Advaita Vedanta

Joo.. olen itse lukenut Ramana Maharshin kirjan sekä Nisargadatta Maharajin kirjan. Tosi niukasti on tietoa. :(

ihmettelijä231 kirjoitti:

Joo.. olen itse lukenut Ramana Maharshin kirjan sekä Nisargadatta Maharajin kirjan. Tosi niukasti on tietoa. :(

Nuukasti löytyy.

Vaihtoehdoksi ei taida löytyä muuta vaihtoehtoa kuin tyhjentää mieli ajatuksista.

Ja kun se on tyhjä niin "ollaan" advaita tilassa.

ihmettelijä231 kirjoitti:

Joo.. olen itse lukenut Ramana Maharshin kirjan sekä Nisargadatta Maharajin kirjan. Tosi niukasti on tietoa. :(

Krishnaliikkeellä on suomenkielinen Bhagavad-Gita,jossa on myös sanasta sanaan käännös. Jos olet kiinnostunut empiiriseen tutkimiseen tai filosofiseen pohdintaan, niin tuo teos soveltuu siihen.

Bhagavad Gitan puhujan, Krishnan, mukaan tämän kirjan perimmäinen tarkoitus on oivaltaa Hänet Korkeimpana Jumalana ja palata takaisin Hänen luokseen ikuiseen maailmaan:

mam upetya punar janma
duhkhalayam asasvatam
napnuvanti mahatmanah
samsiddhim paramam gatah

"Minut saavutettuaan antaumukselliset joogit, nuo suuret sielut, eivät milloinkaan enää palaa tähän väliaikaiseen maailmaan, joka on täynnä kärsimystä, sillä he ovat saavuttaneet korkeimman täydellistymän" (BG 8.15)

Krishnaliike edustaa dvaita-advaita koulukuntaa (acintya bheda-abheda-tattva). Jumalan samanaikaisesta ykseydestä ja erillisyydestä Krishna puhuu gitassa mm. näin:

purusah sa parah partha...

"Kaikkia muita olentoja mahtavampi Jumaluuden Ylin Persoonallisuus voidaan saavuttaa puhtaan antaumuksen avulla. Vaikka Hän onkin läsnä omilla asuinsijoillaan, Hän vallitsee kaikkialla, ja kaikkeus lepää Hänessä".


BhagavadGita Online, lue ilmaiseksi:
http://downloads.krishna.com/BBT_books/index.html

Gita kirjoitti:

Krishnaliikkeellä on suomenkielinen Bhagavad-Gita,jossa on myös sanasta sanaan käännös. Jos olet kiinnostunut empiiriseen tutkimiseen tai filosofiseen pohdintaan, niin tuo teos soveltuu siihen.

Bhagavad Gitan puhujan, Krishnan, mukaan tämän kirjan perimmäinen tarkoitus on oivaltaa Hänet Korkeimpana Jumalana ja palata takaisin Hänen luokseen ikuiseen maailmaan:

mam upetya punar janma
duhkhalayam asasvatam
napnuvanti mahatmanah
samsiddhim paramam gatah

"Minut saavutettuaan antaumukselliset joogit, nuo suuret sielut, eivät milloinkaan enää palaa tähän väliaikaiseen maailmaan, joka on täynnä kärsimystä, sillä he ovat saavuttaneet korkeimman täydellistymän" (BG 8.15)

Krishnaliike edustaa dvaita-advaita koulukuntaa (acintya bheda-abheda-tattva). Jumalan samanaikaisesta ykseydestä ja erillisyydestä Krishna puhuu gitassa mm. näin:

purusah sa parah partha...

"Kaikkia muita olentoja mahtavampi Jumaluuden Ylin Persoonallisuus voidaan saavuttaa puhtaan antaumuksen avulla. Vaikka Hän onkin läsnä omilla asuinsijoillaan, Hän vallitsee kaikkialla, ja kaikkeus lepää Hänessä".


BhagavadGita Online, lue ilmaiseksi:
http://downloads.krishna.com/BBT_books/index.html

Lue lisää

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että krisnalaisten käyttämä Bhagavad-Gita ei ole totuuden mukainen, vaan siihen on sotkettu krinaliikkeen perustajan omia mielipiteitä ja uskomuksia. Bhagavad-Gitasta on hyvin monia erilaisia käännöksiä ja selitysteoksia. Kannattaa suhtautua kriittisesti ainakin tuon krisnojen teokseen, koska se ei edusta yleistä hindulaista kantaa teoksen sisällöstä.

ollaan.. kirjoitti:

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että krisnalaisten käyttämä Bhagavad-Gita ei ole totuuden mukainen, vaan siihen on sotkettu krinaliikkeen perustajan omia mielipiteitä ja uskomuksia. Bhagavad-Gitasta on hyvin monia erilaisia käännöksiä ja selitysteoksia. Kannattaa suhtautua kriittisesti ainakin tuon krisnojen teokseen, koska se ei edusta yleistä hindulaista kantaa teoksen sisällöstä.

Lue lisää

Kiitos kun esitit tuon epäilyn, sitä varten nämä foorumit ovat. :)

Srila Bhaktivedanta Swami Prabhupada on sisällyttänyt sanasta sanaan käännöksen kirjoihinsa siitäkin syystä että jokainen voi itse katsoa onko käännös "alkuperäisen mukainen" tai "kyseessä olevan teoksen henkinen". Voit itse tutkia gitaa, käy vaikka Krishnaliikkeen kirjastossa Ruoholahdenkadulla Helsingissä.

Voit tietenkin huijata itseäsi ja halutessasi yhtyä persoonattomuusfilosofien mielipiteeseen kun he sanovat "ei Krishnalle vaan persoonattomalle Krishnan sisällä, kun Krishna sanoo Bhagavad Gitassa nimenomaan "mam", Minä. Se olisi kuitenkin tekstin vääristämistä.

Korkein Henkilö hallitsee energioitaan, ja kaiken alkulähteellä ei voi olla vähemmän ominaisuuksia kuin emanaatiolla.

bhaktya mam abhijanati
yavan yas casmi tattvatah
tato mam tattvato jnatva
visate tad anantaram

bhaktya - puhtaalla antaumuksellisella palvelulla,; mam - minut; abhijanati - voidaan tuntea; yavan - niin paljon kuin; yah ca asmi - kuten Minä olen; tattvatah - totuudessa; tatah - sen jälkeen; mam - Minut; tattvatah - totuudessa; jnatva - tuntien; visate - hän astuu; tat-anantaram - sen jälkeen

"Minun todellinen olemukseni Jumaluuden Ylimpänä Persoonallisuutena voidaan ymmärtää vain antaumuksellisella palvelulla. Ja kun ihminen on sitten täysin tietoinen Minusta tuollaisen antaumuksen ansiosta, hän voi astua Jumalan valtakuntaan".

Tässä pieni ote niistä lukuisista eri alojen professoreista jne jotka arvostavat korkealle Srila Prabhupadan työn tämän käännöksen parissa:

BHAGAVAD-GITA AS IT IS

"No work in all Indian literature is more quoted, because none is better loved, in the West, than the Bhagavad-gita. Translation of such a work demands not only knowledge of Sanskrit, but an inward sympathy with the theme and a verbal artistry. For the poem is a symphony in which God is seen in all things....The Swami does a real service for students by investing the beloved Indian epic with fresh meaning. Whatever our outlook may be, we should all be grateful for the labor that has lead to this illuminating work."

Dr. Geddes MacGregor,
Emeritus Distinguished Professor of Philosophy
University of Southern California

"The Gita can be seen as the main literary support for the great religious civilization of India, the oldest surviving culture in the world. The present translation and commentary is another manifestation of the permanent living importance of the Gita."

Thomas Merton,
Theologian

"I am most impressed with A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada's scholarly and authoritative edition of Bhagavad-gita. It is a most valuable work for the scholar as well as the layman and is of great utility as a reference book as well as a textbook. I promptly recommend this edition to my students. It is a beautifully done book."

Dr. Samuel D. Atkins
Professor of Sanskrit, Princeton University

"...As a successor in direct line from Caitanya, the author of Bhagavad-gita As It Is is entitled, according to Indian custom, to the majestic title of His Divine Grace A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada. The great interest that his reading of the Bhagavad-gita holds for us is that it offers us an authorized interpretation according to the principles of the Caitanya tradition."

Olivier Lacombe
Professor of Sanskrit and Indology, Sorbonne University, Paris

"I have had the opportunity of examining several volumes published by the Bhaktivedanta Book Trust and have found them to be of excellent quality and of great value for use in college classes on Indian religions. This is particularly true of the BBT edition and translation of the Bhagavad-gita."

Dr. Frederick B. Underwood
Professor of Religion, Columbia University

"...If truth is what works, as Pierce and the pragmatists insist, there must be a kind of truth in the Bhagavad-gita As It Is, since those who follow its teachings display a joyous serenity usually missing in the bleak and strident lives of contemporary people."

Dr. Elwin H. Powell
Professor of Sociology
State University of New York, Buffalo

"There is little question that this edition is one of the best books available on the Gita and devotion. Prabhupada's translation is an ideal blend of literal accuracy and religious insight."

Dr. Thomas J. Hopkins
Professor of Religion, Franklin and Marshall College

"The Bhagavad-gita, one of the great spiritual texts, is not as yet a common part of our cultural milieu. This is probably less because it is alien per se than because we have lacked just the kind of close interpretative commentary upon it that Swami Bhaktivedanta has here provided, a commentary written from not only a scholar's but a practitioner's, a dedicated lifelong devotee's point of view."

Denise Levertov,
Poet

ollaan.. kirjoitti:

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että krisnalaisten käyttämä Bhagavad-Gita ei ole totuuden mukainen, vaan siihen on sotkettu krinaliikkeen perustajan omia mielipiteitä ja uskomuksia. Bhagavad-Gitasta on hyvin monia erilaisia käännöksiä ja selitysteoksia. Kannattaa suhtautua kriittisesti ainakin tuon krisnojen teokseen, koska se ei edusta yleistä hindulaista kantaa teoksen sisällöstä.

Lue lisää

Jos viitsisit tutkia taustoja, niin nuo kristityt indologit haluavat esittää että ei ole mitään muuta Jumalkeskeistä uskontoa kuin Kristinusko.

Tämän outouden näkee jopa tällä foorumilla, vain kristinuskon osastolla on jaosto "Jumala".

Näin he laittavat persoonattomuusfilosofien argumentit Jumalkeskeisten edelle, siitäkin huolimatta että juuri BhagavadGita on ainoa kirja jonka Jumala on henkilökohtaisesti puhunut.

Jos tulisi yleiseen tietoon että on olemassa raamattua paljon selkeämpi teologinen lähde, jonka historia ei ole mustunut invisaatioilla ja vastaavilla kauheuksilla, papit ja kardinaalit menettäisivät osittain ELINKEINONSA.
Mieti sitä.

Tässä eräs kardinaali väittelee Krishnaliikkeen perustaja-Gurun kanssa lihansyönnistä. Ei välitetä kardinaalin käytöksestä joka kieltämättä johtuu vieraan kielen käyttämisestä keskustelussa.
http://www.youtube.com/watch?v=Rw0c9Lz5m2k

Tämä sama kardinaali löytyi kuolleena ilotalosta:
http://www.catholicvoice.co.uk/brokencross/PartSeven.htm

Mutta se mitä hän sanoo on shokeeraavaa - eläimet ovat vain materiaa, niillä ei ole sielua...

Miten sitten ihmisellä on sielu - eläin pelkää ihminen pelkää eläin lisääntyy ihminen lisääntyy eläin ratkoo ongelmia ihminen ratkoo ongelmia.

Tuo on varmaan miten kristitty Bush voi tappaa miljoonia muslimeja koska haluaa öljyrikkaudet, ja ai niin,voihan sitä inkvisaatiota harjoittaa uudestaan, nyt kun on olemassa maailman paras kidutusväline, köyhdytetty uraani...

Krishna sanoo Bhagavad-Gitassa että hän on kaikkien elävien olentojen siemenen antava isä.

Mieti sitä jos Sinulla on lemmikkieläin, voisit yhtä hyvin hankkia koirarobottilelun, kardinaalin mielestä:

Indologit kirjoitti:

Jos viitsisit tutkia taustoja, niin nuo kristityt indologit haluavat esittää että ei ole mitään muuta Jumalkeskeistä uskontoa kuin Kristinusko.

Tämän outouden näkee jopa tällä foorumilla, vain kristinuskon osastolla on jaosto "Jumala".

Näin he laittavat persoonattomuusfilosofien argumentit Jumalkeskeisten edelle, siitäkin huolimatta että juuri BhagavadGita on ainoa kirja jonka Jumala on henkilökohtaisesti puhunut.

Jos tulisi yleiseen tietoon että on olemassa raamattua paljon selkeämpi teologinen lähde, jonka historia ei ole mustunut invisaatioilla ja vastaavilla kauheuksilla, papit ja kardinaalit menettäisivät osittain ELINKEINONSA.
Mieti sitä.

Tässä eräs kardinaali väittelee Krishnaliikkeen perustaja-Gurun kanssa lihansyönnistä. Ei välitetä kardinaalin käytöksestä joka kieltämättä johtuu vieraan kielen käyttämisestä keskustelussa.
http://www.youtube.com/watch?v=Rw0c9Lz5m2k

Tämä sama kardinaali löytyi kuolleena ilotalosta:
http://www.catholicvoice.co.uk/brokencross/PartSeven.htm

Mutta se mitä hän sanoo on shokeeraavaa - eläimet ovat vain materiaa, niillä ei ole sielua...

Miten sitten ihmisellä on sielu - eläin pelkää ihminen pelkää eläin lisääntyy ihminen lisääntyy eläin ratkoo ongelmia ihminen ratkoo ongelmia.

Tuo on varmaan miten kristitty Bush voi tappaa miljoonia muslimeja koska haluaa öljyrikkaudet, ja ai niin,voihan sitä inkvisaatiota harjoittaa uudestaan, nyt kun on olemassa maailman paras kidutusväline, köyhdytetty uraani...

Krishna sanoo Bhagavad-Gitassa että hän on kaikkien elävien olentojen siemenen antava isä.

Mieti sitä jos Sinulla on lemmikkieläin, voisit yhtä hyvin hankkia koirarobottilelun, kardinaalin mielestä:

Lue lisää

En puhu kristityista, en mitään kristinuskoon liittyvästä. Yleinen käsitys hindulaisuuden tutkijoiden ja myös hindujen itsensä parissa on, että krisnalaisuus ei ole varsinaista hindulaisuutta, ja että heidän Bhagavad-Gitansa sisältää muutakin kuin kuin Bhagavad-Gita alkuperäisessä tarkoituksessaan.

Hindulaisuudessahan ei ole mitään yhtä ja oikeaa oppisuuntaa, eikä sitä kukaan määrittele, joten mahtuuhan sinne krisnalaisuuskin. Krisnalaisuudessa on kuitenkin paljon sellaista, mitä ei yleensä pidetä hindulaisuutena. Tutustu vaikka alan yleisteoksiin.

Indologit kirjoitti:

Jos viitsisit tutkia taustoja, niin nuo kristityt indologit haluavat esittää että ei ole mitään muuta Jumalkeskeistä uskontoa kuin Kristinusko.

Tämän outouden näkee jopa tällä foorumilla, vain kristinuskon osastolla on jaosto "Jumala".

Näin he laittavat persoonattomuusfilosofien argumentit Jumalkeskeisten edelle, siitäkin huolimatta että juuri BhagavadGita on ainoa kirja jonka Jumala on henkilökohtaisesti puhunut.

Jos tulisi yleiseen tietoon että on olemassa raamattua paljon selkeämpi teologinen lähde, jonka historia ei ole mustunut invisaatioilla ja vastaavilla kauheuksilla, papit ja kardinaalit menettäisivät osittain ELINKEINONSA.
Mieti sitä.

Tässä eräs kardinaali väittelee Krishnaliikkeen perustaja-Gurun kanssa lihansyönnistä. Ei välitetä kardinaalin käytöksestä joka kieltämättä johtuu vieraan kielen käyttämisestä keskustelussa.
http://www.youtube.com/watch?v=Rw0c9Lz5m2k

Tämä sama kardinaali löytyi kuolleena ilotalosta:
http://www.catholicvoice.co.uk/brokencross/PartSeven.htm

Mutta se mitä hän sanoo on shokeeraavaa - eläimet ovat vain materiaa, niillä ei ole sielua...

Miten sitten ihmisellä on sielu - eläin pelkää ihminen pelkää eläin lisääntyy ihminen lisääntyy eläin ratkoo ongelmia ihminen ratkoo ongelmia.

Tuo on varmaan miten kristitty Bush voi tappaa miljoonia muslimeja koska haluaa öljyrikkaudet, ja ai niin,voihan sitä inkvisaatiota harjoittaa uudestaan, nyt kun on olemassa maailman paras kidutusväline, köyhdytetty uraani...

Krishna sanoo Bhagavad-Gitassa että hän on kaikkien elävien olentojen siemenen antava isä.

Mieti sitä jos Sinulla on lemmikkieläin, voisit yhtä hyvin hankkia koirarobottilelun, kardinaalin mielestä:

Lue lisää

En yhtään kyseenalaista Krishnan tai Bhagavad-Gitan sanomaa, mutta hindulaisuudessa Krishna ei ole pääjumala, kuten se on krisnalaisuudessa. Hindulaisuudessa Krishna on yhden kolmesta pääjumalasta, Vishnun inkarnaatio ja siinä ominaisuudessa nuokin mainitsemasi sanat "Krishna sanoo Bhagavad-Gitassa että hän on kaikkien elävien olentojen siemenen antava isä." ovat Vishnun sanoja. Tai jos vielä pitemmälle viedään, niin sen yhden ja kaiken kattavan Jumalan sanoja.

Hindulaisuudessa on yksi ainoa jumala, Brahman, maailman sielu, joka on niin pyhä, ettei sitä voi palvoja. Siksi on paljon erilaisia jumaluuden ilmenemismuotoja, joita voidaan pitää palvonnan kohteena. Pääjumalia on kolme: Brahma (luoja-jumala), Vishnu (säilyttävä jumala) ja Shiva (tuhoava ja uudelleen luova jumala). Vishnulla on 10 eri ilmenemismuotoa, inkarnaatiota, joista Krisna on yksi, toki pidetty ja arvotettu, mutta vain yksi.

Tarve julistaa Krishna tai kukaan muukaan jumalista yhdeksi ja ainoaksi ei kuulu hindulaisuuteen. Krisnaliikkeen kaltainen palvonta on hindulaisuuden sovittamista länsimaiseen uskontomuottiin ja sellaisena se tekee vääryyttä hindulaisuudelle.

epäile kirjoitti:

En yhtään kyseenalaista Krishnan tai Bhagavad-Gitan sanomaa, mutta hindulaisuudessa Krishna ei ole pääjumala, kuten se on krisnalaisuudessa. Hindulaisuudessa Krishna on yhden kolmesta pääjumalasta, Vishnun inkarnaatio ja siinä ominaisuudessa nuokin mainitsemasi sanat "Krishna sanoo Bhagavad-Gitassa että hän on kaikkien elävien olentojen siemenen antava isä." ovat Vishnun sanoja. Tai jos vielä pitemmälle viedään, niin sen yhden ja kaiken kattavan Jumalan sanoja.

Hindulaisuudessa on yksi ainoa jumala, Brahman, maailman sielu, joka on niin pyhä, ettei sitä voi palvoja. Siksi on paljon erilaisia jumaluuden ilmenemismuotoja, joita voidaan pitää palvonnan kohteena. Pääjumalia on kolme: Brahma (luoja-jumala), Vishnu (säilyttävä jumala) ja Shiva (tuhoava ja uudelleen luova jumala). Vishnulla on 10 eri ilmenemismuotoa, inkarnaatiota, joista Krisna on yksi, toki pidetty ja arvotettu, mutta vain yksi.

Tarve julistaa Krishna tai kukaan muukaan jumalista yhdeksi ja ainoaksi ei kuulu hindulaisuuteen. Krisnaliikkeen kaltainen palvonta on hindulaisuuden sovittamista länsimaiseen uskontomuottiin ja sellaisena se tekee vääryyttä hindulaisuudelle.

Lue lisää

Kiitos puheenvuorostasi. Vastaan tässä joihinkin asioihin rajallisen kyvykkyyteni ja ajankäytön merkeissä.

Muuten puhut mielenkiintoisesta aiheesta, mutta lausuntosi on täynnä asiavirheitä ja kristittyjen indologien aivopesua. Yksi esimerkki:

Se että Hare Krishna matkisi länsimaista uskontomuottia ei todellakaan pidä paikkaansa. Vishnu Korkeimpana Jumalana ja kaikkien puolijumalien palvonnan kohteena vahvistetaan jo Rig Vedassa.

Vasta Sankaracarya toi kristittyjen indologien siteeraaman persoonattomuusfilosofian laajempaan tietoisuuteen, vastauksena leviävälle buddhismille.

Lue niistä loogisista sudenkuopista jotka jo itsessään viittaavat siihen että persoonattomuusfilosofia ei voi kuvata korkeinta totuutta:

http://www.harekrishnatemple.com/bhakta/chapter21.html

Taidat olla oikeassa Hare Krishnan ja nykyään vallitsevan hindukäsityksen eroista. Hare Krishna-uskontoa harjoittava ei MISSÄÄN NIMESSÄ halua sulautua korkeimpaan eikä suorita riittejä saadakseen aineellisia etuja.

Krishnaliike opettaa käytännössä itsensä ja Jumalan oivaltamisen tiedettä. Ei ole todellista itsensä oivaltamista ilman Jumalan oivaltamista.

Kyse on korkeimman tiedemiehen, Krishnan, antamasta tieteellisestä menetelmästä oppia tuntemaan Hänet.

Seuraavassa linkki luentoon, jonka antoi kirjan "The Scientific Basis of Krishna Consciousness" kirjoittaja. Hän on myös Krishnaliikkeen tieteellisen haaran, Bhaktivedanta Instituutin, perustaja:

http://www.dandavats.com/?p=1935

Hinduismin käsitys siitä kuka on korkein on merkityksetön, koska sana hindu kuvaa kansaa toisella puolella jokea. Hindu-rotu -nimitykseen mahtuu ateisteja, durga-palvojia, Shaivaitteja, Hare Krishnoja, käärmeenpalvojia jne. Se on vähän sama kun kutsumme amerikassa asuvia jenkeiksi.

Tärkeää Hare Krishna -uskonnon kannalta on se mitä Veda-kirjat, jotka ovat suurelle osalle hinduja auktoriteetti elämän totuuksien suhteen, sanovat asiasta.

Siksi Krishna-liike on julkaissut mm. Bhagavad Gita Kuten Se On.

Krishnan puhuma kirja on vihdoinkin sellaisen henkilön kääntämä ja kommentoima joka kuuluu Krishnasta lähtöisin olevaan oppilasketjuun ja joka tuntee Krishnan sekä Hänen toiveensa.

Lukuisat sanskriitin, uskonnon, filosofian ja sosiologian tohtorit ovatkin ylistäneet Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kirjoja:
http://www.asitis.com/reviews/

Luuletko itse että esimerkiksi tuulivoimalayhtiö tai kunnolla toimivan sähköauton keksinyt yritys saisi objektiivisen kohtelun jos siitä kirjoittaisi vaikkapa Exxonin tai Shellin johtoportaassa istuva? Kun materialistinen ihminen kirjoittaa yliaistillisesta asiasta, yritys on tuomittu epäonnistumaan.

Tilanne on sama jos persoonattomuusfilosofi, toisen uskonnon kannattaja tai empiirinen tutkija kääntää tai tulkitsee Bhagavad-Gitaa.

Joko viitekehykset eivät riitä ymmärtämään mitä Krishna sanoo tai on oma lehmä ojassa.

Kun sanot että Krishna ei puhu Bhagavad-Gitassa vaan Vishnu, on kyse aineellisten aivojen yrityksestä ymmärtää yliaistillista totuutta.
Tällainen yritys on tuomittu epäonnistumaan.

Srila Rupa Goswamin Bhakti-Rasamrita-Sindhussa on yksityiskohtaiset kuvaukset Vishnun ominaisuuksista ja Krishnan ominaisuuksista. Krishnalla on enemmän ominaisuuksia kuin Vishnulla. Tässä osa listasta. Ensimmäiset 50 ominaisuutta, jotka ovat kaikilla elävillä olennoilla, sekä ominaisuudet 51 - 55, jotka ovat ainakin osittain puolijumalilla, on jätetty pois tästä. Löydät ne allaolevasta linkistä:
LÄHDE: http://vedabase.net/nod/21/en

Narayana on yksi Vishnun nimistä (vishnu-sahasra-nama).

...Kṛṣṇa also possesses five other qualities, which are manifest in the body of Nārāyaṇa, and they are listed as follows. (56) He has inconceivable potency. (57) Uncountable universes generate from His body. (58) He is the original source of all incarnations. (59) He is the giver of salvation to the enemies whom He kills. (60) He is the attractor of liberated souls. All these transcendental qualities are manifest wonderfully in the personal feature of Lord Kṛṣṇa.

