Tällaista olen pähkäillyt:
Nyt kun ihminen on ravintoketjun huipulla ja teknologian avulla pystyy säilyttämään asemansa siellä niin mitä tapahtuu tulevaisuudessa?
Luonnonvalinta: enää ei jouduta tilanteisiin joissa joku ominaisuus estäisi hengissäpysymisen ja lisääntymisen ja sitä kautta oman perimän jatkamisen. No, tietysti yksilötasolla ajoittain, mutta ei siinä mittakaavassa että se vaikuttaisi koko ihmisrodun perimään ja lääketieteen kehittyessä aina vain harvemmissa tapauksissa. Apinaihmisten aikaan ne jotka eivät osanneet/tajunnet juosta leijonaa/sutta/mörköä karkuun syötiin pois kuleksimasta, nykyihminen ampuu ne leijonat sun muut ja elämä ( suku) jatkuu kaikkine ominaisuuksineen.
Luonto ei siis tarjoa ihmiselle juurikaan "survival of the fittest" tilanteita.
Mutaatiot: ihmiskunta voidaan kai laskea jo yhdeksi isoksi populaatioksi ja sekoittumisen tahti sen kun kiihtyy, joten mitään eristyneitä populaatioita ei pääse eriytymään valtavirrasta jotka sitten mutaation kautta saisivat jonkun uuden piirteen. Eli jonkun satunnaisen ominaisuuden ilmestyminen muutamaan yksilöön kai häviää pian sekoittumisen myötä?
Jos joku päivä keksitään vaikka jotkut leijuvat tyynyt joiden päällä istuen kaikki reissaavat paikasta toiseen eikä jalkoja tarvitse ikinä enää käyttää, niin tottahan tällaisen tyynyllä istuvan ihmisen jalat surkastuvat elinaikanaan.
Vaan missä vaiheessa ne jalkoja muokkaavat geenit hoksaavat, että eihän näiden jälkeläisille tarvitse mitään jalkoja rakentaa, olkoot ilman?
Oletetaan, että ihminen ei itse omalla tyhmyydellään pistä pakkaa sekaisin (ydinsota, totaali saastuttaminen tms) ja hävitä populaatiota olemattoman pieneksi. Onko tulevaisuutemme tällöin sellainen, että värisävy muuttuu tasaisen harmaaksi kun "rodut" sekoittuvat, mutta muuten ollaan niinkuin nytkin, tosin terveempiä ja pitkäikäisempiä kun taudit yms. harmit saadaan nujerrettua?
Nyt kun ihminen on ravintoketjun huipulla ja teknologian avulla pystyy säilyttämään asemansa siellä niin mitä tapahtuu tulevaisuudessa?
Luonnonvalinta: enää ei jouduta tilanteisiin joissa joku ominaisuus estäisi hengissäpysymisen ja lisääntymisen ja sitä kautta oman perimän jatkamisen. No, tietysti yksilötasolla ajoittain, mutta ei siinä mittakaavassa että se vaikuttaisi koko ihmisrodun perimään ja lääketieteen kehittyessä aina vain harvemmissa tapauksissa. Apinaihmisten aikaan ne jotka eivät osanneet/tajunnet juosta leijonaa/sutta/mörköä karkuun syötiin pois kuleksimasta, nykyihminen ampuu ne leijonat sun muut ja elämä ( suku) jatkuu kaikkine ominaisuuksineen.
Luonto ei siis tarjoa ihmiselle juurikaan "survival of the fittest" tilanteita.
Mutaatiot: ihmiskunta voidaan kai laskea jo yhdeksi isoksi populaatioksi ja sekoittumisen tahti sen kun kiihtyy, joten mitään eristyneitä populaatioita ei pääse eriytymään valtavirrasta jotka sitten mutaation kautta saisivat jonkun uuden piirteen. Eli jonkun satunnaisen ominaisuuden ilmestyminen muutamaan yksilöön kai häviää pian sekoittumisen myötä?
Jos joku päivä keksitään vaikka jotkut leijuvat tyynyt joiden päällä istuen kaikki reissaavat paikasta toiseen eikä jalkoja tarvitse ikinä enää käyttää, niin tottahan tällaisen tyynyllä istuvan ihmisen jalat surkastuvat elinaikanaan.
Vaan missä vaiheessa ne jalkoja muokkaavat geenit hoksaavat, että eihän näiden jälkeläisille tarvitse mitään jalkoja rakentaa, olkoot ilman?
