herkullista ateriaa ja samalla yrittää seurustella esim. jonkun tutun kanssa tai tavata joku oma kaveri ja mennä yhdessä ravintolaan syömään.
Ruoasta nauttiminen ja ystävistä nauttiminen erikseen.
Ruoasta nauttiminen ja ystävistä nauttiminen erikseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minä ainakin mielelläni käyn hyvän ystävän kanssa ravintolassa syömässä, usein ilta jatkuu sitten drinksujen merkeissä baarin puolella. Ja aina on kivaa.
Jos puolessa tunnissa pitää kävellä ruokalaan, jonottaa ruoka ja lisäksi seurustella small-talkia, niin osaahan jokainen laskea, ettei se onnistu:
kellokortti kun vaan ei anna siihen mahdollisuutta. Se siitä työpaikan hengestä.
Noin minäkin koen. En haluaisi millään mennä työkaverin kanssa samaan pöytään syömään. Silloin pitää puhua kaikenlaista muuta, ja ruosta ei voi nauttia.
On eri juttu, jos syöntiseura on tarpeeksi tuttua ja läheistä. Silloin voi sanoa, että puhutaan nyt vain tästä ruoasta, eikä mistään työpaikan strategioista!
...epäsosiaalinen yrmyasenne: Ruokapöydässä istutaan syömistä varten, keskitytään ainoastaan syömiseen, ja silloin on parasta olla hiljaa. Muutenkaan ei kannata puhella ihmisten kanssa turhaan, vaan vain silloin kun on oikeasti jotain tärkeää asiaa.
Itse olen täysin toista mieltä: Mikään ei ole parempaa kuin hyvästä ruoasta ja ystävien seurasta nauttiminen samaan aikaan! Jos vielä itse on kokannut ruoan, tai joku ystävistä on sen kokannut, ja voi samalla jutella resepteistä ja kokkausvinkeistä, niin mikä voisikaan olla sen nautinnollisempaa.
Ei kai kukaan voi olla niin putkiaivoinen, että makuaisti kytkeytyy pois päältä, ja syömisen nautinnollisuus yhtäkkiä katoaa, kun kuuntelee toisen puhetta tai itse puhuu?
puhe läheisistä ystävistä vaan tuttavista ja työkavereista.
...kun silmäni nähtävästi valehtelevat:
"Mikään ei ole ärsyttävämpää --- kuin syödä --- herkullista ateriaa ja samalla yrittää seurustella esim. jonkun tutun kanssa tai tavata joku oma KAVERI ja mennä yhdessä ravintolaan syömään.
Ruoasta nauttiminen ja YSTÄVISTÄ nauttiminen erikseen."
Voisin samalla myös mainita, että olen sitä mieltä, että ruokailukokemuksen jakaminen vaikkapa sitten tutun tai työkaverin kanssakin on yleensä parempi kuin pureskella ruokansa ilman seuraa. Tietenkin sitä kaipaa satunnaisesti myös omaa rauhaa, eli aina joskus on kiva vaan röhnöttää kotona sohvalla ja syödä mitä tahansa pikakokkauksia vaikka sormin napsien, välittämättä etiketistä tai toisten mielipiteistä. Kuitenkin oikeasti hyvää ruokaa nauttiessa ainakin minulla itselläni suuri osa iloa on kokemuksen jakaminen jonkun kanssa.
Mistä päättelit että kyse oli vain työkavereista/tutuista, kun kerran aloituksen kirjoittaja valitti ettei halua mennä ystävän kanssa ravintolaan syömään.
Ihan kyllä nyt omasta päästäsi vetäsit ton työkaveri-jutun. Opettelehan lukemaan.