Miksi jokin asia tapahtuu niinkuin tapahtuu? Kun yritämme vastata tähän, niin yleensä sorrumme vain muutaman syytekijän etsimiseen ja löytämiseen, mutta jo alussa pitäisi olla mielessä systeeminen, monikerroksinen, monitahoinen, monitasoinen selittäminen.
Mikä on syövän syy? Ensimmäiseksi ajatellaan karsinogeenejä, syöpää aiheuttavia aineita, ja näinhän asia on. Mutta asia on myös monitahoisempi. Aina on syitä etsittävä kaikilta tasoilta: fyysiseltä, biologiselta, psykologiselta ja yhteiskunnalliselta ja jopa teologiselta tasolta: lyhyesti fyysisellä tasolla saastuminen ym, biologisella tasolla perimä, ruoka ym, psyykisellä tasolla stressi ym, sosiologisella tasolla ryhmäpaineet ym, teologisella tasolla synnit ym.
Entä maanjäristys? Mannerliikunnat ym, mutta onko tässä mitään biologista tai psykologista? Ei sinänsä, mutta jos Jumala on olemassa, siinä on jotain Jumalan ja ihmisten väliseen suhteeseen liittyvää ja heidän biologiaansa, psyykeensä ja yhteiskuntaansa liittyvää.
Mikä on syövän syy? Ensimmäiseksi ajatellaan karsinogeenejä, syöpää aiheuttavia aineita, ja näinhän asia on. Mutta asia on myös monitahoisempi. Aina on syitä etsittävä kaikilta tasoilta: fyysiseltä, biologiselta, psykologiselta ja yhteiskunnalliselta ja jopa teologiselta tasolta: lyhyesti fyysisellä tasolla saastuminen ym, biologisella tasolla perimä, ruoka ym, psyykisellä tasolla stressi ym, sosiologisella tasolla ryhmäpaineet ym, teologisella tasolla synnit ym.
Entä maanjäristys? Mannerliikunnat ym, mutta onko tässä mitään biologista tai psykologista? Ei sinänsä, mutta jos Jumala on olemassa, siinä on jotain Jumalan ja ihmisten väliseen suhteeseen liittyvää ja heidän biologiaansa, psyykeensä ja yhteiskuntaansa liittyvää.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"mutta jos Jumala on olemassa, siinä on jotain Jumalan ja ihmisten väliseen suhteeseen liittyvää ja heidän biologiaansa, psyykeensä ja yhteiskuntaansa liittyvää. "
Entä jos Allah on olmeassa? Taas uusi teoria sitä varten? Entä jos muumit olivatkin todellisia? Satuja ja tiedettä ei kannata sotkea keskenään. Tai jos haluaa, niin turha enää tieteestä puhua.
Olis pitänyt arvata, että jos joku tarttuu aiheeseen, niin sen takia että saa ilmaista ateistisen mielipiteensä. Jumalaan uskominen aina ärsyttää joitakin skeptisiä ja ateistisia tiedemiehiä.
Uskovat tiedemiehetkään eivät ota tieteeseensä Jumalaa nykypäivänä.
Se on vain yksi paradigma, että Jumala jätetään pois. Se on luvatonta, torsoa, epätieteellistä. Jumala pitää ottaa huomioon mahdollisuutena, ei tieteellisenä tosiasiana.
Myös itse asia tässä avauksessa, systeeminen, monitasoinen tieteellinen selittäminen, voidaan esittää siten, että aina pitää ottaa huomioon fysikaaliset, biologiset, psyykiset ja sosiaaliset syyt. Voidaan jättää Jumala pois, jos niin halutaan, asia ei siitä muutu paremmaksi.
Sitten kuitenkin esimerkissämme maanjäristyksen syissä ei ole mitään muuta kuin fysikaalisia syitä. Seurauksissa tulevat sitten kyllä mukaan muutkin tasot: sairaudet, shokit ja yhteiskunnan valmiudet ja reagoinnit.
Et vastannut kysymykseen, vaan yrität itsepäisesti juntata Jumala-tarinaasi tieteen sekaan. Tiede perustuu havantoihin ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin.