Besides these sixty transcendental qualities, Kṛṣṇa has four more, which are not manifest even in the Nārāyaṇa form of Godhead, what to speak of the demigods or living entities. They are as follows. (61) He is the performer of wonderful varieties of pastimes (especially His childhood pastimes). (62) He is surrounded by devotees endowed with wonderful love of Godhead. (63) He can attract all living entities all over the universes by playing on His flute. (64) He has a wonderful excellence of beauty which cannot be rivaled anywhere in the creation.

Adding to the list these four exceptional qualities of Kṛṣṇa, it is to be understood that the aggregate number of qualities of Kṛṣṇa is sixty-four. Śrīla Rūpa Gosvāmī has attempted to give evidences from various scriptures about all sixty-four qualities present in the person of the Supreme Lord...

Voit itse tutkia esimerkiksi Rig Vedaa, Brahma Samhitaa tai Bhagavat Puranaa, ja huomata että Krishna eli Vishnu on veda-kirjojen mukaan Absoluuttinen Totuus ja Jumaluuden Ylin Persoonallisuus:

http://www.theholidayspot.com/janmashtami/krishna_the_lord.htm

Brahma Samhita:

ishvara parama krsna
sac cid ananda vigraha
anadir adir govinda
sarva karana karanam

"Krishna on Korkein Herra
Hänen muotonsa on ikuinen, kaikkitietävä ja yliaistillisen hurmion ja rakkauden tyyssija
Govinda on ikuinen, kaiken olemssaolevan lähde ja alkujuuri
Hän on kaikkien syitten alkusyy

Govinda on yksi Krishnan nimistä, tarkoittaa bramiinien suojelijaa ja häntä joka kykenee tyydyttämään kaikki elävät olennot.

Toivottavasti tämä antoi Sinulle viitekehyksiä tutkia asiaa edelleen, kiitos.

Vedat kirjoitti:

Kiitos puheenvuorostasi. Vastaan tässä joihinkin asioihin rajallisen kyvykkyyteni ja ajankäytön merkeissä.

Muuten puhut mielenkiintoisesta aiheesta, mutta lausuntosi on täynnä asiavirheitä ja kristittyjen indologien aivopesua. Yksi esimerkki:

Se että Hare Krishna matkisi länsimaista uskontomuottia ei todellakaan pidä paikkaansa. Vishnu Korkeimpana Jumalana ja kaikkien puolijumalien palvonnan kohteena vahvistetaan jo Rig Vedassa.

Vasta Sankaracarya toi kristittyjen indologien siteeraaman persoonattomuusfilosofian laajempaan tietoisuuteen, vastauksena leviävälle buddhismille.

Lue niistä loogisista sudenkuopista jotka jo itsessään viittaavat siihen että persoonattomuusfilosofia ei voi kuvata korkeinta totuutta:

http://www.harekrishnatemple.com/bhakta/chapter21.html

Taidat olla oikeassa Hare Krishnan ja nykyään vallitsevan hindukäsityksen eroista. Hare Krishna-uskontoa harjoittava ei MISSÄÄN NIMESSÄ halua sulautua korkeimpaan eikä suorita riittejä saadakseen aineellisia etuja.

Krishnaliike opettaa käytännössä itsensä ja Jumalan oivaltamisen tiedettä. Ei ole todellista itsensä oivaltamista ilman Jumalan oivaltamista.

Kyse on korkeimman tiedemiehen, Krishnan, antamasta tieteellisestä menetelmästä oppia tuntemaan Hänet.

Seuraavassa linkki luentoon, jonka antoi kirjan "The Scientific Basis of Krishna Consciousness" kirjoittaja. Hän on myös Krishnaliikkeen tieteellisen haaran, Bhaktivedanta Instituutin, perustaja:

http://www.dandavats.com/?p=1935

Hinduismin käsitys siitä kuka on korkein on merkityksetön, koska sana hindu kuvaa kansaa toisella puolella jokea. Hindu-rotu -nimitykseen mahtuu ateisteja, durga-palvojia, Shaivaitteja, Hare Krishnoja, käärmeenpalvojia jne. Se on vähän sama kun kutsumme amerikassa asuvia jenkeiksi.

Tärkeää Hare Krishna -uskonnon kannalta on se mitä Veda-kirjat, jotka ovat suurelle osalle hinduja auktoriteetti elämän totuuksien suhteen, sanovat asiasta.

Siksi Krishna-liike on julkaissut mm. Bhagavad Gita Kuten Se On.

Krishnan puhuma kirja on vihdoinkin sellaisen henkilön kääntämä ja kommentoima joka kuuluu Krishnasta lähtöisin olevaan oppilasketjuun ja joka tuntee Krishnan sekä Hänen toiveensa.

Lukuisat sanskriitin, uskonnon, filosofian ja sosiologian tohtorit ovatkin ylistäneet Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kirjoja:
http://www.asitis.com/reviews/

Luuletko itse että esimerkiksi tuulivoimalayhtiö tai kunnolla toimivan sähköauton keksinyt yritys saisi objektiivisen kohtelun jos siitä kirjoittaisi vaikkapa Exxonin tai Shellin johtoportaassa istuva? Kun materialistinen ihminen kirjoittaa yliaistillisesta asiasta, yritys on tuomittu epäonnistumaan.

Tilanne on sama jos persoonattomuusfilosofi, toisen uskonnon kannattaja tai empiirinen tutkija kääntää tai tulkitsee Bhagavad-Gitaa.

Joko viitekehykset eivät riitä ymmärtämään mitä Krishna sanoo tai on oma lehmä ojassa.

Kun sanot että Krishna ei puhu Bhagavad-Gitassa vaan Vishnu, on kyse aineellisten aivojen yrityksestä ymmärtää yliaistillista totuutta.
Tällainen yritys on tuomittu epäonnistumaan.

Srila Rupa Goswamin Bhakti-Rasamrita-Sindhussa on yksityiskohtaiset kuvaukset Vishnun ominaisuuksista ja Krishnan ominaisuuksista. Krishnalla on enemmän ominaisuuksia kuin Vishnulla. Tässä osa listasta. Ensimmäiset 50 ominaisuutta, jotka ovat kaikilla elävillä olennoilla, sekä ominaisuudet 51 - 55, jotka ovat ainakin osittain puolijumalilla, on jätetty pois tästä. Löydät ne allaolevasta linkistä:
LÄHDE: http://vedabase.net/nod/21/en

Narayana on yksi Vishnun nimistä (vishnu-sahasra-nama).

...Kṛṣṇa also possesses five other qualities, which are manifest in the body of Nārāyaṇa, and they are listed as follows. (56) He has inconceivable potency. (57) Uncountable universes generate from His body. (58) He is the original source of all incarnations. (59) He is the giver of salvation to the enemies whom He kills. (60) He is the attractor of liberated souls. All these transcendental qualities are manifest wonderfully in the personal feature of Lord Kṛṣṇa.

Besides these sixty transcendental qualities, Kṛṣṇa has four more, which are not manifest even in the Nārāyaṇa form of Godhead, what to speak of the demigods or living entities. They are as follows. (61) He is the performer of wonderful varieties of pastimes (especially His childhood pastimes). (62) He is surrounded by devotees endowed with wonderful love of Godhead. (63) He can attract all living entities all over the universes by playing on His flute. (64) He has a wonderful excellence of beauty which cannot be rivaled anywhere in the creation.

Adding to the list these four exceptional qualities of Kṛṣṇa, it is to be understood that the aggregate number of qualities of Kṛṣṇa is sixty-four. Śrīla Rūpa Gosvāmī has attempted to give evidences from various scriptures about all sixty-four qualities present in the person of the Supreme Lord...

Voit itse tutkia esimerkiksi Rig Vedaa, Brahma Samhitaa tai Bhagavat Puranaa, ja huomata että Krishna eli Vishnu on veda-kirjojen mukaan Absoluuttinen Totuus ja Jumaluuden Ylin Persoonallisuus:

http://www.theholidayspot.com/janmashtami/krishna_the_lord.htm

Brahma Samhita:

ishvara parama krsna
sac cid ananda vigraha
anadir adir govinda
sarva karana karanam

"Krishna on Korkein Herra
Hänen muotonsa on ikuinen, kaikkitietävä ja yliaistillisen hurmion ja rakkauden tyyssija
Govinda on ikuinen, kaiken olemssaolevan lähde ja alkujuuri
Hän on kaikkien syitten alkusyy

Govinda on yksi Krishnan nimistä, tarkoittaa bramiinien suojelijaa ja häntä joka kykenee tyydyttämään kaikki elävät olennot.

Toivottavasti tämä antoi Sinulle viitekehyksiä tutkia asiaa edelleen, kiitos.

Lue lisää

Hyviä selityksiä. Sinä luet niitä kirjoituksia niin kuin kristityt Raamattua, niin kuin kirjanoppinut kristittynä. Et tunnu osaavan muuntaa ajatteluasi hindulaiseen malliin, joka ei ole noin yksisilmäistä.

Homma vaan menee niin, että nykyään hinduiksi kutsutaan nimenomaan tietyn uskonnon edustajia, ei ihmisiä tietyn asuinpaikan mukaan. Olkoon saman perusta mikä tahansa, niin hindu on nimenomaan nimitys tietyn uskonnon edustajille. Niin he itsekin kutsuvat itseään.

Sitten yksinkertaistat hindujen riittien suorittamisen. Ei hinduilla ole mitään yhtä tapaa viettää "oikeanlaista" elämää. Parempaan seuraavaan elämään ja lopulta moksaan pääsemiseen on monia erilaisia teitä käytettävissä. Jokainen voi valita itse omansa. Hindulaisuudessa ei ole mitään ylintä uskonnollista elintä, joka määrää siitä, mikä on oikeaa oppia. Siinäkin krisnalaisuus "tiukkana sääntöuskontona" on enemmän muiden uskontojen kaltainen kuin hindulaisuuden.

Sinun kirjoituksesi on kyllä hienoja ja täynnä viisautta ja plaa plaa, mutta herää kysymys, tunnetko yhtään intialaista tai hindua, oletko elänyt siellä heidän (siis muiden kuin krisnalaisten) parissa jne. Valitettavasti sinusta tulee heti mieleen joku fundamentalisti kristitty ja hindulaisuus ei ole sellaista.

niin... kirjoitti:

Hyviä selityksiä. Sinä luet niitä kirjoituksia niin kuin kristityt Raamattua, niin kuin kirjanoppinut kristittynä. Et tunnu osaavan muuntaa ajatteluasi hindulaiseen malliin, joka ei ole noin yksisilmäistä.

Homma vaan menee niin, että nykyään hinduiksi kutsutaan nimenomaan tietyn uskonnon edustajia, ei ihmisiä tietyn asuinpaikan mukaan. Olkoon saman perusta mikä tahansa, niin hindu on nimenomaan nimitys tietyn uskonnon edustajille. Niin he itsekin kutsuvat itseään.

Sitten yksinkertaistat hindujen riittien suorittamisen. Ei hinduilla ole mitään yhtä tapaa viettää "oikeanlaista" elämää. Parempaan seuraavaan elämään ja lopulta moksaan pääsemiseen on monia erilaisia teitä käytettävissä. Jokainen voi valita itse omansa. Hindulaisuudessa ei ole mitään ylintä uskonnollista elintä, joka määrää siitä, mikä on oikeaa oppia. Siinäkin krisnalaisuus "tiukkana sääntöuskontona" on enemmän muiden uskontojen kaltainen kuin hindulaisuuden.

Sinun kirjoituksesi on kyllä hienoja ja täynnä viisautta ja plaa plaa, mutta herää kysymys, tunnetko yhtään intialaista tai hindua, oletko elänyt siellä heidän (siis muiden kuin krisnalaisten) parissa jne. Valitettavasti sinusta tulee heti mieleen joku fundamentalisti kristitty ja hindulaisuus ei ole sellaista.

Lue lisää

Tuohon vastasin jo edellisessä viestissä. Lue uudestaan, se selittää MIKSI, kuten sanot, "hinduilla ei ole mitään yhtenäistä tapaa suorittaa riittejä":

"Hinduismin käsitys siitä kuka on korkein on merkityksetön, koska sana hindu kuvaa kansaa toisella puolella jokea. Hindu-rotu -nimitykseen mahtuu ateisteja, durga-palvojia, Shaivaitteja, Hare Krishnoja, käärmeenpalvojia jne. Se on vähän sama kun kutsumme amerikassa asuvia jenkeiksi."

Vaikka Vaishnavismi (Vishnun palvonta) onkin osa hindulaisuutta, Brahma-Madhva-Gaudiya-Vaishnava-oppiketjussa se on samalla alkuperäisiin Veda-teksteihin perustuva tieteellinen menetelmä oivaltaa että emme ole tämä kehomme, ja olemme ikuisia henkisieluja, Korkeimman palvelijoita.

Se että kyseessä on tieteellinen menetelmä oivaltaa Jumala, tai monoteistinen uskonto, ei ole ristiriidassa mitenkään sen kanssa että se samalla on osa hinduismia. Vaikkakin enemmän tai vähemmän, riippuen mitä aspekteja hindu-sanaan liittää. Tässä näemme mitä seuraa kun keskustelussa käytetään sanoja joidem merkityksen osapuolet näkevät eri lailla.

Aito jenkkiläisyys voitaisiin sanoa olevan lehmipoikien elämä villin lännen preerialla, intiaanien joukkotuhoaminiseen kaikkineen. Koko USA:n historia on täynnä samaa muiden terrorisointia ja alistamista oman edun tavoittelussa.
Samalla USA:lla on hieno perustuslaki ja kristinuskoon perustuva moraali arki-ihmisen elämässä. Molemmat ovat osa jenkkiläisyyttä.

Bhagavad-Gitassa Krishna sanoo:
raja vidya raja guhyam
pavitram idam uttamam
pratyaksavagamam dharmyam
su-sukham kartum avyayam

"Tämä tieto on ylhäisintä viisautta, ja se on kaikista salaisuuksista salaisin. Se on puhtainta tietoa, ja koska se antaa meille suoran käsityksen itsestä oivalluksen kautta, se on uskonnon täydellistymä. Se on ikuista, ja sen harjoittaminen on täynnä iloa."

Krishna on kanssasi samaa mieltä, Krishna-tietoisuus on kuin muut uskonnot jotka sanovat että on olemassa absoluuttinen totuus, kaikkien syitten alkusyy, ja että elävä olento on kuin puusta katkaistu oksa kun hän yrittää nauttia elämästä ilman suhdetta Korkeimpaan.

Yksi tärkeä ero on armon periaate. Kristityt väittävät että jos et tämän yhden elämän aikana tee parannusta, olet ikuisesti palamassa helvetissä, mahdollisuus armoon katkaistaan, aivan kuin narsistinen isä voisi tehdä lapselleen.

Veda-kirjat puhuvat karmasta ja reinkarnaatiosta. Jos elävä olento turhautuu aineelliseen olemassaoloon, hän voi palata Krishnan luo, ja vapautua karmasta ja jälleensyntymisestä, vaikka olisi sitä ennen vaihtanut eri kehoja miljoona kertaa.

Sanoit:
"Hindulaisuudessa ei ole mitään ylintä uskonnollista elintä, joka määrää siitä, mikä on oikeaa oppia."

Aivan. Veda-kirjoja on jopa erilaisia eri ihmisille. Kyllä Krishna tai Vishnu tietä minkälaisella tietoisuudella tälle planeetalle sieluja tulee.

Ehkä tässä onkin yksi syy miksi hinduismi on niin hämmentävä länsimaiselle ihmiselle. Krishna on antanut monenlaisia kirjoituksia ja rituaaleja, jotta eri tasoilla olevat ihmiset voiva edistyä siltä tasolta, jolla ovat.

Tietämättömyyden vallassa oleville ihmisille on Shskti-kirjallisuutta, joissa palvotaan voimia, ja harjoitetaan magiaa, usein vähemmän eettisillä rituaaleilla höystettynä.
Katso video rationaalisen yhteiskuntamme johtajien suorittamista riiteistä (Älä usko suoraan vaan tutki itse jos katsot aiheelliseksi):
http://video.google.com/videoplay?docid=-7940633122772954776&hl=fi

Intohimoisuuden vallassa oleville on kirjoituksia kuten ganesha purana joiden ohjeiden avulla voi harjoittaa itsekuria tai palvoa jotain lukuisista puolijumalista, saavuttaakseen jonkun aineellisen edun tai tuloksen, tässä tai seuraavassa elämässä.

Hyvyyden laadussa olevat kirjoitukset kehottavat ihmisiä puhdistamaan tietoisuuttaan himosta, vihasta, kateudesta, ahneudesta, harhasta ja hulluudesta.

Päämääränä itseoivallus, joita sitäkin on kolme kategoriaa;
Persoonaton Brahman-oivallus, sydämessä läsnä olevan ylisielun, Paramatman oivaltaminen, ja Bhagavanin, Vishnun eli Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden oivaltaminen.

epäile kirjoitti:

En yhtään kyseenalaista Krishnan tai Bhagavad-Gitan sanomaa, mutta hindulaisuudessa Krishna ei ole pääjumala, kuten se on krisnalaisuudessa. Hindulaisuudessa Krishna on yhden kolmesta pääjumalasta, Vishnun inkarnaatio ja siinä ominaisuudessa nuokin mainitsemasi sanat "Krishna sanoo Bhagavad-Gitassa että hän on kaikkien elävien olentojen siemenen antava isä." ovat Vishnun sanoja. Tai jos vielä pitemmälle viedään, niin sen yhden ja kaiken kattavan Jumalan sanoja.

Hindulaisuudessa on yksi ainoa jumala, Brahman, maailman sielu, joka on niin pyhä, ettei sitä voi palvoja. Siksi on paljon erilaisia jumaluuden ilmenemismuotoja, joita voidaan pitää palvonnan kohteena. Pääjumalia on kolme: Brahma (luoja-jumala), Vishnu (säilyttävä jumala) ja Shiva (tuhoava ja uudelleen luova jumala). Vishnulla on 10 eri ilmenemismuotoa, inkarnaatiota, joista Krisna on yksi, toki pidetty ja arvotettu, mutta vain yksi.

Tarve julistaa Krishna tai kukaan muukaan jumalista yhdeksi ja ainoaksi ei kuulu hindulaisuuteen. Krisnaliikkeen kaltainen palvonta on hindulaisuuden sovittamista länsimaiseen uskontomuottiin ja sellaisena se tekee vääryyttä hindulaisuudelle.

Lue lisää

Veda-tekstien mukaan Jumaluudella on kolme aspektia.

On Jumaluuden ylin persoonallisuus; Vishnu tai Krishna.

On myös Paramatma, Vishnun laajentuma joka on yksilösielun mukana ylisieluna KOKO AJAN kun tämä yrittää matkia Jumalaa ja löytää onnea asioista jotka ovat tilapäisiä ja johtavat kärsimykseen. Kun elävä olento vihdoin turhautuu aineelliseen olemassaoloon, ylisielu auttaa tätä tulemaan Vishnun eli Krishnan luo.

Brahman on Vishnun persoonaton sädehohto, ts. täysin riippuvainen Vishnusta, kuten ovat kaikki muutkin, sekä aineelliset että henkiset energiat. Kaikki nämä energiat ovat ikuisia, eli vailla alkua ja loppua. Ne ovat ikuisesti Vishnun täydessä hallinnassa.



Jos Hindujen raamattu ovat Veda-kirjat, eikö brahmiinien ja tutkijoiden pitäisi siteerata niitä ja antaa oikeaa tietoa.

Ongelma on että Intia on täynnä materialistisia "perheguruja" jotka maksua vastaan suorittavat eri perheriittejä, tulkitsevat kirjahyllyssä olevia tekstejä ja pitävät huolta talon alttaripalvonnasta. Ihmekös että löytyy niin paljon "hindulaisia opetuksia" joissa veda-kirjojen sanoma on vääristynyt.

Veda-kirjat edelleen kertovat että Vishnu tässä maailmassa on alkuperäisen Vishnun laajentuma. Itse asiassa näitä laajentumia on monta, ja niillä on eri tehtävät. Pääasialliset laajentumat ovat Maha-Vishnu, Garbhodakasayi-Vishnu ja Ksirodakasayi Vishnu.

1. Maha-Vishnu on se joka manifestoi koko aineellisen kosmoksen kaikkine maailmankaikkeuksineen.

Kaikki maailmankaikkeudet syntyvät Maha-Vishnun iho-huokosista, ja muodostavat eräänlaisen vaahdon syitten valtameren rannalle. Tästä syystä Mahavishnua kutsutaan myös Karanadokasayi Vishnuksi, kausaalisen aspektin takia.

Moderni astronomia on havainnut selvästi, että galaksijoukkojen muodostamien superklustereiden anatomia muistuttaa erehtymättömästi juuri saippuakuplageometriaa (katso astronomien hienoilla instrumenteilla kehittämää kuvaa näistä:
http://cas.sdss.org/dr6/en/astro/structures/structures.asp

Astronomit ovat myös havainneet suureksi hämmästyksekseen että kaasua on paljon enemmän kuin tähdiksi tiivistynyttä ainesta, superklusteritasolla. He ovat löytäneet varsinaisen tähtiä synnyttävän, aika-avaruudessa lainehtivan kaasu-valtameren...

Jos Veda-kirjat ovat mytologiaa, miten niissä tiedetään tästä sekä annetaan nyky-astronomian vahvistamat välimatkat eri planeettoihin?

2. Garbhodakasayi Vishnulla on tärkeä tehtävä tässä kaikessa. Hän synnyttää ensimmäisen elävän olennon jokaiseen maailmankaikkeuteen, "galaksiin", meidän tapauksessa nimeltään Brahma. Tämä meidän Brahma pyytää ja saa Vishnulta itseoivalluksen sekä voiman luoda tämän yhden maailmankaikkeuden.

Krishna-liike kuuluu Brahma-Madhva-Gaudiya-Vaishnava-sampradayaan, tästä Brahmasta, maailmankaikkeutemme ensimmäisestä elävästä olennosta alkaneeseen oppilasketjuun.

Jeesus on ennustettu Maha-Bhavisya-Puranassa, ja siinä hänen sanotaan tulleen Brahma-lokalta. Ihmekös jos opetukset muistuttavat kovasti toisiaan...

3. Ksirodakasayi-Vishnu on Ylisielu jokaisen elävän olennon sydämessä. Bhagavad-Gitassa Krishna sanoo että muisti, tieto ja unohdus tulevat Häneltä. Tässä lisää ylisielusta Bhagavad-Gitassa:
http://www.asitis.com/13/3.html

Muu... kirjoitti:

Nuukasti löytyy.

Vaihtoehdoksi ei taida löytyä muuta vaihtoehtoa kuin tyhjentää mieli ajatuksista.

Ja kun se on tyhjä niin "ollaan" advaita tilassa.

"Ajan ja paikan tuolla puolen"
Kirja
A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupāda

uktyr

Gita kirjoitti:

Krishnaliikkeellä on suomenkielinen Bhagavad-Gita,jossa on myös sanasta sanaan käännös. Jos olet kiinnostunut empiiriseen tutkimiseen tai filosofiseen pohdintaan, niin tuo teos soveltuu siihen.

Bhagavad Gitan puhujan, Krishnan, mukaan tämän kirjan perimmäinen tarkoitus on oivaltaa Hänet Korkeimpana Jumalana ja palata takaisin Hänen luokseen ikuiseen maailmaan:

mam upetya punar janma
duhkhalayam asasvatam
napnuvanti mahatmanah
samsiddhim paramam gatah

"Minut saavutettuaan antaumukselliset joogit, nuo suuret sielut, eivät milloinkaan enää palaa tähän väliaikaiseen maailmaan, joka on täynnä kärsimystä, sillä he ovat saavuttaneet korkeimman täydellistymän" (BG 8.15)

Krishnaliike edustaa dvaita-advaita koulukuntaa (acintya bheda-abheda-tattva). Jumalan samanaikaisesta ykseydestä ja erillisyydestä Krishna puhuu gitassa mm. näin:

purusah sa parah partha...

"Kaikkia muita olentoja mahtavampi Jumaluuden Ylin Persoonallisuus voidaan saavuttaa puhtaan antaumuksen avulla. Vaikka Hän onkin läsnä omilla asuinsijoillaan, Hän vallitsee kaikkialla, ja kaikkeus lepää Hänessä".


BhagavadGita Online, lue ilmaiseksi:
http://downloads.krishna.com/BBT_books/index.html

Lue lisää

Mitä tarkoittaa, puhdas antautuminen?

Advaita tilaan ei sisälly yhtään ajatusta, eikä näin ollen myöskään sanoja.

Universumi on ajatus.
Ns. Jumala on ajatus.
Advaita tila ei ole ajatusta.

Etsijä etsii ulkopuoleltaan, mutta tässä käännetään huomio etsijään itseensä, jossa vastaus piileekin lähempänä kuin osaa arvatakkaan. Onko etsijä löydettävissä?

