Aluksi hieman taustatietoa; olen parikymppinen mies, jolla on nykyisinä diagnooseina aspergerin syndrooma(diagnosoitu vuonna 2000), tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta(2005) ja toistuva masennus(2004).
Olen sairastanut jonkinlaisen psykoosin/sekavuustilan(2002), joka kesti muutaman viikon. Ko. psykoosin tulkittiin tuolloin kuuluvan paranoidiseeen skitsofreniaan, joka myös oli muutaman vuoden yhtenä diagnoosinani, kunnes se kumottiin(2004).
Vuodesta 2002 vuoteen 2003 söin psykoosilääkkeitä(pääasiassa seroquel 600mg/vrk) puolen vuoden ajan, jotka olivat mielestäni turhanpäiväisiä(en ollut mielestäni skitsofreenikko),ja jotka aiheuttivat vastenmielisiä vaikutuksia ja jonka lopetin lähes heti (kerrasta poikki) pakkohoidosta avohoitoon päästyäni, lääkäreiden vastusteluista huolimatta.
Sen jälkeen oloni -vastoin lääkäreiden ennusteita- parani ja vietin muutaman vuoden ilman psykoosioireita, joskaan en kyennyt suoriutumaan normaalilla tavalla elämästä; jäin esim. luokalle 9. luokalla, kärsin mm. pahoista uni- ja keskittymisvaikeuksista, masennuksesta, paniikkihäiriöstä, pakko-oireista, aistiyliherkkyydestä.
Vuonna 2007 tuli muutos parempaan, kun sain adhd-lääkityksen(concerta 72mg/vrk) elämä on siitä asti sujunut huomattavasti paremmin, joskaan en vieläkään kykene suoriutumaan läheskään normaalitasoisesti arjesta(esim syöminen/nukkuminen ajallaan), sos. elämästä(lähinnä erakkomaisuus; muiden ihmisten asiat ja puheenaiheet ei yleensä kiinnosta. Kuitenkin omaan melko hyvät sos. taidot), opiskelusta(vaikka olen joidenkin psykologien mukaan harvinaisen älykäs) jne.
Mutta itse asiaan.
Olen kärsinyt eriasteisesta epäluuloisuudesta/vainoharhaisuudesta jo ainakin vuodesta 2003, mutta erityisesti (muutettuani omaan asuntoon muutama kk sitten) viimeisen parin kk aikana se on pahentunut; en pysty olemaan ajattelematta, että lähes jokainen vastaantulija tarkkailee juuri minua, kirjaa ylös jokaisen liikkeeni ja raportoi psykiatreilleni, kaduilla olevat ihmiset ympärilläni ovat liittoutuneet ja tarkkailevat ja tekevät esim kokeita minulle, esim miten reagoin kun jokin auto matelee ohitseni, työpaikalla(eli mielenterveyskuntoutujien "työpajassa") tarkkailen ihmisten käyttäytymistä, esim mieleeni on juolahtanut teoria, että laiskasti töitä tekevät ja lähelläni olevat pomoni ovatkin psykiatrieni ja jonkinlaisen maailmanlaajuisen tutkijaliittouman salaisia tutkijoita jotka tekevät kaikenlaisia testejä minulle,tarkkailevat yms, naapurini tarkkailevat lähes jatkuvasti jokaista liikettäni kiikarein, mikrofonein, poissa ollessani käyvät tutkimassa asuntoni yms.
Edellä olevat kuvaukset ovat hyvin karkeita, ja tosiasiassa useimpiin niistä liittyy hyvinkin laajalle ulottuva teoria esimerkiksi(tämäkin on hyvin karkea kuvaus) eri henkilöiden motiiveista ja päämääristä, liittyen mitä kummallisimpiin asioihin, kuten politiikkaan, ydinaseisiin, aivotutkimukseen, ajatustenlukuun- ja kaappaamiseen.
Tiedän, etteivät nämä mieleen hallitsemattomasti syöksyvät ajatukset ole todennäkösesti tosia. vaikkakin monille näistä "teorioista" löytyy sinänsä perusteltu pohja, ymmärrän että niistä johdetut "teoriat" ovat täysin -niin sanotusti- järjettömiä. Useimmat niistä myös katoavat hyvin nopeasti ja mieleen tulee uusia, jolloin yleensä unohdan aiemmat tai sitten aiempi teoria yhdistyy uuteen ja sekin katoaa hetken kuluttua(tai yhdistyy edelleen) kun huomioni kiinnittyy esim pihalla laulavaan lintuun, puhelimen sointiin, jääkaapin hurinaan, mieleen tulevaan muistoon, hoitamatta olevaan laskuun jne.
Tiedän kyllä mielestäni melko hyvin, mikä on psykoosi. Kuitenkaan en omasta mielestäni ole psykoottinen, koska osaan mielestäni vetää rajan ns. toden ja epätoden välille.
Lisäksi näistä "harhoista" ei ole minulle yleensä kovin suurta haittaa, toisinaan ne ovat jopa mielenkiintoisia ja hauskoja.
En ole enkä tule kertomaan näistä oireista kenellekään, erityisesti psykiatreille, ilman erityisen painavia perusteluja, koska tällöin on suuri riski että menetän nykyisen, tutkimusten mukaan minulle todella apua antavan, lääkitykseni(concerta) koska sitä ei saa antaa mikäli on psykoottista oireilua. Lisäksi pelkään yleistä leimautumista.
Olenko kuitenkin psykoottinen? Jos jonkun mielestä kyllä, mitä ko. henkilö neuvoo jatkotoimenpiteiksi?
Kiitoksia asiallisista vastauksista etukäteen.
Olen sairastanut jonkinlaisen psykoosin/sekavuustilan(2002), joka kesti muutaman viikon. Ko. psykoosin tulkittiin tuolloin kuuluvan paranoidiseeen skitsofreniaan, joka myös oli muutaman vuoden yhtenä diagnoosinani, kunnes se kumottiin(2004).
Vuodesta 2002 vuoteen 2003 söin psykoosilääkkeitä(pääasiassa seroquel 600mg/vrk) puolen vuoden ajan, jotka olivat mielestäni turhanpäiväisiä(en ollut mielestäni skitsofreenikko),ja jotka aiheuttivat vastenmielisiä vaikutuksia ja jonka lopetin lähes heti (kerrasta poikki) pakkohoidosta avohoitoon päästyäni, lääkäreiden vastusteluista huolimatta.
Sen jälkeen oloni -vastoin lääkäreiden ennusteita- parani ja vietin muutaman vuoden ilman psykoosioireita, joskaan en kyennyt suoriutumaan normaalilla tavalla elämästä; jäin esim. luokalle 9. luokalla, kärsin mm. pahoista uni- ja keskittymisvaikeuksista, masennuksesta, paniikkihäiriöstä, pakko-oireista, aistiyliherkkyydestä.
Vuonna 2007 tuli muutos parempaan, kun sain adhd-lääkityksen(concerta 72mg/vrk) elämä on siitä asti sujunut huomattavasti paremmin, joskaan en vieläkään kykene suoriutumaan läheskään normaalitasoisesti arjesta(esim syöminen/nukkuminen ajallaan), sos. elämästä(lähinnä erakkomaisuus; muiden ihmisten asiat ja puheenaiheet ei yleensä kiinnosta. Kuitenkin omaan melko hyvät sos. taidot), opiskelusta(vaikka olen joidenkin psykologien mukaan harvinaisen älykäs) jne.
