Miksei avaruutta asuteta?
Seuraavassa kimarassa on tarkoituksena perehtyä varsin seikkaperäisesti niihin mekanismeihin, joiden takia yleinen biodiversiteetin edustama alkuainekirjo on kuin varkain alkanut muuttua menneinä vuosikymmeninä "yleissäteilevämmiksi". Lähdetäänpä liikkeelle aiheeseen etäisesti ajallisesti, ja maantieteellisesti vielä kauempiin laajuuksiin. Kun avaruusmatkailu 70-luvun alkupuolella oli kiivaimmillaan keskusteltiin aivan vakavissaan siitä, että jo varsin pian Kuu ja (Mars) tulee olemaan pysyvästi asuttu. Vaikka hankkeen hintaa ja mielekkyyttä mietittiin oli selviö miten avaruuteen liittyi niin runsaasti saatavia etuja, että asutus tulee kannattamaan. Kerrottiin sieltä saatavan maalle niinpaljon, ettei kustannuksia kannattaisi juuri laskea. Yhä vajaan 40v päästä mikään ei ole käytännössä kehittynyt niistä ajoista, miksi? Nyt en edes keskustele "tekaistuista" kuljetuskustannuksista ja muista sukkularäjähtämisistä. Totta kai jo 70-luvulla kustannukset ja vaarat tiedettiin, joten siitä ei todellisuudessa ole kyse! Erään vihjeen saimme, kun mietittiin, että sattunut aurinkopurkaus olisi tappanut avaruusmatkailijat säteilyenergiallaan kerralla. Sanottiin avaruuden olevan paljon hengenvaarallisemman, kuin aluksi uumoiltiin. Mitään suojautumismahdollisuutta ei kuulema olisi ollut tilanteessa avaruudessa.
Toinen vihje liittyy Kuusta saatuihin näytekiviin. Niitten kerrottiin olevan aivan liian keveitä ja rutikuivia. Säteilyenergian vaikutuksesta lasketaan esim. maapallon menettävän magneettisuojastaan huolimatta 3-5kg/s ilmakehäänsä tauotta. Kosmisen säteilykvantin energia voi olla huikea 10-potenssiin 15 eV! Fissiohalkeamisen atomipommissa/voimalassa kvanttitehot on 200MeV. Jo tästä näemme, että kuukivien isomeerinen säteilyviretila on massiivinen. Eli suomeksi koko se ainesmäärä, jota kohdataan avaruudessa ja planeetoissa on säteilyn pilaamaa alkuainetta. Terminen isomeerivire on tunkeutunut elektroninsa menettäneeseen planeettavaippaan vaikka kuinka syvälle tuhoten ja säteilyradikaalisoiden mennessään. Elektronit ovat siitä uraanimalmin kaltaista, että kerran käytettynä ne on pysyvästi kadonneet. Jo auringon UV-säteily synnyttää termisen elektroniemission, saati lyhytaaltoisemmat gammakvantit.
Havannollistetaampa mistä on kyse. Kun vuorikiipeilijät käyttävät nuotiota muutaman kilometrin korkeudessa siellä hapen yhtymisprosessi on niin heikkovoimainen, ettei vettä kyetä valjussa sinisessä liekissä edes keittämään, niin halju, ettei sillä myös voi edes lämmittää. Juuri vastaava on tilanne termisesti virittyneissä ja läpikotaisin elektroninsa menettäneen avaruussäteilyn pilaaman aineen kohdalla. Juuri mikään ei ole siitä tehtynä normaalisti toimivaa alkuaineista puhuttaessa. Sähkö ei kulje metalleissa kuin vaikeasti. Kaikki kemialliset prosessit ovat ikään kuin puolitekoisia, edes se ilma jota aineesta tehdään ei ole turvallista, saati kunnolla toimivaa ionisoituneena, vesi samoin. Yksinkertaisesti sanottuna avaruus on paljolti identtistä ydinvoimaloiden kanssa. Suunnaton elektronivajaus pilaa myös pitkälti valenssielektronipohjaiset prosessit. Maali ei kuivu, polttoaine on liian laihaa toimiakseen, liima ei pidä, hitsit eivät kestä, muovit halkeaa, lasikuitu pilaantuu lasikuituruttoon, eristysaineet vuotavat sähköä lävitseen ja vastaavasti johdot eivät pahemmin kuljettele sähköä. Jopa tällaisesta isomeerisesti viritetystä viljelty ruoka on vaarallista ja energiatonta. Yksinkertaisesti sanottuna mikään avaruussäteilyn pilaama alkuaine ei ole hallittavissa normaalistandardein! Tästä ei toki julkisesti suin surmin kritisoida.
