kaikkeen ihmiset...

kenties jotain traagista tapahtunut läheiselle ja toivo nähdä tämä vielä kerran saa mielen vilkkaamaksi ja aivoven veren kierron sataan ja kyvyn nähdä ''ns'' hallusinaatioita... Itsekin olen toisinaan kun olen ollut erittäin väsynyt tai ärstyntyt nähnyt vilaukset niin sanotun ''aaveen''

Ei ole todisteita haamujen olemassa ololle. Mutta ei ole todisteita haamuja vastaankaan. Mene ja tiedä.

abesmad kirjoitti:

kenties jotain traagista tapahtunut läheiselle ja toivo nähdä tämä vielä kerran saa mielen vilkkaamaksi ja aivoven veren kierron sataan ja kyvyn nähdä ''ns'' hallusinaatioita... Itsekin olen toisinaan kun olen ollut erittäin väsynyt tai ärstyntyt nähnyt vilaukset niin sanotun ''aaveen''

Lue lisää

Niin, miten monta kokijaa olet haastatellut? Minä olen haastatellut hyvin monia ja todella konkreettisista kokemuksista. Alla yhden haastatteluni yhteenveto:

Paranormaalit silakat

Sain luvan kertoa alla olevan tarinan, kunhan se tapahtuu ilman oikeita nimiä.

Eräällä kesämökillä saaristossa 23.7.2002 istuivat Pirkko, hänen miehensä veli Pekka ja tämän vaimo Leena katselemassa televisiota Noin klo 22.30 kuului television suunnasta selvä kilahdus, ja kaikki pelkäsivät television menneen rikki. Ääni oli kuitenkin aiheutunut siitä, että yksi television takana seinällä riippuvista kahdeksasta noin 15 cm pituisesta keraamisesta koristesilakasta oli pudonnut ja osunut noin puoli metriä alempana olleeseen rautaiseen kynttelikköön. Putoaminen oli jatkunut siitä lattialle kaapin taakse.

Pekan ja Leenan lähdettyä toiseen rakennukseen nukkumaan Pirkko poimi silakan lattialta ja ripusti sen takaisin paikalleen. Kohta kuului taas kilahdus kun silakka putosi uudestaan. Pirkko nosti sen pöydälle ja lähti nukkumaan.

Seuraavana aamuna Pirkko tarkasti kaikki kahdeksan silakkaa ja vahvisti niiden takana olevan ripustusnarun kiinnitystä liimalla ja teipillä. Kun hän asetteli kaloja paikalleen, niin hän huomasi yhden puuttuvan. Se löytyi lattialta kaapin takaa. Hetken kuluttua putosi yksi silakoista, jonka kiinnitystä oli juuri vahvistettu.

Yhteensä tapahtui silakoiden putoamista siis neljä kertaa. Kerran putoamisen havaitsi kolme henkilöä, kaksi kertaa yksi henkilö ja kerran tapahtumaa ei havaittu. Kyseiset koristekalat olivat olleet jo vuosia paikallaan seinällä, putoilematta. Ne eivät olisi pysyneet vaakasuorassa yhden naulan varassa, joten jokaista varten seinään oli lyöty kaksi pikku naulaa. Myös on todettava, että kaikkien pudonneiden silakoiden ripustukset olivat ehjiä ja naulat seinässä paikallaan. Ellei aineen lävistämistä pidetä varteenotettavana vaihtoehtona, niin ripustusnarujen oli täytynyt jotenkin nousta kahden naulan kantojen yli. Kalat kestivät putoamiset ehjinä.

Mikä sitten olisi vaikuttanut putoilut, kun maanjäristyksiäkään ei havaittu? Pirkko arveli syynä tavalla tai toisella olevan läheisen perhetutun kuoleman ensimmäisten putoilujen päivänä klo 13.20. Pirkolle oli tullut tieto kuolemasta heti pari tuntia sen jälkeen. Asia ei kuitenkaan juolahtanut heti hänen mieleensä vaan vasta toisena putoilupäivänä.