Mutta itse asiaan.
Olen kärsinyt eriasteisesta epäluuloisuudesta/vainoharhaisuudesta jo ainakin vuodesta 2003, mutta erityisesti (muutettuani omaan asuntoon muutama kk sitten) viimeisen parin kk aikana se on pahentunut; en pysty olemaan ajattelematta, että lähes jokainen vastaantulija tarkkailee juuri minua, kirjaa ylös jokaisen liikkeeni ja raportoi psykiatreilleni, kaduilla olevat ihmiset ympärilläni ovat liittoutuneet ja tarkkailevat ja tekevät esim kokeita minulle, esim miten reagoin kun jokin auto matelee ohitseni, työpaikalla(eli mielenterveyskuntoutujien "työpajassa") tarkkailen ihmisten käyttäytymistä, esim mieleeni on juolahtanut teoria, että laiskasti töitä tekevät ja lähelläni olevat pomoni ovatkin psykiatrieni ja jonkinlaisen maailmanlaajuisen tutkijaliittouman salaisia tutkijoita jotka tekevät kaikenlaisia testejä minulle,tarkkailevat yms, naapurini tarkkailevat lähes jatkuvasti jokaista liikettäni kiikarein, mikrofonein, poissa ollessani käyvät tutkimassa asuntoni yms.
Edellä olevat kuvaukset ovat hyvin karkeita, ja tosiasiassa useimpiin niistä liittyy hyvinkin laajalle ulottuva teoria esimerkiksi(tämäkin on hyvin karkea kuvaus) eri henkilöiden motiiveista ja päämääristä, liittyen mitä kummallisimpiin asioihin, kuten politiikkaan, ydinaseisiin, aivotutkimukseen, ajatustenlukuun- ja kaappaamiseen.
Tiedän, etteivät nämä mieleen hallitsemattomasti syöksyvät ajatukset ole todennäkösesti tosia. vaikkakin monille näistä "teorioista" löytyy sinänsä perusteltu pohja, ymmärrän että niistä johdetut "teoriat" ovat täysin -niin sanotusti- järjettömiä. Useimmat niistä myös katoavat hyvin nopeasti ja mieleen tulee uusia, jolloin yleensä unohdan aiemmat tai sitten aiempi teoria yhdistyy uuteen ja sekin katoaa hetken kuluttua(tai yhdistyy edelleen) kun huomioni kiinnittyy esim pihalla laulavaan lintuun, puhelimen sointiin, jääkaapin hurinaan, mieleen tulevaan muistoon, hoitamatta olevaan laskuun jne.
Tiedän kyllä mielestäni melko hyvin, mikä on psykoosi. Kuitenkaan en omasta mielestäni ole psykoottinen, koska osaan mielestäni vetää rajan ns. toden ja epätoden välille.
Lisäksi näistä "harhoista" ei ole minulle yleensä kovin suurta haittaa, toisinaan ne ovat jopa mielenkiintoisia ja hauskoja.
En ole enkä tule kertomaan näistä oireista kenellekään, erityisesti psykiatreille, ilman erityisen painavia perusteluja, koska tällöin on suuri riski että menetän nykyisen, tutkimusten mukaan minulle todella apua antavan, lääkitykseni(concerta) koska sitä ei saa antaa mikäli on psykoottista oireilua. Lisäksi pelkään yleistä leimautumista.
Olenko kuitenkin psykoottinen? Jos jonkun mielestä kyllä, mitä ko. henkilö neuvoo jatkotoimenpiteiksi?
Kiitoksia asiallisista vastauksista etukäteen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
rikkaan mielikuvituksen. Tällainen yhdistelmä ympäristössä, joka ei tue älyllisiä mahdollisuuksiasi ja mielikuvituksesi rikkautta, saattaa saada edellä mainittuja oireita, tai se onkin aika todennäköistä.
Suosittelen, että koettaisit hankkiutua omaa tasoasi vastaavaan työpaikkaan tai muuhun ympäristöön, kouluun, harrastukseen, joka oikeasti motivoisi ja saisi sinut keskittymään ja yrittämään jotain sinulle mielekästä ja mielenkiintoista. Silloin, kun saisit oikeasti kaiken älysi, mielenkiintosi ja mielesi ja aivonystyröittesi mahdollisuudet ja taipumukset käyttöön, ei näitä mielen ylimääräisiä kiemuroita ja teorioita luultavasti ilmenisi niin paljoa.
Siis, mikä sinua oikeasti kiinnostaa? Puhut viestissäsi politiikasta, ydinaseista ja aivotutkimuksesta. Olisiko joku näistä aloista sinulle tarpeeksi mielenkiintoinen ja haasteellinen? Vaiko jokin ihan muu? Voit vastata tähän, voin koettaa miettiä sinulle sopivia vaihtoehtoja, kun tulen tänne takaisin. Heippa!
Hei!
>Tällainen yhdistelmä ympäristössä, joka ei tue älyllisiä mahdollisuuksiasi ja mielikuvituksesi rikkautta, saattaa saada edellä mainittuja oireita, tai se onkin aika todennäköistä."
>
Näin vaikuttaa olevan. Ajatellessani nyt asiaa esittämältäsi kannalta, huomaan, että näitä "oireita/harhoja" esiintyy -tämänhetkisen muistini mukaan- vain silloin kun ympäristössä ei ole ns. älyllisiä haasteita, ja ne katoavat heti kun ko. haasteita ilmaantuu.
Nykyisellä "työpaikallani" liukuhihnatyyppisissä, kuolettavan tylsissä hommissa oireilu iskee armotta.
Kirjoituksesi muuten tuo mieleen, että olet ammatinvalintapsykologi :D
Niin, minua kiinnostaa mm. tietoisuuden yleinen tutkimus, fysiikka, matematiikka sekä erityisesti ensimmäisen(tiet.tutk.) "suhteen" tutkiminen toiseen(fys) kolmannen kielellä(mat).
Uskoisin edellä mainittujen alojen olevan yleensä riittävän mielenkiintoisia ja haasteellisia. :D (edellisen lauseen kirjoitettuani oloni oli hetken kuin yläluokan ylevällä Ylermillä)
Myös politiikka, tekniikka, biologia, neuropsykologia, jne kiinnostaa, luetteloisin enemmänkin mutten nyt muista!
Kiitos piristävästä viestistä. Kirjoittele taas kun saat motivaation kohdilleen.
Heippa!
suuntaan sanoillani. Ammatinvalintapsykologi en ole, mutta olen itsekin käynyt sellaisen juttusilla. Olen nimittäin kärsinyt samanlaisista ongelmista kuin sinä.
Tosin tänäänkin jäi luennot väliin, kun työt ovat sen verran rankkoja (tänään olisi ollut vapaapäivä eli opiskelupäivä), etten vaan jaksanut mennä. No, ehkä koetan opiskella vaikka sunnuntaina.
Kelpo lajitoverille opintoihin ja kaikkea muutakin hyvää!
kaikille niille hyville ihmisille, joita olen vahingossa loukannut. Olen myös tämän "meillä on Suomessa vain yksi oikea mielipide ja totuus" -aivopesun ja mielipidealistamisen uhri. Toivottavasti pääsemme piakkoin näistä Suomi -traumoista eroon mukavaan eloon.
