Olen ollut jo yli 7 kk rakastunut mieheen, joka ei ole vapaa, enkä minäkään ole . Mutta olen epätoivoinen, koska meillä on suhde kuitenkin, enkä ole hänestä kuitenkaan varma, vaikka hänkin on rakastuneen oloinen ja haluaa että tapaamme.
Ongelmana on välimatka ja se ettemme voi tavata usein. Olen sanonut hänellekin että hän on väärä kohde, koska tunnen että hukkaan menee tunteeni osittain, mutta en pääse hänestä eroon ainakaan nyt, koska tunnen että kuolen jos niin käy.Olen yrittänyt kaikkeni, että voisin tämän lopettaa, mutta en pysty, eli mikä neuvoksi. (olemme kyllä keskustelleet tästäkin)En ole koskaan ennen ollut tällaisessa näin rakastuneessa tilanteessa, joten en osaa ratkaista asiaa.
Ongelmana on välimatka ja se ettemme voi tavata usein. Olen sanonut hänellekin että hän on väärä kohde, koska tunnen että hukkaan menee tunteeni osittain, mutta en pääse hänestä eroon ainakaan nyt, koska tunnen että kuolen jos niin käy.Olen yrittänyt kaikkeni, että voisin tämän lopettaa, mutta en pysty, eli mikä neuvoksi. (olemme kyllä keskustelleet tästäkin)En ole koskaan ennen ollut tällaisessa näin rakastuneessa tilanteessa, joten en osaa ratkaista asiaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se nyt vaan on tyhmää rakastaa varattua ihmistä.
opettele iloitsemaan siitä, mitä sinulla vielä on, eikä ahnehtimaan lisää itselleen.
Ehkä annan sulle parhaan neuvon: lopeta suhde heti. Siitä ei tuu kun surua, ja monelle, pisemmän päälle. Tai ainakin, lopettakaa molemmat ensin omat todelliset suhteenne, jos ne kerta ovat niin epäonnistuneita. Ja sen jälkeen alottakaa vaikka uudelleen, jos vielä kiinnostaa. Se kielletyn hedelmän maku saattaa hävitä....eikä enään kiinnostakaan.
OLin rakastunut naimisissa olevaan mieheen vuosikausia.Pidimme silti itsemme kurissa eli emme pettäneet.Koin pitkään valtavaa tuskaa.Jos vain voit, kokoa voimasi ja lopeta suhde tai "muuta" se ystävyydeksi!Viimeksi mainittu ratkaisu on vaikeaa yhtä lailla kun ensimmäinenkin vaihtoehto, tiedän. Tarvitset varmasti kuitenkin läsnä olevan ihmisen.Huono omatunto estää lopulta täyden onnen.Ala etsi uutta ja tee surutyösi samalla!Kovia sanoja, mutta ratkaisuksi käy.Parempaa ratkaisua ei ole olemassa.
Kyllä hän on väärä kohde!
Rakkaus on tahdon asia, ei ohimenevien tunteitten tai hekumoiden asia. Päätä rakastaa omaa puolisoasi ja päätä lopettaa suhde. Hajotat itsesi ja monta muuta ihmistä, jos jatkat salattua kaksoiselämääsi. Lopulta joutuisit itse häpeään - ja varmaan jätetyksikin.
Mieti, mitä olet tekemässä!
Helpommin sanottu kuin tehty. kokemuksen syvällä rintaäänellä = itse samassa tilanteessa ollut, voisin neuvoa näin. Käy huolella läpi suhde puolisoosi. Ei sydäntään voi käskeä rakastamaan jos tunteita ei ole. Onko puolisosi valmis sijoittamaan suhteeseenne. Mikä siinä on mennyt metsään? Oletko väsynyt arkeen? Vai etsitkö kenties itseäsi kaiken sen sotkun keskeltä. Suhde ulokopuoliseen on aina oire jostakin. Selvitä mistä. Jos et voi tietää varmasti vieraasta miehestä ja hänen tunteistaan tai aikomuksistaan ota niistä selvää. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Ennen kaikkea, mieti tarkasti mitä sinä haluat elämältäsi. Asiat eivät todellakaan ratkea yhdessä yössä, mutta olet ansainnut selvityksen asioiden tilasta. Pidän sulle peukkuja.
Kiitos vastauksestasi. Jäi kertomatta se, etten todellakaan hakenut mitään suhteita, vaan rakastuminen tapahtui täysin yllättäen, ja olin sen tarpeessa, koska se on vaikuttanut terveydentilaanikin edullisesti. Lisäksi suhde omaan mieheen on vailla tunteita, ja hän on harrastanut "vieraita" kauan.Olen aika harvoin tavannut tätä rakastettuani, mutta en ymmärrä, mikä hänessä vetää niin voimakkaasti, koska on tullut tilanteita, että olen pelännyt että hän on jättänyt minut ja se tuntuu melkein kuolemalta, eli tulen ihan sairaaksi, "ottaa" sydämestä, jolloin ajattelen että onko minun kuoltava, jos tämä suhde loppuu yhtäkkiä. Olemme puhuneet että katsotaan kuinka käy pitemmän päälle, koska mieskin on yhtä hukassa kuin minä, vaikka hän on enempi järki-ihminen kuin minä, toimin usein tunteiden mukaan enempi, juuri olosuhteista johtuen tilanne on vaikea. Nytkin hän on kaukana, ja yritän selviytyä parhaani mukaan, niinkuin hänkin. Mieheni ei suostu eroon, joten olen hankalassa asemassa siksikin, vaikka olen halunnut eroa.
eli ei ole oikeasti niin että olisit tuohon varattuun miehenn rakastunut vaan se on pakon sanelemaa.
Kokeile terapiaa, itsekin olen saanut apua sieltä.
Vastaavan kokenut!