Kuka minä olen? - kysymys on hyvä alku advaita vedantassa. Ensin tuodaan tietoisuus siihen, kuka on kaiken havaitsija. Mitä ikinä pystytkään havaitsemaan tai tiedostamaan kehosi ulko- tai sisäpuolella; ethän voi olla sen havainnon tai tietoisuuden kohde eli objekti vaan olet aina subjekti, joka tiedostaa, havaitsee. Voiko havaitsijaa havaita?

Esimerkiksi minä aistin aisteillani, en siis voi olla mikään aistihavainnoistani. En voi myöskään olla itse aisti, koska nekin minä pystyn huomaamaan, esim. huomaan jos toisessa korvassa kuuloni on heikompi kuin toisessa, joten minä en ole yhtä kuin kuuloaistini.

Tiedostan myös kehoni olemassaolon, ajatukseni, tunteeni, mielikuvitukseni, jne. Minun kehoni, minun mieleni, minun nimeni, minun ammattini, minun identiteettini, mutta en minä.

Huomaan myös kun olen iloinen tai surullinen, tunteet ja ajatukset tulee ja menee, mutta minä olen aina havaitsemassa eli tiedostamassa ne. En siis voi olla mikään niistä.

Osaan siis erottaa, että mikään noista en voi olla. Tällaisella erottelukyvyllä pystyn sulkemaan pois kaiken mitä en ole. Se mitä jää lopulta jäljelle, olen. Ja siihen ei enää sanat ulotu.

Samaan päästään kysymällä; mikä on muuttumatonta, mikä ei koskaan muutu, millä ei ole alkua eikä loppua? Tärkeämpää kuin lopullisen absoluuttisen vastauksen saaminen on jo kysymyksen asettaminen, koska jo itse kysymys pyyhkii pois valheellisia samaistumisen kohteita. Niin kauan kuin mieli antaa omia vastauksiaan, niin ne voi jättää syrjään. Vaikka tajuaakin järjellisesti tämän kaiken niin sekään ei vielä riitä. On koettava se käytännössä omakohtaisesti.

Näin olen oppinut Ramanan oppilaan oppilaalta, http://www.mooji.org/

~^~^~^~ kirjoitti:

Etsijä etsii ulkopuoleltaan, mutta tässä käännetään huomio etsijään itseensä, jossa vastaus piileekin lähempänä kuin osaa arvatakkaan. Onko etsijä löydettävissä?

Kuka minä olen? - kysymys on hyvä alku advaita vedantassa. Ensin tuodaan tietoisuus siihen, kuka on kaiken havaitsija. Mitä ikinä pystytkään havaitsemaan tai tiedostamaan kehosi ulko- tai sisäpuolella; ethän voi olla sen havainnon tai tietoisuuden kohde eli objekti vaan olet aina subjekti, joka tiedostaa, havaitsee. Voiko havaitsijaa havaita?

Esimerkiksi minä aistin aisteillani, en siis voi olla mikään aistihavainnoistani. En voi myöskään olla itse aisti, koska nekin minä pystyn huomaamaan, esim. huomaan jos toisessa korvassa kuuloni on heikompi kuin toisessa, joten minä en ole yhtä kuin kuuloaistini.

Tiedostan myös kehoni olemassaolon, ajatukseni, tunteeni, mielikuvitukseni, jne. Minun kehoni, minun mieleni, minun nimeni, minun ammattini, minun identiteettini, mutta en minä.

Huomaan myös kun olen iloinen tai surullinen, tunteet ja ajatukset tulee ja menee, mutta minä olen aina havaitsemassa eli tiedostamassa ne. En siis voi olla mikään niistä.

Osaan siis erottaa, että mikään noista en voi olla. Tällaisella erottelukyvyllä pystyn sulkemaan pois kaiken mitä en ole. Se mitä jää lopulta jäljelle, olen. Ja siihen ei enää sanat ulotu.

Samaan päästään kysymällä; mikä on muuttumatonta, mikä ei koskaan muutu, millä ei ole alkua eikä loppua? Tärkeämpää kuin lopullisen absoluuttisen vastauksen saaminen on jo kysymyksen asettaminen, koska jo itse kysymys pyyhkii pois valheellisia samaistumisen kohteita. Niin kauan kuin mieli antaa omia vastauksiaan, niin ne voi jättää syrjään. Vaikka tajuaakin järjellisesti tämän kaiken niin sekään ei vielä riitä. On koettava se käytännössä omakohtaisesti.

Näin olen oppinut Ramanan oppilaan oppilaalta, http://www.mooji.org/

Lue lisää

Komppaan kaiken.

Ns. Personallinen minä on se joka harjoittaa meditaatiota.

Hänellä on luotuna loistava mielikuva päämäärästä silmiensä edessä, palkkio jonka hän olettaa meditoimalla saavuttavansa.
Hän on harhan, illuusion läpitunkema, koska hänen meditoiminen perustuu henkiseen ahneuteen, pyyteeseen joka on luonut loistavan päämäärä mielikuvan.

Etsijä etsii sitä mitä etsijän mieli heijastaa etsijän silmien eteen.

Etsijä ja mielen heijastama kohde ovat molemmat mielen sisältöä.
Ei ole etsijää eikä etsittävää.

~^~^~^~ kirjoitti:

Etsijä etsii ulkopuoleltaan, mutta tässä käännetään huomio etsijään itseensä, jossa vastaus piileekin lähempänä kuin osaa arvatakkaan. Onko etsijä löydettävissä?

Kuka minä olen? - kysymys on hyvä alku advaita vedantassa. Ensin tuodaan tietoisuus siihen, kuka on kaiken havaitsija. Mitä ikinä pystytkään havaitsemaan tai tiedostamaan kehosi ulko- tai sisäpuolella; ethän voi olla sen havainnon tai tietoisuuden kohde eli objekti vaan olet aina subjekti, joka tiedostaa, havaitsee. Voiko havaitsijaa havaita?

Esimerkiksi minä aistin aisteillani, en siis voi olla mikään aistihavainnoistani. En voi myöskään olla itse aisti, koska nekin minä pystyn huomaamaan, esim. huomaan jos toisessa korvassa kuuloni on heikompi kuin toisessa, joten minä en ole yhtä kuin kuuloaistini.

Tiedostan myös kehoni olemassaolon, ajatukseni, tunteeni, mielikuvitukseni, jne. Minun kehoni, minun mieleni, minun nimeni, minun ammattini, minun identiteettini, mutta en minä.

Huomaan myös kun olen iloinen tai surullinen, tunteet ja ajatukset tulee ja menee, mutta minä olen aina havaitsemassa eli tiedostamassa ne. En siis voi olla mikään niistä.

Osaan siis erottaa, että mikään noista en voi olla. Tällaisella erottelukyvyllä pystyn sulkemaan pois kaiken mitä en ole. Se mitä jää lopulta jäljelle, olen. Ja siihen ei enää sanat ulotu.

Samaan päästään kysymällä; mikä on muuttumatonta, mikä ei koskaan muutu, millä ei ole alkua eikä loppua? Tärkeämpää kuin lopullisen absoluuttisen vastauksen saaminen on jo kysymyksen asettaminen, koska jo itse kysymys pyyhkii pois valheellisia samaistumisen kohteita. Niin kauan kuin mieli antaa omia vastauksiaan, niin ne voi jättää syrjään. Vaikka tajuaakin järjellisesti tämän kaiken niin sekään ei vielä riitä. On koettava se käytännössä omakohtaisesti.

Näin olen oppinut Ramanan oppilaan oppilaalta, http://www.mooji.org/

Lue lisää

Etsijän mieli luo ns ulkoisen kohteen.
Etsijä ja kohde ovat samaa mielen luomusta.
Etsijää ei voida löytää.
Kun etsijä lakkaa olemasta, silloin advaita on.

Anonyymi kirjoitti:

Etsijän mieli luo ns ulkoisen kohteen.
Etsijä ja kohde ovat samaa mielen luomusta.
Etsijää ei voida löytää.
Kun etsijä lakkaa olemasta, silloin advaita on.

Nykypäivän neurofilosofiassa tämä menee kokolailla samalla tavalla.

Aivot luovat mallin ulkoisesta maailmasta ja omasta fyysisestä kehostamme, samoin kuin meistä itsestämme, minästä. Kaikki nämä ovat hyvin monimutkaisia aivoprosesseja. Kokemukset ovat todellisia, kokija ei ole. Siksi neurofilosofiassa puhutaankin fenomenaalisesta minästä.

Todellisuudessa yhtään missään ei ole yhtään ketään. On vain tapahtumia ja kokemuksia.

~^~^~^~ kirjoitti:

Etsijä etsii ulkopuoleltaan, mutta tässä käännetään huomio etsijään itseensä, jossa vastaus piileekin lähempänä kuin osaa arvatakkaan. Onko etsijä löydettävissä?

Kuka minä olen? - kysymys on hyvä alku advaita vedantassa. Ensin tuodaan tietoisuus siihen, kuka on kaiken havaitsija. Mitä ikinä pystytkään havaitsemaan tai tiedostamaan kehosi ulko- tai sisäpuolella; ethän voi olla sen havainnon tai tietoisuuden kohde eli objekti vaan olet aina subjekti, joka tiedostaa, havaitsee. Voiko havaitsijaa havaita?

Esimerkiksi minä aistin aisteillani, en siis voi olla mikään aistihavainnoistani. En voi myöskään olla itse aisti, koska nekin minä pystyn huomaamaan, esim. huomaan jos toisessa korvassa kuuloni on heikompi kuin toisessa, joten minä en ole yhtä kuin kuuloaistini.

Tiedostan myös kehoni olemassaolon, ajatukseni, tunteeni, mielikuvitukseni, jne. Minun kehoni, minun mieleni, minun nimeni, minun ammattini, minun identiteettini, mutta en minä.

Huomaan myös kun olen iloinen tai surullinen, tunteet ja ajatukset tulee ja menee, mutta minä olen aina havaitsemassa eli tiedostamassa ne. En siis voi olla mikään niistä.

Osaan siis erottaa, että mikään noista en voi olla. Tällaisella erottelukyvyllä pystyn sulkemaan pois kaiken mitä en ole. Se mitä jää lopulta jäljelle, olen. Ja siihen ei enää sanat ulotu.

Samaan päästään kysymällä; mikä on muuttumatonta, mikä ei koskaan muutu, millä ei ole alkua eikä loppua? Tärkeämpää kuin lopullisen absoluuttisen vastauksen saaminen on jo kysymyksen asettaminen, koska jo itse kysymys pyyhkii pois valheellisia samaistumisen kohteita. Niin kauan kuin mieli antaa omia vastauksiaan, niin ne voi jättää syrjään. Vaikka tajuaakin järjellisesti tämän kaiken niin sekään ei vielä riitä. On koettava se käytännössä omakohtaisesti.

Näin olen oppinut Ramanan oppilaan oppilaalta, http://www.mooji.org/

Lue lisää

Oppiminen ei ole toisten sanojen omaksumista ja mekaanista toistamista.
Oppiminen on mielen tyhjentäminen opituista.

Tuokin kommentti on arvoton ja hyödytön, koska se on ajatuksesta lähtöisin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuokin kommentti on arvoton ja hyödytön, koska se on ajatuksesta lähtöisin.

Totta kai on.

Näytä minulle aivot, joissa ei ole ajatuksia. Minä näytän sinulle kuolleet aivot.

Anonyymi kirjoitti:

Näytä minulle aivot, joissa ei ole ajatuksia. Minä näytän sinulle kuolleet aivot.

Ajatus ei ole aivojen tuote.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatus ei ole aivojen tuote.

Aivot ovat ajatuksen tuote.

advaitavad (the nondualism taught by Sankar Acharya) through his touring, preaching, debating, and writing.

— books Sri Navadvipa-dhama-mahatmya / Glossary

Anonyymi kirjoitti:

advaitavad (the nondualism taught by Sankar Acharya) through his touring, preaching, debating, and writing.

— books Sri Navadvipa-dhama-mahatmya / Glossary

Sankar Acharya an avatar of Lord Siva whom Lord Krsna sent to the earth to conceal the true purport of the Vedanta. He is renowned as the greatest proponent of monism (illusionism) and the pursuit of merging into Brahma (sayujya-mukti).

— books Sri Navadvipa-dhama-mahatmya / Glossary

Anonyymi kirjoitti:

Sankar Acharya an avatar of Lord Siva whom Lord Krsna sent to the earth to conceal the true purport of the Vedanta. He is renowned as the greatest proponent of monism (illusionism) and the pursuit of merging into Brahma (sayujya-mukti).

— books Sri Navadvipa-dhama-mahatmya / Glossary

Lue lisää

Shankaracharya oli suuri henkinen opettaja,
joka saarnasi monismin (advaita-vada) filosofiaa - oppia, jonka mukaan
Herralla ei ole mitään tiettyä ulkonäköä. Häntä pidetään Shivan ilmentymänä.

Anonyymi kirjoitti:

Shankaracharya oli suuri henkinen opettaja,
joka saarnasi monismin (advaita-vada) filosofiaa - oppia, jonka mukaan
Herralla ei ole mitään tiettyä ulkonäköä. Häntä pidetään Shivan ilmentymänä.

Lue lisää

Shankaracharyan filosofia. Se eroaa hieman buddhalaisuudesta. Buddhalaiset väittävät, ettei yksilöllistä sielua ole olemassa, eli ajatus muuttumattoman yksilön olemassaolosta hylätään. Myös Shankaracharya kieltää muuttumattoman yksilöllisen sielun olemassaolon, mutta tunnustaa Brahmanin, tietoisen alun, olemassaolon, jota hän kutsuu korkeimmaksi todellisuudeksi. Shankaran mukaan tietoisuus itsessään on todellista, mutta yksilön tietoisuus on harhaa. Hänen mukaansa yksilöllinen sielu on vain heijastus tietoisesta alusta, joka on korkein todellisuus. Mentaalikehon tuhoutuessa sielun tietoisuus yksilöllisenä katoaa: sitä ei ole olemassa todellisuuden korkeimmalla tasolla.

- Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio / Aistikokemuksen ajelehtiva maailma

Anonyymi kirjoitti:

Shankaracharyan filosofia. Se eroaa hieman buddhalaisuudesta. Buddhalaiset väittävät, ettei yksilöllistä sielua ole olemassa, eli ajatus muuttumattoman yksilön olemassaolosta hylätään. Myös Shankaracharya kieltää muuttumattoman yksilöllisen sielun olemassaolon, mutta tunnustaa Brahmanin, tietoisen alun, olemassaolon, jota hän kutsuu korkeimmaksi todellisuudeksi. Shankaran mukaan tietoisuus itsessään on todellista, mutta yksilön tietoisuus on harhaa. Hänen mukaansa yksilöllinen sielu on vain heijastus tietoisesta alusta, joka on korkein todellisuus. Mentaalikehon tuhoutuessa sielun tietoisuus yksilöllisenä katoaa: sitä ei ole olemassa todellisuuden korkeimmalla tasolla.

- Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio / Aistikokemuksen ajelehtiva maailma

Lue lisää

Sokrates opetti, että sielu on kuolematon. Mutta nämä ihmiset uskovat, että sielu on kuolevainen. Jotkut uskovat, että fyysisen ruumiin tuhoutuessa mitään ei jää jäljelle, ja buddhalaiset uskovat, että henkisen ruumiin tuhoutuessa mitään ei jää jäljelle. Ja Shankara on vienyt asian askeleen pidemmälle. Shankara sanoo: "On olemassa valo. Mutta tämä valo näkyy tässä maailmassa sieluna, aivan kuten aurinko tai kuu heijastuu peilistä. Kuu on läsnä, se heijastuu peilistä. Jos peili poistetaan, kuuta ei ole. Kaikki jivat ovat yksi jiva. Ei eri jivoja - vaan vain yksi sielu, kuten taivaalla oleva kuu, joka heijastuu monista peileistä. Syntyy monia heijastuksia. Tämä on Shankaran teoria.

- Audio Henkisen viisauden helmet / Kolme ateistien luokkaa: Charvak, Buddha, Shankara

Anonyymi kirjoitti:

Sokrates opetti, että sielu on kuolematon. Mutta nämä ihmiset uskovat, että sielu on kuolevainen. Jotkut uskovat, että fyysisen ruumiin tuhoutuessa mitään ei jää jäljelle, ja buddhalaiset uskovat, että henkisen ruumiin tuhoutuessa mitään ei jää jäljelle. Ja Shankara on vienyt asian askeleen pidemmälle. Shankara sanoo: "On olemassa valo. Mutta tämä valo näkyy tässä maailmassa sieluna, aivan kuten aurinko tai kuu heijastuu peilistä. Kuu on läsnä, se heijastuu peilistä. Jos peili poistetaan, kuuta ei ole. Kaikki jivat ovat yksi jiva. Ei eri jivoja - vaan vain yksi sielu, kuten taivaalla oleva kuu, joka heijastuu monista peileistä. Syntyy monia heijastuksia. Tämä on Shankaran teoria.

- Audio Henkisen viisauden helmet / Kolme ateistien luokkaa: Charvak, Buddha, Shankara

Lue lisää

Purissa asui kuuluisa pandit nimeltä Bhagavan Acharya. Hän oli Sri Chaitanyan harras kannattaja ja Svarupan sydämellinen ystävä. Hänen veljellään Gopal Bhattacharyalla oli tilaisuus opiskella Vedantaa Benaresissa. Bhagavan esitteli Gopalin Sri Chaitanyalle, mutta Herra oli tyytymätön, koska Hän ei nähnyt Gopalin omistautumista Krishnalle. Bhagavan pyysi Svarupaa järjestämään niin, että hartaat voisivat tulla kuulemaan Gopalin Vedanta-tulkintaa, mutta Svarupa sanoi rakkaudellisen närkästyneenä, että Bhagavan Acharya oli luultavasti hieman harhassa ja että hän itse ei palanut halusta kuunnella Shankaran kommentteja. "Se, joka kuuntelee niitä", hän jatkoi, "tuhoaa mestarin ja palvelijan suhteen, joka vallitsee Krishnan ja hänen hartautensa välillä, ja alkaa pitää itseään Jumalana.

"Nämä kommentit", Bhagavan puolustautui, "eivät voi tuhota syvään juurtunutta uskoamme Krishnaan. "Kuitenkin", Svarupa vastusti, "jos kuuntelette illuusio-oppeja, kuulette vain, että Brahman on Totuus ja kaikki muu on illusorista ja jiva on vain harhakuvitelman tuotetta; Brahman on ihastunut illuusioon ja ilmentää itsensä tämän katoavan maailman muodossa. Tällaiset rienaavat lausunnot haavoittavat pahasti hartaan sydäntä." Bhagavan Acharya oli niin häpeissään, että hän lähetti veljensä pois.

- Artikkeli Sri Chaitanya Charitamritan (osa 6) kirjoittajan kirjasta 'The Harmonist'.

Anonyymi kirjoitti:

Purissa asui kuuluisa pandit nimeltä Bhagavan Acharya. Hän oli Sri Chaitanyan harras kannattaja ja Svarupan sydämellinen ystävä. Hänen veljellään Gopal Bhattacharyalla oli tilaisuus opiskella Vedantaa Benaresissa. Bhagavan esitteli Gopalin Sri Chaitanyalle, mutta Herra oli tyytymätön, koska Hän ei nähnyt Gopalin omistautumista Krishnalle. Bhagavan pyysi Svarupaa järjestämään niin, että hartaat voisivat tulla kuulemaan Gopalin Vedanta-tulkintaa, mutta Svarupa sanoi rakkaudellisen närkästyneenä, että Bhagavan Acharya oli luultavasti hieman harhassa ja että hän itse ei palanut halusta kuunnella Shankaran kommentteja. "Se, joka kuuntelee niitä", hän jatkoi, "tuhoaa mestarin ja palvelijan suhteen, joka vallitsee Krishnan ja hänen hartautensa välillä, ja alkaa pitää itseään Jumalana.

"Nämä kommentit", Bhagavan puolustautui, "eivät voi tuhota syvään juurtunutta uskoamme Krishnaan. "Kuitenkin", Svarupa vastusti, "jos kuuntelette illuusio-oppeja, kuulette vain, että Brahman on Totuus ja kaikki muu on illusorista ja jiva on vain harhakuvitelman tuotetta; Brahman on ihastunut illuusioon ja ilmentää itsensä tämän katoavan maailman muodossa. Tällaiset rienaavat lausunnot haavoittavat pahasti hartaan sydäntä." Bhagavan Acharya oli niin häpeissään, että hän lähetti veljensä pois.

- Artikkeli Sri Chaitanya Charitamritan (osa 6) kirjoittajan kirjasta 'The Harmonist'.

Lue lisää

Joskus Maahan lähetetään tarkoituksella väärää tietoa eli eksytystä. Esimerkiksi Buhhda lähetettiin julistamaan väärää tietoa, VAIKKA HÄN TIESI TOTUUDEN. Ja hän oli Itse Vishnun avatara. Mutta Buddha, jota nykyään palvotaan, ei ole Vishnun avatara. Toinen oli Shankaracharya, joka oli Shivan inkarnaatio. Hänkin tiesi totuuden, mutta Krishnan/Vishnun pyynnöstä hän kertoi harhaanjohtavaa filosofiaa.


Buddhan tehtävä on kuitenkin suuri, ja hän muun muassa lopetti kokonaan eläinuhrit, joita suoritettiin Vedojen nimissä. Ja hän toi väkivallattomuuden filosofian ihmisten keskuuteen. Ja hänen tehtävänsä päättyi. Myöhemmin tuli Madhvacharya, joka muutti edelleen filosofiaa, ja niin edelleen).


Buddhalla, Vishnu avataralla on hyvin suuri tehtävä, koska tuon ajan ihmisistä tuli hyvin väkivaltaisia. Ihmiset tappoivat eläimiä, mutta he tekivät sen Vedojen nimissä. Sen sijaan Vedat kehottavat väkivallattomuuteen.
Siksi Buddha, vaikka hän tiesi totuuden, sanoi, että väkivalta on lopetettava, että Vedat eivät ole oikein ja että Jumalaa ei ole. Hän sanoi siis tarkoituksella väärän asian saadakseen ihmiset lopettamaan eläinten tappamisen.


Buddha sanoi: Seuratkaa minua. Se oli ovelaa, koska ihmiset alkoivat seurata Jumalan avataraa, mutta he luulivat, ettei Jumalaa ole olemassa.
Ja koska he seurasivat avataraa, jota ei voi erottaa Itse Jumalasta, heidän tietoisuutensa
hieman nousi korkeammalle tasolle, vaikka he eivät sitä itse tienneetkään, että he seurasiva Jumalan avataraa.

Jos Buddha olisi sanonut, että Vedat ovat oikeassa, ihmiset tappaisivat edelleen eläimiä Vedojen nimissä, joten Buddha sanoi, ettei Jumalaa ole olemassa ja ettei teidän pitäisi seurata Vedoja.

"Mutta Buddhan [ateistin] äiti oli Maha-maya."

Tämä on kovin erikoista, koska sanskritin kielellä Maha-maya tarkoittaa: suuri illuusio.

-siis suuri eksytys...

Anonyymi kirjoitti:

Joskus Maahan lähetetään tarkoituksella väärää tietoa eli eksytystä. Esimerkiksi Buhhda lähetettiin julistamaan väärää tietoa, VAIKKA HÄN TIESI TOTUUDEN. Ja hän oli Itse Vishnun avatara. Mutta Buddha, jota nykyään palvotaan, ei ole Vishnun avatara. Toinen oli Shankaracharya, joka oli Shivan inkarnaatio. Hänkin tiesi totuuden, mutta Krishnan/Vishnun pyynnöstä hän kertoi harhaanjohtavaa filosofiaa.


Buddhan tehtävä on kuitenkin suuri, ja hän muun muassa lopetti kokonaan eläinuhrit, joita suoritettiin Vedojen nimissä. Ja hän toi väkivallattomuuden filosofian ihmisten keskuuteen. Ja hänen tehtävänsä päättyi. Myöhemmin tuli Madhvacharya, joka muutti edelleen filosofiaa, ja niin edelleen).


Buddhalla, Vishnu avataralla on hyvin suuri tehtävä, koska tuon ajan ihmisistä tuli hyvin väkivaltaisia. Ihmiset tappoivat eläimiä, mutta he tekivät sen Vedojen nimissä. Sen sijaan Vedat kehottavat väkivallattomuuteen.
Siksi Buddha, vaikka hän tiesi totuuden, sanoi, että väkivalta on lopetettava, että Vedat eivät ole oikein ja että Jumalaa ei ole. Hän sanoi siis tarkoituksella väärän asian saadakseen ihmiset lopettamaan eläinten tappamisen.


Buddha sanoi: Seuratkaa minua. Se oli ovelaa, koska ihmiset alkoivat seurata Jumalan avataraa, mutta he luulivat, ettei Jumalaa ole olemassa.
Ja koska he seurasivat avataraa, jota ei voi erottaa Itse Jumalasta, heidän tietoisuutensa
hieman nousi korkeammalle tasolle, vaikka he eivät sitä itse tienneetkään, että he seurasiva Jumalan avataraa.