Psykooseja on muunkinlaisia kuin skitsofreniaan liittyviä. Ajatuksesi vaikuttavat psykoottisilta, mutta olet itse niistä tietoinen. Itse aloin joskus ajatella kylmällä järjellä: puhuvatko nuo takanani istuvat ihmiset minusta? Tuskin, koska emme tunne toisiamme. Ja vaikka he puhuisivat minusta, mitä väliä sillä on?
Mielestäni terapiassa kannattaa olla rehellinen, muuten siitä ei ole hyötyä. Tuo lääkitys muuttaa kuitenkin tilannetta: parempi syödä reseptilääkettä kuin hakea katukauppa-amfetamiinia. Ehkä asioiden salaamisesta on sinulle hyötyä. Yritä keksiä itsellesi jotain tekemistä äläkä ajattele liikaa.
Lääkärin määräämät reseptillä saatavat psyykelääkkeet eivät ole mitenkään verrattavissa kadulla kaupattaviin laittomiin, terveydelle erittäin vahingollisiin huumausaineisiin!!!!!!!
En nyt tiedä tuohon psykoosin sanoa mitään, kun en ole saanut kenestäkään psykoosissa olevasta lypsettyä oireita, saati juurikaan päässyt seuraamaan näitä.
Mutta voin tietty tästä aspergerista pitää tämmöistä perus assijaarittelua.
Eli joidenkin mielestä asperger/autismi on jopa skitsofrenian neurologinen muoto, kuitenkin niin, että mieli ei ole sairas. Koska oirekuva on pahasti päällekkäinen skitsorenian kanssa, on tavallista, että tällaisesta aiheutuu vääriä diagnooseja. Joidenkin lähteiden mukaan epätyypillinen skitsofrenia olisi käytännössä asperger-oireyhtymä. Myöskin aspergerin virallinen yleisyys 4/1000 on varmasti alle todellisten lukujen.
Aspergeriin kuuluu kuitenkin ilmeisesti poikkeuksetta pakkoneuroosi, minkä vuoksi henkilö saattaa olla hyvin epäileväinen itseään kohtaan. On paljon mahdollista, että todellinen vainoharhasi on superegosta johtuvaa itsen vainoharhaista arviointia, eli käännät kaiken mahdollisen itsessäsi skitsofreniaksi.
Pakkoneuroosiin kuuluu myös sairauden pelko, joka voisi toimia myös siten, että epäilee itsellään skitsofreniaa.
Aspergeriin kuuluu melko kummallinen mielikuvitus ja ADD ja asperger ovat molemmat sellaisia, että ne aiheuttavat itseensä vaipumista, minkä vuoksi omiin ajatuksiin vaipumiset ym. oireet eivät kelpaa kohdallasi skitsofrenia-oireiksi.
Sinulla voi olla kyseessä myös paha ahdistus- ja masennustila, mikä aiheuttaa psykoosin kaltaisia oireita.
Sairauden epäily liittyy myös ahdistukseen.
Eli joko olet neuroottisesti ahdistunut, tai oikeasti psykoosissa.
Mutta nyt, kun luin vielä uudestaan, niin kannattaa ehkä harkita noista mainitsemista sille, joka sinua hoitaa.
mielipiteistäsi vai faktoista? Tiedosta toki, että "minun mielestäni" ei ole sama asia lääketieteellinen fakta.
Kärsin usein ahdistuneisuudesta, mielialan aaltoilusta, välillä olen niin syvästi masentunut että mielessä pyörii lähinnä itsemurha, välillä liki leijun pilvissä, elämä hymyilee ja toiminta muuttuu liki maaniseksi(vaihtelee helposti jopa saman päivän aikana laidasta laitaan).
Olenkin tutkimusten mukaan sekä masentunut että hypomaaninen(erään terapeuttini kertoman mukaan).
Joitakin neuroottisia piirteitä minulla myös on, ilmenee tälläkin hetkellä kun on pakko muotoilla jokainen lause ja kirjoitus täydellisesti että pystyn lähettämään tämän, samalla koen juuttumista ja siitä seuraavaa ahdistusta; aikaa ja energiaa kuluu todella paljon merkityksettömien asioiden pohtimiseen.
Kenties olen tietyllä tapaa "neuroottisesti ahdistunut", tosin se yleensä katoaa kun jotain älyllisiä virikkeitä ilmaantuu ympäristöön(viitaten aiempaan tekstiini).
en saa viestistäsi selvää. Voisitko tarkemmin viitata asiaan?
ja hänen mielipiteitään voi kuunnella ja niihin luottaa. Jos ei luota, internetistäkin löytyy paljon lisälähteitä aspergerin syndroomaan, kirjastostakin varmaan kirjoja. Tosin luulen, että alkuperäisessä on kyse psykoosista, kuten kirjoittaja itsekin tiedostaa. Mutta on mielenkiintoista ymmärtää asiaa aspergenin puoleltakin. Nämä asiat eivät ole yksiselitteisiä, raja asioiden välillä häilyvä.
myös asperger. En nyt löydä sitä yhtä netistä aiemmin löytämääni taulukkoa, joka vertaili näitä asioita. Se olisi ehkä voinut myös selkeyttää jotain. Höhs.
esittää mielipiteitäsi eri sairauksista ja niihin mielestäsi liityvistä piirteistä ja ominaisuuksista, mutta ne eivät ole lääketiteellisiä faktoja. Esim. monikaan lääkäri tuskin allekirjoittaa skitsofrenian ja aspergerin syndrooman välisestä sukulaisuudesta.
tuskin voi sanoa tutkimukseksi. Kuulostat ihan ritalinilta, joka esiintyy eri nimimerkillä puolustamassa itseään. Ritalinin kirjoitukset ovat vahvassa ristiriidassa netistä löytyvien esim. autismisäätiön ym. "virallisten" tahojen jakamien tietojen kanssa (ja monet näiden yhdistysten toimijoista varmasti omaavat diagnoosin). Enpä luottaisi ritalinin tulkintoihin.
"Esim. monikaan lääkäri tuskin allekirjoittaa skitsofrenian ja aspergerin syndrooman välisestä sukulaisuudesta."
Eipä ole minun mielipide se, että näillä olisi sukulaisuutta.
"Ritalinin kirjoitukset ovat vahvassa ristiriidassa netistä löytyvien esim. autismisäätiön ym. "virallisten" tahojen jakamien tietojen kanssa (ja monet näiden yhdistysten toimijoista varmasti omaavat diagnoosin)."
Tai sitten et vain osaa lukea niitä. Myöskään esim. jostain tuotteesta luettaessa ei pidä lukea mainostekstiä, jos todella haluaa jotain tietoa.
........
Autismisäätiöön? Huomaa, että jälleen leimaat lukutaidottomaksi ihmisen, joka on ollut erimieltä kanssasi. Onpa tosi vakuuttavaa...
Väitätkö et nää viralliset systeemit ei oo tehny minkään sortin tutkimusta saadakseen vallitsevaa tietoa? Ja että sä olet niin harvinaisen älykäs ja viisas, että huomaat miten on asian "oikea" laita?
Miten perustelet että sun sepittämä tieto on oikeempaa ja realistisempaa ku se tieto mihin tutkijat on päässy?
Ootte sitten alkaneet poistatuttaan viestejäni, kun vastaan vittuiluihinne liian hyviä vastauksia?
