonnut käärmeitä, mutta nyt pelkään niitä. olen niin monta kertaa nähnyt unta että ne hyökkäävät kimppuuni ja purevat eivätkä päästä irti niin nyt pelkään päivälläkin kulkea ruohikossa tai metsässä (asun maalla). ne vaanivat mua myös pytyssä. noloa.

kauhu elokuvia en pysty enää katsomaan tai saan niistä pitkäaikaisen kammon. kuten esim tuo samira juttu. se saattaa seisoa missä vaan. myös television lumisade pelottaa. tuntuu naurettavalta mutta minkäs teet. :D olis kiva päästä eroon näistä. ehkä joskus, toivossa on hyvä elää! :)

Minä pelkään ihmissusia ihan kauheasti. Pelottavinta niissä on se, että ne ovat yliluonnollisia olentoja, vaikkakin sitten liha ja verta. Eli periaatteessa ajattelu "ei tänne kukaan voi päästä" ei välttämättä koske niitä. Metsässä liikkuessanikaan en pelkää oikeita susia tai vaikka karhuja, vaan aina ensisijaisesti ihmissusia. En pelkää niitä vaan sen vuoksi että ne voivat tappaa, vaan myös siksi, että ne ovat niin kammottavia ilmestyksiä. Lähes kaikki ihmissuden kuvat kammottavat, jopa piirretyt. Ennen nukkumaanmenoa en voi lukea edes sellaisia Aku Ankka-tarinoita joissa esiintyy ihmissusia. Ihmissusiversiot ovat sitä kammottavampia, mitä enemmän niissä on ihmismäisiä piirteitä. Aika kamalaa on myös nähdä jonkun muuttuvan ihmissudeksi, esim. Potterissa.

OTTOA JA HETI !! Tai soita mulle numbaan 112. :o)

Voi vittu että nauroin niin että putosin tuolilta :D. LOL

Minä kärsin pelkotiloista varsinkin sunnuntaisin, hikoilen ja tärisen, välillä on tuskallisen kuuma, ja välillä hyytävän kylmä, pelkään että sydämmeni pysähtyy, välillä olen näkevinäni, sekä kuulevani mitä oudoinpia asioita, toisinaan saan voimakkaita paniikkikohtauksia, ja ahdistustiloja. Tosin tämä kaikki johtuu varmasti runsaasta alkoholin käytöstä.
KIPPIS!

Mullakin sama ongelma, oon 18-vuotias ja tiedän ettei mun pelot mee viel pitkään aikaan ohi. joskus pienempänä luulin et pelkään koska oon lapsi ja se on normaalia mut ei noi pelkotilat oo koskaan menny ohi. mulla voimistuu pelot aina ku katon kauhuelokuvan, Kaunan(elokuva) jälkeen en saanu nukuttua kunnolla kahteen vuoteen. elokuvassa lattialla olevasta mustasta vaatekappaleesta nousee paha henki, sen jälkeen en voi jättää mitään vaatteita näkyville, kaikki on piilotettava kaappeihin. aika säälittävää kylläkin mutta en voi sille yhtään mitään.
mullakin on masennusta, paniikki-ja ahdistuneisuushäiriöt, ennen söin kans sertralinia mut vaihdoin nyt ketipinoriin ja sopii paljon paremmin. pärjäile!

Asun vanhassa talossa, joka toimi jatkosodan aikana joukkosidontapaikkana. Vaikeasti haavoittuneita sotilaita myös kuoli tässä talossa. Minulle on ilmestynyt ainakin kolme kuollutta sotilasta viimeisen viiden vuoden aikana. Sotilaat ovat hirvittävän näköisiä ja näyttää siltä että he kärsivät suunnattomasti. He yrittävät puhua minulle, mutta en kuule mitään ääntä.

Heräsin noin kaksi viikkoa valtavan ahdistuneena ja kaksi kuollutta sotilasta seisoi vuoteeni jalkopäässä. He ikäänkuin leijuivat ilmassa ollen yltä päältä veressä. Jostain syystä huoneeseen laskeutui jäätävä kylmyys. Aaveet ikäänkuin sulivat pois ja normaali lämpötila palasi huoneeseen. Tiedän että näillä aaveilla on jotain kerrottavaa minulle. En vain tiedä, kuinka voisin kommunikoida heidän kanssaan. Odotan jälleen ensi yönä aaveita saapuvaksi.

niitä kauhuleffoja.. siitä se johtuu

Olen myös pienestä saakka pelännyt pimeää. Lapsuudessa pelkäsin humalassa olevia ihmisiä ja niitä oli lapsuudessani paljon. En tiedä johtuuko pimeän pelkoni tästä.
Tämä on nyt jonkinverran vähentynyt kyllä isompana.

Suuri apu on kun rukoilet, pyydät Jeesukselta, että hän ottaa sun pelkos pois ja antaa sinulle rauhan nukkua tai olla kodissasi pelkäämättä.

Jeesus sanoo raamatussa (paikkaa en nyt muista): Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. :)

Tuo kuulostaa tutulta! Mä olen kanssa aina pelännyt pimeää, lapsena olin ihan mahdoton, kun en uskaltanut nukkua yksin huoneessani...
Mutta eiköhän tuollaiseen ole aina jokin syy, jota et ehkä tiedostakaan, joku lapsuudentapahtuma tai muu trauma. Itselläni se on väkivaltainen isä, joka öisin sai raivokohtauksia ja löi äitiä. Enpä siis uskaltanut nukahtaa, kun mun piti "vahtia" talon tapahtumia.
Onneksi nuo pelot ovat helpottaneet, kun olen asunut omillani..olen huomannut, että yksinolo on helpottavaa välillä. Sun kannattaisi kyllä puhua tuosta asiasta jollekin ammattilaiselle.
Niin, etkä katso mitään kauhuelokuvia sun muita, mulle ne ainakin teettää kamalia "vainoharhoja" :)

Olin noin 2 vuotta sitten ystävättäreni luona kylässä, kun minulle sattui kammottava kokemus. Olin illalla pesemässä hampaita wc:ssä, kun satuin katsahtamaan peiliin. Kun katsoin kasvojani, ne alkoivat vähitellen muuttua ikäänkuin pääkallomaiseksi. Tyhjät silmäaukot ja hirvittävästi irvistävät hampaat katsoivat minua peilistä. Kokemus oli niin kauhea järkytys, että en kyennyt normaaliin elämään pitkään aikaan. En tiedä miksi näin kasvoni sellaisina, mutta olen varma siitä että kun ne muuttuivat, ne eivät olleet enää minun kasvoni vaan jonkun demonin.

