Ritalin kirjoitti hyvin narsismin olennaisimmat tunnusmerkit toiseen viestipuuhun. Viittaan siihen.
Nytpä kysyn, voiko kaksi narsistia ihastua toisiinsa ja ruokkia toinen toistensa ihailun tarvetta niin että ulkopuoliset säästyvät, vai moninkertaistuuko narsistien ympäristölleen aiheuttama vahinko?
Nytpä kysyn, voiko kaksi narsistia ihastua toisiinsa ja ruokkia toinen toistensa ihailun tarvetta niin että ulkopuoliset säästyvät, vai moninkertaistuuko narsistien ympäristölleen aiheuttama vahinko?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kyllä esim. rajatilainen nainen, joka ihailee kovaa ja "itsetietoista" miestä, voi ihastua psykopaattiin. Se on sitten toinen juttu, ihastuuko psykopaatti rajatilaiseen. Psykopaatti on kuitenkin monesti todella äärimmäisen pinnallinen ja moniavioinen.
Rajatilainen voi ehkä kuitenkin jäädä tällaiseen roikkumaan kiinni.
Kun sitten toisaalta kilttiä puolisoa kohtaan rajatilainen voi olla hyvinkin julma ja välinpitämätön.
Horoskooppitasoista hömppää. Maallikoiden mielestä melkoinen osa ihmisistä on joko narsisteja tai rajatilaisia, lääketieteelisten diagnoosien mukaan vain jokunen prosentti.
tämän faktan, että aitoja diagnooseja on onneksi vähemmän kuin maallikoiden taudinmäärittelyssä. Se ei silti muuta sitä asiaa, että lievemmin persoonallisuushäiriöihin päin kallellaan on melkoisesti useampi kaduntallaaja. Ja diagnosoiduissakin on aste-eroja.
Tarkennan nyt että kysyttiin voiko narsisti ihastua narsistiin ja miten se toimii. Rajatilainen ei ole yhtä kuin narsisti. Myöskään psykopaatti ei ole yhtä kuin narsisti. Narsistinen persoonallisuus on oma tautiluokituksensa, kun taas epävakaa persoonalisuus (rajatilainen) on oma tautiluokituksensa ja antisosiaalinen persoonallisuus (psykopaatti) on oma tautiluokituksensa. Niissä kolmessa on samantyylisiä piirteitä, mutta käytännössä ne ovat kaukana toisistaan.
Itse näen narsismin sanana kolmessa eri merkityksessä: 1.itsetuntovaurio 2.persoonallisuushäiriö(rajatilatasoinen) 3.narsistinen persoonallisuushäiriö.
Kuitenkin, kun puhutaan vain yleisesti sanasta "narsismi", oletan tämän viittaavan rajatilatasoiseen persoonallisuushäiriöön. Mielestäni tuo on yksi persoonallisuusluokka, jossa on kuitenkin sisäistä vaihtelua.
Tähän luokkaan kuuluvat ihmiset ovat kuitenkin käyttäytymiseltään tietyllä tavalla yhteneväisiä.
Antisosiaalinen persoonallisuus ja psykopaatti eivät muuten ole sama asia.
Antisosiaalinen persoonallisuus on sellainen, että henkilöllä on taipumus rikkoa lakia. Esim. ADHD-henkilöt ovat usein antisosiaalisia persoonallisuuksia.
Psykopaatilla on kuitenkin aina antisosiaalinen persoonallisuus, mutta se ei siis ole sama asia.
"Niissä kolmessa on samantyylisiä piirteitä, mutta käytännössä ne ovat kaukana toisistaan."
No eivät niin kovin kaukana. Kaikki nämä koittavat siirtää tunteita.
Joskus olen siitä kirjoittanutkin, että mitä lievempi on persoonallisuushäiriö, sitä koskettavampi on hänen käyttämänsä tunteensiirto ja sitä vaikeampi hän on läheisilleen ja vaikeampi on persoonallisuushäiriö, sitä suoraviivaisempi ja itsevarmempi(itseä kohtaan naiivimpi) on henkilön tunteensiirto.
