Isällä aivoinfarkti, kokemuksia?

Nimetön

Isäni sai aivoinfarktin lokakuun lopussa, pahan sellaisen. Liuotushoitoakaan ei voitu antaa vakavuusasteen vuoksi, leikkausta suunniteltiin, jotta oltaisiin voitu pienentää riskiä saada uusi aivoinfarkti. Aivoverenvuodon riski oli kuitenkin liian suuri.
Oikea puoli on halvaantunut, jalassa kuitenkin jo toimintaa. Uskomme hänen vahvasti kävelevän. Oikea käsi jää kuitenkin todennäköisesti täysin toimimattomaksi. Puhe on melko huonoa. Ymmärtää kyllä, mutta ei pysty tuottamaan kaikkea, mitä haluaisi. Lähimuisti myös heikko. Kuntoutuslaitokseen pääsee tammikuussa.

Sitä tuntuu niin pahalta nähdä oma isä melko kykenemättömänä. Hän kun on aina ollut kova liikkumaan ja menemään. Haluaisinkin olla hänen tukenaan niin paljon kuin mahdollista. Yritän kovasti auttaa puhumisessa ja muistin kehittämisessä. Olisiko kellään hyviä vinkkejä tähän? Aikaisemmin lähipiirissäni ei kenelläkään ole ollut aivoinfarktia.

Mielessä käy koko ajan miksi, miksi, miksi meidän isä? Mitä voin tehdä? Miten voin auttaa, jotta nämä ensimmäiset kuukaudet ennen kuntoutuslaitosta olisivat virikkeellisiä? Olisi ihana kuulla muiden kokemuksia. Tuntuu avuttomalta nähdä isä tuossa tilanteessa, vaikka voikin tilanteeseen nähden melko pirteästi. Toivon, että hän pärjäisi tulevaisuudessa vielä itsenäisesti.

10

3896

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nif

      Anna isällesi aikaa rauhassa hakea sanoja muistista vaikka se veisi aikaa, sillä kiire ei ole hyväksi. (Puhumisen tukeminen on hyvä asia.)Katselkaa esim. valokuvia.Tärkeintä on, että olet isäsi lähellä ja annat aikaa.

    • Aivoinfarkti

      Hei,
      Minulle tuli yli puoli vuotta sitten.

      Alussa en tajunnut oiken mitään, toinen silmä oli huono ja saman jalan puuta. Näkeminen ja jalka korjautui puolessa vuodessa, puhe sotkee edelleen. Sain paljon puheterapiaa alussa ja se on auttanut puheeseen paljon.

      Yritin lukea sanomalehtiä ja katsoin suomalaisia ohjelmia telkkarista kuin myös radiota kotona. Kuulemma sekin palauttaa. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkein.

      Jos isäsi ei löydä sanottua nimeä tai sanaa, kysy, voitko ehdotella. Minä en osannut sanoa sanaa, vaikka tiesin , mikä sana aivoissa oli. Kysyn edelleen, jos en tarpeeksi muista sanaa.

      Kuten näet, kirjoittaminkaan ei toimi minulla ollenkaan ok, mutta mitä sitten. Kuitenkin suurin osa ymmärtää.

      Toisekseen, ei kannata hokea miksi, miksi.

      Se vain tuli, niin se tuli minullekin. Kuvittelin olevani vielä pitkään töissä ja olevani lähes korvaattomana työssä. Toisin kävi. Ja elettävä tässä ja nyt.

    • Miksi kysymystä on tosiaankin turha esittää. Se vain sattuu joillekkin. Minulta vuosi laskimoverisuoni reilut 2 vuotta sitten ja olen siitä jotakuinkin parantunut. Tosin olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Anna isällesi aikaa ja ole läsnä. Parantuminen on todella hidasta mutta puolen vuoden vuoden päästä jo tiedätte mikä voi olla se lopputulos. Mikäli haluat lukea vain aivoinfarktin tai aivoverenvuodon läpikäyneiden kokemuksia niin vieraile palstalla:
      http://www.avh.palaios.com
      Siellä kirjoittelee noin sata jotka ovat käyneet läpi aivoinfarktin tai aivoverenvuodon.
      Voimia teidän koko perheelle. Terveisin MLL

    • Tuli myös mullekin

      Aivoinfarktin jälkeen on huonompia ja parempia kausia.

      Silloin kun potilas ymmärtää ja tuntee niin jo pelkkä läsnäolo on tärkeää,liikaa ei pidä yrittää puhuttaa siinä voi tulla hermostumisvaihe.

