Äsken uutislähetyksessä oli kuvaa uhkauksen takia suljetun koulun oveen laitetusta ilmoituksesta. Siinä luki 'SULJETTU KOULUUN KOHDISTETUN UHKAN TAKIA'. En ole muilta osin varma täsmällisestä sanamuodosta, mutta muoto oli 'uhkan'.
Omasta mielestäni pitäisi olla 'uhan'.
Omasta mielestäni pitäisi olla 'uhan'.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toivottavasti et pahkoita mieltäsi jos sanon että molemmat ovat oikein.
Mitäs minä kenenkään sanomisista, jotka eivät koske minua, suuttuisin.
Perustuuko sanomisesi tietoon vai teetkö pienpuhetta (do smalltalk)?
Iso suomen kielioppi lausuu näin:
"Yhtymä hk on yleensä astevaihtelun ulkopuolella, mutta joissakin sanoissa esiintyy vaihtelua hk : h joko säännöllisesti (pyyhe : pyyhkee-, pyyhin : pyyhkime-, uhata) tai vaihtelemattomuuden ohella (nahka : nahan ~ nahkan; vihko, uhka, vihkiä, lohkoa)."
Tulkinta jääköön lukijalle itselleen.
Mainitsemani teos löytyy nyt myös netistä, ollen kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä nettiosoitteessa
http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
Etymologisesti kryptiseltä vaikuttava sana vihoviimeinen lienee oikeammassa muodossaan vihonviimeinen, s.o. vihon eli vihkon viimeinen (sivu, lehti tms.).
Vai onko jollakulla parempaa tietoa asiasta?
Vihoviimeisellä ei ole mitään tekemistä vihon tai vihkon kanssa. Tämä "viho-" on samanlainen korostava etuliite kuin sanoissa täpötäysi, upouusi, supisuomalainen jne. Näillä etuliitteillä ei ole itsessään mitään merkitystä. Esimerkiksi "supi-" ei mitenkään viittaa tuohon eläimeen.
aina uhasta enkä luovu siitä tavastani minkään uhan vuoksi.
Minusta taivuttaminen joidenkin hesalaismedioitten tavalla tyyliin "uhkan", "uhkasta" jne. on kökkö-Suomea ja kuulosta helkkarin keinotekoiselta ja rumalta.
Että sitä rataa.
Väärin:
Uhka > uhan, tuhka > tuhan, pahka > pahan.
”Poltin pahat ja sain vielä uunista tuhat silmilleni!”
:•)
Nuo sanat taivuttaisin ilman muuta 'pahkat' ja 'tuhkat'. Silti sanoisi, että on aivan yhtä oikein taivuttaa 'uhat' kuin 'uhkat'. Nahka-sanan kohdalla vierastaisin muotoa 'nahkat' ja sanoisin 'nahat'.
Kun uhanalaisista eläinlajeista puhuttiin, kyseli joku, mistä se Uhana oikein kartalla löytyykään...
Juice Leskinen pakinoi joskus, veroilmoitukseen kypsyneenä, että kun siihen pitää merkitä veronalaiset tulot. Niin että ei hän ole ikinä Veronassa käynytkään.
Ja sitten jotain muuta:
Vainaja oli jo tuhkattu, vaikken ole kuullut, että henkeään edes uhkattu olisi. Vainajan tuhaus jäi toteamatta.
Mummolla oli erikoinen paikka säästöilleen: Viekää tuhatkin pesästä.
Bodarilta varastettiin rahat, joutui syömään jogurttia.
Nahat, uhat, pahkat, tuhkat, rahat, rahkat.
Sehän tässä asian takana on, että suomen kieliopin mukainen muoto on se lyhyempi, esim. nahka - nahan, mutta jos se tuottaisi toisenkin merkityksen omaavan sanan, ei k katoa, esim raha - rahan, rahka - rahkan tai paha - pahan, pahka - pahkan.
Onhan eri asia olla pihkassa kuin pihassa, saati pihalla. Tässäkin pätee tuo piha - pihan, pihka - pihkan. Tuhkaan vaikuttaa tietysti tuhat.
Astevaihtelun ulkopuolelle jäävät mm. seuraavat tapausryhmät:
1) Konsonanttiyhtymä hk
a) aina toisen tavun jälkeen, esim.
karahka : karahkan, nuorehko : nuorehkon
b) ensi ja toisen tavun rajalla, jos vaihtelu aiheuttaisi