Esim. psykopaatin käyttämä tunteensiirto on uhrin näkökulmasta lähes merkityksetön, koska psykopaatti saa helpommin uskoteltua itselleen sen toimivan, kun taas rajatilaisen täytyy saada uhri lähes itsetuhon partaalle, ennen kuin rajatilainen voi uskoa vian olevan uhrissa, eikä itsessä.
vakavampiakin persoonallisuushäiriöitä varmasti löytyy, useimmat (esim. juuri narsistit) kun eivät yleensä vapaaehtoisesti hoitoon mene, eikä usein löydy perusteita ko henkilöitä sinne pakolla raahatakaan.
Mielestäni narsismi sellaisena, kuin se nyky-yhteiskunnassa ilmenee on oire yhteiskuntamme ongelmista ja ongelmailmiöistä. Miten se tauti paranee? Korjaamalla oireiden lähteet eli yhteiskunta toimivaksi, ottamalla vastuu kaikista, välittämällä. Ei siis välttämättä normihoidoilla ollenkaan. Ei löydy perusteita, eikä hoidoista olisi välttämättä mitään hyötyä.
Ei yhteiskuntaa voi aina syyttää kaikista ongelmista. Ei se aina ole ympäristön vika että joku ihminen sattuu olemaan v-mäinen. Eikös narsistit juuri näe syylliset aina ympärillään? ;)
Onko yhteiskuntasi sellainen, millainen sen haluat olla? Ihmiset luovat yhteiskunnan systeemit, arvot, ajatukset ja asenteet. Onko sinusta hyvä väittää ihmisiä pahoiksi ja vittumaisiksi? Vai olisiko parempi kuitenkin ymmärtää ja muuttaa asioita, jotta kenenkään ei tarvitsisi olla vittumainen? Ärsyttäisikö sinua, jos joku talloisi sinun oikeuksiasi, veisi maat, talot ja pellot? Varmasti ärsyttäisi, saattaisi olla vittumainenkin. Siis syystä vai syyttä?
tallomaan oikeuksiasi, viemään talot, pellot ja maat? Luuletko, että käskystä suorittaminen tuntuisi mukavalta, jos tämä yksilö oikeasti ajattelisikin toisin ja tahtoisi toimia toisin? Vaan yhteiskunta olisi määritellyt arvonsa ja sääntönsä perustumaan erilaisille ajatuksille ja arvostuksille, jotka väkisinkin rajoittaisivat ihmisten vapauksia ja oikeuksia. Säännön tarkastajan oikeutta olla omalta kannaltaan oikeudenmukainen ja säännön tarkastuksen kohteen oikeutta vapauteensa, peltoihinsa ja maihinsa.
Ritalin, tämä oli mielenkiintoinen pätkä
"Esim. psykopaatin käyttämä tunteensiirto on uhrin näkökulmasta lähes merkityksetön, koska psykopaatti saa helpommin uskoteltua itselleen sen toimivan, kun taas rajatilaisen täytyy saada uhri lähes itsetuhon partaalle, ennen kuin rajatilainen voi uskoa vian olevan uhrissa, eikä itsessä."
Kerrotko vähän lisää miten päättelet varsinkin tuon jälkimmäisen? Kun rajatilainen splittaa, saako hän uhrinsa kiusaamisesta jotain henkistä tyydytystä? Se miksi epäilen naista ennemminkin narsistiksi kuin rajatilaksi, on hovi. Hänellä on liuta hännystelijöitä jotka tekevät kaikkensa kuuluakseen "sisäpiiriin", osallistuvat mm. naisen valitseman kohteen kiusaamiseen, ja se että hän esittää jatkuvasti. Kaikki mitä hän tekee on suurieleistä, ja hän odottaa ihailua ja tunnustusta, silloinkin kun on kyse toisen ihmisen vainoamisesta. Hän pitää sitä oikeutettuna, ja olettaa hovin pitävän itseään jonkinlaisena sankarina, pelastajana.
enkä ole ritalin, mutta oman logiikkani mukaan lause menisi pikemminkin näin päin:
"kun taas rajatilaisen täytyy saada uhri lähes itsetuhon partaalle, ennen kuin rajatilainen voi uskoa vian olevan itsessään, eikä uhrissa."
