Osaako joku suositella hyviä kirjoja tai muuta materiaalia estyneen / vaativan personallisuushäiriön itsehoitoon? Terapiaan ei ole mahdollisuuta eikä varaa, joten teen sen minkä itse voin. Vinkkejä vastaanotetaan.
persoonallisuushäiriöstä
paraneminen?
10921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarviiko ne hoitoakin? Luulen, että esim. pakkoneuroosin oireita minun on mahdotonta täysin poistaa. Tavoite voi olla niin yksinkertainen, että pyritään hyvään oloon.
Niin, paraneminen, hyvän olon saavuttaminen - samasta asiasta nähdäkseni on kyse. Itsensä kanssa toimeen tulemisesta niin ettei se vinksahtaneisuus haittaa elämää koko ajan. Siihen siis kaipaan neuvoja...
vaikka mitä kirjoja,mutta kyllä se ei ole sama asia.Kirjaimet ovat tietoa,tieto on hyvä asia,mutta personallisuushäiriöissä, minun mielestäni tarvitaan ihmistä,tunne on tärkein,tunteen kautta on kipeä ja tunteen kautta voi parantua.
Toki kirjallisuus sinäsnä on ok.
Personallisuushäiriöitä on niin kovin paljon,paha mennä neuvomaan,kun en tiedä mistä on kysymys lähemmin.
Minulle voi kyllä kirjoittaa ja sen kautta pohdiskella mahdolisia asioita.En ole tutkintoja psykiatriasta suorittanut,mutta väitän,että olen kokenut enemmän kuin moni tietoviisas lääkäri.
Tämä ei ole leuhkimista,vaan koettua totta.Jos keksit hyvän maili-osoiteen,niin voin vaikka löytää kirjoja sinulle kun ymmärrän tarkemmin.
Tiesin Aspergin syndroomastani lähes eläkeiässä. Ellei Jyväskylän Autistien tukikeskuksen
psykologi olisi julkaissut sanomalehdessä artikkeliaan aspergeista, olisin ehkä romahtanut.
Otin kirjeitse yhtettä ym psykologiin, kerroin itsestäni ja perhetaustoistani.
Hän vahvisti olettamustani, että olin tyypillinen a-mies.
Tieto siitä, ettei parannuskeinoa ole käynnisti mielessä hyvin vahvan prosessin.
Luonnollisesti tieto vapautti. Se lopetti myös muutamien ihmisten harjoittaman "ajojahdin" - synnynnäisesti erilaista ei sovi lisää lyödä.
Lähdin lopunikäistä muutosprosessia etsimään ns. vaihtoehtohoidoista.
Rahattomana alan hoitoihin ei ole mahdollisuutta. Sensijaan elämäntavaksi ottamani
reikimeditaatio on läsnä.
Tähän oman kokemukseni mukaan tehokkaan menetelmän kursseihin ja hoitopöytään oli rahaa.
Se oli elämäni paras sijoitus. Itseään ei voi muuttaa eri henkilöksi, mutta itsensä oppii
hyväksymään omine puutteineen sellaisena kuin on.
Solubiologiaan erikoistuneet asiantuntijat tietävät, että evoluutio tuottaa geenitasolla
jatkuvasti uusia "protyyppejään".
On ihmisiä, jotka uskovat, että höperehtiminen autistikirjon ihmisistä on pelkkää lääketeollisuuden kehittämää propagandaa.
Että näille voidaan kehittää ja myydä uusia lääkkeitä.
Itse käytän vain lievää astmalääkettä. Ikäisekseni olen fyysiseltä kunnoltani
lähellä suomalaisten keskiarvoa.
Itsensä kanssa toimeentuleminen, itsensä hyväksyminen, tasapainoiseksi itsensä tunteminen
vaatii lopunikäistä jokapäiväistä duunia.
Siihen Jooga tai Reikimeditaatio ELÄMÄNTAPANA luovat sinnikkäälle käyttäjälleen tarvittavaa
kasvupohjaa.
http://galleria.suomi24.fi/capt.c%F6penick
Jos alkaisin juurta jaksain selostamaan, siihen ei riittäisi sen enempää aika kuin kärsivällisyyskään... Ei minulla eikä etenkän lukijoilla.