Oletetaan, että ihminen ei itse omalla tyhmyydellään pistä pakkaa sekaisin (ydinsota, totaali saastuttaminen tms) ja hävitä populaatiota olemattoman pieneksi. Onko tulevaisuutemme tällöin sellainen, että värisävy muuttuu tasaisen harmaaksi kun "rodut" sekoittuvat, mutta muuten ollaan niinkuin nytkin, tosin terveempiä ja pitkäikäisempiä kun taudit yms. harmit saadaan nujerrettua?
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Luonto ei siis tarjoa ihmiselle juurikaan "survival of the fittest" tilanteita."
Ei niin. Mutta ei se evoluutio pysähdy, muuttaa
vaan suuntaa.
Esimerkki:
Ihminen joka ei hallitse sosiaalista elämää
(esim. iskeä kapakassa vastakkaista sukupuolta
tai omista näyttävää autoa t. asuntoa) saa
vähemmän lapsia kuin onnistujat.
Ja vaikka nykyajan lääketiede pitää hengissä melko
toivottomiakin tapauksia, niin usein heillä se lapsenteko jää vähän huonolle ja sitä se on se evoluutio.
Juu, kyllä tuo kulttuurievoluutio jyllää, mutta itse lähestyin asiaa perinteisen "lajievoluution" kautta.
Lyhyesti ja ytimekkästi: muuttuuko ihmiskunta ulkonäöltään, samaan tyyliin kun häntä ja karvoitus on aikanaan hävinneet?
On ihan väärä luulo ja käsitys etteikö kulttuurievoluutio muuttaisi myös ihmislajin
ulkoista habitusta.
Todennäköisesti evoluutiopaine ulkonäköön vain
kasvaa.
Esim. länsimaissa naisen kainalo- ja säärikarvoitus
ovat niin pannassa ettei se voi olla vaikuttamatta
lajin hedelmällisyyteen karvoituksen mukaan.
Ja saako kaljut miehet enemmän/vähemmän kuin
muut.
Ja sinisilmäisyys vetää edelleen...
Kyllähän tuo on totta, että tiettyjä ulkonäköihenteita on, mutta ihminen kun hallitsee sen teknologian hyödyntämisen niin näistäkin selvitään: ladyshave käteen ja kainalot ja kallot sileäksi ja taas ollaan alfauroksen / naaraan näköisiä. Tähän ei eläin pysty!
Eli nuo karvaiset naiset ja karvattomat miehet tuskin lakkaavat levittämästä geenejään koska eivät kelpaa kenellekään. Eivätkä nuo mainitut ihmistyypit mihinkään katoa, karvaisuusgeeni leviää edelleen ja eräänä päivänä kun karvattomuutta ylenkatsotaan niin ovat taas kovaa valuuttaa kun malttavat olla sheivaamatta :)
Tätä juuri ajoin aloituksellani takaa, ihminen on saanut tietynlaisen yliotteen evoluutiosta kun osaa tekniikkaa hyödyntäen väistää tilanteet jotka voisivat johtaa tietyn lajityypin katoamiseen ja toisen ylivaltaan.
(Tämä kuulostaa kieltämättä yhtä rohkealta päätelmältä kuin kuulemma aikoinaan höyrykoneen keksimisen jälkeen; jossain päin suunniteltiin patenttiviraston lakkauttamista kun "kaikki keksimisen arvoinen on keksitty, uusia merkittäviä keksintöjä ei VOI enää tulla...")
pohtinut.
Kun nyt tämä karvaisuus tuli puheeksi.
Onkohan ihmislajin melkoinen turkittomuus myös
eräänlaisen kulttuurievoluution tulosta.
Kun kovasti tuntuisi että vaatetuksen
ja tulenteon keksimisellä olisi asiaan osuutensa.
Miten lienee...
olisi
En nyt muista mikä tämä ilmiö oli suomenkieliseltä nimeltään (geneettinen ajelehtiminen?) mutta periaate on siinä, että neutraalit ominaisuudet voivat silkalla tuurilla yleistyä ja muuttua vallitseviksi populaatiossa. Esimerkiksi nykyihmisen suora otsa, josta puuttuu esim. neandertaleilta tuttu hurja kulmaharjanne, lienee selitettävissä täysin sattumalla, valinnalla ei ollut sen siliämiseen osaa eikä arpaa. Samalla tavoin ihmisen ulkomuoto voi ajautua johonkin meistä poikkeavaan suuntaan kunhan aikaa kuluu riittävästi.