Mutta voin olla väärässä. En siis ihan täysin ymmärrä, että mistä puhutte.
mikään yhteiskuntakysymys. Olen pakosta tuntenut pari ihmistä joilla on kaikki asiat ollut hyvin, arvostusta ja rahaa riittänyt, silti nämä ihmiset ovat tehneet parhaansa murtaakseen ja alistaakseen muut. Jos ihminen on v-mäinen, miksi häntä ei saisi sanoa v-mäiseksi? Kunnioitus ansaitaan, pahuutta ei tarvitse kumartaa. Rinnastuksena, miksi murhaajaa ei saisi syyttää murhasta? En ymmärrä mitä sinä vaahtoat taloista, pelloista ja maista. Elätkö vielä torppariyhteiskunnassa?
varmasti vääryden kokeminen vaikuttaa ihmiseen mutta kehittynyt ihminen tajuaa, että asiaa ei kehittynyt ihminen tajuaa ja ymmärtää, että asiaa ei korjata vahinkoa kierrättämällä. Muiden ihmisten tuhoaminen ei paranna mitään, paitsi ruokkii tekijän sadistista nälkää.
Lauseeni oli juuri oikein päin. Katsos rajatilainen joutuu hieman uskottelemaan itselleen, että uhri on syyllinen. Hänen täytyy tehdä voimakkaampi tunteensiirto, joka koskettaa uhria tunnetasolla voimakkaasti, ennen kuin hän(rajatilainen) saa syyllisyyden tunteet siirrettyä toiseen(omissa silmissään).
Psykopaatille on ihan sama, meneekö tunteensiirto, projektiivinen identifikaatio läpi, vai ei, koska hän uskoo sen menevän läpi jokatapauksessa.
"Ihmiset luovat yhteiskunnan systeemit, arvot, ajatukset ja asenteet. Onko sinusta hyvä väittää ihmisiä pahoiksi ja vittumaisiksi? Vai olisiko parempi kuitenkin ymmärtää ja muuttaa asioita, jotta kenenkään ei tarvitsisi olla vittumainen?"
Luominen on aina pahasta. Luominen luonnotonta, löytäminen on luonnollista.
Arvojen ja asenteiden luominen sikiää saatanasta ja ne kehitetään nojaten siihen, että jotkut ihmiset nähdään pahoina, mikä mukamas oikeuttaa vallankäytön näitä vastaan.
Asioita ei kannata yrittää muuttaa, ei kannata kuvitella luovansa mitään, sillä ainoa, mitä ihminen pystyy todellisuudessa luomaan, tulee suoraan perkeleeltä.
Kenellä muka on oikeus luoda arvoja, tai päättää siitä, mikä on oikein? Ehkä niillä, joita kohtaan ihmisillä on velvollisuuksia, niillä joilla ei ole moraalia.
Asioiden muuttaminen juontaa moraalittomuudesta ja nojaa pahuuden projisoimiseen toisiin ihmisiin. Valitettavasti pahuutta on eniten niissä, jotka sitä eniten näkevät.
Ihminen, jossa ei ole pahuutta, ei ole tarve muuttaa mitään. Mitä enemmän ihmisessä on pahuutta, sitä enemmän hänen tarvitsee muuttaa.
"Kerrotko vähän lisää miten päättelet varsinkin tuon jälkimmäisen?"
Kokemus on osoittanut näin. Rajatilainen on käytännön kokemani mukaan parempi uskottelemaan uhrille vääristymää, kuin psykopaatti, joka vaikuttaisi olevan niin itsevarma asian suhteen, että tunteensiirto jää uhrin kannalta mitättömäksi.(ellei uhri pääse hengestään, tai saa fyysisiä vahinkoja)
"Kun rajatilainen splittaa, saako hän uhrinsa kiusaamisesta jotain henkistä tyydytystä?"
