oksentamisesta...

Se voi viedä sun koko elämän ja on tosi paha riippuvaisuus-sairaus. Sitä on verrattu huumeriippuvaisuuteen! Ensin voi tuntua siltä että hallitset sen mutta pian saat huomata että se hallitseekin sua. Valehtelet, varastelet, salailet,...
Älä anna sille pikkusormea tai se vie koko käden ja mitä vaan saa.
Hae apua ja vaadi että saat sitä. Älä anna sairauden eristää sua muista, eristäytyminen on merkki siitä että se alkaa olemaan sulle tärkeämpää kuin ihmiset joita rakastat ja silloin tarvitset varmasti muiden apua.

Mistä olet yrittänyt saada apua? Ja vielä "monesti"? Kukaan ammattilainen ei tuomitse ihmisten ongelmia aidoiksi tai kuvitelluiksi, läheiset saattavat niin tehdä kun eivät tiedä miten auttaa.

Anteeksi että sanon näin suoraan, mutta kirjoituksestasi saa kuvan ettet vielä todella halua parantua. Enemmänkin tunnut itse vähättelevän omaa sairauttasi, haluaisit sen ehkä pahenevan siihen pisteeseen että olisit jo liian heikko tekemään osaasi parantumisesta.. mutta usko pois, mikään sairaala tai hoito ei paranna bulimiasta. Siihen tarvitaan omaa panosta melkein loputtomasti, terapia ym. vain auttaa alkuun ja pitää yllä motivaatiotasi.

Syömishäiriöstä on kyllä todella vaikea puhua valehtelematta ja kaunistelematta silloin kun on pahempi kausi päällä.. mutta voisit edes yrittää. Varaat ajan lääkärille ja jos tuntuu ettet pysty puhumaan, voit pitää vaikka edeltävän viikon päiväkirjaa johon kirjaat syömisesi, pahoinvoinnin, kivut, oksentamisen.. siitähän sen sitten selvemmin näkee, ettei asiasi ole kunnossa. Vaikka et viikkoon edes oksentaisi, ruokailutottumuksesi ja ravinnonsaantisi ovat luultavasti niin pielessä että saat varmasti lähetteet eteenpäin.

kuka sanoo ettei sun ongelma oo torellinen..?
oon samanlaases tilantees ku sä.. haluan parantua.. ja kaikki mulle on tyrkyttämäs et sun pitää mennä psykologille tai jollekki.. et hoira ittees.. juu.. ehkä aionki.. mut ettei oo TODELLINEN!! kyllä mulle ainaki oksentaminen on aika todellista kuin myös varmaan sulle..

myös mun pitää ahrata melkee aina maha iha täytee et saa oksennettua ja sen teen mahrollisimman pian syömisen jälkee.. ku sit jälkee päin vaikeempaa.. ja et aina ees tuu pihalle.. mikä vituttaa sit suuresti..

Sinulla on todellakin täysin todellinen ongelma: sairaus. Mene heti terveyskeskukseen tai terveydenhoitajalle (en tiedä minkä ikäinen olet, joten en osaa tarkemmin neuvoa). Terveydenhoidon ammattilaiset kyllä tajuavat ongelmasi olevan todellinen ja vakava. Tsemppiä parantumiseen!

ei syömishäiiröiset lopeta okentamista jos toiset pelottelee.. ei se mitään auta. Mä olen oksentanut useasti päivässä yli 2 vuoden ajan.
Se on perseestä ja ja vitun paskaa. Elämä ja ulkonäkö pilalla. En ole hakenut apua. en osaa. tiedän olevani sairas, ja tiedän myös, että ei muiden pelottelu mitään auta. ei kukaan oikeasti ota neuvoista vaaria..


sh on perseestä ja se tuhoaa elämän, mutta ehkä sairas ihminen haluaa tuhota elämänsä.
JOka kerta kun mä oksennan, ajattelen että loppuisipa se, mutta ei se koskaan lopu. Se jatkuu aina ja aina ja aina vain.
ja se on perseestä.
enkä edes ahmi, syön tavallisesti ja oksennan. Pakko vaan syödä. Ja oksentaa. Mikä lie onkaan. ei bulimia ainakaan. Kuhan laihtuu. Muuta ei haluu.