Vähän puhuttu fakta on myös se, että vaikka avaruudessa asuville toki voidaan tehdä säteilysuojakatteita, ne melko pian säteilyenergian seurauksena lakkaavat toimimasta, kun esim. K,L,M- röntgenvireet kulkeutuvat atomilta toiselle läpi aktivoituvan suojan. Ja Malenkan kuorirakenteen mukaiset ydinvirittymiset seuraavat toisiaan. Varsin pian suoja muuttuu siis säteilylähteeksi antamatta riittävästi suojaa. Esim. Kuulla ei ole maan kaltaista magneettikenttää, saati ilmakehää, tai merta suojaamassa säteilyltä. Planeettojen kaikki saatavat aineet ovat pitkälti laitteiden rakenteluihin ja hallittuihin kemiallisiin prosesseihin sopimattomia! Eli vaikka Marssin pinnalle saataisiin kaikki muu vaivoin toimimaan, niin säteilyenergialta ei ole mitään todellista pitkäikäistä suojaa. Siksi marssiinmatkaajien selkein uhka on, nimenomaan radioaktiivisuus kaikissa muodoissaan! Se miksi tätä ei juuri maan päällä haluta tuoda ilmi on jo toinen ydinalaan tyypillisesti liittyvä juttu. Onko tosiaan säteilyyn liittyvien lainalaisuuksien jatkuva salaaminen niin tärkeää, ettei niitä yhä haluta tuoda esille? Tämä kysymys on todella asiassa keskeistä. Ei haluta julkisesti keskustella aiheista, jotka kyseenalaistaisivat koko ydinenergian/
sotaydinvoiman samalla maailmalla!
----------
Ei raha milläänlailla voi olla avaruuden asuttamisen este. Koska sitä juuri olisi tulollaan. Selkeästi enemmän, kuin projekteihin pannaan! Eli jo 70-luvulla esimerkiksi laskeskeltiin varsin selkeästi, että maailmassa tuskin on toista laajempialaista tapaa rikastua uusin tuotannonvaltauksin, kuin avaruustekniikalla. Luotiin jo visioita siitä, että kuu/asteroidikaivoksista ammuttaisiin suuria määriä arvokkaita malmeja avaruudesta maahan käytettäväksi.
Eli avaruus on siitä vänkä kohde, että siellä noin teoriassa on äärimäisen helppoa tuottaa ylenmäärin harvinaisia ja jopa loppuvia alkuaineita täysin ehtymättömistä varastoista maailman tarpeisiin. Esimerkiksi näitä ydinfuusiossa toimivia erikoiskaasuja kuulema ei tarvitsisi tuoda kuin pieniä pullollisia koko maailman energiatarpeita täyttämään sanottiin. Ja kuin taikaiskusta koko setti meni täysin uusiksi. Keskustelu muuttui ihan oudoksi vähin äänin juuri samoihin aikoihin, kuin kuukivien analyysit valmistui. Sitä ennen kertoiltiin laajasti, miten platinametallia, kultaa ja ties mitä ultrakalliita aineita määrättömästi vain lingottaisiin sieltä maan tarpeiksi. Kuin taikaiskusta nämä visiot jäi keskustelusta kerralla. Yhtäkkiä alettiin miettimään robottikaivostoimintaa, koska ihmiset kuolisivat mystisesti avaruudessa? Kohta myös tämä jäi keskusteluista. Mitä tehtäisiin maailmalla avaruusaineilla jotka ovat täysin isomeeriviritettyjä ja säteilyn eroosoimia tyhjiä ultravaarallisia elektronivajaita hylsyjä? Kunei muuta uskallettu julki tuoda niin jätettiin homma ikään kuin hautumaan sen enempiä selittämättä.