Tapahtumat vertautuvat hyvin niihin lukemattomiin ja usein myös tarkistettuihin havaintokertomuksiin, joissa kuolemantapauksen yhteydessä on esiintynyt selittämättömiä ilmiöitä. Kuolinhetken aikoihin kerrotaan esimerkiksi kellojen pysähtyneen, kuvien pudonneen hyllyiltä, kuvien suojalasien särkyneen itsekseen, kuolevalle rakkaan soittimen helähtäneen tai kuolevan ilmestyneen läheiselleen, joka on ollut toisaalla tietämättä tapahtumista.

- Tein tämän yhteenvedon Pirkon ja Pekan toisistaan riippumatta kirjoittamien selostusten pohjalta. Yhdessä koetut tapahtumat oli kerrottu yhtäpitävästi. Lisäksi tapahtumapaikalta on muutama valokuva. Olen tuntenut Pirkon jo useita vuosia ja tiedän hänet tarkaksi ja kriittiseksi havaitsijaksi. Silakatkin ovat taas alkaneet pysyä paikoillaan seinällä.

okivi kirjoitti:

Niin, miten monta kokijaa olet haastatellut? Minä olen haastatellut hyvin monia ja todella konkreettisista kokemuksista. Alla yhden haastatteluni yhteenveto:

Paranormaalit silakat

Sain luvan kertoa alla olevan tarinan, kunhan se tapahtuu ilman oikeita nimiä.

Eräällä kesämökillä saaristossa 23.7.2002 istuivat Pirkko, hänen miehensä veli Pekka ja tämän vaimo Leena katselemassa televisiota Noin klo 22.30 kuului television suunnasta selvä kilahdus, ja kaikki pelkäsivät television menneen rikki. Ääni oli kuitenkin aiheutunut siitä, että yksi television takana seinällä riippuvista kahdeksasta noin 15 cm pituisesta keraamisesta koristesilakasta oli pudonnut ja osunut noin puoli metriä alempana olleeseen rautaiseen kynttelikköön. Putoaminen oli jatkunut siitä lattialle kaapin taakse.

Pekan ja Leenan lähdettyä toiseen rakennukseen nukkumaan Pirkko poimi silakan lattialta ja ripusti sen takaisin paikalleen. Kohta kuului taas kilahdus kun silakka putosi uudestaan. Pirkko nosti sen pöydälle ja lähti nukkumaan.

Seuraavana aamuna Pirkko tarkasti kaikki kahdeksan silakkaa ja vahvisti niiden takana olevan ripustusnarun kiinnitystä liimalla ja teipillä. Kun hän asetteli kaloja paikalleen, niin hän huomasi yhden puuttuvan. Se löytyi lattialta kaapin takaa. Hetken kuluttua putosi yksi silakoista, jonka kiinnitystä oli juuri vahvistettu.

Yhteensä tapahtui silakoiden putoamista siis neljä kertaa. Kerran putoamisen havaitsi kolme henkilöä, kaksi kertaa yksi henkilö ja kerran tapahtumaa ei havaittu. Kyseiset koristekalat olivat olleet jo vuosia paikallaan seinällä, putoilematta. Ne eivät olisi pysyneet vaakasuorassa yhden naulan varassa, joten jokaista varten seinään oli lyöty kaksi pikku naulaa. Myös on todettava, että kaikkien pudonneiden silakoiden ripustukset olivat ehjiä ja naulat seinässä paikallaan. Ellei aineen lävistämistä pidetä varteenotettavana vaihtoehtona, niin ripustusnarujen oli täytynyt jotenkin nousta kahden naulan kantojen yli. Kalat kestivät putoamiset ehjinä.

Mikä sitten olisi vaikuttanut putoilut, kun maanjäristyksiäkään ei havaittu? Pirkko arveli syynä tavalla tai toisella olevan läheisen perhetutun kuoleman ensimmäisten putoilujen päivänä klo 13.20. Pirkolle oli tullut tieto kuolemasta heti pari tuntia sen jälkeen. Asia ei kuitenkaan juolahtanut heti hänen mieleensä vaan vasta toisena putoilupäivänä.

Tapahtumat vertautuvat hyvin niihin lukemattomiin ja usein myös tarkistettuihin havaintokertomuksiin, joissa kuolemantapauksen yhteydessä on esiintynyt selittämättömiä ilmiöitä. Kuolinhetken aikoihin kerrotaan esimerkiksi kellojen pysähtyneen, kuvien pudonneen hyllyiltä, kuvien suojalasien särkyneen itsekseen, kuolevalle rakkaan soittimen helähtäneen tai kuolevan ilmestyneen läheiselleen, joka on ollut toisaalla tietämättä tapahtumista.

