Rikkoo fysiikan

Aloitteleva fyysikko ei voi todellakaan olla varma siitä, rikkooko jäätyvä vesi pelkästään putket vai peräti fysiikan lait.

erehdyksiä kirjoitti:

Aloitteleva fyysikko ei voi todellakaan olla varma siitä, rikkooko jäätyvä vesi pelkästään putket vai peräti fysiikan lait.

http://www.thefinaltheory.com/scienceflaws.html

"Ymmärrämmekö todella gravitaation, valon, magnetismin, sähkön tai aliatomisten hiukkasten perimmäistä luonnetta? Muutama vuosi sitten julkaistu kirja The Final Theory väittää antavansa lopullisen selityksen kaikkiin näihin ongelmiin. Kirjaa esittelevällä nettisivulla tuodaan esiin monia nykyisiin teorioihin liittyviä ongelmia ja selviä loogisia virheitä.


Mitä on gravitaatio?

Nykytieteestä ei löydy vastausta tähän kysymykseen. Newtonin mukaan gravitaatio- eli vetovoiman täytyi jollakin tavoin sisältyä kappaleisiin itseensä, koska ne näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Hänellä ei kuitenkaan ollut tieteellistä selitystä tälle vetovoimalle eikä hänen teoriansa pohjalta löytynyt selitystä monille muillekaan ilmiöille.

Einstein oli tyytymätön tähän tilanteeseen ja kehitti oman yleisen suhteellisuusteoriansa, jossa hän lisäsi neljänneksi ulottuvuudeksi ajan. Mutta tällöinkin jäi vielä useita kysymyksiä avoimiksi, eikä yksin sen pohjalta voida selittää kunnolla edes tähtien ja galaksien liikkeitä. Tämä on johtanut olettamaan eksoottisen pimeän aineen olemassaoloa sen sijaan että olisi asetettu yleinen suhteellisuusteoria kyseenalaiseksi ja tarkempien testien kohteeksi. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että tällä hetkellä on olemassa puoli tusinaa ajateltavissa olevaa erilaista teoriaa gravitaatiosta, ei ole ihme että herää kysymys: "Mitä gravitaatio on?"

Fyysikko Michael Martin Nieton (Los Alamos National Laboratory, New Mexico) mielestä tämä paljastaa, että nykyisessä gravitaatiota koskevassa ymmärryksessä jotain täytyy olla pielessä. "Emme tiedä siitä mitään", hän toteaa. "Kaikki siihen liittyvä on mystistä."
Mutta emmekö tiedä jo kaiken mustien aukkojen gravitaatiosta ja miten valokaan ei pääse niistä ulos?

Emme. Tämä usein toistettu virhekäsitys perustuu selvään erehdykseen. Mustia aukkoja sanotaan syntyvän, kun tähden ydinenergia kasvaa ja se luhistuu kokoon. Mutta vain 'terveet', toimivat tähdet säteilevät valoa, eikä välttämättä ole muita syitä säteilyn loppumiseen kuin tähtien loppuun palaminen. Virheellinen käsitys johtuu tarpeesta dramatisoida asioita ja siitä, ettei gravitaation todellista olemusta ymmärretä.
Kuinka tutkijat voivat olla niin luottavaisia gravitaatioon nähden ja vieläpä väittää selittäneensä sen?

Tämä on tieteemme perusristiriitoja. Tieteellisten laitosten toimintatapaan kuuluu opettaa vallitsevien uskomusten mukaisesti ja pitäytyä vain niihin. Usein se merkitsee sellaisten teorioiden oikeuttamista tai puolustamista, jotka eivät tarkemmin tutkittuina ole puolustettavissa. Siitä pari esimerkkiä:

1) Gravitationaalinen ikiliikkuja:
Kuten kaikki tiedämme, ikiliikkujat ovat mahdottomia. Mikään laite (tai luonnonilmiö) ei voi kuluttaa energiaa ilman voimanlähdettä eikä niin ollen toimia ilman sitä. Silti gravitaatioon perustuvaa ikiliikkujaa pidetään periaatteessa mahdollisena. Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään.

2) Mekaanisen työn kaava
Jos gravitaation kanssa näyttää tulevan ongelmia, meille kerrotaan että ei hätää, koska gravitaatio ei missään koko universumissa tee työtä. Nykykäsityksen mukaan kaikki gravitaatiovetoinen dynamiikka toimii ilman, että siihen tarvittaisiin työtä, joten se ei tarvitse energialähdettäkään. Gravitaation sanotaan sitovan planeetat vahvasti radoilleen, ja pysyvän siellä ilman, että siihen tarvitaan energiaa. Miksi työn matemaattinen määrittely näyttää ratkaisevan tämän syvän fysikaalisen ongelman?

Fysiikassa työ on määritelty kaavalla: voima kertaa matka, siten että jos voima vaikuttaa kappaleeseen tietyssä suunnassa ja kappaletta siirretään toiseen suuntaan, ainoastaan voiman komponentti suorittaa siirtymän suunnassa työtä. Samalla kun kaava osoittaa kappaleen nopeuden tai suunnan muuttamiseen tarvittavan energiaa, se antaa tulokseksi nollaenergian, ellei käytettävissä oleva voima pysty siirtämään kohdetta (jos se on esim. seinää vasten tai kun gravitaatio vetää puoleensa maan pinnalla olevaa kappaletta).

Tietenkään tällainen laskentatulos ei merkitse, etteikö energiaa tässäkin tapauksessa tarvittaisi, mutta se osoittaa että työn laskemiseen käytetty kaava on puutteellinen ja laadittu rajoittuneen energianäkemyksen pohjalta. Tästä johtuen se ei laskelmissa aina anna todellisuutta vastaavia tuloksia. Niinpä voidaan esim. sanoa, ettei Kuun kiertoliikkeeseen tarvita lainkaan energiaa; Maapallon vetovoima sitoo irti pyrkivän Kuun radalleen, mutta ilman että siihen kuluisi energiaa!
Miten 'jääkaappimagneetti' voi toimia loputtomasti gravitaatiota vastaan ilman energialisäystä?

Nykyfysiikan mukaan tällaisen kestomagneetin pitäisi olla mahdoton. Jos yritämme pysytellä kiinni jyrkkässä kallioseinämässä, tarvitaan melkoisesti energiaa kannattelemaan painoamme maan vetovoimaa vastaan. Ennemmin tai myöhemmin väsymme ja otteemme irtoaa. Jääkaapin oveen tai vastaavaan pintaan painettu pieni kestomagneetti kantaa väsymättä oman painonsa lisäksi jonkin siihen kiinnitetyn esineen. Sen ote pitää loputtomasti magneettisen energian avulla.

Sekä nykytieteen että kokemuksemme mukaan jatkuva toiminta edellyttää aina jotain voimanlähdettä. Miten kestomagneetti voi säilyttää tehonsa tarvitsematta mitään näkyvää voimanlähdettä? Tiede ei osaa selittää tällaista loputonta energiavuota. Niinpä tähän mysteeriin annetaan vastaus, ettei siinä ole mitään mystistä. Koska magneetti ei ole liikkeessä, työn kaavaan pohjautuvat laskut antavat tarvittavan energian määräksi nolla. Fyysikot sivuuttavat kaavassa olevan virheen hyväksyessään tämän tuloksen.

Uumajan yliopistossa työskentelevä, ei-metallisiin magneetteihin perehtynyt venäläinen tutkija Makarova toteaa: "Vain muutama ihminen ymmärtää - tai luulee ymmärtävänsä, miten kestomagneetti toimii. Se ei ole pelkästään yksinkertainen jokapäiväinen asia ... se on kvanttimekaaninen juttu .. insinöörinä yrittän selvittää, mistä magnetismi syntyy."
Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa?

Nykytieteen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti niin tapahtuu. Fysiikan lakien mukaan energian poistuminen jostakin vaatii aina tasapainottavaa energian lisäystä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty ilmapallo laajenee ja lopulta särkyy. Myös tässä prosessissa työ kohdistuu paitsi ympäröivää ilmakehää myös pallon elastista pintaa vastaan sen pyrkiessä tasapainotilaan sisäisen ja ulkoisen paineen välillä. Asiassa ei ole mitään mystistä, koska työhön tarvittava lisäenergia (lämmön muodossa) tulee Auringosta.

Jäätyvään veteen ei kuitenkaan tule mistään lisäenergiaa - itse asiassa tapahtuu päinvastoin: jäätymisen edetessä energiaa kuluu jatkuvasti. Kuinka vesi sitten äkkiä laajenee sellaisella voimalla että putket halkeavat? Tähän mysteeriin ei nykytieteellä ole yksiselitteistä vastausta - vain joitakin epämääräisiä huitaisuja, jotka eivät anna selkeätä selitystä tähän energian tasapainorikkoon.
Kuinka on mahdollista, että raskaat esineet pysyvät pöydällä painumatta sen läpi?

Tähänkään nykytieteellä ei ole kelvollista vastausta. Kyseessä on saman kaltainen mysteeri kuin kestomagneetti. Mikä estää painavampia molekyylejä työntämästä tieltään pöydän kevyempiä molekyylejä ja raskasta esinettä painumasta pöydän läpi? Atomisidosten sanotaan jotenkin pitävän koossa niin magnetismia kuin pöytälevyn rakennettakin, mutta mistä tulee siihen tarvittava jatkuva energia? Ja onko se ehtymätön? Tähän energian häviämättömyyden lakia rikkovaan jokapäiväiseen ilmiöön ei ole ollut selitystä, eikä tällaisista asioista ole edes keskusteltu.
Valo hidastuu kulkiessaan veden tai lasin läpi samalla taipuen, mutta miten se voi taas palautua entiseen nopeuteensa sen jälkeen?

Nykytieteen mukaan sen pitäisikin olla mahdotonta. Mikään kohde luonnossa ei voi itsestään lisätä nopeuttaan, jos se on hidastunut. Luodin nopeus ei palaudu entiselleen sen lävistettyä puun. Kuinka sitten valohiukkanen eli fotoni pystyy sen tekemään läpäistyään lasin tai vesikerroksen?

Jatkuva valonsäde myös lämmittää sitä lasinkohtaa johon se osuu. Tästä seuraa toinen mysteeri: valonsäde itse asiassa menettää energiaa kulkiessaan lasin läpi, mutta kykenee silti lisäämään nopeuttaan sen läpäistyään! Myöskään tätä jokapäiväistä ilmiötä tiede ei osaa selittää.

Asiaan liittyy vielä kolmaskin mysteeri: jos valonsäde pannaan heijastumaan sik-sak liikettä kahden peilin välissä, kuinka monta heijastusta tarvitaan, jotta se menettäisi energiaa ja alkaisi pysyvästi hidastua? Tiedetään, ettei niin tapahdu koskaan, olipa heijastuksia miten monta tahansa. (Tätä periaatetta hyödynnetään aurinkokennoissa). Miten yksittäisen valonsäteen on mahdollista kohdistaa rajattomasti momentti-iskuja peileihin menettämättä tehoaan ja nopeuttaan? Se on nykytieteen mukaan mahdoton vapaaenergia -tapahtuma.
Miksi Einsteinin Erityinen Suhteellisuusteoria on niin eriskummallinen? Onko universumimme todellakin niin outo?

Erityinen suhteellisuusteoria on kokonaan virheellinen. Se sisältää selviä kokeellisesti osoitettuja virheitä, ja niitä voidaan lähemmän tarkastelun myötä löytää jo Einsteinin omista matemaattisista laskelmistakin (engl. lähdesivulla on tästä esimerkki).
Ellei maailmankaikkeus ole sellainen kuin Einstein väitti, miksi sille näyttää olevan niin paljon kokeellista tukea?

Lähemmin tarkasteltuna tuo tuki haihtuu olemattomiin. Einstein oli luova ajattelija ja antoi suuren panoksen tieteelle, mutta on vaarallista antaa hänen maineensa sokaista näkemästä hänen teoriansa sisältämiä selviä loogisia virheitä ja luottaa niiden tueksi esitettyihin kyseenalaisiin väittämiin.

Eräs suosittu esimerkki, jota on käytetty tukemaan erityistä suhteellisuusteoriaa on ns. kaksosparadoksi. Tämän tunnetun väittämän mukaan astronautti, joka matkustaa lähes valon nopeudella, huomaa palatessaan kaksosveljensä olevan paljon itseään vanhempi johtuen erityisen suhteellisuusteorian mukaisesta mystisestä aikadilaatiosta eli hitaammasta ajan kulumisesta suurella nopeudella liikuttaessa. Kuitenkin toisaalta saman teorian mukaan tällainen on mahdotonta. Virhe on siinä, että ajatellaan vain toisen kaksosen olevan liikkeessä, mutta jos kaikki on suhteellista (kuten teoria edellyttää), on aivan sama kumman kaksosen kannalta tilannetta ajatellaan. Kumpikin liikkuu toiseen nähden samalla nopeudella.

Tämä ajatuskoe esiintyy lähes kaikissa erityisen suhteellisuuteorian johdannoissa todisteena teoriaan liittyvistä merkillisyyksistä. Siitä kuitenkin aina sanoudutaan irti jos ja kun se kyseenalaistetaan. Syynä vetäytymiseen on aikadilaation looginen virheellisyys ja kiistämättöminen todisteiden puute. Myöskään yleinen suhteellisuusteoria ei ratkaise tätä ongelmaa.
Hiukkaset eivät koskaan ylitä valon nopeutta. Eikö se osoita, että Einstein oli oikeassa?

Ei, se yksinkertaisesti vain osoittaa sähköisten ja magneettisten kenttien luonteen. Kokeiden sanotaan todistavan oikeaksi suhteellisuusteorian väittämän, että lähellä valon nopeutta ydinhiukkasten massa kasvaa niin suureksi, ettei niiden nopeus voi enää lisääntyä. Kuitenkin ainoa syy, miksi hiukkaset eivät kokeissa voi kiihtyä yli valon nopeuden, on menetelmien ja laitteiden rajoittuneisuudessa. Niinpä tutkijoilla ei myöskään ole käsitystä sähkön ja magnetismin todellisesta luonteesta.
Entä suihkukoneiden atomikellot, jotka näyttävät tukevan aikadilaatio-efektiä?

Kuten jo aiemmin todettiin, se on mahdotonta Einsteinin omankin teorian mukaan. Miksi siis jatkuvasti kuulemme raportteja, joiden mukaan asiasta olisi kokeellista näyttöä? Koska ei ole mitään järkevää syytä odottaa sellaista efektiä, kyseessä täytyy olla joko tutkimuksellinen virhe tai sen aiheuttaja on jokin muu kuin aikadilaatio. Koska kyse on häviävän pienestä aikaerosta ja sähköiset laitteet ovat erittäin herkkiä häiriöille, virhetulokseen on monia mahdollisuuksia. Lisäksi tässä on sama ajatusvirhe kuin kaksosparadoksissa; on ihan sama, ajatteleeko ajan kulkua lentokoneen vai maanpinnan kannalta. Ts. lentokoneessa istuva tarkkailija voisi yhtä hyvin väittää maan pinnalla olevan kellon käyvän hitaammin.
Onko muita kokeita jotka näyttäisivät tukevan erityistä suhteellisuusteoriaa?

On kyllä muitakin teorian tueksi esitettyjä laboratorio- ja ajatuskokeita. Niissä voidaan kuitenkin joko osoittaa selviä loogisia virheitä tai sitten ne ovat lähinnä maallikoille tarkoitettuja yksinkertaistuksia.
Saiko kaikki todella alkunsa 'suuressa pamauksessa' missä universumi oli aluksi kutistunut atomia pienempään tilaan?

Ei todellakaan. Usko 'Big Bangiin' / laajentuvaan avaruuteen on jopa johtanut nykyiset astronomit esittämään jonkinlaisen mystisen antigravitaatiovoiman olemassaoloa selittämään kaikkeuden oletettua kiihtyvää laajenemista. Sellaista voimaa ei kuitenkaan ole kokeellisesti todettu eikä kyetty edes teoreettisesti selittämään. Se olisi lisäksi vastoin yleisesti tunnustettuja fysiikan lakeja. Mistä tämä mystinen ominaisuus ja sen kiihtyvästi avaruutta laajentava vaikutus saisi voimansa?

Alkuräjähdyksen todisteena esitetään tavallisesti myös etäisten galaksien valossa havaittavaa punasiirtymää. Oletetaan, että kyseessä on samanlainen Doppler -ilmiö kuin etääntyvän ääniaallon tapauksessa. Ääni on kuitenkin täysin eri asia kuin valo. Ääniaallot eivät ole puhdasta 'äänienergiaa' vaan ilmakehään syntyneitä paineaaltoja ja molekyylien liikettä. Valoa sen sijaan pidetään hyvin merkillisenä puhtaan energian muotona, johon liittyy kvanttimekaanisia mysteerejä ja paradokseja.

Ei siis ole mitään tieteellistä perustetta olettaa punasiirtymän olevan Doppler -ilmiöön rinnastettava ilmiö. Toisaalta tietään, että punasiirtymää tapahtuu helposti valon kulkiessa kaasujen tai muovien läpi. Tämä ns. Compton -efekti ei kuitenkaan riipu mitenkään valolähteen liikenopeudesta. Ja kuten astronomit tietävät, etäinen tähtivalo ohittaa matkallaan erilaisia kaasuja, plasmoja ja kenttiä ennen teleskooppeihimme saapumistaan. Mitä kauempaa valo tulee, sitä useampia häiriökenttiä se joutuu läpäisemään. Onko siten mikään ihme, jos kauempaa tulevan valon punasiirtymä on suurempi kuin läheltä tulevan?
Eikö nykytiede silti kaikesta huolimatta toimi hienosti?

Ei toimi! Kuten edellä on todettu, tieteellä ei ole yhtenäistä selitystä gravitaatioon; on vain joukko erilaisia selityksiä mahdottomine johtopäätöksineen jotka kumoavat kaiken mitä tiedämme aineesta ja energiasta, ovat vastoin fysiikan peruslakeja tai eivät kestä vakavaa kriittistä tarkastelua. 'Pimeä aine' ja 'pimeä energia' ovat siitä hyviä esimerkkejä. Tieteessä ei siis ole kyse mistään pikkuvirheistä!
Kvanttimekaniikkaa on sanottu yhdeksi tarkimmista ja hienoimmista teorioista tieteessä. Pitääkö se paikkansa?

Johtuen nykyisestä ymmärryksen puutteesta, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin tutkia teorioita ja parannella niitä. Epäilemättä atomimaailmassa (ja energiana tunnetussa ilmiössä) on jotain hyvin erilaista kuin nykyään tiedämme, eikä ole ihme etteivät tutkimusresurssit tahdo riittää kaikkeen. Ongelman ydin on kuitenkin väärä käsitys todellisuudesta. Paljon työtä on tehty kvanttimekaniikan kokeelliseksi vahvistamiseksi. Tulokseksi on saatu kaikenlaisia odottamattomia ja kummallisia väittämiä maailmasta, joka meistä itsestämme näyttää yksinkertaiselta ja järkevältä.