Aaveiden ja demonien läsnäolo on minulle tosiasia. En tiedä mitä ne hirvittävyydet minusta tahtovat, mutta pelkään joka yö että ne joko tappavat minut tai vievät mukanaan. Kerran näin kauheaa painajaista ja kun heräsin kauhu jatkui. En ollut yksin huoneessani, vaan ihan vierelläni oli hirvittävä olento, jolla oli vihreä iho ja ikäänkuin loistavat punaiset silmät. Olento huohotti ja siitä lähti kauhea löyhkä. Aloin kirkua, jolloin olento ikäänkuin kohosi ilmaan ja astui ulos huoneesta.

Asun tätä nykyä yksin, mutta en tiedä kauanko jaksan tällaista elämää.

hei, et ole asiasi kanssa yksin samaa asiaa kärsivä 26.v nainen ja piensetä asti ollu tämä ja nukkumaankin ko menen sammutan valvon vasta sänkyssä...

Minulla on tismalleen samoja tuntemuksia kuin sinulla.
Itse olen laittanut sen vilkkaan mielikuvituksen piikkiin.
Vaikka suoraan sanoen, onko se nyt niin kamalan outoa,jos pelkää pimeässä rappukäytävässä?
Mistä sitä tietää vaikka siellä olisikin joku.
Nykymaailma on niin sairas, että on suorastaan hyväkin,että vilkuilee välillä taakseen.
Kotona kuitenkin olet varmasti turvassa.

Minun pelkooni on jo sadat kerrat auttanut rukous, taivaan isä kuulee!!!!!!!!!!

KANNATTAA LAITTAA SÖHKÖPISTOKKEESEEN SELLAINEN
YÖVALO JOKA PALAA KOKO AIKA SILLON KUN ON
PIMEETÄ SELLAINEN JOKA VIE VÄHÄN VIRTAA.

jes! onneksi en oo ainoa joka pelkää yksin iltasin ! ulko-ovi pitää tarkistaa moneen kertaan että se varmasti on lukossa. pieniki napsahus tai rasahdun ni sydän hyppää kurkkuun ja sitten tutkitaan joka nurkka että onko siellä joku.. radio tai telkku päällä koko ajan...

Käyppä juttelemassa jonkun psykologin kanssa,niitähän on terveyskeskuksissa.Sieltä osataan neuvoa jos tarvitsee mennä terapiaan.Suosittelisin myös hypnoosi-hoitoa ,varsinkin jos et tiedä mistä pelkosi johtuu. Hyvää ja pelotonta jatkoa sinulle.

Olen itse kokenut hiukan samanlaista.. pelätä pimeää, rasauksia.. kaikkea sängyn alla.. yksin liikkumista..

Mutta pääsin siitä ajan kanssa ylitse.. opin luottamaan siihen, että jos en näe jotakuta pimeässä, ei hänkään näe minua.

Lisäksi.. ajoittain tarkistin että kaikki ovet ja ikkunat ovat kiinni ja lukossa.. kaikki valot päällä tarkistin jokaisen huoneen komeroita myöten varmistaakseni ettei ole mitään mitä tarvitsisi pelätä..

Ajan kanssa.. kun tarpeeksi monta kertaa oli tarkistanut, vakuuttui siitä ettei ole mitään mitä pelätä. Ei se auttanut että joku sanoi että on vain liian vilkas mielikuvitus, se auttoi että itse tarkisti jokaisen epäilemänsä asian.

Toki ihmisille puhuminen auttaa.. mutta muutos lähtee aina itsestä.

Hei

Tämä kuullostaa tutulta.

Asiaan on olemassa apua sillä minäkin sitä sain. Päivystys lääkäri määräsi lääkkeen joka olikin jo 3 pv päästä muuttanut minut eri ihmiseksi =)
Kaikille se ei sovi mutta lääke sinun täytyy ehdottomasti vaihtaa. Itse syön Sipralexia ja se on todella toiminut.
jos haluat kuulla lisää tai jollakin muulla on sama tilanne juttelen mielelläni.
[email protected]

Itse kärsin samantyylistä "pimeän pelkoa" aikuisiälle asti, mutta nyt olen huomannut, että kun olen lopettanut kaiken vähänkin kauhuelokuviin viittavan katsomisen tv:stä ei
enää edes osaa kuvitella asioita, joita yksin kotona voisi tapahtua, saati sitten liikkuessa yksin ulkona.

katella liikaa jännitys leffoi ym.telkkuu nuorempana ja sulle on jäänyt siitä se kammo..melko varmasti..itseen ei kyl moiset vaikuta

Moi! Kerroit että pelkäät pimeessä,noista peloista kannattas puhuu jollekin ammatti auttajalle.Eihän se oo normaalii jos 25v ihmisellä lentää mielikuvitus kuin 5 v lapsella.

Itsellä sama juttu...olen vain saanut juuri selvitetty syyn itselleni miksi itse pelkään...
Kaikki jotka haluavat keskustella asiasta voitte lähettää s-postia [email protected]

Minuakin riivaa joskus pimeys. Varsinkin kun huoneeni on eteistä päin. (Aivan, olen vasta nuori, mutta voihan tästä sinullekkin jtn. hyötyä olla...?) Välillä kun katsoo eteistä päin, pelkää että joku hahmo seisoo ovellani, katsoo minuun jne. Mutta varsinkin kun menen vessaan, ja on pimeää, lausun lähinnä nämä ajatukset päässäni: "Selvä mörökölli, tehdään tästä loppu. Sinä tulet nurkasta, ja minä taistelen vastaan kuin nainen" Lähinnä tuota uhkailua ajattelen päässäni, ja jopa nyrkitkin ovat valmiina. :-D Mutta jaa-a, kannattaa ehkä silti kokeilla, jos jtn. apua olisikin. :d

Heippa!
olen joskus pelännyt nuorena kyseisiä asioita. Aikuisena ne ovat jääneet. Mutta käsittämätön HÄMÄHÄKKI pelko on!!!! Eli näin syksyllä kun lukit kiipee asuntoihin sisään ym..pakko niitä on sängystä etsiä ym huone läpikäydä :S Joskus kun valot on pois tulee tunne et tarttee viel tarkistaa sänky , mutta en oo siihe ryhtyny ku "Järki" sanoo et hassuttelen . Mut oikeeesti kamala ARAKNOFOBIA mikä estää liikkumisen luonnossa ym mökkielämän kokonaan!!! :( jopa nyt kodin ikkunat oltava kiinni ettei ne hämpyt tuu sisään...varsinkin ku sataa ni...no se siitä se on minun peloista PAHIN!!!!! Ja ne ovien pielessä syksyllä majailevat isot lukit KÄÄÄK tuntuu et hyppää niskaan!!!!!!!!!!!!HYI!!!