      Äidiltäni meni kuitenkin puhekyky ilmeisesti uusintainfarktin johdosta mutta kyllä hän tunsi ja yritti puhua mutta kun ei ymmärtänyt mitä hänellä oli asiaa hän aivan selvästi suuttui kun en ymmärtänyt puhetta.

      Valokuvien katseleminen näytti piristävän mutta aina ei siihenkään riittänyt kiinnostusta.

      Myös lemmikin käyttäminen hoitopaikassa,joka oli luvallista,ilahdutti välillä kovasti ei pelkästään äitiä vaan muitakin vanhuksia.

      Käsi palautui hänellä sen verran että pystyi sillä kädellä syömäänkin,jalkakin toimi alkuvuosina sen verran että tuettuna pystyi kävelemään pienen matkan.

      Loppu tuli sitten rauhalliseen uneen nukahtamiseen,sen huomasin muutamaa päivää aikaisemmin vieraillessani häntä katsomassa että loppu oli lähellä mutta korkean iän hän saavutti.

      Äitini pitkän sarausprosessin aikana sain itsekin aivoinfarktin ihan keskellä työpäivää,siinä veti kyllä totiseksi kun hävisi puhekykykin tilapäisesti,tuli ensimmäiseksi mieleen että näinkö tässä nyt kävi kuten äidillekin.

      Kuin ihmeen kaupalla selvisin siitä pikku vaurioilla,kuten lääkäri sairaalassa sanoi että mitä olet osastolla ympärilläsi nähnyt uskot varmaan että olet lähes loton täysosumaan verrattavan voiton saanut,olen pois työelämästä koska painetta en enää siedä jota töissä riitti.
      Kirjoitusvirheistä sen ainakin huomaa mitä olen kokenut mutta ulkoisesti ei kuulemma näy,kaikki eivät usko ollenkaan,vaikeammat tekniset lauseet voivat tökkiä joskus.

      Toivon mitä parhainta toipumista isällesi ja itsellesi voimia,tilannehan ei ole ollenkaan toivoton.

    • saman kokenut

      Haluan toivottaa sinulle paljon voimia vaikeassa tilanteessa. Oma isäni sai aivoverenvuodon kymmenen vuotta sitten. Olin vain 16-vuotias itse. Vuoto oli juuri puhekeskuksen päällä, mutta voitiin leikata. Aluksi isäni ei puhunut mitään, oikea puoli oli halvaantunut ja ymmärtämisen laita oli niin ja näin. Pelkäsimme, että hän jää hoitokotipotilaaksi. Isäni on kuitenkin hyvin sisukas ja varsinkin fyysisesti hän on toipunut käsittämättömän hyvin. Tarkkuutta vaativat asiat pitää tehdä hitaasti, mutta muuten käsi ja jalka ovat täysin toimintakuntoiset, hän mm. ajaa polkupyörällä ja hiihtää. Ja lääkäri sanoi meille aluksi, että käsi tuskin tulee toimimaan juuri mitenkään.

      Puhevaikeus hänelle jäi, mutta hän pystyy kuitenkin tuottamaan ymmärrettäviä lauseita ja sen mitä ei pysty, me muut täydennämme. Sitä oppii loistavasti lukemaan läheistä ihmistä. Monimutkaisia juttuja hän ei ihan aina ymmärrä, mutta rauhallinen selittäminen auttaa paljon. Muistakaa vaatia isällenne mahdollisimman paljon puhe ja -toimintaterapiaa, isäni sai hieman ylimääräistä kun oikein vaadittiin ja siitä oli kyllä selkeää hyötyä.

      Kaiken kaikkiaan isäni toipui tilanteen vakavuuteen nähden todella hyvin ja he mm. matkustelevat äitini kanssa. Isä on kaikissa perheen jutuissa mukana ihan niin kuin ennenkin vaikka entinen seuramies onkin paljon hiljaisempi nykyään. Pikkuhiljaa ne "miksi minun isäni" -kysymykset alkavat hävitä ja tilalle hiipii kiitollisuus siitä, että isä ylipäätään on elossa ja siinä, läsnä, jos hänelle haluaa jotain kertoa. Olisi voinut käydä niinkin, että sinulla ei olisi enää isää. Koeta jaksaa ja ole paljon isäsi kanssa, puhu hänelle, kuuntele kärsivällisesti kun hänellä on asiaa. Jos sisua riittää niin isäsi voi toipua hyvinkin, jokainen tapaus on yksilöllinen. Lämmintä joulunodotusta tilanteesta huolimatta!