"Einstein oli ensimmäisiä, jotka oivalsivat, että kvanttimekaniikkakin on epätäydellinen. Se ei kerro mitään syitä yksittäisille fysikaalisille tapahtumille, ei tarjoa keinoja ymmärtää kohteiden sisäisiä ominaisuuksia eikä sillä ole pakottavia käsitteellisiä perustuksia." (Scientific American, 2004)
Onko valo todella sekä aaltoja että hiukkasia (fotoneja)?

Valon olemuksesta on keskusteltu kiivaasti vuosisatoja. Tutkimusmenetelmien puutteista johtuva mystinen käsitys sen aalto-hiukkas -luonteesta on johtanut mm. päättelemään, että etäisen tähden valo voidaan ymmärtää joko aaltoina tai hiukkasina ja sitten laskea vuosimiljardeja taaksepäin ajassa ja avaruudessa ja määritellä tilanne joka vallitsi valon lähtiessä liikkeelle. Usko tällaiseen mahdottomaan aikamatkaan osoittaa tieteen sokeaa uskoa siihen, että kvanttimekaaninen teoria kuvaa todellista fysikaalista luontoa. Valo ei ole mystinen aalto-hiukkas -olemus vaan jotain paljon yksikertaisempaa.
Mutta eikö tunnettu kaksoisrako-koe osoita, että valolla voi olla sekä aalto- että hiukkasluonne?

Ei, päinvastoin. Tätä virheellistä käsitystä on toistettu jo sukupolvien ajan sitä tarkemmin ajattelematta. Näissä kokeissa ilmenevää aaltomaista interferenssikuviota verrataan aina vesiaaltoihin. Mutta veden aallot eivät ole 'puhdasta' vesienergiaa samalla tavoin kuin valo on valoenergiaa. Vesiaallot ovat aallon muotoon järjestyneitä lukemattomien vesimolekyylien muodostamia kasautumia.

Miksi tätä analogiaa sitten käytetään? Yksinkertaisesti siitä syystä, että opettajamme toistavat mitä heille on kerrottu ja ovat lukkiintuneet näihin erheellisiin käsityksiin. Itse asiassa kaksoisrakokoe on selvä todiste vuorovaikutuksesta joka tapahtuu lukemattomien osasten muodostamien koosteiden välillä, kuten vesiaaltojenkin kohdalla.

Mitä valon 'osaset' tai hiukkaset sitten ovat? Ne eivät ole kvanttiteorian fotoneja vaan jotain paljon yksinkertaisempaa, mikä nousee saman sub-atomisen periaatteen pohjalta kuin koko teoriamme (The Final Theory). Tämä uusi näkökulma ratkaisee mysteerin, miksi interferenssikuvio ilmaantuu silloinkin kun fotoneja ammutaan yksi kerrallaan kahdesta eri raosta. Ratkaisu on selkeä ja yksinkertainen, ilman kvanttimystiikkaa.
Mistä sitten tulee Einsteinen kuuluisa yhtälö E = mc2 , ja kuinka se mahdollistaa atomipommin ja aineen muuttumisen energiaksi?

Tämä yhtälö on laajalti väärin ymmärretty ja väärin tulkittu. Sen on usein sanottu kuvaavan kirjaimellisesti sitä, miten aine muuttuu energiaksi atomipommin räjähtäessä. Tätä prosessia ei kuitenkaan vieläkään täysin ymmärretä, eikä Einsteinin yhtälö kuvaa sitä todellisesti.

Einsteinin yhtälö on lähes identtinen klassisen kineettisen energian yhtälön, K.E. = ½mv2 , kanssa. Jos kappale liikkuisi valon nopeudella, sen kineettisen energian yhtälö voisi olla: E = ½mc2. Se on tarkalleen Einsteinin yhtälö, vain jaettuna kahdella. Miksi nämä yhtälöt ovat niin samanlaisia ja mitä tämä todella kertoo valon luonteesta, energiasta tai atomipommista? Einsteinin yhtälön voi pienin muutoksiin johtaa myös valomomenttia kuvaavasta yhtälöstä,
p = E/c , jossa p = valomomentti, E = valon energiasisältö ja c = valon nopeus.

* p = E/c
* p = mc
* E/c = mc
* E = mc2

Tieteen mukaan protonit ovat positiivisesti varautuneita ja tiukasti ytimeen pakkautuneita. Koska samanlaisten varausten pitäisi hylkiä toisiaan, mikä oikein pitää protonit paikoillaan?

Tähänkään mysteeriin tieteellä ei ole todellista vastausta. Vuosikymmeniä tutkijat vain pudistelivat päitään, kunnes päättivät, että kyseessä täytyy olla jokin mystinen vetovoima, joka ilmenee protonien ollessa lähellä toisiaan. Tälle voimalle annettiin nimeksi vahva ydinvoima, ja nykyään sitä pidetään yhtenä perusvoimista. Lähemmin tarkasteltuna tässä käsityksessä on pahoja virheitä.

Ensiksikin, mistä tulee se sähköinen voima, joka ehtymättömällä teholla saa positiivisesti varautuneet hiukkaset työntymään poispäin toisistaan. Ja miten on mahdollista, ettei tuo mystinen voima lainkaan kulu eikä heikkene? Franklin keksi sähkövarausteorian selittääkseen, miksi sähköiset kohteet tarttuvat toisiinsa, mutta sivuutti sen tosiasian, että se rikkoo perustavimpia fysiikan lakeja.

Kappaleiden ei pitäisi kyetä loputtomasti vetämään tai työntämään toisiaan, etenkään ilman havaittavaa voimanlähdettä. Tämä on ensimmäinen ongelma ytimen protonien suhteen (sama koskee myös negatiivisesti varautuneita elektroneja). Toinen ongelma liittyy vahvaan ydinvoimaan: mikä saa sen tulemaan esiin protonien ollessa lähellä toisiaan ja voittamaan niiden välisen työntövoiman? On näin ollen kaksi tieteellisesti selittämätöntä, atomit koossa pitävää voimaa, jotka kumpikin vaikuttavat loputtomalla teholla ja ilman tunnettua energialähdettä.
Merkitseekö tämä sitä, että koko atomiteoriamme on väärä, niin vanha 'aurinkokunta-' kuin nykyinen kvanttimekaaninenkin malli?

Kyllä, sitä se merkitsee. Tieteellisesti mahdottomat teoriat, jotka rikkovat sekä tervettä järkeä että perustavia fysiikan lakeja ovat huonoa tiedettä. Tietenkään ei ole mitään vikaa siinä, että kehitellään hyödyllisiä työmalleja tutkimuksen avuksi, mutta on virhe pitää niitä todellisena tietona ja ymmärryksenä.

Yhteensä siis atomien sanotaan käyttävän loputtomasti sisäistä vahvaa ydinvoima-energiaa, loputtomasti sisäistä sähkömagneettista energiaa, loputtomasti ulkoista sähkömagneettista energiaa (atomien välisissä sidoksissa), loputtomasti ulkoista gravitaatioenergiaa ja loputtomasti ulkoista magneettista energiaa - kaikki ilman tunnettua energialähdettä. Tällainen on tieteen nykytila.
Jos tämä (The Final Theory) on lopullinen teoria, eikö sen pitäisi kertoa jotain myös ajasta?

Kyllä pitäisi ja sen se myös tekee. Nykyinen käsitys ajasta on enemmän science-fictionia kuin tiedettä. Se perustuu Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan, jonka mukaan aika riippuu nopeudesta. Siitä seuraisi, että fysiikan ja kemian lait olisivat erilaisia eri kuilla ja planeetoilla. Myös matkustaminen ajassa olisi periaatteessa mahdollista. Kaikenlaisia mielikuvituksellisia uskomuksia esiintyy nykytieteessä.

Aika on itse asiassa helposti ymmärrettävä, eikä siihen liity oletettuja kummallisuuksia. Vaikka esim. tavallisesti ajattelemme, että aika on se ominaisuus joka 'kuljettaa' maailman tapahtumia mukanaan, kuitenkin vain energia liikuttaa kaikkea. Jos otat pariston pois kellosta, se pysähtyy ajasta riippumatta.

Mutta mitä energia on ja mikä on sen suhde aikaan? Fysiikan lakien mukaan energia voi muuttaa muotoaan mutta ei voi koskaan hävitä, mikä tarkoittaa, että se säilyy aina toimivana ja on väsymättömänä käytettävissä. Entä mikä on tämän väsymättömän ja loputtoman energian lähde? Nykyinen ymmärrys siitä vaihtelee suuresti aina mystisistä tarinoista alkaen.

Voimme kuitenkin tietää energian olemuksesta hieman enemmän, jos pysähdymme miettimään asiaa. Kaikki energian muodot on esitetty helposti ymmärrettävin fysikaalisin termein, uudesta näkökulmasta kirjassa The Final Theory. Se antaa vahvan uuden ymmärryksen sekä ajasta että energiasta, jotka nykytieteessä ovat suuria mysteerejä.
Jos perustavin tieteemme on näin täynnä aukkoja, miksi tiedemiehet hyväksyvät sen ja muokkaavat edelleen riesakseen näitä kummallisia teorioita?

Mitä muuta he voivat tehdä? Epäilemättä heitä ilahduttaisi korjata kaikki virheelliset näkemykset, jos heillä olisi riittävä ymmärrys näistä asioista, mutta heillä ei ole. Tieteen auktoriteetit ovat lisäksi haluttomia myöntämään, että kaikki mitä he tietävät on vain sitä mitä heille on kerrottu. Näin ollen tutkijoilta puuttuu oikea tieto eikä heillä ole paljon vaihtoehtoja."

http://www.netikka.net/mpeltonen/kaikenteoria.htm

aloittelijalle! kirjoitti:

http://www.thefinaltheory.com/scienceflaws.html

"Ymmärrämmekö todella gravitaation, valon, magnetismin, sähkön tai aliatomisten hiukkasten perimmäistä luonnetta? Muutama vuosi sitten julkaistu kirja The Final Theory väittää antavansa lopullisen selityksen kaikkiin näihin ongelmiin. Kirjaa esittelevällä nettisivulla tuodaan esiin monia nykyisiin teorioihin liittyviä ongelmia ja selviä loogisia virheitä.


Mitä on gravitaatio?

Nykytieteestä ei löydy vastausta tähän kysymykseen. Newtonin mukaan gravitaatio- eli vetovoiman täytyi jollakin tavoin sisältyä kappaleisiin itseensä, koska ne näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Hänellä ei kuitenkaan ollut tieteellistä selitystä tälle vetovoimalle eikä hänen teoriansa pohjalta löytynyt selitystä monille muillekaan ilmiöille.

Einstein oli tyytymätön tähän tilanteeseen ja kehitti oman yleisen suhteellisuusteoriansa, jossa hän lisäsi neljänneksi ulottuvuudeksi ajan. Mutta tällöinkin jäi vielä useita kysymyksiä avoimiksi, eikä yksin sen pohjalta voida selittää kunnolla edes tähtien ja galaksien liikkeitä. Tämä on johtanut olettamaan eksoottisen pimeän aineen olemassaoloa sen sijaan että olisi asetettu yleinen suhteellisuusteoria kyseenalaiseksi ja tarkempien testien kohteeksi. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että tällä hetkellä on olemassa puoli tusinaa ajateltavissa olevaa erilaista teoriaa gravitaatiosta, ei ole ihme että herää kysymys: "Mitä gravitaatio on?"

Fyysikko Michael Martin Nieton (Los Alamos National Laboratory, New Mexico) mielestä tämä paljastaa, että nykyisessä gravitaatiota koskevassa ymmärryksessä jotain täytyy olla pielessä. "Emme tiedä siitä mitään", hän toteaa. "Kaikki siihen liittyvä on mystistä."
Mutta emmekö tiedä jo kaiken mustien aukkojen gravitaatiosta ja miten valokaan ei pääse niistä ulos?

Emme. Tämä usein toistettu virhekäsitys perustuu selvään erehdykseen. Mustia aukkoja sanotaan syntyvän, kun tähden ydinenergia kasvaa ja se luhistuu kokoon. Mutta vain 'terveet', toimivat tähdet säteilevät valoa, eikä välttämättä ole muita syitä säteilyn loppumiseen kuin tähtien loppuun palaminen. Virheellinen käsitys johtuu tarpeesta dramatisoida asioita ja siitä, ettei gravitaation todellista olemusta ymmärretä.
Kuinka tutkijat voivat olla niin luottavaisia gravitaatioon nähden ja vieläpä väittää selittäneensä sen?

Tämä on tieteemme perusristiriitoja. Tieteellisten laitosten toimintatapaan kuuluu opettaa vallitsevien uskomusten mukaisesti ja pitäytyä vain niihin. Usein se merkitsee sellaisten teorioiden oikeuttamista tai puolustamista, jotka eivät tarkemmin tutkittuina ole puolustettavissa. Siitä pari esimerkkiä:

1) Gravitationaalinen ikiliikkuja:
Kuten kaikki tiedämme, ikiliikkujat ovat mahdottomia. Mikään laite (tai luonnonilmiö) ei voi kuluttaa energiaa ilman voimanlähdettä eikä niin ollen toimia ilman sitä. Silti gravitaatioon perustuvaa ikiliikkujaa pidetään periaatteessa mahdollisena. Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään.

2) Mekaanisen työn kaava
Jos gravitaation kanssa näyttää tulevan ongelmia, meille kerrotaan että ei hätää, koska gravitaatio ei missään koko universumissa tee työtä. Nykykäsityksen mukaan kaikki gravitaatiovetoinen dynamiikka toimii ilman, että siihen tarvittaisiin työtä, joten se ei tarvitse energialähdettäkään. Gravitaation sanotaan sitovan planeetat vahvasti radoilleen, ja pysyvän siellä ilman, että siihen tarvitaan energiaa. Miksi työn matemaattinen määrittely näyttää ratkaisevan tämän syvän fysikaalisen ongelman?

Fysiikassa työ on määritelty kaavalla: voima kertaa matka, siten että jos voima vaikuttaa kappaleeseen tietyssä suunnassa ja kappaletta siirretään toiseen suuntaan, ainoastaan voiman komponentti suorittaa siirtymän suunnassa työtä. Samalla kun kaava osoittaa kappaleen nopeuden tai suunnan muuttamiseen tarvittavan energiaa, se antaa tulokseksi nollaenergian, ellei käytettävissä oleva voima pysty siirtämään kohdetta (jos se on esim. seinää vasten tai kun gravitaatio vetää puoleensa maan pinnalla olevaa kappaletta).

Tietenkään tällainen laskentatulos ei merkitse, etteikö energiaa tässäkin tapauksessa tarvittaisi, mutta se osoittaa että työn laskemiseen käytetty kaava on puutteellinen ja laadittu rajoittuneen energianäkemyksen pohjalta. Tästä johtuen se ei laskelmissa aina anna todellisuutta vastaavia tuloksia. Niinpä voidaan esim. sanoa, ettei Kuun kiertoliikkeeseen tarvita lainkaan energiaa; Maapallon vetovoima sitoo irti pyrkivän Kuun radalleen, mutta ilman että siihen kuluisi energiaa!
Miten 'jääkaappimagneetti' voi toimia loputtomasti gravitaatiota vastaan ilman energialisäystä?

Nykyfysiikan mukaan tällaisen kestomagneetin pitäisi olla mahdoton. Jos yritämme pysytellä kiinni jyrkkässä kallioseinämässä, tarvitaan melkoisesti energiaa kannattelemaan painoamme maan vetovoimaa vastaan. Ennemmin tai myöhemmin väsymme ja otteemme irtoaa. Jääkaapin oveen tai vastaavaan pintaan painettu pieni kestomagneetti kantaa väsymättä oman painonsa lisäksi jonkin siihen kiinnitetyn esineen. Sen ote pitää loputtomasti magneettisen energian avulla.

Sekä nykytieteen että kokemuksemme mukaan jatkuva toiminta edellyttää aina jotain voimanlähdettä. Miten kestomagneetti voi säilyttää tehonsa tarvitsematta mitään näkyvää voimanlähdettä? Tiede ei osaa selittää tällaista loputonta energiavuota. Niinpä tähän mysteeriin annetaan vastaus, ettei siinä ole mitään mystistä. Koska magneetti ei ole liikkeessä, työn kaavaan pohjautuvat laskut antavat tarvittavan energian määräksi nolla. Fyysikot sivuuttavat kaavassa olevan virheen hyväksyessään tämän tuloksen.

Uumajan yliopistossa työskentelevä, ei-metallisiin magneetteihin perehtynyt venäläinen tutkija Makarova toteaa: "Vain muutama ihminen ymmärtää - tai luulee ymmärtävänsä, miten kestomagneetti toimii. Se ei ole pelkästään yksinkertainen jokapäiväinen asia ... se on kvanttimekaaninen juttu .. insinöörinä yrittän selvittää, mistä magnetismi syntyy."
Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa?

Nykytieteen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti niin tapahtuu. Fysiikan lakien mukaan energian poistuminen jostakin vaatii aina tasapainottavaa energian lisäystä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty ilmapallo laajenee ja lopulta särkyy. Myös tässä prosessissa työ kohdistuu paitsi ympäröivää ilmakehää myös pallon elastista pintaa vastaan sen pyrkiessä tasapainotilaan sisäisen ja ulkoisen paineen välillä. Asiassa ei ole mitään mystistä, koska työhön tarvittava lisäenergia (lämmön muodossa) tulee Auringosta.

Jäätyvään veteen ei kuitenkaan tule mistään lisäenergiaa - itse asiassa tapahtuu päinvastoin: jäätymisen edetessä energiaa kuluu jatkuvasti. Kuinka vesi sitten äkkiä laajenee sellaisella voimalla että putket halkeavat? Tähän mysteeriin ei nykytieteellä ole yksiselitteistä vastausta - vain joitakin epämääräisiä huitaisuja, jotka eivät anna selkeätä selitystä tähän energian tasapainorikkoon.
Kuinka on mahdollista, että raskaat esineet pysyvät pöydällä painumatta sen läpi?

Tähänkään nykytieteellä ei ole kelvollista vastausta. Kyseessä on saman kaltainen mysteeri kuin kestomagneetti. Mikä estää painavampia molekyylejä työntämästä tieltään pöydän kevyempiä molekyylejä ja raskasta esinettä painumasta pöydän läpi? Atomisidosten sanotaan jotenkin pitävän koossa niin magnetismia kuin pöytälevyn rakennettakin, mutta mistä tulee siihen tarvittava jatkuva energia? Ja onko se ehtymätön? Tähän energian häviämättömyyden lakia rikkovaan jokapäiväiseen ilmiöön ei ole ollut selitystä, eikä tällaisista asioista ole edes keskusteltu.
Valo hidastuu kulkiessaan veden tai lasin läpi samalla taipuen, mutta miten se voi taas palautua entiseen nopeuteensa sen jälkeen?