Jos Buddha olisi sanonut, että Vedat ovat oikeassa, ihmiset tappaisivat edelleen eläimiä Vedojen nimissä, joten Buddha sanoi, ettei Jumalaa ole olemassa ja ettei teidän pitäisi seurata Vedoja.

"Mutta Buddhan [ateistin] äiti oli Maha-maya."

Tämä on kovin erikoista, koska sanskritin kielellä Maha-maya tarkoittaa: suuri illuusio.

-siis suuri eksytys...

Lue lisää

Eri kouluissa on eri kursseja samasta tieteestä. Ja siksi erilaiset opetukset voidaan myös selittää tällä tavalla, että eri ihmiset ovat eri tavoin ehdollistuneita ja siksi heille annetaan tämä erilaisten persoonallisuuksien kautta. Mutta lähde on aina sama, koska kaikki julistavat korkeimmaksi päämääräksi tämän ihanteellisen olemassaolon saavuttamista, vapautumista kuolemasta ja rakkauden saavuttamista persoonallisuuden muodossa, ilman persoonallisuuden muotoa, tavalla tai toisella, vapautumista aineellisesta maailmasta. Se tarkoittaa, että joku tämän aineellisen maailman tuolta puolen on antanut tämän opetuksen eri ihmisten kautta. Ja vaikka Jumalalla on myös monia eri inkarnaatioita, on lähde vedalaisen teologian mukaan aina yksi. Kuten Upanishadeissa sanotaan: sanskrit...Tämä on vedainen näkemys tässä maailmassa vallitsevasta opetusten moninaisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Eri kouluissa on eri kursseja samasta tieteestä. Ja siksi erilaiset opetukset voidaan myös selittää tällä tavalla, että eri ihmiset ovat eri tavoin ehdollistuneita ja siksi heille annetaan tämä erilaisten persoonallisuuksien kautta. Mutta lähde on aina sama, koska kaikki julistavat korkeimmaksi päämääräksi tämän ihanteellisen olemassaolon saavuttamista, vapautumista kuolemasta ja rakkauden saavuttamista persoonallisuuden muodossa, ilman persoonallisuuden muotoa, tavalla tai toisella, vapautumista aineellisesta maailmasta. Se tarkoittaa, että joku tämän aineellisen maailman tuolta puolen on antanut tämän opetuksen eri ihmisten kautta. Ja vaikka Jumalalla on myös monia eri inkarnaatioita, on lähde vedalaisen teologian mukaan aina yksi. Kuten Upanishadeissa sanotaan: sanskrit...Tämä on vedainen näkemys tässä maailmassa vallitsevasta opetusten moninaisuudesta.

Lue lisää

Buddha teki uskomattoman: hän johti ateisteja, eli ateistit SEURASIVAT Jumalaa Buddhan hahmossa.

Buddhalaisuutta voidaan pitää Upadharmana - toissijaisina uskonnollisina periaatteina (ahimsa jne.), jotka puhdistavat ihmisen VÄHITELLEN todellisen dharman tasolle.

Todellinen buddhalaisuus on jo kauan sitten täyttänyt historiallisen tehtävänsä ja menettänyt merkityksensä, sillä buddhalaisuuden nykyiset muodot ovat jo kaukana alkuperäisestä buddhalaisuudesta, sillä lähes kaikki buddhalaiset, Dalai-lama mukaan lukien, syövät lihaa eli rikkovat buddhalaisuuden päätarkoitusta.

Anonyymi kirjoitti:

Buddha teki uskomattoman: hän johti ateisteja, eli ateistit SEURASIVAT Jumalaa Buddhan hahmossa.

Buddhalaisuutta voidaan pitää Upadharmana - toissijaisina uskonnollisina periaatteina (ahimsa jne.), jotka puhdistavat ihmisen VÄHITELLEN todellisen dharman tasolle.

Todellinen buddhalaisuus on jo kauan sitten täyttänyt historiallisen tehtävänsä ja menettänyt merkityksensä, sillä buddhalaisuuden nykyiset muodot ovat jo kaukana alkuperäisestä buddhalaisuudesta, sillä lähes kaikki buddhalaiset, Dalai-lama mukaan lukien, syövät lihaa eli rikkovat buddhalaisuuden päätarkoitusta.

Lue lisää

kun Herra päätti inkarnoitua maan päälle Buddhan muodossa, ihmiset olivat niin alennustilassa, että he alkoivat käyttää Vedalaisen tiedon karmallisia osioita, joissa määrätään eläinten uhraamisesta - vain nauttiakseen niiden lihasta. He eivät olleet kiinnostuneita tämän rituaalin alkuperäisestä merkityksestä, jossa papit järjestivät itselleen eräänlaisen "henkisen kilpailun", sillä mystisen voimansa ansiosta he testasivat käytännössä suurta määrää erityisiä mantroja, joissa tapetun eläimen sielu sai joko ihmisen kehon tai nuoren eläimen kehon. Kuudennen vuosisadan alussa eKr. tällaisia pappeja ei käytännössä enää ollut jäljellä, ja teurastettujen eläinten hirvittäviä huutoja kuultiin kaikkialla maassa.


Krishna ei voinut hyväksyä tätä vääryyttä, joten Hän päätti pettää kaikki ...ja koska Hän oli Itse Veda-tiedon ruumiillistuma, Hän tuli Buddhana ja hylkäsi Vedat.

Toisin sanoen Krishna hylkäsi Itsensä. Hän teki tämän tarkoituksella, vain pysäyttääkseen vedalaiset uhrit.

Koska Hän itse oli Vedan ja kaikkien uskontojen ruumiillistuma, Hän sai ihmiset seuraamaan Vedan sijaan Itseään, mutta koska Hän Itse on Vedan lähde, ihmiset puhdistettiin. Se on Jumalan niin ovela temppu.

Anonyymi kirjoitti:

kun Herra päätti inkarnoitua maan päälle Buddhan muodossa, ihmiset olivat niin alennustilassa, että he alkoivat käyttää Vedalaisen tiedon karmallisia osioita, joissa määrätään eläinten uhraamisesta - vain nauttiakseen niiden lihasta. He eivät olleet kiinnostuneita tämän rituaalin alkuperäisestä merkityksestä, jossa papit järjestivät itselleen eräänlaisen "henkisen kilpailun", sillä mystisen voimansa ansiosta he testasivat käytännössä suurta määrää erityisiä mantroja, joissa tapetun eläimen sielu sai joko ihmisen kehon tai nuoren eläimen kehon. Kuudennen vuosisadan alussa eKr. tällaisia pappeja ei käytännössä enää ollut jäljellä, ja teurastettujen eläinten hirvittäviä huutoja kuultiin kaikkialla maassa.


Krishna ei voinut hyväksyä tätä vääryyttä, joten Hän päätti pettää kaikki ...ja koska Hän oli Itse Veda-tiedon ruumiillistuma, Hän tuli Buddhana ja hylkäsi Vedat.

Toisin sanoen Krishna hylkäsi Itsensä. Hän teki tämän tarkoituksella, vain pysäyttääkseen vedalaiset uhrit.

Koska Hän itse oli Vedan ja kaikkien uskontojen ruumiillistuma, Hän sai ihmiset seuraamaan Vedan sijaan Itseään, mutta koska Hän Itse on Vedan lähde, ihmiset puhdistettiin. Se on Jumalan niin ovela temppu.

Lue lisää

Siksi buddhalaisuuden seuraajat eivät tunnusta Vedoja. Jos he toteuttavat elämässään buddhalaisuuden pääperiaatetta - ahimsaa, eli eivät tee väkivaltaa eläimille - heidän elämänsä paranee, ja lopulta he pääsevät henkimaailmaan. Jos buddhalainen tukee eläinten tappamista ja syö lihaa, hän on yksinkertaisesti tekopyhä.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi buddhalaisuuden seuraajat eivät tunnusta Vedoja. Jos he toteuttavat elämässään buddhalaisuuden pääperiaatetta - ahimsaa, eli eivät tee väkivaltaa eläimille - heidän elämänsä paranee, ja lopulta he pääsevät henkimaailmaan. Jos buddhalainen tukee eläinten tappamista ja syö lihaa, hän on yksinkertaisesti tekopyhä.

Lue lisää

Näin ollen Veda-aikoina uhrattiin joskus eläimiä, mutta eläimet saivat sen seurauksena paljon paremman uuden syntymän, joskus jopa ihmiskehon.

Vedalaiset brahmanit sen sijaan kokeilivat joskus voimakkaita vedalaisia mantroja, eikä kenenkään tarvinnut koskaan kärsiä.

Mutta ihmiset alkoivat tappaa eläimiä omaksi huvikseen vedalaisten uhrausten nimissä, ja se oli aivan jotain muuta, ja sen lopettamiseksi Buddha tuli ja lopetti eläinten tappamisen.

Anonyymi kirjoitti:

Näin ollen Veda-aikoina uhrattiin joskus eläimiä, mutta eläimet saivat sen seurauksena paljon paremman uuden syntymän, joskus jopa ihmiskehon.

Vedalaiset brahmanit sen sijaan kokeilivat joskus voimakkaita vedalaisia mantroja, eikä kenenkään tarvinnut koskaan kärsiä.

Mutta ihmiset alkoivat tappaa eläimiä omaksi huvikseen vedalaisten uhrausten nimissä, ja se oli aivan jotain muuta, ja sen lopettamiseksi Buddha tuli ja lopetti eläinten tappamisen.

Lue lisää

Kysymys: Onko muissa buddhalaisissa kirjoissa mainintoja kahdesta Buddhasta?
Vastaus: Sri Shankaracharyan suosikkikirjoituksen Amarakoshan lisäksi monet muut buddhalaiset kirjoitukset, kuten Prajña-paramita-sutra, Ashtasahasrika-Prajña-paramita-sutra, Shatasahasrika-Prajña-paramita-sutra, Lalita-vistara ja muut, sisältävät todisteita kolmenlaisten buddhien olemassaolosta: ihmismuodossa olevien buddhien, Bodhisattva-buddhien ja Adi-buddhien. Yksi ihmismuodossa olevista Buddhoista on Gautama. Hän tuli tunnetuksi Buddhana saavutettuaan bodhin. Samanta Bhadra mainitaan bodhisattva-buddhojen joukossa. Näiden 18 Buddhan nimen lisäksi, jotka ovat Vishnun jälkeläisiä, mainitaan mainituissa kirjoissa muitakin Buddhoja.


Kysymys: Onko Vedoissa ennustettu Buddhan polveutumista?

Vastaus: "Srimad-Bhagavatamissa" on luettelo avatareista, ja siinä mainitaan lordi Buddhan nimi. "Srimad-Bhagavatam" on kirjoitettu viisi tuhatta vuotta sitten, ja siinä on erilaisia nimiä, jotka viittaavat tulevaan aikaan. Siinä sanotaan, että tulevaisuudessa Jumala ilmestyy lordi Buddhana, hänen äitinsä on nimeltään Anjana ja hänen ilmestymispaikkansa on Gaia. Buddhan laskeutuminen 2600 vuotta sitten oli siis ennustettu 5000 vuotta sitten kirjoitetussa Srimad-Bhagavatamissa.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys: Onko muissa buddhalaisissa kirjoissa mainintoja kahdesta Buddhasta?
Vastaus: Sri Shankaracharyan suosikkikirjoituksen Amarakoshan lisäksi monet muut buddhalaiset kirjoitukset, kuten Prajña-paramita-sutra, Ashtasahasrika-Prajña-paramita-sutra, Shatasahasrika-Prajña-paramita-sutra, Lalita-vistara ja muut, sisältävät todisteita kolmenlaisten buddhien olemassaolosta: ihmismuodossa olevien buddhien, Bodhisattva-buddhien ja Adi-buddhien. Yksi ihmismuodossa olevista Buddhoista on Gautama. Hän tuli tunnetuksi Buddhana saavutettuaan bodhin. Samanta Bhadra mainitaan bodhisattva-buddhojen joukossa. Näiden 18 Buddhan nimen lisäksi, jotka ovat Vishnun jälkeläisiä, mainitaan mainituissa kirjoissa muitakin Buddhoja.


Kysymys: Onko Vedoissa ennustettu Buddhan polveutumista?

Vastaus: "Srimad-Bhagavatamissa" on luettelo avatareista, ja siinä mainitaan lordi Buddhan nimi. "Srimad-Bhagavatam" on kirjoitettu viisi tuhatta vuotta sitten, ja siinä on erilaisia nimiä, jotka viittaavat tulevaan aikaan. Siinä sanotaan, että tulevaisuudessa Jumala ilmestyy lordi Buddhana, hänen äitinsä on nimeltään Anjana ja hänen ilmestymispaikkansa on Gaia. Buddhan laskeutuminen 2600 vuotta sitten oli siis ennustettu 5000 vuotta sitten kirjoitetussa Srimad-Bhagavatamissa.

Lue lisää

Kysymys: Laskeutuiko Buddha kerran, vai toistettiinko se monta kertaa?
Vastaus: Mainittu Buddhan laskeutuminen ei ole sama kuin mitä tiedämme ihmiskunnan nykyisestä historiasta. Srila Jiva Goswamin mukaan Vedoissa mainittu Buddha-avatara ilmestyi toisessa Kali-yugassa. Yhden Manun elinaikana on yli 72 Kali-yugaa, ja yhdessä niistä ilmestyy erityinen Buddha. Herra Buddha laskeutuu alas, kun ihmisistä tulee äärimmäisen materialistisia, ja saarnaa alkeellisista uskonnollisista periaatteista. Ahimsa ei siis itsessään ole uskonnollinen periaate, mutta se on tärkeä ominaisuus aidosti uskonnollisille ihmisille.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys: Laskeutuiko Buddha kerran, vai toistettiinko se monta kertaa?
Vastaus: Mainittu Buddhan laskeutuminen ei ole sama kuin mitä tiedämme ihmiskunnan nykyisestä historiasta. Srila Jiva Goswamin mukaan Vedoissa mainittu Buddha-avatara ilmestyi toisessa Kali-yugassa. Yhden Manun elinaikana on yli 72 Kali-yugaa, ja yhdessä niistä ilmestyy erityinen Buddha. Herra Buddha laskeutuu alas, kun ihmisistä tulee äärimmäisen materialistisia, ja saarnaa alkeellisista uskonnollisista periaatteista. Ahimsa ei siis itsessään ole uskonnollinen periaate, mutta se on tärkeä ominaisuus aidosti uskonnollisille ihmisille.

Lue lisää

Yhteenvetona voidaan todeta, että Buddhan tehtävä oli suuri, koska hän teki lopun eläinuhreista. Kun hänen tehtävänsä päättyi, tuli muita opettajia, jotka muuttivat hieman Buddhan filosofiaa, kunnes vähitellen vedalainen tieto alkoi taastua.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteenvetona voidaan todeta, että Buddhan tehtävä oli suuri, koska hän teki lopun eläinuhreista. Kun hänen tehtävänsä päättyi, tuli muita opettajia, jotka muuttivat hieman Buddhan filosofiaa, kunnes vähitellen vedalainen tieto alkoi taastua.

Lue lisää

Krishnan tieto on "seitsemän lukon takana". Tämä ei ole tarkoitettu kaikille ihmisille, vaan pikemminkin niille, jotka haluavat jo pois tästä maailmasta.
Krishna PIILOTTAA ITSENSÄ niiltä, jotka himoitsevat aineellisia hedelmiä, jotka haluavat olla aineellisessa maailmassa. Yli 90 prosenttia Veda-kirjallisuudesta on omistettu karma-kandalle - toiminnalle niiden tulosten vuoksi.
Krishna AVAA itsensä VAIN NIILLE, jotka ovat valmiita puhtaaseen omistautuneeseen palveluun. Mutta epäsuorasti Krishna on läsnä kaikkialla Vedoissa. Krishna ja Vishnu eivät eroa toisistaan, OVAT SAMA HENKILÖ. Ne ovat yksi persoonallisuus, mutta eri ilmenemismuodoissa.

_____________________


Shiva-puranassa Jumalan Korkein Persoonallisuus sanoo Shivalle:
"Kali Yugassa ilmestyessäsi johdatat ihmisiä harhaan saarnaamalla heille kaukaa haettuja selityksiä Vedoista." ...
...
Vishnun käskystä Shiva inkarnoitui maan päälle brahman Shankaracharyan muodossa EKSYTTÄÄKSEEN IHMSIÄ, jotka eivät halunneet tuntea Vishnua.

Anonyymi kirjoitti:

Krishnan tieto on "seitsemän lukon takana". Tämä ei ole tarkoitettu kaikille ihmisille, vaan pikemminkin niille, jotka haluavat jo pois tästä maailmasta.
Krishna PIILOTTAA ITSENSÄ niiltä, jotka himoitsevat aineellisia hedelmiä, jotka haluavat olla aineellisessa maailmassa. Yli 90 prosenttia Veda-kirjallisuudesta on omistettu karma-kandalle - toiminnalle niiden tulosten vuoksi.
Krishna AVAA itsensä VAIN NIILLE, jotka ovat valmiita puhtaaseen omistautuneeseen palveluun. Mutta epäsuorasti Krishna on läsnä kaikkialla Vedoissa. Krishna ja Vishnu eivät eroa toisistaan, OVAT SAMA HENKILÖ. Ne ovat yksi persoonallisuus, mutta eri ilmenemismuodoissa.

_____________________


Shiva-puranassa Jumalan Korkein Persoonallisuus sanoo Shivalle:
"Kali Yugassa ilmestyessäsi johdatat ihmisiä harhaan saarnaamalla heille kaukaa haettuja selityksiä Vedoista." ...
...
Vishnun käskystä Shiva inkarnoitui maan päälle brahman Shankaracharyan muodossa EKSYTTÄÄKSEEN IHMSIÄ, jotka eivät halunneet tuntea Vishnua.

Lue lisää

Ja tietenkin Shankacharya tiesi totuuden, mutta sanoi tarkoituksella eri tavalla - eksyttääkseen. Tällaista tapahtuu joskus, ihan Jumalan käskystä.


Yhteenvetona voidaan todeta, että Buddhan tehtävä oli suuri, koska hän teki lopun eläinuhreista. Kun hänen tehtävänsä päättyi, tuli muita opettajia, jotka muuttivat hieman Buddhan filosofiaa, kunnes vähitellen vedalainen tieto alkoi taastua.


Shivan inkarnaatio Shankaracharya tiesi Krishnasta, oli se. että hän teki laulun:
"Bhaja Govindam Bhaja Govindam"
(Stotram by Sri Adi Shankrachar).

Ja Krishna on Govinda.

Shankaracharya:
... veisaa Govindaa, palvo Govindaa, rakasta Govindaa, koska ei ole muuta tapaa ylittää elämän valtamerta kuin Jumalan Pyhien Nimien rakastava muistaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tietenkin Shankacharya tiesi totuuden, mutta sanoi tarkoituksella eri tavalla - eksyttääkseen. Tällaista tapahtuu joskus, ihan Jumalan käskystä.


Yhteenvetona voidaan todeta, että Buddhan tehtävä oli suuri, koska hän teki lopun eläinuhreista. Kun hänen tehtävänsä päättyi, tuli muita opettajia, jotka muuttivat hieman Buddhan filosofiaa, kunnes vähitellen vedalainen tieto alkoi taastua.


Shivan inkarnaatio Shankaracharya tiesi Krishnasta, oli se. että hän teki laulun:
"Bhaja Govindam Bhaja Govindam"
(Stotram by Sri Adi Shankrachar).

Ja Krishna on Govinda.

Shankaracharya:
... veisaa Govindaa, palvo Govindaa, rakasta Govindaa, koska ei ole muuta tapaa ylittää elämän valtamerta kuin Jumalan Pyhien Nimien rakastava muistaminen.

Lue lisää

Buddha on Jumala Krishnan kahdeskymmenesensimmäinen inkarnaatio, joka ilmestyi Kali Yugan alussa; Shakyamuni Buddha, joka tunnetaan myös nimellä Siddhartha Gautama (624-544 eKr.), modernin buddhalaisuuden perustaja.

- Kirja. Inspiraation virtaus "Sanasto"

Anonyymi kirjoitti:

Buddha on Jumala Krishnan kahdeskymmenesensimmäinen inkarnaatio, joka ilmestyi Kali Yugan alussa; Shakyamuni Buddha, joka tunnetaan myös nimellä Siddhartha Gautama (624-544 eKr.), modernin buddhalaisuuden perustaja.

- Kirja. Inspiraation virtaus "Sanasto"

Lue lisää

Sankar Acharya on Sivan avatar, jonka Herra Krsna lähetti maan päälle PIILOTTAMAAN VEDANTAN TODELLISEN TARKOITUKSEN.

Hänet tunnetaan monismin (illusionismin) ja Brahmaan sulautumisen (sayujya-mukti) tavoittelun suurimpana kannattajana.

- kirjat Sri Navadvipa-dhama-mahatmya / Sanasto

Shankaracharya on suuri henkinen opettaja, joka saarnasi monismin (advaita-vada) filosofiaa - oppia, jonka mukaan Jumalalla ei ole tiettyä muotoa. Häntä pidetään Shivan ilmentymänä.

- Sri Chaitanya Bhagavata -kirja / Nimien ja termien sanakirja / Shiva



Shankaracharyan filosofia. Se eroaa hieman buddhalaisuudesta. Buddhalaiset väittävät, ettei yksilöllistä sielua ole olemassa, eli ajatus muuttumattoman yksilön olemassaolosta hylätään. Myös Shankaracharya kieltää muuttumattoman yksilöllisen sielun olemassaolon, mutta tunnustaa Brahmanin, tietoisen alun, olemassaolon, jota hän kutsuu korkeimmaksi todellisuudeksi. Shankaran mukaan tietoisuus itsessään on todellista, mutta yksilön tietoisuus on harhaa. Hänen mukaansa yksilöllinen sielu on vain heijastus tietoisesta alusta, joka on korkein todellisuus. Mentaalikehon tuhoutuessa sielun tietoisuus yksilöllisenä katoaa: sitä ei ole olemassa todellisuuden korkeimmalla tasolla.

- Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio / Aistikokemuksen ajelehtiva maailma

Shankaran jälkeen tuli Madhva Acharya, joka taas muutti filosofiaa, ja pikku-hiljaa taas Veda-tieto tuli ihmisten tietoon. Aluksi Buddha perui Vedan, sen jälkeen Shankara muutti Buddhan filosofiaa ja Madhva muutti Shankaran filosofiaa. Niin Veda-tieto tuli taas....


Madhva Acharya, Brahma sampradayan perustaja, joka on yksi neljästä Vaisnava sampradayasta Kalin aikakaudella. Madhva Acharya ilmestyi kolmellatoista vuosisadalla karnatakalaisena brahmanina ja käytti nuoresta iästä lähtien yli-inhimillistä voimaansa ja älykkyyttään palvellakseen Korkeinta Jumalaa. Hän perusti suddha-dvaitan (puhtaan dualismin) vedanttisen koulukunnan ja kumosi tarmokkaasti advaitavadin (Sankar Acharyan opettaman ei-dualismin) kiertueillaan, saarnoillaan, väittelyillään ja kirjoituksillaan.

Anonyymi kirjoitti:

Shankaran jälkeen tuli Madhva Acharya, joka taas muutti filosofiaa, ja pikku-hiljaa taas Veda-tieto tuli ihmisten tietoon. Aluksi Buddha perui Vedan, sen jälkeen Shankara muutti Buddhan filosofiaa ja Madhva muutti Shankaran filosofiaa. Niin Veda-tieto tuli taas....


Madhva Acharya, Brahma sampradayan perustaja, joka on yksi neljästä Vaisnava sampradayasta Kalin aikakaudella. Madhva Acharya ilmestyi kolmellatoista vuosisadalla karnatakalaisena brahmanina ja käytti nuoresta iästä lähtien yli-inhimillistä voimaansa ja älykkyyttään palvellakseen Korkeinta Jumalaa. Hän perusti suddha-dvaitan (puhtaan dualismin) vedanttisen koulukunnan ja kumosi tarmokkaasti advaitavadin (Sankar Acharyan opettaman ei-dualismin) kiertueillaan, saarnoillaan, väittelyillään ja kirjoituksillaan.

Lue lisää

Madhva, Madhvacharya on yksi Brahma-Madhva-Gaudiya-sampradayan acharyoista, joka sai tiedon suoraan Srila Vyasadevalta.

- Sri Chaitanya Bhagavata -kirja / Nimien ja termien sanakirja / M


Sen jälkeen tuli Chaitanya Mahaprabhu, ja nyt kaikki Veda-tieto on eheytynyt . Me seuraamme Häntä, me vaishnavat.

Anonyymi kirjoitti:

Madhva, Madhvacharya on yksi Brahma-Madhva-Gaudiya-sampradayan acharyoista, joka sai tiedon suoraan Srila Vyasadevalta.

- Sri Chaitanya Bhagavata -kirja / Nimien ja termien sanakirja / M


Sen jälkeen tuli Chaitanya Mahaprabhu, ja nyt kaikki Veda-tieto on eheytynyt . Me seuraamme Häntä, me vaishnavat.