Juttusihan ovat yhä vainoharhaisia kuin keskiverto naisten lehtien jutut miehistä ;)

Tai oletko ehkä joku näistä Hesarin toimittajista jotka yhtäkkiä naiskansanedustajien kanssa keksivät vainoharhaisia juttuja 7 perheellisestä mieskansanedustajasta, ja vielä ilman mitään virallista näyttöä tai puolustusmahdollisuutta painoivat heidän kuvansa ja nimensä suomen suurimpaan lehteen ;)

Tai ehkä kuulut tuohon tuotantoryhmään joka näki kunnioitetussa 2 sodan veteraanissamme "kirkialaisr**sän perseen nussittavan hintin" ja tekivät vielä tästä kokonaisen elokuvan euroopan levitykseen?

Ehkä näillä suomen feministeillä onkin vain väärä lääkitys ja siitä tämä kaikki johtuu ;)

näin mielestäni pelottavia asioita ja ihmisiä ja säntäilin varsinkin pimeässä vaikka kuinka!

Uskoisin, että lapsuudenkodin kokemuksilla on tekemistä näiden asioiden kanssa - turvattomuus ja hylätyksi tulemisen tunteet voivat tulla esiin käsittämättöminä pelkotiloina.

Menin sitten naimisiin ja tavallinen ja turvallinen elämä varmaan paranteli minua. Lakkasin näkemästä painajaisia kotoani vasta parinkymmenen vuoden kuluttua sieltä lähtemisestä!

Nyt olen unissani tässä omassa kodissani jo. Lapsuuskodista näkemäni unet ovat neutraaleja eivätkä pelota yhtään.

Piemää pelkäsin hullun lailla. Lasten ollessa pieniä tarvitsimme rahaa kipeästi ja aloitin sanomalehtien varhaisjakelun. Olen nyt tehnyt sitä yli 20 vuotta! Sielläkin singahtelin peloissani nähdessäni ja kuullessani mitä ääniä tahansa. Mutta usko tai älä tuo homma on karaissut minua niin, että eräänä päivänä huomasin, etten enää ollenkaan pelkää pimeää! Minä pidän siitä! Syksy on hyvä asia ja talvi myös, pimeä on pehmeä ja TURVALLINEN ja tunnen oloni hyväksi siinä!

Uskoisin, että niin sanottu siedätyshoito on ollut tähän syynä: minun oli vain pakko mennä joka aamu siihen pimeyteen, pimeisiin pihoihin ja rappukäytäviin, joista yhtäkkiä sammuivat valot. Humalaisetkin tuntuivat pelottavilta, mutta eivät hekään enää...!

Mutta yksi asia: en ole kyllä lukenut kauhukirjoja enkä myöskään katsellut kauhuleffoja. Tietäen omat pelkoni olen jättänyt ne suosiolla väliin!

Sanoisin siis että siedätyshoito olisi varmaan yksi keino pelkojen tainnuttamiseksi. Ja ajan myötä turvallinen ihmissuhde ja elämä...

hauskaa kun saavat kirjoitella mitä karrrrmeempia
höpöjuttujaan ja pelotella sinua...

Tuli vaan mieleeni, että auttaisikohan jos hankkisit koiran tai kissan? Silloin et olisi ainakaan yksin. Koirasta olisi sekin etu, että jos jokus joku asiaton asuntoosi tulisikin, niin ihan varmasti saisit tietää sen melkoisesta rähäkästä.

Toisaalta tuo että joku ottaisi sängyn alta jaloista kiinni kuullostaa näin maalikon korvissa vähän siltä kuin olisi katsellut liikaa elokuvia.

Minullakin on täsmälleen samanlaisia pelkotiloja!!

Tässä ketjussa on 115 viestiä.

Olet ihan niinkuin minä pimeinä talvi-iltoina! Onhan se pelottavaa olla yksinään! Syvenny katsomaan jotakin iloista elokuvaa ja yritä sulkea korvasi pieniltä ulkopuolelta kuuluvilta ääniltä. En ole varma toimiiko, mutta minäkin uskon kummituksiin ja tuo yleensä tehoaa.

Jooh, sama homma.. mua on kerran lyöty kun oon ollu sänkyssä nukkumassa kun ketään ei ollu kotona :D

mikä siellä kotona nyt pelottaa,mites sitten kaupugilla siellä voi lyödä puukon keuhkoon tai hampaat sisään...menkää hoitoon PELLET...se määrää Diapamia tai Oxsepamia,niin helpottaa...

Hei noi on tuttuja asiota nuorempana oli usein samaa ja joskus vieläkin en uskaltanut olla yksin nyt asun yksin sen huomaan kun tulen jostain kotia ollut kivaa tai olen väsynyt tulee se ettei voi katsella peiliin ja pelkää .Yksin asuminen menee suht hyvin olen sairastanut paniikki häiriötä jo 40v
Olen myöskin sen kautta oppinut jotain lääkitys pakko olla mutta muuten aika hyvin pärjään sen kanssa noi pelot iskee joskus tressi väsymys tai jää yhtäkkiä yksin silloin ne tulee . Olen miettinyt että se on psykootista paniiki häiriötä, monikaan ei tiedä miltä paniikki häiriö tuntuu kun se on oikein paha oletkos miettinyt vertais ryhmiä ymäri Suomea on ja itsekkin vedän ryhmiä on niin sanottua "kokemus asian" tuntemusta suosittelen kaltaisensa kanssa puhuminen auttaa hieman huomaa ei ole asiotten kanssa yksin . Toivotan sinulle voimia ja mieti vertais ryhmiä puhuminen jos jaksaa on yksi tapa tai jos omn ystävä joka ymmärtää ja voi soittaa voi sekin rauhoittaa mutta ei se aina niin mene kun tää on sellainen sairaus niin sanotusti lamaannuttaa toiminnot toimii hätäillen tahatomattansa.

terapiassa samantapaisten pelkojen vuoksi. Mulla tosin on kamala tausta (insestiä ja väkivaltaa lapsena).
Mä en uskalla kääntää selkääni, vaan aina on varmistettava, ettei takana ole ketään.

Kotiin tultua tarkistan vaatehuoneen ja wc, ettei iso ukko siellä piileksi.