Ilmeisesti masokistista tyydytystä, koska hän väittää kärsivänsä splittauksesta.
"Se miksi epäilen naista ennemminkin narsistiksi kuin rajatilaksi, on hovi."
Riittää, että narsisti uskottelee itselleen, että hänellä on hovi. Kaveriporukat kerääntyvät yleensä narsistien ympärille, kuten kaikki muutkin ryhmät(esim. urheilujoukkueet vastuuhenkilön ympärille...).
Oletko sinä ritalin itse narsisti tai psykopaatti tai kenties niitä molempia.
Vastausta mielenkiinnolla odottava.
Tarkalleen ottaen antisosiaalisen persoonallisuuden diagnoosiin ei riitä lain rikkominen ja tällainen henkilö ei välttämättä riko lakia.
--------------------------------------------------
F60,2 antisosiaalinen persoonallisuus
Määritelmä
Antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle on luonteenomaista jatkuva piittaamattomuus omasta ja toisten turvallisuudesta sekä toisten oikeuksien loukkaaminen tuntematta katumusta. Henkilöt joilla on tällainen persoonallisuus ovat epäluotettavia, manipuloivia, kyvyttömiä säilyttämään suhteitaan ja kykenemättömiä noudattamaan sosiaalisia normeja. Häiriö alkaa varhain (ennen 15 vuoden ikää), on kaikenkattava ja ilmenee monissa asiayhteyksissä. Vaikkakin sosiaalinen poikkeavuus on yksi epäsosiaalisen persoonallisuuden ydinominaisuuksista se ei ole synonyymi kriminaalisuudelle.
Antisosiaalista persoonallisuushäiriötä ei useinkaan eroteta muista persoonallisuushäiriöistä kliinisissä puitteissa, paitsi oikeuspsykiatriassa. Kuitenkin juuri se vaikuttaa voimakkaasti perhe- ja sosiaaliseen ympäristöön, sillä on suuri kansanterveydellinen merkitys ja sitä on laajalti tutkittu yliopistoissa; psykiatriassa, psykoanalyysissä, laissa, sosiologiassa, teologiassa, ja kirjallisuudessa.
Historiallinen näkökulma
Varhaiset tutkimustulokset
Epäsosiaalinen käyttäytymisen johtumisen mielen häiriöstä havaitsivat jo varhain Pinel, Pritchard, Lombroso, Koch, Kraepelin, ja muut. Sille annettiin nimeksi manie sans délire, moraalinen epäpuhtaus, moraalinen mania, syntymärikollisuus, ja perinteinen psykopaattinen huonommuus. Termit joita käytettiin ennen, ja vielä nykyäänkin (sosiopatia, psykopatia, poikkeava, amoraalinen, dissosiaalinen ja asosiaalinen persoonallisuus), osoittivat joko persoonallisuuden häiriötä tai käyttäytymiseen perustuvaa häiriötä joka ei ollut sosiaalisten normien mukaan hyväksyttävää.
Cleckleyn merkittävä teos The Mask of Sanity on arvostettu perusoppikirjaksi antisosiaalisesta persoonallisuuhäiriöstä. Cleckley erotti psykopaattisen persoonallisuuden rikollisuudesta ja sosiaalisesta poikkeavuudesta sekä vaikutti suuresti DSM-I:n käsitteeseen sosiopaattisesta persoonallisuuden häiriintymisestä niin kuin myös kuvaukseen antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä DSM-II:ssa.
Persoonallisuushäiriölle on ominaista piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Käyttäytymisen ja vallitsevien sosiaalisten normien välillä on karkea epäsuhta. Epämiellyttävät kokemukset kuten rangaistukset eivät helposti muuta tällaista käyttäytymistä. Turhaumien sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys. Henkilöllä on taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin omaa käytöstään, joka johtaa hänet selkkaukseen yhteiskunnan kanssa.
Diagnostiset kriteerit:
A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.