Raamattu, Aladdin, Nalle-Puh, Koraani, jne. (loputon lista) ovat kuvitteellisia kirjoja. Miksi niitä pitäisi sotka tieteeseen, kun mikään ei viittaa että ne olisivat millään tavalla totta? Pilkunnussija saa tässä vaiheessa elämänsä orgasmin kun muistaa että Raamatussa ja Koraanissa esiintyy todellisia henkilöitä ja kaupunkeja, mutta erehtyy, koska se ei vaikuta asiaan millään tavalla. Salatut elämät sijoittuu Helsinkiin. Helsinki on olemassa -> Miksi ei tiedettä selitetä salattujen elämien avulla? "Alussa oli Pihlajakatu, harava ja Seppo Taalasmaa".
tiede perustuu, aivan oikein, havaintoihin ja niistä vedettyihin johtopätöksiin. kuitenkin johtopäätökset on usein vedetty vain niihin soveltuvista havainnoista - sillä eihän muutoin voisi sanoa mistään ehdotonta totuutta.
aurinko nousee aamulla, koska se on tehnyt sen jo miljoonia kertoja aiemmin. ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa koska... tai ihmisellä ei ole sen kansa nitään tekemistä, koska... jumala on olemassa, koska... raamatun ennustukset pitävät paikkansa, koska... pelkkiä harhaluuloja ja kuvittelua - yhtä kaikki uskontoa, sanon minä.
Juurihan selvitin miten kokonaisvaltainen tarkastelu on tärkeä, vaikkei mitään jumala-selityksia otettaisikaan mukaan, ihan ottamalla kaikki muut tasot fysikaalisen, biologisen, psykologisen ja yhteiskunnallisen tason monitahoisesti mukaan selittämiseen. Tästäkin voisi keskustella, eikä Jumalasta.
Mikä kysymys? Että miksei Allah, miksei menninkäiset? Allah on sama kuin Jumala, vain arabian kielellä. Henkimaailman asioita tarkoitin myös, ja siellä on olemattomia ja olevia asioita; sinä haluat ne selityksistä pois, minä haluan ne mukaan.
Kun ihmiset hypnotisoidaan syntymää edeltävään aikaan, he alkavat satuilla edellisistä elämistään. Tätä nyt on sitten yritetty selittää monella tavoin. Yksinkertaisin ja tieteellisesti paras selitys on, että he alkavat puhua pahojen henkien valheita ja puolitotuuksia. Joka tapauksessa siinä siirrytään henkimaailman puolelle ja sinun tieteesi ei pysty selittämään asiaa.
Mitä on tiede? Ei ainakaan sama kuin totuus. Totuus on tieto maailmankaikkeuden kaikista asioista kaikkina aikoina. Tieteemme on ihmiskunnan tietoa 2000- luvun alussa maapallolla, siis hyttysen pihaus. Näissä kahdessa on valtava ero. Jumala on mahdollinen, vaikkei tieteellinen totuus. Jos tietäisimme kaiken, tietäisimme, että Jumala on olemassa, silloin se olisi tieteellinen totuus.
"Joka tapauksessa siinä siirrytään henkimaailman puolelle ja sinun tieteesi ei pysty selittämään asiaa. "
Kyllä pystyy. Tieteenhaara nimeltä psykologia tutkii muun muassa mikä saa joiltain nupin sekoamaan ja uskomaan kaikkeen epätodellisiin asioihin. Suosittelen sinullekin psykologia niin ehkä saat pääsi selväksi.
Tiede, joka väittää henkimaailmaa olemattomaksi sen takia, että sitä on vaikea tutkia, ei ole tiedettä vaan filosofista skeptisismiä.
Sinulla taas on aivojen otsalohko ikävästi surkastunut. Siellä ovat korkeammat henkiset toiminnot.
"Tiede, joka väittää henkimaailmaa olemattomaksi sen takia, että sitä on vaikea tutkia, ei ole tiedettä vaan filosofista skeptisismiä. "
Kyse ei ole siitä että sitä olisi vaikea tutkia, vaan siitä, että sillä ei ole mitään todellisuuspohjaa. Joidenkin sekopäiden jorinoita vaan. Jos väittäisin kuinka kovasti, ja uskoisinkin, että maailma on viisiperseinen ankka joka syö näkkileipää, ei tee väitteestäni yhtään sen todempaa vaikka kuinka kovasti inttäisin.
