Ihmiskunta voi saavuttaa maximissaan Saturnuksen Kuun tavoin, mutta voipi olla, että energiavaramme ja rahat tyrehtyy sitä ennen ja alamme elää kivikautta ennen suurta romahdusta maapallolla eli kaikki kuivuu, näivettyy ja Maasta tulee Kuun tapainen pallo.
Ehdimme Saturnukselle!
Enään.
6332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihmiskunta siellä kaasuplaneetalla tekis???
Mennään mielummin Merkuriukseen ottamaan aurinkoa!
Haloo, onks valoo?
"Ihmiskunta voi saavuttaa maximissaan Saturnuksen Kuun tavoin"
on suomeksi?
Mitä voi saavuttaa? Onnen? Orgasmin?
Niin, eipä avaruusturismin periaatteella toteutetuissa planeettalennoissa paljon ole ideaa. Käydään Kuussa, käydään Marsissa, käydään Jupiterissa...
Kaupassa voi käydä, mutta avaruustoiminassa erilaisilla 'käymisillä' ei mielestäni saavuteta pysyviä tuloksia. Avaruuteen pitäisi siirtyä pysyvästi asumaan, eikä ajatella avaruutta ikäänkuin turistikohteena.
Marsia kauemmas meidän ihmisten on mielestäni turha mennä koska siellä on liian vähän auringonvaloa. Robotti Ruttunen voi käydä tiedustelemassa ne aurinkokunnan laita-alueet.
Ja tietysti avaruudessa täytyy olla tuotantoa, avaruustoiminnan täytyy itse ylläpitää itseän. Ainakin raaka-aineet täytyy saada avaruudesta.
Miehitetyt avaruuslennot ovat olleet pik-nikkejä, mutta pik-nikeistä täytyy vähitellen siirtyä omavaraistalouteen. Muuten homma ei voi edistyä.
Joo hyvä lähetä speissiin itsekkäitä poroja, ne rupee valloittaa toisen avaruusaluksen heti jos oma alus uhkaa brakata. Se siitä.
Se vaan voi olla että maapallon resurssit ehtyvät ennenkuin pystymme kehittämään tekniikkaa joka hyödyntää kunnolla esim. asteroidien resursseja. Ja se on sitten siinä. Homma hyytyy ennenkuin se pääsee kunnolla edes alkuun.
Väestönkasvu ei edelleenkään ole pysähtynyt eikä ikuisen onnen ja rauhan valtakunta koittanut. Saastutamme edelleen omaa ympäristöämme. Kulutuksemme ei ole kestävällä pohjalla, sillä kulutamme yli planeetan kantokyvyn. Riskit ovat jatkuvasti läsnä. Ajan kuluminen vain pahentaa tilannetta.
Jos avaruustekniikkaan olisi panostettu tosissaan 1950-luvulta lähtien kun suurvallat olivat saavuttaneet valmiudet ampua satelliitteja ja luotaimia niin veikkaan että aika hyvät mahikset olisi ollut saada avaruustoiminta kannattamaan itse itsensä, hyödyntäen esim. asteroidien ja komeettojen raaka-ainevaroja.
Muulla tavalla se ei voi menestyä kuin siten että lähes kaikki tarvittavat raaka-aineet tuotetaan avaruudessa maapallon ulkopuolella. Ja sinne on vielä pitkä matka, ehkä liian pitkä ajatellen sitä miten kriittinen maapallolla alkaa tilanne olla. Jokainen vuosi tuo uusia ongelmia jotka vaikeuttavat resurssien osoittamista muualle kuin paikallisten probleemien kanssa painiskeluun.