Mä IHMETTELEN sun alkuperäisen juttua, et miten uskallat ASUA ukon kanssa??
Mun pahimmat pelot liittyy juuri muihin ihmisiin ja en uskalla edes naisihmisen kanssa samassa tilassa nukkua.
Ei ikinä ketään toista!
Miehet ovat sikoja juuri aiheuttaen noita kamalia pelkoja!!

ihanaa tietää että jollain muulla on tämä TISMALLEEN sama ongelma kuin minulla! aina kun olen puhunut tästä jollekkin , tuntuu ettei pelkojani oteta todesta! itsekkin olen pelännyt pimeää pienestä asti ja nyt olen jo 19. ei tule mieleen mistä nämä pelot voivat johtua. pelkään JOPA silloin vaikka poikaystäväni nukkuisi vieressäni :O en ole ajatellut psykiatria tarpelliseksi tähän en usko että se edes auttaisi.

oletko ?????????????

Siinä on takana jotain lapsuuden epävarmuutta. Mulla oli sama tilanne, mut selvitin vaan sitten asian itselleni. Mä oon pelänny lapsena ja sit aika pitkään vanhempanakin. Mut nyt mä oon kääntäny asian päälaelleen. Siis tässä ollaan osa kokonaisuutta, vaan yksi henkilö systeemissä. Tuolla maailmalla esim. sodassa noi pelot on ihan eri luokkaa. Kyllä se kuolema tulee jossakin vaiheessa joka tapauksessa. Sodissa kuolee väkee tolkuttomasti joka minuutti. No toivon että mulle se tulee sitten vanhuusiässä, mut se voi tulla enemminkin, enkä sitä voi tietää vaikka kuinka varovainen on. Se on vaan kohtaloa. Siis en pelkää vaikka joku tulis ovesta kirveen kans sisään, mä kyllä teen kaikkeni pysäyttääkseni ongelmat. Jos se päätyy kuolemaan se on sitten vaan niin, se on yksittäisen henkilön kohtaloa. Samoin ulkona voi tulla konfliktitilanne, sitten se vaan on sitä, ei siinä voi vaan rueta pelkäämään. Se vaan sitten menee niinkun menee, kohtalo sen sanelee. Siis jatkuvasti vaan pelkäämään ei voi rueta, se on huonompi tilanne kuin kuolema. Silmä silmästä vaan.

Et ole yksin!! Olen yli 40v...ja yhä kammoan pimeyttä ja mitä sieltä voi tulla...olla. Rukoilen ja useimmin se auttaa ja kun elän yksin, niin pidän yövaloa...miesystävän ollessa paikalla, yövalo häiritsee häntä, joten kainaloon vain unta hakee. Olen aina ollut kiinnostunut henkimaailman ilmiöistä ja tiedän, että on olemassa hyvä...ja alhainen puoli...
Rukoile!!!***Pidä yövaloa***Puhu ongelmastasi, terapiaan..?Kirjoita ahdistuksesta. Älä kärsi ja jää yksin...Tee elämästäsi edes siedettävä**
Lämmöllä, Ninnu*

Minäkin pelkäsin aikalailla vielä vähän aikaa sitten (olen 15. Pelkäsin pimeetä ja spiritismiä, mutta sitten keksin ratkaisun vaikka naurettavalta kuulostaakin, laitoin erään kirjoitetun psalmin sängynpäätyyn kiinni.
Nyt pystyn nukahtamaan hyvin. Jos sitten yölläherään niin luen psalmin, rukouksen tai ajattelen iloisia ja mukavia asioita ja voila, kaikki taas kunnossa...

sama ongelma.. Pelottaa aina kun olen yksin kotona vaikka kaikki sanoo että ''ei ole mitään pelättävää..'' ja '' älä anna mielikuvituksen lentää..'' Kaikkein usein olen kuullut vanhemmiltani että ''Älä kato niitä kauhukuvia jos ne saa sinua pelottamaan ja mielikuvituksen lentämään..'' En varmaan koskaan osaa olla yksin kotona koska olen hirveän arka ja pelokas..
Joka kertä kun vanhemmat lähtee jonnekkin niin yritän päästä mukaan mutta se ei koskaan onnistu ja sitten joudun olemaan pelokkaana yksin...

VAPISKAA......SILLÄ OLEN TULOSSA UNIINNE....PÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ

hei beibi anna mun tulla lämmittään sua peiton alle niin et pelkää mitää enää ikinä

Olen 19, ja itsekin pelkään yksin olemista. Olen harvoin yksin, sillä asun yhä vanhempieni kanssa..ehkä muutaman kerran vuodessa olen yksin ja pelkään äärettömästi öisin. Tuntuu että joku kurkkii ikkunoista vaikka kaihtimet on kiinni, ovia ramppaan pari kymmentä kertaa kiinni parina kymmenellä eri reissulla, taqrkistan joka nurkan ja kaapin, kellarin ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat piilopaikat, jopa saunan lauteiden aluset. jne. Pidän myös veistä patjan alla ja kännykkä on käden ulottuvissa.. Ehkä tämä pelko on syntynyt siitä että jo hyvin nuorena, ehkä jo alle kymmenvuotiaana katselin salaa/veljien kanssa veljien kauhuelokuvia ja pelasin zombie-pelejä. Joissain zombie- ja muissa kauhuelokuvissa kun käy niin että tappaja vaanii milloin missäkin ja vetää vaikka nilkoista mukaansa vaikka sängyn alle. Vanha talo kun on, niin jokapaikassa rapisee öisin kun on aivan hiljaista ja ikkunassa näkyy puiden varjoja ulkoa. Jos on oikein hallusinaatioissaan niin voi kuulla päässään pahaenteisiä ääniä kuten vaikka vaisua naurua. En ole hakenut apua, sillä luulen että se johtuu vain siitä etten ole tottunut olemaan yksin vaikka tämä onkin aluetta jossa liikkuu usein murtomiehiä ja nuorisohuligaaneja.. En varmaan pelkäisi näin jos asuisin jossain kerros/rivitalossa jossa on naapureita parin metrin päässä, vaikka on tämäkin talo kaupungissa ja naapureita monessa suunnassa parin kymmenen metrin matkoilla. En pelkää kummituksia ja sen sellaisia kun olen mielessäni lausunut isämeidän rukouksen ja oman keksimäni rukouksen, jossa mukamas teen sopimuksen "ylenmien voimien kanssa". Vaikken mikään uskovainen ole, niin kummasti ne kaikki hölynpölyasiat alkaa vainota pilkkopimeässä yksin ollessa turvattomana.

