Mitä hyviä reseptejä on

synnynnäisiä vikoja, joiden takia se ei olis pysyny hengissä muutamaa päivää kauempaa.

oli jotain kirjoitti:

synnynnäisiä vikoja, joiden takia se ei olis pysyny hengissä muutamaa päivää kauempaa.

teurastaa, niin valitettavalta kuin se vain kuullostaa..

oli jotain kirjoitti:

synnynnäisiä vikoja, joiden takia se ei olis pysyny hengissä muutamaa päivää kauempaa.

Vaan sinun puolestasi, sillä aito vasikka on todella harvinaista meillä. Soveltuu erinomaisesti paneroituihin leikkeisiin, tillilihaan, jos siitä pitää, tai vasikan vatkuliin. Jauhelihaksi jne.
Katso italialaisista tai ranskalaisista ruokaohjeista, sieltä löytyy aivan erinomaisia helppojakin vinkkejä.
Bon appetit!

puolesta tietenkään kirjoitti:

Vaan sinun puolestasi, sillä aito vasikka on todella harvinaista meillä. Soveltuu erinomaisesti paneroituihin leikkeisiin, tillilihaan, jos siitä pitää, tai vasikan vatkuliin. Jauhelihaksi jne.
Katso italialaisista tai ranskalaisista ruokaohjeista, sieltä löytyy aivan erinomaisia helppojakin vinkkejä.
Bon appetit!

Lue lisää

eikun heti tutkimaan asiaa :)

..hmmm.. vasikkaa ja tonnikalaa...?

Minä olin piikomassa maatilalla joku aika sitten;
tilalla teurastetut eläimet jauhettiin possunkyljen kanssa jauhelihaksi. (suhde 70/30)

Kilon pusseihin ja pakkaseen. Ja tästä kyllä tuli ihan parhaat pihvit ja pyörykät.
Kaupan sikanauta ei vedä vertoja itse tehdylle
jauhelihalle.

Jos kokolihana tekisi niin ehkä vatkuli- tyyppinen ratkaisu perunan kanssa on paras.
Kastikkeeseen sinappia, kermaa ja yrttejä.
Liha "karjalanpaistikokoon" , pinnat pannulla,
sipulia sekaan, paistoliemestä soossin pohja, hyvät mausteet,(suola, mustapippuri, knorr kuutio, lakerinlehti ). Hellalle höystymään keskilämmöllä vajaa tunti tai kunnes on mureaa,
suurustus kermalla ja sinapilla, valmiin vatkulin
pälle timjamia tai basilikaa.

Vasikka on vaalealihainen, lisäksi vaikka rakuunaporkkanaa, vihannes-sekoitusta, salaattia. eli perusvermeet.

..jotenkin ... kirjoitti:

..hmmm.. vasikkaa ja tonnikalaa...?

Minä olin piikomassa maatilalla joku aika sitten;
tilalla teurastetut eläimet jauhettiin possunkyljen kanssa jauhelihaksi. (suhde 70/30)

Kilon pusseihin ja pakkaseen. Ja tästä kyllä tuli ihan parhaat pihvit ja pyörykät.
Kaupan sikanauta ei vedä vertoja itse tehdylle
jauhelihalle.

Jos kokolihana tekisi niin ehkä vatkuli- tyyppinen ratkaisu perunan kanssa on paras.
Kastikkeeseen sinappia, kermaa ja yrttejä.
Liha "karjalanpaistikokoon" , pinnat pannulla,
sipulia sekaan, paistoliemestä soossin pohja, hyvät mausteet,(suola, mustapippuri, knorr kuutio, lakerinlehti ). Hellalle höystymään keskilämmöllä vajaa tunti tai kunnes on mureaa,
suurustus kermalla ja sinapilla, valmiin vatkulin
pälle timjamia tai basilikaa.

Vasikka on vaalealihainen, lisäksi vaikka rakuunaporkkanaa, vihannes-sekoitusta, salaattia. eli perusvermeet.

Lue lisää

Outoa kyllä erinomainen sapuska, voin suositella. Makaronit ovat taitavia tekemään muitakin appeita kuin pelkkää spagettia ja pizzaa.

