Löytyykö ratkaisua tilanteeseen, missä terapia on väärinkäytettynä, eli joku henkilö ohjataan terapiaan esim. projektiivisena identifikaationa?
Miten tulisi toimia, mikäli henkilö on laitettu terapiaan vahingoittamistarkoituksessa? Onko tällaista tullut eteen?
Tokikaan ei terapeutti toimillaan aiheuta potilaalle pahaa, mutta voi tulla tilanteita, joissa johonkin henkilöön projisoidaan mielenterveysongelmia ja tämä ohjataan terapiaan, jotta niistä ongelmista tulisi todempia. Eli terapaissa pitää käydä, jotta joku henkilö voi fantasioida terapiassa käyvän olevan ongelmainen ja siten pystyä oikeuttamaan mm. terapiassa käyvän hyväksikäytön.
Pitäisikö tällaisessa tilanteessa lopettaa terapia, vai pyrkiä terapian avulla selviytymään henkilöstä, joka on terapiaan ohjannut? Mikäli ei käy terapiassa, terapiaan ohjannut henkilö pystyy terrorisoimaan henkisesti ja jos käy terapiassa, projektiivinen identifikaatio tuhoaa potilasta terapian kautta.
Miten tulisi toimia, mikäli henkilö on laitettu terapiaan vahingoittamistarkoituksessa? Onko tällaista tullut eteen?
Tokikaan ei terapeutti toimillaan aiheuta potilaalle pahaa, mutta voi tulla tilanteita, joissa johonkin henkilöön projisoidaan mielenterveysongelmia ja tämä ohjataan terapiaan, jotta niistä ongelmista tulisi todempia. Eli terapaissa pitää käydä, jotta joku henkilö voi fantasioida terapiassa käyvän olevan ongelmainen ja siten pystyä oikeuttamaan mm. terapiassa käyvän hyväksikäytön.
Pitäisikö tällaisessa tilanteessa lopettaa terapia, vai pyrkiä terapian avulla selviytymään henkilöstä, joka on terapiaan ohjannut? Mikäli ei käy terapiassa, terapiaan ohjannut henkilö pystyy terrorisoimaan henkisesti ja jos käy terapiassa, projektiivinen identifikaatio tuhoaa potilasta terapian kautta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei näköjään ilmestynyt avaus palstalle... tai hetkeksi kyllä, mutta katosi sitten.
Oletko lukenut psykiatri Hannu Lauerman kirjan "Usko, toivo ja huijaus - johdattelusta psykoterroriin"? Kirjassa käsitellään hypnoosin väärinkäyttöä (Lauerma on Tieteellinen hypnoosi ry:n puheenjohtaja), uskomuslääkintää, valemuistojen istuttamista ynnä muuta puoskarointia ja aivopesua (kuten joukkoitsemurhakultit).
Sanon ihmisille, jotka eivät ole terapiaan tyytyväisiä: vaihtakaa terapeuttia. Yhdellä tapaamallani psykiatrilla oli oma burnout menossa ja hän kohteli minua kuin vähäjärkistä. Jos lääkäri itse vaikuttaa elämäänsä kyllästyneeltä, hänestä ei ole potilaalle ainakaan hyötyä.
ymmärtää, että miten se terapia voi oikein toimia. Kun ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, ideaalista olisi, jos molempia osapuolia otettaisiin huomioon. Terapeutin ja lääkärin rooli ja ammatti lienee raskas. Heidän tulee aina vain huomioida muita. Entä, jos terapia-asiakas ei vaan voi jättää terapeuttia huomioimatta? Millainen terapiasuhde se silloin voi olla? Ehkä se voi toimia, ehkä ei. Riippuu kai henkilöistä.
Mitä sä horiset ritalin? Puhutko virkamiesterapiasta vai yksityisestä psykoterapiasta, joka on aivan vapaaehtoista.
Jutun pointtina siis se, että henkilö ohjataan terapiaan pelkästään siksi, että saataisiin tähän projisoitua omia(hoitoon ohjaavan) ongelmia.
Aivan yksinkertaisella tasolla joku persoonallisuushäiriöinen läheisesi vaikkapa neuvoo sinun menemään terapiaan perusteettomasti, eli hänellä on itsellään ongelmia, jotka ilmenevät sinussa, jolloin hän projisoi ongelmansa sinuun. Jos menet terapiaan, terapiasi on tavallaan todiste siitä, että ongelma on sinussa, eikä hänessä, jossa se oikeasti on.
terapiaan sitten? eikä voi puhua hoitoonohjauksesta, jos kyse on läheisen ehdotuksesta.
Tuli vaan tällainen skenaario mieleen. Tulee vähän kaikenlaista mieleen.
