huono isäsuhde

sua tästä mitenkään parantaa. Mutta mikä vois auttaa, niin ehkä oikeet ystävät, jotka ei kiusaa, tahtoo sulle hyvää, joiden kanssa sä voit tehdä asioita ja elää. Sit, kun saa hyvää, alkaa pikku hiljaa myös uskomaan siihen, ja siihen, että myös mä ansaitsen hyvää. Ja jos joku toinen ei sitä hyvää mulle osaa antaa, sillä on ongelmia ja se tarttis apua ja tukea.

Oikeita ystäviä ja niitä, jotka tosissaan välittää, voi päästää lähelle. Vaikka sanotaan, että kaikkein lähimmät voi myös loukata pahiten, ei tässä nyt kukaan ole posliinista tehty. Se riski täytyy ottaa.

Olin naimisissa 19 vuotta miehen kanssa, joka kohteli minua hyvin. Tunsin, että hän myös arvosti minua. Meidän tarina sai alkunsa molemminpuoleisesta rakastumisesta. Tuo avioliittoni loppui mieheni äkilliseen kuolemaan. Muutama vuosi sitten hain seuraa seuranhaku palstalta ja tapasinkin sieltä miehen. Hänen kanssaan aloimme tapailla n. kerran viikossa. Voi että minkänlaista sontaa sain päälleni vähän väliä. Minusta myös tuntui, että mies käytti minua vain hyväkseen ja oli "hyvä" manipuloimaan. Toisinaan hän kyllä pyysi anteeksi käytöstään. Jätin tämän miehen reilun kahden vuoden tapailun jälkeen. Tähän oli viimeinen tikki se, että hän kerran humalassa sanoi minulle vihaavansa naisia. Mitäpähän tollaiseen enää muuta vois kommentoida kun kenkää vaan!!!Epäilen että minullakin taustalla tälläiseen mieheen sekaantuminen juontuu lapsuudenaikaisesta isä-suhteestani. Isäni oli tuuri juoppo, hän tosin raitistui silloin, kun itse olin aikuisuuden kynnyksellä. Nyt minulla on hyvä suhde isääni ja tämä auttoi minua eroamaan tuosta miehestä, jolla eivät arvot olleet aivan kohdallaan. Eli ajattelin ensin yksin jäämistä, siis ennen eroa. Minulla on kuitenkin lähelläni rakastavia omaisia ja ystäviäkin, en jää yksin. Toiseksi; nyt nautin vapaudestani, minun ei tee viellä mieli aloittaa kenenkään kanssa uutta suhdetta. Tavallaan viellä suren tätä mennyttä eroakin. Annan nyt aikaa itselleni ja katson tarjoaako elämä minulle kenties viellä mahdollisuuden uuteen parisuhteeseen joka perustuu molemmanpuoleiseen tasa-arvoiseen kumppanuuteen. Tähän minulla ei kuitenkaan viellä ole kiirettä. Enkä aio ajautua enää huonoon mies seuraan, sen olen päättänyt. Viellä tuosta kun kirjoitit viestissäsi pelkääväsi, että joku aidosti rakastaa sinua. Totuttele vain ajatukseen, kyllä niin on mahdollista. Mutta sitten helpottaa sekin pelko vähitellen, kun tutustut rakkaaseesi paremmin!! Tsemppiä sinullekkin, tunnistat kyllä ystävän!

Monia samanlaisia tapauksiahan tulee esiin. Mutta joskus ihmiset esiintyvät toisen nimissä. Eli kirjoittelevat kaverinsa puolesta. No, oli niin tai näin, kirjoitan lisää.

Luulen, että se, että et näe hyviä mies -ehdokkaita ympärilläsi, voikin olla ihan totta. Niitä hyviä tyyppejä, juuri sinua ymmärtäviä, sinulle sopivia, ei välttämättä näy. Täytyy etsiä, tuurikaan ei ole pahitteeksi. Toisaalta monikin voisi olla hyvä, miten siis valita. Vaihtoehtoja on paljon. En tiedä, mikä on kohdallasi sinulle hyvä. Ehkä itse tiedät paremmin.