"Väitätkö et nää viralliset systeemit ei oo tehny minkään sortin tutkimusta saadakseen vallitsevaa tietoa?"
Kyllähän tutkimuksilla voidaan saada mitä tahansa tietoa. Vastaus on aina halutun kaltainen. Tutkimustulokset ovat aina muodin mukaisia.
"Ja että sä olet niin harvinaisen älykäs ja viisas, että huomaat miten on asian "oikea" laita?"
Tunnen kyllä itseni paremmin, kuin joku tutkimus.
"Miten perustelet että sun sepittämä tieto on oikeempaa ja realistisempaa ku se tieto mihin tutkijat on päässy?"
En ole väittänyt mitään eroavaista tutkijoiden tuloksista. Joskus tutkimuksien oikea tulos löytyy rivien välistä.
Tutustu matematiikan alkeisiin.
"Huomaa, että jälleen leimaat lukutaidottomaksi ihmisen, joka on ollut erimieltä kanssasi."
En tiennyt, että olet erimieltä, kun et ole esittänyt mielipidettäsi.
joilla on paha olla
sullakin on ilmeisesti paha olla -
psykoosi on yksi sen pahanolon ilmenemismuodoista
kertomuksestasi päätellen sulla on elämässä sekaisin asiat pahemman kerran - diagoosit eivät ole välttämättä oikeita yksikään, niitä elä tuijota - ne on vain läääreitten epätoivoinen yritys hahmottaa tilannettasi
joku pitkäaikainen terapeutti voisi olla sulle tuohon tilanteeseen paras lääke -
En tiedä. En todellakaan osaa antaa vastauksia. Mutta yksi hyvä merkki on se, että sinä sentään tiedostat tuon "tilasi". Tiedostat sen, mikä on realistista ja mikä ei. Psykoosissahan on tietääkseni todellisuudentaju kadonnut. Elikä ihmisellä on harhaluuloja yms. joihin hän uskoo. Uskoo niiden olevan totta ja uskoo muiden olevan harhaisia kun he väittävät päinvastaista. Ehkäpä sulla on vain harvinaisen vilkas mielikuvitus? Aspergerina varmaan ajattelet paljon asioita, ja ehkä se ilmenee näin. Varsinkin kun kerroit, miten esim. ovikellon soitto palauttaa maan pinnalle. Elikä et elä koko aikaa noissa "harhoissa" vaan vaivut niihin välillä ? Ja sitten palaat taas todellisuuteen. Kun käsittääkseni psykoottinen ihminen on harhainen tietämättään ja elää niissä harhoissa todellisuuttaan.
Myös psykoosi -tilassa ihminen voi tiedostaa, että omat käsityksensä ovat harhoja, mutta silti ne tuntuvat todellisilta. Ja normaalitilassakin ihminen voi kuvitella hassuja asioita, mutta tiedostaa, että ne eivät ehkä ole totta. Tässä vaikka testi, joka mittaa aspergerin todennäköisyyttä:
http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
Kiitos selvennyksestä!
tuo lähentelee psykoosia. Toisaalta tunnut kuitenkin tiedostavan, että nuo ovat harhaluuloja.
Enpä osaa parempaa neuvoa antaa kuin keskustella psykiatrin kanssa. Avoimesti keskustelemalla saatte säädettyä lääkityksen sellaiseksi, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä ja vähän haittaa.
Olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Diagnoosilistassa psykoosi on ensimmäisenä, sitten tulee masennus ja sen perään vielä sekamuotoinen persoonallisuushäiriö.
Vietän erittäin antoisaa elämää, vaikka minulla ei olekaan ns. harrastuksia. Luen vain paljon, ja puuhastelen Linuxin parissa, ohjelmointia ja sen sellaista. Lisäksi käyn useissa klassisen musiikin konserteissa, joita järjesteään pääkaupunkiseudulla. Niin, ja pari kertaa viikossa käyn elokuvissa, ja sinne vaimo yleensä suostuu tulemaan mukaan. Ulkoilun sijasta meuhkaan lastelasten kanssa puistossa ja pulkkamäessä. Mutta kuten sanottu, mitään harrastuksia minulla ei ole, ja laiminlyön vielä ulkoilunkin.
Vielä itsestäni sen verran, että psykoosilääkkeitä eli neurolepteja kaihdan kuin jalkasientä. Niitä en enää ikinä suostu ottamaan, niiden paikka olisi ongemajätteissä. Jeesus, mitä myrkkyjä ihmisille syötetään lääkkeen nimellä!
Tartun kirjoituksessasi yhteen ainoaan lauseeseen. Kirjoitat näin: "Lisäksi näistä "harhoista" ei ole minulle yleensä kovin suurta haittaa, toisinaan ne ovat jopa mielenkiintoisia ja hauskoja.".
Ensinnäkin, jätä aivan ujostelematta lainausmerkit pois, kun puhut harhoistasi. Kuvaat kirjoituksessasi niin selkeitä harhoja, kuin ne vain voivat olla.
Toiseksi, sanot että harhasi ovat toisinaan jopa mielenkiintoisia ja hauskoja. Jäävätkö sinulla näiden harhojen hauskuudet tosiaan näin vaatimattomalle tasolle? Etkö koskaan ole niistä esimerkiksi ylpeä? Etkö koskaan saa niistä suurta mielihyvää? Etkö koskaan tunne olevasi muiden yläpuolella näiden ajatustesi ansiosta?
Jos et, olet hyvin vahvoilla psykoosisi kanssa. Jos saat edes ajoittain harhoistasi mielihyvää ja paremmuuden tunnetta, olet heikoilla.
Psykoosin kanssa pystyy elämään, tekemään tehokkaasti vaativaakin työtä sekä solmimaan että ylläpitämään tuttavuus- ja ystävyyssuhteita.
Tottakai psykoosi rajoittaa elämää. Jokaisella on jotakin, mikä rajoittaa elämää. Ujous, liikapullistunut itsetunto, kaikenlaiset neuroosit rajoittavat elämää. Ja jokaisella idolilla ja isollaveljellä on neurooseja vaikka muille jakaa. Ei tiedostettu ja hallinnassa oleva psykoosi haittaa elämää sen enempää, kuin tavalliset neuroositkaan.
Totea vain rauhassa, että olet psykoottinen, ja sepä sitten siitä, mutta pidä sitten asia omana tietonasi. Sen kertominen nimittäin karkottaa ihmiset ympäriltäsi tehokkaammin kuin myrkkypierut. Ja paljon pidemmäksi ajaksi.
Tässä tulikin jo luettavan kokoinen paketti minun ikiomia näkemyksiänä psykoottisuudesta. Minä yksin olen vastuussa näistä mielipiteistä, ja kaikki yhtäläisyydet todellisuuteen ovat sattumaa.
Hyvää jatkoa sinulle, ja miksipä ei kaikille muillekin. Moikka!
selväjärkinen ja taitavasti analysoiva teksti. Kiitos kirjoituksesta. Olet selvästi taltuttanut psykoosisi.