Tiedän että sähköt ovat pois, mutta tarkistelen niitä vaan, koska pelkään, joten ymmärrän miten kamaa pelkääminen on ja se ei tee ihmisestä hullua, koska minustakaan ei kukaan tiedä, että pelkään tälläistä.
Vaivani takia en pääse eroon miehestä, jonka kanssa en muuten olisi,ellei hän auttaisi minua. Hän on alkoholistija ihan kamala.

pelkääminen johtuu. Neuvoisin sinua puhumaan lääkärille rehellisesti peloistasi ihan niinkuin tänne kirjoitit. Ja menisit nimenomaan oikealle lääkärille... psykiatrille. Itse olen hakenut apua psykiatrilta. He ovat sitä varten. Elämäsi ei ole mukavaa pelkoineen...

Itse en pelkää pimeää, enkä oikein muitakaan asioita
mutta lapsuudesta mulla on jäänyt paha tapa hypätä metrin päästä sänkyyn ja tiedän itse mistä se johtuu, se johtuu siitä että mun serkullani oli tapana meillä käydessä mennä sängyn alle makamaan ja sitten kun seisoi sängyn vieressä se nappas nilkoista kiinni, ja toinen mikä myös sen aiheutaa on lapsena katsomani elokuva 'naapurissa kummittelee'.

Hommaa koira

ilmoittaudun. naurettavinta on se että oon lähes satakilonen äijä ja pelkään silti olemattomia.

Lopeta kauhuelokuvien katselu. Siskoni katsoo kauhuelokuvia, vaikka häntä pelottaa ihan samalla tavalla kuin sinuakin. Yritä hällä väliä asennetta. Ensi kerralla, kun pelottaa kävellä rappukäytävässä tai liikkua asunnossa, mieti, mitä apua on pelkäämisestä, jos joku hyökkää selkäsi takaa, ei sinulla ole paljon tehtävissä. Anna sen hyökätä. Huuda sille. Laula. Älä ihmeessä kärsi asian takia, mitä on ihan turha pelätä. Ole rohkea.

Ja ilman vahtikoiraa, jollaisesta jouduin joskus luopumaan. Suunnitelmissa uusi koira, jolla luontaista suojeluviettiä. Mikään ei ole helpompi koira ja turvallisempi kaveri kuin tervepäinen sakemanni jota oikein kohtelee.

tiedän tunteen.ei ole kiva pelätä.Mutta muista että kaikki on vilkkaan mielikuvituksesi tuotetta tai kokemus lapsuudesta jota olet ruokkinut rikkaalla mielikuvituksella.En sano että tätä tekisi tietoisesti.Ole rauhassa.tämä on aika yleistä.Tosin ihmiset eivät mielellään puhu asiasta. Oet ottanut ensimmäisen askeleen hallita omaa mielikuvistustasi kun rohkeasti otit asian esille. Tästä eteenpäin käännä aina ajatuksesi johonkin mukavaan kun mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Usko ja asennoidu siihen heti että kaikki on pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Kukaan ei seuraa sinua,kukaan ei ota kiinni sänkysi alta.On ihanaa olla rauhassa kotona. Minulla olisi sinulle paljon kirjoitettavaa aiheesta mutta uskon ja rukoilen puoolestasi. Itse olen uskossa ja apu on tullut ylhäältä ja asenne on kääntynyt ja ole saanut paljon kaipaamaani rohkeutta. Muista että vaikka asenteesi ja luottamuksesi yksin oloon ei tapahtuisikaan hetkessä niin jokainen pienikin asia tai muutos jossa et anna mielikuvitukselle yliotetta on jo voitto.

voimistanut niitä pelkoja vai hälventänyt niitä?

Entä oletko tuosta pelosta keskustellut lääkärin kanssa ja mitä neuvoja siihen olet saanut?

Tässä on neuvo joka auttaa ainakin osaan peloista, usko pois.

Tee ihan samalla tavalla kuin olet tähänkin asti tehnyt, eli televisio auki, valot joka huoneeseen, vaikka radiokin päälle. Kaikki ovet lukkoon, verhot ikkunoihin jne.

Ota taskulamppu ja mene esimerkiksi vessaan tai muuhun pieneen huoneeseen jos se on tarpeeksi pieni, niin että kykenet näkemään joka sopukkaan. Laita taskulamppu päälle ja pidä valot päällä myös muissa huoneissa. Älä laita ovea kiinni jos se ahdistaa liikaa, mutta sammuta valot siitä huoneesta missä olet hetkeksi.

Laita valot takaisin päälle. Kirjaa nyt paperille kaikki esineet ja niiden värit joita keksit huoneessa olevan. Älä nyt ihan jokaista pikkutarkkaa väriä ala luettelemaan, vaan esimerkiksi nahkainen tuoli on Musta tai Ruskea jne. Tämä on tärkeää, joten tee se lista ihan paperille, ei pelkästään mielessä.

Nyt sammuta taas valot huoneesta ja taskulampun valon kanssa kirjaat taas kaikkien niiden esineiden uudet värit listaasi. Värit muuttuvat paljon taskulampun valossa, joten tee se. Kirjoita perään "tumma" "vaalea" jne.

Tee tuo sama harjoitus kahdessa huoneessa.

Harjoituksen tarkoituksena on saada sinut tarkkailemaan ympäristöäsi kiinnostuneena, ei pelkäämään ja säikkymään sitä. Harjoitusta ei voi myöskään tehdä ihan minuutissa, vaan joudut käyttämään siihen aikaa ja vaivaa. Se ei ole työlästä vaan tärkeää koska ajan kanssa huomaat ettei kukaan hyökännytkään kimppuusi tms ja alat rentoutua hiljalleen kun tiedät mitä huoneessa todellisuudessa on.

Kolmas harjoitus on sellainen että otat peilin mukaan ja istut oven suussa ja peilin kautta teet saman inventaarion huoneelle. Koska taskulampun käyttö on hankalaa, voit pitää huoneessa valot päällä ja jos huone on tarpeeksi pieni, ovesta tuleva valo antaa tarpeeksi valoa myöhemmin inventaarion tekemiseen.

Seuraavassa harjoituksessa laitat oven kiinni ja teet saman asian. Kun tulet pois huoneesta, tarkista että ikkunat ja kaikki luukut ovat kiinni ja sen jälkeen jätä huoneen ovi kiinni ellei se ahdista liian paljon.

Harjoituksen osia voi uusia niin paljon kuin haluttaa, kuitenkin siten että helpontuntuiset osat jätettäisiin myöhemmin pois ja siirryttäisiin niihin vaikeampiin.