- Tein tämän yhteenvedon Pirkon ja Pekan toisistaan riippumatta kirjoittamien selostusten pohjalta. Yhdessä koetut tapahtumat oli kerrottu yhtäpitävästi. Lisäksi tapahtumapaikalta on muutama valokuva. Olen tuntenut Pirkon jo useita vuosia ja tiedän hänet tarkaksi ja kriittiseksi havaitsijaksi. Silakatkin ovat taas alkaneet pysyä paikoillaan seinällä.

Lue lisää

olen nyt jonku verran ihan kiinostustani lukenut näistä tyliluonnollisista jutuista.
Aaveet jäävät lukemani mukaan kummittelemaan paikkaan, jossa he ovat kokeneet traagisen kuoleman. Eräs ystävällinen mies nimeltä Ted Bundy murhasi yli 33 naista eikä ole koskaan kertonut tai kukaan omaisistakaan kertonut nähneensä yhdenkään tytön haamua. Tämä on yksi todiste, joka todistaa ettei niitä ole. Luulisi, että aaveet jäävät tämän raa-asti murhanneen miehen elämään piinaamaan, mutta ei...mene ja tiedä :) voihan ne ollakki totisia.

abesmad kirjoitti:

olen nyt jonku verran ihan kiinostustani lukenut näistä tyliluonnollisista jutuista.
Aaveet jäävät lukemani mukaan kummittelemaan paikkaan, jossa he ovat kokeneet traagisen kuoleman. Eräs ystävällinen mies nimeltä Ted Bundy murhasi yli 33 naista eikä ole koskaan kertonut tai kukaan omaisistakaan kertonut nähneensä yhdenkään tytön haamua. Tämä on yksi todiste, joka todistaa ettei niitä ole. Luulisi, että aaveet jäävät tämän raa-asti murhanneen miehen elämään piinaamaan, mutta ei...mene ja tiedä :) voihan ne ollakki totisia.

Lue lisää

Eihän kaikki "kummitukset" ole mitään traagista kuolemaa kokeneet, vaikka ovatkin tänne jääneet. Eikä kaikki edes näe niitä, sitä en tiedä mistä se johtuu vaikka osa haluaisikin. Meillä kummitteli edellisessä asunnossa, itse pelkäsin mennä koko asuntoon, jo silloin kun kävin sitä ensi kertaa katsomassa, muut eivät huomanneet mitään. Siellä kuitenkin kummitteli, kerran näin sen, tosin otti toisen hahmon. Mutta silti, olen itsekin skeptikko kummituksien suhteen, vaikka niitä olen elämäni aikana nähnyt ja paljon olen kuullut sukulaisilta ja tutuilta niistä ja osa on näyttäytynyt ulkona, joten hankala sanoa edes onko siellä joku kokenut traagisen vai luonnollisen kuoleman. Ja se on edelleen epäselvää, että tietääkö nämä kummitukset kuka näkee ne ja kuka ei ?

abesmad kirjoitti:

olen nyt jonku verran ihan kiinostustani lukenut näistä tyliluonnollisista jutuista.
Aaveet jäävät lukemani mukaan kummittelemaan paikkaan, jossa he ovat kokeneet traagisen kuoleman. Eräs ystävällinen mies nimeltä Ted Bundy murhasi yli 33 naista eikä ole koskaan kertonut tai kukaan omaisistakaan kertonut nähneensä yhdenkään tytön haamua. Tämä on yksi todiste, joka todistaa ettei niitä ole. Luulisi, että aaveet jäävät tämän raa-asti murhanneen miehen elämään piinaamaan, mutta ei...mene ja tiedä :) voihan ne ollakki totisia.

Lue lisää

"Aaveet jäävät lukemani mukaan kummittelemaan paikkaan, jossa he ovat kokeneet traagisen kuoleman. Eräs ystävällinen mies nimeltä Ted Bundy murhasi yli 33 naista eikä ole koskaan kertonut tai kukaan omaisistakaan kertonut nähneensä yhdenkään tytön haamua. Tämä on yksi todiste, joka todistaa ettei niitä ole."