Olemme äärimmäisen tyhjyyden keskellä ja yksin. Omassa elämän vaivoin luomassa magneettisessa säteilysuojassamme. Maailmassa jossa on "ydinsodan" jäljiltä kaikki tuhoutunut. Yllätyksenä laajalti myös avaruuden aine on mitä käyttökelvottomimmassa muodossa. Jopa kilometrien syvyydestä ei löydy planeetoista kunnolla toimivia alkuaineita. Lisäksi tilanteen erityistoivottomuus selittyy sillä, että jopa avaruuden hiilen pitäisi stabiloitua kymmeniä tuhansia vuosia ollakseen edes joinkuin käytettävissä. Marssissa ei siis pellot kukkisi edes suojakupujen alla, saati tuottaisi syöntikelpoista satoa, tai happea saati vettä! Lisäksi tajutaan nyt jo tiedepiireissä, että 60v ydinharha on jo täyttä päätä muuttamassa tulevaa elämäämme mahdottomuuksiin meneväksi. 30v aikana tuplautunut 5,7mSV taustasäteily ei ole mikään leikin asia! Joku kasvihuoneharhakupla ei tämän rinnalla siis ole mitään. On kerta kaikkiaan aivan pakko päästä ympärillämme vellovasta siviiliydinuhasta eroon. Ihmiskunta on nyt kuin kultakala maljakossaan avaruuksien tyhjyyden vankina. Maljakosta vesi on siviiliydinvoimareiän takia jo lirunut 50v tauotta elämän vesiään pois. Lienee vihoviimeisiä aikoja romuttaa ydintuhokierre elinpiiristämme. Nimittäin mitään saavutettavaa "Mars-reserviä" ei elämälle tiedepiirien yllätykseksi ole!
En milläänlailla ole edes pessimistinen. On aivan selvää, ettei koko peli ole menetetty säteilyinvaasion edessä, mutta kiirettä takuuvarmasti pitää. Todennäköisesti asiaa aletaan ratkomaan sillä, että avaruushissin kaltaisella systeemillä koko maailman ydinjätemateriaali ja laitokset on ammuttava kuluja säästämättä ainoaan mielekkääseen paikkaan aurinkoon. Koska se on a i n o a edes teoriassa toimiva versio. Ehkä transmutaatoituna ensin. Lapsillamme on edessä niin suunnaton jälkiemme siivoamisprojekti, että hirvittää. Siinä kyllä OL3 kaltaiset sadatellaan oikeasti alimpaan hornaan. Aikataulu tähän elämän laskennalliseen knokouttiin etenee näin.
Nykysäteilytaso nousi 30v aikana siis 3
Seuraavassa kimarassa on tarkoituksena perehtyä varsin seikkaperäisesti niihin mekanismeihin, joiden takia yleinen biodiversiteetin edustama alkuainekirjo on kuin varkain alkanut muuttua menneinä vuosikymmeninä "yleissäteilevämmiksi". Lähdetäänpä liikkeelle aiheeseen etäisesti ajallisesti, ja maantieteellisesti vielä kauempiin laajuuksiin. Kun avaruusmatkailu 70-luvun alkupuolella oli kiivaimmillaan keskusteltiin aivan vakavissaan siitä, että jo varsin pian Kuu ja (Mars) tulee olemaan pysyvästi asuttu. Vaikka hankkeen hintaa ja mielekkyyttä mietittiin oli selviö miten avaruuteen liittyi niin runsaasti saatavia etuja, että asutus tulee kannattamaan. Kerrottiin sieltä saatavan maalle niinpaljon, ettei kustannuksia kannattaisi juuri laskea. Yhä vajaan 40v päästä mikään ei ole käytännössä kehittynyt niistä ajoista, miksi? Nyt en edes keskustele "tekaistuista" kuljetuskustannuksista ja muista sukkularäjähtämisistä. Totta kai jo 70-luvulla kustannukset ja vaarat tiedettiin, joten siitä ei todellisuudessa ole kyse! Erään vihjeen saimme, kun mietittiin, että sattunut aurinkopurkaus olisi tappanut avaruusmatkailijat säteilyenergiallaan kerralla. Sanottiin avaruuden olevan paljon hengenvaarallisemman, kuin aluksi uumoiltiin. Mitään suojautumismahdollisuutta ei kuulema olisi ollut tilanteessa avaruudessa.