Olen lähestulkoon samassa tilanteessa kanssasi. Olen sydäntensärkijä, joka saa miehet rakastumaan itseensä, mutta rakastuu vain siihen yhteen, joka satuttaa eniten ja leikkii. Seurustelin hetki sitten "unelmieni miehen" kanssa. Mies, joka rakasti minua juuri sellaisenaan ja oli valmis tekemään kaikkensa puolestani. Seurauksena tästä aloin etääntymään, koska mua oksetti niin paljon sellanen mateleminen.
Mun isä on aina ollu tosi kova ja kylmä. Nykyisin musta tuntuu että se on vähän normaalia kylmempi henkisesti. Se petti mun äitiä muutaman eri naisen kanssa ku olin lapsi. löi myös äitiä mun nähden.

Se, että mies hakee vaikka kuun taivaalta ja naisella laskee sen takia halut, on ihan normaalia. Parisuhteen yks tärkeimpiä jännitteitä on saalistamisvietti. Se että on saanu toisen siihen ja toinen pysyy vaikkei koko ajan tarvi kynsin hampain pitää kiinni, vaatii myös sen pienen muistutuksen siitä, että ollaan edelleen villieläimiä. Ei pidä joutua pelkäämään, että toinen pyrähtää karkuun tai sellasta, koska sitä voi ihan yhtä hyvin iteki lähtee sitte. Sen äiti mulle opetti. Naiset itkee miesten perään usein ihan liikaa siks koska ne ajattelee et mies on se joka siinä nyt sitte päättää et ollakko vai vaihtaakko ja nainen jää vaan paikoilleen nyyhkyttää. Nainen on ihan yhtä villipeto ku mieskin.

En tiä miks tosta aloin puhuu mut tulipaha sanottuu.
Varmaan siks et just tosta syystä tuntuu et mä tapailen vaan niitä renttuja. rakastun niihi villeihin ja vapaisiin sieluihin. en mihkään lyllerö isähahmoihin....
eli ns."kunnollisiin" miehiin.

Ehkä kaikki ei oo tehty niitä "kunnollisia" varten. Emmä ite ainakaan tahdo koskaan olla kunnollinen. enkä kyllä jaksais katellakaa mitään lässytilää-perheenisähahmoa. Ei se vaan oo kaikkien juttu. Kaikille on omansa tunteitaan ei voi hallita näissä asioissa. ellei oo jotenki epäinhimillinen.
mut voimia sulle ja lähde kiertää maailmaa! maailmalla on paljon miehiä. suomalaisissa nyt on muutenki iha juntti taso et sen takia ei kannata missään nimessä huolestua. pelkästään jo norjassa on pitkiä ja komeita ;))

On kokemuksia, itelläni on aina ollut huono isäsuhde, taino ei sitä suhteeksi voi edes kutsua. Pelkäsin pienestä pitäen agressiivista, massaluonteista ja aina vihaista isääni. Ääni aina vapisi ja muuttui "nöyräksi" tai sellaiseksi "pieneksi" pikku pelkurihiireksi kun juttelin isän kanssa.

Kotona välttelin isää aina. Aina kun isä tuli töistä menin äkkiä huoneeseen ja pysyin koko loppu päivän siellä mätänemässä. Plus vielä kun ei ollut kavereita niin voiko paskempaa olla.

Aika jännä juttu tuo seksi kun otit puheenaiheeksi, itsetyydytys nimittäin alkoi minulla hyvin aikaisin 9 tai 10 vuotiaana - voisiko liittyä asiaan jotenkin?

Nyt olen 19 vuotias poika, enkä aijo enään ikinä tavata tuota agressiivista ja ikuista vihaista isääni. 15-vuotiaana tunsin agressiota, mutta nyt en ole enään jaksanut tuntea yhtään mitään enkä halua edes muistella "isääni".

Joo samoja kokemuksia mulla tosiaan, myös seksin kohdalla.

kiitos viestistäsi. tajusin että minulla on huono isäsuhde, ja pelkään kun jokupitää minua viehättävänä, toisaalta minulle on erittäin tärkeää että minua pidetään viehättävänä. Tosion, pelkään ihmisten ajatuksia. Että mielessä on vain seksi. Toivoisin että ajateltaisiin pikemminkin "näyttää mukavalta ihmiseltä, sisäisesti kauniilta" tai ainakaan että ajatuksissa olisi mitään "likaista". olen alkanut pelkäämään sitä seuraavan takia...
entä se kun kokee isänsä katsoneen seksuaalisesti, eikä enää luottamusta ole?
:( elämä melkeen pilalla tän ja muutaman muun aika..perverssin..asian takia.
tulisi niinn pitkä viesti etten viitsi selittää!