Ja tuo sitten sitten todistaa mitä? Kaiketi vain sen, että ei ole yleisesti tiedossa, että Ted Bundyn ympärillä olisi esiintynyt aaveita.

Jos on yksikin hyvin dokumentoitu havainto aaveista, niin tuolla todistuksella ei ole vähäisintäkään merkitystä. Ja niitä havaintoja on lukematon määrä. Aaveen määritteleminen tosin on ongelmallista hyvin monenlaisten havaintojen ja rajatapausten takia.

noinkaan mene kirjoitti:

Eihän kaikki "kummitukset" ole mitään traagista kuolemaa kokeneet, vaikka ovatkin tänne jääneet. Eikä kaikki edes näe niitä, sitä en tiedä mistä se johtuu vaikka osa haluaisikin. Meillä kummitteli edellisessä asunnossa, itse pelkäsin mennä koko asuntoon, jo silloin kun kävin sitä ensi kertaa katsomassa, muut eivät huomanneet mitään. Siellä kuitenkin kummitteli, kerran näin sen, tosin otti toisen hahmon. Mutta silti, olen itsekin skeptikko kummituksien suhteen, vaikka niitä olen elämäni aikana nähnyt ja paljon olen kuullut sukulaisilta ja tutuilta niistä ja osa on näyttäytynyt ulkona, joten hankala sanoa edes onko siellä joku kokenut traagisen vai luonnollisen kuoleman. Ja se on edelleen epäselvää, että tietääkö nämä kummitukset kuka näkee ne ja kuka ei ?

Lue lisää

"Mutta silti, olen itsekin skeptikko kummituksien suhteen, vaikka niitä olen elämäni aikana nähnyt ja paljon olen kuullut sukulaisilta ja tutuilta niistä ja osa on näyttäytynyt ulkona, joten hankala sanoa edes onko siellä joku kokenut traagisen vai luonnollisen kuoleman."

Tuossa on kyllä ilmeinen ristiriita tai täsmentämisen paikka. Skeptinen, vaikka on itse nähnyt?

okivi kirjoitti:

Niin, miten monta kokijaa olet haastatellut? Minä olen haastatellut hyvin monia ja todella konkreettisista kokemuksista. Alla yhden haastatteluni yhteenveto:

Paranormaalit silakat

Sain luvan kertoa alla olevan tarinan, kunhan se tapahtuu ilman oikeita nimiä.

Eräällä kesämökillä saaristossa 23.7.2002 istuivat Pirkko, hänen miehensä veli Pekka ja tämän vaimo Leena katselemassa televisiota Noin klo 22.30 kuului television suunnasta selvä kilahdus, ja kaikki pelkäsivät television menneen rikki. Ääni oli kuitenkin aiheutunut siitä, että yksi television takana seinällä riippuvista kahdeksasta noin 15 cm pituisesta keraamisesta koristesilakasta oli pudonnut ja osunut noin puoli metriä alempana olleeseen rautaiseen kynttelikköön. Putoaminen oli jatkunut siitä lattialle kaapin taakse.

Pekan ja Leenan lähdettyä toiseen rakennukseen nukkumaan Pirkko poimi silakan lattialta ja ripusti sen takaisin paikalleen. Kohta kuului taas kilahdus kun silakka putosi uudestaan. Pirkko nosti sen pöydälle ja lähti nukkumaan.

Seuraavana aamuna Pirkko tarkasti kaikki kahdeksan silakkaa ja vahvisti niiden takana olevan ripustusnarun kiinnitystä liimalla ja teipillä. Kun hän asetteli kaloja paikalleen, niin hän huomasi yhden puuttuvan. Se löytyi lattialta kaapin takaa. Hetken kuluttua putosi yksi silakoista, jonka kiinnitystä oli juuri vahvistettu.