Lue lisää

On hyvin tärkeää ymmärtää, mistä keskustelemme? Minkä perinteen kannalta? Hindulaisuutta täydellisenä oppina ei yksinkertaisesti ole olemassa, ja siksi on parempi olla käyttämättä tätä termiä lainkaan, jos ei halua mennä toivottomasti sekaisin. On yksinkertaisesti olemassa Vedat, joista lähes kaikki nykyisin Intiassa vallitsevat opit ovat peräisin. Toisin sanoen, jos puhumme siitä, miten Intian eri opetukset liittyvät toisiinsa, ne liittyvät toisiinsa vain yhteisten juurien kautta. Muita yhteyksiä on melko vaikea jäljittää, koska Vedoissa on monia erilaisia tekstejä, joita eri nykyajan perinteet pitävät tärkeimpinä ja rakentavat opetuksensa niiden pohjalta. Vedoja kutsutaan toiveiden puuksi (koska Vedat auttavat täyttämään kaikki toiveet), ja tämän puun juurista kasvaa erilaisia runkoja ja oksia, jotka kietoutuvat toisiinsa monimutkaisesti elävien olentojen erilaisten toiveiden perusteella.


Kuusi suurta Vedoihin viittaavaa koulukuntaa ovat syntyneet eri tietäjien toimesta, jotka ovat ymmärtäneet Vedat eri tavoin.

Vaisnavat perustuvat filosofisesti Vedanta-koulukuntaan, jonka Vyasadeva esitti Srimad-Bhagavatamissa. Vaishnava-vedantan seuraajien keskuudessa erottuu neljä perimyslinjaa (Brahmasta, Shivasta, Kumareista ja Lakshmista).

Heitä yhdistää personalistinen käsitys henkisestä luonnosta ja Vishnun (Krishnan) tunnustaminen Korkeimmaksi Jumalaksi, mutta niiden välillä on joitakin filosofisia vivahteita, jotka liittyvät perimmäiseen päämäärään (Vaikuntha tai Goloka) ja päämäärän saavuttamisen menetelmiin.

Yleisesti ottaen tämä on valtavan laaja aihe.

Anonyymi kirjoitti:

On hyvin tärkeää ymmärtää, mistä keskustelemme? Minkä perinteen kannalta? Hindulaisuutta täydellisenä oppina ei yksinkertaisesti ole olemassa, ja siksi on parempi olla käyttämättä tätä termiä lainkaan, jos ei halua mennä toivottomasti sekaisin. On yksinkertaisesti olemassa Vedat, joista lähes kaikki nykyisin Intiassa vallitsevat opit ovat peräisin. Toisin sanoen, jos puhumme siitä, miten Intian eri opetukset liittyvät toisiinsa, ne liittyvät toisiinsa vain yhteisten juurien kautta. Muita yhteyksiä on melko vaikea jäljittää, koska Vedoissa on monia erilaisia tekstejä, joita eri nykyajan perinteet pitävät tärkeimpinä ja rakentavat opetuksensa niiden pohjalta. Vedoja kutsutaan toiveiden puuksi (koska Vedat auttavat täyttämään kaikki toiveet), ja tämän puun juurista kasvaa erilaisia runkoja ja oksia, jotka kietoutuvat toisiinsa monimutkaisesti elävien olentojen erilaisten toiveiden perusteella.


Kuusi suurta Vedoihin viittaavaa koulukuntaa ovat syntyneet eri tietäjien toimesta, jotka ovat ymmärtäneet Vedat eri tavoin.

Vaisnavat perustuvat filosofisesti Vedanta-koulukuntaan, jonka Vyasadeva esitti Srimad-Bhagavatamissa. Vaishnava-vedantan seuraajien keskuudessa erottuu neljä perimyslinjaa (Brahmasta, Shivasta, Kumareista ja Lakshmista).

Heitä yhdistää personalistinen käsitys henkisestä luonnosta ja Vishnun (Krishnan) tunnustaminen Korkeimmaksi Jumalaksi, mutta niiden välillä on joitakin filosofisia vivahteita, jotka liittyvät perimmäiseen päämäärään (Vaikuntha tai Goloka) ja päämäärän saavuttamisen menetelmiin.

Yleisesti ottaen tämä on valtavan laaja aihe.

Lue lisää

Kalin aikakaudella yleisin uskonnonharjoitusmenetelmä on Jumalan Nimen toistaminen, ja Herra Chaitanya antoi ihmisille juuri tämän menetelmän. Bhakti-jooga alkaa Pyhän Nimen toistamisella. Madhvacharya sanoo tämän Mundaka Upanishadin kommentaarissaan. Hän lainaa jaetta Narayana-samhitasta...

Anonyymi kirjoitti:

Kalin aikakaudella yleisin uskonnonharjoitusmenetelmä on Jumalan Nimen toistaminen, ja Herra Chaitanya antoi ihmisille juuri tämän menetelmän. Bhakti-jooga alkaa Pyhän Nimen toistamisella. Madhvacharya sanoo tämän Mundaka Upanishadin kommentaarissaan. Hän lainaa jaetta Narayana-samhitasta...

Lue lisää

Advaita-Vedantan filosofinen systeemi (Mayavada) julistaa yksilöllisen sielun ja Brahmanin ykseyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Advaita-Vedantan filosofinen systeemi (Mayavada) julistaa yksilöllisen sielun ja Brahmanin ykseyttä.

Advaita (advaita) - "ei-kaksinaisuus"
1) Korkeimman ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että Hän on yksi, jakamaton Totuus; vaikka äärettömän Brahmanin säteily säteilee Hänestä, ja Hän laajentaa itseään Ylisielun osittaisena ilmentymänä - Paramatma, Hän pysyy jakamattomana.

Advaita-Vedantan filosofinen systeemi (Mayavada) julistaa yksilöllisen sielun ja Brahmanin ykseyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Advaita (advaita) - "ei-kaksinaisuus"
1) Korkeimman ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että Hän on yksi, jakamaton Totuus; vaikka äärettömän Brahmanin säteily säteilee Hänestä, ja Hän laajentaa itseään Ylisielun osittaisena ilmentymänä - Paramatma, Hän pysyy jakamattomana.

Advaita-Vedantan filosofinen systeemi (Mayavada) julistaa yksilöllisen sielun ja Brahmanin ykseyttä.

Lue lisää

Mayavadion mayavada-filosofian kannattaja.

Anonyymi kirjoitti:

Mayavadion mayavada-filosofian kannattaja.

Mayavadit eivät tunnusta Korkeimman Herran Nimen, muodon, ominaisuuksien ja tekojen ikuisuutta. He näkevät elävän olennon mayan luomuksena, ja siksi se ei voi heidän näkemyksensä mukaan olla ikuisesti olemassa. He eivät myöskään pidä omistautunutta palvelua ikuisena, vaan pikemminkin pitävät sitä väliaikaisena keinona kehittää tietoa. Kaikki heidän opetustensa tärkeimmät kohdat ovat vastoin omistautuneen palvelun periaatteita, ja tästä syystä ystävyys mayavadien kanssa sammuttaa vähitellen omistautumisen liekin.

- Bhaktya-loka / Kuusi paatosta - Bhaktin viholliset / Jana-sanga - Ystävyys maallisten ihmisten kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Mayavadit eivät tunnusta Korkeimman Herran Nimen, muodon, ominaisuuksien ja tekojen ikuisuutta. He näkevät elävän olennon mayan luomuksena, ja siksi se ei voi heidän näkemyksensä mukaan olla ikuisesti olemassa. He eivät myöskään pidä omistautunutta palvelua ikuisena, vaan pikemminkin pitävät sitä väliaikaisena keinona kehittää tietoa. Kaikki heidän opetustensa tärkeimmät kohdat ovat vastoin omistautuneen palvelun periaatteita, ja tästä syystä ystävyys mayavadien kanssa sammuttaa vähitellen omistautumisen liekin.

- Bhaktya-loka / Kuusi paatosta - Bhaktin viholliset / Jana-sanga - Ystävyys maallisten ihmisten kanssa

Lue lisää

Mayavada (māyāvāda) on yleisnimitys useille filosofisille opeille, joissa Absoluuttia pidetään persoonattomana ja maailmaa, yksittäisiä eläviä olentoja ja Jumalaa illuusion tuotteina. Tämä oppi, joka on pohjimmiltaan buddhalaisuuden kätketty muoto, on vastoin Vedan merkitystä ja yhteensopimaton puhtaan bhaktin periaatteiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Mayavada (māyāvāda) on yleisnimitys useille filosofisille opeille, joissa Absoluuttia pidetään persoonattomana ja maailmaa, yksittäisiä eläviä olentoja ja Jumalaa illuusion tuotteina. Tämä oppi, joka on pohjimmiltaan buddhalaisuuden kätketty muoto, on vastoin Vedan merkitystä ja yhteensopimaton puhtaan bhaktin periaatteiden kanssa.

Lue lisää

Sadashiva on Shivan alkuperäinen muoto, eikä hän koske aineelliseen luontoon. Sadashiva tarkoittaa "ikuista Shivaa". Mutta se muoto, jossa Shiva on vuorovaikutuksessa aineellisen luonnon kanssa, on hänen ekspansionsa.

Shiva tässä maailmassa on Sadashivan ekspansio, jonka avulla hän osallistuu tämän maailman tuhoamiseen eri tasoilla. Esimerkiksi omaksumalla Shankaracharyan muodon Shiva otti käyttöön Mayavadan tuhoavan filosofian...

Anonyymi kirjoitti:

Sadashiva on Shivan alkuperäinen muoto, eikä hän koske aineelliseen luontoon. Sadashiva tarkoittaa "ikuista Shivaa". Mutta se muoto, jossa Shiva on vuorovaikutuksessa aineellisen luonnon kanssa, on hänen ekspansionsa.

Shiva tässä maailmassa on Sadashivan ekspansio, jonka avulla hän osallistuu tämän maailman tuhoamiseen eri tasoilla. Esimerkiksi omaksumalla Shankaracharyan muodon Shiva otti käyttöön Mayavadan tuhoavan filosofian...

Lue lisää

Kyvystä erottaa ja analysoida (bheda) on aika siirtyä kykyyn syntetisoida (abheda) ja oppia näkemään erilaisuus ja yhtenäisyys samanaikaisesti. Vaikuntha on siellä, missä Vishnu on, ja siksi siellä ei ole ongelmia. Myös tässä maailmassa on Vaikuntha - Dhruvaloka. On täysin mahdollista, että tietyssä yhteydessä Mahesh-dhamaa voidaan kutsua myös Vaikunthaksi, vaikka se teknisesti ottaen eroaa (bheda) Vaikunthasta Vishnulokan merkityksessä, ja tämä todetaan selvästi Brahma-samhitassa (5.43). Mutta jos ajattelemme, että korkeimmassa merkityksessä Shiva (Sadashiva) on erottamaton Vishnusta, myös hänen asuinpaikkansa voidaan katsoa olevan erottamaton Vaikunthasta. Toisin sanoen kaikki riippuu koordinaatistosta, jossa ajattelemme: bheda - analyysi tai abheda - synteesi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyvystä erottaa ja analysoida (bheda) on aika siirtyä kykyyn syntetisoida (abheda) ja oppia näkemään erilaisuus ja yhtenäisyys samanaikaisesti. Vaikuntha on siellä, missä Vishnu on, ja siksi siellä ei ole ongelmia. Myös tässä maailmassa on Vaikuntha - Dhruvaloka. On täysin mahdollista, että tietyssä yhteydessä Mahesh-dhamaa voidaan kutsua myös Vaikunthaksi, vaikka se teknisesti ottaen eroaa (bheda) Vaikunthasta Vishnulokan merkityksessä, ja tämä todetaan selvästi Brahma-samhitassa (5.43). Mutta jos ajattelemme, että korkeimmassa merkityksessä Shiva (Sadashiva) on erottamaton Vishnusta, myös hänen asuinpaikkansa voidaan katsoa olevan erottamaton Vaikunthasta. Toisin sanoen kaikki riippuu koordinaatistosta, jossa ajattelemme: bheda - analyysi tai abheda - synteesi.

Lue lisää

"Mihin traditioon Yoga Vasistha kuuluu? Mitkä ovat yhtäläisyydet ja erot Śrīmad-Bhāgavatamin kanssa?"

Kyseessä on Advaita Vedanta -traditio, täydellisen monismin teoria, jossa sielun ja Jumalan välillä ei ole eroa. Se eroaa olennaisesti Śrīmad-Bhāgavatamista, koska siinä sanotaan, että vapautumisen jälkeen sielu ei yhdisty keneenkään, mutta säilyttää yksilöllisyytensä. Yleisiä termejä. Advaita Vedanta tappaa bhaktin, itse ajatuksen rakkauden jakamisesta. Se on vaihtoehto niille, jotka haluavat saavuttaa vapautumisen eivätkä halua palvella Jumalaa. Shankaracharyan impersonalistiset kommentit ovat heille taivaan mannaa.


"Materialistisen ateistin kysymys on: Kuka loi Jumalan?". Sitaatti, jonka mukaan Jumala on syntymätön ja luomaton, ei ole vakuuttava.


Prabhu vastaa

Vedoissa puhutaan kolmenlaisten pramanojen - todistusmenetelmien - olemassaolosta. Pratyaksha - empiirinen kokemus. Anumāna - loogiset päättelyt ja johtopäätökset. Shabda - ottamaan vastaan ​​uskossa pyhien kirjoitusten auktoriteetti.

Pratyaksha (sanskritiksi pratyakṣa - silmien edessä läsnä oleva, näkyvä, havaittu, välitön) - intialaisissa uskonnollisissa ja filosofisissa järjestelmissä välitön, aistillinen havainto, joka syntyy aistien ja niiden kohteiden välisestä kosketuksesta (indriya-artha-sannikarsha). Käytännöllisesti katsoen kaikki koulukunnat tunnustavat pratyakshan yhdeksi pramanoista - luotettavan kognition keinoista.

Kaksi ensimmäistä tyyppiä ovat hyviä aineellisen todellisuuden tuntemiseen. Jumala on aineellisen energian yläpuolella, ja kaksi ensimmäistä tietämystapaa eivät sovellu, meillä ei ole kokemusta kontaktista, emmekä voi järkeillä Jumalasta. Jäljelle jää shabda brahman, pyhistä kirjoituksista tuleva henkinen ääni. Mitä shastrat sanovat: Jumala on luomaton ja Hän on kaikkien syiden syy. Se, hyväksyykö ateisti tämän vai ei, on hänen oikeutensa, vähän ...sukritia. Se, että joku on ateisti, osoittaa, että Jumala on antanut vähän älyä. Kaikki Jumalaa vastaan esitetyt argumentit, jotka ovat aistien ja logiikan alueella (emme näe, joten ei ole olemassa), ovat kuin sokean miehen argumentit, joka ei usko aurinkoon. Henkisesti sokeat vaativat, että heille näytetään Jumala, mutta Jumalaa ei voi nähdä aineellisilla silmillä, eikä heillä ole muita silmiä.

Anonyymi kirjoitti:

"Mihin traditioon Yoga Vasistha kuuluu? Mitkä ovat yhtäläisyydet ja erot Śrīmad-Bhāgavatamin kanssa?"

Kyseessä on Advaita Vedanta -traditio, täydellisen monismin teoria, jossa sielun ja Jumalan välillä ei ole eroa. Se eroaa olennaisesti Śrīmad-Bhāgavatamista, koska siinä sanotaan, että vapautumisen jälkeen sielu ei yhdisty keneenkään, mutta säilyttää yksilöllisyytensä. Yleisiä termejä. Advaita Vedanta tappaa bhaktin, itse ajatuksen rakkauden jakamisesta. Se on vaihtoehto niille, jotka haluavat saavuttaa vapautumisen eivätkä halua palvella Jumalaa. Shankaracharyan impersonalistiset kommentit ovat heille taivaan mannaa.


"Materialistisen ateistin kysymys on: Kuka loi Jumalan?". Sitaatti, jonka mukaan Jumala on syntymätön ja luomaton, ei ole vakuuttava.


Prabhu vastaa

Vedoissa puhutaan kolmenlaisten pramanojen - todistusmenetelmien - olemassaolosta. Pratyaksha - empiirinen kokemus. Anumāna - loogiset päättelyt ja johtopäätökset. Shabda - ottamaan vastaan ​​uskossa pyhien kirjoitusten auktoriteetti.

Pratyaksha (sanskritiksi pratyakṣa - silmien edessä läsnä oleva, näkyvä, havaittu, välitön) - intialaisissa uskonnollisissa ja filosofisissa järjestelmissä välitön, aistillinen havainto, joka syntyy aistien ja niiden kohteiden välisestä kosketuksesta (indriya-artha-sannikarsha). Käytännöllisesti katsoen kaikki koulukunnat tunnustavat pratyakshan yhdeksi pramanoista - luotettavan kognition keinoista.

Kaksi ensimmäistä tyyppiä ovat hyviä aineellisen todellisuuden tuntemiseen. Jumala on aineellisen energian yläpuolella, ja kaksi ensimmäistä tietämystapaa eivät sovellu, meillä ei ole kokemusta kontaktista, emmekä voi järkeillä Jumalasta. Jäljelle jää shabda brahman, pyhistä kirjoituksista tuleva henkinen ääni. Mitä shastrat sanovat: Jumala on luomaton ja Hän on kaikkien syiden syy. Se, hyväksyykö ateisti tämän vai ei, on hänen oikeutensa, vähän ...sukritia. Se, että joku on ateisti, osoittaa, että Jumala on antanut vähän älyä. Kaikki Jumalaa vastaan esitetyt argumentit, jotka ovat aistien ja logiikan alueella (emme näe, joten ei ole olemassa), ovat kuin sokean miehen argumentit, joka ei usko aurinkoon. Henkisesti sokeat vaativat, että heille näytetään Jumala, mutta Jumalaa ei voi nähdä aineellisilla silmillä, eikä heillä ole muita silmiä.

Lue lisää

"Kuinka kauan jiva pysyy Herra Vishnun Kehossa Mahāpralayan (koko Kosmoksen tuhoutuminen) jälkeen?".

Prabhu vastaa:
Kunnes Vishnu tekee uuden uloshengityksen, miljardeja vuosia.


"Missä ilmenemättömässä tilassa jiva on Mahāpralayan jälkeen?"

Anabioosin tilassa.


"Kuinka kauan jiva pysyy Krishnan Kehossa tajuttomassa tilassa, jos jiva itse halusi sitä?"

sanskrit... - Krishnan Kehoon uppoutuminen. Joskus joku ei halua elää ollenkaan ja päättää uppoutua ei Brahmaniin, vaan Itse Herran Kehoon. Henkinen itsemurha.
Olkaa varovaisia toiveidenne suhteen älkääkä syyttäkö Krishnaa siitä, että Hän täyttää tuon toiveen.

Anonyymi kirjoitti:

"Kuinka kauan jiva pysyy Herra Vishnun Kehossa Mahāpralayan (koko Kosmoksen tuhoutuminen) jälkeen?".

Prabhu vastaa:
Kunnes Vishnu tekee uuden uloshengityksen, miljardeja vuosia.


"Missä ilmenemättömässä tilassa jiva on Mahāpralayan jälkeen?"

Anabioosin tilassa.


"Kuinka kauan jiva pysyy Krishnan Kehossa tajuttomassa tilassa, jos jiva itse halusi sitä?"

sanskrit... - Krishnan Kehoon uppoutuminen. Joskus joku ei halua elää ollenkaan ja päättää uppoutua ei Brahmaniin, vaan Itse Herran Kehoon. Henkinen itsemurha.
Olkaa varovaisia toiveidenne suhteen älkääkä syyttäkö Krishnaa siitä, että Hän täyttää tuon toiveen.

Lue lisää

Valaistuminen?


Prabhu vastaa:

Srimad-Bhagavatamin mukaan Absoluuttisen Totuuden oivaltamisessa on kolme tasoa: Brahman, Paramatma ja Bhagavan. Valaistuminen on Brahmanin, Absoluutin kaiken läpäisevän persoonattoman aspektin, oivaltamisen taso. Krishna on kuvannut tätä tasoa BG 18.54:ssä. Tälle tasolle on ominaista se, että sielu ei ole samaistunut kehoonsa; se on onnellinen tietäen kuolemattomuutensa; se ei kadu menneisyyttä eikä tee suunnitelmia tulevaisuutta varten; se kohtelee kaikkia eläviä olentoja tasavertaisesti, ja tässä tilassa se on valmis hyväksymään Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden omistautuneen palvelemisen prosessin. Tällaista on valaistuminen Vedan mukaan. Muissa kuin Vedoissa valaistumisen käsite on abstraktimpi, mutta se on myös yritys toteuttaa Absoluuttisen Totuuden alkutaso. Ja vaikka joissakin perinteissä valaistumista pidetään kehityksen huipentumana, Vedojen mukaan se on vasta henkisen elämän alku.

Anonyymi kirjoitti:

Valaistuminen?


Prabhu vastaa:

Srimad-Bhagavatamin mukaan Absoluuttisen Totuuden oivaltamisessa on kolme tasoa: Brahman, Paramatma ja Bhagavan. Valaistuminen on Brahmanin, Absoluutin kaiken läpäisevän persoonattoman aspektin, oivaltamisen taso. Krishna on kuvannut tätä tasoa BG 18.54:ssä. Tälle tasolle on ominaista se, että sielu ei ole samaistunut kehoonsa; se on onnellinen tietäen kuolemattomuutensa; se ei kadu menneisyyttä eikä tee suunnitelmia tulevaisuutta varten; se kohtelee kaikkia eläviä olentoja tasavertaisesti, ja tässä tilassa se on valmis hyväksymään Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden omistautuneen palvelemisen prosessin. Tällaista on valaistuminen Vedan mukaan. Muissa kuin Vedoissa valaistumisen käsite on abstraktimpi, mutta se on myös yritys toteuttaa Absoluuttisen Totuuden alkutaso. Ja vaikka joissakin perinteissä valaistumista pidetään kehityksen huipentumana, Vedojen mukaan se on vasta henkisen elämän alku.

Lue lisää

Kali Yugan loppu
Älkää vastatko: "Kali poistuu sellaisen ihmisen sydämestä, joka toistaa maha-mantraa ja noudattaa neljää periaatetta. Tällaisessa tapauksessa henkilölle tulee Satya yuga. Hartaan ei pitäisi olla huolissaan sodista, jotka ovat jatkuvasti käynnissä ja tulevat jatkumaan maan päällä. Hartaan tulisi yksinkertaisesti palvella Krishnaa."


Prabhu vastaa.
Tämä on itse asiassa kaikkein oikein vastaus tällaiseen kysymykseen. On valitettavaa, ettette pidä siitä.
_____________

Ovatko puolijumalat tai devat jivoja vai eivät?...

Prabhu vastaa:

Miksi sanotte, ettei Vedoissa ole käsitettä puolijumala? Eivätkö termit sura tai deva
(upadeva) ole peräisin Vedoista? Kääntäminen länsimaisille kielille on toinen asia. Deva tarkoittaa jumaluutta ja voi viitata sekä Korkeimpaan että hänen kumppaneihinsa tässä maailmassa. ...
...
Analyyttisen mielen omaavan länsimaisen ihmisen on helpompi nähdä erottelu kuin samanaikainen erottelu ja ykseys. Siksi meidän on helpompi hahmottaa termit Jumala ja puolijumala joksikin täysin erilliseksi kuin ymmärtää jumalallisuuden asteiden samanaikainen ykseys ja ero.
...Puolijumalat (Shivaa lukuun ottamatta) ovat jivoja, jotka Krishna on valtuuttanut suorittamaan palveluksia maailmankaikkeuden hallinnoijina.
Upadevat ovat samaa tattvaa, mutta pykälää alempana. Se on kuin vanhempi ja nuorempi upseeri. Devoja ja upa-devoja voi verrata arkkienkeleihin ja enkeleihin, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä veda-perinne on itsenäinen ja riippumaton. Se ei tarvitse vertailuja, lisäyksiä ja terminologian lainauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Kali Yugan loppu
Älkää vastatko: "Kali poistuu sellaisen ihmisen sydämestä, joka toistaa maha-mantraa ja noudattaa neljää periaatetta. Tällaisessa tapauksessa henkilölle tulee Satya yuga. Hartaan ei pitäisi olla huolissaan sodista, jotka ovat jatkuvasti käynnissä ja tulevat jatkumaan maan päällä. Hartaan tulisi yksinkertaisesti palvella Krishnaa."


Prabhu vastaa.
Tämä on itse asiassa kaikkein oikein vastaus tällaiseen kysymykseen. On valitettavaa, ettette pidä siitä.
_____________

Ovatko puolijumalat tai devat jivoja vai eivät?...