B.Vähintään kolme seuraavista:
1. paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan
2. jatkuva ja karkea vastuuttomuus ja välinpitämättömyys sosiaalisia normeja, sääntöjä ja velvoitteita kohtaan
3. vaikeus ylläpitää kestäviä ihmissuhteita, vaikkakaan ei vaikeutta luoda suhteita
4. turhaumien sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys
5. kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä tai ottaa opiksi epämiellyttävistä kokemuksista, erityisesti rangaistuksista
6. taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin omaa käytöstä, joka on johtanut selkkaukseen yhteiskunnan kanssa
Huom!
Jatkuva ärtyneisyys ja käytöshäiriö lapsuudessa ja nuoruusiässä täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole välttämättömiä diagnoosille.
Eri kulttuureilla on niille ominaisia käytösmalleja sosiaalisten normien, sääntöjen ja velvoitteiden noudattamisen suhteen. Näiden erojen kuvaamiseen on ehdotettu kehitettäväksi diagnostisia alaluokkia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä sosiaalisia normeja kohtaan.
Asosiaalinen persoonallisuus
Personalitas asocialis
Antisosiaalinen persoonallisuus
Personalitas antisocialis
Sosiopaattinen persoonallisuus
Personalitas sociopathica
Moraaliton persoonallisuus
Personalitas amoralis
Amoraalinen persoonallisuus
Dissosiaalinen persoonallisuus
Psykopaattinen persoonallisuus
--------------------------------------------------
Eli kuten ilmenee, diagnoosi vaati muutakin kuin rikollisen käyttäytymisen ja diagnoosi ei vaadi rikollista käyttäytymistä. Esim. alkoholismihan on sosiaalisten normien ulkopuolella olevaa käyttäytymistä.
Lisäksi useista lähteistä katsottuna, kuten yllä olevasta ja kolmen psykiatrian professorin kirjoittamasta kirjasta ilmenee että antisosiaalista persoonallisuutta on nimitetty ennen sosiopaatiseksi persoonallisuudeksi ja psykopaattiseksi persoonallisuudeksi.
Tässä vielä linkki kyseiselle sivulle, josta olen noita tietoja poiminut.
http://www.geocities.com/tommi_myrskykari/psykiatria/antisosiaalinen.html
Unohtui laittaa tuon mainitsemani kirjan nimi. Kyseinen kirja on Psykiatria 1.
Näiden kolmen erot ovat melko huomattavia kuitenkin.
Rajatila, eli epävakaa persoonallisuus yleisesti:
On impulsiivinen, epävakaiden mielialojen armoilla, minäkuva epävakaa ja kokee ajoittaista voimakastakin ahdistusta. Usein myös itsetuhoinen. Tulevaisuuden näkymä epävakaa. Esiintyy myös manipuloivaa käyttäytymistä saadakseen tahtonsa läpi. Mustavalkoinen maailman kuva, eli asiat ja ihmiset ovat tosi hyviä tai tosi pahoja.
Narsistinen persoonallisuus yleisesti:
Tällaisella on suuruuskuvitelmia itsestään ja kokee itsensä muita ylempi arvoisena ja tärkeämpänä. Ulkoisesti erittäin vakaan oloinen. Hakee ympärilleen ihannoivaa ihmislaumaa. Hän vaatii jatkuvaa ihailua ja hän kehuu itseään ja tekojaan toisilleen heijastaakseen paremmuuttaan takaisin itseensä, jotta hänen illuusio omasta paremmuudestaan säilyy. Hänen tapanaan on varsinkin läheisemmässä suhteessa haukkua ja lytätä toista, kokeakseen itsensä paremmaksi. Tällaisen henkilön empatia kyky on myös melkoisen heikko.
Antisosiaalinen persoonallisuus yleisesti:
Tällaiselta puuttuu empatia kyky. Hän ei osaa ottaa muita ollenkaan huomioon, eli on täysin itsekeskeinen. Ainoa tärkeä asia on oma, välitön tyydytys. Tulevaisuuden tai asioiden seurauksien ennalta ajatteleminen puuttuu, eli ei osaa tuntea katumusta tai syyllisyyttä. Tällainen on useasti taitava manipuloija, eli osaa puhua ihmiset ympäri saadakseen haluamansa. Hänelle ihmissuhteet eivät ole tärkeitä, vaan tärkeätä on vain ihmisistä saatava hyöty. Hänelle siis ihmiset ovat kuin esineitä.