Yhteensä tapahtui silakoiden putoamista siis neljä kertaa. Kerran putoamisen havaitsi kolme henkilöä, kaksi kertaa yksi henkilö ja kerran tapahtumaa ei havaittu. Kyseiset koristekalat olivat olleet jo vuosia paikallaan seinällä, putoilematta. Ne eivät olisi pysyneet vaakasuorassa yhden naulan varassa, joten jokaista varten seinään oli lyöty kaksi pikku naulaa. Myös on todettava, että kaikkien pudonneiden silakoiden ripustukset olivat ehjiä ja naulat seinässä paikallaan. Ellei aineen lävistämistä pidetä varteenotettavana vaihtoehtona, niin ripustusnarujen oli täytynyt jotenkin nousta kahden naulan kantojen yli. Kalat kestivät putoamiset ehjinä.

Mikä sitten olisi vaikuttanut putoilut, kun maanjäristyksiäkään ei havaittu? Pirkko arveli syynä tavalla tai toisella olevan läheisen perhetutun kuoleman ensimmäisten putoilujen päivänä klo 13.20. Pirkolle oli tullut tieto kuolemasta heti pari tuntia sen jälkeen. Asia ei kuitenkaan juolahtanut heti hänen mieleensä vaan vasta toisena putoilupäivänä.

Tapahtumat vertautuvat hyvin niihin lukemattomiin ja usein myös tarkistettuihin havaintokertomuksiin, joissa kuolemantapauksen yhteydessä on esiintynyt selittämättömiä ilmiöitä. Kuolinhetken aikoihin kerrotaan esimerkiksi kellojen pysähtyneen, kuvien pudonneen hyllyiltä, kuvien suojalasien särkyneen itsekseen, kuolevalle rakkaan soittimen helähtäneen tai kuolevan ilmestyneen läheiselleen, joka on ollut toisaalla tietämättä tapahtumista.

- Tein tämän yhteenvedon Pirkon ja Pekan toisistaan riippumatta kirjoittamien selostusten pohjalta. Yhdessä koetut tapahtumat oli kerrottu yhtäpitävästi. Lisäksi tapahtumapaikalta on muutama valokuva. Olen tuntenut Pirkon jo useita vuosia ja tiedän hänet tarkaksi ja kriittiseksi havaitsijaksi. Silakatkin ovat taas alkaneet pysyä paikoillaan seinällä.

Lue lisää

Noista putoavista silakoista tuli mieleen tapaus, jossa erään sukulaisen taulu aikoinaan putosi hiukan mystisellä tavalla. Otetaan kuva selityksen avuksi. Liitekuvassa oikealla on rekonstruktio
tapauksesta. Asiaan liittyvä taulu, piironki ja maljakko ovat nyt perinnön kautta kotonani kolmisenkymmentä vuotta tapahtuman jälkeen. Ylemmässä valokuvassa ne ovat samassa ryhmityksessä kuin ne olivat vuosikymmeniä aikaisemminkin. (taulun talvimaisema-aihe on kuvassa häivytetty)
Alemmassa valokuvassa esineet on varovasti aseteltu siihen asemaan kuin ne aikoinaan taulun putoamisen jälkeen olivat. (tapahtuman empiirinen jäljittely ei esineiden arvon takia tule kysymykseen) Putoaminen oli tapahtunut yöaikaan, sukulaiseni totesi tapahtuman herättyään, ja antoi esineiden olla paikoillaan näyttääkseen asetelman minulle kun tulin aamulla käymään.
Kaksi asiaa herätti kummastusta. Ensinnäkin, miten maljakko säilyi ehjänä, vaikka suhteellisen raskas taulu oli pudonnut sen reunan päälle noin. puolen metrin korkeudelta.
Selitys saattaa löytyä siitä, että maljakossa oli tuolloin hedelmiä, jotka vaimensivat putoamista, tästä ei minulla ole varmaa muistikuvaa.
Vaikeammin selitettävissä on piirroksessa esitetty kannatusnarun sijainti. Miksei jompikumpi katkennut pää tullut kiinnitysruuvin silmukan läpi?
Naru oli n.4mm:n vahvuista säikeistä punottua ”hamppunarua”. Vuosikymmenien riippuminen oli painanut jyrkät mutkat ripustuskoukun ja kehyksien silmukkaruuvien kosketuskohtiin.
Ajan mukaan naru on haurastunut ja kenties aiemmin vahingoittunut katkeamiskohdasta., joten itse katkeamiseen ei tarvitse liittyä mitään mystiikkaa. Mystistä on tuo katkenneen narun sijainti.
Koukun kohdalle oli naruihin painunut jälki, josta saattoi päätellä, että olivat olleet oikeassa paikassa koukun pohjalla, eivätkä sen kärjessä, josta olisivat sitten luiskahtaneet irti.
Elämänmeno tapahtuman aikaan ja sen jälkeen sujui normaalia latuaan, mikään ennusmerkki epätavallisista sattumista se ei ollut, ja taulu on jatkossa pysynyt tukevasti paikoillaan.