Nykytieteen mukaan sen pitäisikin olla mahdotonta. Mikään kohde luonnossa ei voi itsestään lisätä nopeuttaan, jos se on hidastunut. Luodin nopeus ei palaudu entiselleen sen lävistettyä puun. Kuinka sitten valohiukkanen eli fotoni pystyy sen tekemään läpäistyään lasin tai vesikerroksen?

Jatkuva valonsäde myös lämmittää sitä lasinkohtaa johon se osuu. Tästä seuraa toinen mysteeri: valonsäde itse asiassa menettää energiaa kulkiessaan lasin läpi, mutta kykenee silti lisäämään nopeuttaan sen läpäistyään! Myöskään tätä jokapäiväistä ilmiötä tiede ei osaa selittää.

Asiaan liittyy vielä kolmaskin mysteeri: jos valonsäde pannaan heijastumaan sik-sak liikettä kahden peilin välissä, kuinka monta heijastusta tarvitaan, jotta se menettäisi energiaa ja alkaisi pysyvästi hidastua? Tiedetään, ettei niin tapahdu koskaan, olipa heijastuksia miten monta tahansa. (Tätä periaatetta hyödynnetään aurinkokennoissa). Miten yksittäisen valonsäteen on mahdollista kohdistaa rajattomasti momentti-iskuja peileihin menettämättä tehoaan ja nopeuttaan? Se on nykytieteen mukaan mahdoton vapaaenergia -tapahtuma.
Miksi Einsteinin Erityinen Suhteellisuusteoria on niin eriskummallinen? Onko universumimme todellakin niin outo?

Erityinen suhteellisuusteoria on kokonaan virheellinen. Se sisältää selviä kokeellisesti osoitettuja virheitä, ja niitä voidaan lähemmän tarkastelun myötä löytää jo Einsteinin omista matemaattisista laskelmistakin (engl. lähdesivulla on tästä esimerkki).
Ellei maailmankaikkeus ole sellainen kuin Einstein väitti, miksi sille näyttää olevan niin paljon kokeellista tukea?

Lähemmin tarkasteltuna tuo tuki haihtuu olemattomiin. Einstein oli luova ajattelija ja antoi suuren panoksen tieteelle, mutta on vaarallista antaa hänen maineensa sokaista näkemästä hänen teoriansa sisältämiä selviä loogisia virheitä ja luottaa niiden tueksi esitettyihin kyseenalaisiin väittämiin.

Eräs suosittu esimerkki, jota on käytetty tukemaan erityistä suhteellisuusteoriaa on ns. kaksosparadoksi. Tämän tunnetun väittämän mukaan astronautti, joka matkustaa lähes valon nopeudella, huomaa palatessaan kaksosveljensä olevan paljon itseään vanhempi johtuen erityisen suhteellisuusteorian mukaisesta mystisestä aikadilaatiosta eli hitaammasta ajan kulumisesta suurella nopeudella liikuttaessa. Kuitenkin toisaalta saman teorian mukaan tällainen on mahdotonta. Virhe on siinä, että ajatellaan vain toisen kaksosen olevan liikkeessä, mutta jos kaikki on suhteellista (kuten teoria edellyttää), on aivan sama kumman kaksosen kannalta tilannetta ajatellaan. Kumpikin liikkuu toiseen nähden samalla nopeudella.

Tämä ajatuskoe esiintyy lähes kaikissa erityisen suhteellisuuteorian johdannoissa todisteena teoriaan liittyvistä merkillisyyksistä. Siitä kuitenkin aina sanoudutaan irti jos ja kun se kyseenalaistetaan. Syynä vetäytymiseen on aikadilaation looginen virheellisyys ja kiistämättöminen todisteiden puute. Myöskään yleinen suhteellisuusteoria ei ratkaise tätä ongelmaa.
Hiukkaset eivät koskaan ylitä valon nopeutta. Eikö se osoita, että Einstein oli oikeassa?

Ei, se yksinkertaisesti vain osoittaa sähköisten ja magneettisten kenttien luonteen. Kokeiden sanotaan todistavan oikeaksi suhteellisuusteorian väittämän, että lähellä valon nopeutta ydinhiukkasten massa kasvaa niin suureksi, ettei niiden nopeus voi enää lisääntyä. Kuitenkin ainoa syy, miksi hiukkaset eivät kokeissa voi kiihtyä yli valon nopeuden, on menetelmien ja laitteiden rajoittuneisuudessa. Niinpä tutkijoilla ei myöskään ole käsitystä sähkön ja magnetismin todellisesta luonteesta.
Entä suihkukoneiden atomikellot, jotka näyttävät tukevan aikadilaatio-efektiä?

Kuten jo aiemmin todettiin, se on mahdotonta Einsteinin omankin teorian mukaan. Miksi siis jatkuvasti kuulemme raportteja, joiden mukaan asiasta olisi kokeellista näyttöä? Koska ei ole mitään järkevää syytä odottaa sellaista efektiä, kyseessä täytyy olla joko tutkimuksellinen virhe tai sen aiheuttaja on jokin muu kuin aikadilaatio. Koska kyse on häviävän pienestä aikaerosta ja sähköiset laitteet ovat erittäin herkkiä häiriöille, virhetulokseen on monia mahdollisuuksia. Lisäksi tässä on sama ajatusvirhe kuin kaksosparadoksissa; on ihan sama, ajatteleeko ajan kulkua lentokoneen vai maanpinnan kannalta. Ts. lentokoneessa istuva tarkkailija voisi yhtä hyvin väittää maan pinnalla olevan kellon käyvän hitaammin.
Onko muita kokeita jotka näyttäisivät tukevan erityistä suhteellisuusteoriaa?

On kyllä muitakin teorian tueksi esitettyjä laboratorio- ja ajatuskokeita. Niissä voidaan kuitenkin joko osoittaa selviä loogisia virheitä tai sitten ne ovat lähinnä maallikoille tarkoitettuja yksinkertaistuksia.
Saiko kaikki todella alkunsa 'suuressa pamauksessa' missä universumi oli aluksi kutistunut atomia pienempään tilaan?

Ei todellakaan. Usko 'Big Bangiin' / laajentuvaan avaruuteen on jopa johtanut nykyiset astronomit esittämään jonkinlaisen mystisen antigravitaatiovoiman olemassaoloa selittämään kaikkeuden oletettua kiihtyvää laajenemista. Sellaista voimaa ei kuitenkaan ole kokeellisesti todettu eikä kyetty edes teoreettisesti selittämään. Se olisi lisäksi vastoin yleisesti tunnustettuja fysiikan lakeja. Mistä tämä mystinen ominaisuus ja sen kiihtyvästi avaruutta laajentava vaikutus saisi voimansa?

Alkuräjähdyksen todisteena esitetään tavallisesti myös etäisten galaksien valossa havaittavaa punasiirtymää. Oletetaan, että kyseessä on samanlainen Doppler -ilmiö kuin etääntyvän ääniaallon tapauksessa. Ääni on kuitenkin täysin eri asia kuin valo. Ääniaallot eivät ole puhdasta 'äänienergiaa' vaan ilmakehään syntyneitä paineaaltoja ja molekyylien liikettä. Valoa sen sijaan pidetään hyvin merkillisenä puhtaan energian muotona, johon liittyy kvanttimekaanisia mysteerejä ja paradokseja.

Ei siis ole mitään tieteellistä perustetta olettaa punasiirtymän olevan Doppler -ilmiöön rinnastettava ilmiö. Toisaalta tietään, että punasiirtymää tapahtuu helposti valon kulkiessa kaasujen tai muovien läpi. Tämä ns. Compton -efekti ei kuitenkaan riipu mitenkään valolähteen liikenopeudesta. Ja kuten astronomit tietävät, etäinen tähtivalo ohittaa matkallaan erilaisia kaasuja, plasmoja ja kenttiä ennen teleskooppeihimme saapumistaan. Mitä kauempaa valo tulee, sitä useampia häiriökenttiä se joutuu läpäisemään. Onko siten mikään ihme, jos kauempaa tulevan valon punasiirtymä on suurempi kuin läheltä tulevan?
Eikö nykytiede silti kaikesta huolimatta toimi hienosti?

Ei toimi! Kuten edellä on todettu, tieteellä ei ole yhtenäistä selitystä gravitaatioon; on vain joukko erilaisia selityksiä mahdottomine johtopäätöksineen jotka kumoavat kaiken mitä tiedämme aineesta ja energiasta, ovat vastoin fysiikan peruslakeja tai eivät kestä vakavaa kriittistä tarkastelua. 'Pimeä aine' ja 'pimeä energia' ovat siitä hyviä esimerkkejä. Tieteessä ei siis ole kyse mistään pikkuvirheistä!
Kvanttimekaniikkaa on sanottu yhdeksi tarkimmista ja hienoimmista teorioista tieteessä. Pitääkö se paikkansa?

Johtuen nykyisestä ymmärryksen puutteesta, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin tutkia teorioita ja parannella niitä. Epäilemättä atomimaailmassa (ja energiana tunnetussa ilmiössä) on jotain hyvin erilaista kuin nykyään tiedämme, eikä ole ihme etteivät tutkimusresurssit tahdo riittää kaikkeen. Ongelman ydin on kuitenkin väärä käsitys todellisuudesta. Paljon työtä on tehty kvanttimekaniikan kokeelliseksi vahvistamiseksi. Tulokseksi on saatu kaikenlaisia odottamattomia ja kummallisia väittämiä maailmasta, joka meistä itsestämme näyttää yksinkertaiselta ja järkevältä.

"Einstein oli ensimmäisiä, jotka oivalsivat, että kvanttimekaniikkakin on epätäydellinen. Se ei kerro mitään syitä yksittäisille fysikaalisille tapahtumille, ei tarjoa keinoja ymmärtää kohteiden sisäisiä ominaisuuksia eikä sillä ole pakottavia käsitteellisiä perustuksia." (Scientific American, 2004)
Onko valo todella sekä aaltoja että hiukkasia (fotoneja)?

Valon olemuksesta on keskusteltu kiivaasti vuosisatoja. Tutkimusmenetelmien puutteista johtuva mystinen käsitys sen aalto-hiukkas -luonteesta on johtanut mm. päättelemään, että etäisen tähden valo voidaan ymmärtää joko aaltoina tai hiukkasina ja sitten laskea vuosimiljardeja taaksepäin ajassa ja avaruudessa ja määritellä tilanne joka vallitsi valon lähtiessä liikkeelle. Usko tällaiseen mahdottomaan aikamatkaan osoittaa tieteen sokeaa uskoa siihen, että kvanttimekaaninen teoria kuvaa todellista fysikaalista luontoa. Valo ei ole mystinen aalto-hiukkas -olemus vaan jotain paljon yksikertaisempaa.
Mutta eikö tunnettu kaksoisrako-koe osoita, että valolla voi olla sekä aalto- että hiukkasluonne?

Ei, päinvastoin. Tätä virheellistä käsitystä on toistettu jo sukupolvien ajan sitä tarkemmin ajattelematta. Näissä kokeissa ilmenevää aaltomaista interferenssikuviota verrataan aina vesiaaltoihin. Mutta veden aallot eivät ole 'puhdasta' vesienergiaa samalla tavoin kuin valo on valoenergiaa. Vesiaallot ovat aallon muotoon järjestyneitä lukemattomien vesimolekyylien muodostamia kasautumia.

Miksi tätä analogiaa sitten käytetään? Yksinkertaisesti siitä syystä, että opettajamme toistavat mitä heille on kerrottu ja ovat lukkiintuneet näihin erheellisiin käsityksiin. Itse asiassa kaksoisrakokoe on selvä todiste vuorovaikutuksesta joka tapahtuu lukemattomien osasten muodostamien koosteiden välillä, kuten vesiaaltojenkin kohdalla.

Mitä valon 'osaset' tai hiukkaset sitten ovat? Ne eivät ole kvanttiteorian fotoneja vaan jotain paljon yksinkertaisempaa, mikä nousee saman sub-atomisen periaatteen pohjalta kuin koko teoriamme (The Final Theory). Tämä uusi näkökulma ratkaisee mysteerin, miksi interferenssikuvio ilmaantuu silloinkin kun fotoneja ammutaan yksi kerrallaan kahdesta eri raosta. Ratkaisu on selkeä ja yksinkertainen, ilman kvanttimystiikkaa.
Mistä sitten tulee Einsteinen kuuluisa yhtälö E = mc2 , ja kuinka se mahdollistaa atomipommin ja aineen muuttumisen energiaksi?

Tämä yhtälö on laajalti väärin ymmärretty ja väärin tulkittu. Sen on usein sanottu kuvaavan kirjaimellisesti sitä, miten aine muuttuu energiaksi atomipommin räjähtäessä. Tätä prosessia ei kuitenkaan vieläkään täysin ymmärretä, eikä Einsteinin yhtälö kuvaa sitä todellisesti.

Einsteinin yhtälö on lähes identtinen klassisen kineettisen energian yhtälön, K.E. = ½mv2 , kanssa. Jos kappale liikkuisi valon nopeudella, sen kineettisen energian yhtälö voisi olla: E = ½mc2. Se on tarkalleen Einsteinin yhtälö, vain jaettuna kahdella. Miksi nämä yhtälöt ovat niin samanlaisia ja mitä tämä todella kertoo valon luonteesta, energiasta tai atomipommista? Einsteinin yhtälön voi pienin muutoksiin johtaa myös valomomenttia kuvaavasta yhtälöstä,
p = E/c , jossa p = valomomentti, E = valon energiasisältö ja c = valon nopeus.

* p = E/c
* p = mc
* E/c = mc
* E = mc2

Tieteen mukaan protonit ovat positiivisesti varautuneita ja tiukasti ytimeen pakkautuneita. Koska samanlaisten varausten pitäisi hylkiä toisiaan, mikä oikein pitää protonit paikoillaan?

Tähänkään mysteeriin tieteellä ei ole todellista vastausta. Vuosikymmeniä tutkijat vain pudistelivat päitään, kunnes päättivät, että kyseessä täytyy olla jokin mystinen vetovoima, joka ilmenee protonien ollessa lähellä toisiaan. Tälle voimalle annettiin nimeksi vahva ydinvoima, ja nykyään sitä pidetään yhtenä perusvoimista. Lähemmin tarkasteltuna tässä käsityksessä on pahoja virheitä.

Ensiksikin, mistä tulee se sähköinen voima, joka ehtymättömällä teholla saa positiivisesti varautuneet hiukkaset työntymään poispäin toisistaan. Ja miten on mahdollista, ettei tuo mystinen voima lainkaan kulu eikä heikkene? Franklin keksi sähkövarausteorian selittääkseen, miksi sähköiset kohteet tarttuvat toisiinsa, mutta sivuutti sen tosiasian, että se rikkoo perustavimpia fysiikan lakeja.

Kappaleiden ei pitäisi kyetä loputtomasti vetämään tai työntämään toisiaan, etenkään ilman havaittavaa voimanlähdettä. Tämä on ensimmäinen ongelma ytimen protonien suhteen (sama koskee myös negatiivisesti varautuneita elektroneja). Toinen ongelma liittyy vahvaan ydinvoimaan: mikä saa sen tulemaan esiin protonien ollessa lähellä toisiaan ja voittamaan niiden välisen työntövoiman? On näin ollen kaksi tieteellisesti selittämätöntä, atomit koossa pitävää voimaa, jotka kumpikin vaikuttavat loputtomalla teholla ja ilman tunnettua energialähdettä.
Merkitseekö tämä sitä, että koko atomiteoriamme on väärä, niin vanha 'aurinkokunta-' kuin nykyinen kvanttimekaaninenkin malli?

Kyllä, sitä se merkitsee. Tieteellisesti mahdottomat teoriat, jotka rikkovat sekä tervettä järkeä että perustavia fysiikan lakeja ovat huonoa tiedettä. Tietenkään ei ole mitään vikaa siinä, että kehitellään hyödyllisiä työmalleja tutkimuksen avuksi, mutta on virhe pitää niitä todellisena tietona ja ymmärryksenä.

Yhteensä siis atomien sanotaan käyttävän loputtomasti sisäistä vahvaa ydinvoima-energiaa, loputtomasti sisäistä sähkömagneettista energiaa, loputtomasti ulkoista sähkömagneettista energiaa (atomien välisissä sidoksissa), loputtomasti ulkoista gravitaatioenergiaa ja loputtomasti ulkoista magneettista energiaa - kaikki ilman tunnettua energialähdettä. Tällainen on tieteen nykytila.
Jos tämä (The Final Theory) on lopullinen teoria, eikö sen pitäisi kertoa jotain myös ajasta?

Kyllä pitäisi ja sen se myös tekee. Nykyinen käsitys ajasta on enemmän science-fictionia kuin tiedettä. Se perustuu Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan, jonka mukaan aika riippuu nopeudesta. Siitä seuraisi, että fysiikan ja kemian lait olisivat erilaisia eri kuilla ja planeetoilla. Myös matkustaminen ajassa olisi periaatteessa mahdollista. Kaikenlaisia mielikuvituksellisia uskomuksia esiintyy nykytieteessä.

Aika on itse asiassa helposti ymmärrettävä, eikä siihen liity oletettuja kummallisuuksia. Vaikka esim. tavallisesti ajattelemme, että aika on se ominaisuus joka 'kuljettaa' maailman tapahtumia mukanaan, kuitenkin vain energia liikuttaa kaikkea. Jos otat pariston pois kellosta, se pysähtyy ajasta riippumatta.

Mutta mitä energia on ja mikä on sen suhde aikaan? Fysiikan lakien mukaan energia voi muuttaa muotoaan mutta ei voi koskaan hävitä, mikä tarkoittaa, että se säilyy aina toimivana ja on väsymättömänä käytettävissä. Entä mikä on tämän väsymättömän ja loputtoman energian lähde? Nykyinen ymmärrys siitä vaihtelee suuresti aina mystisistä tarinoista alkaen.

Voimme kuitenkin tietää energian olemuksesta hieman enemmän, jos pysähdymme miettimään asiaa. Kaikki energian muodot on esitetty helposti ymmärrettävin fysikaalisin termein, uudesta näkökulmasta kirjassa The Final Theory. Se antaa vahvan uuden ymmärryksen sekä ajasta että energiasta, jotka nykytieteessä ovat suuria mysteerejä.
Jos perustavin tieteemme on näin täynnä aukkoja, miksi tiedemiehet hyväksyvät sen ja muokkaavat edelleen riesakseen näitä kummallisia teorioita?