Ap taas kuulostaa karrikoituna "minulta potenssiin 1000" eli omaan täsmälleen samoja piirteitä, mutta huomattavsti lievempinä. Minua ei ole diagnosoitu hulluksi (kenties olen?), en myöskään käytä lääkkeitä. Ap:n mieli pitäisi saada jotenkin tasoittumaan ja rauhoittumaan, kuvaamansa jatkuva ajatusten ylenmääräinen intensiivisyys ja mielialojen syöksyily on äärimmäisen kuluttavaa ja rasittaa mieltä ja ruumista. En minä osaa sanoa, miten. Kenen pää kestää erilaisia lääkekoktaileja; psykiatrinen lääketiede on kuin ampuisi sekundahaulikolla.
>Ensinnäkin, jätä aivan ujostelematta lainausmerkit pois, kun puhut harhoistasi. Kuvaat kirjoituksessasi niin selkeitä harhoja, kuin ne vain voivat olla.
>
Käytän lainausmerkkejä, koska oireeni, joista nyt puhumme, eivät mielestäni täytä -harhan- (tarkemmin: harhaluulon. Esimerkki määritelmästä: http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=harhaluulo ) määritelmiä; ensinnäkään en hyvin todennäköisesti ole tehnyt virhepäätelmää sanoessani mistä hyvänsä ns. "harhaluulostani", että se on (-enemmän tai vähemmän-) epätodennäköinen (En pidä mitään todistamatonta totena. Lisäksi, loppujen lopuksi on perusteetonta puhua reaalimaailmaa koskevien havaintojen todenperäisyyksistä muina kuin todennäköisyyksinä).
>Toiseksi, sanot että harhasi ovat toisinaan jopa mielenkiintoisia ja hauskoja. Jäävätkö sinulla näiden harhojen hauskuudet tosiaan näin vaatimattomalle tasolle? Etkö koskaan ole niistä esimerkiksi ylpeä? Etkö koskaan saa niistä suurta mielihyvää? Etkö koskaan tunne olevasi muiden yläpuolella näiden ajatustesi ansiosta?
Jos et, olet hyvin vahvoilla psykoosisi kanssa. Jos saat edes ajoittain harhoistasi mielihyvää ja paremmuuden tunnetta, olet heikoilla.
>
Eivät jää niin vaatimattomalle tasolle. Olen toisinaan ylpeä niistä, saan niistä hyvin usein mielihyvää, ja tunnen olevani usein muiden yläpuolella näiden ajatusteni ansiosta, lähinnä siinä mielessä siis, että muut eivät pysty luomaan niin rikkaita maailmoja mielessään kuin minä.
Olen siis käsityksesi mukaan heikoilla - Mitähän tarkoittanet.
Kiitoksia viestistä.
Tässä ei tarvita mitään määritelmien tarkistuksia. Jos, lainaan nyt omaa kirjoitustasi,
"en pysty olemaan ajattelematta, että lähes jokainen vastaantulija tarkkailee juuri minua, kirjaa ylös jokaisen liikkeeni ja raportoi psykiatreilleni, kaduilla olevat ihmiset ympärilläni ovat liittoutuneet ja tarkkailevat ja tekevät esim kokeita minulle, esim miten reagoin kun jokin auto matelee ohitseni, työpaikalla(eli mielenterveyskuntoutujien "työpajassa") tarkkailen ihmisten käyttäytymistä, esim mieleeni on juolahtanut teoria, että laiskasti töitä tekevät ja lähelläni olevat pomoni ovatkin psykiatrieni ja jonkinlaisen maailmanlaajuisen tutkijaliittouman salaisia tutkijoita jotka tekevät kaikenlaisia testejä minulle,tarkkailevat yms, naapurini tarkkailevat lähes jatkuvasti jokaista liikettäni kiikarein, mikrofonein, poissa ollessani käyvät tutkimassa asuntoni yms.",
niin vanha lautamiesjärkinen ja kokemusperäinen määritelmäni riittää edelleen. Ja olen siitä varma, että jokainen psykiatri "määrittelisi" sinut harhaluuloiseksi eli antaisi sinulle harhaluuloisuushäiriö-diagnoosin. Eikä aiheetta.
Sivumennen, mikä ihme siinä on, että jos olet eri mieltä jonkun kanssa, niin tämä toinen rupeaa melkein aina tivaamaan, miten määrittelen tämän tai tuon käsitteen. Tekisi jo mieli kysyä, että "miten määrittelet määrittelemisen?".
Sitten tämä toinen osuus: "Eivät jää niin vaatimattomalle tasolle. Olen toisinaan ylpeä niistä, saan niistä hyvin usein mielihyvää, ja tunnen olevani usein muiden yläpuolella näiden ajatusteni ansiosta, lähinnä siinä mielessä siis, että muut eivät pysty luomaan niin rikkaita maailmoja mielessään kuin minä.".
Olet heikoilla sen takia, että olet matkalla kohti suuruudenhulluutta. Tai oikeastaan olet jo siellä, nyt ei puutu juuri muuta kuin että sinusta tulisi yli-ihminen, jumalolento. Vai oletko jo päässyt edes hetkittäin tälle paranoian korkeammalle asteelle?
Niin kauan kun psykoottiset oireet pysyvät epämiellytävinä, motivaatio päästä eroon niistä on tallella. Sitten kun niistä alkaa saada mielihyvää, se on menoa. Siinä ei enää auta minkäälainen järkipuhe. Siinä se sisäisen maailman rikkaus puhkeaa kukkaan, ja jos tuo etäinen maailma jota todellisuudeksi kutsutaan ei miellytä, sen pahempi sille.
Yön aikana vanha perfektionisti minussa rupesi keljuilemaan.
Jos se olisi edes kertonut, mikä vika, olisin noussut kirjoittamaan vaikka kesken unien.
Mutta minä tajusin sen heti aamulla ihan itse! Enksoohyvä!
Joo, pointti on tämä: Kirjoitat, että "ensinnäkään en hyvin todennäköisesti ole tehnyt virhepäätelmää sanoessani mistä hyvänsä ns. "harhaluulostani", että se on (-enemmän tai vähemmän-) epätodennäköinen".
Et varmaankaan tehnyt siinä virhepäätelmää, mutta mistä kummasta olet saanut päähäsi ajatella siten että (lainaan taas): " ... lähes jokainen vastaantulija tarkkailee juuri minua, kirjaa ylös jokaisen liikkeeni ja raportoi psykiatreilleni, kaduilla olevat ihmiset ympärilläni ovat liittoutuneet ja tarkkailevat ja tekevät esim kokeita minulle, esim miten reagoin kun jokin auto matelee ohitseni, työpaikalla(eli mielenterveyskuntoutujien "työpajassa") tarkkailen ihmisten käyttäytymistä, esim mieleeni on juolahtanut teoria, että laiskasti töitä tekevät ja lähelläni olevat pomoni ovatkin psykiatrieni ja jonkinlaisen maailmanlaajuisen tutkijaliittouman salaisia tutkijoita jotka tekevät kaikenlaisia testejä minulle,tarkkailevat yms, naapurini tarkkailevat lähes jatkuvasti jokaista liikettäni kiikarein, mikrofonein, poissa ollessani käyvät tutkimassa asuntoni yms."?
Tässä tapauksessa on herttaisen yhdentekevää oletko, vai etkö ole tehnyt virhepäätelmää noiden ajatusten paikkansapitävyyden todennäköisyydestä. Sinä olet ajatellut niitä, tai sanoisiko niin että ne ovat tunkeneet mieleesi, halusit tai et.