Prabhu vastaa:

Miksi sanotte, ettei Vedoissa ole käsitettä puolijumala? Eivätkö termit sura tai deva
(upadeva) ole peräisin Vedoista? Kääntäminen länsimaisille kielille on toinen asia. Deva tarkoittaa jumaluutta ja voi viitata sekä Korkeimpaan että hänen kumppaneihinsa tässä maailmassa. ...
...
Analyyttisen mielen omaavan länsimaisen ihmisen on helpompi nähdä erottelu kuin samanaikainen erottelu ja ykseys. Siksi meidän on helpompi hahmottaa termit Jumala ja puolijumala joksikin täysin erilliseksi kuin ymmärtää jumalallisuuden asteiden samanaikainen ykseys ja ero.
...Puolijumalat (Shivaa lukuun ottamatta) ovat jivoja, jotka Krishna on valtuuttanut suorittamaan palveluksia maailmankaikkeuden hallinnoijina.
Upadevat ovat samaa tattvaa, mutta pykälää alempana. Se on kuin vanhempi ja nuorempi upseeri. Devoja ja upa-devoja voi verrata arkkienkeleihin ja enkeleihin, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä veda-perinne on itsenäinen ja riippumaton. Se ei tarvitse vertailuja, lisäyksiä ja terminologian lainauksia.

Lue lisää

Impersonalistit pysyvät brahmajyotissa missä muodossa?


Prabhu vastaa:
He ovat siellä vain tietoisuuden kipinöinä. He eivät halua mitään toimintaa tai suhdetta, ja siksi heillä ei ole siellä mitään kehoa, sillä kehoa tarvitaan toimintaa ja suhdetta varten. Svarupaa tarvitaan Krishnan omistautuneeseen palvelemiseen. He eivät halua palvella Krishnaa, ja siksi heidän svarupansa ei ilmene Brahmanissa.

Anonyymi kirjoitti:

Impersonalistit pysyvät brahmajyotissa missä muodossa?


Prabhu vastaa:
He ovat siellä vain tietoisuuden kipinöinä. He eivät halua mitään toimintaa tai suhdetta, ja siksi heillä ei ole siellä mitään kehoa, sillä kehoa tarvitaan toimintaa ja suhdetta varten. Svarupaa tarvitaan Krishnan omistautuneeseen palvelemiseen. He eivät halua palvella Krishnaa, ja siksi heidän svarupansa ei ilmene Brahmanissa.

Lue lisää

Seuraavassa on erittäin paljon käännösvirheitä suomennoksessa:

Aistikokemuksen ajelehtiva maailma
Kirjat > Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio

Maailmassa on monia ateismin koulukuntia. Intiassa Charvaka Munia pidetään tunnetuimpana ateistifilosofina. Hänen opetuksensa ovat samankaltaisia kuin länsimaiden äärimmäinen ateismi. Hänen näkökulmastaan tietoisuus on seurausta aineellisten elementtien kemiallisesta vuorovaikutuksesta. Fyysisen ruumiin tuhoutumisen jälkeen jäljelle ei jää sielua eikä tietoisuutta - vain kasa kemiallisia alkuaineita, jotka olivat kerran osa kehoa. Aivan kuten yksinkertaisimpien aineiden fuusio tuottaa jotain monimutkaisempaa, niin aineellisten elementtien fyysinen yhdistyminen tuottaa tietoisuuden, eikä lihan tuhoutumisen jälkeen mitään jää jäljelle. Länsimaissa tämän filosofian muotoili ensimmäisenä Epikuros.

Astetta korkeammalla on buddhalaisuus. Buddhalaiset väittävät, että karkean fyysisen ruumiin tuhoutumisen jälkeen jäljelle jää hienojakoinen ruumis, eräänlainen mentaalinen muodostelma, joka sitten syntyy uudelleen lihassa. Buddhalaiset tunnustavat siis jälleensyntymisen, siirtymisen ruumiista toiseen. Heidän käsityksensä mukaan menetettyämme yhden karkean ruumiin saamme uuden, karmamme mukaisen ruumiin. Mutta jos seuraamme tiettyä polkua, karkean ruumiin kuoleman jälkeen myös mentaalinen rakennelma (hienojakoinen ruumis) tuhoutuu, eikä mitään jää jäljelle. Näin ollen sielua ei ole olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Seuraavassa on erittäin paljon käännösvirheitä suomennoksessa:

Aistikokemuksen ajelehtiva maailma
Kirjat > Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio

Maailmassa on monia ateismin koulukuntia. Intiassa Charvaka Munia pidetään tunnetuimpana ateistifilosofina. Hänen opetuksensa ovat samankaltaisia kuin länsimaiden äärimmäinen ateismi. Hänen näkökulmastaan tietoisuus on seurausta aineellisten elementtien kemiallisesta vuorovaikutuksesta. Fyysisen ruumiin tuhoutumisen jälkeen jäljelle ei jää sielua eikä tietoisuutta - vain kasa kemiallisia alkuaineita, jotka olivat kerran osa kehoa. Aivan kuten yksinkertaisimpien aineiden fuusio tuottaa jotain monimutkaisempaa, niin aineellisten elementtien fyysinen yhdistyminen tuottaa tietoisuuden, eikä lihan tuhoutumisen jälkeen mitään jää jäljelle. Länsimaissa tämän filosofian muotoili ensimmäisenä Epikuros.

Astetta korkeammalla on buddhalaisuus. Buddhalaiset väittävät, että karkean fyysisen ruumiin tuhoutumisen jälkeen jäljelle jää hienojakoinen ruumis, eräänlainen mentaalinen muodostelma, joka sitten syntyy uudelleen lihassa. Buddhalaiset tunnustavat siis jälleensyntymisen, siirtymisen ruumiista toiseen. Heidän käsityksensä mukaan menetettyämme yhden karkean ruumiin saamme uuden, karmamme mukaisen ruumiin. Mutta jos seuraamme tiettyä polkua, karkean ruumiin kuoleman jälkeen myös mentaalinen rakennelma (hienojakoinen ruumis) tuhoutuu, eikä mitään jää jäljelle. Näin ollen sielua ei ole olemassa.

Lue lisää

Sitten tulee Shankaracharyan filosofia. Se eroaa hieman buddhalaisuudesta. Buddhalaiset väittävät, ettei yksilöllistä sielua ole olemassa, eli ajatus muuttumattoman yksilön olemassaolosta hylätään. Myös Shankaracharya kieltää muuttumattoman yksilöllisen sielun olemassaolon, mutta tunnustaa Brahmanin, tietoisen alun, olemassaolon, jota hän kutsuu korkeimmaksi todellisuudeksi. Shankaran mukaan tietoisuus itsessään on todellista, mutta yksilön tietoisuus on harhaa. Hänen mukaansa yksilöllinen sielu on vain heijastus tietoisesta alusta, joka on korkein todellisuus. Mentaaliruumiin tuhoutumisen myötä sielun tietoisuus yksilöllisenä katoaa: sitä ei ole olemassa todellisuuden korkeimmalla tasolla.

Hän antaa esimerkin kuusta ja sen heijastuksesta peilissä. Ei peiliä, ei heijastusta. Hänen mukaansa yksilölliset sielut ovat vain heijastuksia yhdestä tietoisuuden lähteestä (Brahman). Shankaracharya siis toteaa, että yksilölliset sielut ovat yksi ja erottamaton Brahmanista.

Sri Chaitanya Mahaprabhu kuitenkin tulkitsee tätä Vedantan kantaa eri tavalla. Toisin kuin Shankaracharya, hän kehottaa hyväksymään Vedan totuuden kokonaisuudessaan eikä osittain. Shankaracharya tunnusti vain tietyt Vedojen aforismit, jotka edustavat totuutta vain osittain. ...

Anonyymi kirjoitti:

Sitten tulee Shankaracharyan filosofia. Se eroaa hieman buddhalaisuudesta. Buddhalaiset väittävät, ettei yksilöllistä sielua ole olemassa, eli ajatus muuttumattoman yksilön olemassaolosta hylätään. Myös Shankaracharya kieltää muuttumattoman yksilöllisen sielun olemassaolon, mutta tunnustaa Brahmanin, tietoisen alun, olemassaolon, jota hän kutsuu korkeimmaksi todellisuudeksi. Shankaran mukaan tietoisuus itsessään on todellista, mutta yksilön tietoisuus on harhaa. Hänen mukaansa yksilöllinen sielu on vain heijastus tietoisesta alusta, joka on korkein todellisuus. Mentaaliruumiin tuhoutumisen myötä sielun tietoisuus yksilöllisenä katoaa: sitä ei ole olemassa todellisuuden korkeimmalla tasolla.

Hän antaa esimerkin kuusta ja sen heijastuksesta peilissä. Ei peiliä, ei heijastusta. Hänen mukaansa yksilölliset sielut ovat vain heijastuksia yhdestä tietoisuuden lähteestä (Brahman). Shankaracharya siis toteaa, että yksilölliset sielut ovat yksi ja erottamaton Brahmanista.

Sri Chaitanya Mahaprabhu kuitenkin tulkitsee tätä Vedantan kantaa eri tavalla. Toisin kuin Shankaracharya, hän kehottaa hyväksymään Vedan totuuden kokonaisuudessaan eikä osittain. Shankaracharya tunnusti vain tietyt Vedojen aforismit, jotka edustavat totuutta vain osittain. ...

Lue lisää

Sri Chaitanya on tulkinnut aforismin "sanskrit..." seuraavasti. Shankaran mukaan kaikki on yhtä. Hän sanoo: ...sanskrit...ā: henki on totuus, maailma on väärä. Shankaracharya toteaa, että brahma (henki) on olemassa ja sarva (kaikki) ei. Jos näin on ja kaikki on yhtä, miksi sitten kysymykset olemisesta ja ei-olemisesta?

Itse asiassa sanonta "sanskrit...a" ei tarkoita "kaikki on Brahman" vaan "kaikki on, Brahman on". On kaikki on sarvam ja henki on Brahma. Tästä seuraa, että on olemassa moninaisuus ja yksi. Toisin sanoen moninaisuus ja ykseys.

Sitä paitsi, jos kaikki on yhtä, herää kysymys, kenelle lause on osoitettu? On selvää, että Vedat eivät ole osoitettu itselleen! On olemassa suhteellinen ja absoluuttinen. Tämä todetaan myös toisessa lausahduksessa "tat tvam asi" - "Sinä olet yksi". On siis olemassa tat - yksi ja tvam - sinä. Tat tvam asi osoittaa, että on olemassa ykseys ja moninaisuus. Mutta Shankara tunnustaa ensimmäisen ja kieltää jälkimmäisen. Näin hän tulkitsee väärin Vedanta-sutran alkuperäisen merkityksen. Hänen selityksiään ei voi pitää puolueettomina, sillä Vedantan varjolla hän selittää omia ajatuksiaan, jotka ovat pinnallisia ja yksipuolisia.

Anonyymi kirjoitti:

Sri Chaitanya on tulkinnut aforismin "sanskrit..." seuraavasti. Shankaran mukaan kaikki on yhtä. Hän sanoo: ...sanskrit...ā: henki on totuus, maailma on väärä. Shankaracharya toteaa, että brahma (henki) on olemassa ja sarva (kaikki) ei. Jos näin on ja kaikki on yhtä, miksi sitten kysymykset olemisesta ja ei-olemisesta?

Itse asiassa sanonta "sanskrit...a" ei tarkoita "kaikki on Brahman" vaan "kaikki on, Brahman on". On kaikki on sarvam ja henki on Brahma. Tästä seuraa, että on olemassa moninaisuus ja yksi. Toisin sanoen moninaisuus ja ykseys.

Sitä paitsi, jos kaikki on yhtä, herää kysymys, kenelle lause on osoitettu? On selvää, että Vedat eivät ole osoitettu itselleen! On olemassa suhteellinen ja absoluuttinen. Tämä todetaan myös toisessa lausahduksessa "tat tvam asi" - "Sinä olet yksi". On siis olemassa tat - yksi ja tvam - sinä. Tat tvam asi osoittaa, että on olemassa ykseys ja moninaisuus. Mutta Shankara tunnustaa ensimmäisen ja kieltää jälkimmäisen. Näin hän tulkitsee väärin Vedanta-sutran alkuperäisen merkityksen. Hänen selityksiään ei voi pitää puolueettomina, sillä Vedantan varjolla hän selittää omia ajatuksiaan, jotka ovat pinnallisia ja yksipuolisia.

Lue lisää

Sri Chaitanya Mahaprabhu huomautti Shankaracharyan filosofian puutteista, eikä meillä ole syytä luottaa siihen. Jos hyväksytään Shankaracharyan tulkinta Vedoista, voidaan tuskin selittää seuraavaa Upanishadien lausumaa: yato vā imāni bhӯtāni jāyante yena jātani jӣvanti - "Absoluuttinen Totuus on se, josta kaikki on olemassa, joka ylläpitää kaikkea, jossa kaikki on olemassa ja joka löytää turvapaikan universaalin tuhoutumisen aikana." Miten tämä voidaan selittää? Sanotaanko tässä, että Absoluuttinen Totuus on vailla moninaisuutta? Näiden sanojen merkitys on aivan ilmeinen. Sri Chaitanya Mahaprabhu kumosi Shankaracharyan ajatukset tavallisella maalaisjärjellä. Tämä on se, mikä erotti Hänen argumentointinsa. Mahaprabhu yleensä kukisti vastustajansa turvautumatta monimutkaisiin abstrakteihin konstruktioihin.

Kun Sri Chaitanya halusi osoittaa Narayanan ylivertaisuuden Shivaan nähden, Hän mainitsi esimerkkinä Gangan. Sen vedet pesevät Narayanan jalat ja valuvat Shivan pään päälle. Näin ollen terveen järjen avulla voi ymmärtää, kumpi heistä on korkeammassa asemassa. Kun Sri Chaitanya halusi osoittaa Krishnan paremmuuden Narayanaan nähden, hän antoi esimerkin Lakshmi-devistä, joka Narayanan ikuisena kumppanina hakeutuu aina Krishnan seuraan. Hänellä on hallussaan kaikki kuviteltavissa olevat ja käsittämättömät rikkaudet, mutta silti hän kaipaa Krishnan seuraa. Toisaalta Krishnan tyttöystävät, gopit, suhtautuvat välinpitämättömästi Narayanaan. Jos he sattuvat tapaamaan Narayanan, he rukoilevat häntä antamaan heille enemmän omistautumista Krishnalle.

Anonyymi kirjoitti:

Sri Chaitanya Mahaprabhu huomautti Shankaracharyan filosofian puutteista, eikä meillä ole syytä luottaa siihen. Jos hyväksytään Shankaracharyan tulkinta Vedoista, voidaan tuskin selittää seuraavaa Upanishadien lausumaa: yato vā imāni bhӯtāni jāyante yena jātani jӣvanti - "Absoluuttinen Totuus on se, josta kaikki on olemassa, joka ylläpitää kaikkea, jossa kaikki on olemassa ja joka löytää turvapaikan universaalin tuhoutumisen aikana." Miten tämä voidaan selittää? Sanotaanko tässä, että Absoluuttinen Totuus on vailla moninaisuutta? Näiden sanojen merkitys on aivan ilmeinen. Sri Chaitanya Mahaprabhu kumosi Shankaracharyan ajatukset tavallisella maalaisjärjellä. Tämä on se, mikä erotti Hänen argumentointinsa. Mahaprabhu yleensä kukisti vastustajansa turvautumatta monimutkaisiin abstrakteihin konstruktioihin.

Kun Sri Chaitanya halusi osoittaa Narayanan ylivertaisuuden Shivaan nähden, Hän mainitsi esimerkkinä Gangan. Sen vedet pesevät Narayanan jalat ja valuvat Shivan pään päälle. Näin ollen terveen järjen avulla voi ymmärtää, kumpi heistä on korkeammassa asemassa. Kun Sri Chaitanya halusi osoittaa Krishnan paremmuuden Narayanaan nähden, hän antoi esimerkin Lakshmi-devistä, joka Narayanan ikuisena kumppanina hakeutuu aina Krishnan seuraan. Hänellä on hallussaan kaikki kuviteltavissa olevat ja käsittämättömät rikkaudet, mutta silti hän kaipaa Krishnan seuraa. Toisaalta Krishnan tyttöystävät, gopit, suhtautuvat välinpitämättömästi Narayanaan. Jos he sattuvat tapaamaan Narayanan, he rukoilevat häntä antamaan heille enemmän omistautumista Krishnalle.

Lue lisää

Käännösvirheitä oli suomennoksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Käännösvirheitä oli suomennoksessa.

Näin ollen todellisuuden luonnetta on helpompi arvioida käyttämällä tervettä järkeä ja kuuntelemalla sisäistä ääntä. Sydämen ääni on paljon totuudenmukaisempi kuin sumuinen järkeily. Tämän vahvistaa Vedanta: tarko-pratishtanat - logiikka ei johda totuuteen. Terve järki ja sydämen ääni ovat paljon luotettavampia. Tätä opettaa Sri Chaitanya, joka on voittanut monia oppineita, mukaan lukien suuren ja voittamattoman Digvijaya Panditin Kashmirista.

K: Buddhalaiset sanovat, että kun luovumme aistikokemuksesta, huomaamme, että kaiken perusta ei ole lainkaan elämä. Ymmärrämme, ettei ole muuta kuin tyhjyyttä. Heidän opetuksensa mukaan, kun olemme hylänneet ulkoisen kokemuksen, ymmärrämme, ettei sielua ole, olemassaolon perusta on tyhjyys.

Srila Sridhar Maharaj: Buddhalaisuus on laajalle levinnyt Etelä-Intiassa, erityisesti Andhra Pradeshissa. Tämä maa on kuuluisa buddhalaisuuden asiantuntijoista. Sri Chaitanya Mahaprabhu tapasi heitä monta kertaa matkustaessaan näillä seuduilla. Hänellä oli tapana sanoa: veda nā mā̄niyā̄ bauddha haya 'ta nāstika - "Koska buddhalaiset eivät tunnusta Veita, heitä tulisi pitää ateisteina." Shankaracharya saarnasi myös buddhalaisuutta, mutta piilotetussa muodossa. Ainoa ero on, että hän näki Brahmanin, yhden hengen, todellisuuden perustana, kun taas buddhalaisuuden mukaan kaikki on viime kädessä tyhjyyttä, ei-mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Näin ollen todellisuuden luonnetta on helpompi arvioida käyttämällä tervettä järkeä ja kuuntelemalla sisäistä ääntä. Sydämen ääni on paljon totuudenmukaisempi kuin sumuinen järkeily. Tämän vahvistaa Vedanta: tarko-pratishtanat - logiikka ei johda totuuteen. Terve järki ja sydämen ääni ovat paljon luotettavampia. Tätä opettaa Sri Chaitanya, joka on voittanut monia oppineita, mukaan lukien suuren ja voittamattoman Digvijaya Panditin Kashmirista.

K: Buddhalaiset sanovat, että kun luovumme aistikokemuksesta, huomaamme, että kaiken perusta ei ole lainkaan elämä. Ymmärrämme, ettei ole muuta kuin tyhjyyttä. Heidän opetuksensa mukaan, kun olemme hylänneet ulkoisen kokemuksen, ymmärrämme, ettei sielua ole, olemassaolon perusta on tyhjyys.

Srila Sridhar Maharaj: Buddhalaisuus on laajalle levinnyt Etelä-Intiassa, erityisesti Andhra Pradeshissa. Tämä maa on kuuluisa buddhalaisuuden asiantuntijoista. Sri Chaitanya Mahaprabhu tapasi heitä monta kertaa matkustaessaan näillä seuduilla. Hänellä oli tapana sanoa: veda nā mā̄niyā̄ bauddha haya 'ta nāstika - "Koska buddhalaiset eivät tunnusta Veita, heitä tulisi pitää ateisteina." Shankaracharya saarnasi myös buddhalaisuutta, mutta piilotetussa muodossa. Ainoa ero on, että hän näki Brahmanin, yhden hengen, todellisuuden perustana, kun taas buddhalaisuuden mukaan kaikki on viime kädessä tyhjyyttä, ei-mitään.

Lue lisää

Vaishnava-opettajat eivät ole samaa mieltä Shankaran eivätkä Buddhan kanssa. He käyttävät jivan, ikuisen yksilöllisen sielun käsitettä. Jiva on henkisen energian hiukkanen, henki. Se on pienin tietoisuuden hiukkanen, kuin pölyhiukkanen tai auringonsäde. On olemassa Korkein rajaton henki - korkein tietoisuus - ja on olemassa tämän tietoisuuden rajallinen hiukkanen. Ne ovat suhteessa toisiinsa kuin valtava liekki ja pieni kipinä. Kun kipinät lentävät ulos tulesta, pimeys kuluttaa ne, palatessaan takaisin tulen elementtiin ne ovat jälleen luonnollisessa tilassaan.

Buddhalaisten ateismin kumoamiseksi riittää eurooppalaisen filosofin Descartesin logiikka. Hän sanoisi: "Epäilen, kyseenalaistan jokaisen sanasi", ja kysyisi sitten: "Onko epäilijä olemassa vai onko hänkin illuusio?". Tästä kysymyksestä alkaa totuuden etsiminen. Kuka minä olen? Mikä tahansa totuus, mikä tahansa ajatus saa minut epäilemään ja olemaan eri mieltä. Sitten herää kysymys, onko epäilijä itse olemassa? Jos ei ole, kuka epäilijä on? Vaikka ottaisit ehdottoman skeptikon kannan ja epäilisit kaikkea, sinun on pakko myöntää oma olemassaolosi. Voit kyseenalaistaa minkä tahansa totuuden paitsi yhden - "minä olen olemassa". Tästä alkaa totuuden etsiminen.

Anonyymi kirjoitti:

Vaishnava-opettajat eivät ole samaa mieltä Shankaran eivätkä Buddhan kanssa. He käyttävät jivan, ikuisen yksilöllisen sielun käsitettä. Jiva on henkisen energian hiukkanen, henki. Se on pienin tietoisuuden hiukkanen, kuin pölyhiukkanen tai auringonsäde. On olemassa Korkein rajaton henki - korkein tietoisuus - ja on olemassa tämän tietoisuuden rajallinen hiukkanen. Ne ovat suhteessa toisiinsa kuin valtava liekki ja pieni kipinä. Kun kipinät lentävät ulos tulesta, pimeys kuluttaa ne, palatessaan takaisin tulen elementtiin ne ovat jälleen luonnollisessa tilassaan.

Buddhalaisten ateismin kumoamiseksi riittää eurooppalaisen filosofin Descartesin logiikka. Hän sanoisi: "Epäilen, kyseenalaistan jokaisen sanasi", ja kysyisi sitten: "Onko epäilijä olemassa vai onko hänkin illuusio?". Tästä kysymyksestä alkaa totuuden etsiminen. Kuka minä olen? Mikä tahansa totuus, mikä tahansa ajatus saa minut epäilemään ja olemaan eri mieltä. Sitten herää kysymys, onko epäilijä itse olemassa? Jos ei ole, kuka epäilijä on? Vaikka ottaisit ehdottoman skeptikon kannan ja epäilisit kaikkea, sinun on pakko myöntää oma olemassaolosi. Voit kyseenalaistaa minkä tahansa totuuden paitsi yhden - "minä olen olemassa". Tästä alkaa totuuden etsiminen.

Lue lisää

Tästä seuraa kysymys: mikä tai kuka epäilee? Jos se on atominen pölyhiukkanen, jolla ei ole tietoisuutta, mistä se saa epäilyksensä? Tämä ei ole tyhjä kysymys. Jos epäilyksiä syntyy, kuka epäilee? Onko hän tietoinen? Onko hänellä järkeä? Onko hän olemassa vai onko hän mielikuvituksen tuotetta? Kuka esittää kysymyksen - aine vai tietoisuushiukkanen? Mistä kysymys tulee? Jos se on peräisin tietoisuuden alueelta, mitä on pidettävä olemisen perustana - ainetta vai tietoisuutta? Kuollut kivi vai Jumala?

Ennen ensimmäistä maailmansotaa opiskelin yliopistossa oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Viimeisenä vuotenani meille opetti filosofiaa hieno saksalainen tutkija, herra Stevenson. Hän oli ottanut Intian kansalaisuuden sodan aikana. Hänen tunneillaan opimme filosofiaa ja psykologiaa. Pidin hänen opetustavastaan - ajatusten selkeys, nokkelat argumentit. Hän esitti neljä argumenttia ateismia vastaan, joista yksi oli mielestäni hyvin vakuuttava. Hän sanoi: "Kaikki syntyy tietoisuudesta." Mikä tahansa väite edellyttää tietoisuutta, mikä tahansa lause tulee tietoisuudesta, siksi se on olemassa. Sanasi voivat olla totta tai väärää, mutta sinä itse olet olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä seuraa kysymys: mikä tai kuka epäilee? Jos se on atominen pölyhiukkanen, jolla ei ole tietoisuutta, mistä se saa epäilyksensä? Tämä ei ole tyhjä kysymys. Jos epäilyksiä syntyy, kuka epäilee? Onko hän tietoinen? Onko hänellä järkeä? Onko hän olemassa vai onko hän mielikuvituksen tuotetta? Kuka esittää kysymyksen - aine vai tietoisuushiukkanen? Mistä kysymys tulee? Jos se on peräisin tietoisuuden alueelta, mitä on pidettävä olemisen perustana - ainetta vai tietoisuutta? Kuollut kivi vai Jumala?