joo, sori eksyin aiheesta.
Mulle saa mailata,

koita parantuu.

paska tilanne, että avomies ei ymmärrä. nyt oon vielä lakannut ahmimasta ja oksennan kaiken mikä mun pitäisikin pitää sisälläni. mitat tällä hetkellä 165/45 ja kiloja lähtee koko ajan. avomies ei ole mitään kommentoinut mun laihtumiseen ja siihen, että jäi kuukaudessa uudet farkut kokoa 36 niin suuriksi, että lähtivät alas vetämällä ilman napin tai vetskarin avaamista ja käytännössä vielä itse tippuivat, eli ei olis tarvinnut vetääkään. tuleekin lähinnä sellainen fiilis, että mun avomieheni haluaisi mun olevan vieläkuin laihempi. tiedostan itsekin sen, että olen liian laiha, mutta avoni ei kommentoi asiaa koskaan! kun tapasimme, olin normaalipainoinen (2 vuotta sitten), eli mitoiltani 165/57 (jos muistan oikein).
bulimian koukussa oon ollut jo 2 vuotta. aluksi en edes laihtunut, kun ahmin niin helkkarin paljon. hoidossakin oon ollut, mutta nyt ei edes kiinnosta. kai tuo avokki on niin tottunut mun oksenteluun, tai ehkä se jopa haluaa päästä musta eroon. eniten vituttaa (siis mua todella ärsyttää), että se ei edes tajua mun olevan sairas! kai siitä on täysin normaalia, että muija syö pari leipää päivässä ja käy nekin puklaamassa pois kokonaisuudessaan. se ei tatiedä, että mulla on hampaat varmaan ihan rei'illä ja että mun kurkkukipu ja äänettömyys johtuu siitä, että oksennan niin paljon (se vaan totes tossa pari päivää sitten, että mun pitäis ottaa bafucin-tabletteja, kun hänelläkin parani kurkkukipu niillä). sitten se ei ymmärrä mun jumalatonta unentarvettani (heräilen tosi myöhään joka päivä) ja sitä, että se johtuu anemiasta. sitten se ei tajua, ettei mulla olisi edes energiaa tehdä täällä kaikkia kotitöitä, kun en saa mistään ravinnosta energiaa, kun en pysty pitämään mitään sisälläni. sen sijaan se vaan tuntuu ajattelevan, että miksiköhän täällä ei ole ruoka valmiina, kun hän tulee töistä. mulla ei todellakaan ole ollut kuukauteen voimia jävellä 500m:n matkaa tohon lähikauppaan.
menkatkin on loppunut ja se vähintään luulee, että mkä oon raskaana. vituttaa! just siltä mä sitä huomiota ja tukea kaipaisin, mutta tuntuu koko ajna pahemmalta, kun tajuan, ettei se välitä musta paskan vertaa -siis edes sen vertaa, että oonko vakavasti sairas vai en.

noora kirjoitti:

paska tilanne, että avomies ei ymmärrä. nyt oon vielä lakannut ahmimasta ja oksennan kaiken mikä mun pitäisikin pitää sisälläni. mitat tällä hetkellä 165/45 ja kiloja lähtee koko ajan. avomies ei ole mitään kommentoinut mun laihtumiseen ja siihen, että jäi kuukaudessa uudet farkut kokoa 36 niin suuriksi, että lähtivät alas vetämällä ilman napin tai vetskarin avaamista ja käytännössä vielä itse tippuivat, eli ei olis tarvinnut vetääkään. tuleekin lähinnä sellainen fiilis, että mun avomieheni haluaisi mun olevan vieläkuin laihempi. tiedostan itsekin sen, että olen liian laiha, mutta avoni ei kommentoi asiaa koskaan! kun tapasimme, olin normaalipainoinen (2 vuotta sitten), eli mitoiltani 165/57 (jos muistan oikein).
bulimian koukussa oon ollut jo 2 vuotta. aluksi en edes laihtunut, kun ahmin niin helkkarin paljon. hoidossakin oon ollut, mutta nyt ei edes kiinnosta. kai tuo avokki on niin tottunut mun oksenteluun, tai ehkä se jopa haluaa päästä musta eroon. eniten vituttaa (siis mua todella ärsyttää), että se ei edes tajua mun olevan sairas! kai siitä on täysin normaalia, että muija syö pari leipää päivässä ja käy nekin puklaamassa pois kokonaisuudessaan. se ei tatiedä, että mulla on hampaat varmaan ihan rei'illä ja että mun kurkkukipu ja äänettömyys johtuu siitä, että oksennan niin paljon (se vaan totes tossa pari päivää sitten, että mun pitäis ottaa bafucin-tabletteja, kun hänelläkin parani kurkkukipu niillä). sitten se ei ymmärrä mun jumalatonta unentarvettani (heräilen tosi myöhään joka päivä) ja sitä, että se johtuu anemiasta. sitten se ei tajua, ettei mulla olisi edes energiaa tehdä täällä kaikkia kotitöitä, kun en saa mistään ravinnosta energiaa, kun en pysty pitämään mitään sisälläni. sen sijaan se vaan tuntuu ajattelevan, että miksiköhän täällä ei ole ruoka valmiina, kun hän tulee töistä. mulla ei todellakaan ole ollut kuukauteen voimia jävellä 500m:n matkaa tohon lähikauppaan.
menkatkin on loppunut ja se vähintään luulee, että mkä oon raskaana. vituttaa! just siltä mä sitä huomiota ja tukea kaipaisin, mutta tuntuu koko ajna pahemmalta, kun tajuan, ettei se välitä musta paskan vertaa -siis edes sen vertaa, että oonko vakavasti sairas vai en.

Lue lisää

Ku aloin saada itseni puhumaan bulimiasta löysin ihmisiä, joilla oli samanlainen homma. Syytä ei vaan siihen löydetty, miksi jotkut (läheisetkään)ihmiset ei tajua/välitä toisen syömishäiriöstä. Ehkä ne ei oikeasti tiedä, mitä se on, tai kertakaikkiaan eivät voi sulattaa ajatusta että esim avovaimo sairastaa. En tiedä noista diagnooseista kun en koskaan jaksannut kuunnella mitään mitä vaikka terveys/sairaalaihmiset mulle selitti, mutta veikkaisin että sulla on bulimareksia, eli bulimian ja anoreksian välimuoto. Yleensä bulimikot ei laihdu tai paino heittelee.. etsi netistä sellainen sivu kun Syömishäiriöisten tuki ry. (muistaakseni www.syomishairioistentuki.fi tai sinne päin) ja sieltä keskustelupalsta. Löytyy tosi paljon ihania ihmisiä, joitten kanssa voi vaihtaa ajatuksia! Keskusteluissa ei sais mainita painoindeksiä tms ja sivuille voi rekisteröityä. Kannattaa! Mie ainakin löysin pimeinä aikoina aika paljo lohtua sieltä.
Jos sulla on energiaa niin koita keskustella sen avos kanssa. yritä edes, normaalin ihmisen pitäis ainakin nyt huolestua susta jossei se muuten ole vielä tajunnut mistä on kyse!
Kuin pitkää hoitojaksoa kävit? ite en koskaan hoitoon mennyt vaikka sinne olis paikka ollut auki, en jaksanut. Minkä ikänen olet? tietääkö sun vanhemmat syömishäiriöstä? vaikeaa pitää piilossa oksentelua, kun kävi kotona. minä en ainakaan voinut kertaakaan hillitä itteäni ruokapöydästä nousemisen jälkeen. onneksi ei tarvinnut käydä usein, kun asuttiin sen verran kaukana. sen jälkeen kun oppi oksentamaan "ilman käsiä" niin homma helpottui huomattavasti ja hiljempaa. harjoitukset alkaa ja pitää mennä tästä mutta jos sua kiinnostaa jutella asiasta enemmän niin jätä mailiosoite tms. voimia! päivä kerrallaan..niin v*maista kun se onkin.