liitekuva:

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2ansm ove-taulu.html

skmk kirjoitti:

Ei ole todisteita haamujen olemassa ololle. Mutta ei ole todisteita haamuja vastaankaan. Mene ja tiedä.

Minulla on epäilys, että todisteita ei koskaan saadakkaan, jos niillä tarkoitetaan samaa prosessia kuin luonnonlakien oikeaksi toteamisessa vaaditaan. Paranormaalit ilmiöt ovat luonteeltaan spontaaneja, sattuvat silloin kun ovat sattuakseen ja sattuvat missä ovat sattuakseen. Niitä on äärimmäisen vaikea saada laboratorioihin analysoitavaksi.
Ehkä suotuisassa tapauksessa evoluutio kymmenien tai satojen tuhansien vuosien kuluessa kehittää ihmisen aivorakennetta niin, että pystymme edes jossakin määrin aistimaan tätä avaruus-aika-jatkumoa hiukan täydellisemmin.
Esim. ajan suhteenhan olemme aina sidottuna ohikiitävään nykyhetkeen. Useinhan paranormaalien ilmiöiden sanotaan olevan heijastuksia menneisyydestä tai enteitä tulevaisuudesta. Miltähän maailma näyttäisi, jos esim edes pienessä määrin voisimme elää samanaikaisesti nykyisyydessä , menneisyydessä ja tulevaisuudessa?

okivi kirjoitti:

"Mutta silti, olen itsekin skeptikko kummituksien suhteen, vaikka niitä olen elämäni aikana nähnyt ja paljon olen kuullut sukulaisilta ja tutuilta niistä ja osa on näyttäytynyt ulkona, joten hankala sanoa edes onko siellä joku kokenut traagisen vai luonnollisen kuoleman."

Tuossa on kyllä ilmeinen ristiriita tai täsmentämisen paikka. Skeptinen, vaikka on itse nähnyt?

Lue lisää

Välillä, mutta on aikoja jolloin en näe niitä ja unohdan koko homman, sitten taas kun näen niin en alkuun usko ollenkaan ja vaikka kuinka järjellä yritän ajatella, eli jotain luonnolista selitystä niin ei onnistu. Vaikea tietenkin jotain luonnollista selitystä hakeakaan, kun näen jonkun ihmisen selvästi ja tarkasti, sitten se katoaa ja olen katsonut suoraan näihin päin.

putoaminen: kirjoitti:

Noista putoavista silakoista tuli mieleen tapaus, jossa erään sukulaisen taulu aikoinaan putosi hiukan mystisellä tavalla. Otetaan kuva selityksen avuksi. Liitekuvassa oikealla on rekonstruktio
tapauksesta. Asiaan liittyvä taulu, piironki ja maljakko ovat nyt perinnön kautta kotonani kolmisenkymmentä vuotta tapahtuman jälkeen. Ylemmässä valokuvassa ne ovat samassa ryhmityksessä kuin ne olivat vuosikymmeniä aikaisemminkin. (taulun talvimaisema-aihe on kuvassa häivytetty)
Alemmassa valokuvassa esineet on varovasti aseteltu siihen asemaan kuin ne aikoinaan taulun putoamisen jälkeen olivat. (tapahtuman empiirinen jäljittely ei esineiden arvon takia tule kysymykseen) Putoaminen oli tapahtunut yöaikaan, sukulaiseni totesi tapahtuman herättyään, ja antoi esineiden olla paikoillaan näyttääkseen asetelman minulle kun tulin aamulla käymään.
Kaksi asiaa herätti kummastusta. Ensinnäkin, miten maljakko säilyi ehjänä, vaikka suhteellisen raskas taulu oli pudonnut sen reunan päälle noin. puolen metrin korkeudelta.
Selitys saattaa löytyä siitä, että maljakossa oli tuolloin hedelmiä, jotka vaimensivat putoamista, tästä ei minulla ole varmaa muistikuvaa.
Vaikeammin selitettävissä on piirroksessa esitetty kannatusnarun sijainti. Miksei jompikumpi katkennut pää tullut kiinnitysruuvin silmukan läpi?
Naru oli n.4mm:n vahvuista säikeistä punottua ”hamppunarua”. Vuosikymmenien riippuminen oli painanut jyrkät mutkat ripustuskoukun ja kehyksien silmukkaruuvien kosketuskohtiin.
Ajan mukaan naru on haurastunut ja kenties aiemmin vahingoittunut katkeamiskohdasta., joten itse katkeamiseen ei tarvitse liittyä mitään mystiikkaa. Mystistä on tuo katkenneen narun sijainti.
Koukun kohdalle oli naruihin painunut jälki, josta saattoi päätellä, että olivat olleet oikeassa paikassa koukun pohjalla, eivätkä sen kärjessä, josta olisivat sitten luiskahtaneet irti.
Elämänmeno tapahtuman aikaan ja sen jälkeen sujui normaalia latuaan, mikään ennusmerkki epätavallisista sattumista se ei ollut, ja taulu on jatkossa pysynyt tukevasti paikoillaan.

