Tahdon ja älyn vapauden adekvaatittomuus

Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.
Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

,,,,Hetkinen,hetkinen . Pitäisi olla "pääsisällyksen" mutta u-kirjain romuttaa kaiken totaalisesti, joten sanomasi muuttuu jotenkin kummallisella tavalla vastakohdakseen...

Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa sub-teeveen ja impotenentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suhmuroimatta kontrabassomaisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti selektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen
Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa impotentti ja pysyessä kollektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa projektiivisen ja impotentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti negatiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämisessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schwarzeneggeria mukaillen




Schwarzeneggerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivo-tiputanssin ja keskushermostoelämän innovatiivisen suhteen hypermediaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.



Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingolliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa IMPOTENTTI ja pysyessä sub-TEEVEENÄ tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme KOLLEKtiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti INjektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen
Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti superlatiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksellisssa viihdyttämisessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schwarzeneggerin Aarnea mukaillen




Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.



Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen
Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen




Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.



Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen
Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen




Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.



Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen
Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen




Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.



Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen
Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha sanelee sen teeman.
Schopenhaueria mukaillen




Schwarzeneggerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan hauissubstanssin ja keskuslihaksiston kvalitatiivisen suhteen multimediaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva juntti alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.



Schopenhauerin ajatuksia siteeratakseni vapaamuotoisesti: Tarkoitusperiensä täyttämän ihmisen päässä maailma näyttää samalta kuin kaunis seutu sotakartalla selvyyden vuoksi esitettynä äärimmäistyystapauksena kun sitä vastoin siinä, missä aivoilla on tietökykyä sellainen ylimäärä, että maailmasta TARKOITUKSETTA esittäytyy objektiivinen, puhdas ja selvä kuva joka on tahdon tarkoitusperilöle hyödytön, korkeammissa asteissa häiritsevä, jopa niille vahingilliseksi koiutuva, on siinä ainakin jo taipumusta tuohon epänormaaliin valkoiseen nähden harmaan aivosubstanssin ja keskushermostoelämän kvantitatiivisen suhteen hypertrofiaan jota myös neroudeksi kutsutaan eli että ikään kuin ulkopuolelta tuleva genius alkaa vaikuttaa ja ottaa valtoihinsa sisäisen välttämättömyyden johtamana neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen, kun normaaliälyisen tahto on juuri joka asettuu vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkotusperiin tähdättyä toimintaa ollessaan näin ollen myös viettiensä tai vaistojensa ohjaama ja toimien tässä suhteessa siis varsin luonnonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja asianmukaisesti lankeamatta lainkaan niihin kunnallisuuksiin joille nero on altis siksi että hänen älynsä ei pysy kaiken aikaa tahdon vartijana ja siksi tältä puuttuu asiallisuus joka johtuu siitä että olioissa ei nähdä mitään muuta kuin mitä niihin todella kuuluu huomioon ottaen varsinkin mahdoliset tarkoituiksemme ja neron irrationaalinen käytös on välillä mielipuolta muistuttavaa.Tahdon ja älyn täydellinen vapaus joka saavuttaa korkeimman asteenmsa nerossa mielteen maailman täydellisenä esineellistymisenä, on syytä kuitenkin erottaa ne samoin toisistaan kun äly yleensä vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tidoitsemaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa osaksi tiedoitsevan tahtoon.

Tässä yhteydessä viitatessani neroon jo etukäteen, lienee asiaan kuulumatonta puhua vapaasta tahdosta, joka oliona sinänsä täyttää normaaliälyisen olennon tajunnan älyä suhteellisesti suuremmalla energiallaan kun tämä suhde on neron tapauksessa täysin päinvastainen ja joka näin ollen mahdollistaa objektiivisen kuvan syntymisen maailmasta, puhtaan, ihmiskunnan palvelukseen asettuneen älyn aivoissa, joka normaalille kuuluu siinä vain todellisuuteen jolla yksin on hänelle mielenkiintoa, ts. suhteita tahtoon tehden tahtomisellaan älyn niin yksipuoliseksi että se näkee aina vain tahtoa koskevan kaiken muun hämärtyessä tai astuessa tajuntaan väärentyneenä, sillä jokaista vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon, ja etenkin objektiivisen tiedon väärennös älyn nähdessä olioissa aina vain sen välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon eikä mikään sellainen jolta intressinen kvaliteetti puuttuu sille enää voi eksistoida tajunnan ollessa immanentti ja pysyessä subjektiivisena tulematta koskaan objektiiviseksi, puhtaaksi, selväksi sen tiedoitessa vain oman itsensä, hyvän tai pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt joka johtaa subjektiivisen ja immanentin tajunnan kilpavarusteluun yms mutta pysyäksemme deskriptiivisesti asiassa suggeroimatta kontrapunktisesti esille muita tasoja ja käytännön esimerkkejä tahtooon juurtuneesta tajunnasta tekojen miesten silmiinpistävänä ominaisuutena joilla objektit vilkkaasti kiihottavat tahtoa kannustaen herkeämättä tutkimaan yhteyksiään ja suhteitaan tahtoon joka estää näkemästä olioiden ja maailman puhtaasti objektiivista olemusta älyn täysimäärästä tai vajaamäärästä ts. ajattelun ja aivojen energiasta käsittää oman joustavuutensa ja voimansa varassa maailmaa puhtaasti objektiivisesti sen älyn pysähtyessä aina suhteisiin jotka muodastavat hyödyllisten tietojen pääsisälluyksen.

Siitä että neron tietotapa, joka on havaitseva, on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen seuraa myös se että taiteen tuoitteet eivät palvele hyödyllisiä tarkoitusperiä, eivät ole miksikään hyödyksi, kun tahtöminen tekee onnistumisen luoda aitoa mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin eikä taiteesta voi tulla täöyttä totta sillä vain yksin tashtomisesta ja sen kaikikien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimiva äly voi luoda aitoa kun töhertelijöiden synty on siinä että äly vielä lujasti on sitoutunut tahtoon palvellakseen sen tarkoitusperiä kykene,ättä mihinkään muhun toimintaan ellei tahto sitä kannusta mutta sittenkin vain tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita eikä käsittämään olioiden puhtaasti objektiivista olemusta joka olisi sen tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä ja jopa vahingolliseksi koituva mikäli aivoilöla on sellainenb älyn ylimäärä mitä tahdon palveleminen ei edellytä jolloijn semn puhtaus on mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sitä vastoin missään tarkoituksewllisssa viihdyttämnisaessä äly ei voi olla vapaa koska tahto ohjaa sitä jha