Ei muuten varmana karkaa kolmannes..
Jos sä kato vedät vaikka 1000 verran kaloreita ja oksenbnat hjapoille asti heti syömisesi jälkeen,
kolmannes ei ole mitenkään vooinut ehtiä imeytyä. imeytymiseen menee kuitenkin aikaa.. aivan ensimmäiset syömäsi jutut ovat voineet kadota, mutta
EI TODELLAKAAN KOLMANNES..

pöh pöh.
opiskele ravitsemustiettä

se sama minä vain kirjoitti:

Ku aloin saada itseni puhumaan bulimiasta löysin ihmisiä, joilla oli samanlainen homma. Syytä ei vaan siihen löydetty, miksi jotkut (läheisetkään)ihmiset ei tajua/välitä toisen syömishäiriöstä. Ehkä ne ei oikeasti tiedä, mitä se on, tai kertakaikkiaan eivät voi sulattaa ajatusta että esim avovaimo sairastaa. En tiedä noista diagnooseista kun en koskaan jaksannut kuunnella mitään mitä vaikka terveys/sairaalaihmiset mulle selitti, mutta veikkaisin että sulla on bulimareksia, eli bulimian ja anoreksian välimuoto. Yleensä bulimikot ei laihdu tai paino heittelee.. etsi netistä sellainen sivu kun Syömishäiriöisten tuki ry. (muistaakseni www.syomishairioistentuki.fi tai sinne päin) ja sieltä keskustelupalsta. Löytyy tosi paljon ihania ihmisiä, joitten kanssa voi vaihtaa ajatuksia! Keskusteluissa ei sais mainita painoindeksiä tms ja sivuille voi rekisteröityä. Kannattaa! Mie ainakin löysin pimeinä aikoina aika paljo lohtua sieltä.
Jos sulla on energiaa niin koita keskustella sen avos kanssa. yritä edes, normaalin ihmisen pitäis ainakin nyt huolestua susta jossei se muuten ole vielä tajunnut mistä on kyse!
Kuin pitkää hoitojaksoa kävit? ite en koskaan hoitoon mennyt vaikka sinne olis paikka ollut auki, en jaksanut. Minkä ikänen olet? tietääkö sun vanhemmat syömishäiriöstä? vaikeaa pitää piilossa oksentelua, kun kävi kotona. minä en ainakaan voinut kertaakaan hillitä itteäni ruokapöydästä nousemisen jälkeen. onneksi ei tarvinnut käydä usein, kun asuttiin sen verran kaukana. sen jälkeen kun oppi oksentamaan "ilman käsiä" niin homma helpottui huomattavasti ja hiljempaa. harjoitukset alkaa ja pitää mennä tästä mutta jos sua kiinnostaa jutella asiasta enemmän niin jätä mailiosoite tms. voimia! päivä kerrallaan..niin v*maista kun se onkin.

Lue lisää

23-vuotias. olin aina ollut hoikka ja sitten lähdin vuodeksi 2000 au pairiksi italiaan, missä lihoin lähes 20 kiloa. osa kiloista tippui itsellään, mutta osa jäi ja pysyi. siitä kai se bulimia sitten lähti. sain niin paljon suomeen palattuani kuulla joka suusta, miten olin lihonut. itsetunto oli ihan nollassa. vaikka laihduinkin aika pitkälle itselläni, en koskaan mahtunut niihin vaatteisiin, joita käytin ennen lähtöäni. se ahdisti! sain sen 10 kiloa näppärästi pois, mutta se loppu jäi roikkumaan.

muutin toiselle paikkakunnalle työn perässä ja ahmimisen ja oksentelun kierre alkoi. kiloja ei lähtenyt silläkään, mutta aloin liikkumaan ihan hulluna. tein raskaan jumppavideon 2 kertaa päivässä ja lenkkeilin ympäriinsä päivät ja kuljin joka paikkaan jalkaisin (jopa noin 7 kilometrin matkan kirjastoon ja takaisin) ja näin ollen kilot laskivat lisää.