Ennen ensimmäistä maailmansotaa opiskelin yliopistossa oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Viimeisenä vuotenani meille opetti filosofiaa hieno saksalainen tutkija, herra Stevenson. Hän oli ottanut Intian kansalaisuuden sodan aikana. Hänen tunneillaan opimme filosofiaa ja psykologiaa. Pidin hänen opetustavastaan - ajatusten selkeys, nokkelat argumentit. Hän esitti neljä argumenttia ateismia vastaan, joista yksi oli mielestäni hyvin vakuuttava. Hän sanoi: "Kaikki syntyy tietoisuudesta." Mikä tahansa väite edellyttää tietoisuutta, mikä tahansa lause tulee tietoisuudesta, siksi se on olemassa. Sanasi voivat olla totta tai väärää, mutta sinä itse olet olemassa.

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
kirja: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio.

Anonyymi kirjoitti:

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
kirja: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio.

Ei ole liioiteltua sanoa, että tämä kirja on muuttanut radikaalisti monien lukijoiden elämää. Intialaisen filosofian perinteitä seuraten siinä esitetään monikerroksisen todellisuuden paradigma. Fyysinen maailmamme on vain olemassaolon alin, karkein kerros. Sen yläpuolella ja sitä paljon monimuotoisempi on hienojakoinen maailma, ja vielä korkeammalla, vielä rikkaampi ja monimuotoisempi on transsendentti, henkinen, ikuinen maailma. Ja se, joka on kokenut korkeamman maailman, on kokenut sellaista autuutta, että hänen kiintymyksensä sen kalpeaan, fyysiseen loistoon katoaa. Eivätkä vain joogit ja erakot, vaan koko muinainen intialainen kulttuuri oli täynnä tätä kosmoksen, äärettömän, tuntemusta. Vain tietyt muinaiset perinteet, valikoidut opettajat ja ajattelijat ovat säilyttäneet tämän tunteen meidän aikaamme saakka. Heihin voimme oikeutetusti lukea Srila Sridhar Maharajin. Evoluution mainitseminen tämän teoksen otsikossa ei ole suinkaan sattumaa. Evoluutio-oppi saa tässä kuitenkin paljon laajemman tulkinnan itse olemassaolon periaatteena, eikä vain aineellisten objektien joidenkin muotojen kehittymisenä. Tämä 1900-luvun suuri intialainen ajattelija väittää, että todellinen evoluutio on tietoisuuden, joka on luonteeltaan subjektiivinen, muuttumista. Tarkastelemalla ja vertailemalla erilaisia filosofisia opetuksia evoluutiosta Sridhar Maharaj osoittaa meille, että tietoisuus on ensisijainen todellisuus, että subjektiivinen maailma on todellisempi kuin objektiivinen maailma. Hän johdattaa lukijan tietoisuuden subjektiivisen evoluution eri vaiheiden läpi hyödyntäen paitsi laajaa tietämystään myös syvintä henkistä kokemustaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole liioiteltua sanoa, että tämä kirja on muuttanut radikaalisti monien lukijoiden elämää. Intialaisen filosofian perinteitä seuraten siinä esitetään monikerroksisen todellisuuden paradigma. Fyysinen maailmamme on vain olemassaolon alin, karkein kerros. Sen yläpuolella ja sitä paljon monimuotoisempi on hienojakoinen maailma, ja vielä korkeammalla, vielä rikkaampi ja monimuotoisempi on transsendentti, henkinen, ikuinen maailma. Ja se, joka on kokenut korkeamman maailman, on kokenut sellaista autuutta, että hänen kiintymyksensä sen kalpeaan, fyysiseen loistoon katoaa. Eivätkä vain joogit ja erakot, vaan koko muinainen intialainen kulttuuri oli täynnä tätä kosmoksen, äärettömän, tuntemusta. Vain tietyt muinaiset perinteet, valikoidut opettajat ja ajattelijat ovat säilyttäneet tämän tunteen meidän aikaamme saakka. Heihin voimme oikeutetusti lukea Srila Sridhar Maharajin. Evoluution mainitseminen tämän teoksen otsikossa ei ole suinkaan sattumaa. Evoluutio-oppi saa tässä kuitenkin paljon laajemman tulkinnan itse olemassaolon periaatteena, eikä vain aineellisten objektien joidenkin muotojen kehittymisenä. Tämä 1900-luvun suuri intialainen ajattelija väittää, että todellinen evoluutio on tietoisuuden, joka on luonteeltaan subjektiivinen, muuttumista. Tarkastelemalla ja vertailemalla erilaisia filosofisia opetuksia evoluutiosta Sridhar Maharaj osoittaa meille, että tietoisuus on ensisijainen todellisuus, että subjektiivinen maailma on todellisempi kuin objektiivinen maailma. Hän johdattaa lukijan tietoisuuden subjektiivisen evoluution eri vaiheiden läpi hyödyntäen paitsi laajaa tietämystään myös syvintä henkistä kokemustaan.

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
kirja: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio.


A Floating World of Experience
Books > Subjective Evolution of Consciousness

There are many schools of atheist philosophers. The most famous atheist in Indian philosophy was Charvaka Muni. His philosophy is paralleled by the extreme atheists of Western philosophy. According to their opinion, consciousness is the by-product of the chemical combinations of different material substances. With the dissolution of this physical body, neither soul nor consciousness remains. Only the physical combination of the different elements of the body remain. Just as the combination of different chemicals produces something more than the individual chemicals themselves, the physical combination of different material elements produce consciousness. With the dissolution of this fleshy body, nothing remains. This philosophy was first propounded in the West by Epicurus.

Then there is Buddhism. The Buddhists say that when the physical body is dissolved, the subtle body, the mental system, goes on to take another birth. The Buddhists admit transmigration from one body to the next, or reincarnation. According to them, although this body may vanish, we must enter another body according to our karma. If we work in a particular way, then the subtle body, the mental system, dissolves, and nothing remains. According to the Buddhists, there is no soul.

Anonyymi kirjoitti:

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
kirja: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio.


A Floating World of Experience
Books > Subjective Evolution of Consciousness

There are many schools of atheist philosophers. The most famous atheist in Indian philosophy was Charvaka Muni. His philosophy is paralleled by the extreme atheists of Western philosophy. According to their opinion, consciousness is the by-product of the chemical combinations of different material substances. With the dissolution of this physical body, neither soul nor consciousness remains. Only the physical combination of the different elements of the body remain. Just as the combination of different chemicals produces something more than the individual chemicals themselves, the physical combination of different material elements produce consciousness. With the dissolution of this fleshy body, nothing remains. This philosophy was first propounded in the West by Epicurus.

Then there is Buddhism. The Buddhists say that when the physical body is dissolved, the subtle body, the mental system, goes on to take another birth. The Buddhists admit transmigration from one body to the next, or reincarnation. According to them, although this body may vanish, we must enter another body according to our karma. If we work in a particular way, then the subtle body, the mental system, dissolves, and nothing remains. According to the Buddhists, there is no soul.

Lue lisää

Sankar Acharya’s philosophy is similar — with a slight difference.

The Buddhist school says that the individual soul does not exist. According to them there is no permanent individual soul. Sankar Acharya has also said that no permanent individual soul exists. But Sankar Acharya says that conscious substance, brahma, exists as the ultimate reality. This is the difference between Sankar Acharya and the Buddhists. According to Sankar, consciousness itself is true; it is only the consciousness of separate existence that is false. In his view, the individual soul is only a reflection of the conscious substance which is the ultimate reality. With the dissolution of the mental system, each soul’s consciousness of individuality vanishes; it is nonexistent in that ultimate plane of reality.

He gives the example of the moon and its reflection in a mirror. Remove the mirror and there is no reflection. His view is that all individual souls are reflections from a common source: brahma, consciousness. So, Sankar Acharya says in reality individual souls are one and the same with brahma.

Sri Chaitanya Mahaprabhu’s interpretation of Vedanta is different from Sankaracharya’s. Sri Chaitanya says that we have to accept the Vedic truth in its entirety, without any modification. Sankar Acharya has accepted only a few Vedic aphorisms which constitute a partial representation of the truth. His four principle expressions taken from the Vedas are, «Aham brahmasmi: I am brahma», «Tat tvam asi: thou art that», «So ’ham: I am that», and, «Sarvam khalv idam brahma: everything is brahma». Sri Chaitanya analysed the meaning of the aphorism sarvam khalv idam brahma as follows. According to Sankar Acharya, everything is one. He says, «Brahma satyam jagan mithya: spirit is true, the world is false. Sankar Acharya says that brahma (spirit) exists, and that sarva (everything) does not exist. If this is actually true, and everything is one, then why does the question of existence or nonexistence arise at all?

In the aphorism sarvam khalv idam brahma, sarva — everything — exists, and brahma — spirit — also exists. In this expression, many exist and one also exists. There are many, and there is one.

Anonyymi kirjoitti:

Sankar Acharya’s philosophy is similar — with a slight difference.

The Buddhist school says that the individual soul does not exist. According to them there is no permanent individual soul. Sankar Acharya has also said that no permanent individual soul exists. But Sankar Acharya says that conscious substance, brahma, exists as the ultimate reality. This is the difference between Sankar Acharya and the Buddhists. According to Sankar, consciousness itself is true; it is only the consciousness of separate existence that is false. In his view, the individual soul is only a reflection of the conscious substance which is the ultimate reality. With the dissolution of the mental system, each soul’s consciousness of individuality vanishes; it is nonexistent in that ultimate plane of reality.

He gives the example of the moon and its reflection in a mirror. Remove the mirror and there is no reflection. His view is that all individual souls are reflections from a common source: brahma, consciousness. So, Sankar Acharya says in reality individual souls are one and the same with brahma.

Sri Chaitanya Mahaprabhu’s interpretation of Vedanta is different from Sankaracharya’s. Sri Chaitanya says that we have to accept the Vedic truth in its entirety, without any modification. Sankar Acharya has accepted only a few Vedic aphorisms which constitute a partial representation of the truth. His four principle expressions taken from the Vedas are, «Aham brahmasmi: I am brahma», «Tat tvam asi: thou art that», «So ’ham: I am that», and, «Sarvam khalv idam brahma: everything is brahma». Sri Chaitanya analysed the meaning of the aphorism sarvam khalv idam brahma as follows. According to Sankar Acharya, everything is one. He says, «Brahma satyam jagan mithya: spirit is true, the world is false. Sankar Acharya says that brahma (spirit) exists, and that sarva (everything) does not exist. If this is actually true, and everything is one, then why does the question of existence or nonexistence arise at all?

In the aphorism sarvam khalv idam brahma, sarva — everything — exists, and brahma — spirit — also exists. In this expression, many exist and one also exists. There are many, and there is one.

Lue lisää

Again, if everything is one, then the question arises: to whom are we speaking? For whom have the Vedas come with this advice? Both the relative and the absolute exist together; they are coexistent. The absolute and the relative are also represented in the Vedantic aphorism tat tvam asi: thou art that. Tat or ‘that’ is there, and tvam, ‘you’, is also there. Both variety and unity are found represented in the aphorism tat tvam asi, but Sankar Acharya accepts one and rejects the other. His explanation is therefore a misinterpretation of the original meaning of the Vedanta-sutras. It is not a proper interpretation of the Vedas because he has thrust his own idea or conception forward in the name of the Vedanta. Sankar Acharya’s interpretation of Vedanta is artificial. It is selfish and provincial.

This is the refutation of Sankar Acharya given by Sri Chaitanya Mahaprabhu, and as far as we are concerned, it cannot be seen otherwise. If we try to follow the interpretation of Sankar Acharya, then what meaning can be found in this statement of the Upanisads, «Yato va imani bhutani jayante, yena jatani jivanti: the Absolute Truth is He from whom everything is coming, who is maintaining everything, within whom everything exists, and into whom everything enters at the time of annihilation.» What does this mean? Does this statement say that the Absolute is nondifferentiated? It is sufficient for our understanding to accept its direct meaning. The self-explanatory meaning of these words is sufficient to understand this simple statement of the Upanisads.

Sri Chaitanya Mahaprabhu defeats Sankar Acharya through common sense. This is the unique characteristic of His argument. He defeats His philosophical opponents not with difficult, abstract, intellectual arguments, but with common sense.

When Sri Chaitanya wanted to demonstrate the supremacy of Narayan over Siva, he said that one may just consider the position of the Ganges. The Ganges is the water that washes the feet of Narayan, and yet she rests on the head of Siva. From this, we can easily use common sense to see which of the two holds the superior position. When Sri Chaitanya wanted to show that Krishna is greater than Narayan, He pointed to the example of Laksmi Devi. She aspires after the association of Krishna. Although she has everything with Narayan, still she has some aspiration for the company of Krishna. On the other hand, the gopis have no attraction for Narayan. When they meet Narayan, they pray that by His grace their devotion to Krishna may be enhanced.

Anonyymi kirjoitti:

Again, if everything is one, then the question arises: to whom are we speaking? For whom have the Vedas come with this advice? Both the relative and the absolute exist together; they are coexistent. The absolute and the relative are also represented in the Vedantic aphorism tat tvam asi: thou art that. Tat or ‘that’ is there, and tvam, ‘you’, is also there. Both variety and unity are found represented in the aphorism tat tvam asi, but Sankar Acharya accepts one and rejects the other. His explanation is therefore a misinterpretation of the original meaning of the Vedanta-sutras. It is not a proper interpretation of the Vedas because he has thrust his own idea or conception forward in the name of the Vedanta. Sankar Acharya’s interpretation of Vedanta is artificial. It is selfish and provincial.

This is the refutation of Sankar Acharya given by Sri Chaitanya Mahaprabhu, and as far as we are concerned, it cannot be seen otherwise. If we try to follow the interpretation of Sankar Acharya, then what meaning can be found in this statement of the Upanisads, «Yato va imani bhutani jayante, yena jatani jivanti: the Absolute Truth is He from whom everything is coming, who is maintaining everything, within whom everything exists, and into whom everything enters at the time of annihilation.» What does this mean? Does this statement say that the Absolute is nondifferentiated? It is sufficient for our understanding to accept its direct meaning. The self-explanatory meaning of these words is sufficient to understand this simple statement of the Upanisads.

Sri Chaitanya Mahaprabhu defeats Sankar Acharya through common sense. This is the unique characteristic of His argument. He defeats His philosophical opponents not with difficult, abstract, intellectual arguments, but with common sense.

When Sri Chaitanya wanted to demonstrate the supremacy of Narayan over Siva, he said that one may just consider the position of the Ganges. The Ganges is the water that washes the feet of Narayan, and yet she rests on the head of Siva. From this, we can easily use common sense to see which of the two holds the superior position. When Sri Chaitanya wanted to show that Krishna is greater than Narayan, He pointed to the example of Laksmi Devi. She aspires after the association of Krishna. Although she has everything with Narayan, still she has some aspiration for the company of Krishna. On the other hand, the gopis have no attraction for Narayan. When they meet Narayan, they pray that by His grace their devotion to Krishna may be enhanced.

Lue lisää

In this way, by applying common sense, intuition, we may judge the nature of reality. Intuition will be far more helpful than abstruse argument. Vedanta confirms this in the aphorism tarkapratisthanat: «Argument can never help us reach any real conclusion.» Rather, it is only intuition and common sense that can really help us. This is the recommendation of Sri Chaitanya, and this is how He refuted many scholars including even the great all-conquering Digvijayi Pandit of Kashmir.

Question: The Buddhists say that after one transcends sensory experience, he will find that underneath it all there is actually no foundation of life. One will find that there’s nothing there but the void. According to their teaching, after our experience is removed, there is no soul, no basis of existence. How do the Vaisnava Acharyas deal with Buddhism?

Srila Sridhar Maharaj: In South India, and especially in Andhra Pradesh, there are many Buddhist scholars. Sri Chaitanya Mahaprabhu met the Buddhists when He was passing through South India. Chaitanya Mahaprabhu says Veda na maniya Bauddha haya ta’ nastika. Because the Buddhists do not accept the Vedic scriptures, they are considered atheists. Sankar Acharya, in a hidden way, also preaches on behalf of the Buddhists. The difference between them is that Sankar Acharya admits the existence of brahma as the fundamental reality whereas the Buddhists say that ultimately nothing exists.

The Vaisnava Acharyas disagree with both Sankar Acharya and with Buddha. They say that the jiva is an individual eternal soul. This particle of spiritual energy known as the jiva or spirit is tiny, like the dust particles of earth or the pencils-rays of the sun. There is the Supreme Infinite Soul or Consciousness, and the finite sparks of consciousness. Their relationship may be compared to the relationship between a great fire and the sparks that emanate from the fire. The sparks that emanate from the fire may become covered by darkness, but when they re-enter the shelter of that great conflagration, they are again perfectly situated.

Anonyymi kirjoitti:

In this way, by applying common sense, intuition, we may judge the nature of reality. Intuition will be far more helpful than abstruse argument. Vedanta confirms this in the aphorism tarkapratisthanat: «Argument can never help us reach any real conclusion.» Rather, it is only intuition and common sense that can really help us. This is the recommendation of Sri Chaitanya, and this is how He refuted many scholars including even the great all-conquering Digvijayi Pandit of Kashmir.

Question: The Buddhists say that after one transcends sensory experience, he will find that underneath it all there is actually no foundation of life. One will find that there’s nothing there but the void. According to their teaching, after our experience is removed, there is no soul, no basis of existence. How do the Vaisnava Acharyas deal with Buddhism?

Srila Sridhar Maharaj: In South India, and especially in Andhra Pradesh, there are many Buddhist scholars. Sri Chaitanya Mahaprabhu met the Buddhists when He was passing through South India. Chaitanya Mahaprabhu says Veda na maniya Bauddha haya ta’ nastika. Because the Buddhists do not accept the Vedic scriptures, they are considered atheists. Sankar Acharya, in a hidden way, also preaches on behalf of the Buddhists. The difference between them is that Sankar Acharya admits the existence of brahma as the fundamental reality whereas the Buddhists say that ultimately nothing exists.

The Vaisnava Acharyas disagree with both Sankar Acharya and with Buddha. They say that the jiva is an individual eternal soul. This particle of spiritual energy known as the jiva or spirit is tiny, like the dust particles of earth or the pencils-rays of the sun. There is the Supreme Infinite Soul or Consciousness, and the finite sparks of consciousness. Their relationship may be compared to the relationship between a great fire and the sparks that emanate from the fire. The sparks that emanate from the fire may become covered by darkness, but when they re-enter the shelter of that great conflagration, they are again perfectly situated.

Lue lisää

To refute the atheism of the Buddhists, we may look to the modern European philosopher Descartes. Descartes said, «I doubt everything. Whatever you say, I doubt.» Then, Descartes says, the question that arises is, «Does the doubter exist: true or false?» You have to start your search for truth from there. Who am I? To whatever truth is related, whatever idea is stated, one may say, «I oppose that statement. I doubt it.» Then the question arises does the doubter exist, or is he nonexistent? If he is nonexistent, then there can be no question of doubting. If one takes the position of an extreme sceptic, he must explain his own position. He may assert, «Whatever you have said, I doubt», but he must discern whether or not he really exists. That must be the starting point for any further enquiry.

And what is the doubter? Is he an atom? A particle of dust? Is he without knowledge? And if so, then how has he comes to assert doubt? This question should be examined. Whenever one may doubt, the question must be asked, «Who is the doubter? Is he conscious? Does he have reason? Has he any existence at all? Or is he imaginary? Is it matter that is submitting the question? Or is a unit of consciousness asking the question? What is the origin of this question? Who is asking the question? Has it come from the conscious region? If it has, then what shall we consider as the basis of existence? Consciousness or matter? A fossil or God?»

Before the First World War, I was a student of law in the university. In my senior year, I studied philosophy under a professor named Mr. Stevenson. He was a German scholar, but during the war he took Indian citizenship. His class dealt with ontology and psychology. Professor Stevenson’s language was very simple, and he used fine arguments to make his point. He gave four arguments against atheism, one of which I find very useful: «Consciousness is the starting point of everything.» Whatever you say presupposes consciousness. Any statement presupposes consciousness.

If we examine the fossil, what do we see? It is black, it is hard, it has some smell, some attributes, but what are these things? These are all different stages of consciousness. Without the help of consciousness, no assertion can be made. No assertion is possible at all. One may say that the fossil is the most elemental substance, but a fossil means what? Some colour, sensation, hardness, taste, but the background is consciousness.

Anonyymi kirjoitti:

To refute the atheism of the Buddhists, we may look to the modern European philosopher Descartes. Descartes said, «I doubt everything. Whatever you say, I doubt.» Then, Descartes says, the question that arises is, «Does the doubter exist: true or false?» You have to start your search for truth from there. Who am I? To whatever truth is related, whatever idea is stated, one may say, «I oppose that statement. I doubt it.» Then the question arises does the doubter exist, or is he nonexistent? If he is nonexistent, then there can be no question of doubting. If one takes the position of an extreme sceptic, he must explain his own position. He may assert, «Whatever you have said, I doubt», but he must discern whether or not he really exists. That must be the starting point for any further enquiry.

And what is the doubter? Is he an atom? A particle of dust? Is he without knowledge? And if so, then how has he comes to assert doubt? This question should be examined. Whenever one may doubt, the question must be asked, «Who is the doubter? Is he conscious? Does he have reason? Has he any existence at all? Or is he imaginary? Is it matter that is submitting the question? Or is a unit of consciousness asking the question? What is the origin of this question? Who is asking the question? Has it come from the conscious region? If it has, then what shall we consider as the basis of existence? Consciousness or matter? A fossil or God?»

Before the First World War, I was a student of law in the university. In my senior year, I studied philosophy under a professor named Mr. Stevenson. He was a German scholar, but during the war he took Indian citizenship. His class dealt with ontology and psychology. Professor Stevenson’s language was very simple, and he used fine arguments to make his point. He gave four arguments against atheism, one of which I find very useful: «Consciousness is the starting point of everything.» Whatever you say presupposes consciousness. Any statement presupposes consciousness.

If we examine the fossil, what do we see? It is black, it is hard, it has some smell, some attributes, but what are these things? These are all different stages of consciousness. Without the help of consciousness, no assertion can be made. No assertion is possible at all. One may say that the fossil is the most elemental substance, but a fossil means what? Some colour, sensation, hardness, taste, but the background is consciousness.

Lue lisää

After everything is analysed, we will find that it is an idea. This is Berkeley’s theory. Everything is an idea in the ocean of consciousness. Just as an iceberg floats in the salt ocean, so the fossil is floating in the conscious ocean. Ultimately, everything — whatever we can assert, whatever is within the world of our experience — is floating like an iceberg in the ocean of consciousness. This point can never be refuted.

I have had personal experience of this. When I was twenty-three, I had some deep and natural indifference to the world. At that time, I had an experience of the reality of consciousness. I felt the material world floating on consciousness just as cream floats on milk. Conscious reality is much deeper than the apparent reality of our present experience. The world of experience is like cream floating on milk which is the mind. This physical world is only the visible portion of reality floating over the mental world. I felt this myself. When there is a huge quantity of milk, the cream that floats over the milk and covers it is very meagre. In the same way, I could feel at that time that this physical world is only a meagre portion of reality, and that the subtle world, which is at present in the background, is far more vast. The mental world is a huge and vast reality, and the physical world is a small cover over that mental world.

Whatever can be perceived by the eye, the ear, the tongue, the nose, the skin — any of the external senses — is only a covering of reality. In Srimad Bhagavatam, Prahlad Maharaj says, na te viduh svartha-gatim hi Visnum durasaya ye bahir-artha-maninah. We are making too much of the covering of reality, we are devoting our minds to the external coating — bahir-artha-maninah — but we do not dive deep into the eternal substance. If only we were to dive deep into reality, there we would find Visnu. The most peaceful substance is within, but it is covered, just as milk is covered by cream, and we are making much of that cover. The real substance is within, just as fruit is covered by its skin. What we experience at present is the cover, the skin, and we are making much of that, ignoring the very substance which the cover is protecting.

Anonyymi kirjoitti:

After everything is analysed, we will find that it is an idea. This is Berkeley’s theory. Everything is an idea in the ocean of consciousness. Just as an iceberg floats in the salt ocean, so the fossil is floating in the conscious ocean. Ultimately, everything — whatever we can assert, whatever is within the world of our experience — is floating like an iceberg in the ocean of consciousness. This point can never be refuted.

I have had personal experience of this. When I was twenty-three, I had some deep and natural indifference to the world. At that time, I had an experience of the reality of consciousness. I felt the material world floating on consciousness just as cream floats on milk. Conscious reality is much deeper than the apparent reality of our present experience. The world of experience is like cream floating on milk which is the mind. This physical world is only the visible portion of reality floating over the mental world. I felt this myself. When there is a huge quantity of milk, the cream that floats over the milk and covers it is very meagre. In the same way, I could feel at that time that this physical world is only a meagre portion of reality, and that the subtle world, which is at present in the background, is far more vast. The mental world is a huge and vast reality, and the physical world is a small cover over that mental world.

