Ollenkaan.
Minun sietokykyni rajat ovat alkaneet tulla vastaan vuosia kestäneen mielensairaudellisen piinan jälkeen (tuntuu että aina vaan pahenee), ja haluaisin helpottaa jostain päästä. Tuntuu, että jos en sitä tee, alan tässä kuolla pois.
Jostain syystä minua on jonkin aikaa hieman lohduttanut ajatus, että lopettaisin puhumisen. Se pyörii päässäni hyvin usein.
Onko jollakin toisella sellaista tuntemusta, että voisi samaistua tähän?
...vaikken kunnolla selittänytkään, mikä minua vaivaa, en nyt vain pysty...
Onko aikuisia mutisteja?
Minun sietokykyni rajat ovat alkaneet tulla vastaan vuosia kestäneen mielensairaudellisen piinan jälkeen (tuntuu että aina vaan pahenee), ja haluaisin helpottaa jostain päästä. Tuntuu, että jos en sitä tee, alan tässä kuolla pois.
Jostain syystä minua on jonkin aikaa hieman lohduttanut ajatus, että lopettaisin puhumisen. Se pyörii päässäni hyvin usein.
Onko jollakin toisella sellaista tuntemusta, että voisi samaistua tähän?
...vaikken kunnolla selittänytkään, mikä minua vaivaa, en nyt vain pysty...
Onko aikuisia mutisteja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yläasteen aikoihin elämä mennyt pelkkää alamäkeä. Psykologilla juostu kohta 6 vuotta eikä mitään muutosta. Lääkkeitä syöty ja hiljalleen vaivuttu sellaiseen välinpitämättömyyteen että...
Olen itse miettinyt jo vuosia puhumisen lopettamisen. Mutta minulla se ei ole jäänyt pelkästään siihen, tekisi myös mieli lopettaa koko oleminen, mutta en tarkoita sillä itsemurhaa, vaan yksinkertaisesti en tee enään mitään. Käyn veltoksi ja jään makaamaan lattialle kunnes lääkärit minut jonnekin laitokseen laittaa. Jos on nälkä niin en syö. Jos on vessa hätä niin lasken vain kaiken alleni. Yritän vain nukkua, ja jos ei nukuta niin sitten sen hereillä olon yritän saada unen päästä kiinni.
Tekisi mieli vain "sammuttaa" itseni kokonaan. En tee enään yhtikäs mitään, en puhu, en syö, en kävele... olen vain velttona ja seuraan ympäristöä.
Tiedän miltä susta tuntuu. Koin tämän saman voimakkaana noin 10vuotta sitten. Kävin terapiassa n.5 vuoden ajan enkä montaa sanaa siellä puhunut. Nyt menee suht hyvin, mutt vieläkin välillä haluaisin lopettaa puhumisen ja sulkeutua omaan sisimpääni.
Kiitos kun olette noteeranneet viestini!
"Mies" 23v - Sinun kirjoituksesi kosketti minua todella paljon.
Sitä lukiessani tunsin jotakin erikoista... jossakin... syvällä sisimmässä?
Samaistun siihen tosi kovasti!
Syttyi tunne, että kunpa minulla voisi olla sinut ystävänä...
jo jonkin aikaan...
tahtoisin vain vaieta,en tahdo puhua,en tehdä mitään..olen jo yhtä ikuin kuollut...
eloton...
Hali teille :)
Mukava kuulla että sait jotakin viestistäni, toivon että se oli jotakin hyvää.
Lohduttaisi ajatus vetäytyä puhumattomuuteen... Annetaan asioiden tapahtua, ei oteta huolta eikä välitetä.
Tässä sähköpostini jos haluat tutustua paremmin, minä haluaisin mielelläni ystävän joka ymmärtää:
[email protected]
Mistä puhutte ja miltä tuntuu...
Kumpa huomenna voisin vain kulkea omia polkuja...katsomatta ketään päinkään,sanaakaan päästämättä...
olen huomionnut myös sen että,usein nuoret kun tulevat "aikuis" ikään,olettavat että kaikki muuttuu ja kasvaa hetkessä,ehkä se johtuu tästä nykymaailman menosta minkä vauhti kasvaa koko ajan..mutta monesti tuntuu jäävän sisäinen kasvu kesken ja se on mikä tekee niin usein masennuksia/paniikkihäiriöt/yms psyykkisiä ongelmia mitkä myös juontaa fyysisiin ongelmiin joillain..
tästä puhumattomuuden tahdon olosta ainakin omalla kohdallani ymmärsin että haen keinoa keskittyä sisällä kuohuviin asioihin/tunteisiin ja käsitellä tätä maailmaa ja minun suhdetta kaikkeen..
minulla on ollut pitkään kestävä paniikki häiriö/sos.til.pelot/syvä masennus yms.
kaikki tuttu ja turvallinen tuntui katoavan hetkessä ja kuvaannolisesti jäin yksin pimeään istumaan,värikäs elämäni muuttui värittömäksi,kaikki tuntui niin kaukaiselta ja todellisuus muuttui kuin uneksi.
monta vuotta olin todella heikoilla jäillä,pelkäsin jopa omaa varjoani...
minä en ole ehkä paras neuvomaan koska käyn vieläkin taisteluja sisälläni monesta asiasta,välillä tuntuu että olen koko maailma vastaan tai käyn kiivaita väittelyitä Jumalan kanssa mutta kaikki ne ajatukset mitä kyän läpi alkaa virrata yhä selvemmin ja palat loksahtelee paikoillein!