Löysin kivan artikkelin jossa ukko laskitteli skömyn korvia sulostuttavia faktismuksia ydinvoimasta.
"Kolmanneksi meitä suomalaisia vaivaa myös ylenmääräinen usko paitsi valtioon myös tieteeseen, teknologiaan ja asiantuntijoihin, erityisesti, jos he ovat suomalaisia. Olemme hyvin ylpeitä tieteellisistä ja teknologisista saavutuksistamme, eikä teknologia- tai kulttuurikritiikkiä juurikaan esiinny.
Yksi syy kritiikin puuttumiseen on piirien pienuus. Ydinfysiikassa ja geologiassa kaikki ovat verkostoituneet keskenään ja saavat rahoituksensa samalta luukulta. On hyvin ymmärrettävää, ettei poikkipuolisia näkemyksiä ilmaannu.
Kun lisäämme tähän Nokian ja Pisan kaltaisia menestystarinoita, seurauksena on kansallinen ylpeys, joka yhdessä keskinäisen riippuvuuden (tai korruption) kanssa johtaa suoranaiseen hybrikseen. Meillä on rahkeet jokaisen ongelman ratkaisemiseen!
Neljänneksi on muistettava suomalainen psykologinen ja moraalinen eetos. Suomalainen ydinvoima-ajattelu on nähtävä maamme kollektiivisten kokemusten historiaa vasten. Siinä on kovista kokemuksista kumpuavaa talvisodan jääräpäisyyttä.
Muut paetkoot rintamilta (erityisesti jänishousuiset ruotsalaiset, nämä rakkaimmat vihan kohteemme), mutta me seisomme liikahtamatta kovennettua, kuten Lehto Tuntemattomassa.
Tai muotoillakseni asian ydinvoimapoliittisin termein: muut paetkoot vastuutaan käytetystä ydinpolttoaineesta, uraaninlouhinnasta tai muusta ydinvoimaan liittyvästä ikävästä – me emme pakene! Meillä on rohkeutta ja vaadittavaa osaamista. Ja ennen kaikkea vakautta, niin peruskalliossa kuin politiikassa.
Mutta onko todellakaan viisasta uhrautua tällä tavalla taistelussa kasvihuonepäästöjä vastaan? Tähän ydinvoimateollisuuden seireenilauluun kun eivät muut näytä lankeavan – paitsi me suomalaiset. Tämä urhea ja asiantuntijoihinsa sokeasti luottava kansa"
Tässä koko artikkeli. http://www.hs.fi/keskustelu/"Suomi uskoo sokeasti ydinvoimaan"/thread.jspa?threadID=115074&tstart=0
"Kolmanneksi meitä suomalaisia vaivaa myös ylenmääräinen usko paitsi valtioon myös tieteeseen, teknologiaan ja asiantuntijoihin, erityisesti, jos he ovat suomalaisia. Olemme hyvin ylpeitä tieteellisistä ja teknologisista saavutuksistamme, eikä teknologia- tai kulttuurikritiikkiä juurikaan esiinny.
Yksi syy kritiikin puuttumiseen on piirien pienuus. Ydinfysiikassa ja geologiassa kaikki ovat verkostoituneet keskenään ja saavat rahoituksensa samalta luukulta. On hyvin ymmärrettävää, ettei poikkipuolisia näkemyksiä ilmaannu.
Kun lisäämme tähän Nokian ja Pisan kaltaisia menestystarinoita, seurauksena on kansallinen ylpeys, joka yhdessä keskinäisen riippuvuuden (tai korruption) kanssa johtaa suoranaiseen hybrikseen. Meillä on rahkeet jokaisen ongelman ratkaisemiseen!
Neljänneksi on muistettava suomalainen psykologinen ja moraalinen eetos. Suomalainen ydinvoima-ajattelu on nähtävä maamme kollektiivisten kokemusten historiaa vasten. Siinä on kovista kokemuksista kumpuavaa talvisodan jääräpäisyyttä.
Muut paetkoot rintamilta (erityisesti jänishousuiset ruotsalaiset, nämä rakkaimmat vihan kohteemme), mutta me seisomme liikahtamatta kovennettua, kuten Lehto Tuntemattomassa.
Tai muotoillakseni asian ydinvoimapoliittisin termein: muut paetkoot vastuutaan käytetystä ydinpolttoaineesta, uraaninlouhinnasta tai muusta ydinvoimaan liittyvästä ikävästä – me emme pakene! Meillä on rohkeutta ja vaadittavaa osaamista. Ja ennen kaikkea vakautta, niin peruskalliossa kuin politiikassa.