Mitä muuta he voivat tehdä? Epäilemättä heitä ilahduttaisi korjata kaikki virheelliset näkemykset, jos heillä olisi riittävä ymmärrys näistä asioista, mutta heillä ei ole. Tieteen auktoriteetit ovat lisäksi haluttomia myöntämään, että kaikki mitä he tietävät on vain sitä mitä heille on kerrottu. Näin ollen tutkijoilta puuttuu oikea tieto eikä heillä ole paljon vaihtoehtoja."

http://www.netikka.net/mpeltonen/kaikenteoria.htm

yhteen, vaan painovoima painaa ne kasaan. päsäytysteoriani mukaan painovoima haihtuu energiaksi ja materia hajoaa. kun yhtään materiaa ei ole enää jäljellä, niin energialle muodostuu painopiste se ses se se on se se bb josta syntyy kaikki aine taas. ihan tarkkaan en ole vielä selvittänyt miten energialle syntyy painovoima, eli jumala saa orgasmin, mutta ehkä sekin vielä selviää, kun luen lisää näitä suomi24 palstoja. kun minulle päsähtää mitä painovoima on, niin rakennan painovoimaa kumoavan koneen. aika paljon se kuitenkin todennäköisesti kuluttaisi energiaa nykyisten luonnonlakien mukaan.

aloittelijalle! kirjoitti:

http://www.thefinaltheory.com/scienceflaws.html

"Ymmärrämmekö todella gravitaation, valon, magnetismin, sähkön tai aliatomisten hiukkasten perimmäistä luonnetta? Muutama vuosi sitten julkaistu kirja The Final Theory väittää antavansa lopullisen selityksen kaikkiin näihin ongelmiin. Kirjaa esittelevällä nettisivulla tuodaan esiin monia nykyisiin teorioihin liittyviä ongelmia ja selviä loogisia virheitä.


Mitä on gravitaatio?

Nykytieteestä ei löydy vastausta tähän kysymykseen. Newtonin mukaan gravitaatio- eli vetovoiman täytyi jollakin tavoin sisältyä kappaleisiin itseensä, koska ne näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Hänellä ei kuitenkaan ollut tieteellistä selitystä tälle vetovoimalle eikä hänen teoriansa pohjalta löytynyt selitystä monille muillekaan ilmiöille.

Einstein oli tyytymätön tähän tilanteeseen ja kehitti oman yleisen suhteellisuusteoriansa, jossa hän lisäsi neljänneksi ulottuvuudeksi ajan. Mutta tällöinkin jäi vielä useita kysymyksiä avoimiksi, eikä yksin sen pohjalta voida selittää kunnolla edes tähtien ja galaksien liikkeitä. Tämä on johtanut olettamaan eksoottisen pimeän aineen olemassaoloa sen sijaan että olisi asetettu yleinen suhteellisuusteoria kyseenalaiseksi ja tarkempien testien kohteeksi. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että tällä hetkellä on olemassa puoli tusinaa ajateltavissa olevaa erilaista teoriaa gravitaatiosta, ei ole ihme että herää kysymys: "Mitä gravitaatio on?"

Fyysikko Michael Martin Nieton (Los Alamos National Laboratory, New Mexico) mielestä tämä paljastaa, että nykyisessä gravitaatiota koskevassa ymmärryksessä jotain täytyy olla pielessä. "Emme tiedä siitä mitään", hän toteaa. "Kaikki siihen liittyvä on mystistä."
Mutta emmekö tiedä jo kaiken mustien aukkojen gravitaatiosta ja miten valokaan ei pääse niistä ulos?

Emme. Tämä usein toistettu virhekäsitys perustuu selvään erehdykseen. Mustia aukkoja sanotaan syntyvän, kun tähden ydinenergia kasvaa ja se luhistuu kokoon. Mutta vain 'terveet', toimivat tähdet säteilevät valoa, eikä välttämättä ole muita syitä säteilyn loppumiseen kuin tähtien loppuun palaminen. Virheellinen käsitys johtuu tarpeesta dramatisoida asioita ja siitä, ettei gravitaation todellista olemusta ymmärretä.
Kuinka tutkijat voivat olla niin luottavaisia gravitaatioon nähden ja vieläpä väittää selittäneensä sen?

Tämä on tieteemme perusristiriitoja. Tieteellisten laitosten toimintatapaan kuuluu opettaa vallitsevien uskomusten mukaisesti ja pitäytyä vain niihin. Usein se merkitsee sellaisten teorioiden oikeuttamista tai puolustamista, jotka eivät tarkemmin tutkittuina ole puolustettavissa. Siitä pari esimerkkiä:

1) Gravitationaalinen ikiliikkuja:
Kuten kaikki tiedämme, ikiliikkujat ovat mahdottomia. Mikään laite (tai luonnonilmiö) ei voi kuluttaa energiaa ilman voimanlähdettä eikä niin ollen toimia ilman sitä. Silti gravitaatioon perustuvaa ikiliikkujaa pidetään periaatteessa mahdollisena. Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään.

2) Mekaanisen työn kaava
Jos gravitaation kanssa näyttää tulevan ongelmia, meille kerrotaan että ei hätää, koska gravitaatio ei missään koko universumissa tee työtä. Nykykäsityksen mukaan kaikki gravitaatiovetoinen dynamiikka toimii ilman, että siihen tarvittaisiin työtä, joten se ei tarvitse energialähdettäkään. Gravitaation sanotaan sitovan planeetat vahvasti radoilleen, ja pysyvän siellä ilman, että siihen tarvitaan energiaa. Miksi työn matemaattinen määrittely näyttää ratkaisevan tämän syvän fysikaalisen ongelman?

Fysiikassa työ on määritelty kaavalla: voima kertaa matka, siten että jos voima vaikuttaa kappaleeseen tietyssä suunnassa ja kappaletta siirretään toiseen suuntaan, ainoastaan voiman komponentti suorittaa siirtymän suunnassa työtä. Samalla kun kaava osoittaa kappaleen nopeuden tai suunnan muuttamiseen tarvittavan energiaa, se antaa tulokseksi nollaenergian, ellei käytettävissä oleva voima pysty siirtämään kohdetta (jos se on esim. seinää vasten tai kun gravitaatio vetää puoleensa maan pinnalla olevaa kappaletta).

Tietenkään tällainen laskentatulos ei merkitse, etteikö energiaa tässäkin tapauksessa tarvittaisi, mutta se osoittaa että työn laskemiseen käytetty kaava on puutteellinen ja laadittu rajoittuneen energianäkemyksen pohjalta. Tästä johtuen se ei laskelmissa aina anna todellisuutta vastaavia tuloksia. Niinpä voidaan esim. sanoa, ettei Kuun kiertoliikkeeseen tarvita lainkaan energiaa; Maapallon vetovoima sitoo irti pyrkivän Kuun radalleen, mutta ilman että siihen kuluisi energiaa!
Miten 'jääkaappimagneetti' voi toimia loputtomasti gravitaatiota vastaan ilman energialisäystä?

Nykyfysiikan mukaan tällaisen kestomagneetin pitäisi olla mahdoton. Jos yritämme pysytellä kiinni jyrkkässä kallioseinämässä, tarvitaan melkoisesti energiaa kannattelemaan painoamme maan vetovoimaa vastaan. Ennemmin tai myöhemmin väsymme ja otteemme irtoaa. Jääkaapin oveen tai vastaavaan pintaan painettu pieni kestomagneetti kantaa väsymättä oman painonsa lisäksi jonkin siihen kiinnitetyn esineen. Sen ote pitää loputtomasti magneettisen energian avulla.

Sekä nykytieteen että kokemuksemme mukaan jatkuva toiminta edellyttää aina jotain voimanlähdettä. Miten kestomagneetti voi säilyttää tehonsa tarvitsematta mitään näkyvää voimanlähdettä? Tiede ei osaa selittää tällaista loputonta energiavuota. Niinpä tähän mysteeriin annetaan vastaus, ettei siinä ole mitään mystistä. Koska magneetti ei ole liikkeessä, työn kaavaan pohjautuvat laskut antavat tarvittavan energian määräksi nolla. Fyysikot sivuuttavat kaavassa olevan virheen hyväksyessään tämän tuloksen.

Uumajan yliopistossa työskentelevä, ei-metallisiin magneetteihin perehtynyt venäläinen tutkija Makarova toteaa: "Vain muutama ihminen ymmärtää - tai luulee ymmärtävänsä, miten kestomagneetti toimii. Se ei ole pelkästään yksinkertainen jokapäiväinen asia ... se on kvanttimekaaninen juttu .. insinöörinä yrittän selvittää, mistä magnetismi syntyy."
Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa?

Nykytieteen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti niin tapahtuu. Fysiikan lakien mukaan energian poistuminen jostakin vaatii aina tasapainottavaa energian lisäystä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty ilmapallo laajenee ja lopulta särkyy. Myös tässä prosessissa työ kohdistuu paitsi ympäröivää ilmakehää myös pallon elastista pintaa vastaan sen pyrkiessä tasapainotilaan sisäisen ja ulkoisen paineen välillä. Asiassa ei ole mitään mystistä, koska työhön tarvittava lisäenergia (lämmön muodossa) tulee Auringosta.

Jäätyvään veteen ei kuitenkaan tule mistään lisäenergiaa - itse asiassa tapahtuu päinvastoin: jäätymisen edetessä energiaa kuluu jatkuvasti. Kuinka vesi sitten äkkiä laajenee sellaisella voimalla että putket halkeavat? Tähän mysteeriin ei nykytieteellä ole yksiselitteistä vastausta - vain joitakin epämääräisiä huitaisuja, jotka eivät anna selkeätä selitystä tähän energian tasapainorikkoon.
Kuinka on mahdollista, että raskaat esineet pysyvät pöydällä painumatta sen läpi?

Tähänkään nykytieteellä ei ole kelvollista vastausta. Kyseessä on saman kaltainen mysteeri kuin kestomagneetti. Mikä estää painavampia molekyylejä työntämästä tieltään pöydän kevyempiä molekyylejä ja raskasta esinettä painumasta pöydän läpi? Atomisidosten sanotaan jotenkin pitävän koossa niin magnetismia kuin pöytälevyn rakennettakin, mutta mistä tulee siihen tarvittava jatkuva energia? Ja onko se ehtymätön? Tähän energian häviämättömyyden lakia rikkovaan jokapäiväiseen ilmiöön ei ole ollut selitystä, eikä tällaisista asioista ole edes keskusteltu.
Valo hidastuu kulkiessaan veden tai lasin läpi samalla taipuen, mutta miten se voi taas palautua entiseen nopeuteensa sen jälkeen?

Nykytieteen mukaan sen pitäisikin olla mahdotonta. Mikään kohde luonnossa ei voi itsestään lisätä nopeuttaan, jos se on hidastunut. Luodin nopeus ei palaudu entiselleen sen lävistettyä puun. Kuinka sitten valohiukkanen eli fotoni pystyy sen tekemään läpäistyään lasin tai vesikerroksen?

Jatkuva valonsäde myös lämmittää sitä lasinkohtaa johon se osuu. Tästä seuraa toinen mysteeri: valonsäde itse asiassa menettää energiaa kulkiessaan lasin läpi, mutta kykenee silti lisäämään nopeuttaan sen läpäistyään! Myöskään tätä jokapäiväistä ilmiötä tiede ei osaa selittää.

Asiaan liittyy vielä kolmaskin mysteeri: jos valonsäde pannaan heijastumaan sik-sak liikettä kahden peilin välissä, kuinka monta heijastusta tarvitaan, jotta se menettäisi energiaa ja alkaisi pysyvästi hidastua? Tiedetään, ettei niin tapahdu koskaan, olipa heijastuksia miten monta tahansa. (Tätä periaatetta hyödynnetään aurinkokennoissa). Miten yksittäisen valonsäteen on mahdollista kohdistaa rajattomasti momentti-iskuja peileihin menettämättä tehoaan ja nopeuttaan? Se on nykytieteen mukaan mahdoton vapaaenergia -tapahtuma.
Miksi Einsteinin Erityinen Suhteellisuusteoria on niin eriskummallinen? Onko universumimme todellakin niin outo?

Erityinen suhteellisuusteoria on kokonaan virheellinen. Se sisältää selviä kokeellisesti osoitettuja virheitä, ja niitä voidaan lähemmän tarkastelun myötä löytää jo Einsteinin omista matemaattisista laskelmistakin (engl. lähdesivulla on tästä esimerkki).
Ellei maailmankaikkeus ole sellainen kuin Einstein väitti, miksi sille näyttää olevan niin paljon kokeellista tukea?

Lähemmin tarkasteltuna tuo tuki haihtuu olemattomiin. Einstein oli luova ajattelija ja antoi suuren panoksen tieteelle, mutta on vaarallista antaa hänen maineensa sokaista näkemästä hänen teoriansa sisältämiä selviä loogisia virheitä ja luottaa niiden tueksi esitettyihin kyseenalaisiin väittämiin.

Eräs suosittu esimerkki, jota on käytetty tukemaan erityistä suhteellisuusteoriaa on ns. kaksosparadoksi. Tämän tunnetun väittämän mukaan astronautti, joka matkustaa lähes valon nopeudella, huomaa palatessaan kaksosveljensä olevan paljon itseään vanhempi johtuen erityisen suhteellisuusteorian mukaisesta mystisestä aikadilaatiosta eli hitaammasta ajan kulumisesta suurella nopeudella liikuttaessa. Kuitenkin toisaalta saman teorian mukaan tällainen on mahdotonta. Virhe on siinä, että ajatellaan vain toisen kaksosen olevan liikkeessä, mutta jos kaikki on suhteellista (kuten teoria edellyttää), on aivan sama kumman kaksosen kannalta tilannetta ajatellaan. Kumpikin liikkuu toiseen nähden samalla nopeudella.

Tämä ajatuskoe esiintyy lähes kaikissa erityisen suhteellisuuteorian johdannoissa todisteena teoriaan liittyvistä merkillisyyksistä. Siitä kuitenkin aina sanoudutaan irti jos ja kun se kyseenalaistetaan. Syynä vetäytymiseen on aikadilaation looginen virheellisyys ja kiistämättöminen todisteiden puute. Myöskään yleinen suhteellisuusteoria ei ratkaise tätä ongelmaa.
Hiukkaset eivät koskaan ylitä valon nopeutta. Eikö se osoita, että Einstein oli oikeassa?

Ei, se yksinkertaisesti vain osoittaa sähköisten ja magneettisten kenttien luonteen. Kokeiden sanotaan todistavan oikeaksi suhteellisuusteorian väittämän, että lähellä valon nopeutta ydinhiukkasten massa kasvaa niin suureksi, ettei niiden nopeus voi enää lisääntyä. Kuitenkin ainoa syy, miksi hiukkaset eivät kokeissa voi kiihtyä yli valon nopeuden, on menetelmien ja laitteiden rajoittuneisuudessa. Niinpä tutkijoilla ei myöskään ole käsitystä sähkön ja magnetismin todellisesta luonteesta.
Entä suihkukoneiden atomikellot, jotka näyttävät tukevan aikadilaatio-efektiä?

Kuten jo aiemmin todettiin, se on mahdotonta Einsteinin omankin teorian mukaan. Miksi siis jatkuvasti kuulemme raportteja, joiden mukaan asiasta olisi kokeellista näyttöä? Koska ei ole mitään järkevää syytä odottaa sellaista efektiä, kyseessä täytyy olla joko tutkimuksellinen virhe tai sen aiheuttaja on jokin muu kuin aikadilaatio. Koska kyse on häviävän pienestä aikaerosta ja sähköiset laitteet ovat erittäin herkkiä häiriöille, virhetulokseen on monia mahdollisuuksia. Lisäksi tässä on sama ajatusvirhe kuin kaksosparadoksissa; on ihan sama, ajatteleeko ajan kulkua lentokoneen vai maanpinnan kannalta. Ts. lentokoneessa istuva tarkkailija voisi yhtä hyvin väittää maan pinnalla olevan kellon käyvän hitaammin.
Onko muita kokeita jotka näyttäisivät tukevan erityistä suhteellisuusteoriaa?

On kyllä muitakin teorian tueksi esitettyjä laboratorio- ja ajatuskokeita. Niissä voidaan kuitenkin joko osoittaa selviä loogisia virheitä tai sitten ne ovat lähinnä maallikoille tarkoitettuja yksinkertaistuksia.
Saiko kaikki todella alkunsa 'suuressa pamauksessa' missä universumi oli aluksi kutistunut atomia pienempään tilaan?

Ei todellakaan. Usko 'Big Bangiin' / laajentuvaan avaruuteen on jopa johtanut nykyiset astronomit esittämään jonkinlaisen mystisen antigravitaatiovoiman olemassaoloa selittämään kaikkeuden oletettua kiihtyvää laajenemista. Sellaista voimaa ei kuitenkaan ole kokeellisesti todettu eikä kyetty edes teoreettisesti selittämään. Se olisi lisäksi vastoin yleisesti tunnustettuja fysiikan lakeja. Mistä tämä mystinen ominaisuus ja sen kiihtyvästi avaruutta laajentava vaikutus saisi voimansa?

Alkuräjähdyksen todisteena esitetään tavallisesti myös etäisten galaksien valossa havaittavaa punasiirtymää. Oletetaan, että kyseessä on samanlainen Doppler -ilmiö kuin etääntyvän ääniaallon tapauksessa. Ääni on kuitenkin täysin eri asia kuin valo. Ääniaallot eivät ole puhdasta 'äänienergiaa' vaan ilmakehään syntyneitä paineaaltoja ja molekyylien liikettä. Valoa sen sijaan pidetään hyvin merkillisenä puhtaan energian muotona, johon liittyy kvanttimekaanisia mysteerejä ja paradokseja.

Ei siis ole mitään tieteellistä perustetta olettaa punasiirtymän olevan Doppler -ilmiöön rinnastettava ilmiö. Toisaalta tietään, että punasiirtymää tapahtuu helposti valon kulkiessa kaasujen tai muovien läpi. Tämä ns. Compton -efekti ei kuitenkaan riipu mitenkään valolähteen liikenopeudesta. Ja kuten astronomit tietävät, etäinen tähtivalo ohittaa matkallaan erilaisia kaasuja, plasmoja ja kenttiä ennen teleskooppeihimme saapumistaan. Mitä kauempaa valo tulee, sitä useampia häiriökenttiä se joutuu läpäisemään. Onko siten mikään ihme, jos kauempaa tulevan valon punasiirtymä on suurempi kuin läheltä tulevan?
Eikö nykytiede silti kaikesta huolimatta toimi hienosti?

Ei toimi! Kuten edellä on todettu, tieteellä ei ole yhtenäistä selitystä gravitaatioon; on vain joukko erilaisia selityksiä mahdottomine johtopäätöksineen jotka kumoavat kaiken mitä tiedämme aineesta ja energiasta, ovat vastoin fysiikan peruslakeja tai eivät kestä vakavaa kriittistä tarkastelua. 'Pimeä aine' ja 'pimeä energia' ovat siitä hyviä esimerkkejä. Tieteessä ei siis ole kyse mistään pikkuvirheistä!
Kvanttimekaniikkaa on sanottu yhdeksi tarkimmista ja hienoimmista teorioista tieteessä. Pitääkö se paikkansa?