liitekuva:

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2ansm ove-taulu.html

Lue lisää

On ilo lukea näin tarkkaa tapauksen tarkistusta ja dokumentointia. Jos tämä olisi yleisempää, niin saataisiin hieno kokoelma hyvin dokumentoituja havaintoja kasaan!

okivi kirjoitti:

On ilo lukea näin tarkkaa tapauksen tarkistusta ja dokumentointia. Jos tämä olisi yleisempää, niin saataisiin hieno kokoelma hyvin dokumentoituja havaintoja kasaan!

johtuu siitä, että tämä on ainoa kohdalleni sattunut tapahtuma, jota en fysiikan lakien mukaan pysty luontevasti selvittämään.
Ensimmäisenä suljin pois sen, että esineiden silloinen omistaja olisi pilailumielessä lavastanut tapahtuman. Hän oli vakavahenkinen, seitsemissäkymmenissä oleva rouva, joka oli ilmiselvästi ihmeissään, ehkä hiukan peloissaankin huomatessaan aamulla tapahtuneen. Lisäksi lasimaljakolla ja taululla oli hänelle melkoisen rahallisen arvon lisäksi paljon suurempi tunnearvo, hän ei missään tapauksessa olisi ruvennut herkästi särkyvien esineiden kanssa temppuilemaan. Jo katkenneen kannatusnarun rispaantuneen pään tunkeminen takaisin ruuvin silmukan läpi olisi vaatinut melkoista sorminäppäryyttä. Hän ei yksin edes uskaltanut nostaa pudonnutta taulua pois peläten maljakon särkymistä.
Jos väkisin etsii luonnollista selitystä, ainoa mahdollisuus olisi se, että kumpikin kannatusnaru on kulkenut päällekkäin ollen aivan koukun kärjen yli joten ripustus oli hyvin epästabiilissa tilassa.
Kannatuslangasta katkeaa ajan kuluessa vetojännityksen vaikutuksesta yksittäisiä säikeitä aiemmin vioittuneesta kohdasta. Lopulta jännitys ylittää jäljellä olevien säikeiden kantokyvyn ja lanka napsahtaa poikki. Lanka värähtää, ja luiskahtaa koukun kärjen yli ja taulu alkaa putoamaan ennen kuin katkenneet langanpäät luistavat kehyksen ruuvien silmukoista ulos. Maljakossa olevat hedelmät vaimentavat putoamista ja taulu jää maljakon reunan päälle.
Olettamusta vastaan vahvimmin puhuu se, että langoissa olevat painumajäljet osoittavat kummankin olleen tukevasti koukun pohjassa, ja että taulu olisi vuosikaudet pysynyt äärimmäisen epästabiilissa ripustuksessaan.