--------------------------------------------------
Eli näin tarkemmin tarkasteltuna näissä kolmessa eri persoonallisuushäiriössä on selvät erot. Itse käsitän ongelmallisesta narsismista puhuttaessa aina että tarkoitetaan narsistista persoonallisuushäiriötä.
Kumpaakaan. Olen melko päinvastainen persoonallisuus, eli asperger ja OCD. Olen ujo ja kiltti. :)
Tiedän kyllä noiden häiriöiden määritelmät. Tekstisi on järkyttävää käsitesekamelskaa. Täytyy ottaa huomioon, että sama sana tarkoittaa eri aikoina täysin eri asioita. Eri aikoina päinvastaiset termit voivat tarkoittaa samaan aikaan vietyinä samaa asiaa.
Tekstisi myös sekoittaa ajalliset ja diagnostiset lokerot toisiinsa, jonka jälkeen tekee mieli lähteä pienelle baarikierrokselle.
Esim. Sosiopaattinen persoonallisuus on ennen tarkoittanut ilmeisesti antisosiaalista persoonallisuutta, tai psykopaattista persoonallisuutta.
Nykyään sosiopaattinen persoonallisuus on antisosiaalisen persoonallisuuden alakohta, mikä viittaa persoonallisuustyyppiin, joka antaa joidenkin ihmisten käyttää itseään hyväksi, mutta vastapainoksi käyttää itse toisia ihmisiä hyväkseen.
Esim. mafiamies, joka tekee kaiken, mitä pomo käskee, mutta toisaalta terrorisoi jotain uhriryhmää.
Sosiopaattinen persoonallisuus kehittyy, kun lapsi kasvatetaan pelossa ja tiukassa, sekä mielivaltaisessa ja hyväksikäyttävässä hallinnossa. Tällainen ihminen on itse perheensä uhri, mutta siirtää käyttäytymismallia eteenpäin, käyttämällä muita ihmisiä hyväkseen.(torjuu perheen aiheuttamat tuskalliset tunteet, siirtämällä ne eteenpäin ympäristöön)
Käyttäytymismalli etenee vuorovaikutuksessa, kunnes joku moraaliseen vastuuseen kykenevä yksilö pysäyttää sen.
Jokainen yhteiskunta toimii ja pelaa tietyillä säännöillä. Muuten se ei pysy koossa, vaan tulee kaaos, kriisi tai muu sekasorto. Suomalainen yhteiskunta perustuu omille arvoilleen ja minusta ne ovat aika hyviä. Kiinalainen yhteiskunta taas perustuu omanlaiselle kulttuurille, olosuhteisiinsa jne. venäläinen omaansa, ruotsalainen omaansa jne.
Minusta suomalainen yhteiskunta perustuu siihen, että ihmiset ovat hyviä, tekevät työnsä, maksavat veronsa, joilla voidaan sitten kustantaa kaikkea tarpeellista ja hyödyllistä niitä tarvitseville ja tietyin paikoin kaikille. Mielestäni, jos joku on paha, hänen elämässään on jotain epäoikeudenmukaisuutta, kohtuuttomuutta, vääryyttä tms. joka on mahdollista korjata hyväksi.
Riippuu paljolti narsistisen persoonallisuuden luonteesta. Tyypillinen, eli ns. klassinen narsisti ei voisi tulla toimeen omanlaisensa kanssa. Heidän suhde menisi nopeasti loputtomaksi valtataisteluksi, koska molemmat yrittävät pitää pystyssä illuusiotaan omasta paremmuudestaan halventamalla ja orjuuttamalla toista. Tämä toinen taas vastaa kyseisiin yrityksiin narsistisella raivolla ja toimii samalla toiminta periaatteella pitääkseen sen oman illuusionsa pystyssä. Kumpikaan ei todennäköisesti tässä tapauksessa antaisi periksi. Narsistihan tunnetusti kun ei myönnä edes olevansa väärässä vaikka itse tietäisi olevansa väärässä. Saati sitten myöntäisi toisen "paremmuuden". Tämähän rikkoisi täysin narsistin illuusion hänen paremmuudestaan suhteessa muihin.