Ihmisen evoluutio päätyy miljoonien vuosien jälkeen humanoidiksi. Karvoitus häviää, aivot suurenevat, lihaksisto heikkenee. Eli ihmiset tulevat joskus näyttämään avaruusolioilta, joilla on suuri pää ja suuret silmät sekä laiha vartalo. Miksi minä edes nimitin niitä avaruusolioiksi? Nehän ovat ihmisiä, tulevaisuudesta.
Lopuksi kevennys:
http://www.youtube.com/watch?v=hqYLFnWGU3o
>
Survival of the fittest on aika pieni osa-alue ja kohdistuu lähinnä sairaisiin ja kehitysvammaisiin yksilöihin jotka eivät ehkä muutenkaan kykenisi saavuttamaan sukukypsää ikää tai lisääntymään. Vrt. esim. kanahaukka osaa valita sairaat ja heikot kanalinnut eli helpot makupalat.
Kun nyt otin nuo kanalinnut esimerkki kohteeksi jatkan niistä vaikka samat kriteerit pätevät kaikkiin eläviin olioihin, myös ihmiseen. Kanalinnuilla ylivoimaisesti tärkein kannan evoluutiota ohjaava kriteeri on taudinkestävyys ja vain tauteja hyvin kestävät tai niitä oireettomasti kantavat linnut pystyvät lisääntymään tehokkaammin kuin sairastuneet tai kuolleet lajitoverinsa. On laskettu että jo 1 %:n lisäys lisääntymistehokkudessa saa aikaan kyseisten geenien omaavien yleistymisen populaatiossa.
Luomakunnan (ihminen mukaan lukien)kehityshistoria tai evoluutiohistoria on ollut loputonta selviytymistä erilaisista viruksista ja mikrobeista. Tilanne ei ole mitenkään hallinnassa huolimatta lääketieteen edistymisestä, päinvastoin.
Viruksilla on ylivertainen kyky muuntua ja ottaa perimäänsä tietoa ympäristön muutoksista. Tällähetkellä meitä on uhkaamassa aivan uudentyyppisiä sairauksia (HIV, lintuinfluessa, hullunlehmäntauti jne).
Se että olemme ravintoketjun huipulla tekee meistä erittäin haavoittuvia ja voipi olla että lintuinfluessa vielä redusoi ihmiskuntaa muutamalla miljardilla. Virukset ovat aina onnistuneet muuntumaan lajirajat ylittäviksi tyypeiksi ja niin tekee myös lintuinfluenssa, vaikka miten yritäisimme sen hyökkäyksiä torjua.
Muutaman sukupolven mittaiset muoti-ilmiöt kuten kainalo- tai säärikarvattomuus eivät hetkauta todellista evoluution ja luonnonvalinnan kulkua mihinkään suuntaan.
>
Jos "joku satunnainen ominaisuus" ilmestyy jonnekkin kolkkaan maailmaa ja siitä on etua vaikkapa juuri se 1 % lisääntymistehokkuudessa se ajan myötä yleistyy koko populaatioon. Näin se vaan menee eikä hyvä ominaisuus koskaan jää häviölle.
Geeneillä on erinomainen kyky tuottaa uutta "rönsyä" perimäämme. Geenipoolista löytyy lukemattomia mahdollisuuksia ja se ikäänkuin ottaa huomioon tulevia ympäristönmuutoksia olivat ne sitten millaisia tahansa. Pääsääntöisesti ympäristöt ovat muuttuneet niin rajusti että jopa 90 % lajeista on kuollut sukupuuttoihin. Sukupuutot eivät siis ole mitenkään harvinaisia evoluution historiassa.
Taudit ovat aina olleet ja tulevat jatkossakin olemaan ihmisen evoluutiota ohjaava voima. Itse ajattelin ensimmäisenä seuraavia tekijöitä karsintaprosessissa: stressin sietokyky niin henkisellä kuin puhtaasti fyysiselläkin tasolla, huonolaatuisen ravinnon (roskaruoka) sietokyky, kyky selvitä vähäisemmällä unella ja liikunnalla (tehostunut verenkierto?). Mikäli lasten hankintaikä venyy jatkossakin myöhemmäksi, kyky sietää toimistotyön hedelmällisyyttä verottavia ominaisuuksia nousee koko ajan tärkeämmäksi selviytymisvaltiksi.
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä on muuten juttu joka liittyy hyvinkin aiheeseen, siitä miten ihmiskunta olisi muuttunut, jos olisi jo sopeutunut nykyiseen elämänmenoon. Kannattaa lukea.