Se voi olla alkuun erittäin ahdistavaa istua seinää vasten ja pimeässä tai hämärässä huoneessa tehdä peilin kautta inventaariota, joten älä ihan sitä alkuun tee vaikka muut osat tuntuisivatkin helpolta. Käsipeili on hyvä koska joudut välillä laittamaan sen pois kun kirjaat asioita, mutta jos huoneessa on iso peili, sitäkin saa käyttää.

Kokonaan toinen asia on sitten sellainen että jätät makuuhuoneen oven auki ja valot käytävään tai muualle ja menet sänkyyn makaamaan selällesi ja katselet ympärillesi ja muistat hengittää rauhallisesti. Älä laita silmiä kiinni, vaan pidä ne auki. Älä käännyt seinän puolelle, vaan käänny huonetta kohden kunnes olet sen verran väsynyt että silmät painuvat itsestään kiinni.

Jos jokin mytty tai kasa näyttää pelottavalta, pakota itsesi tarkastelemaan sitä hetki, katso kuinka se ei liiku suhteessa mihinkään muuhun kiintopisteeseen, tarkastele sitä ja mieti että onko siinä vaatteita tai jotain muuta. Ellet saa "noin minuutissa" asiaa selville, laita valot päälle ja tarkasta mikä se on. Nouse sängystä ja mene paikan päälle katsomaan, sen jälkeen palaa takaisin sänkyyn ja tee sama asia, eli valot pois, tarkastelet huonetta jne.

Vaikka miesystäväsi ei tuosta pitäisikään, niin kerro hänelle tästä pelosta ja siitä miksi näin pitää tehdä. Parhaimmassa tapauksessa pelkosi alkavat hälvetä nukkumaanmenon osalta jo viikon jälkeen.

Sinua auttaa myös se jos pidät päiväkirjaa näistä tarkasteluista ja siitä mitä tunnet niiden aikana ja mitä ajatuksia se on herättänyt kun olet nähnyt jonkun "vaatemyttymörön" ja millaisia tunteita se on aiheuttanut kun olet huomannutkin sen pelkäksi vaatemytyksi. Kun pelot hälvenevät, niin tuollaiset työläät asiat voi jättää pois. Mutta älä kuitenkaan mene siitä mistä aita on matalin, vaan tosiaan pidä kirjaa ja kirjaa ylös noita asioita. Sillä se on yksi tärkeimmistä asioista tässä harjoituksessa.

Olen parikymppinen nuori mies ja itselläkin jotain pelkoja yliluonnollista kohtaan. Varsinkin nuorempana suihkussa käydessä piti aina tarkistaa, ettei viereisessä saunahuoneessa ole ketään. Peseytyessä ei uskaltanut pitää kovin kauan silmiä kiinni, ettei joku pääsisi yllättämään. Järki tietysti sanoi, ettei ole mitään syytä pelätä, mutta eiväthän nämä ole järkiasioita. Suurimmaksi osaksi nykyään tuo on jo helpottanut, mutta joskus alkaa miettiä kaikenlaista...

Pelkäsin ja pelkään joskus vieläkin näkeväni jotain outoa tai selittämätöntä. Varsinkin jonkun kauhuelokuvan tai kirjan luettuaan alkaa iltamyöhään mielikuvitus helposti laukata. Jos tutkii netissä jotain paranormaaleja aiheita käsitteleviä sivuja tms., niin on pakko välillä jostain syystä vilkuilla olkansa ylitse:)

Lapsuuden kokemuksista on saanut varmaan alkunsa myös pelko ufoja ja avaruusolentoja kohtaan. 90-luvun alussa katselin pienenä poikana Juhan af Grannin "dokumentteja" ja siitä asti olen aihepiiriä suorastaan kammonnut. Joskus yöllä pelkään/pelkäsin, että sänkyni viereen/oven suuhun ilmestyy sellainen pieni ja hintelä, suuripäinen harmaa olento, jolla on suuret pupillittomat tummat silmät. Sitä katsetta en varmasti kestäisi. Sen vuoksi pyrin nukkumaan kasvot aina seinän suuntaan ja olemaan katsomatta ympäröivään pimeyteen. Eipä tuo kovin pahasti enää näin vanhempana vaivaa, mutta usein se mieleen silti tulee. Entäpä jos sittenkin...:)

tähän tarvitaan siis puolisoa tai ystävää joka on yötä. kun teitä alkaa joku pelottamaan , niin sanokaa se heti läheisellenne, ja kuvailkaa se tarkasti mitä pelkäätte, vaikka olis kuin hulluja juttuja. mulla ainakin auttanut, en kyllä tiedä pidemmän päälle. lisäksi koittakaa ajatella kotianne ihanana turvapaikkana myös päivällä ja tietenkin illalla. jos tämä auttaa edes yhtä pelokasta olen todella tyytyväinen. lisäksi kiinnostaa teidän taustat. mulla pelot johtuu lapsuudesta. väkivaltaa alkoholia, pakoonjuoksemista yöllä, äidin mies vaklaili yöllä ikkunoista ymym. onko kaikilla pelkääjillä samanlaista taustaa vai jotain muuta?

Kuullostaa liiankin tutulle... Onneksi saan vanhempieni koiran seurakseni uuteen "ensiasuntooni" huhtikuun alussa. Pelottaa silti koska entinen asukas oli skitsofreenikko ja hän kuoli syöpään.. :/ Pelottaa varmasti yölliset vessa-reissut jne.. Muutenkin kämppä tulee olemaan aluksi todella autio, koska ei ole huonekaluja melkeen yhtään..

Mulla esiintynyt toisinaan samoja pelkoja. Tosin olen kyllä aina pystynyt liikkumaan asunnossa. Mutta todellakin välillä olen alkanut kuvittelemaan että minua pidetään silmällä, tai peilistä katsoo joku muu kuin minä itse, tai kun pesen naamaani, että joku hyökkää takaapäin päälleni. Olen uskovaisesta kodista ja meille henkivallat ovat todellisia. Siis niin, että niihin uskotaan. Ehkä tässä on pelkoni syy? Olen lukenut kirjoja, missä on valaistu henkivaltojen toimintaa ja kerrottu missä niitä voi olla. Itseasiassa tämä oli se juttu, mistä pelko laukesi. Luin tuon yhden kirjan ja pelot tuli päälle. Pelkäsin tuon päivän iltana, kun olin koko päivän kirjaa lukenut, sammuttaa valoa ja liikkua pimeässä asunossa. Olin aivan varma että demonit ovat piiloutuneet kirjahyllyyni ja katselevat sieltä minua. Pelkoani ei helpottanut se, että olin kuullut/lukenut, että demonit voivat vieläpä haistaa ihmisen pelon.