      • omainen

        saaneet läheisenne kuntoutukseen?? Tuntuu, että lääkärit luovuttavat liian helposti eivätkä edes harkitse lähetteen kirjoittamista. Vaadin sitä kyllä, kunhan saadaan hoitokokous. Olen kuullut, että maksusitoomus on vaikea saada esim. Käpylän kuntoutuskeskukseen..
        Äitini sai SAVin puoli vuotta sitten. Itse uskon toipumisen olevan mahdollista. Ja siis pitkä matka ollaan tultukin, vaikkakin lääkärit eivät toivoa antaneet!!! Nyt heidän vihannekseksi julistama äitini jo juttelee ja mm puristusvoimat tulleet käsiin!!! :)


      • epätoivoinen tytär
        omainen kirjoitti:

        saaneet läheisenne kuntoutukseen?? Tuntuu, että lääkärit luovuttavat liian helposti eivätkä edes harkitse lähetteen kirjoittamista. Vaadin sitä kyllä, kunhan saadaan hoitokokous. Olen kuullut, että maksusitoomus on vaikea saada esim. Käpylän kuntoutuskeskukseen..
        Äitini sai SAVin puoli vuotta sitten. Itse uskon toipumisen olevan mahdollista. Ja siis pitkä matka ollaan tultukin, vaikkakin lääkärit eivät toivoa antaneet!!! Nyt heidän vihannekseksi julistama äitini jo juttelee ja mm puristusvoimat tulleet käsiin!!! :)

        Miten omainen teillä on paraneminen edennyt, mikä aiheutti halvauksen alunperin?

        Oma äitini oli aneyrysmaleikkauksessa 2,5kk sitten ja tänään juuri suntin asennusleikkauksessa. Leikkauksessa tuli aivoverenvuoto, joka aiheutti infarktin.

        Oman osaston lääkäri ym.ovat jo tuominneet vihannekseksi äitini, vaikka fysioterapeutit, osa hoitajista ja me perhe uskomme äitini vielä pääsevän edes pyörätuoliin ja pirstyvän tuosta.

        Ymmärtää kaiken puheen, mutta itse ei pysty puhumaan lainkaan. Vasen puoli on halvaantunut pahemmin, mutta ei sekään kokonaan, lähinnä siis ongelmia aivojen "viestikeskuksessa" eli äiti ei osaa käskeä ruumistaan toimimaan. Pientä liikettä on joka raajassa, mutta voimaton vuodepotilas on tällä hetkellä. Täysin käänneltävissä, letkuruokinnassa jne.

        Toiveissa olisi, että tuo suntin asennus antaisi äidille voimia jatkaa paranemista ja kuntoutumista.

        Lähtötilanteeseen nähden meilläkin on jo edistytty (äiti oli alkuun hengityskoneessa teholla). Nyt jaksaa seurustella meidän kanssamme ja puristaa mm. kättä.


      • epätoivoinen tytär
        epätoivoinen tytär kirjoitti:

        Miten omainen teillä on paraneminen edennyt, mikä aiheutti halvauksen alunperin?

        Oma äitini oli aneyrysmaleikkauksessa 2,5kk sitten ja tänään juuri suntin asennusleikkauksessa. Leikkauksessa tuli aivoverenvuoto, joka aiheutti infarktin.

        Oman osaston lääkäri ym.ovat jo tuominneet vihannekseksi äitini, vaikka fysioterapeutit, osa hoitajista ja me perhe uskomme äitini vielä pääsevän edes pyörätuoliin ja pirstyvän tuosta.

        Ymmärtää kaiken puheen, mutta itse ei pysty puhumaan lainkaan. Vasen puoli on halvaantunut pahemmin, mutta ei sekään kokonaan, lähinnä siis ongelmia aivojen "viestikeskuksessa" eli äiti ei osaa käskeä ruumistaan toimimaan. Pientä liikettä on joka raajassa, mutta voimaton vuodepotilas on tällä hetkellä. Täysin käänneltävissä, letkuruokinnassa jne.

        Toiveissa olisi, että tuo suntin asennus antaisi äidille voimia jatkaa paranemista ja kuntoutumista.

        Lähtötilanteeseen nähden meilläkin on jo edistytty (äiti oli alkuun hengityskoneessa teholla). Nyt jaksaa seurustella meidän kanssamme ja puristaa mm. kättä.