itselläkin huono isäsuhde. mutta ei tolleen kun sinulla. ei se juo eikä pahoinpitele, mutta en pidä isästäni. emme me riitelekkään, ei se sellaista ole, mutta emme puhukkaan. välttelen hänen kanssaan kommunikointia ja poistun tilasta kun hän saapuu. syksyllä hän pyysi minu matkalle kanssaan ja tyrmäsin ajatuksen heti, koska tiedän etten kestäisi ulkomailla kahden hänen kanssaan oloa.

on myös tullut huomattua ittellä juurikin tuo jälkimmäinen "oire". kukaan ei saa päästä lähelle, en luota miehiin ja niistä tuntuu koituvan vain kyyneliä ja lisää harmeja.

EI OLE KOKEMUKSIA JA NEUVOJA

Isä mahtaili raiskauksilla, joita oli nuorena miehenä tehnyt. Niitä löytyi useampi äitimme.
Suurin hupi ja naurun aihe, oli äidin ensi kohtaaminen ja raiskaus.
Äiti itki asiasta puhuttaessa hiljaa vikisten ja vapisten kuin haavan lehti.
Puheissaan isä arvotti kaikkien kylän naisten ja sukulaisten seksuaalisuuden.
Sellaista pyllyä tai tissiä ei ollut, joita isä ei olisi kourinut. Siihen ei auttanut vaikka naiset kielsivät, jopa suuttuivat pitelystä.
Isä himoitsi nähdä yhdyntöjä eläimillä, pihassa oli kaneja häkeissä, silmät kiiluen isä vei poikakanin tyttökanin häkkiin ja katseli sitten tapahtumaa.. Kanit olivat eri häkeissä, koska poikakanit purivat hengiltä pennut heti. Isä kannusti poikaa nussi nyt kun kerran taas saat..ja nauroi silmät kiiluen kun sairaala ikään.


Isä oli ylpeä munistaan ja näytteli niitä.
Hänen mielestään hänellä oli suuret ja komeat munat..
Ne roikkuivat, henkseleillä ylhäällä olevien housujen, etumuksen ulkopuolella, tämä kun äiti ei ollut paikalla tai kukaan aikuinen...
Kun en suostunut katsomaan munia, isä käveli naamani eteen laski housujen henkselit ja pakkasi muniaan paidan helmaan selittäen "miehen munat ovat arat, ne kylmettyy helposti pitää pitää lämpiminä."

Tämän hän teki, kun äiti ei ollut näkemässä. Kantelin kuitenkin äidille ja ihmettelin, jos joku muu tekisi noin, ei isä sitä antaisi tapahtua vaan siitä seuraisi vikkelä lähtö...
Äiti ei uskonut kanteluani. No kerran Isä pakkasi taas muniaan kasvojeni edessä, äiti tuli paikalle ja näki sen touhun.. huudahtaen "Herran pieksut, sun kansas Antti."
Isä marssi äidin ohi ulos sanaakaan sanomatta, mutta siihen loppui näyttely (mitä asiasta puhuivat en tiedä)

Minulla alkoivat kuukautiset ollessani 10 vuotta vanha. Sen jälkeen joka tilanteessa sain kuulla olevani karva*per*seinen nainen, milloin viitattiin älyyn milloin fyyssisiin voimiin.
Raamatusta löytyi myös kertomuksia, kun tytöt viettelivät isänsä jotta suku jatkuu..
Silloin äiti "puutui" asiaan ja ilmoitti; Suomen laki määrää naisen on oltava yli 16 vuotias niin sanoo laki.. Isän mielestä olisi riittänyt kun on karvaperseinen...

Tuon keskellä sitä vain kasvoi, pituutta tuli 12 cm yli naisten keskimitan.
Isää en ollut nähnyt 3,5 vuoteen silloin kun hän kuoli.. Äitiä en 18 vuoteen enkä mennyt hautajaisiin.

Ai että saat taas seurata? Siihen on väkivalta, viina ja lapsettomat ihmissuhteet kannibalismilla. Mä osaan nyt, etten saa ohjata armeijalla ja modernilla ihmissyöntiä.