Jokainen ylimääräinen rasahdus ja ääni sai valtavat mittasuhteet. Vieläkin kuulen noita rasahduksia mutta osaan olla häiriintymättä niistä. Pari kertaa olen ollut ihan varma, että olen kuullut ulko-oven käyvän.
Joillain kavereillani on ollu yli-luonnollisia, pelottavia kokemuksia. Noista kai se pelko on lähtenyt liikkeelle.
Nykyään yritänkin välttää kaikkea tuohon liittyvää kirjallisuutta ja elokuvia. Ajattelen että minulla on oma suojelija, joka minua suojelee yölläkin. En siis ole koskaan yksin.

alkaa pelot katoamaan ja näyt häviämään.

Voi :( Mulla on sama juttu, vaikka ihan kesä-päivänä yksin kotona olisin, on silti tosi karmivaa, kävellä meidän pitkää käytävää.. Vaikka on koira, ja se haukkuu joka äänestä, silti pelottaa ihann hirveeti :O Pelkään, että se manaaja leffann tyyppi tulee, ja alan itkemään öisin, vaikka hyvin tiedän, että se ei ole totta. Pelkään, että ittestäni muuttuu tyttö, joka tappaa mut, ja pelkään kaikkea :( En viitti tästä kavereillekaan kertoa, koska se on vähän noloa kuitenkin jo tällasilta 20.v naisilta. Tiedän että ei oo mitään häpeämistä, mutta kuulen ääniä, ja vaikka parkuisin kuinka paljon, tiedän että se ei auta :( On mulla voinu traumatkin jäädä, oon kuitenkin meinannut jäädä auton alle 2 kertaa, ja veli lapsena on peläytellyt kauheet naamarit päässään mut yöllä.. Tiedän ettei sille tavallaan voi mitään, ja olisin ilonen että muillakinn on jtn tällasii ongelmia, mutta ei se auta mua pääsemään eroon mun "traumoista" :( Aina vaan kuvittelen jotkut kauheet kasvot, ja jos edes ajattelen sitä nyt, alann pelkäämään ihan sairaasti :( En saa omassa huoneessani unta, mutta esim olohuoneenn sohvalla ei oo niin pelottavaa.. Ja lapsenakin jouduin olemaan puolet päivästä yksin, niin ei se paljoa ainakaan auta..

Hei!!

Aivan ihanaa kuulla, että on olemassa muitankin jotka pelkäävät pimeää!!! JES, en ole yksin. Ja ette uskokkaan kuinka tämä helpotti minua! Nyt on niiin RENTO FIILIS kun luin tätä ketjua... välillä nauroin joidenki kirjoituksille, koska tunnen samallalailla ja ne kuulosti kirjoitettuna niin hassuilta, että huh huh... :) Pelkään olla yksin kotona, kun on pimeää, jos on päivä niin siinä ei ole mitään ongelmaa. Minua auttoi myös koira jonka otin vuosi sitten ja pelko poistui, mutta sitten muutettii uuteen kotiin ja sama alkoi uudestaan... Nyt olen ottamassa hieman isompaa koiraa ja toivon, että se helpottaa pelkojani :) En ota koiraa pelkojeni takia vaan, koska rakastan koiria!!! Mutta ette voi uskoakkaan, kuinka helpottunut olo minulla on nyt... ajattelin, että olen varmaan ainoa suomessakin joka näin ajattelee, mutta en ole!! Nyt minulla on illalla helpompi mennä nukkumaan, kun tiedä, että en ole ihan yksin ajatuksieni kanssa... :) Olen 20 vuotias ja kärsin päniikkihäiriöstä... ilmeisesti tuo paniikki ja pimeän pelko kuuluvat jotenkin yhteen.

Minäkin pelkään aina silloin tällöin. Mutta kotona ollessani lopulta väsyn tilapäisesti siihen pelkäämiseen, ja ajattelen et tää on saatana mun makuuhuone ja mä nukun täällä vittu ne jotka haluu pelotella menköön muualle, mä haluan nukkua ::D ja sit saan rauhan! tadaa. se auttaa aina siksi yöksi. :)

Onneksi en ole ainoa joka pelkää pimeää yksin ollessaan, mutta taidan olla ainut mies, joten enpä taida kellekään oikeasti tunnustaa kun hävettää :( aina kun on yksin niin tuntuu että joku seuraa ja valot pitää aina laittaa päälle ennen kuin menee mihinkään. kun lähtee pois kotoa ja sammuttaa viimeisen valon, niin pitää poistua hyvin nopeasti, kun tuntuu siltä että heti kun jää pimeään niin joku syöksyy kohti. Koira auttaa pelkoon, mutta jos on ihan yksin niin pakko pitää valot päällä nukkuessa. Ja joskus nukuin parvekkeen ovi auki että kuuluisi liikenteen ääntä, ettei olisi niin hiljaista. Muutenkin on nykyään ihme pelkotiloja ja heräilen välillä ihan paniikissa.

Vanha ketju, mutta oli pakko kirjoittaa omakin vastaus tänne!
Itselläni TISMALLEEN sama tilanne kuin aloittajalla ja monella muulla! Kun käyn suihkussa, on pakko laittaa saunaan valot päälle ja tarkistaa, että siellä ei ole ketää. Kun sammutan valot alakerrasta niin juoksen kauheeta vauhtia nopeasti yläkertaa hyppien jokatoiselta rappuselta toiselle. Iltaisin jos katson tv:ta olohuoneessa ( isot ikkunat pihalle), on pakko laittaa verhot alas. Samoin myös kun menen nukkumaan niin hyppään nopeesti sängylle kun pelottaa, että joku ottaa jaloista kiinni. Tietysti tarkistan myös kaapit ja sängyn alustan. Kun ajan yöllä autoa, niin ahdistaa kun takapenkki on niin pimeä.. Pingon myös kauheeta vauhtia autolta kotiovelle. Ja ei herranjestas kun pitäää ulkoiluttaa koiraa pilkkopimeässä klo 6 aamulla tai klo 10 illalla. Villkuilen koko ajan taakse. Huh huh
Kauhuleffoja tai edes hieman jännäreitä en ole suostunut katsomaa pariin vuoteen. Sillä hetkellä niitä on ehkä "jännittävää" katsoa ja adrenaliini virtaa, mutta eipä naurata kun samassa talossa pitäisi seuraavana yönä nukkua. Pakko sanoa, että hävettää kyllä vähän kun ikää kuitenkin jo 20v. Noh, ehkä tämä tästä vielä joskus :D

Joo itse kärsin samasta oon täyttämäs tänä keväänä 19 ja en oo päässy IKINÄ pelosta pois... tälläkin hetkellä oon yksin kotona ja pelottaa hirveästi... isäntännästä ei oo tietookaa et tulis nyt kotiin. Jokainen pienikin narahus pelottaa ja valot on kaikkialla... en uskalla käydä nukkumaan ennen kuin isäntä on kotona ja siinäkin voi vyöryä jopa 3 asti ja aamulla 6 pitäisi herätä kouluun...