Sanotaan näin että tautiluokituksen mukaisten kuvausten perusteella minulla on ajatuksissani ja käytöksessäni selkeästi piirteitä estyneestä persoonalisuudesta, vaativasta persoonallisuudesta (nämä siis luokiteltuna ryhmään 'persoonallisuushäiriöt') ja myös jossain määrin Aspergerin syndroomasta. Olen ollut hieman "outo" lapsesta asti, mutta selvinnyt pahimmista vaiheista näennäisesti ihan normaaliksi ihmiseksi, olen ns. hyvässä työpaikassa, löytyy maisterin paperit taloustieteestä ja naimisiinkin olen mennyt. Takana SSRI-lääkkeillä hoidettu masennusjakso muutama vuosi sitten, muutama käynti YTHS:n psykiatrilla ja hänen antamansa suositus 'pitkäaikaisesta ja intensiivisestä kognitiivisesta terapiasta' jota en kuitenkaan ikinä tullut itselleni hankkineeksi.
Tuntuu että henkinen tilanne osaltani on taas pahenemassa ja olen alkanut etsiskellä tietoa miten voisin itse auttaa itseäni. Siihen niitä vinkkejä, jos joltain löytyy, kiitos!
luettavaa..
Ei se ole huono asia, jos on "outo". olet vain silloin oma itsesi, älä ota muiden yhdenmukaisuuteen pyrkivien tuomioita todeksi, ole vain mitä olet. Et sinä tarvitse muiden hyväksyntää, etkä noita typeriä luokituksia auktoriteetti tahoilta.
tsekkaa seuraava: http://takku.net/article.php/20061213011915321
silmillesi painaa, vaatien olemaan "normien" mukainen, joka ei tippaakaan tarkoita ihmisen normaalia olemusta, vaan vääristynyttä arvo ym maailmaa, mihin miltei jokainen ihminen on eksynyt.
älä välitä muiden tuomioista, äläkä itseesikään heidän sanoistaan tuomitse. Siinä syy miksi tunnet pahaa oloa.
Mitä syyllisyyttä se on jos ihminen itse kärsii siitä, ettei kykene olemaan sosiaalinen muuta kuin harvojen erittäin läheisten ihmisten kanssa vaikka haluaisi olla sosiaalinen. Se on tuskallista, kun haluaisi olla sosiaalinen, mutta tulee tuskainen olo sosiaalisissa tilanteissa.
Ja ei sekään varmasti mukavaa ole, kun kaikki mitä alkaa tekemään, tekee pakonomaisesti täydellisyyttä tavoitellen, johon ei kuitenkaan ikinä päädy vaikka aikaa meni älyttömästi ja lopulta vielä ahdistutaan siitä ettei saakkaan siitä täydellistä.
Jos väität että esim. yllä olevissa esimerkeissä painaa vain syyllisyys erilaisuudesta, niin et ole kovin empaattinen ihminen.
Mielestäni ei tosiaankaan ole kyse mistään painostuksesta, vaan omasta kärsimyksestä johon haluaisi helpotusta.
ps. nämä kaksi esimerkkiä olivat yleistä kuvausta estyneestä ja vaativasta persoonallisuudesta ja näin minulla itsellänikin oli nuorempana, jolloin kriteerit täyttyivät kyseisistä persoonallisuushäiriöistä mutta ei nuoren iän takia diagnosoitu ja nyt iän myötä ovat jääneet paljolti pois.
Nämä kirjat opettavat samaa asiaa vähän erilaisin käsittein ja niistä voi olla huomattavaa apua ihmiselle, jolle esim. estyneet ajatukset ja estynyt käyttäytyminen tai masennus uhkaavat jatkuvasti vallata mielen. Kirjoja kannattaa lukea hitaasti ajan kanssa, mietiskellen niiden sanomaa.
Åsa Nilsonne: Kuka ohjaa elämääsi?
Eckhart Tolle: Läsnäolon voima
Anthony de Mello: Havahtuminen
olohuoneessa. Siis Tommy Hellsten on kirjoittanut kyseisen kirjan, mutta oikea leikki-pehmolelu olohuoneessa ihan konkreettisesti voi auttaa myös. Sitä voi mennä paijaamaan, halata, sen sylissä itkeä ja nauraa. Ihan totta, en juksaa pätkääkään.
Tommyltä löytyy vielä muutama muukin teos, jos käyt kirjastossa (tai selaat kirjastojen netti-hakukoneilla), voit löytää niitä ja mietiskellä, mikä olisi juuri sinulle sopiva. Netin kautta on vaikea sanoa, mikä juuri sinun tilanteeseesi sopisi. Sellainen ihminen, joka tuntee sinut ja tilanteesi voi kyllä auttaa.
Psykologia -hyllystä voi tuurilla löytyä muitakin sopivia. Tai kirjastohenkilökunnalta kysymällä. Myös henkinen hyvinvointi -osasto saattaa olla kirjastossa, filosofiasta ehkä myös löytää apua.
Muutkin asiat voivat auttaa kuin pelkkä kirja.