Johtuen nykyisestä ymmärryksen puutteesta, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin tutkia teorioita ja parannella niitä. Epäilemättä atomimaailmassa (ja energiana tunnetussa ilmiössä) on jotain hyvin erilaista kuin nykyään tiedämme, eikä ole ihme etteivät tutkimusresurssit tahdo riittää kaikkeen. Ongelman ydin on kuitenkin väärä käsitys todellisuudesta. Paljon työtä on tehty kvanttimekaniikan kokeelliseksi vahvistamiseksi. Tulokseksi on saatu kaikenlaisia odottamattomia ja kummallisia väittämiä maailmasta, joka meistä itsestämme näyttää yksinkertaiselta ja järkevältä.

"Einstein oli ensimmäisiä, jotka oivalsivat, että kvanttimekaniikkakin on epätäydellinen. Se ei kerro mitään syitä yksittäisille fysikaalisille tapahtumille, ei tarjoa keinoja ymmärtää kohteiden sisäisiä ominaisuuksia eikä sillä ole pakottavia käsitteellisiä perustuksia." (Scientific American, 2004)
Onko valo todella sekä aaltoja että hiukkasia (fotoneja)?

Valon olemuksesta on keskusteltu kiivaasti vuosisatoja. Tutkimusmenetelmien puutteista johtuva mystinen käsitys sen aalto-hiukkas -luonteesta on johtanut mm. päättelemään, että etäisen tähden valo voidaan ymmärtää joko aaltoina tai hiukkasina ja sitten laskea vuosimiljardeja taaksepäin ajassa ja avaruudessa ja määritellä tilanne joka vallitsi valon lähtiessä liikkeelle. Usko tällaiseen mahdottomaan aikamatkaan osoittaa tieteen sokeaa uskoa siihen, että kvanttimekaaninen teoria kuvaa todellista fysikaalista luontoa. Valo ei ole mystinen aalto-hiukkas -olemus vaan jotain paljon yksikertaisempaa.
Mutta eikö tunnettu kaksoisrako-koe osoita, että valolla voi olla sekä aalto- että hiukkasluonne?

Ei, päinvastoin. Tätä virheellistä käsitystä on toistettu jo sukupolvien ajan sitä tarkemmin ajattelematta. Näissä kokeissa ilmenevää aaltomaista interferenssikuviota verrataan aina vesiaaltoihin. Mutta veden aallot eivät ole 'puhdasta' vesienergiaa samalla tavoin kuin valo on valoenergiaa. Vesiaallot ovat aallon muotoon järjestyneitä lukemattomien vesimolekyylien muodostamia kasautumia.

Miksi tätä analogiaa sitten käytetään? Yksinkertaisesti siitä syystä, että opettajamme toistavat mitä heille on kerrottu ja ovat lukkiintuneet näihin erheellisiin käsityksiin. Itse asiassa kaksoisrakokoe on selvä todiste vuorovaikutuksesta joka tapahtuu lukemattomien osasten muodostamien koosteiden välillä, kuten vesiaaltojenkin kohdalla.

Mitä valon 'osaset' tai hiukkaset sitten ovat? Ne eivät ole kvanttiteorian fotoneja vaan jotain paljon yksinkertaisempaa, mikä nousee saman sub-atomisen periaatteen pohjalta kuin koko teoriamme (The Final Theory). Tämä uusi näkökulma ratkaisee mysteerin, miksi interferenssikuvio ilmaantuu silloinkin kun fotoneja ammutaan yksi kerrallaan kahdesta eri raosta. Ratkaisu on selkeä ja yksinkertainen, ilman kvanttimystiikkaa.
Mistä sitten tulee Einsteinen kuuluisa yhtälö E = mc2 , ja kuinka se mahdollistaa atomipommin ja aineen muuttumisen energiaksi?

Tämä yhtälö on laajalti väärin ymmärretty ja väärin tulkittu. Sen on usein sanottu kuvaavan kirjaimellisesti sitä, miten aine muuttuu energiaksi atomipommin räjähtäessä. Tätä prosessia ei kuitenkaan vieläkään täysin ymmärretä, eikä Einsteinin yhtälö kuvaa sitä todellisesti.

Einsteinin yhtälö on lähes identtinen klassisen kineettisen energian yhtälön, K.E. = ½mv2 , kanssa. Jos kappale liikkuisi valon nopeudella, sen kineettisen energian yhtälö voisi olla: E = ½mc2. Se on tarkalleen Einsteinin yhtälö, vain jaettuna kahdella. Miksi nämä yhtälöt ovat niin samanlaisia ja mitä tämä todella kertoo valon luonteesta, energiasta tai atomipommista? Einsteinin yhtälön voi pienin muutoksiin johtaa myös valomomenttia kuvaavasta yhtälöstä,
p = E/c , jossa p = valomomentti, E = valon energiasisältö ja c = valon nopeus.

* p = E/c
* p = mc
* E/c = mc
* E = mc2

Tieteen mukaan protonit ovat positiivisesti varautuneita ja tiukasti ytimeen pakkautuneita. Koska samanlaisten varausten pitäisi hylkiä toisiaan, mikä oikein pitää protonit paikoillaan?

Tähänkään mysteeriin tieteellä ei ole todellista vastausta. Vuosikymmeniä tutkijat vain pudistelivat päitään, kunnes päättivät, että kyseessä täytyy olla jokin mystinen vetovoima, joka ilmenee protonien ollessa lähellä toisiaan. Tälle voimalle annettiin nimeksi vahva ydinvoima, ja nykyään sitä pidetään yhtenä perusvoimista. Lähemmin tarkasteltuna tässä käsityksessä on pahoja virheitä.

Ensiksikin, mistä tulee se sähköinen voima, joka ehtymättömällä teholla saa positiivisesti varautuneet hiukkaset työntymään poispäin toisistaan. Ja miten on mahdollista, ettei tuo mystinen voima lainkaan kulu eikä heikkene? Franklin keksi sähkövarausteorian selittääkseen, miksi sähköiset kohteet tarttuvat toisiinsa, mutta sivuutti sen tosiasian, että se rikkoo perustavimpia fysiikan lakeja.

Kappaleiden ei pitäisi kyetä loputtomasti vetämään tai työntämään toisiaan, etenkään ilman havaittavaa voimanlähdettä. Tämä on ensimmäinen ongelma ytimen protonien suhteen (sama koskee myös negatiivisesti varautuneita elektroneja). Toinen ongelma liittyy vahvaan ydinvoimaan: mikä saa sen tulemaan esiin protonien ollessa lähellä toisiaan ja voittamaan niiden välisen työntövoiman? On näin ollen kaksi tieteellisesti selittämätöntä, atomit koossa pitävää voimaa, jotka kumpikin vaikuttavat loputtomalla teholla ja ilman tunnettua energialähdettä.
Merkitseekö tämä sitä, että koko atomiteoriamme on väärä, niin vanha 'aurinkokunta-' kuin nykyinen kvanttimekaaninenkin malli?

Kyllä, sitä se merkitsee. Tieteellisesti mahdottomat teoriat, jotka rikkovat sekä tervettä järkeä että perustavia fysiikan lakeja ovat huonoa tiedettä. Tietenkään ei ole mitään vikaa siinä, että kehitellään hyödyllisiä työmalleja tutkimuksen avuksi, mutta on virhe pitää niitä todellisena tietona ja ymmärryksenä.

Yhteensä siis atomien sanotaan käyttävän loputtomasti sisäistä vahvaa ydinvoima-energiaa, loputtomasti sisäistä sähkömagneettista energiaa, loputtomasti ulkoista sähkömagneettista energiaa (atomien välisissä sidoksissa), loputtomasti ulkoista gravitaatioenergiaa ja loputtomasti ulkoista magneettista energiaa - kaikki ilman tunnettua energialähdettä. Tällainen on tieteen nykytila.
Jos tämä (The Final Theory) on lopullinen teoria, eikö sen pitäisi kertoa jotain myös ajasta?

Kyllä pitäisi ja sen se myös tekee. Nykyinen käsitys ajasta on enemmän science-fictionia kuin tiedettä. Se perustuu Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan, jonka mukaan aika riippuu nopeudesta. Siitä seuraisi, että fysiikan ja kemian lait olisivat erilaisia eri kuilla ja planeetoilla. Myös matkustaminen ajassa olisi periaatteessa mahdollista. Kaikenlaisia mielikuvituksellisia uskomuksia esiintyy nykytieteessä.

Aika on itse asiassa helposti ymmärrettävä, eikä siihen liity oletettuja kummallisuuksia. Vaikka esim. tavallisesti ajattelemme, että aika on se ominaisuus joka 'kuljettaa' maailman tapahtumia mukanaan, kuitenkin vain energia liikuttaa kaikkea. Jos otat pariston pois kellosta, se pysähtyy ajasta riippumatta.

Mutta mitä energia on ja mikä on sen suhde aikaan? Fysiikan lakien mukaan energia voi muuttaa muotoaan mutta ei voi koskaan hävitä, mikä tarkoittaa, että se säilyy aina toimivana ja on väsymättömänä käytettävissä. Entä mikä on tämän väsymättömän ja loputtoman energian lähde? Nykyinen ymmärrys siitä vaihtelee suuresti aina mystisistä tarinoista alkaen.

Voimme kuitenkin tietää energian olemuksesta hieman enemmän, jos pysähdymme miettimään asiaa. Kaikki energian muodot on esitetty helposti ymmärrettävin fysikaalisin termein, uudesta näkökulmasta kirjassa The Final Theory. Se antaa vahvan uuden ymmärryksen sekä ajasta että energiasta, jotka nykytieteessä ovat suuria mysteerejä.
Jos perustavin tieteemme on näin täynnä aukkoja, miksi tiedemiehet hyväksyvät sen ja muokkaavat edelleen riesakseen näitä kummallisia teorioita?

Mitä muuta he voivat tehdä? Epäilemättä heitä ilahduttaisi korjata kaikki virheelliset näkemykset, jos heillä olisi riittävä ymmärrys näistä asioista, mutta heillä ei ole. Tieteen auktoriteetit ovat lisäksi haluttomia myöntämään, että kaikki mitä he tietävät on vain sitä mitä heille on kerrottu. Näin ollen tutkijoilta puuttuu oikea tieto eikä heillä ole paljon vaihtoehtoja."

http://www.netikka.net/mpeltonen/kaikenteoria.htm

http://www.sciam.com/article.cfm?id=big-bang-or-big-bounce

aloittelijalle! kirjoitti:

http://www.thefinaltheory.com/scienceflaws.html

"Ymmärrämmekö todella gravitaation, valon, magnetismin, sähkön tai aliatomisten hiukkasten perimmäistä luonnetta? Muutama vuosi sitten julkaistu kirja The Final Theory väittää antavansa lopullisen selityksen kaikkiin näihin ongelmiin. Kirjaa esittelevällä nettisivulla tuodaan esiin monia nykyisiin teorioihin liittyviä ongelmia ja selviä loogisia virheitä.


Mitä on gravitaatio?

Nykytieteestä ei löydy vastausta tähän kysymykseen. Newtonin mukaan gravitaatio- eli vetovoiman täytyi jollakin tavoin sisältyä kappaleisiin itseensä, koska ne näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Hänellä ei kuitenkaan ollut tieteellistä selitystä tälle vetovoimalle eikä hänen teoriansa pohjalta löytynyt selitystä monille muillekaan ilmiöille.

Einstein oli tyytymätön tähän tilanteeseen ja kehitti oman yleisen suhteellisuusteoriansa, jossa hän lisäsi neljänneksi ulottuvuudeksi ajan. Mutta tällöinkin jäi vielä useita kysymyksiä avoimiksi, eikä yksin sen pohjalta voida selittää kunnolla edes tähtien ja galaksien liikkeitä. Tämä on johtanut olettamaan eksoottisen pimeän aineen olemassaoloa sen sijaan että olisi asetettu yleinen suhteellisuusteoria kyseenalaiseksi ja tarkempien testien kohteeksi. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että tällä hetkellä on olemassa puoli tusinaa ajateltavissa olevaa erilaista teoriaa gravitaatiosta, ei ole ihme että herää kysymys: "Mitä gravitaatio on?"

Fyysikko Michael Martin Nieton (Los Alamos National Laboratory, New Mexico) mielestä tämä paljastaa, että nykyisessä gravitaatiota koskevassa ymmärryksessä jotain täytyy olla pielessä. "Emme tiedä siitä mitään", hän toteaa. "Kaikki siihen liittyvä on mystistä."
Mutta emmekö tiedä jo kaiken mustien aukkojen gravitaatiosta ja miten valokaan ei pääse niistä ulos?

Emme. Tämä usein toistettu virhekäsitys perustuu selvään erehdykseen. Mustia aukkoja sanotaan syntyvän, kun tähden ydinenergia kasvaa ja se luhistuu kokoon. Mutta vain 'terveet', toimivat tähdet säteilevät valoa, eikä välttämättä ole muita syitä säteilyn loppumiseen kuin tähtien loppuun palaminen. Virheellinen käsitys johtuu tarpeesta dramatisoida asioita ja siitä, ettei gravitaation todellista olemusta ymmärretä.
Kuinka tutkijat voivat olla niin luottavaisia gravitaatioon nähden ja vieläpä väittää selittäneensä sen?

Tämä on tieteemme perusristiriitoja. Tieteellisten laitosten toimintatapaan kuuluu opettaa vallitsevien uskomusten mukaisesti ja pitäytyä vain niihin. Usein se merkitsee sellaisten teorioiden oikeuttamista tai puolustamista, jotka eivät tarkemmin tutkittuina ole puolustettavissa. Siitä pari esimerkkiä:

1) Gravitationaalinen ikiliikkuja:
Kuten kaikki tiedämme, ikiliikkujat ovat mahdottomia. Mikään laite (tai luonnonilmiö) ei voi kuluttaa energiaa ilman voimanlähdettä eikä niin ollen toimia ilman sitä. Silti gravitaatioon perustuvaa ikiliikkujaa pidetään periaatteessa mahdollisena. Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään.

2) Mekaanisen työn kaava
Jos gravitaation kanssa näyttää tulevan ongelmia, meille kerrotaan että ei hätää, koska gravitaatio ei missään koko universumissa tee työtä. Nykykäsityksen mukaan kaikki gravitaatiovetoinen dynamiikka toimii ilman, että siihen tarvittaisiin työtä, joten se ei tarvitse energialähdettäkään. Gravitaation sanotaan sitovan planeetat vahvasti radoilleen, ja pysyvän siellä ilman, että siihen tarvitaan energiaa. Miksi työn matemaattinen määrittely näyttää ratkaisevan tämän syvän fysikaalisen ongelman?

Fysiikassa työ on määritelty kaavalla: voima kertaa matka, siten että jos voima vaikuttaa kappaleeseen tietyssä suunnassa ja kappaletta siirretään toiseen suuntaan, ainoastaan voiman komponentti suorittaa siirtymän suunnassa työtä. Samalla kun kaava osoittaa kappaleen nopeuden tai suunnan muuttamiseen tarvittavan energiaa, se antaa tulokseksi nollaenergian, ellei käytettävissä oleva voima pysty siirtämään kohdetta (jos se on esim. seinää vasten tai kun gravitaatio vetää puoleensa maan pinnalla olevaa kappaletta).

Tietenkään tällainen laskentatulos ei merkitse, etteikö energiaa tässäkin tapauksessa tarvittaisi, mutta se osoittaa että työn laskemiseen käytetty kaava on puutteellinen ja laadittu rajoittuneen energianäkemyksen pohjalta. Tästä johtuen se ei laskelmissa aina anna todellisuutta vastaavia tuloksia. Niinpä voidaan esim. sanoa, ettei Kuun kiertoliikkeeseen tarvita lainkaan energiaa; Maapallon vetovoima sitoo irti pyrkivän Kuun radalleen, mutta ilman että siihen kuluisi energiaa!
Miten 'jääkaappimagneetti' voi toimia loputtomasti gravitaatiota vastaan ilman energialisäystä?

Nykyfysiikan mukaan tällaisen kestomagneetin pitäisi olla mahdoton. Jos yritämme pysytellä kiinni jyrkkässä kallioseinämässä, tarvitaan melkoisesti energiaa kannattelemaan painoamme maan vetovoimaa vastaan. Ennemmin tai myöhemmin väsymme ja otteemme irtoaa. Jääkaapin oveen tai vastaavaan pintaan painettu pieni kestomagneetti kantaa väsymättä oman painonsa lisäksi jonkin siihen kiinnitetyn esineen. Sen ote pitää loputtomasti magneettisen energian avulla.

Sekä nykytieteen että kokemuksemme mukaan jatkuva toiminta edellyttää aina jotain voimanlähdettä. Miten kestomagneetti voi säilyttää tehonsa tarvitsematta mitään näkyvää voimanlähdettä? Tiede ei osaa selittää tällaista loputonta energiavuota. Niinpä tähän mysteeriin annetaan vastaus, ettei siinä ole mitään mystistä. Koska magneetti ei ole liikkeessä, työn kaavaan pohjautuvat laskut antavat tarvittavan energian määräksi nolla. Fyysikot sivuuttavat kaavassa olevan virheen hyväksyessään tämän tuloksen.

Uumajan yliopistossa työskentelevä, ei-metallisiin magneetteihin perehtynyt venäläinen tutkija Makarova toteaa: "Vain muutama ihminen ymmärtää - tai luulee ymmärtävänsä, miten kestomagneetti toimii. Se ei ole pelkästään yksinkertainen jokapäiväinen asia ... se on kvanttimekaaninen juttu .. insinöörinä yrittän selvittää, mistä magnetismi syntyy."
Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa?

Nykytieteen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti niin tapahtuu. Fysiikan lakien mukaan energian poistuminen jostakin vaatii aina tasapainottavaa energian lisäystä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty ilmapallo laajenee ja lopulta särkyy. Myös tässä prosessissa työ kohdistuu paitsi ympäröivää ilmakehää myös pallon elastista pintaa vastaan sen pyrkiessä tasapainotilaan sisäisen ja ulkoisen paineen välillä. Asiassa ei ole mitään mystistä, koska työhön tarvittava lisäenergia (lämmön muodossa) tulee Auringosta.

Jäätyvään veteen ei kuitenkaan tule mistään lisäenergiaa - itse asiassa tapahtuu päinvastoin: jäätymisen edetessä energiaa kuluu jatkuvasti. Kuinka vesi sitten äkkiä laajenee sellaisella voimalla että putket halkeavat? Tähän mysteeriin ei nykytieteellä ole yksiselitteistä vastausta - vain joitakin epämääräisiä huitaisuja, jotka eivät anna selkeätä selitystä tähän energian tasapainorikkoon.
Kuinka on mahdollista, että raskaat esineet pysyvät pöydällä painumatta sen läpi?

Tähänkään nykytieteellä ei ole kelvollista vastausta. Kyseessä on saman kaltainen mysteeri kuin kestomagneetti. Mikä estää painavampia molekyylejä työntämästä tieltään pöydän kevyempiä molekyylejä ja raskasta esinettä painumasta pöydän läpi? Atomisidosten sanotaan jotenkin pitävän koossa niin magnetismia kuin pöytälevyn rakennettakin, mutta mistä tulee siihen tarvittava jatkuva energia? Ja onko se ehtymätön? Tähän energian häviämättömyyden lakia rikkovaan jokapäiväiseen ilmiöön ei ole ollut selitystä, eikä tällaisista asioista ole edes keskusteltu.
Valo hidastuu kulkiessaan veden tai lasin läpi samalla taipuen, mutta miten se voi taas palautua entiseen nopeuteensa sen jälkeen?