Olen yrittänyt kuunnella musiikkia, pelata, piristää oloani, tuntuu vaan et mikään ei auta :/ toivosin jotain EXPLOSION reseptiä tähän ettei tarviis pelätä enää ...

Minua auttaa yleensä se, että ajattelen esim. Että minulla on jotain kykyjä puolustautua. Kuten näillä supersankareilla, hämähäkkimies ja niillä muilla. Tiedän kuitenkin, ettei talossani ole ketään ja jos olisi, en olisi hyvä puolustautumaan, mutta kun ajattelen pystyväni puolustautumaan kuten kyseiset supersankarit, niin minun ei tarvitse pelätä. Enään ei tarvitse juosta huoneitten läpi, vaan voin kävellä rauhassa :) voin kuulostaa joittenkin mielestä oudolta. En kuvittele kuitenkaan olevani mikään supersankari yms. mutta se auttaa siihen ettei enää pelota :)

Samat pelot täällä, mutta olen saanut niitä pois meditoimalla, positiivisella musiikilla, ulkona kävelyllä ja tekemällä erilaisia harjoituksia, joita varmasti löytyy kirjoista ja netistä. Kannattaa käydä kirjastossa kattoo niitä pelko kirjoja. Yks on ainaki aika hyvä: pelot ja niiden voittaminen. Ja on niitä toki muitakin hyviä.
Jos ei ne auta nii asiantuntijan kanssa puhuminen on varmasti hyvä ratkaisu.

mulla on siis justii sammalaisia juttuja ja paniikkihäiriö!

mä saan traumoja kauhuleffoista.

esim.ku katoin ringin.mua pelottaa et se samara tulee jostai.ja aattelen et jos tipun kaivoon(mikä on hyvin epätodennäköistä:D) niin se samara tulee sieltä veestä

ja sit ku oon kattonu kaunan.pelottaa mennä meidän vintille ku aattelen että se kayako tulee sieltä

ja mä kans pelkään ku pesen naaman nii et joku ilmestyy siihe vieree.ja sama ku käyn suihkus.ku meen nukkumaa nii pelottaa.mä melkee hyppään sänkyy ku pelkään
et siel alla on joku ja se ottaa kiinni jalasta.raollaa olevat ovet pitää sulkea.pelkään mennä mun huoneen komeroon ku kerran sen ovi aukes itestää..ja vielä ku tulee paniikkikohtaus ja alan pelkää et joku kamala olio tulee jostai tai jotai kauheeta tapahtuu

Vaikka oon 13-vuotias niin silti pelottaa yksin olo, kun nyt on harkoista treenitauka ja sisko käy pienotunneilla niin äiti heittää sen aika pitkälle eikä tuu siinä välissä käymään kotona. Vaikka isällä ja äidillä on pienet kämpät, niin on sielä silti iltasin pimeetä. Meillä on koiranpentu, joka oli kesästä asti. Koira on siitä hyvä, että joo se vahtii jne. Mutta ei kenelläkään edes vähän vainoharhasella oo kivaa olla, kun se koira alkaa sielä kämpässä (tai illalla lenkillä) haukkuu :(( Mua on ainaki vähä alkanu jännittää ku metsänlaisdalla yritän koiraa bähän houkutella pois haukkumasta :o

Homeopaattiset lääkkeet auttaa aina, jos löytyy kunnon homeopaatti, Suomessa on hiukan vain-yksi- lääke -kerralla mentaliteettia, mutta kyllä hekin pystyvät auttamaan jos jaksaa jonkin aikaa ravata. Usein yhdistelmälääkkeet auttaa paremmin. Pitäisi olla 1 M potenssi tai ainakin 200. Mm Lycopodium, Phosphorus, Arsenicum, Carcinosin, Natrum Mur, Argentum Nitricum etc can help. Kaikilla rauhasilla on yhteys tunteisiin, jooga auttaa myös, http://beforeitsnews.com/health/2017/04/yogis-know-more-about-glands-than-doctors-2742155.html

Vinkiksi että hanki kankaaasta tehdyt "yö verhot makuuhuoneeseen

Jep joo samaistun! Mut siis sun kannattaa kertoo sun puolisolle siitä! Ja pyytää jos se jättäis iltavuoroja vähän pois :) Jos haluat niin voi hommata myös kameroita taloon! Ja sitten joku esim puhelin sovellus mistä näät ne :) alat tajuu ettei teillä oo ketään ;D

Mä en yhtään pelkää pimeää haamuja ei ole olemassa olkaa rohkeita mä oon 12 v😱😎🌑

Oon Vasta Lapsi Ja löysin tän paikan.Ikä on 10 vuotta.Mua pelottaa tälläkin hetkellä että joku on tossa mun oven takana.kun en tiedä oliko omaa mielikuvitusta mutta näin jonkun valkoisen Hahmon ja Kuulin askeleita oon nyt sängyssä kun oon just menossa nukkumaan.

Minua pelottaa olla yksinkin kotona mutta siihen on auttanut se että on lemmikit joiden kanssa voin olla kotona ettei pelota

Hei, itselläni on täysin samoja pelkoja. Sänky tuntui ainoalta turvapaikalta pimeän tullen, mutta sielläkin iski kammo että joku on sängyn alla ja puukottaa jollain terävällä sieltä alta. Asiaan auttoi vain se, että vaihdoin entisen sängyn tilalle lattiaan asti menevän jenkkisängyn jonka alla ei mahdu olemaan kukaan tai mikään.
Mutta edelleenkin katselen taakseni kun kuljen pimeässä ja se vain tuntuu lisäävän pelkoani kun tajuan että se jokin jossain huomaa pelkoni.
Varmaan realismi ja asioiden kohtaaminen auttaisi tähän. Kaikki möröt asuvat pääni sisällä, mutta ei se kyllä yhtään tunnu asiaa lievittävän.