Whatever can be perceived by the eye, the ear, the tongue, the nose, the skin — any of the external senses — is only a covering of reality. In Srimad Bhagavatam, Prahlad Maharaj says, na te viduh svartha-gatim hi Visnum durasaya ye bahir-artha-maninah. We are making too much of the covering of reality, we are devoting our minds to the external coating — bahir-artha-maninah — but we do not dive deep into the eternal substance. If only we were to dive deep into reality, there we would find Visnu. The most peaceful substance is within, but it is covered, just as milk is covered by cream, and we are making much of that cover. The real substance is within, just as fruit is covered by its skin. What we experience at present is the cover, the skin, and we are making much of that, ignoring the very substance which the cover is protecting.

Lue lisää

The primary step in the search for truth is to penetrate the covering and find the knower within. And then begin our analysis. What is he? Is he an atom like an atomic particle of dust? Or is he a fantastic atom in the conscious plane? At first we must approach reality in this way. There is the knower and the unknown, the enquirer and the enquired.

Try to find yourself. Then gradually, you will come to know that you are the soul, the particle of consciousness within. And just as you are spirit covered by matter, the whole world is also like that; the spiritual reality within is covered. Upon realising your self as spirit soul, you will be able to see that everything is a part of consciousness. Within the world of consciousness, worlds of different sorts of experience are floating. In the conscious sea, the sun, the moon, trees, stones, human beings, our friends, and our enemies are all floating. As we approach the spiritual plane, we will find it to be nearer to our real self. And in this way, we will see that matter is far, far away, but the soul is near.

Try to conceive of reality along these lines. Soul, spirit, consciousness, is nearer to the soul, and you are a child of that soil. Matter is far, far away. But the interrupting planes are so close together that we don’t see the nature of spiritual reality. Just as if you put your hand over your eye, you can’t see the hand. But if the hand is only one foot away, we can see it very clearly. Sometimes what is very close, we cannot see. I may be able to see so many things, but I cannot see myself.

Although the Buddhists and other atheists argue that consciousness is a material thing, I say that there is no material thing. If I am to answer the question of whether or not consciousness is produced from matter, then I shall say that nothing is material. Whatever we feel is only a part of consciousness. Everything is an idea. We are concerned only with consciousness from the beginning to the end of our experience. Beyond that we cannot go. Everything is an idea: the stone, the tree, the house, the body — all are ideas. The plane of consciousness is very much closer to us than we perceive. And what is shown as a particular thing is far away. We are involved only with ideas. We can’t go outside that. Everything within our experience is a part of our mind.

Question: The Puranas say that there are 8,400,000 species of life. Are they only ideas?

Anonyymi kirjoitti:

The primary step in the search for truth is to penetrate the covering and find the knower within. And then begin our analysis. What is he? Is he an atom like an atomic particle of dust? Or is he a fantastic atom in the conscious plane? At first we must approach reality in this way. There is the knower and the unknown, the enquirer and the enquired.

Try to find yourself. Then gradually, you will come to know that you are the soul, the particle of consciousness within. And just as you are spirit covered by matter, the whole world is also like that; the spiritual reality within is covered. Upon realising your self as spirit soul, you will be able to see that everything is a part of consciousness. Within the world of consciousness, worlds of different sorts of experience are floating. In the conscious sea, the sun, the moon, trees, stones, human beings, our friends, and our enemies are all floating. As we approach the spiritual plane, we will find it to be nearer to our real self. And in this way, we will see that matter is far, far away, but the soul is near.

Try to conceive of reality along these lines. Soul, spirit, consciousness, is nearer to the soul, and you are a child of that soil. Matter is far, far away. But the interrupting planes are so close together that we don’t see the nature of spiritual reality. Just as if you put your hand over your eye, you can’t see the hand. But if the hand is only one foot away, we can see it very clearly. Sometimes what is very close, we cannot see. I may be able to see so many things, but I cannot see myself.

Although the Buddhists and other atheists argue that consciousness is a material thing, I say that there is no material thing. If I am to answer the question of whether or not consciousness is produced from matter, then I shall say that nothing is material. Whatever we feel is only a part of consciousness. Everything is an idea. We are concerned only with consciousness from the beginning to the end of our experience. Beyond that we cannot go. Everything is an idea: the stone, the tree, the house, the body — all are ideas. The plane of consciousness is very much closer to us than we perceive. And what is shown as a particular thing is far away. We are involved only with ideas. We can’t go outside that. Everything within our experience is a part of our mind.

Question: The Puranas say that there are 8,400,000 species of life. Are they only ideas?

Lue lisää

Question: The Puranas say that there are 8,400,000 species of life. Are they only ideas?

Srila Sridhar Maharaj: All ideas. Consciousness is always in the primary position. Yet these ideas are real because they are also originally present in the spiritual reality Vrndavan. Nothing is eliminated in our conception of reality; everything is harmonious. Everything has its proper position; nothing is to be eliminated. The only thing necessary is harmony. Only our outlook, our angle of vision, needs to be changed. But in order to have that kind of vision, we must give up being self-centred. Both exploitation and renunciation must be given up. These two things cause this hallucination. Everything has its contribution to the service of the Supreme Centre, and if we can understand that, we become free from this relative world. The material world is a reflection of the spiritual world. There is undesirability here. From Brahma, who holds the highest position in this universe, to the lowest creature (abrahma-bhuvanal lokah), everyone is prone to misconception. On the other hand, everything in Vrndavan contributes towards the Pastimes of Radha-Govinda.

Everything in Vrndavan is Krishna conscious: every tree, creeper, and shrub. How can they be useless or ordinary shrubs and creepers? Uddhava is the greatest devotee of Krishna, and he aspires to take birth as a creeper or a shrub in Vrndavan. What then, is the value of the shrubs and creepers of Vrndavan! Should we think that Uddhava’s aspiration is imaginary or theoretical, with no practical value?

Everything in Vrndavan is necessary for the Pastimes of Radha-Govinda. Everything in the spiritual environment has its indirect value. This is called santa-rasa, or passive mellow. It may be understood in this way: if a man does not harm anybody, even a fly or a mosquito, that does not mean that he is paralysed or diseased; he is simply in a passive mood. So, in Vrndavan, service may be rendered in a passive mood. The Yamuna River, the trees, the birds, and the insects, are absorbed in rendering service in a passive mood.
...
...
...
A Floating World of Experience
Books > Subjective Evolution of Consciousness


Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

Anonyymi kirjoitti:

Question: The Puranas say that there are 8,400,000 species of life. Are they only ideas?

Srila Sridhar Maharaj: All ideas. Consciousness is always in the primary position. Yet these ideas are real because they are also originally present in the spiritual reality Vrndavan. Nothing is eliminated in our conception of reality; everything is harmonious. Everything has its proper position; nothing is to be eliminated. The only thing necessary is harmony. Only our outlook, our angle of vision, needs to be changed. But in order to have that kind of vision, we must give up being self-centred. Both exploitation and renunciation must be given up. These two things cause this hallucination. Everything has its contribution to the service of the Supreme Centre, and if we can understand that, we become free from this relative world. The material world is a reflection of the spiritual world. There is undesirability here. From Brahma, who holds the highest position in this universe, to the lowest creature (abrahma-bhuvanal lokah), everyone is prone to misconception. On the other hand, everything in Vrndavan contributes towards the Pastimes of Radha-Govinda.

Everything in Vrndavan is Krishna conscious: every tree, creeper, and shrub. How can they be useless or ordinary shrubs and creepers? Uddhava is the greatest devotee of Krishna, and he aspires to take birth as a creeper or a shrub in Vrndavan. What then, is the value of the shrubs and creepers of Vrndavan! Should we think that Uddhava’s aspiration is imaginary or theoretical, with no practical value?

Everything in Vrndavan is necessary for the Pastimes of Radha-Govinda. Everything in the spiritual environment has its indirect value. This is called santa-rasa, or passive mellow. It may be understood in this way: if a man does not harm anybody, even a fly or a mosquito, that does not mean that he is paralysed or diseased; he is simply in a passive mood. So, in Vrndavan, service may be rendered in a passive mood. The Yamuna River, the trees, the birds, and the insects, are absorbed in rendering service in a passive mood.
...
...
...
A Floating World of Experience
Books > Subjective Evolution of Consciousness


Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

Lue lisää

http://scsmath.com/books/Subjective_Evolution.pdf
SUBJECTIVE
EVOLUTION
OF CONSCIOUSNESS

Anonyymi kirjoitti:

http://scsmath.com/books/Subjective_Evolution.pdf
SUBJECTIVE
EVOLUTION
OF CONSCIOUSNESS

Lue lisää

“Srila Sridhar Maharaj about his life path.” Srila B. R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj. 7 January 1983. Navadwip Dham, India

Devotee: Maharaj, saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitko koko elämäsi ajan sitoutunut bhaktille?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

“Srila Sridhar Maharaj about his life path.” Srila B. R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj. 7 January 1983. Navadwip Dham, India

Devotee: Maharaj, saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitko koko elämäsi ajan sitoutunut bhaktille?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa.

Lue lisää

Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa, Descartesia, Milliä, Humea, kaikkia näitä filosofeja, niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini,
PUHUI ISÄSTÄÄN JA SANOI: ”TUO HERRASMIES”.

Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ SYNNYIN HÄNELLE POIKANAAN. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, TOISTAISEKSI, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää.
TÄMÄ SUHDE ON VÄLIAIKAINEN. " Näin hän kertoi minulle.

Anonyymi kirjoitti:

Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa, Descartesia, Milliä, Humea, kaikkia näitä filosofeja, niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini,
PUHUI ISÄSTÄÄN JA SANOI: ”TUO HERRASMIES”.

Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ SYNNYIN HÄNELLE POIKANAAN. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, TOISTAISEKSI, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää.
TÄMÄ SUHDE ON VÄLIAIKAINEN. " Näin hän kertoi minulle.

Lue lisää

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."


Sitten, kolme kuukautta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut bhaktin suuntaan.


Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin panditien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen kulttuuri oli.


...
...
Devotee: Maharaj, can I ask a personal question? Yes. I hope I am ... it's not too personal, but I was going to ask: any time in your life were you on the intellectual plane and then moved to the plane of bhakti? Or your whole life you are into bhakti?

=0:25= Srila Sridhar Maharaj: When I began my study in college, after passing the matching(?) standard, at that time I came to some... I had some association with some intellectual students. And also I was reading the logic and and other things, in particular deductive logic. I remember at that time my faith was, in God, disturbed for some time. And I... during that time I thought: what should I do then? We've supposed there is no God, how to go on with this life? What activity to do, take, then?

=1:23= I thought as much as possible I shall try to live for others, helping others in any way I shall do. But again, when I read the philosophy in [Western thought??], Hegel's philosophy, then Decart's, Martino, Middle, Hume, all these things. Gradually intellectually I revealed my faith in Lord: this is not impossible. The other argumenting parties are also there, they say it is possible, God may exist. So that removed my temporary disbelieving.

=2:15= [speaking in Bengali]

Anonyymi kirjoitti:

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."


Sitten, kolme kuukautta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut bhaktin suuntaan.


Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin panditien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen kulttuuri oli.


...
...
Devotee: Maharaj, can I ask a personal question? Yes. I hope I am ... it's not too personal, but I was going to ask: any time in your life were you on the intellectual plane and then moved to the plane of bhakti? Or your whole life you are into bhakti?

=0:25= Srila Sridhar Maharaj: When I began my study in college, after passing the matching(?) standard, at that time I came to some... I had some association with some intellectual students. And also I was reading the logic and and other things, in particular deductive logic. I remember at that time my faith was, in God, disturbed for some time. And I... during that time I thought: what should I do then? We've supposed there is no God, how to go on with this life? What activity to do, take, then?

=1:23= I thought as much as possible I shall try to live for others, helping others in any way I shall do. But again, when I read the philosophy in [Western thought??], Hegel's philosophy, then Decart's, Martino, Middle, Hume, all these things. Gradually intellectually I revealed my faith in Lord: this is not impossible. The other argumenting parties are also there, they say it is possible, God may exist. So that removed my temporary disbelieving.

=2:15= [speaking in Bengali]

Lue lisää

Aikamme ihmisen on mahdotonta ymmärtää vaikeita Vedalaisia tekstejä ilman asianmukaista opastusta

Kysymys:

Mielenkiinnon vuoksi avasin Vedanta Sutran - niissä on paljon Brahmanista, mutta Krishnaa ei mainita suoraan juuri missään, kaikki viittaukset ovat perinteisesti hyväksyttyyn auktoriteettiin Brahma-saṁhitāan.

Prabhu vastaa kysymykseen (lyhyt katkelma vastauksesta):

Ihmiset luulevat, että ongelma on Shastroissa, mutta ongelma on ihmisten ajattelussa. Tässä esitetyllä kysymyksellä on erityinen alku: makasin sohvalla ja avasin uteliaisuuttani
Vedanta-Sutran.

Anonyymi kirjoitti:

Aikamme ihmisen on mahdotonta ymmärtää vaikeita Vedalaisia tekstejä ilman asianmukaista opastusta

Kysymys:

Mielenkiinnon vuoksi avasin Vedanta Sutran - niissä on paljon Brahmanista, mutta Krishnaa ei mainita suoraan juuri missään, kaikki viittaukset ovat perinteisesti hyväksyttyyn auktoriteettiin Brahma-saṁhitāan.

Prabhu vastaa kysymykseen (lyhyt katkelma vastauksesta):

Ihmiset luulevat, että ongelma on Shastroissa, mutta ongelma on ihmisten ajattelussa. Tässä esitetyllä kysymyksellä on erityinen alku: makasin sohvalla ja avasin uteliaisuuttani
Vedanta-Sutran.

Lue lisää

Vedanta-Sutran.
Anteeksi nyt, mutta kuka sanoi teille, että olette pätevä ymmärtämään Vedana-sutraa?
Oletteko jo tutkinut kaikki Upanishadit? Vedanta - lyhyitä johtopäätöksiä, aforismeja, sutroja. Sutrat, johtopäätökset kaikista Upanishadeista.
Korkein kaikista ... Upanishadit, jotka ovat saavutettavissa vain sannyaseille, ihmisille, jotka ovat jo luopuneet kaikesta aineellisista. Jos ette ole opiskelleet jo Samhitoja... Aranyakeja, Upanishadeja ... jne. jne., miten luulette voivanne ymmärtää Vedantaa? Tietoisuuden on oltava valmistautunut ymmärtämään Vedantaa…
Neljää Vedaa voivat opiskella vain kahdesti syntyneet - brahmanit, kshatriyat, vaishyat, jotka ovat saaneet vihkimyksen Gayatri Mantraan. Shudrat eivät voi opiskella Vedoja, mutta Kali Yugan aikakaudella kaikki ovat shudroja. Siksi Kali Yugan aikakaudella shudroille on olemassa erilainen menetelmä henkiseen kehitykseen. Meille (shudroille) on annettu Puranat ja Itihasat. Puraanoista tärkein on Srimad Bhagavatam. Itihasoista saamme Mahabharatan ja Mahabharatasta Bhagavad Gitan. Ja samaan aikaan Srimad Bhagavatam eli Bhagavata Purana on Vedantan kommentaari. Jos luette (ja opiskelette) Srimad Bhagavatamia, ymmärrätte Vedantan. Mutta vain lukemalla Vedantaa ette ymmärrä mitään siitä.
Oletteko te vedalainen brahmani, joka on opiskellut kaikki Neljä Vedaa henkisen opettajan johdolla ja joka on saanut initiaation Gayatri mantraan? (jos niin olisi, olisitte ymmärtänyt Vedantan). Luuletteko todella, että ymmärrätte Vedanta Sutran vain lukemalla sanat?
...
(Vastaus jatkuu pitkään, en ala translitteroimaan kaikkea. Mutta lyhyesti niin).

Anonyymi kirjoitti:

Vedanta-Sutran.
Anteeksi nyt, mutta kuka sanoi teille, että olette pätevä ymmärtämään Vedana-sutraa?
Oletteko jo tutkinut kaikki Upanishadit? Vedanta - lyhyitä johtopäätöksiä, aforismeja, sutroja. Sutrat, johtopäätökset kaikista Upanishadeista.
Korkein kaikista ... Upanishadit, jotka ovat saavutettavissa vain sannyaseille, ihmisille, jotka ovat jo luopuneet kaikesta aineellisista. Jos ette ole opiskelleet jo Samhitoja... Aranyakeja, Upanishadeja ... jne. jne., miten luulette voivanne ymmärtää Vedantaa? Tietoisuuden on oltava valmistautunut ymmärtämään Vedantaa…
Neljää Vedaa voivat opiskella vain kahdesti syntyneet - brahmanit, kshatriyat, vaishyat, jotka ovat saaneet vihkimyksen Gayatri Mantraan. Shudrat eivät voi opiskella Vedoja, mutta Kali Yugan aikakaudella kaikki ovat shudroja. Siksi Kali Yugan aikakaudella shudroille on olemassa erilainen menetelmä henkiseen kehitykseen. Meille (shudroille) on annettu Puranat ja Itihasat. Puraanoista tärkein on Srimad Bhagavatam. Itihasoista saamme Mahabharatan ja Mahabharatasta Bhagavad Gitan. Ja samaan aikaan Srimad Bhagavatam eli Bhagavata Purana on Vedantan kommentaari. Jos luette (ja opiskelette) Srimad Bhagavatamia, ymmärrätte Vedantan. Mutta vain lukemalla Vedantaa ette ymmärrä mitään siitä.
Oletteko te vedalainen brahmani, joka on opiskellut kaikki Neljä Vedaa henkisen opettajan johdolla ja joka on saanut initiaation Gayatri mantraan? (jos niin olisi, olisitte ymmärtänyt Vedantan). Luuletteko todella, että ymmärrätte Vedanta Sutran vain lukemalla sanat?
...
(Vastaus jatkuu pitkään, en ala translitteroimaan kaikkea. Mutta lyhyesti niin).

Lue lisää

Vedat on pranan ALKUPERÄINEN värähtely kosmoksessa, jota kutsutaan Akasha Shastraksi

Eetteri värähtelee Vedojen värähtelystä. OM jne. Ja kun ihminen, jolla on puhdas sydän, pystyy vastaanottamaan nämä värähtelyt uskontokunnasta riippumatta, silloin sitä kutsutaan Vedaksi. Henkilö, jolla on puhdas tietoisuus, puhas sydän, voi vastaanottaa nämä värähtelyt kielestä riippumatta.

Puhtaassa muodossaan Vedat ovat aina olemassa akasha-shastran muodossa, joka on kaiken läpäisevää puhdasta tietoa kaikesta siitä, mitä henkisessä tai aineellisessa maailmassa on koskaan ollut olemassa. Niitä, jotka ovat saavuttaneet ominaisuudet, jotka antavat pääsyn tähän kaiken läpäisevään tietoon, kutsutaan valaistuneiksi. Kun nämä tietäjät kirjoittavat heille paljastuneen tiedon tekstien muotoon, he edustavat Vedan ilmenemismuotoa muiden ulottuvilla olevassa muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat on pranan ALKUPERÄINEN värähtely kosmoksessa, jota kutsutaan Akasha Shastraksi

Eetteri värähtelee Vedojen värähtelystä. OM jne. Ja kun ihminen, jolla on puhdas sydän, pystyy vastaanottamaan nämä värähtelyt uskontokunnasta riippumatta, silloin sitä kutsutaan Vedaksi. Henkilö, jolla on puhdas tietoisuus, puhas sydän, voi vastaanottaa nämä värähtelyt kielestä riippumatta.

Puhtaassa muodossaan Vedat ovat aina olemassa akasha-shastran muodossa, joka on kaiken läpäisevää puhdasta tietoa kaikesta siitä, mitä henkisessä tai aineellisessa maailmassa on koskaan ollut olemassa. Niitä, jotka ovat saavuttaneet ominaisuudet, jotka antavat pääsyn tähän kaiken läpäisevään tietoon, kutsutaan valaistuneiksi. Kun nämä tietäjät kirjoittavat heille paljastuneen tiedon tekstien muotoon, he edustavat Vedan ilmenemismuotoa muiden ulottuvilla olevassa muodossa.

Lue lisää

Joskus siis Maahan lähetetään tarkoituksella väärää tietoa eli eksytystä.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus siis Maahan lähetetään tarkoituksella väärää tietoa eli eksytystä.

impersonalist jnanis who are seekers of liberation

— books Sri Upadesamrta / Verse Two

Anonyymi kirjoitti:

impersonalist jnanis who are seekers of liberation

— books Sri Upadesamrta / Verse Two

jnani: learned person.

— books Srimad Bhagavad-gita / Glossary

jnani a practitioner of jnana-yoga; a seeker of liberation; a person of great learning.

— books Sri Sri Prema-vivarta / Glossary

Anonyymi kirjoitti:

jnani: learned person.

— books Srimad Bhagavad-gita / Glossary

jnani a practitioner of jnana-yoga; a seeker of liberation; a person of great learning.

— books Sri Sri Prema-vivarta / Glossary

Lue lisää

Persoonaton tarkoittaa eriytymätöntä. Se on jotain mahdotonta. Jos Jumala on persoonaton, meillä ei voi olla mitään yhteyttä Häneen, koska Hän on vailla ominaisuuksia, Hän on persoonaton. Tämä aineellinen aine on objektiivista. Siinä ei ole persoonallisuutta, siinä ei ole subjektia. Se on mahdotonta.

Anonyymi kirjoitti:

Persoonaton tarkoittaa eriytymätöntä. Se on jotain mahdotonta. Jos Jumala on persoonaton, meillä ei voi olla mitään yhteyttä Häneen, koska Hän on vailla ominaisuuksia, Hän on persoonaton. Tämä aineellinen aine on objektiivista. Siinä ei ole persoonallisuutta, siinä ei ole subjektia. Se on mahdotonta.

Lue lisää

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta).

Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta - Atlantis – aika), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).

Anonyymi kirjoitti:

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta).

Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta - Atlantis – aika), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).

Lue lisää

jännää.

Anonyymi kirjoitti:

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta).

Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta - Atlantis – aika), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).

Lue lisää

On hyvin tärkeää ymmärtää, mistä keskustelemme? Minkä perinteen kannalta? Hindulaisuutta täydellisenä oppina ei yksinkertaisesti ole olemassa, ja siksi on parempi olla käyttämättä tätä termiä lainkaan, jos ei halua mennä toivottomasti sekaisin. On yksinkertaisesti olemassa Vedat, joista lähes kaikki nykyisin Intiassa vallitsevat opit ovat peräisin. Toisin sanoen, jos puhumme siitä, miten Intian eri opetukset liittyvät toisiinsa, ne liittyvät toisiinsa vain yhteisten juurien kautta. Muita yhteyksiä on melko vaikea jäljittää, koska Vedoissa on monia erilaisia tekstejä, joita eri nykyajan perinteet pitävät tärkeimpinä ja rakentavat opetuksensa niiden pohjalta. Vedoja kutsutaan toiveiden puuksi (koska Vedat auttavat täyttämään kaikki toiveet), ja tämän puun juurista kasvaa erilaisia runkoja ja oksia, jotka kietoutuvat toisiinsa monimutkaisesti elävien olentojen erilaisten toiveiden perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

On hyvin tärkeää ymmärtää, mistä keskustelemme? Minkä perinteen kannalta? Hindulaisuutta täydellisenä oppina ei yksinkertaisesti ole olemassa, ja siksi on parempi olla käyttämättä tätä termiä lainkaan, jos ei halua mennä toivottomasti sekaisin. On yksinkertaisesti olemassa Vedat, joista lähes kaikki nykyisin Intiassa vallitsevat opit ovat peräisin. Toisin sanoen, jos puhumme siitä, miten Intian eri opetukset liittyvät toisiinsa, ne liittyvät toisiinsa vain yhteisten juurien kautta. Muita yhteyksiä on melko vaikea jäljittää, koska Vedoissa on monia erilaisia tekstejä, joita eri nykyajan perinteet pitävät tärkeimpinä ja rakentavat opetuksensa niiden pohjalta. Vedoja kutsutaan toiveiden puuksi (koska Vedat auttavat täyttämään kaikki toiveet), ja tämän puun juurista kasvaa erilaisia runkoja ja oksia, jotka kietoutuvat toisiinsa monimutkaisesti elävien olentojen erilaisten toiveiden perusteella.

Lue lisää

Kuusi suurta Vedoihin viittaavaa koulukuntaa ovat syntyneet eri tietäjien toimesta, jotka ovat ymmärtäneet Vedat eri tavoin.

Vaisnavat perustuvat filosofisesti Vedanta-koulukuntaan, jonka Vyasadeva esitti Srimad-Bhagavatamissa. Vaishnava-vedantan seuraajien keskuudessa erottuu neljä perimyslinjaa (Brahmasta, Shivasta, Kumareista ja Lakshmista).

Heitä yhdistää personalistinen käsitys henkisestä luonnosta ja Vishnun (Krishnan) tunnustaminen Korkeimmaksi Jumalaksi, mutta niiden välillä on joitakin filosofisia vivahteita, jotka liittyvät perimmäiseen päämäärään (Vaikuntha tai Goloka) ja päämäärän saavuttamisen menetelmiin.

Yleisesti ottaen tämä on valtavan laaja aihe.

mitä tarkoitat?