"eikä voi puhua hoitoonohjauksesta, jos kyse on läheisen ehdotuksesta."
No nyt ei ole väliä sillä, kuka on hoitoon "ohjaava". Läheinen voi ehdottaa, tai suorastaan painostaa hoitoon. Samoin virallinen taho voi ohjata hoitoon väärin perustein. Mutta tokikin tässä kohtaa hoitoa ehdottava henkilö pitäisi olla mieluummin joku tuttu.
"Herää unestasi, eivät ihmiset noin toimi, eikä projektio tai projektiivinen identifikaatiokaan."
Voisipa toimia. Ehkä ei "käytännössä" toimita, mutta miksei tuollainen skenaario voisi olla mahdollinen. Ajatellaan, että narsistinen puoliso saa henkilön uskomaan olevasa terapian tarpeessa omien ongelmiensa vuoksi...
Nykyään voitaisiin jo alkaa yleisesti pitämään yhteiskunnallisella tasolla kaikkia yksinäisiä terapian tarpeessa olevina "aikapommeina"...
"Nyt käsi pois housuista ja nukkumaan!"
Totesi speciaali aikaan 20.20. En mene ihan noin aikaisin nukkumaan.
Ja tuosta kädestä ja housuista sinun lienee turha neuvoa mitään.
Pitäisi olla Pertti, että viitsisi projektion yms. määritellä, sinun tulkintasi on syvältä. Toki puoliso tms. voi toisen toimittaa hoitoon, mutta harvemmin psykoterapeutti alkaa siltä pohjalta toimia.
Ei minulla ole psykoosia, vaan autismia. Varmaan aika normaalia, kun en ole psykologi, mutta miten tuo minun tulkinta on syvältä?
Eihän puoliso projektiivisessa identifikaatiossa suoraan toimita hoitoon, vaan hoitoon menevän on ensin otettava projektiivinen identifikaatio täydestä, jotta hän voi hoitoon lähteä.
Siis hoitoon menevä ei sano psykologille, että puoliso toimitti hoitoon, vaan kertoo tulleensa omien ongelmiensa takia, koska siis luulee, että ongelmat ovat hänessä.
Projektio eli heijastaminen.
Henkilö joka turvautuu projektioon yhtenä psyykkisenä puolustus mekanisminaan siirtää itsessä nähdyt ongelmat ja pahat asiat toisiin ihmisiin tai esineisiin, jolloin hän näkee nämä omat ongelmansa toisissa ihmisissä tai esineissä ja näin hän vapautuu niistä omalla kohdallaan.
"jolloin hän näkee nämä omat ongelmansa toisissa ihmisissä tai esineissä ja näin hän vapautuu niistä omalla kohdallaan."
Tämä kaiketi etenkin moraalisen vastuun siirtona siten, että henkilö kykenee toimimaan moraalittomasti, koska siirtää vastuun moraalisesta(moraalittomasta) toiminnasta muille. Kun vika siirtyy toiseen ihmiseen, vapautuu projektion käyttäjä moraalisesta vastuusta.
Ongelmana on se, että mikäli ei ole mitään mitä projisoida, kuvitellaan, että on, otetaan itseensä asioista, mistä ei missään tapauksessa pitäisi ottaa... jotta saadaan polttoainetta projektiolle.
että tämäkin (väärä) henkilö on hoidossa? Jonain päivänä hän luultavasti tai ainakin toivottavasti tajuaa tilanteessa, ja sitten onkin helppoa käsitellä niitä todellisia ongelmia, joita ko. henkilölle varmasti on kehittynyt tuossa kurjassa ihmissuhteessa. Luultavasti terapeuttikin huomaa tilanteen oikean laidan. Selitätkö muuten mitä tarkoittaa "projektiivinen identifikaatio"? Tajuan sen kyllä, mutta luen mielelläni sanantarkan selityksen.
"Catha" sen selittääkin (ehdin juuri sinne).
Mitä tästä olen lukenut niin projektiota käytetään pikemminkin tuskallisesta olosta välttymiseen. Eli joku ei kestä että itsessään voisi olla jotain vikaa tai pahaa, jolloin hän projisoi nämä viat johonkin toiseen ja näin itse "vapautuu" näistä vioista ja niiden aiheuttamista tuskaisista oloista.
Esim. narsistinen ei kestä että hänessä voisi olla jotain vikaa koska hän on mielestään täydellinen ja siksi hän projisoi vikansa muihin, jotta hänen illuusionsa omasta täydellisyydestään säilyisi. Jos jokin saa hänet tajuamaan että hän ei ole täydellinen, niin hän kokee romahduksen ja tämän välttämiseksi hän käyttää projektiota.
taitaa "projektiivinen identifikaatio" olla mielestäis kliffa sana kun sitä aina joka paikassa toistat. Ehkä se on ainoa osaamasi.