oksentelin siis kesken työpäivän (olin töissä keittiöllä ja arvatkaa tuliko napsittua?! kaikki työkaverit olivat keski-ikäisiä ylipainoisia naisia, jotka tuputtivat herkkuja. vielä vetelin "salaa" kaikkia pöydällä olleita keksejä ja leivonnaisia, kun en kehdannut muiden aikana ottaa niin paljon) ja sitäkin oli todella vaikea salata. livistin vessaan yleensä muiden olessa röökitauolla. vasta oltuani hoidossa jonkin aikaa, uskalsin kertoa ongelmastani töissä. taisi tulla kaikille yllätyksenä.

hoitoon menin eräänä iltana (psykiatrian päivystykseen), kun oksensin pelkkää verta! hoito alkoi tehota nopeasti ja sitä kesti jotain vajaa puoli vuotta ja bulimia oli tiessään -hetkeksi. uutta hoitoa en siis jaksanut aloittaa enää oksentelun alettua uudelleen. tuon aikaisemman hoidonkin lopetin, ennen kuin ehdin saada mitään "terveen papereita". totesin vain itse, että mitä mä siellä enää käyn, kun ei oo pariin kuukauteen tarvinnut ahmia tai oksentaa.

vanhemmilleni kerroin tuona samaisena iltana, kun oksensin verta. soitin itkien äidilleni, joka soitti lääkäriserkulleni (jolla ilmeni olevan syömishäiriöisiä ystäviä ja näin ollen jopa kotonaan kurkkua ja vatsaa helpottavia lääkkeitä). serkku kuitenkin suositteli psykiatrian päivystyspoliklinikkaa ja sinne sitten menin. avomieheni oli tuolloin mukana (vielä välitti). nykyään, kun käyn vanhemmillani, salaan oksentamisen ruuan (liian hyvää ruokaa, ahmin kamalasti!)jälkeen. se on aika helppoa, koska heillä on toinen vessa toisella puolella taloa saunan yhteydessä ja sinne on aina helppo livahtaa sillä verukkeella, että joku muu on toisessa vessassa. sieltä ei äänet kuulu ja on pesuaineetkin pöntön vieressä, että saa siivottua kaikki roiskeet :).

mäkin oksennan silloin tällöin ilman käsiä (vatsalihaksilla kai), mutta jotenkin noi kolme oikean käden keskimmäistä sormea tehoavat paremmin. äänettömämmäksi oksentamiseni on kuitenkin muuttunut. enää ei tarvi rykiä ja köhiä. huomasin oksentamisen olevan helpompaa suht pystyssä asennossa, eikä kontallaan pöntön ääressä, kuten ennen.

tänään oon syönyt 2 ateriaa, jos niitä voi aterioiksi edes sanoa. 4 paahtoleipää ja 4 jaffakeksiä, teetä ja oksensin. söin täsmälleen samanlaisen aterian illemmalla, mutta kaakaon kanssa ja taas *pukl*.

on tämä jotenkin vaan niin vittumaista.

olisi toki kiva vaihtaa ajatuksia. osoitteeni on:[email protected]

pah ja pah kirjoitti:

Ei muuten varmana karkaa kolmannes..
Jos sä kato vedät vaikka 1000 verran kaloreita ja oksenbnat hjapoille asti heti syömisesi jälkeen,
kolmannes ei ole mitenkään vooinut ehtiä imeytyä. imeytymiseen menee kuitenkin aikaa.. aivan ensimmäiset syömäsi jutut ovat voineet kadota, mutta
EI TODELLAKAAN KOLMANNES..

pöh pöh.
opiskele ravitsemustiettä

Lue lisää

no tuosta on ainakin puolet totta. korkeintaan kolmannes, mut aika paljon kuitenkin. Kannattaapa sitä kuitenkin miettiä, aika paljo niistä ehtii kertyä jos ahkeraan ahmii ja laattaa.