Minä olen jokusen vuoden harrastanut meditaatio.
Mielenrauhani on suurimman osan päivästä ihan hyvä. Mutta joskus syvä mielenrauhani menee pois,
ja tulee ahdistusta ja vähän sellainen olo että
ei 100 % usko itseensä. Pitäisikö mennä johonkin
terapiaan että saisi vahvistettua uskoa meditaatioon ?
Mielenrauhani on suurimman osan päivästä ihan hyvä. Mutta joskus syvä mielenrauhani menee pois,
ja tulee ahdistusta ja vähän sellainen olo että
ei 100 % usko itseensä. Pitäisikö mennä johonkin
terapiaan että saisi vahvistettua uskoa meditaatioon ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
meditaatio.
Korvaa se meditaatio sanalla Rentoutumisharjoitus ja tee sitä silloin kun tunnut sitä tarvitsevan. Toisaalta jos ahdistuksesi syynä näet meditaation ja se sitä todella on, niin sehän on oikeastaan hyvä tilanne. Ongelma on silloin helposti poistettavissa kun lopetat meditaation.
Sinä olet se meditaatiosi, ei sille kukaan muu mitään pysty.
sen että et ole syvässä mielenrauhassa jatkuvasti.Heti kun pystyt helpottaa heti.
Millään ulkosella tai sisäisellä harjoitteella et sitä saavuta . Heti kun hyväksyt vallitsevan tilanteen etkä halua sitä muuttaa .Se ikävä kyllä se haihtuu heti kun alat taas yrittämään jotain .
Se ,että yrittää loytää pysyvän mielenrauhan johtaa vain harhaan.Pitää pystyä nauttimaan siitä todellisuudesta jonka on itse luonut omissa aivoissaan ja hyväksyä se.
Esim. jos alkaa satamaan ja kastuu ,sen voi aivan hyvin hyväksyä .Se ei silti tarkoita sitä,että ei voi hakeutua suojaan .
... otat yhteyttä johonkin meditaatio-opettajaan. Ahdistus kuuluu asiaan, se on merkki pinnalle pyrkivistä ongelmistasi. Vasta kun olet käsitellyt ne, syvempi mielenrauha onnistuu. Toivotan onnea!
Vähän raflaavasti: ahdistus on tie onneen.
Mieli toimii nousuvesi-laskuvesi -periaateella. Siksi rauhallisen jakson jälkeen tulee vääjäämättä ei-niin-rauhallista, mielen näkökulmasta katsottuna.
Jotkut mietiskelijät ovat huomanneet (vrt. mm. legenda Milarepasta) että kun lopettaa rauhasta haaveilemisen ja "heittää toivonsa", niin se rauha voi silloin syventyä. Tällöin hyväksyy oman ahdistuksensa ja antaa sen olla, kohoaa sen yläpuolelle. Ei enää taistele itseänsä vastaan, "luovuttaa". Rauhan tavoitteleminen aikaansaa jännittyneisyyttä mielestäni 100% varmasti. Minkä tahansa asian tavoitteleminen lisää jännittyneisyyttä.
Ehkä kuitenkin pieni jännitys on paikallaan niin kauan kuin on taivalta edessä. Jännitys pitää liikkeellä, ei jämähdä laakereillensa lepäilemään.
Mielenrauha ei ole mielentila, vaan tilan puute. Ei voi tuostanoinnii vaan yhtäkkiä sanoa: "nyt siirryn mielenrauhan tilaan". Sen sijaan voi sanoa: "Nyt poistun tästä halujen/ahdistuksen tilasta." Pitää oppia työntämään ajattelua häiritsevät asiat pois mielestä, varsinkin vaikeissa tilanteissa. Vaikka tässä ei onnistuisi eikä saavuttaisi täydellistä tyyneyttä sinä hetkenä, niin se auttaa silti rauhoittamaan itseään.
Tila, jossa on aina täydellisen tyyni, eikä anna minkään häiritä ikinä, voidaan tuskin saavuttaa muuten kuin valaistumisen (jos sellaista on) kautta.