        Tyhmän lauseen vielä kirjoitin tuohon äsken, eli siis se infarkti tuli tietenkin siinä aneyrysmaleikkauksessa. Tänään on sitten suntin asennus, koska aivoihin on vähitellen alkanut kerääntyä nestettä.. Ääh, no olisitte ehkä tajunneet tuosta äskeisestäkin ihan oikein :)

        Itsekin yritän käydä sairaalalla mahd. paljon äitini luona, juttelen, jumppaan, venyttelen, kerron kotoa kuulumisia, katsotaan tv:tä tai kuunnellaan radiota. Hyvin kummia en osaa itsekään tehdä äitini avuksi, kun ei ole kokemusta vastaavista tapauksista.

        Joskus tehdään jalkakylpy tai kasvojen/kynsien hoito ihan vaihtelun vuoksi.

        Äitini on tällä hetkellä neurologisella kuntoutusosatolla, jossa fysioterapeutit jumppaavat äitiä n.tunnin päivttäin, mutta muuten saa ns.perushoitoa.

        Puheterapeutit eivät ole vielä käyneet äitini luona, ajattelin kysyä, voisiko joku käydä katsomassa äitiä ihan jo omankin mielenrauhani takia, josko jotain voitaisiin jo tehdä, että puhe joskus palautuisi..

        Eniten on ikävä nimenomaan äitini puhetta, olemme olleet aina hyvin läheisiä ja olemme puhuneet kaikesta.


      • saara30
        epätoivoinen tytär kirjoitti:

        Tyhmän lauseen vielä kirjoitin tuohon äsken, eli siis se infarkti tuli tietenkin siinä aneyrysmaleikkauksessa. Tänään on sitten suntin asennus, koska aivoihin on vähitellen alkanut kerääntyä nestettä.. Ääh, no olisitte ehkä tajunneet tuosta äskeisestäkin ihan oikein :)

        Itsekin yritän käydä sairaalalla mahd. paljon äitini luona, juttelen, jumppaan, venyttelen, kerron kotoa kuulumisia, katsotaan tv:tä tai kuunnellaan radiota. Hyvin kummia en osaa itsekään tehdä äitini avuksi, kun ei ole kokemusta vastaavista tapauksista.

        Joskus tehdään jalkakylpy tai kasvojen/kynsien hoito ihan vaihtelun vuoksi.

        Äitini on tällä hetkellä neurologisella kuntoutusosatolla, jossa fysioterapeutit jumppaavat äitiä n.tunnin päivttäin, mutta muuten saa ns.perushoitoa.

        Puheterapeutit eivät ole vielä käyneet äitini luona, ajattelin kysyä, voisiko joku käydä katsomassa äitiä ihan jo omankin mielenrauhani takia, josko jotain voitaisiin jo tehdä, että puhe joskus palautuisi..

        Eniten on ikävä nimenomaan äitini puhetta, olemme olleet aina hyvin läheisiä ja olemme puhuneet kaikesta.

        Hei!
        Isäni sai aneurysmaleikkauksessa joulukuun alussa myös aivoinfarkteja, kaksin kappalein. myös hänellä puhe mennyt.oikea puoli oli täysin halvaantunut, kunnes pari viikkoa sitten siihen tuli toimintaa!nyt nopeassa ajassa on oikea puoli kuntoutunut melko hyvin, välillä isä jo syö pitäen lusikkaa oikeassa kädessä!puhetta ei vain oikeastaan tule juuri lainkaan. isä toistelee sanoja perässä välillä, joku päivä paremmin ja toinen huonommin, mutta koitetaan lukea lehtiä ja katsoa telkkaa. ennuste oli isälläni myös todella huono, parhaimmassa tapauksessa kuulemma sähköpyörätuoliin, mutta se kohta on jo ylitetty.
        tsemppiä kovasti, en itse lakkaa uskomasta puheen palautumiseen, kaikki on mahdollista. olen kuullut, että vuoden saatta joku olla aivan puhumatta ja sitten se vain alkaa palautumaan. nämä ovat tosi raskaita aikoja kaikille, koska ennustetta paranemiseen on tosi hankala antaa, niin yksilöllisiä nämä jutut ovat.
        katse huomiseen, päivä kerrallaan. jo pelkkä läheisen läsnäolo tekee ihmeitä kuntoutujalle!voimia sinulle!


    • cheeseus

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      130
      4895
    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      30
      3096
    3. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      16
      1797
    4. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      22
      1750
    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      18
      1611
    6. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      71
      1471
    7. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      19
      1237
    8. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1223
    9. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      16
      1187
    10. Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.

      Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H
      Maailman menoa
      17
      1187
    Aihe