..jotenkin ... kirjoitti:

..hmmm.. vasikkaa ja tonnikalaa...?

Minä olin piikomassa maatilalla joku aika sitten;
tilalla teurastetut eläimet jauhettiin possunkyljen kanssa jauhelihaksi. (suhde 70/30)

Kilon pusseihin ja pakkaseen. Ja tästä kyllä tuli ihan parhaat pihvit ja pyörykät.
Kaupan sikanauta ei vedä vertoja itse tehdylle
jauhelihalle.

Jos kokolihana tekisi niin ehkä vatkuli- tyyppinen ratkaisu perunan kanssa on paras.
Kastikkeeseen sinappia, kermaa ja yrttejä.
Liha "karjalanpaistikokoon" , pinnat pannulla,
sipulia sekaan, paistoliemestä soossin pohja, hyvät mausteet,(suola, mustapippuri, knorr kuutio, lakerinlehti ). Hellalle höystymään keskilämmöllä vajaa tunti tai kunnes on mureaa,
suurustus kermalla ja sinapilla, valmiin vatkulin
pälle timjamia tai basilikaa.

Vasikka on vaalealihainen, lisäksi vaikka rakuunaporkkanaa, vihannes-sekoitusta, salaattia. eli perusvermeet.

Lue lisää

Monenkoon resepti on alunperin Hans Välimäen resepti ja kokeiltu on - tosin ei vasikasta vaan nuoresta naudasta.

Mahdottoman hyvä ja helppo tehdä.

Vasikan voi myös keittää siten, että naruttaa lihan muotoonsa, silppuaa valkosipulia ja timjamia ja hieroo silpun suolaan ja lihan pintaan. Lihan ympärille folio tiiviiksi.

Kattilaan makujuureksia - lanttu, sipuli, palsternakka, porkkana, purjo, laakerinlehti, loraus vasikanfondia - ja kiehumaan. Lihan folioon muutama reikä ja lihamittari keskelle - ehdottomasti käytettävä. Liha lasketaan makuliemeen ja pois kun näyttää 50 astetta. Liemen annetaan jäähtyä ja liha takaisin jäähtyneeseen liemeen maustumaan. Annetaan olla pari tuntia. Liha pois, folio pois, tahna pois pinnalta, kääritään uusiin timajaminoksiin ja uuteen folioon tiiviisti ja jääkaappiin toviksi, jotta siitä on kylmänä helpompi leikata ohuen ohuita siivuja.

Keitinlientä voi käyttää Tonnato-kastikkeen maustamiseen ja mahdolliseen ohentamiseen, juureksetkin voi panna tarjolle.

crudo kirjoitti:

Monenkoon resepti on alunperin Hans Välimäen resepti ja kokeiltu on - tosin ei vasikasta vaan nuoresta naudasta.

Mahdottoman hyvä ja helppo tehdä.

Vasikan voi myös keittää siten, että naruttaa lihan muotoonsa, silppuaa valkosipulia ja timjamia ja hieroo silpun suolaan ja lihan pintaan. Lihan ympärille folio tiiviiksi.

Kattilaan makujuureksia - lanttu, sipuli, palsternakka, porkkana, purjo, laakerinlehti, loraus vasikanfondia - ja kiehumaan. Lihan folioon muutama reikä ja lihamittari keskelle - ehdottomasti käytettävä. Liha lasketaan makuliemeen ja pois kun näyttää 50 astetta. Liemen annetaan jäähtyä ja liha takaisin jäähtyneeseen liemeen maustumaan. Annetaan olla pari tuntia. Liha pois, folio pois, tahna pois pinnalta, kääritään uusiin timajaminoksiin ja uuteen folioon tiiviisti ja jääkaappiin toviksi, jotta siitä on kylmänä helpompi leikata ohuen ohuita siivuja.

Keitinlientä voi käyttää Tonnato-kastikkeen maustamiseen ja mahdolliseen ohentamiseen, juureksetkin voi panna tarjolle.