Laskeudu jo alas mielikuvitusmaailmastasi ja yritä löytää tie ulos psykologian verkostasi. Luulen että terapia vois tehdä ihan hyvää.
Eli siis voisin ehkä tarvita terapiaa itse itseäni kohtaan käyttämääni terapiaa vastaan?
Mitä mieltä muut ovat, kaipaanko terapiaa? :)
kun haukut jo paljon vähemmästäkin.
kyllä, ehdottomasti. Ja turha sinun on tästä valittaa, koska kerran itse esitit kysymyksen. Vain persoonallisuushäiriöinen esittää kysymyksen, johon hyväksyy vain itse säätämänsä vastauksen (niinhän diktaattorit tekevät vaaleissa).
Kyseessä oli todella avoin kysymys, enkä pahastu vaikka oltaisiin ohjaamassa terapiaan. Vai vaikutinko jotenkin aggressiiviselta tässä tilanteessa?
kiukkuinen. Mutta ihan rehellisesti sanoen olen oikeasti sitä mieltä että jokaisen ihmisen kannattaisi käydä terapiassa tai psykoanalyysissä (siis jollain hyvällä tyypillä, ei sellaisella joka lisää ongelmia), koska syvä itsetutkiskelu tekisi kaikille hyvää, ja hyvä olisi sekin, että voisi puhua ihan kaikesta, tarvitsematta miettiä mitä toinen siitä ajattelee ja tuhoutuuko siitä nyt ihmissuhde. No, eipä taida terapeutteja olla riittävästi että tämä toteutuisi.
Veikkaan että sillä on paljonkin eroa, minkälaista on tuo oma terapiasi verrattuna oikean ammattilaisen antamaan terapiaan. En usko että ihminen pystyy itseään terapioimaan täysin puolueettomasti ja asiaan kuuluvalla kritiikillä. Jopa terapeutit itse voivat käydä terpautilla.
tuollaisessa tilanteessa "hoitoon ohjatun" henkilön paikka on joka tapauksessa terapiassa, vaikkei hänellä varsinaisia hoitoa vaativia mielenterveysongelmia olisikaan. Mutta niitä voi tulla, jos aina tekemässä niin kuin muut sanovat, ja terapiahan on oiva paikka käsitellä sitä asiaa, että miksi se muiden mielipide on NIIN tärkeä. Ei terapiaan tarvitse heti rynnätä jos joku sitä ehdottaa. Tässä "valituneessa" maassa no luultavasti vaikea löytää ihmistä, joka ei olisi joskus kuullut kuuluisaa kehotusta "menisit hoitoon".
"valistuneessa".
Liittyykö jotenkin tähän:
Myös välillisiä Münchhausenin oireyhtymiä (ns. "Münchhausen syndrome by proxy") tavataan. Näissä tapauksissa holhoavassa asemassa oleva (esimerkiksi äiti-lapsi-suhde) väittää holhokkinsa olevan sairas ja oireilevan, tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin esimerkiksi äiti yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla "kärsivän vanhemman" osaan. Ilmiön kuvasi brittiläinen lastenlääkäri Roy Meadow vuonna 1977.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Münchhausenin_oireyhtymä
Olen saanut sen käsityksen, että Münchaussenin syndrooma olisi jonkinlaista huomionhakemista. Eli haetaan huomiota omalla, tai lapsen sairaudella. Hysteerisen kaltaista.
Kun taas tuossa avauksessani oli kyse siitä, että omat viat projisoidaan toiseen, eli itsessä ei haluta nähdä mitään vikaa.
kuitenkin yhtä vakavalta kuin tuo by proxy -muoto, jossa ei itselle halutakaan saada hoitoa.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1250&sid=889efb90bc1b825db7b5e3cb638058ae
Eiköhän ne terapias huomaa, kuka on oikeesti sairas ja miksi. Joten miksipäs et menisi hankkimaan sieltä niitä terveen papereita, koska kerta olet terve. Terapia vois selvittää monta asiaa, mihin ei välttämättä saa vastausta yksin miettimällä. Mikäli mahdollista, ota mukaan henkilö, joka on ehdottanut terapiaa. Jos vika on tuossa toisessa, niin saapahan hän keskusteluapua ongelmiinsa ja sinä pääset vapautumaan turhista syytöksistä. Mutta kannattaa olla varovainen tuon projisoinnin kanssa, sillä kaikki epämiellyttävä mitä toisilta kuulee ei ole projisointia. Joskus kritiikin sisällä voi olla joku totuudensiemenkin ja on niin helppoa pistää kaikki toisen mielisairauden ja projisoinnin piikkiin, välttyäkseen kohtaamasta totuutta.
aloittajan vai mistä purkaus?