Näin asian sivusta, vaikka hipoen, kirjoitit myös "En pidä mitään todistamatonta totena. Lisäksi, loppujen lopuksi on perusteetonta puhua reaalimaailmaa koskevien havaintojen todenperäisyyksistä muina kuin todennäköisyyksinä.".
Et sinä(kään) pysty kaikessa tässä informaatiotulvassa suodattamaan kaikkea noiden periaatteiden läpi, joten ne eivät kelpaa ohjenuoraksi muuten kuin periaatteessa.
Terkkuja ja jaksamista!
Kirjoitat alkuperäisessä jutussasi että sinua on vaivannut masennus. Minun kolme vuotta kestänyt psykoosini, ja helvettini, talttui kolmessa kuukaudessa masennuslääkkeellä (silloin Zoloft, nykyään Sertralin; sama aine, eri nimi).
Tiedän sen verran näistä psyykenlääkkeistä, että niitä ei Suomi24-palstalta saatujen vinkkien perusteella kirjoiteta, eikä pidäkään kirjoittaa.
Toisaalta taas, kun mielisairaalaan tuodaan aivan sekaisin oleva potilas, häneltä saatetaan kysyä itseltään kumpaa hän mielummin ottaa, masennus- vai psykoosilääkettä. Ihan kuin karkkikaupassa.
Neuroleptit eivät paranna ketään mistään vaivasta. Onneksi viime aikoina markkinoille on tullut sellaisia neuroleptejä, joilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään, joten sivuvaikutuksiakaan ei tule entiseen tapaan.
Ja sinähän et sitäpaitsi voikaan ottaa psykoosilääkkeitä, joten puhupa lääkärisi kanssa jonkun SSRI-lääkkeen sopivuudesta.
Jos tämä lekuri on sitä mieltä, että ei missään tapauksessa, mene toiselle lekurille. Älä kuitenkaan enää kolmannelle...
..on sen edellytys, että puhumme samasta asiasta;
jos keskustelukumppaneiden välisessä keskustelussa käsittelyssä olevien asioiden määritelmät poikkeavat oleellisesti toisistaan, he eivät puhu samasta asiasta(näin minun määritelmäni mukaan);
jos haluamme puhua samoista asioista, on hyvä tarkistaa, että puhumme samoista asioista!
Lainaus
"Sivumennen, mikä ihme siinä on, että jos olet eri mieltä jonkun kanssa, niin tämä toinen rupeaa melkein aina tivaamaan, miten määrittelen tämän tai tuon käsitteen."
Itse kysyn keskustelukumppanilta hänen määritelmiään silloin, kun epäilen keskustelussa ilmenevän erimielisyyden johtuvan juuri määritelmien erilaisuudesta.
Lainaus
"Tekisi jo mieli kysyä, että "miten määrittelet määrittelemisen?"."
En usko että pystyn määrittelemään sitä, sillä jos ryhdyn määrittelemään sitä, siitä tulee epälooginen jo siitä syystä että se ajautuu kehäpäätelmään jossa sanaa itseään käytetään itsensä määrittelyssä, jolloin se on aina ristiriidassa itse asettamiensa vaatimusten kanssa.
Wikipediasta voisin jälleen antaa linkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Määritelmä
joskin, kuten sivulla filosofiaa koskevassa artikkelin arvostelussa, ilmeneekin, se on "sekavaa huttua".
Lainaus
"Sitten tämä toinen osuus: "Eivät jää niin vaatimattomalle tasolle. Olen toisinaan ylpeä niistä, saan niistä hyvin usein mielihyvää, ja tunnen olevani usein muiden yläpuolella näiden ajatusteni ansiosta, lähinnä siinä mielessä siis, että muut eivät pysty luomaan niin rikkaita maailmoja mielessään kuin minä.".
Olet heikoilla sen takia, että olet matkalla kohti suuruudenhulluutta. Tai oikeastaan olet jo siellä, nyt ei puutu juuri muuta kuin että sinusta tulisi yli-ihminen, jumalolento. Vai oletko jo päässyt edes hetkittäin tälle paranoian korkeammalle asteelle?"
Onko suuruudenhulluutta olla (toisinaan) ylpeä omista, todella olemassaolevista, psykologisissa tutkimuksissa todetuista kyvyistään?
Itse katson suuruudenhulluuden edellyttävän paikkaansapitämätöntä käsitystä omista kyvyistään.
Jumalolennoksi tuskin tulen koskaan itseäni luulemaan, katson ko käsitteen olevan määritelmää ja sitä kautta merkitystä vailla.
Olen "päässyt" hetkittäin(humalassa) tilaan jossa tunnen olevani jonkinlainen jumalolento, joskaan selväpäisenä en tällaisia vaivaudu luulemaan.
Lainaus
"Niin kauan kun psykoottiset oireet pysyvät epämiellytävinä, motivaatio päästä eroon niistä on tallella. Sitten kun niistä alkaa saada mielihyvää, se on menoa. Siinä ei enää auta minkäälainen järkipuhe. Siinä se sisäisen maailman rikkaus puhkeaa kukkaan, ja jos tuo etäinen maailma jota todellisuudeksi kutsutaan ei miellytä, sen pahempi sille."
Olen samaa mieltä.
..Viitaten lauseeseesi "Mutta minä tajusin sen heti aamulla ihan itse! Enksoohyvä!"
Perustelusi ovat tietyssä mielessä suhteellisen hyviä, eli siinä,(ja olen samaa mieltä kanssasi siitä) että moni (psykoosin määritelmän unohtanut) psykiatri varmasti yhtyisi niihin.
Mutta edelleen se olennainen juttu; en pidä ajatuksiani tosina.
Myönnän, että ne voivat olla, ja usein hyvin todennäköisesti ovatkin, paikkaansapitämättömiä.
Pelkästään se, että näitä erikoisia ajatuksia tulee päähäni ja että minusta usein tuntuu siltä, että ne ovat tosia, ei tarkoita sitä, että pitäisin niitä tosina;
Joskin meillä näyttää nyt olevan ero seuraavan asian merkityksen ymmärtämisessä:
Minä vaadin, että jos henkilö pitää jotain ajatustaan totena, hän ei kyseenalaista sen paikkaansapitävyyttä.
Sinulle näyttää kirjoituksestasi päätellen riittävän, (lainaten lausettasi)
"Tässä tapauksessa on herttaisen yhdentekevää oletko, vai etkö ole tehnyt virhepäätelmää noiden ajatusten paikkansapitävyyden todennäköisyydestä. Sinä olet ajatellut niitä, tai sanoisiko niin että ne ovat tunkeneet mieleesi, halusit tai et."
että henkilö pitää ajatuksiaan tosina, jos ne tunkevat hänen mieleensä(huom; ymmärrän kyllä ettet pohjimmiltasi tarkoita tätä) halusi hän tai ei.
Lainaus
"Et sinä(kään) pysty kaikessa tässä informaatiotulvassa suodattamaan kaikkea noiden periaatteiden läpi, joten ne eivät kelpaa ohjenuoraksi muuten kuin periaatteessa."
En pystykään, mutta kaikki informaatio ja niistä seuraavat mieleen syntyneet päätelmät ovat näiden periaatteiden herkeämättömän tarkkailun ja kritiikin kohteena.