Mutta onko todellakaan viisasta uhrautua tällä tavalla taistelussa kasvihuonepäästöjä vastaan? Tähän ydinvoimateollisuuden seireenilauluun kun eivät muut näytä lankeavan – paitsi me suomalaiset. Tämä urhea ja asiantuntijoihinsa sokeasti luottava kansa"
Tässä koko artikkeli. http://www.hs.fi/keskustelu/"Suomi uskoo sokeasti ydinvoimaan"/thread.jspa?threadID=115074&tstart=0
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomi lienee länsivalloista ainoa, jossa edelleenkin puuhastellaan 50-60-70-luvun hengessä fission parissa. Muissa sivistysvaltioissa, jos Suomen nyt voi laskea sivistysvaltioksi, kaikki fissioon perustuvat hankkeet on aikoja sitten haudattu ja Ruotsi sekä Saksa lähtivät jopa purkamaan ko. laitoksia. Onko sittemmin tahtia hidastettu on toinen kysymys?
Tässä valossa asiaa tarkasteltaessa Suomen linjaus on (ja tulisi olemaan?) erittäin itsekäs, eikä sen syntysijaa tarvitse kaukaa hakeakkaan. Suurmetsäteollisuus (Stora-Enso ja UPM Kymmene) ovat pääasiallisesti vastuussa Suomen uusista fissiohankkeista, ja he myös kuluttavat surutta sähköä prosesseissaan. Siinä sivussa ne lakkauttavat huonompia tehtaitaan ja potkivat ihmiset pellolle laskukauden kynnyksellä, jotta laitoksien tuotto saadaan maksimoitua ja pidettyä korkeana yli lamakuden. En käsitä myöskään, miksi eräät päättäjät kaikesta huolimatta mielistelevät kyseisiä laitoksia ja minkälaisilla aivoilla heidän äänestäjänsä on varustettu?
Ylin kappale on pelkkää potaskaa. http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article61366.ece?v=t
Toinen on myös. Metsäala on ihan oikeasti ollut todellisissa vaikeuksissa 2000 luvulla. Suomessa metsäteollisuuden keskimääräiset ROCE-arvot ovat olleet paljon matalampia kuin muiden toimialojen. Tämä ajaa sijoittajat pois, ja kun toimiala ei saa rahaa, se kaatuu, varsinkin kun metsäteollisuus on hyvin pääomavaltaista. Tämän takia tuotannon tehostaminen on välttämätöntä, etteivät kokonaiset yritykset kaadu. Tosin faktahan on, että yrityksen päätehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa ja heillä on tähän toimintaan täysi oikeus.
Metsäteollisuus toki kuluttaa energiaa, mutta se tuottaa itse noin puolet tarvitsemastaan energiasta, eikä ole mitenkään se pahin energiasyöppö teollisuudessa. Mietipäs hetki mitä tuli kirjoiteltua, ja sen jälkeen pohdi minkälaisilla aivoilla sinut on varustettu. Ehkä ensi kerralla jätät kirjoittamasta aiheesta mistä et tiedä hölkäsenpölähtävää :)
"Muissa sivistysvaltioissa, jos Suomen nyt voi laskea sivistysvaltioksi, kaikki fissioon perustuvat hankkeet on aikoja sitten haudattu"
Veikkaan että tulet pettymään, kun noita hankkeita aletaan piakkoin kaivaa esiin, ihan sivistysmaissakin.
"ja Ruotsi sekä Saksa lähtivät jopa purkamaan ko. laitoksia."
Tämä oli minulle uutta. Ovatko paljonkin purkaneet? Ymmärtääkseni Ruotsilla on tänään enemmän ydinvoimaa kuin koskaan.
Olikohan sittenkin niin, että ko. maissa poliitikot päättivät luopua ydinvoimasta, reaalimaailman unohtaen. Päätökset eivät tule toteutumaan ainakaan suunnitellussa aikataulussa. Ruotsalaisethan ovat tämän jo myöntäneetkin.
Mitä luulet voittavasi pelkkää paskaa puhumalla?
Oletko ydinvoimapalstalla mellastavan vastaajan sivupersoona?
Eikö esim. Japani mielestäsi olekaan sivistysvaltio?
http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article31727.ece
Samaa soopaa.