Eri asia taas on jos tällainen tyypillinen klassinen narsisti ja harvinaisempi käänteinen narsisti ajautuu parisuhteeseen. Käänteinen narsisti kun melkein elää elämänsä ruokkiakseen klassisen narsistin emotionaalisia tarpeita saadakseen pidettyä yllä illuusion omasta paremmuudestaan. Tällainen siis saa sen paremmuuden tunteen muiden palvelemisesta kaikin keinoin.
ps. tämä ei ole faktaa, vaan oma päätelmäni sen perusteella, mitä olen narsismista lukenut netistä, psykologian ja psykiatrian kirjoista sekä narsismia käsittelevistä teoksista. (nämä eivät siis ole lukion kirjoja, vaan ihan alan kirjoja)
Tämä oli tosi valaiseva kommentti, ja antoi paljon lisää miettimistä.
Klassinen narsismi ei mielestäni sovikaan siihen tilanteeseen ja niihin ihmisiin jotka minulla minulla on mielessä. Kyseessä on sovitusti alisteinen s/m-seksiä sisältävä suhde jossa nainen vie, mies vikisee, ainakin näennäisesti. Näin molemmilla on paikkansa kumppanuudessa, vaikka henkilökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että nainen on parivaljakosta hyväksikäytetympi osapuoli, ja hän kuvittelee hallitsevansa kaiken, mies mukaanlukien.
Nainen ei vaikuta narsistilta sikäli että hän osaa antaa itsestään hyvinkin empaattisen kuvan, tai ainakin hän hokee empaattisuuttaan. Mies taas ei piittaa ollenkaan ketä talloo ja miten (vaikka hokee empaattisuuttaan ihan yhtä paljon), ja katsoo olevansa kaikkien sääntöjen yläpuolella. Hän myös häärää omiaan, häiriköi ja ahdistelee muita naisen selän takana.
Molemmat saavat päivittäisen huumeensa huomiosta ja ihailun kohteena olemisesta ja siitä että pääsevät pätemään, esiintymään asiantuntijoina. Silloin tällöin myös siitä että he käyvät yhdessä yhteisen vihollisen kimppuun. 'Vihollinen" on tässä tapauksessa kuka tahansa joka sattuu olemaan eri mieltä asioista, tai kuka tahansa johon ei uppoa mikään siirappi eikä uhkaus.
Molemmille on ominaista siirappiin hukuttaminen niin kauan kuin kohteesta on jotain hyötyä. Sen jälkeen heitetään pois ja vielä tallotaan päälle. Jos kohde alkaa ihmetellä ääneen, hänet pyritään tuhoamaan tavoin joita ritalin kuvaili toisessa viestipuussa. (uskotellaan ihmisille ties mitä paskaa, jotta narsistin uhri näyttäisi itse syylliseltä kaikkeen mahdolliseen, mitä narsisti vain keksii)
Molemmat ovat epäluotettavia. Molemmat myös vakuuttavat olevansa luotettavia, mutta kaikki mitä heille kertoo tulee jotain toista kautta vastaan, yleensä niin että joku kolmas osapuoli käyttää henkilökohtaisia tietoja aseinaan.
Mies on täysin sokea muiden tunteille, tai ei yksinkertaisesti piittaa niistä. Nainen hokee tunteiden ilmaisussa käytettyjä sanoja, mutta tekee selän takana aivan päinvastaista.
Molemmat ovat varsin supliikkeja, antavat huomiota kaikille, rajattomasti, ihailevat muita ääneen ja kehuvat. Saaden näin paljon "ystäviä" jotka menevät halpaan, ja pahimmassa tapauksessa alkavat taistella pariskunnan taisteluja heidän puolestaan, koska "pariskunta on niiiiiiin ihana ja upea ja empaattinen ja kaiken inhimillisen elämän ja kärsimyksen huomioonottava" ja tottakai niin upeita ihmisiä pitää puolustaa...