Tästä nyt sen verran, että miettikääs ihmisen vaistonvaraisuutta? Luuletteko todellakin, että ihminen on pyhä yhteiskunnan sisällä.. Ette varmaan hölmöt osaa sanoa mitä pyhyys tarkoittaa yleisesti eläinkunnassa... Tiedättekö miksi ihminen on luonnollisuudessaan eläinkunnan kehittynein? Koska ihminen pystyy tuottamaan kropallaan lukemattomia kaasuja. Kaasut jotka suojaavat miltein miltä tahansa elävältä. Ja kun sanon niin, tarkoitan niin. Rakkaus ei ole vain sana, ymmärrys ei ole vain sana... Uskonto ei ole vain sana, eikä tieteen kuuluisi olla mitään hullun miehen holtittomuutta. Jos pistät pyhän ihmisen häkkiin petojen kanssa, ne eivät hyökkää hänen päälleen. Jos pistät hänet ulos bakteerien ja virusten keskelle, hän elää siellä kauemmin, koska hän osaa keskittyä luonnon lakeihin... Ja jos joku teistä kehtaa väittää tietävänsä mitä ne on, niin miksi ette elä niiden mukaan. Ne ovat todellisuudessa syvempiä kuin mihin luonnottomassa ympäristössä ihminen on kykenevä kokemaan... Mikään laskutehtävä tai miete ei ole yhtä kokonaisvaltainen kuin kokemus ympäristöstä joka sekin on täysin matemaattinen, Mutta siihen tarvitaan hyvää intuitiota ja sitä ei saa kaupan kassalta. Se löytyy luonnosta... Haen molekyylejä, ehkä osaatte sanoa minkälaisia ja mihin tarkoitukseen.
Eihän ihmis-suvulla ole muuta mahdollisuutta kuin kiivetä pois maan painovoima-kaivosta ja jatkaa tutkimusretkeään.Muussa tapauksessa olemme lopullisen tuhon edessä.
Olen kuitenkin optimisti.
yhden mutaation seurauksena. esim uusi korva tai silmä. se vie miljardjea vuosia aikaa kehittyäksene evoluution mukaan. itse asiassa 6 miljardia vuotta olisi riittämätön, jotta evoluutio voisi toimia tarvittaisiin väh. 58 miljardia vuotta, enkä siltikään uskoisi, itse asiassa tarvittaisiin 138 miljardia vuotta enkä siltikään uskoisi, vaikka evoluutiolle annettaisiin 10000 miljardia vuotta se ei siltikään olisi mahdollista.
Ei täällä ole yhtä tietämätöntä ja herkkäuskoista karjaa kuin uskontopalstalla. Mitä jos muuten menisit sinne takaisin?
Siis maailmahan luotiin 6 päivässä.
Rankan duunin jälkeen jumbe lepäsi. Todisesti todisesti.
Viisi selviytymismahdollisuutta.
1. Teknisesti paranneltu: Kone ja ihminen yhdistyvät.
2.Muokattu perimä: Ihminen jalostaa itsensä.
3.Valmiina avaruuteen; Maasta lähtenyt ei voi palata.
4. Takaisin luontoon: Vain vahvimmat selviävät.
5.Yhdistyvä maa: Luonto sekoittaa pakan.
Lisätietoja:
www.tieteenkuvalehti.com
-Jos ihmiskunnan monipuolista geenipoolia halutaan käyttää ihmislajin hyödyksi, on pidettävä huolta siitä, että sen ainekset sekoittuvat kunnolla.
H. T.
Aiheen vierestä; Veikko Huovinenhan kertoi miten Jumala sitä luomistyötään teki sen kuusi päivää, katsoi sitten tyytyväisenä tekosiaan.
Tuli niin hyvälle tuulelle näkemästään, että päätti vielä pisteeksi iin päälle luoda Sotkamon (vai olisiko ollut joku muu sen kulmakunnan paikka, mutta kuitenkin ...) :)
Vaikka ihmisen jalat surkastuisivat tyynyllä lentämisen ihanuudesta.
Vaikka tulisi karvainen tai karvaton humanoidi meistä sitten joskus.
Silti se olisi sama laji.
Vain pientä hienosäätöä tapahtuisi ulkonäön suhteen.
Koko ketjussa puhutaan ikäänkuin erinäköisistä ja kokoisista koiraroduista.
Eipä syntyny vielä uutta lajia ei.