Nykytieteen mukaan sen pitäisikin olla mahdotonta. Mikään kohde luonnossa ei voi itsestään lisätä nopeuttaan, jos se on hidastunut. Luodin nopeus ei palaudu entiselleen sen lävistettyä puun. Kuinka sitten valohiukkanen eli fotoni pystyy sen tekemään läpäistyään lasin tai vesikerroksen?

Jatkuva valonsäde myös lämmittää sitä lasinkohtaa johon se osuu. Tästä seuraa toinen mysteeri: valonsäde itse asiassa menettää energiaa kulkiessaan lasin läpi, mutta kykenee silti lisäämään nopeuttaan sen läpäistyään! Myöskään tätä jokapäiväistä ilmiötä tiede ei osaa selittää.

Asiaan liittyy vielä kolmaskin mysteeri: jos valonsäde pannaan heijastumaan sik-sak liikettä kahden peilin välissä, kuinka monta heijastusta tarvitaan, jotta se menettäisi energiaa ja alkaisi pysyvästi hidastua? Tiedetään, ettei niin tapahdu koskaan, olipa heijastuksia miten monta tahansa. (Tätä periaatetta hyödynnetään aurinkokennoissa). Miten yksittäisen valonsäteen on mahdollista kohdistaa rajattomasti momentti-iskuja peileihin menettämättä tehoaan ja nopeuttaan? Se on nykytieteen mukaan mahdoton vapaaenergia -tapahtuma.
Miksi Einsteinin Erityinen Suhteellisuusteoria on niin eriskummallinen? Onko universumimme todellakin niin outo?

Erityinen suhteellisuusteoria on kokonaan virheellinen. Se sisältää selviä kokeellisesti osoitettuja virheitä, ja niitä voidaan lähemmän tarkastelun myötä löytää jo Einsteinin omista matemaattisista laskelmistakin (engl. lähdesivulla on tästä esimerkki).
Ellei maailmankaikkeus ole sellainen kuin Einstein väitti, miksi sille näyttää olevan niin paljon kokeellista tukea?

Lähemmin tarkasteltuna tuo tuki haihtuu olemattomiin. Einstein oli luova ajattelija ja antoi suuren panoksen tieteelle, mutta on vaarallista antaa hänen maineensa sokaista näkemästä hänen teoriansa sisältämiä selviä loogisia virheitä ja luottaa niiden tueksi esitettyihin kyseenalaisiin väittämiin.

Eräs suosittu esimerkki, jota on käytetty tukemaan erityistä suhteellisuusteoriaa on ns. kaksosparadoksi. Tämän tunnetun väittämän mukaan astronautti, joka matkustaa lähes valon nopeudella, huomaa palatessaan kaksosveljensä olevan paljon itseään vanhempi johtuen erityisen suhteellisuusteorian mukaisesta mystisestä aikadilaatiosta eli hitaammasta ajan kulumisesta suurella nopeudella liikuttaessa. Kuitenkin toisaalta saman teorian mukaan tällainen on mahdotonta. Virhe on siinä, että ajatellaan vain toisen kaksosen olevan liikkeessä, mutta jos kaikki on suhteellista (kuten teoria edellyttää), on aivan sama kumman kaksosen kannalta tilannetta ajatellaan. Kumpikin liikkuu toiseen nähden samalla nopeudella.

Tämä ajatuskoe esiintyy lähes kaikissa erityisen suhteellisuuteorian johdannoissa todisteena teoriaan liittyvistä merkillisyyksistä. Siitä kuitenkin aina sanoudutaan irti jos ja kun se kyseenalaistetaan. Syynä vetäytymiseen on aikadilaation looginen virheellisyys ja kiistämättöminen todisteiden puute. Myöskään yleinen suhteellisuusteoria ei ratkaise tätä ongelmaa.
Hiukkaset eivät koskaan ylitä valon nopeutta. Eikö se osoita, että Einstein oli oikeassa?

Ei, se yksinkertaisesti vain osoittaa sähköisten ja magneettisten kenttien luonteen. Kokeiden sanotaan todistavan oikeaksi suhteellisuusteorian väittämän, että lähellä valon nopeutta ydinhiukkasten massa kasvaa niin suureksi, ettei niiden nopeus voi enää lisääntyä. Kuitenkin ainoa syy, miksi hiukkaset eivät kokeissa voi kiihtyä yli valon nopeuden, on menetelmien ja laitteiden rajoittuneisuudessa. Niinpä tutkijoilla ei myöskään ole käsitystä sähkön ja magnetismin todellisesta luonteesta.
Entä suihkukoneiden atomikellot, jotka näyttävät tukevan aikadilaatio-efektiä?

Kuten jo aiemmin todettiin, se on mahdotonta Einsteinin omankin teorian mukaan. Miksi siis jatkuvasti kuulemme raportteja, joiden mukaan asiasta olisi kokeellista näyttöä? Koska ei ole mitään järkevää syytä odottaa sellaista efektiä, kyseessä täytyy olla joko tutkimuksellinen virhe tai sen aiheuttaja on jokin muu kuin aikadilaatio. Koska kyse on häviävän pienestä aikaerosta ja sähköiset laitteet ovat erittäin herkkiä häiriöille, virhetulokseen on monia mahdollisuuksia. Lisäksi tässä on sama ajatusvirhe kuin kaksosparadoksissa; on ihan sama, ajatteleeko ajan kulkua lentokoneen vai maanpinnan kannalta. Ts. lentokoneessa istuva tarkkailija voisi yhtä hyvin väittää maan pinnalla olevan kellon käyvän hitaammin.
Onko muita kokeita jotka näyttäisivät tukevan erityistä suhteellisuusteoriaa?

On kyllä muitakin teorian tueksi esitettyjä laboratorio- ja ajatuskokeita. Niissä voidaan kuitenkin joko osoittaa selviä loogisia virheitä tai sitten ne ovat lähinnä maallikoille tarkoitettuja yksinkertaistuksia.
Saiko kaikki todella alkunsa 'suuressa pamauksessa' missä universumi oli aluksi kutistunut atomia pienempään tilaan?

Ei todellakaan. Usko 'Big Bangiin' / laajentuvaan avaruuteen on jopa johtanut nykyiset astronomit esittämään jonkinlaisen mystisen antigravitaatiovoiman olemassaoloa selittämään kaikkeuden oletettua kiihtyvää laajenemista. Sellaista voimaa ei kuitenkaan ole kokeellisesti todettu eikä kyetty edes teoreettisesti selittämään. Se olisi lisäksi vastoin yleisesti tunnustettuja fysiikan lakeja. Mistä tämä mystinen ominaisuus ja sen kiihtyvästi avaruutta laajentava vaikutus saisi voimansa?

Alkuräjähdyksen todisteena esitetään tavallisesti myös etäisten galaksien valossa havaittavaa punasiirtymää. Oletetaan, että kyseessä on samanlainen Doppler -ilmiö kuin etääntyvän ääniaallon tapauksessa. Ääni on kuitenkin täysin eri asia kuin valo. Ääniaallot eivät ole puhdasta 'äänienergiaa' vaan ilmakehään syntyneitä paineaaltoja ja molekyylien liikettä. Valoa sen sijaan pidetään hyvin merkillisenä puhtaan energian muotona, johon liittyy kvanttimekaanisia mysteerejä ja paradokseja.

Ei siis ole mitään tieteellistä perustetta olettaa punasiirtymän olevan Doppler -ilmiöön rinnastettava ilmiö. Toisaalta tietään, että punasiirtymää tapahtuu helposti valon kulkiessa kaasujen tai muovien läpi. Tämä ns. Compton -efekti ei kuitenkaan riipu mitenkään valolähteen liikenopeudesta. Ja kuten astronomit tietävät, etäinen tähtivalo ohittaa matkallaan erilaisia kaasuja, plasmoja ja kenttiä ennen teleskooppeihimme saapumistaan. Mitä kauempaa valo tulee, sitä useampia häiriökenttiä se joutuu läpäisemään. Onko siten mikään ihme, jos kauempaa tulevan valon punasiirtymä on suurempi kuin läheltä tulevan?
Eikö nykytiede silti kaikesta huolimatta toimi hienosti?

Ei toimi! Kuten edellä on todettu, tieteellä ei ole yhtenäistä selitystä gravitaatioon; on vain joukko erilaisia selityksiä mahdottomine johtopäätöksineen jotka kumoavat kaiken mitä tiedämme aineesta ja energiasta, ovat vastoin fysiikan peruslakeja tai eivät kestä vakavaa kriittistä tarkastelua. 'Pimeä aine' ja 'pimeä energia' ovat siitä hyviä esimerkkejä. Tieteessä ei siis ole kyse mistään pikkuvirheistä!
Kvanttimekaniikkaa on sanottu yhdeksi tarkimmista ja hienoimmista teorioista tieteessä. Pitääkö se paikkansa?

Johtuen nykyisestä ymmärryksen puutteesta, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin tutkia teorioita ja parannella niitä. Epäilemättä atomimaailmassa (ja energiana tunnetussa ilmiössä) on jotain hyvin erilaista kuin nykyään tiedämme, eikä ole ihme etteivät tutkimusresurssit tahdo riittää kaikkeen. Ongelman ydin on kuitenkin väärä käsitys todellisuudesta. Paljon työtä on tehty kvanttimekaniikan kokeelliseksi vahvistamiseksi. Tulokseksi on saatu kaikenlaisia odottamattomia ja kummallisia väittämiä maailmasta, joka meistä itsestämme näyttää yksinkertaiselta ja järkevältä.

"Einstein oli ensimmäisiä, jotka oivalsivat, että kvanttimekaniikkakin on epätäydellinen. Se ei kerro mitään syitä yksittäisille fysikaalisille tapahtumille, ei tarjoa keinoja ymmärtää kohteiden sisäisiä ominaisuuksia eikä sillä ole pakottavia käsitteellisiä perustuksia." (Scientific American, 2004)
Onko valo todella sekä aaltoja että hiukkasia (fotoneja)?

Valon olemuksesta on keskusteltu kiivaasti vuosisatoja. Tutkimusmenetelmien puutteista johtuva mystinen käsitys sen aalto-hiukkas -luonteesta on johtanut mm. päättelemään, että etäisen tähden valo voidaan ymmärtää joko aaltoina tai hiukkasina ja sitten laskea vuosimiljardeja taaksepäin ajassa ja avaruudessa ja määritellä tilanne joka vallitsi valon lähtiessä liikkeelle. Usko tällaiseen mahdottomaan aikamatkaan osoittaa tieteen sokeaa uskoa siihen, että kvanttimekaaninen teoria kuvaa todellista fysikaalista luontoa. Valo ei ole mystinen aalto-hiukkas -olemus vaan jotain paljon yksikertaisempaa.
Mutta eikö tunnettu kaksoisrako-koe osoita, että valolla voi olla sekä aalto- että hiukkasluonne?

Ei, päinvastoin. Tätä virheellistä käsitystä on toistettu jo sukupolvien ajan sitä tarkemmin ajattelematta. Näissä kokeissa ilmenevää aaltomaista interferenssikuviota verrataan aina vesiaaltoihin. Mutta veden aallot eivät ole 'puhdasta' vesienergiaa samalla tavoin kuin valo on valoenergiaa. Vesiaallot ovat aallon muotoon järjestyneitä lukemattomien vesimolekyylien muodostamia kasautumia.

Miksi tätä analogiaa sitten käytetään? Yksinkertaisesti siitä syystä, että opettajamme toistavat mitä heille on kerrottu ja ovat lukkiintuneet näihin erheellisiin käsityksiin. Itse asiassa kaksoisrakokoe on selvä todiste vuorovaikutuksesta joka tapahtuu lukemattomien osasten muodostamien koosteiden välillä, kuten vesiaaltojenkin kohdalla.

Mitä valon 'osaset' tai hiukkaset sitten ovat? Ne eivät ole kvanttiteorian fotoneja vaan jotain paljon yksinkertaisempaa, mikä nousee saman sub-atomisen periaatteen pohjalta kuin koko teoriamme (The Final Theory). Tämä uusi näkökulma ratkaisee mysteerin, miksi interferenssikuvio ilmaantuu silloinkin kun fotoneja ammutaan yksi kerrallaan kahdesta eri raosta. Ratkaisu on selkeä ja yksinkertainen, ilman kvanttimystiikkaa.
Mistä sitten tulee Einsteinen kuuluisa yhtälö E = mc2 , ja kuinka se mahdollistaa atomipommin ja aineen muuttumisen energiaksi?

Tämä yhtälö on laajalti väärin ymmärretty ja väärin tulkittu. Sen on usein sanottu kuvaavan kirjaimellisesti sitä, miten aine muuttuu energiaksi atomipommin räjähtäessä. Tätä prosessia ei kuitenkaan vieläkään täysin ymmärretä, eikä Einsteinin yhtälö kuvaa sitä todellisesti.

Einsteinin yhtälö on lähes identtinen klassisen kineettisen energian yhtälön, K.E. = ½mv2 , kanssa. Jos kappale liikkuisi valon nopeudella, sen kineettisen energian yhtälö voisi olla: E = ½mc2. Se on tarkalleen Einsteinin yhtälö, vain jaettuna kahdella. Miksi nämä yhtälöt ovat niin samanlaisia ja mitä tämä todella kertoo valon luonteesta, energiasta tai atomipommista? Einsteinin yhtälön voi pienin muutoksiin johtaa myös valomomenttia kuvaavasta yhtälöstä,
p = E/c , jossa p = valomomentti, E = valon energiasisältö ja c = valon nopeus.

* p = E/c
* p = mc
* E/c = mc
* E = mc2

Tieteen mukaan protonit ovat positiivisesti varautuneita ja tiukasti ytimeen pakkautuneita. Koska samanlaisten varausten pitäisi hylkiä toisiaan, mikä oikein pitää protonit paikoillaan?

Tähänkään mysteeriin tieteellä ei ole todellista vastausta. Vuosikymmeniä tutkijat vain pudistelivat päitään, kunnes päättivät, että kyseessä täytyy olla jokin mystinen vetovoima, joka ilmenee protonien ollessa lähellä toisiaan. Tälle voimalle annettiin nimeksi vahva ydinvoima, ja nykyään sitä pidetään yhtenä perusvoimista. Lähemmin tarkasteltuna tässä käsityksessä on pahoja virheitä.

Ensiksikin, mistä tulee se sähköinen voima, joka ehtymättömällä teholla saa positiivisesti varautuneet hiukkaset työntymään poispäin toisistaan. Ja miten on mahdollista, ettei tuo mystinen voima lainkaan kulu eikä heikkene? Franklin keksi sähkövarausteorian selittääkseen, miksi sähköiset kohteet tarttuvat toisiinsa, mutta sivuutti sen tosiasian, että se rikkoo perustavimpia fysiikan lakeja.

Kappaleiden ei pitäisi kyetä loputtomasti vetämään tai työntämään toisiaan, etenkään ilman havaittavaa voimanlähdettä. Tämä on ensimmäinen ongelma ytimen protonien suhteen (sama koskee myös negatiivisesti varautuneita elektroneja). Toinen ongelma liittyy vahvaan ydinvoimaan: mikä saa sen tulemaan esiin protonien ollessa lähellä toisiaan ja voittamaan niiden välisen työntövoiman? On näin ollen kaksi tieteellisesti selittämätöntä, atomit koossa pitävää voimaa, jotka kumpikin vaikuttavat loputtomalla teholla ja ilman tunnettua energialähdettä.
Merkitseekö tämä sitä, että koko atomiteoriamme on väärä, niin vanha 'aurinkokunta-' kuin nykyinen kvanttimekaaninenkin malli?

Kyllä, sitä se merkitsee. Tieteellisesti mahdottomat teoriat, jotka rikkovat sekä tervettä järkeä että perustavia fysiikan lakeja ovat huonoa tiedettä. Tietenkään ei ole mitään vikaa siinä, että kehitellään hyödyllisiä työmalleja tutkimuksen avuksi, mutta on virhe pitää niitä todellisena tietona ja ymmärryksenä.

Yhteensä siis atomien sanotaan käyttävän loputtomasti sisäistä vahvaa ydinvoima-energiaa, loputtomasti sisäistä sähkömagneettista energiaa, loputtomasti ulkoista sähkömagneettista energiaa (atomien välisissä sidoksissa), loputtomasti ulkoista gravitaatioenergiaa ja loputtomasti ulkoista magneettista energiaa - kaikki ilman tunnettua energialähdettä. Tällainen on tieteen nykytila.
Jos tämä (The Final Theory) on lopullinen teoria, eikö sen pitäisi kertoa jotain myös ajasta?

Kyllä pitäisi ja sen se myös tekee. Nykyinen käsitys ajasta on enemmän science-fictionia kuin tiedettä. Se perustuu Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan, jonka mukaan aika riippuu nopeudesta. Siitä seuraisi, että fysiikan ja kemian lait olisivat erilaisia eri kuilla ja planeetoilla. Myös matkustaminen ajassa olisi periaatteessa mahdollista. Kaikenlaisia mielikuvituksellisia uskomuksia esiintyy nykytieteessä.

Aika on itse asiassa helposti ymmärrettävä, eikä siihen liity oletettuja kummallisuuksia. Vaikka esim. tavallisesti ajattelemme, että aika on se ominaisuus joka 'kuljettaa' maailman tapahtumia mukanaan, kuitenkin vain energia liikuttaa kaikkea. Jos otat pariston pois kellosta, se pysähtyy ajasta riippumatta.

Mutta mitä energia on ja mikä on sen suhde aikaan? Fysiikan lakien mukaan energia voi muuttaa muotoaan mutta ei voi koskaan hävitä, mikä tarkoittaa, että se säilyy aina toimivana ja on väsymättömänä käytettävissä. Entä mikä on tämän väsymättömän ja loputtoman energian lähde? Nykyinen ymmärrys siitä vaihtelee suuresti aina mystisistä tarinoista alkaen.

Voimme kuitenkin tietää energian olemuksesta hieman enemmän, jos pysähdymme miettimään asiaa. Kaikki energian muodot on esitetty helposti ymmärrettävin fysikaalisin termein, uudesta näkökulmasta kirjassa The Final Theory. Se antaa vahvan uuden ymmärryksen sekä ajasta että energiasta, jotka nykytieteessä ovat suuria mysteerejä.
Jos perustavin tieteemme on näin täynnä aukkoja, miksi tiedemiehet hyväksyvät sen ja muokkaavat edelleen riesakseen näitä kummallisia teorioita?