Ja lisäksi, vaikka näistä periaatteistani huolimatta mieleen tulee myös todennäköisesti tosien asioiden lisäksi todennäköisesti epätosia ajatuksia, en pidä niitä kelpaamattomina sovellettaviksi teorian lisäksi myös käytäntöön.
Sinä näytät olevan eri mieltä.
Kiitos samoin, terkkuja ja jaksamisia!
..lääkkeitä paraikaa(sepram 40mg/vrk) samoin kuin concertaa(amfetamiinin kaltainen, tosin jonkin verran lievempi stimulantti mutta voimakkaampi kuin kofeiini, ei sovellu käytettäväksi samanaikaisesti psykoosin kanssa koska voi pahentaa sitä), ja tarvittaessa iltaisin otan klorpromania(neurolepti, kuten varmaan tiedätkin, ja sopii ihan hyvin minulle unilääketarkoitukseen) 1x50mg unta antamaan, lisäksi unilääkelistasta löytyy melatoniini 3mg/vrk(luonnonhormoni/ravintolisä jota jenkeissä saa ruokakaupan hyllyltä, täällä suomessa reseptilääke, aine kuuluu elimistöjemme perustavaraan) ja ketipinor 25mg/vrk(neurolepti), molemmat tarvittaessa.
Aikoinaan käytin vastentahtoisesti massiivisia määriä Seroquelia joka on sama lääke kuin ketipinor(tosin tuolloin annoksella 800mg/vrk) samoin kuin lukuisia muita neuroleptejä, jotka itse asiassa aiheuttivat EEG:hen (aivosähkökäyrään) poikkeamia tutkitusti(tosin toisena vaihtoehtona todettiin väsymys, mutta tämä ei yhtä todennäköinen vaihtoehto koska ilman seroquel-lääkitystä ei useissa tutkimuksissa havaittu poikkeamia).
Liki kaikkia, jos -pieni- liioittelu sallitaan nyt, mieliala ja -psykoosilääkkeitä on minuun aikoinaan kokeiltu etenkin jälkimmäisten osalta surkealla menestyksellä, edellisten osalta Seroxat aiheutti itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia mutta muut SSRI valmisteet pääasiassa melko hyviä vaikutuksia ilman vakavia haittavaikutuksia.
Oma kokemukseni on, että mielisairaalaan tuotaessa "aivan sekava potilas" häneltä ei kysytä mitä saisi olla lääkkeeksi vaan pakotetaan potilaan mielipidettä ja tahtoa kunnioittamatta syömään antipsykoottisia lääkkeitä, mitä niistä lääkäri on milloinkin loihtinut potilaan ruokalistaan kulinaristisessa mielessään, ja mitään mitä sanot psykoosissa ja muutama vuosi siitä selvittyäsi, ei oteta todesta vaan tulkitaan sairaudentunnottomuudeksi kunnes itse päämäärätietoisesti ja pitkäjänteisesti toisin todistat hakeutumalla muiden, ei-jäävien psykiatrien tutkimuksiin ja hankit heiltä haluamasi diagnoosit ja lausunnot.
Hymyilytti kun luin kertomuksesi,koska ne kuvaavat lähes identtisesti omaa elämääni!
Olen 26 ikänen mies ja oireilut alkoi noin.20 ikäsenä.
Itse en syö lääkkeitä,vaikka niitä välillä on ollutkin,pelkään lääkkeitä muutenkin ja vielä sekotan ne mielikuvituksessani jonkinlaiseksi tutkimuksesi jota minulle tehdään.
Muistan kun tämä alkoi,ajattelin että olen kuin elokuvassa ja kaikki ympärilläni on kulissia ja ystävät näytteliöitä.
Myöhemmin,erakoiduin ja mielikuvitus laukkasi entistä vilkkaammin,juuri mikrofonit,kamerat,naapurit,vastaan tulijat,kaupan kassa yms olivat joko agentteja tai lääkäreitä tarkkailemassa jokaista liikettäni,itselläni elämä kävi hankalaksi.
Paniikki häiriöt,sos.til.pelot,masennus,jopa itsemurha ajatukset kävi mielessä mutta itsarit jäi pois kun kerran oli lähellä mutta koko kroppa meni veteläks ja itku pääsi,ymmärsin etten pysty sitä tekemään vaan jotenkin on selvittävä!
No jotenkin olen selvinnyt ja taistellut päivä päivältä eteen päin,ilman lääkäreitä ja lääkkeitä!
Joskus pelko tilat oli niin pahat että suunnilleen sängyn alla köhötti vuorokauden,ovikellon soidessa sydän meinas räjähtää rinnasta.
nykyään,noin 6 vuoden jälkeen oireitten alkamisesta olen suht hyvillä raiteilla,olen käynyt niin tuhat teoriaa ja analysoinnut asioita sisältä kuin ulkoa,ymmärtänyt että minun sisäiset pelot johtivat tähän ja minun on opeteltava kohtaamaan ne pelot!
Vaikkei se tapahdukaan päivässä niin pienetkin asiat minkä yli kykenen on suuri voitto,silloin tällöin masennus yhä iskee kovasti mutta opetellun analyyttisen mielen ansiosta pääsen sen ylitse nopeasti,ainut mikä vielä pitää ns.erakoituna on sos.til.pelot koska en osaa kommunikoida enää ihmisten kanssa niin hyvin..
Niin vastaan tulijoiden tuijottelut analysoin niin että kun ihminen on sosiaallinen ja kommunikoi koko ajan monella tapaa ja vastaan tulijan katseet etsii omaa katsetta,hymyt hymyä jne.
Että semmosta,kiva kuitenkin tavata vaikka näin netissä toinen samalainen mielikuvitus seikkailia :)
Ei tää ole hulluutta,olen sitäkin analysoinnut ja tullut siihen päätökseen hulluudesta tai sen rajasta,silloin ihmisen ajatukset tulee ulos nahoista,eli ei riitä energia käsittelemään tiedon määrää millään lailla ja mopo lähtee käsistä,ihminen tarvitsee vastavoimaa kaikelle muutoin energia loppuu,jotenkin näin minä ajattelin.
>Ei tää ole hulluutta,olen sitäkin analysoinnut ja tullut siihen päätökseen hulluudesta tai sen rajasta,silloin ihmisen ajatukset tulee ulos nahoista,eli ei riitä energia käsittelemään tiedon määrää millään lailla ja mopo lähtee käsistä,ihminen tarvitsee vastavoimaa kaikelle muutoin energia loppuu,jotenkin näin minä ajattelin.>
Samaa mieltä ollaan. :)
Kiva tosiaan kuulla että on muitakin mielikuvitus seikkalioita jotka ei ole hulluja sanan varsinaisessa merkityksessä.
Liekö meitä itseään hulluiksi luulleita/luulevia tervejärkisiä paljonkin(?) =)
et todellakaan ole, koska tiedät sen olevan vain mielikuvituksesi tuotosta. Lähinnä se kuulostaa pakko-ajatuksilta, eli et pääse epämiellyttävistä ajatuksista koskaan eroon.
Minulla on sikäli samantyyppisiä oireita, että kuvittelen ihmisten aina ajattelevan minusta pahaa. Se juontanee juurensa jo lapsuuteeni, jolloin eräs "kaverini" meni paljastamaan ihastukseni koko luokalle ja sen jälkeen pulpettini tutkittiin läpikotaisin ja voi että siitä ihastuksesta piikiteltiin. Myöhemmällä iällä sattui vastaava tapaus, jossa olen 100% varma, että eräs ex ihastukseni hakkeroi koneelleni ja kyttäsi tekemisiäni. En viitsinyt asiaa ruveta tutkimaan lain voimin, sillä minut olisi taatusti leimattu skitsoksi.