Toinen vihje liittyy Kuusta saatuihin näytekiviin. Niitten kerrottiin olevan aivan liian keveitä ja rutikuivia. Säteilyenergian vaikutuksesta lasketaan esim. maapallon menettävän magneettisuojastaan huolimatta 3-5kg/s ilmakehäänsä tauotta. Kosmisen säteilykvantin energia voi olla huikea 10-potenssiin 15 eV! Fissiohalkeamisen atomipommissa/voimalassa kvanttitehot on 200MeV. Jo tästä näemme, että kuukivien isomeerinen säteilyviretila on massiivinen. Eli suomeksi koko se ainesmäärä, jota kohdataan avaruudessa ja planeetoissa on säteilyn pilaamaa alkuainetta. Terminen isomeerivire on tunkeutunut elektroninsa menettäneeseen planeettavaippaan vaikka kuinka syvälle tuhoten ja säteilyradikaalisoiden mennessään. Elektronit ovat siitä uraanimalmin kaltaista, että kerran käytettynä ne on pysyvästi kadonneet. Jo auringon UV-säteily synnyttää termisen elektroniemission, saati lyhytaaltoisemmat gammakvantit.
Havannollistetaampa mistä on kyse. Kun vuorikiipeilijät käyttävät nuotiota muutaman kilometrin korkeudessa siellä hapen yhtymisprosessi on niin heikkovoimainen, ettei vettä kyetä valjussa sinisessä liekissä edes keittämään, niin halju, ettei sillä myös voi edes lämmittää. Juuri vastaava on tilanne termisesti virittyneissä ja läpikotaisin elektroninsa menettäneen avaruussäteilyn pilaaman aineen kohdalla. Juuri mikään ei ole siitä tehtynä normaalisti toimivaa alkuaineista puhuttaessa. Sähkö ei kulje metalleissa kuin vaikeasti. Kaikki kemialliset prosessit ovat ikään kuin puolitekoisia, edes se ilma jota aineesta tehdään ei ole turvallista, saati kunnolla toimivaa ionisoituneena, vesi samoin. Yksinkertaisesti sanottuna avaruus on paljolti identtistä ydinvoimaloiden kanssa. Suunnaton elektronivajaus pilaa myös pitkälti valenssielektronipohjaiset prosessit. Maali ei kuivu, polttoaine on liian laihaa toimiakseen, liima ei pidä, hitsit eivät kestä, muovit halkeaa, lasikuitu pilaantuu lasikuituruttoon, eristysaineet vuotavat sähköä lävitseen ja vastaavasti johdot eivät pahemmin kuljettele sähköä. Jopa tällaisesta isomeerisesti viritetystä viljelty ruoka on vaarallista ja energiatonta. Yksinkertaisesti sanottuna mikään avaruussäteilyn pilaama alkuaine ei ole hallittavissa normaalistandardein! Tästä ei toki julkisesti suin surmin kritisoida.
Vähän puhuttu fakta on myös se, että vaikka avaruudessa asuville toki voidaan tehdä säteilysuojakatteita, ne melko pian säteilyenergian seurauksena lakkaavat toimimasta, kun esim. K,L,M- röntgenvireet kulkeutuvat atomilta toiselle läpi aktivoituvan suojan. Ja Malenkan kuorirakenteen mukaiset ydinvirittymiset seuraavat toisiaan. Varsin pian suoja muuttuu siis säteilylähteeksi antamatta riittävästi suojaa. Esim. Kuulla ei ole maan kaltaista magneettikenttää, saati ilmakehää, tai merta suojaamassa säteilyltä. Planeettojen kaikki saatavat aineet ovat pitkälti laitteiden rakenteluihin ja hallittuihin kemiallisiin prosesseihin sopimattomia! Eli vaikka Marssin pinnalle saataisiin kaikki muu vaivoin toimimaan, niin säteilyenergialta ei ole mitään todellista pitkäikäistä suojaa. Siksi marssiinmatkaajien selkein uhka on, nimenomaan radioaktiivisuus kaikissa muodoissaan! Se miksi tätä ei juuri maan päällä haluta tuoda ilmi on jo toinen ydinalaan tyypillisesti liittyvä juttu. Onko tosiaan säteilyyn liittyvien lainalaisuuksien jatkuva salaaminen niin tärkeää, ettei niitä yhä haluta tuoda esille? Tämä kysymys on todella asiassa keskeistä. Ei haluta julkisesti keskustella aiheista, jotka kyseenalaistaisivat koko ydinenergian/
sotaydinvoiman samalla maailmalla!