Tuo mainitsemasi jalkojen surkastuminen on just yksi niistä asioista jotka jo alkujaan minua mietityttää; millä logiikalla jälkeläisten jalat alkavat surkastua, mistä ne jalkoja aikaansaavat geenit keksivät, että jätetäänpä näiden kahden lapselle jalat pienemmiksi ja seuraavalle sukupolvelle vieläkin pienemmäksi kunnes lopulta on jäljellä vain jotkut pikku läpykät?
Tai mikä tahansa ominaisuus joka jää tarpeettomaksi (karvat, häntä jne), miksi se poistuu aikaa myöden? Ei kai ihminen omalla käytöksellään pysty vaikuttamaan perimäänsä, vai voiko...?
Sen miksi jokin ominaisuus surkastuu tai katoaa voi selittää käytännössä kaksi tekijää: valintapaine tai geneettinen ajelehtiminen. Muutoksen syy riippuu siitä, onko muutoksesta eliölle jollain tapaa hyötyä vai onko muutos vain neutraali, harmiton.
Geneettinen ajelehtiminen perustuu siihen, että eliön selviämiselle epäolennainen mutaatio voi sattuman kautta rikastua populaatiossa ja muuttua vallitsevaksi ominaisuudeksi. Jokin hyvin vähän eliön selviämiseen vaikuttava ominaisuus voi kadota vähitellen juuri geneettisen ajelehtimisen kautta, kunhan ominaisuuden hävittävä mutaatio ilmaantuu. Ihmisen hännän muuttuminen surkeasta töpökästä pelkäksi sisäiseksi häntäluuksi voi olla alkanut geneettisenä ajelehtimisena. Samoin ihmiseltä voisi vaikkapa kadota pikkurilli tai pikkuvarvas ilman, että kukaan niitä suuremmin kaipaisi.
Yleensä mukana on kuitenkin jonkin verran valintaa, ainakin jos katoamassa on suuremman luokan ominaisuus, kuten vaikka jalat. Tietyissä olosuhteissa jaloista voi olla pelkkää riesaa, esimerkiksi kaivelevalle liskolle. Silloin mutaatio, joka jättää jalat pienemmiksi tai kokonaan kasvamatta, parantaa eliön selviytymismahdollisuuksia. Luolakalalle silmä taas on tarpeeton, ja silmän kehittymisen estävä mutaatio voi säästää energiaa ja parantaa näin yksilön selviytymismahdollisuuksia niukassa ympäristössä. Näin valinta suosii ominaisuuden surkastumista.
Valinta voi myös olla epäsuoraa ja kohdistua pääasiassa toiseen ominaisuuteen, joka sattuu olemaan sidoksissa surkastuvan ominaisuuden kehitykseen. Tätä yhden geenin vaikutusta useaan ominaisuuteen kutsutaan pleotropiaksi. Toista ominaisuutta vahvistava mutaatio voi heikentää vastaavasti toista. Jos tämä toinen ominaisuus on selvästi vähemmän tärkeä eliön selviämiselle, voi suuntaava valinta aiheuttaa sen surkastumisen, vaikka surkastumisesta ei suoranaista etua olekaan. Siitä voi olla jopa lievää haittaa, jos vahvistuva ominaisuus on selviämiselle suhteessa merkittävämpi.
Kolmas mieleen tuleva valintatyyppi, joka voisi hävittää jonkin ominaisuuden, on seksuaalivalinta. Kun lajin valitseva sukupuoli (ei välttämättä aina naaras) mieltyy tiettyyn geneettisesti määriteltyyn ominaisuuteen, se alkaa jatkossa korostua, johtaen jopa näennäisen järjettömiin ratkaisuihin, kuten hirvien sarvet. Jos ihmiset ovat jossain vaiheessa alkaneet pitää karvattomuutta seksikkäämpänä kuin karvaisuutta, se on voinut johtaa vähäkarvaisiin ihmisiin (tämä on tuskin ainakaan ainoa ihmisen vähäkarvaisuuteen johtanut tekijä, tarkoitus oli vain luoda valaiseva esimerkki.)
Toisin sanoen, monet tekijät voisivat teoriassa johtaa ihmisjalkojen surkastumiseen, mutta mikään niistä ei ole kovinkaan todennäköinen. Myös se käytösosio tuli katettua: kumppanin valinnalla on vaikutusta. On kuitenkin aika epätodennäköistä, että ihmiset alkaisivat ainakaan lähitulevaisuudessa pitämään surkastuneita rimppakinttuja seksikkäinä. Itse asiassa veikkaan, että ihmisen ulkomuotoon tulee kaikkein eniten vaikuttavan juuri geneettinen ajelehtiminen, mikä tuskin mitään radikaalia muutosta saa aikaan.