Cathan käyttämä termi "käänteinen narsismi" oli minulle outo. Voisiko kyse olla jostain narsismin ja läheisriippuuvuuden kombinaatiosta?
Olet ilmeisesti sekoittanut termin "käänteinen narsisti" johonkin läheisriippuvuutteen, koska tuo, millaisena kuvaat "käänteisen narsistin", kuulostaa läheisriippuvuudelta. Silti väität, että et laske narsisti-termiin laskettavaksi rajatilaa ja psykopaattia, vaikka lasket siihen läheisriippuvaisen, joka ei ole edes samantyyppinen persoonallisuus.
Kirjoissa puhutaan narsistista laajempana käsitteenä, kuin narsistinen persoonallisuushäiriö, joten käsitteiden merkitykset sotkeutuvat helposti.
Käänteinen narsisti - termin olen nähnyt kuvaavan sellaista diiva-tyyppistä narsistia, joka on narsistisen lähteen puutteessa kehittänyt lähteen puutteesta lähteen. Eli, koska hän ei saa lähdettä, hänen täytyy olla erityisen inhottu ja vihattu ihminen, mikä taas toimii lähteenä. (tällaisenkin ihmisen olen tavannut)
Tällainen ihminen ei tarvitse ketään ja on hyvin inhottava muita kohtaan. Kun tämä inhottavuus saa kohteen jollain tavalla protestoimaan narsistin kiukuttelua, saa narsisti lähteensä ja katkaisee välit(koska ei tullut toimeen narsistin kanssa). Tällaisen narsistin ainoa tavoite on siis kiusata toista ja johtaa suhde loppuunsa.
"Käänteinen narsisti" ihan perinteinen marttyyri? Sellainen joka haluaa hirveän draaman aina kun hän on "muka" kokenut vääryyttä, vaikka tosiasiassa hän vain yrittää manipuloida ja syyllistää muita toimimaan oman tahtonsa mukaan.
Ja se kun nimeää itse itsensä maailman vihatuimmaksi ihmiseksi, saa kokea olevansa ainutlaatuinen ja erityinen, ja pystyy vaikka hukuttamaan itsensä itsesääliin. Tarvitaan muuten aikamoisia hermoja, että pystyy olemaan menemättä tuon tyyppiseen manipulointiin.
Mutta onkohan se tietoista vai jollain lailla automaattista? Suunnitteleeko draamakuningatar pakottavansa muut omaan tahtoonsa tempuillaan, vai onko marttyyrius joku selviytymiskeino? Ainakin siinä tavallaan lykätään vastuu tilanteesta muille, koska draamakuningatar ilmaisee värikkäästi olevansa "uhri".
Läheisriippuvaista persoonallisuutta ei ole. Riippuvainen persoonallisuus kylläkin.
Läheisriippuvuutta taas esiintyy monessa eri häiriössä.
Tarkoitin taas käänteisnarsismilla ihmistä, joka täyttää kaikki toisten ihmisten tarpeet ja kokee näin olevansa täydellinen, muita ylempänä oleva ihminen. Hän ei siis ole suoranaisesti riippuvainen yhdestä henkilöstä, hänen maailmansa ei kaadu tämän henkilön menettämiseen. Läheisriippuvainen taas on riippuvainen läheisistään. Läheisriippuvainen ei osaa elää ilman riippuvuutensa kohteita ilman voimakkaita oireita, kuten ahdistus, masennus ja paniikki.
Riippuvainen persoonallisuus on taas persoonallisuuden tyyppi jossa ihminen on niin riippuvainen läheisistään ihmisistä, että hän ei välttämättä osaa edes valita itse vaatteitaan, vaan hänen riippuvuutensa kohde joutuu ne valitsemaan. Tällainen ei osaa tehdä mitään elämäänsä liittyviä päätöksiä, vaan hänen riippuvuutensa kohteet joutuvat tekemään ne.