Sama asia henkimaailman kanssa. Sekopäät höyryää ja huutaa vaikka kuinka, mölinää lähtee. Faktoja ei. Pidä pääsi vaan perseessä, et selvästi kestä totuutta ja faktoja. Pää perseeseen ja töräytät kunnolla, siinä sinulle henkimaailmaa.
Tieteessä ei pidä ottaa jumalia huomioon. Sen sijaan käyttäytymistä tutkittaessa jumaluskot voivat olla hyvinkin merkittäviä. Mutta ei jumalat!
Sellainen tiedekäsitys, että jumaliai ei oteta huomioon, on edellisen vuosisadan paradigmaa. Arkeologiassa, historiassa, tähtitieteessä ja loppujen lopuksi kaikessa tieteessä on otettava jumalat huomioon, koska muillakin tähdillä saattaa olla elämää ja niiden asukkaat ovat voineet vaikuttaa meidän maapallomme kehitykseen.
Yksi Jumala on päällikkö, mutta jumal'olentoja on lukemattomia, ja enkeleitä ym ihmistä korkeampia olentoja. Sitten on tietysti epäjumalia ja pahoja henkiä jne, henkimaailman asiat ovat loputon suo, josta tieteellistä tietoa on vielä hyvin vähän, jos ollenkaan. Mahdollisuutta ei kuitenkaan voi poissulkea, vaan tieteellistä on pitää tämä mahdollisuus mielessä.
Uskonasioista totuuden saavuttaminen vaatii erilaisia menetelmiä kuin tieteessä on perinteisesti käytetty: paastoamista, rukousta, Pyhien Kirjoitusten lukemista, uskontonsa harjoittamista jne.
On ilmeisestikkin totta, että mitä kokonaisvaltaisemmin kykenee maailmaa tarkkailemaan ja siinä elämään, sitä parempi. Loppupeleissä tässä ei kuitenkaan ole nähdäkseni kyse enää tieteestä, sillä tiede on taipuvainen luokittelemaan asioita ja analysoimaan rajattomasti, ja tällä tavalla toimii kone. Elämä on kuitenkin jotain muuta kuin pelkkää informaatiota ja loogisten johtopäätösten tekemistä. Tarvitaan herkkää ruumista ja rakastavaa sydäntä, loogisen mielen lisäksi, jotta todellisuus avautuu mielelle totaalisuudessaan.. (tai niin totaalisesti kuin mahdollista) Tämä jo uskoakseni riittää hyväksi lähtökohdaksi myös maailman lainalaisuuksien ymmärtämisessä hyvin laajasti.
"Tarvitaan herkkää ruumista ja rakastavaa sydäntä,"..
omituisen ajatuksen että jos se herkkä ruumis ja mieli (eli ihminen) häviäisivät tästä maailmasta
niin aurinko lakkaisi toimimasta ydinreaktiolla,
salamat eivät enää sähköisinä leiskuisikaan tms.
Tosiasia on että fysikaalinen, tieteen tuntema
maailma on olemassa samanlaisen ihan ilman ihmistäkin (ja hänen Jumalaansa).
Ilmeisesti et oikein ymmärtänyt mitä yritin sanoa. Tarkoitin että herkkä ruumis, rakastava sydän ja looginen mieli ovat välttämättömiä maailman näkemisessä kokonaisvaltaisesti.
Maailmankatsomukselliset, taiteelliset, moraaliset ja useat filosofiset ym kysymykset eivät tietenkään ole tiedettä. Ja totuuteen pyrittäessä kokonaisuus kuitenkin pitäisi huomioida, eikä jäädä mihinkään torsoon tiede-ja totuuskäsitykseen.
Riittääkö siis tiede totuuteen pääsemiseen? Ei vielä. Vasta koko historian kulku kaikkina aikoina kaikilla planeetoilla määrää mikä oli totta. Miten siis tieteellisiin selityksiin voitaisiin ottaa mukaan uskonnollisia, mystisiä, taiteellisia ym aspekteja niin että totuutta voitaisiin lähestyä ja kuitenkin pysyttäisiin asenteeltamme tieteellisinä?