Hiljakkoin baarin tanssilattialla kaksi tyttöä kyyli minua ja ihan kuin olisin kuullut heidän sanovan, että tuossa on tuo.... eli sukunimeni.En ole tästä ollenkaan varma, mutta en yhtään ihmettelisi.
asiasi vaatii. On ihan selvää, ettet ihan "terveiden kirjoissa" ole, mutta tällä palstalla ei voida diagnoosia tai hoito-ohjeita antaa. Parasta olisi, että etsitit psykiatrin, johon itse kykenet luottamaan ja jolle voisit kertoa kaiken tämän. Ei ole muita tapoja selvittää tilannettasi. Usko pois!
p.s. Psykiatreissakin on ihan kunnon ihmisiä, harvemmin niitä vain on julkisella puolella. Jos rahasi vaan riittävät niin kokeile yksityisiä (joskus joutuu kokeilemaan useampaakin), he "joutuvat" olemaan inhimillisiä ja ymmärtäväisiä ihan eri tavalla kuin julkiset.
..mahdollisuus lähinnä toisinaan huolettaa, olen lukenut skitsofreniasta ja nämä oireet näyttävät sopivan (paranemisennusteiltaan huonoon) skitsofreenikkojen ryhmään jossa oireet alkavat pikkuhiljaa ollen pääasiassa nk. negatiivisia oireita, ajattelun ja havainnoinnin muutoksia jne.
Toisaalta yleensä olen sitä mieltä että minä vain olen tällainen, ja oireet liittyvät lähinnä masennukseen, paniikkihäiriöön ja neuroottisuuteen.
Selvitystähän asiassa toki tarvitaan, omankin mielenrauhan edistämiseksi.
Josko yrittäisin kokeilla mainitsemaasi yksityistä puolta..
Suomessa suht terveitäkin ihmisiä diagnosoidaan ilman suurempia suruja maanis-depressiivisiksi, miksi sitten ei myös skitsofreenikoiksi.
Mistä sinun arkipäiväsi koostuvat? Tapaatko ihmisiä muualla kuin töissä ja foorumeilla?
En suosittele, että menet tuhlaamaan rahojasi yksityiselle liiaksi, kun sitten huomataankin, että kas, ongelma oli minun ympäristössäni ei minun omassa päässäni.
Luulen, että oleskelet pääkaupunkiseudulla, olenko oikeassa? Olen tulossa sinne päin vloppuna, haluatko reaalimaailmallista jutteluseuraa? Tapauksesi on niin samantyyppinen omani kanssa. Jos siis olet liikkeellä jossain kaupungilla, niin voidaan törmätä ja jutella hetki. Huvittaako?
..Suunnilleen seuraavanlaisesti:
Aamulla herään kämpillä(asun yksin), ensitöikseni syön masennus ja -ADHD lääkkeet ja otan joskus jotain syötävää, jonka jälkeen työt alkavat (erilaisten mielenterveys yms -kuntoutujien työkeskuksessa), jonne tulen yleensä myöhässä jos satun ylipäätään tulemaan.. Aika kuluu liukuhihnahommissa ja lähinnä nukkuessa.. Kenties pari sanaa tulee vaihdettua tietyn keski-ikäisen ihmisen kanssa, esim politiikasta.. Muutoin en töissä kommunikoi juuri kenenkään kanssa, ei oikein kiinnosta ottaa kantaa niin turhanpäiväisiin puheenaiheisiin..
Iltapäivällä työt loppuu, suuntaan kämpille pelailemaan pelejä ja nettiin, välillä käyn kotona vanhempien luona(asuvat muutamien kilometrien päässä omasta asunnostani) ammuskelemassa tarkkuusammuntaa(en kuitenkaan ole Auvinen vaikka monella varmasti tuleekin asia mieleen) -ilmakiväärillä-, toisinaan vaihdan pari sanaa porukoiden ja sisarusten kesken lähinnä matemaattisista yms pulmista, politiikasta, eri tieteistä.. Syön silloin kun muistan eli harvoin, toisinaan olen nälkäkuoleman partaalla..
Illalla/yöllä/aamulla otan toisinaan kaljan tai pari asunnollani, katselen telkkaria ja surffaan netissä, pohdiskelen kaikenlaisia ongelmia, syön unilääkkeitä ja sammun sänkyyn.
En asu pk-seudulla, pikemminkin oulun seudulla..
Mutta toki huvittaisi tavata samantyyppinen tapaus kuin minä, eihän tässä periaatteessa erakoita olla!
kaukana täältä.
Varaa aika terveyskeskukseen. Sano aikaa varatessasi, että epäilet olevasi psykoottinen.
"piipaa, poliisiauto pörrää, lehdistö paikalle. Huhuu, onko täällä jotain nähtävää? Mitä täällä tapahtuu? Uusi kouluampujako? Missä haavoittuneet? Minne ne haudataan? Mitä mitään, reportteri, minne mun kynä unohtui, ai kas tossa on se mikki. "No niin, olemme nyt täällä luultavasti uuden kouluampujan asunnolla. Jälkiä ei näy, ei verijälkiä eikä sormenjälkiä. Hei, kamerat, tänne päin nyt, mun housut ei näy tarpeeksi siististi kuvassa!!!"
Luuletko, tai luuleeko kukaan muukaan, että kouluampujat ovat psykoottisia? Kysyn tätä ihan vakavissani.
hitunen on tietoakin mukana.
Sinä voisit varmastikin perustella luulosi jotenkin, jos osaat.
perustele.
Perustelusi kiinnostaisivat varmasti muitakin kuin minua - tai sitten ei. Vaikeatahan se perustelu sinulle varmasti onkin, kun ET PYSTY sitä tekemään. Kysymys ei ole minusta. Niin se on.
Ja se näkyy papereissasi lopun ikääsi (ja kohtelu tulee olemaan sitä luokkaa). Varaa aika yksityiselle psykiatrille ja puhu vaikka niitä näitä hänelle, kunnes tiedät voitko luottaa häneen, vai onko hän sarjassa "puupäät päät kallellaan kysymyksellään "miltä sinusta nyt tuntuu". Fiksu ihminen paljastuu kyllä jo muutaman lauseen jälkeen.
Tsemppiä sinulle!
Olet umpihullu!
ja originellin Psykopatologian viesti. Kukaan ei ole umpihullu. Kaikki ovat parannettavissa tai voivat parantua itsellään.
No minun mielestäni olet vaan ollut selkeästi traumautunut tuosta laitos jupakasta,lisäksi jos syöt jotain lääkkeitä?ne voi aiheuta semmoista ajatusten lukkiutumista,että jäät ikäänkuin paikoilleen veivaamaan jotain ajatuksia,olkoon ne mitä vain..
kannattaa mielestäni käsitellä noita kokemuksia jollain tavalla.tosi rankkaa on sullakin ollut.
Mutta varo menemästä lääkäriin,kun ne sulla varmaan diagnosoisi paranoidin skitsofrnian heti,jos selittäisit noita juttuja:)koita vaikka vaihtoehtoisia hoitoja