Mitä muuta he voivat tehdä? Epäilemättä heitä ilahduttaisi korjata kaikki virheelliset näkemykset, jos heillä olisi riittävä ymmärrys näistä asioista, mutta heillä ei ole. Tieteen auktoriteetit ovat lisäksi haluttomia myöntämään, että kaikki mitä he tietävät on vain sitä mitä heille on kerrottu. Näin ollen tutkijoilta puuttuu oikea tieto eikä heillä ole paljon vaihtoehtoja."

http://www.netikka.net/mpeltonen/kaikenteoria.htm

Näihin päiviin asti ovat väittäneet, ja minullekin uskotelleet, että se suhteellisuusteoria on kaiken selittävä juttu, ja pätevä, ja nyt vasta sain todisteita omille epäilyksilleni.

Mikä hitto tässä maailmassa on vikana, että jotkut asiaa tietämättömät ovat saaneet niin paljon palstatilaa, että ovat harhauttaneet joka tyypin luulemaan, että se Ainstain oli joku ihme tyyppi, joka ratkaisi kaiken, ja se olikin loppujen lopuksi yhtä tyhmä, kuin joku "kassialma".

Mutta oli aikamoinen helpotus huokaista, kun en oo sitä suhteellisuusteoriaa ottanut uskoaksenikaan, koska käsitän luonnon ja fysiikan olevan jatkuvasti muuttuvassa suhteessa, ja "kiehuvan" keskenään eri elementtiensä sekamelskassa, jossa tapahtuu erikoisia ilmiöitä.

Ja tuo gravitaatio.- Nytkin ihmiset on opetettu luulemaan, että se on jotain "pimeää" energiaa.-Entäpä jos se onkin KIRKASTA energiaa, eikä pimeää.

aloittelijalle! kirjoitti:

http://www.thefinaltheory.com/scienceflaws.html

"Ymmärrämmekö todella gravitaation, valon, magnetismin, sähkön tai aliatomisten hiukkasten perimmäistä luonnetta? Muutama vuosi sitten julkaistu kirja The Final Theory väittää antavansa lopullisen selityksen kaikkiin näihin ongelmiin. Kirjaa esittelevällä nettisivulla tuodaan esiin monia nykyisiin teorioihin liittyviä ongelmia ja selviä loogisia virheitä.


Mitä on gravitaatio?

Nykytieteestä ei löydy vastausta tähän kysymykseen. Newtonin mukaan gravitaatio- eli vetovoiman täytyi jollakin tavoin sisältyä kappaleisiin itseensä, koska ne näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Hänellä ei kuitenkaan ollut tieteellistä selitystä tälle vetovoimalle eikä hänen teoriansa pohjalta löytynyt selitystä monille muillekaan ilmiöille.

Einstein oli tyytymätön tähän tilanteeseen ja kehitti oman yleisen suhteellisuusteoriansa, jossa hän lisäsi neljänneksi ulottuvuudeksi ajan. Mutta tällöinkin jäi vielä useita kysymyksiä avoimiksi, eikä yksin sen pohjalta voida selittää kunnolla edes tähtien ja galaksien liikkeitä. Tämä on johtanut olettamaan eksoottisen pimeän aineen olemassaoloa sen sijaan että olisi asetettu yleinen suhteellisuusteoria kyseenalaiseksi ja tarkempien testien kohteeksi. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että tällä hetkellä on olemassa puoli tusinaa ajateltavissa olevaa erilaista teoriaa gravitaatiosta, ei ole ihme että herää kysymys: "Mitä gravitaatio on?"

Fyysikko Michael Martin Nieton (Los Alamos National Laboratory, New Mexico) mielestä tämä paljastaa, että nykyisessä gravitaatiota koskevassa ymmärryksessä jotain täytyy olla pielessä. "Emme tiedä siitä mitään", hän toteaa. "Kaikki siihen liittyvä on mystistä."
Mutta emmekö tiedä jo kaiken mustien aukkojen gravitaatiosta ja miten valokaan ei pääse niistä ulos?

Emme. Tämä usein toistettu virhekäsitys perustuu selvään erehdykseen. Mustia aukkoja sanotaan syntyvän, kun tähden ydinenergia kasvaa ja se luhistuu kokoon. Mutta vain 'terveet', toimivat tähdet säteilevät valoa, eikä välttämättä ole muita syitä säteilyn loppumiseen kuin tähtien loppuun palaminen. Virheellinen käsitys johtuu tarpeesta dramatisoida asioita ja siitä, ettei gravitaation todellista olemusta ymmärretä.
Kuinka tutkijat voivat olla niin luottavaisia gravitaatioon nähden ja vieläpä väittää selittäneensä sen?

Tämä on tieteemme perusristiriitoja. Tieteellisten laitosten toimintatapaan kuuluu opettaa vallitsevien uskomusten mukaisesti ja pitäytyä vain niihin. Usein se merkitsee sellaisten teorioiden oikeuttamista tai puolustamista, jotka eivät tarkemmin tutkittuina ole puolustettavissa. Siitä pari esimerkkiä:

1) Gravitationaalinen ikiliikkuja:
Kuten kaikki tiedämme, ikiliikkujat ovat mahdottomia. Mikään laite (tai luonnonilmiö) ei voi kuluttaa energiaa ilman voimanlähdettä eikä niin ollen toimia ilman sitä. Silti gravitaatioon perustuvaa ikiliikkujaa pidetään periaatteessa mahdollisena. Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään.

2) Mekaanisen työn kaava
Jos gravitaation kanssa näyttää tulevan ongelmia, meille kerrotaan että ei hätää, koska gravitaatio ei missään koko universumissa tee työtä. Nykykäsityksen mukaan kaikki gravitaatiovetoinen dynamiikka toimii ilman, että siihen tarvittaisiin työtä, joten se ei tarvitse energialähdettäkään. Gravitaation sanotaan sitovan planeetat vahvasti radoilleen, ja pysyvän siellä ilman, että siihen tarvitaan energiaa. Miksi työn matemaattinen määrittely näyttää ratkaisevan tämän syvän fysikaalisen ongelman?

Fysiikassa työ on määritelty kaavalla: voima kertaa matka, siten että jos voima vaikuttaa kappaleeseen tietyssä suunnassa ja kappaletta siirretään toiseen suuntaan, ainoastaan voiman komponentti suorittaa siirtymän suunnassa työtä. Samalla kun kaava osoittaa kappaleen nopeuden tai suunnan muuttamiseen tarvittavan energiaa, se antaa tulokseksi nollaenergian, ellei käytettävissä oleva voima pysty siirtämään kohdetta (jos se on esim. seinää vasten tai kun gravitaatio vetää puoleensa maan pinnalla olevaa kappaletta).

Tietenkään tällainen laskentatulos ei merkitse, etteikö energiaa tässäkin tapauksessa tarvittaisi, mutta se osoittaa että työn laskemiseen käytetty kaava on puutteellinen ja laadittu rajoittuneen energianäkemyksen pohjalta. Tästä johtuen se ei laskelmissa aina anna todellisuutta vastaavia tuloksia. Niinpä voidaan esim. sanoa, ettei Kuun kiertoliikkeeseen tarvita lainkaan energiaa; Maapallon vetovoima sitoo irti pyrkivän Kuun radalleen, mutta ilman että siihen kuluisi energiaa!
Miten 'jääkaappimagneetti' voi toimia loputtomasti gravitaatiota vastaan ilman energialisäystä?

Nykyfysiikan mukaan tällaisen kestomagneetin pitäisi olla mahdoton. Jos yritämme pysytellä kiinni jyrkkässä kallioseinämässä, tarvitaan melkoisesti energiaa kannattelemaan painoamme maan vetovoimaa vastaan. Ennemmin tai myöhemmin väsymme ja otteemme irtoaa. Jääkaapin oveen tai vastaavaan pintaan painettu pieni kestomagneetti kantaa väsymättä oman painonsa lisäksi jonkin siihen kiinnitetyn esineen. Sen ote pitää loputtomasti magneettisen energian avulla.

Sekä nykytieteen että kokemuksemme mukaan jatkuva toiminta edellyttää aina jotain voimanlähdettä. Miten kestomagneetti voi säilyttää tehonsa tarvitsematta mitään näkyvää voimanlähdettä? Tiede ei osaa selittää tällaista loputonta energiavuota. Niinpä tähän mysteeriin annetaan vastaus, ettei siinä ole mitään mystistä. Koska magneetti ei ole liikkeessä, työn kaavaan pohjautuvat laskut antavat tarvittavan energian määräksi nolla. Fyysikot sivuuttavat kaavassa olevan virheen hyväksyessään tämän tuloksen.

Uumajan yliopistossa työskentelevä, ei-metallisiin magneetteihin perehtynyt venäläinen tutkija Makarova toteaa: "Vain muutama ihminen ymmärtää - tai luulee ymmärtävänsä, miten kestomagneetti toimii. Se ei ole pelkästään yksinkertainen jokapäiväinen asia ... se on kvanttimekaaninen juttu .. insinöörinä yrittän selvittää, mistä magnetismi syntyy."
Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa?

Nykytieteen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti niin tapahtuu. Fysiikan lakien mukaan energian poistuminen jostakin vaatii aina tasapainottavaa energian lisäystä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty ilmapallo laajenee ja lopulta särkyy. Myös tässä prosessissa työ kohdistuu paitsi ympäröivää ilmakehää myös pallon elastista pintaa vastaan sen pyrkiessä tasapainotilaan sisäisen ja ulkoisen paineen välillä. Asiassa ei ole mitään mystistä, koska työhön tarvittava lisäenergia (lämmön muodossa) tulee Auringosta.

Jäätyvään veteen ei kuitenkaan tule mistään lisäenergiaa - itse asiassa tapahtuu päinvastoin: jäätymisen edetessä energiaa kuluu jatkuvasti. Kuinka vesi sitten äkkiä laajenee sellaisella voimalla että putket halkeavat? Tähän mysteeriin ei nykytieteellä ole yksiselitteistä vastausta - vain joitakin epämääräisiä huitaisuja, jotka eivät anna selkeätä selitystä tähän energian tasapainorikkoon.
Kuinka on mahdollista, että raskaat esineet pysyvät pöydällä painumatta sen läpi?

Tähänkään nykytieteellä ei ole kelvollista vastausta. Kyseessä on saman kaltainen mysteeri kuin kestomagneetti. Mikä estää painavampia molekyylejä työntämästä tieltään pöydän kevyempiä molekyylejä ja raskasta esinettä painumasta pöydän läpi? Atomisidosten sanotaan jotenkin pitävän koossa niin magnetismia kuin pöytälevyn rakennettakin, mutta mistä tulee siihen tarvittava jatkuva energia? Ja onko se ehtymätön? Tähän energian häviämättömyyden lakia rikkovaan jokapäiväiseen ilmiöön ei ole ollut selitystä, eikä tällaisista asioista ole edes keskusteltu.
Valo hidastuu kulkiessaan veden tai lasin läpi samalla taipuen, mutta miten se voi taas palautua entiseen nopeuteensa sen jälkeen?

Nykytieteen mukaan sen pitäisikin olla mahdotonta. Mikään kohde luonnossa ei voi itsestään lisätä nopeuttaan, jos se on hidastunut. Luodin nopeus ei palaudu entiselleen sen lävistettyä puun. Kuinka sitten valohiukkanen eli fotoni pystyy sen tekemään läpäistyään lasin tai vesikerroksen?

Jatkuva valonsäde myös lämmittää sitä lasinkohtaa johon se osuu. Tästä seuraa toinen mysteeri: valonsäde itse asiassa menettää energiaa kulkiessaan lasin läpi, mutta kykenee silti lisäämään nopeuttaan sen läpäistyään! Myöskään tätä jokapäiväistä ilmiötä tiede ei osaa selittää.

Asiaan liittyy vielä kolmaskin mysteeri: jos valonsäde pannaan heijastumaan sik-sak liikettä kahden peilin välissä, kuinka monta heijastusta tarvitaan, jotta se menettäisi energiaa ja alkaisi pysyvästi hidastua? Tiedetään, ettei niin tapahdu koskaan, olipa heijastuksia miten monta tahansa. (Tätä periaatetta hyödynnetään aurinkokennoissa). Miten yksittäisen valonsäteen on mahdollista kohdistaa rajattomasti momentti-iskuja peileihin menettämättä tehoaan ja nopeuttaan? Se on nykytieteen mukaan mahdoton vapaaenergia -tapahtuma.
Miksi Einsteinin Erityinen Suhteellisuusteoria on niin eriskummallinen? Onko universumimme todellakin niin outo?

Erityinen suhteellisuusteoria on kokonaan virheellinen. Se sisältää selviä kokeellisesti osoitettuja virheitä, ja niitä voidaan lähemmän tarkastelun myötä löytää jo Einsteinin omista matemaattisista laskelmistakin (engl. lähdesivulla on tästä esimerkki).
Ellei maailmankaikkeus ole sellainen kuin Einstein väitti, miksi sille näyttää olevan niin paljon kokeellista tukea?

Lähemmin tarkasteltuna tuo tuki haihtuu olemattomiin. Einstein oli luova ajattelija ja antoi suuren panoksen tieteelle, mutta on vaarallista antaa hänen maineensa sokaista näkemästä hänen teoriansa sisältämiä selviä loogisia virheitä ja luottaa niiden tueksi esitettyihin kyseenalaisiin väittämiin.

Eräs suosittu esimerkki, jota on käytetty tukemaan erityistä suhteellisuusteoriaa on ns. kaksosparadoksi. Tämän tunnetun väittämän mukaan astronautti, joka matkustaa lähes valon nopeudella, huomaa palatessaan kaksosveljensä olevan paljon itseään vanhempi johtuen erityisen suhteellisuusteorian mukaisesta mystisestä aikadilaatiosta eli hitaammasta ajan kulumisesta suurella nopeudella liikuttaessa. Kuitenkin toisaalta saman teorian mukaan tällainen on mahdotonta. Virhe on siinä, että ajatellaan vain toisen kaksosen olevan liikkeessä, mutta jos kaikki on suhteellista (kuten teoria edellyttää), on aivan sama kumman kaksosen kannalta tilannetta ajatellaan. Kumpikin liikkuu toiseen nähden samalla nopeudella.

Tämä ajatuskoe esiintyy lähes kaikissa erityisen suhteellisuuteorian johdannoissa todisteena teoriaan liittyvistä merkillisyyksistä. Siitä kuitenkin aina sanoudutaan irti jos ja kun se kyseenalaistetaan. Syynä vetäytymiseen on aikadilaation looginen virheellisyys ja kiistämättöminen todisteiden puute. Myöskään yleinen suhteellisuusteoria ei ratkaise tätä ongelmaa.
Hiukkaset eivät koskaan ylitä valon nopeutta. Eikö se osoita, että Einstein oli oikeassa?

Ei, se yksinkertaisesti vain osoittaa sähköisten ja magneettisten kenttien luonteen. Kokeiden sanotaan todistavan oikeaksi suhteellisuusteorian väittämän, että lähellä valon nopeutta ydinhiukkasten massa kasvaa niin suureksi, ettei niiden nopeus voi enää lisääntyä. Kuitenkin ainoa syy, miksi hiukkaset eivät kokeissa voi kiihtyä yli valon nopeuden, on menetelmien ja laitteiden rajoittuneisuudessa. Niinpä tutkijoilla ei myöskään ole käsitystä sähkön ja magnetismin todellisesta luonteesta.
Entä suihkukoneiden atomikellot, jotka näyttävät tukevan aikadilaatio-efektiä?

Kuten jo aiemmin todettiin, se on mahdotonta Einsteinin omankin teorian mukaan. Miksi siis jatkuvasti kuulemme raportteja, joiden mukaan asiasta olisi kokeellista näyttöä? Koska ei ole mitään järkevää syytä odottaa sellaista efektiä, kyseessä täytyy olla joko tutkimuksellinen virhe tai sen aiheuttaja on jokin muu kuin aikadilaatio. Koska kyse on häviävän pienestä aikaerosta ja sähköiset laitteet ovat erittäin herkkiä häiriöille, virhetulokseen on monia mahdollisuuksia. Lisäksi tässä on sama ajatusvirhe kuin kaksosparadoksissa; on ihan sama, ajatteleeko ajan kulkua lentokoneen vai maanpinnan kannalta. Ts. lentokoneessa istuva tarkkailija voisi yhtä hyvin väittää maan pinnalla olevan kellon käyvän hitaammin.
Onko muita kokeita jotka näyttäisivät tukevan erityistä suhteellisuusteoriaa?

On kyllä muitakin teorian tueksi esitettyjä laboratorio- ja ajatuskokeita. Niissä voidaan kuitenkin joko osoittaa selviä loogisia virheitä tai sitten ne ovat lähinnä maallikoille tarkoitettuja yksinkertaistuksia.
Saiko kaikki todella alkunsa 'suuressa pamauksessa' missä universumi oli aluksi kutistunut atomia pienempään tilaan?

Ei todellakaan. Usko 'Big Bangiin' / laajentuvaan avaruuteen on jopa johtanut nykyiset astronomit esittämään jonkinlaisen mystisen antigravitaatiovoiman olemassaoloa selittämään kaikkeuden oletettua kiihtyvää laajenemista. Sellaista voimaa ei kuitenkaan ole kokeellisesti todettu eikä kyetty edes teoreettisesti selittämään. Se olisi lisäksi vastoin yleisesti tunnustettuja fysiikan lakeja. Mistä tämä mystinen ominaisuus ja sen kiihtyvästi avaruutta laajentava vaikutus saisi voimansa?

Alkuräjähdyksen todisteena esitetään tavallisesti myös etäisten galaksien valossa havaittavaa punasiirtymää. Oletetaan, että kyseessä on samanlainen Doppler -ilmiö kuin etääntyvän ääniaallon tapauksessa. Ääni on kuitenkin täysin eri asia kuin valo. Ääniaallot eivät ole puhdasta 'äänienergiaa' vaan ilmakehään syntyneitä paineaaltoja ja molekyylien liikettä. Valoa sen sijaan pidetään hyvin merkillisenä puhtaan energian muotona, johon liittyy kvanttimekaanisia mysteerejä ja paradokseja.

Ei siis ole mitään tieteellistä perustetta olettaa punasiirtymän olevan Doppler -ilmiöön rinnastettava ilmiö. Toisaalta tietään, että punasiirtymää tapahtuu helposti valon kulkiessa kaasujen tai muovien läpi. Tämä ns. Compton -efekti ei kuitenkaan riipu mitenkään valolähteen liikenopeudesta. Ja kuten astronomit tietävät, etäinen tähtivalo ohittaa matkallaan erilaisia kaasuja, plasmoja ja kenttiä ennen teleskooppeihimme saapumistaan. Mitä kauempaa valo tulee, sitä useampia häiriökenttiä se joutuu läpäisemään. Onko siten mikään ihme, jos kauempaa tulevan valon punasiirtymä on suurempi kuin läheltä tulevan?
Eikö nykytiede silti kaikesta huolimatta toimi hienosti?