Melkeinpä uskon mieluummin tällaiseen huumorilla höystettyyn selitykseen, joka lopuksi sallittaneen kuivan asiatekstin vastapainoksi:

Ystävällismielinen kotikummitus havaitsee kannatusnarun katkeamisen ja tarttuu samalla tauluun estäen sen putoamisen. Nostaa sitten taulua ylös niin, että naru irtoaa koukusta. ja laskee lopuksi taulun varovasti maljakon reunan päälle. Miettii poistuessaan: ”siinäpä on kirjoittajalle pähkinä purtavaksi”

Olen täsmälleen samaa mieltä: jos ei itsellä ole kokemuksia, on sekä paha uskoa että kritikoida muiden kokemaa. En moiti epäuskoisia. Pidän hyvänä, että ihmiset ovat kriittisiä.

Itse en voi koskaan selittää, miten näin isäni edessäni kuin "sieluni silmillä", intuitiivisesti, samalla hetkellä kun hän kuoli toisella puolella Suomea, satojen kilometrien päässä.
En ollut ainakaan pariin kuukauteen pitänyt häneen mitään yhteyttä, koska - huonona ihmisenä - kannoin hänelle kaunaa, että hän oli jatkuvasti ollut kurittamassa minua, kun olin ollut kotona.
Ja sitten jollakin merkillisellä tavalla näin hänet. Opiskelukaverini oli luonani kylässä. "Minulla on outo olo. Luulen, että isäni on kuollut", sanoin hänelle. Kaverini oli hyvin myötätuntoinen. Seuraavana päivänä äitini soitti minulle ja kertoi, että isäni oli todellakin kuollut edellisenä päivänä. Minä "tiesin" sen jo: isä oli ikään kuin jättänyt minulle hyvästit.

Toinen outo kokemus minulle sattui samoihin aikoihin: Olin ollut työkaverini kanssa reilaamassa viikon Keski-Euroopassa. Viimeisen Saksan-yömme vietimme Hampurissa pienessä nukkavierussa hotellissa. Kaverini oli niin väsynyt, että simahti heti, kun vuoteeseen pääsi. Minä olin hereillä. Sammutin valot ja viihdyttelin itseäni uneen. Huoneessa oli vanhanaikainen barokkikalustus, muun muassa raskas kaappi. Yö oli säkkipimeä.
Yhtäkkiä tuntui kuin huone oli latautunut täyteen jonkun näkymättömän läsnäoloa: huoneessa oli joku.
"Varmaan saan sydänhalvauksen, jos tuohon kaappiin kolahtaa", ajattelin kuin leikkisästi. Samassa se kaappi räsähti, kolahti kovaa, aivan kuin kaikissa liitoksissaan natisten.
Säikähdin kauheasti ja olin kuin halvauksen saanut. En kyennyt edes rukoilemaan. Lopulta olin sen verran tolkuissani, että sain luetuksi "Herran siunauksen" ja " Isä meidän" ja sytytettyä sänkyni vieressä ollleen pöytälampun. Pikkuhiljaa rauhoituin ja sain unen päästä kiinni.
"Mikä se oli se pamaus yöllä?" kysyi kaverini aamulla. Hän oli kuullut sen unen läpi.

Kun läheinen mieskaverini hiljattain kuoli, rikkoutui puhelimeni juuri silloin, kun eräs tuttuni ilmoitti hänen kuolemastaan. Kummallinen sattuma sekin.
Vaikka se saattoi olla pelkkä sattuma, tuli mieleeni, että mieskaverini oli ollut hyvin kiinnostunut rajatiedosta. Minä en ole koskaan ollut niin kiinnostunut.

Epäilyssä on tiedon alku. Olkoot kuummitukset miten vaikuttavia hyvänsä.

Ei siinä nyt mitään paranormaalia tarvii olla, kyllähän noita sattuu, aika normaalitilanne.

Eli siis naapurinakka on käynyt yöllä alusvaatteisillaan sun sänkysi vieressä ja ilmeisesti hienotunteisesti jätit loput kertomatta... Ilmeisesti on naapurin ukko saanu vihiä asiasta ja murhannut vaimonsa.

Ihan perus dekkarikamaa.. Vaikka en ite nyt mikään Holmesin sherlokki, mutta näin arvelisin käyneen.

ei pidä ajaa kännissä, tahi huumeissaan, eik myöskään väsyneenä. Sitä kuule pikkupöhnässä tuppaa näkemään jos mitä, minäkin näen vaaleanpunaisia apinoita ,et silleen