----------
Ei raha milläänlailla voi olla avaruuden asuttamisen este. Koska sitä juuri olisi tulollaan. Selkeästi enemmän, kuin projekteihin pannaan! Eli jo 70-luvulla esimerkiksi laskeskeltiin varsin selkeästi, että maailmassa tuskin on toista laajempialaista tapaa rikastua uusin tuotannonvaltauksin, kuin avaruustekniikalla. Luotiin jo visioita siitä, että kuu/asteroidikaivoksista ammuttaisiin suuria määriä arvokkaita malmeja avaruudesta maahan käytettäväksi.
Eli avaruus on siitä vänkä kohde, että siellä noin teoriassa on äärimäisen helppoa tuottaa ylenmäärin harvinaisia ja jopa loppuvia alkuaineita täysin ehtymättömistä varastoista maailman tarpeisiin. Esimerkiksi näitä ydinfuusiossa toimivia erikoiskaasuja kuulema ei tarvitsisi tuoda kuin pieniä pullollisia koko maailman energiatarpeita täyttämään sanottiin. Ja kuin taikaiskusta koko setti meni täysin uusiksi. Keskustelu muuttui ihan oudoksi vähin äänin juuri samoihin aikoihin, kuin kuukivien analyysit valmistui. Sitä ennen kertoiltiin laajasti, miten platinametallia, kultaa ja ties mitä ultrakalliita aineita määrättömästi vain lingottaisiin sieltä maan tarpeiksi. Kuin taikaiskusta nämä visiot jäi keskustelusta kerralla. Yhtäkkiä alettiin miettimään robottikaivostoimintaa, koska ihmiset kuolisivat mystisesti avaruudessa? Kohta myös tämä jäi keskusteluista. Mitä tehtäisiin maailmalla avaruusaineilla jotka ovat täysin isomeeriviritettyjä ja säteilyn eroosoimia tyhjiä ultravaarallisia elektronivajaita hylsyjä? Kunei muuta uskallettu julki tuoda niin jätettiin homma ikään kuin hautumaan sen enempiä selittämättä.
Olemme äärimmäisen tyhjyyden keskellä ja yksin. Omassa elämän vaivoin luomassa magneettisessa säteilysuojassamme. Maailmassa jossa on "ydinsodan" jäljiltä kaikki tuhoutunut. Yllätyksenä laajalti myös avaruuden aine on mitä käyttökelvottomimmassa muodossa. Jopa kilometrien syvyydestä ei löydy planeetoista kunnolla toimivia alkuaineita. Lisäksi tilanteen erityistoivottomuus selittyy sillä, että jopa avaruuden hiilen pitäisi stabiloitua kymmeniä tuhansia vuosia ollakseen edes joinkuin käytettävissä. Marssissa ei siis pellot kukkisi edes suojakupujen alla, saati tuottaisi syöntikelpoista satoa, tai happea saati vettä! Lisäksi tajutaan nyt jo tiedepiireissä, että 60v ydinharha on jo täyttä päätä muuttamassa tulevaa elämäämme mahdottomuuksiin meneväksi. 30v aikana tuplautunut 5,7mSV taustasäteily ei ole mikään leikin asia! Joku kasvihuoneharhakupla ei tämän rinnalla siis ole mitään. On kerta kaikkiaan aivan pakko päästä ympärillämme vellovasta siviiliydinuhasta eroon. Ihmiskunta on nyt kuin kultakala maljakossaan avaruuksien tyhjyyden vankina. Maljakosta vesi on siviiliydinvoimareiän takia jo lirunut 50v tauotta elämän vesiään pois. Lienee vihoviimeisiä aikoja romuttaa ydintuhokierre elinpiiristämme. Nimittäin mitään saavutettavaa "Mars-reserviä" ei elämälle tiedepiirien yllätykseksi ole!