Ei toimi! Kuten edellä on todettu, tieteellä ei ole yhtenäistä selitystä gravitaatioon; on vain joukko erilaisia selityksiä mahdottomine johtopäätöksineen jotka kumoavat kaiken mitä tiedämme aineesta ja energiasta, ovat vastoin fysiikan peruslakeja tai eivät kestä vakavaa kriittistä tarkastelua. 'Pimeä aine' ja 'pimeä energia' ovat siitä hyviä esimerkkejä. Tieteessä ei siis ole kyse mistään pikkuvirheistä!
Kvanttimekaniikkaa on sanottu yhdeksi tarkimmista ja hienoimmista teorioista tieteessä. Pitääkö se paikkansa?

Johtuen nykyisestä ymmärryksen puutteesta, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin tutkia teorioita ja parannella niitä. Epäilemättä atomimaailmassa (ja energiana tunnetussa ilmiössä) on jotain hyvin erilaista kuin nykyään tiedämme, eikä ole ihme etteivät tutkimusresurssit tahdo riittää kaikkeen. Ongelman ydin on kuitenkin väärä käsitys todellisuudesta. Paljon työtä on tehty kvanttimekaniikan kokeelliseksi vahvistamiseksi. Tulokseksi on saatu kaikenlaisia odottamattomia ja kummallisia väittämiä maailmasta, joka meistä itsestämme näyttää yksinkertaiselta ja järkevältä.

"Einstein oli ensimmäisiä, jotka oivalsivat, että kvanttimekaniikkakin on epätäydellinen. Se ei kerro mitään syitä yksittäisille fysikaalisille tapahtumille, ei tarjoa keinoja ymmärtää kohteiden sisäisiä ominaisuuksia eikä sillä ole pakottavia käsitteellisiä perustuksia." (Scientific American, 2004)
Onko valo todella sekä aaltoja että hiukkasia (fotoneja)?

Valon olemuksesta on keskusteltu kiivaasti vuosisatoja. Tutkimusmenetelmien puutteista johtuva mystinen käsitys sen aalto-hiukkas -luonteesta on johtanut mm. päättelemään, että etäisen tähden valo voidaan ymmärtää joko aaltoina tai hiukkasina ja sitten laskea vuosimiljardeja taaksepäin ajassa ja avaruudessa ja määritellä tilanne joka vallitsi valon lähtiessä liikkeelle. Usko tällaiseen mahdottomaan aikamatkaan osoittaa tieteen sokeaa uskoa siihen, että kvanttimekaaninen teoria kuvaa todellista fysikaalista luontoa. Valo ei ole mystinen aalto-hiukkas -olemus vaan jotain paljon yksikertaisempaa.
Mutta eikö tunnettu kaksoisrako-koe osoita, että valolla voi olla sekä aalto- että hiukkasluonne?

Ei, päinvastoin. Tätä virheellistä käsitystä on toistettu jo sukupolvien ajan sitä tarkemmin ajattelematta. Näissä kokeissa ilmenevää aaltomaista interferenssikuviota verrataan aina vesiaaltoihin. Mutta veden aallot eivät ole 'puhdasta' vesienergiaa samalla tavoin kuin valo on valoenergiaa. Vesiaallot ovat aallon muotoon järjestyneitä lukemattomien vesimolekyylien muodostamia kasautumia.

Miksi tätä analogiaa sitten käytetään? Yksinkertaisesti siitä syystä, että opettajamme toistavat mitä heille on kerrottu ja ovat lukkiintuneet näihin erheellisiin käsityksiin. Itse asiassa kaksoisrakokoe on selvä todiste vuorovaikutuksesta joka tapahtuu lukemattomien osasten muodostamien koosteiden välillä, kuten vesiaaltojenkin kohdalla.

Mitä valon 'osaset' tai hiukkaset sitten ovat? Ne eivät ole kvanttiteorian fotoneja vaan jotain paljon yksinkertaisempaa, mikä nousee saman sub-atomisen periaatteen pohjalta kuin koko teoriamme (The Final Theory). Tämä uusi näkökulma ratkaisee mysteerin, miksi interferenssikuvio ilmaantuu silloinkin kun fotoneja ammutaan yksi kerrallaan kahdesta eri raosta. Ratkaisu on selkeä ja yksinkertainen, ilman kvanttimystiikkaa.
Mistä sitten tulee Einsteinen kuuluisa yhtälö E = mc2 , ja kuinka se mahdollistaa atomipommin ja aineen muuttumisen energiaksi?

Tämä yhtälö on laajalti väärin ymmärretty ja väärin tulkittu. Sen on usein sanottu kuvaavan kirjaimellisesti sitä, miten aine muuttuu energiaksi atomipommin räjähtäessä. Tätä prosessia ei kuitenkaan vieläkään täysin ymmärretä, eikä Einsteinin yhtälö kuvaa sitä todellisesti.

Einsteinin yhtälö on lähes identtinen klassisen kineettisen energian yhtälön, K.E. = ½mv2 , kanssa. Jos kappale liikkuisi valon nopeudella, sen kineettisen energian yhtälö voisi olla: E = ½mc2. Se on tarkalleen Einsteinin yhtälö, vain jaettuna kahdella. Miksi nämä yhtälöt ovat niin samanlaisia ja mitä tämä todella kertoo valon luonteesta, energiasta tai atomipommista? Einsteinin yhtälön voi pienin muutoksiin johtaa myös valomomenttia kuvaavasta yhtälöstä,
p = E/c , jossa p = valomomentti, E = valon energiasisältö ja c = valon nopeus.

* p = E/c
* p = mc
* E/c = mc
* E = mc2

Tieteen mukaan protonit ovat positiivisesti varautuneita ja tiukasti ytimeen pakkautuneita. Koska samanlaisten varausten pitäisi hylkiä toisiaan, mikä oikein pitää protonit paikoillaan?

Tähänkään mysteeriin tieteellä ei ole todellista vastausta. Vuosikymmeniä tutkijat vain pudistelivat päitään, kunnes päättivät, että kyseessä täytyy olla jokin mystinen vetovoima, joka ilmenee protonien ollessa lähellä toisiaan. Tälle voimalle annettiin nimeksi vahva ydinvoima, ja nykyään sitä pidetään yhtenä perusvoimista. Lähemmin tarkasteltuna tässä käsityksessä on pahoja virheitä.

Ensiksikin, mistä tulee se sähköinen voima, joka ehtymättömällä teholla saa positiivisesti varautuneet hiukkaset työntymään poispäin toisistaan. Ja miten on mahdollista, ettei tuo mystinen voima lainkaan kulu eikä heikkene? Franklin keksi sähkövarausteorian selittääkseen, miksi sähköiset kohteet tarttuvat toisiinsa, mutta sivuutti sen tosiasian, että se rikkoo perustavimpia fysiikan lakeja.

Kappaleiden ei pitäisi kyetä loputtomasti vetämään tai työntämään toisiaan, etenkään ilman havaittavaa voimanlähdettä. Tämä on ensimmäinen ongelma ytimen protonien suhteen (sama koskee myös negatiivisesti varautuneita elektroneja). Toinen ongelma liittyy vahvaan ydinvoimaan: mikä saa sen tulemaan esiin protonien ollessa lähellä toisiaan ja voittamaan niiden välisen työntövoiman? On näin ollen kaksi tieteellisesti selittämätöntä, atomit koossa pitävää voimaa, jotka kumpikin vaikuttavat loputtomalla teholla ja ilman tunnettua energialähdettä.
Merkitseekö tämä sitä, että koko atomiteoriamme on väärä, niin vanha 'aurinkokunta-' kuin nykyinen kvanttimekaaninenkin malli?

Kyllä, sitä se merkitsee. Tieteellisesti mahdottomat teoriat, jotka rikkovat sekä tervettä järkeä että perustavia fysiikan lakeja ovat huonoa tiedettä. Tietenkään ei ole mitään vikaa siinä, että kehitellään hyödyllisiä työmalleja tutkimuksen avuksi, mutta on virhe pitää niitä todellisena tietona ja ymmärryksenä.

Yhteensä siis atomien sanotaan käyttävän loputtomasti sisäistä vahvaa ydinvoima-energiaa, loputtomasti sisäistä sähkömagneettista energiaa, loputtomasti ulkoista sähkömagneettista energiaa (atomien välisissä sidoksissa), loputtomasti ulkoista gravitaatioenergiaa ja loputtomasti ulkoista magneettista energiaa - kaikki ilman tunnettua energialähdettä. Tällainen on tieteen nykytila.
Jos tämä (The Final Theory) on lopullinen teoria, eikö sen pitäisi kertoa jotain myös ajasta?

Kyllä pitäisi ja sen se myös tekee. Nykyinen käsitys ajasta on enemmän science-fictionia kuin tiedettä. Se perustuu Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan, jonka mukaan aika riippuu nopeudesta. Siitä seuraisi, että fysiikan ja kemian lait olisivat erilaisia eri kuilla ja planeetoilla. Myös matkustaminen ajassa olisi periaatteessa mahdollista. Kaikenlaisia mielikuvituksellisia uskomuksia esiintyy nykytieteessä.

Aika on itse asiassa helposti ymmärrettävä, eikä siihen liity oletettuja kummallisuuksia. Vaikka esim. tavallisesti ajattelemme, että aika on se ominaisuus joka 'kuljettaa' maailman tapahtumia mukanaan, kuitenkin vain energia liikuttaa kaikkea. Jos otat pariston pois kellosta, se pysähtyy ajasta riippumatta.

Mutta mitä energia on ja mikä on sen suhde aikaan? Fysiikan lakien mukaan energia voi muuttaa muotoaan mutta ei voi koskaan hävitä, mikä tarkoittaa, että se säilyy aina toimivana ja on väsymättömänä käytettävissä. Entä mikä on tämän väsymättömän ja loputtoman energian lähde? Nykyinen ymmärrys siitä vaihtelee suuresti aina mystisistä tarinoista alkaen.

Voimme kuitenkin tietää energian olemuksesta hieman enemmän, jos pysähdymme miettimään asiaa. Kaikki energian muodot on esitetty helposti ymmärrettävin fysikaalisin termein, uudesta näkökulmasta kirjassa The Final Theory. Se antaa vahvan uuden ymmärryksen sekä ajasta että energiasta, jotka nykytieteessä ovat suuria mysteerejä.
Jos perustavin tieteemme on näin täynnä aukkoja, miksi tiedemiehet hyväksyvät sen ja muokkaavat edelleen riesakseen näitä kummallisia teorioita?

Mitä muuta he voivat tehdä? Epäilemättä heitä ilahduttaisi korjata kaikki virheelliset näkemykset, jos heillä olisi riittävä ymmärrys näistä asioista, mutta heillä ei ole. Tieteen auktoriteetit ovat lisäksi haluttomia myöntämään, että kaikki mitä he tietävät on vain sitä mitä heille on kerrottu. Näin ollen tutkijoilta puuttuu oikea tieto eikä heillä ole paljon vaihtoehtoja."

http://www.netikka.net/mpeltonen/kaikenteoria.htm

siinä on ratkaisu. eetteri selittää paljon, sillä sitä me emme tunne. mutta se vain on kaikkialla, tuo joka yhdistää kaiken. siinä vastaus. ja jäähän vastaus, miksi se halkaisee putken, kun vesi jäätyy, niin se on saavuttanut kiinteän muotonsa, eli nollapisteensä, jolloin happiatomit ja vetyatomit eivät enää vedä toisiaan puoleensa ja ne irtoavat toisistaan, "molekyylimuodon ydinvoima" heikkenee ja tapahtuu laajeneminen, koska ulkoa oleva voima ei vaikuta ulospäin eli putki ei työnnä jäätä kasaa vaan pitää itseään koossa joten se halkeaa sillä se ei anna periksi tarpeeksi.

ratkaisee kirjoitti:

siinä on ratkaisu. eetteri selittää paljon, sillä sitä me emme tunne. mutta se vain on kaikkialla, tuo joka yhdistää kaiken. siinä vastaus. ja jäähän vastaus, miksi se halkaisee putken, kun vesi jäätyy, niin se on saavuttanut kiinteän muotonsa, eli nollapisteensä, jolloin happiatomit ja vetyatomit eivät enää vedä toisiaan puoleensa ja ne irtoavat toisistaan, "molekyylimuodon ydinvoima" heikkenee ja tapahtuu laajeneminen, koska ulkoa oleva voima ei vaikuta ulospäin eli putki ei työnnä jäätä kasaa vaan pitää itseään koossa joten se halkeaa sillä se ei anna periksi tarpeeksi.

liikaa sitä eetteriä, sillä taju saattaa mennä kankaalle!

Tosin kirjoituksestasi näkee, että se taitaa jo ollakin.

Olet ikuisella häpeälomalla ja olet jo luvannut häipyä palstalta huuhaapaskoinesi.

"Teoriasi" ennustaa yksiselitteisesti, että kuuma ilma liikkuu poispäin Auringosta, mutta sehän nousee poispäin Maasta. Olet siis väärässä. Tee siitä johtopäätöksesi ennen kun alat selittää kuraasi uudestaan. Se ei ole muuttunut todeksi sillä aikaa kun olit häpeämässä.

>

Taas esimerkki ad hoceistasi: muut aineet eivät laajene jähmettyessään, mutta yks'kaks yht'äkkiä vesimolekyylit pystyvät tekemään täysin selitteettömän taikatempun, että vesi pystyy laajenemaan (muut materiaalit toimivat vaan täysin toisin - ja ihan ilman perustetta, miksi ne toimisivat eri tavoin).




>

Tämähän on täysin selkeää pässinlihaa. Veden kiderakenne vie enemmän tilaa kuin sen rakenne nestemäisenä. Siis vaikka vesihila on tiivein pakkaus se on tilavuudeltaan suurempi kuin nestemäinen vesi, jossa pakkautumiseen vaikuttaa vetysidokset (kiteessä sitoutumisjärjestys on toinen). Pitäisi katsos tietää jotain fysiikasta ennen kun menee laskettelemaan loruja siitä ja sen selitysvoimasta.

ULOOOOS ! kirjoitti:

Olet ikuisella häpeälomalla ja olet jo luvannut häipyä palstalta huuhaapaskoinesi.

"Teoriasi" ennustaa yksiselitteisesti, että kuuma ilma liikkuu poispäin Auringosta, mutta sehän nousee poispäin Maasta. Olet siis väärässä. Tee siitä johtopäätöksesi ennen kun alat selittää kuraasi uudestaan. Se ei ole muuttunut todeksi sillä aikaa kun olit häpeämässä.

>

Taas esimerkki ad hoceistasi: muut aineet eivät laajene jähmettyessään, mutta yks'kaks yht'äkkiä vesimolekyylit pystyvät tekemään täysin selitteettömän taikatempun, että vesi pystyy laajenemaan (muut materiaalit toimivat vaan täysin toisin - ja ihan ilman perustetta, miksi ne toimisivat eri tavoin).




>

Tämähän on täysin selkeää pässinlihaa. Veden kiderakenne vie enemmän tilaa kuin sen rakenne nestemäisenä. Siis vaikka vesihila on tiivein pakkaus se on tilavuudeltaan suurempi kuin nestemäinen vesi, jossa pakkautumiseen vaikuttaa vetysidokset (kiteessä sitoutumisjärjestys on toinen). Pitäisi katsos tietää jotain fysiikasta ennen kun menee laskettelemaan loruja siitä ja sen selitysvoimasta.

mistä vesi saa kiteeksi muuttuessaan enerkian joka voi rikkoa rautaa eli kuinka tämä pieni kide pystyy tuottamaan liike enerkiaa.

ULOOOOS ! kirjoitti:

Olet ikuisella häpeälomalla ja olet jo luvannut häipyä palstalta huuhaapaskoinesi.

"Teoriasi" ennustaa yksiselitteisesti, että kuuma ilma liikkuu poispäin Auringosta, mutta sehän nousee poispäin Maasta. Olet siis väärässä. Tee siitä johtopäätöksesi ennen kun alat selittää kuraasi uudestaan. Se ei ole muuttunut todeksi sillä aikaa kun olit häpeämässä.

>

Taas esimerkki ad hoceistasi: muut aineet eivät laajene jähmettyessään, mutta yks'kaks yht'äkkiä vesimolekyylit pystyvät tekemään täysin selitteettömän taikatempun, että vesi pystyy laajenemaan (muut materiaalit toimivat vaan täysin toisin - ja ihan ilman perustetta, miksi ne toimisivat eri tavoin).




>

Tämähän on täysin selkeää pässinlihaa. Veden kiderakenne vie enemmän tilaa kuin sen rakenne nestemäisenä. Siis vaikka vesihila on tiivein pakkaus se on tilavuudeltaan suurempi kuin nestemäinen vesi, jossa pakkautumiseen vaikuttaa vetysidokset (kiteessä sitoutumisjärjestys on toinen). Pitäisi katsos tietää jotain fysiikasta ennen kun menee laskettelemaan loruja siitä ja sen selitysvoimasta.

Mitä se jää tekee. On se kumma, miten yksin kertasesta asiasta joidenkin täytyy veivata, ja olla jotain olevinansa, vaikka et sinäkään osaa edes tuon paremmin puhua ihmisille.

Miksi? kirjoitti:

mistä vesi saa kiteeksi muuttuessaan enerkian joka voi rikkoa rautaa eli kuinka tämä pieni kide pystyy tuottamaan liike enerkiaa.

Faasimuunnoksessa kuluu energiaa, jonka muunnoksen läpikäyvä aine ottaa ympäristöstään. Ei se sen mutkikkaampaa ole.

Mutta, pohdipas hetki sellaista probleemaa, jossa kupariputki on pultattu parvekkeelle kaiteeksi seinien väliin. Kylmien tullessa putki repeytyy irti. Mistä energia _siihen_ tuli?

kollimaattori kirjoitti:

Faasimuunnoksessa kuluu energiaa, jonka muunnoksen läpikäyvä aine ottaa ympäristöstään. Ei se sen mutkikkaampaa ole.

Mutta, pohdipas hetki sellaista probleemaa, jossa kupariputki on pultattu parvekkeelle kaiteeksi seinien väliin. Kylmien tullessa putki repeytyy irti. Mistä energia _siihen_ tuli?

Uskomustiedettähän tuo on jos mikä! Miten se vesi sen energian ympäristöstään ottaa? Oikeasti se koko ajan menettää energiaansa, kun veden lämpötila laskee!

Miksi? kirjoitti:

mistä vesi saa kiteeksi muuttuessaan enerkian joka voi rikkoa rautaa eli kuinka tämä pieni kide pystyy tuottamaan liike enerkiaa.

>

Kiteytymisestä. Kiteessä veden sisäinen energia on pienempi kuin nestemäisenä. Kiteytyessään se luovuttaa energiaa (faasimuutoksessa). Tuo energia on tietysti niin suuri, että se varsin hyvin riittää murtamaan putken. Itse asiassa jos putki olisi niin vahva, että tuo rakenteen/pakkautumisen muutoksesta lähtevä energia ei pystyisi sitä murtamaan, vesi pysyisi nesteenä eikä jäätyisi. Paine tietysti kasvaisi hillittömästi.