Vastaus: Harrastetaan filosofiaa, oikeata monitahoista filosofiaa, ja haistatetaan pelkästään tieteelliselle ja skeptiselle filosofialle. Filosofia on muutakin kuin tiedettä!
voisi olla ratkaisu kaikkiin kysymyksiin, mutta kun mukaan sekoitetaan politiikka, ei päästä ympäri, eikä yhteen tulla.
miten tämän dilemman voisi ratkaista? kaikki vstaukset ovat yhtä tosia veliseni!
Politiikka kai vääristää tutkimuksen suuntautumisen. Jos tietäisimme kaikki, tietäisimme myös minkälainen yhteiskunta pitäisi muodostaa ja miten siihen päästäisiin. Mutta kai arvot silti ovat tiedosta erillinen asia, vaikka tietäisimme kaikki.
kyllä politiikka määrittelee melko tarkoin yhteiskunnan arvot - hyvän ja pahan. kyse on silloin tiedosta, joka ohjaa ihmisten käyttäytymistä. paras esimerkki ovat lait, joita tulee noudattaa, huonoin disinformaatio tai kolluusio, joka lakaisee todelliset ongelmat maton alle, mutta ei poista niitä...
asioista, joista pitäisi puhua, puhutaankin asian vierestä tai wittgensteinia siteeraten "wovon man nicht sprechen kann, daruber muss man sweigen". on eriasía puhua tosiasioita, joista ei voi johtaa arvoja (hume), mutta politiikkahan ei ole tosiasia, vaan suoranainen valhe.
Mikä pinttymä sinulle on tämä politiikan haukkuminen ja miten se liittyy systeemiseen tieteelliseen selittämiseen?
Muuten keskusteluun lisäisin vielä Sodoman ja Gomorran. Jos selitetään asia vain geologisesti niin sehän oli maanjäristys ja sillä siisti. Kuitenkin asialla on selvästi jotain tekemistä ihmisten syntisyyden kanssa niissä kaupungeissa ja Jumalan vihastumisen kanssa, ja vaikka tämä voidaan jättää pois, niin silloin tapahtuman selitys on torso.
Jos ajatellaan saastumista ja sen vaikutuksia maapalloon, niin silloin ainakin pitää ottaa fysikaalisten asioiden lisäksi biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät ehdottomasti huomioon. Ihmisethän niitä saasteita tuottavat, vaikka tulivuoret, maanjäristykset ym luonnonkatastrofit tekevät sitä myös.
mutta pysyykö kaikki silti samana?
john grant käsittelee teemaa (politiikka ja tiede) kirjassaan "Corrupted Science - Fraud, Ideology and Politics in Science" (jota en ole lukenut).
ajatus kolluusiosta on yritys yhtenäistää ajatteluamme politiikan keinoin. mukana ovat silloin tiede, media, yritykset, yhteisöt ja viihdeteollisuus, joita ohjaa "poliittinen tahto" rahan voimalla. (jos grant kirjoittaa näin, hyvä).
esimerkkejä on lukuisia, jotka jätän lukijan vastuulle.
Tuohan on avauksen arvoinen asia. Kirjoita siitä, olen kiinnostunut, ja varmaan muutkin. Jos olet jo kirjoittanut, kirjoita uudestaan.
Kuitenkin ilmiön selityksen selkeyden, informatiivisuuden ja pragmaattisuuden kannalta on järkevintä tyytyä Occhamin partaveitsen mukaisesti yksinkertaisimpaan vastaukseen.
Systeeminen selittäminen tulee kysymykseen lähinnä tietyillä osa-alueilla, kuten psykologiassa.
Kuitenkin pyritään oikeaan selitykseen, ja yksinkertaisin johtaa helposti virheelliseen, typistettyyn selitykseen, vaikka se on hyvä periaate.
Fysiologiassakin Timo Järvilehto huomasi, että yksinkertaisessa reaktiokokeessakin kokonaisuus ratkaisee paljon, ei ole kysymys pelkästään siitä, kuinka nopeasti ihminen reagoi ärsykkeeseen, vaan siitä, että hänelle on tällainen ohje annettu jne.