En milläänlailla ole edes pessimistinen. On aivan selvää, ettei koko peli ole menetetty säteilyinvaasion edessä, mutta kiirettä takuuvarmasti pitää. Todennäköisesti asiaa aletaan ratkomaan sillä, että avaruushissin kaltaisella systeemillä koko maailman ydinjätemateriaali ja laitokset on ammuttava kuluja säästämättä ainoaan mielekkääseen paikkaan aurinkoon. Koska se on a i n o a edes teoriassa toimiva versio. Ehkä transmutaatoituna ensin. Lapsillamme on edessä niin suunnaton jälkiemme siivoamisprojekti, että hirvittää. Siinä kyllä OL3 kaltaiset sadatellaan oikeasti alimpaan hornaan. Aikataulu tähän elämän laskennalliseen knokouttiin etenee näin.
Nykysäteilytaso nousi 30v aikana siis 3
Vastaukset 13
Vanhimmat
Avaruusmatkustus kemiallisilla raketeilla tulee edelleen varsin kalliiksi hyötykuormakiloa kohti. Ihmisellä on vielä tavalliseen matkatavaraan nähden sellainen lisärasite että hänet olisi mukava pitää hengissä, joten kuljetettavaa massaa on paljon.
Auringon säteilypurkauksilta suojautumisen vaikeus johtuu siitä että avaruusaluksen täytyy olla suhteellisen kevyt. Esim. noin metrin paksuinen vesikerros riittäisi hyvin kaikelta auringon säteilyltä suojautumiseen, mutta tarvittavassa vesimäärässä on massaa aivan järkyttävästi jos ajatellaan että vaikkapa kolmen ihmisen kohtuullinen elintila ympäröitäisiin metrin vesikerroksella joka suunnalta.
Täytyy tunnustaa etten jaksanut lukea viestiäsi loppuun, joten varsinainen villakoirasi ydin jää minulle hämärän peittoon (jos sellainen on olemassa, jota epäilen). Yritä kuitenkin päästä eroon painostavasta Olkiluoto-fiksaatiostasi ja katsella maailmaa ennakkoluulottomammin. Johtopäätökset pitäisi sovittaa havaittujen tosiasioiden mukaan, eikä päinvastoin.
lääkkeet ottamatta?
on, että ihmisellä ei ole mitään asiaa avaruuteen.
Turha syytää verorahojamme tutkijoille, yhtä tyhjän kanssa/samantekevää. Pukupellet porskuttaa, niin tekee kusetuksensa osaava tiedemieskin.
Avaruudessa me nyt kuitenkin olemme, jokainen ja jatkuvasti.
Yritäpä olla avaruuden ulkopuolella. Luulen että siellä on liian ahdasta (tilavuus=0).
Jos kuulustelemme avaruuden asuttajien ääniä, niin mitä huomaamme?
Hiljaisuutta luvattoman paljon. no mitä tästä voi päätellä?
Että elämä, joka pyrkii kehityttymään pois planeetaltaan ydinenergiaan turvautuen syöksee itsensä sen saasteissa VÄJÄÄMÄTTÖMÄÄN SUKUPUUTTOON AINA!
Äärimmäisen mielenkintoista/kammottavaa kun oivallamme olevamme JUURI tässä tilanteessa parhaillaan!!!!!!!!!!
saattaa olla jotain perää... tai siis huomaa, että sä oot saanu sitä säteilyä 30 vuotta!
TVO on runnonut läpi varkain lakisäädöksen, jonka mukaan ydinorjilleen saa antaa 10-kertaa enemmän säteilysaastatappoaan, kuin peruskansalle!
Voin suoraan myöntää, että ydintyöikäluokastani TVO:lla alkoi kuolla VUOSITAIN ydinorjia vuosittain moniaita,sellaista vauhtia, että alan olla todella hiipuva VÄHEMISTÖNÄ, jotka ovat YHÄ HENGISSÄ!
Kun tuollaiset about 35-45 vuotiaat työkaverit saivat SYSTEMAATTISESTI pahimmillaan jopa 3 leukemiaa/syöpää yms säteilysairausilmentymää vuoden välein alkoi kuule kummasti usko hiipua siihen STUK-harhaan, että ydinvoimalan mittaukset, normit, tai edes perusteet ydinsuojelusta olisivat mitään muuta, kuin harkittua rahasta TAPPAMISTA!