Lue lisää

Vasikkaruoka, nimittäin jauhetusta vasikanlihasta muotoillut kotletit. Niitä myydään valmiinakin, mutta vasikan liha on niisä poikkeuksetta muuttunut sianlihaksi, eikä niitä siksi enää nimitetä vasikan kotleteiksi, vaan kotleteiksi. Onko tuttu eväs?

Muuan hyvä kirjoitti:

Vasikkaruoka, nimittäin jauhetusta vasikanlihasta muotoillut kotletit. Niitä myydään valmiinakin, mutta vasikan liha on niisä poikkeuksetta muuttunut sianlihaksi, eikä niitä siksi enää nimitetä vasikan kotleteiksi, vaan kotleteiksi. Onko tuttu eväs?

Lue lisää

Taitavat olla lapsuudenmuistoja, siis ne vasikasta tehdyt - olisiko ollut kuitenkin HK:lla jonkinlaisena eineksenä tarjolla "kalpea muisto" entisajan vasikankotleteista vielä jokin aika sitten?

Maku on tallella muistiarkistossa vaikka taitaa sen ylittää kuitenkin Biff á la Wallenbergin hieno maku - ja kyllä siitäkin on jo aikaa. Turussa Turun Pursiseuran kesäravintola tarjoaa aina näitä klassikkoruokia ja sieltä saa silloin tällöin wallenbergareitakin vaan on syytä tiedustella asiaa etukäteen tai tilata - sen verran harvinaista tuo vasikka on ammattilaisillekin.

Pari kertaa olen itsekin ruokaa kokeillut ja parhaiten on mieleeni jäänyt kädet kylmässä raaka-aineessa vaivaamassa massaa sekaisin. Jos hyvin onnistuu on tuloksena kuohkea, kullanruskea kuula, sisus täynnä hyvää tuoksua ja vihreitten herneitten, kirkastetun voin ja muussin kanssa husmanskostin herkku. Unohdan puolukkahillon - se ei maistu minulle.

Muuan hyvä kirjoitti:

Vasikkaruoka, nimittäin jauhetusta vasikanlihasta muotoillut kotletit. Niitä myydään valmiinakin, mutta vasikan liha on niisä poikkeuksetta muuttunut sianlihaksi, eikä niitä siksi enää nimitetä vasikan kotleteiksi, vaan kotleteiksi. Onko tuttu eväs?

Lue lisää

Ruotsinkielisellä äidilläni oli 1950-luvulla tapana kutsua noita raakoina harmaanvärisiä "vasikankotlettejä" nimityksellä "påtrampade" (suora käännös: "päälleastutut"), kun ne hänen mielestään näyttivät raakoina juuri sellaisilta. Kypsennettäessähän ne sitten turposivat vähän pulleammiksi, ja väri muuttui punervammaksi.

Minä pidin niistä. Eivät nykyajan kopiot possunlihasta pärjää ollenkaan...

Muistelija* kirjoitti:

Ruotsinkielisellä äidilläni oli 1950-luvulla tapana kutsua noita raakoina harmaanvärisiä "vasikankotlettejä" nimityksellä "påtrampade" (suora käännös: "päälleastutut"), kun ne hänen mielestään näyttivät raakoina juuri sellaisilta. Kypsennettäessähän ne sitten turposivat vähän pulleammiksi, ja väri muuttui punervammaksi.

Minä pidin niistä. Eivät nykyajan kopiot possunlihasta pärjää ollenkaan...

Lue lisää

Tuo "påtrampade" on kyllä ihan osuva nimi - sellaisia littanoita löllyjähän ne vähän olivat. Vasikankotleteissa on myös oma makea tuoksunsa - maidon tuoksu, sanottiin - josta kaikki eivät aina pidä. Sama pätee vähän vasikanlihaankin kun olemme tottuneet siihen, että naudanliha on voimakkaan makuista. Vaikeata oli saada pinta rapeaksi polttamatta sitä, mutta samalla kypsentää sisus. Biff á la Wallenberg - eräänlainen vasikankotletti sekin - onkin pikemminkin kohokas kuin pihvi.

Possuhan on possua eikä vasikkaa - eri elukka, vain väri täsmää sinnepäin.