Että miettikääs ihmisen vaistonvaraisuutta? Luuletteko todellakin, että ihminen on pyhä yhteiskunnan sisällä.. Ette varmaan hölmöt osaa sanoa mitä pyhyys tarkoittaa yleisesti eläinkunnassa... Tiedättekö miksi ihminen on luonnollisuudessaan eläinkunnan kehittynein? Koska ihminen pystyy tuottamaan kropallaan lukemattomia kaasuja. Kaasut jotka suojaavat miltein miltä tahansa elävältä. Ja kun sanon niin, tarkoitan niin. Rakkaus ei ole vain sana, ymmärrys ei ole vain sana... Uskonto ei ole vain sana, eikä tieteen kuuluisi olla mitään hullun miehen holtittomuutta. Jos pistät pyhän ihmisen häkkiin petojen kanssa, ne eivät hyökkää hänen päälleen. Jos pistät hänet ulos bakteerien ja virusten keskelle, hän elää siellä kauemmin, koska hän osaa keskittyä luonnon lakeihin... Ja jos joku teistä kehtaa väittää tietävänsä mitä ne on, niin miksi ette elä niiden mukaan. Ne ovat todellisuudessa syvempiä kuin mihin luonnottomassa ympäristössä ihminen on kykenevä kokemaan... Mikään laskutehtävä tai miete ei ole yhtä kokonaisvaltainen kuin kokemus ympäristöstä joka sekin on täysin matemaattinen, Mutta siihen tarvitaan hyvää intuitiota ja sitä ei saa kaupan kassalta. Se löytyy luonnosta... Haen molekyylejä, ehkä osaatte sanoa minkälaisia ja mihin tarkoitukseen.
Tietääkö psykiatrisi, että kirjoittelet nettiin?
Psykiatrit varastavat unelmia ja pistävät ne omiin raameihinsa. Aivan samalla tavalla kuin sinä hyvä ystävä. Kuten sanoin, minun elämä on erilainen kuin toisen... Ja sanon kaikkien kohdalla, että elämässä ei ole mitään kokonaisvaltaisempaa asiaa kuin tunnepohjainen kokemus. Eikä miete... Niin mitä sä halusit siitä kertoa,,, vaiko herneaivos eivät osanneet liittää edellistä tekstiä tuohon aiheeseen. Se on sun ongelma, ei mun.
Neurootikot rakentavat pilvilinnoja,
skitsofreenikot asuvat niissä
ja psykiatrit ottavat niistä vuokran.
...Olenpas mä ollut agressiivinen vielä pari kuukautta sitten... Sä olet oikeassa... Neurootikon, skitsofrenin ja psykiatrin alat on tilapäisiä... Mä en ainakaan jää junnaamaan, vaan rokitan eteenpäin... Ei hyväntahtoista ihmistä voi estää. :) Mulla on ollut näitä kaikkia oireita, eikä mikään niistä voita sielun kykyä horjauttaa kelkkaa. On vaan muistettava, että turha on olla kenestäkään millään tavalla varma milloinkaan, silloin on aina tilaa omalle ilolle ja varmuudelle itsestään. Se on nämä skitsofreenit ja neurootikot jotka eivät huomaa kuinka todellinen epätodellisuudessaan niiden maailma on ja heillä on aina mahdollisuus nauraa koko hommalle ja palata maan pinnalle... Siis tuoda sielu takaisin itsestään... Sielusta täytyy tietenkin sotia jos sen kanssa on mennyt ulkomaailmaan pelaamaan päättymättömiä pelejä. Ensimmäinen asia jota oppii tunteesta, on se, että sillä on aina hintansa, täydellinen paradoksaalinen maailma. Mutta ilman viittausta hyvään, ilman kontrollia, koko hommasta tulee tunteiden kaaos... Ei kukaan enään tunnista ihmistä sen takaa. Mutta sen takia on aina mahdollisuus. Siinä tapaukessa on oltava helvetin yksinkertainen toimissaan ja annettava asioiden olla niin kuin tuntuu, eikä todistella kenellekään yhtään mitään... Se on muutenkin aivan mieletön taíto. Olla hyvällä tavalla lapsellinen ja rakentaa jaoteltu ajattelutapa sen kautta. Mä ainakin käytän tapaa mennä ja tehdä asioita itseni puolesta pyytelemättä yhtään keneltäkään anteeksi, koska vain hyvä on itse ihmisen puolesta.