Usotko muuten, että antaa kummasti puhtia opastaa aiheessa tyhmempiään!?(
Maamme tiedeyhteisön päämääriä näyttää hallinnoivan VAIN se mistä ydinalan kaltaiset imperiumit ja monopolit syytää korruptiorahaansa. Näin on suoraan tilauksessa myös tiedetutkimus, jossa totuus on alimmalla tasollaan.
Suomen nykyinen totuus on tosiaan kuten sanoit, että Helsingin herrahississä ei paljon kiinnosta kaatuuko maapallo ydinsotkuihinsa vaiko ei! Mitä muuta osaa odottaa mahakkailta 60 vuotiailta< ydinökyiltä, joilla vain tulevat eläkkeet ja lomat mahdollisimman kaukana ydinvoimaloista ovat elämänsä kiintopisteitä jo. Ideanaan siis tämä suku ei säästä ja tulevilla ei ole mitä säästää.((
"faktan" kaivoit?
"Jopa kilometrien syvyydestä ei löydy planeetoista kunnolla toimivia alkuaineita."
Onko joku käyny jollain planeetalla ottamassa kilometrien syvyydestä näytteitä? Vai heitätkö sä noita "faktoja" omasta hatustasi?
Tuo tieto lienee aikoinaan mm. Kuusta annettua esitematskua. Eli niin Mars kuin Kuu ovat siitä "outoja" sulan kiviplaneetan pintoja, että niiden PITÄISI olla varsin tiiviitä, kestäviä ja ilman eroosiota, vettä ja hapetusta suorastaan LOISTAVAN laadukasta kovaa pintamateriaalia.
Edes meteoripommitus ei kerro juuri mitään, koska silloin kivi toki sulaa ja eheytyy vain entisestään uuteen kuosiinsa!
Jos taas tutkailet aiheen käsitemateriaalia saatkin kuulla, että kivipinnat ovat KAIKKIALLA silkkaa ERITTÄN hienojakoista ja mm. laitteille äärimmäisen ongelmallisen hienojakoista? Jotain outoa, koska pysyyhän jopa vesi varsin ongelmitta jo ilmapallon pinnan ulkopuolella?
No MIKSI planeettojen pölypinnat on niin PAKSUA ja miksi se tuntuu olevan sähköisesti megaionisopitunutta ja oikein tappajaa? Jopa asteroidit on systemaattisesti kuvattu silkoiksi "pölypalloiksi"! No koska se ei ole "pölyä lainkaan"! Vaan systemaattisesti säteilyeroosiossa valenssit menettänyttä mega-agressiivista atomiydinmömmöä! Jolla on kaiken lisäksi ankara staattinen sähkövaraus. Ja kauhiostuttava kyky mm. röntgenöidä elektroneihin osuessaan. Ja entä niiden gammaavat neutronispinhyrrävarastoytimet!!
Kuten voit tosiaan lukea alan kirjallisuuksista, niin KAIKKI TÄSMÄÄ! Jopa KAUHISTUTTAVAN HYVIN. Mm. kuukivien huokoisuusrakennetta ihmeteltiin jo 60-luvuilla! Kyse on mm. neutronisäteilystä tuttu ilmiö. Joka muuttaa KAIKEN kiinteän silkaksi, no miten sanoisin "pesusieniksi"!
Ehkä kaikkein hämmästyttävintä on, miksei maailman tiedeyhteisö julkaise asiasta sanan sanaa ydinalan painostuksesta?( Miksi tieto, että kuukivi on niin säteilyeroosio-huokoista, että kelluu ei tavoita kansankerroksia? Koska asia on JUURI KUTEN LUITTE!
______________________________
Kun olet siellä tietokoneesi ääressä kirjoittelemassa teorioitasi milloin mistäkin. Ajattele, kuinka paljon hyötyö niistä pillereistä olisi. Ihme juttuja...
sillä tiedän, että et osaa lukea niin kovin nopeasti!
Mistä sä revit sen kilometrien syvyyden? Omasta hatustasiko?
Eihän Marsin pinta ole pelkkää tomua, kuten kuun, siellä on kiviä, kallioita ja vuoria!