Psykoottisuus määritellään usein henkilön taioumukseksi muodostaa vääristyneitä todellisuuskäsityksiä.
Kenelläkkän ei kuitenkaan ole absoluuttista todellisuudentajua, ja useimmilla harhaluuloihin rinnastettavia uskomuksia.
Ovatko kaikki ihmiset siis jossain määrin psykoottisia? Ja onko psykoottisuus jopa välttämättömyys? Monet käytännön toiminnothan perustuvan illuusioon, kuten virheellisiin skeemoihin.
Kenelläkkän ei kuitenkaan ole absoluuttista todellisuudentajua, ja useimmilla harhaluuloihin rinnastettavia uskomuksia.
Ovatko kaikki ihmiset siis jossain määrin psykoottisia? Ja onko psykoottisuus jopa välttämättömyys? Monet käytännön toiminnothan perustuvan illuusioon, kuten virheellisiin skeemoihin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narkolepsia
Esim. itselläni on perinnöllisenä neurologisena ilmiönä unihalvauksia, ja hallusinaatioita unen ja valveen rajatilassa. Minusta ne on helppo erottaa psykoosista: nähdessään unihallusinaatioita tietää olevansa unessa (siis minä tiedän, ehkä muut eivät?).
Ateistina saatan tulkita uskoontulemisen (olen kuullut kuvauksen aiheesta, kirkkaita valoja ja ruumiistairtaantumista unen aikana) tai ufosieppauskokemuksen unihalvaukseksi.
Nykypsykiatrian mukaan psykootikkoja lienee noin 1% ihmiskunnasta. MÄärä vaihtelee tosin arvioitain, jopa useita prosenttiyksikköjä, johtuen ihan siitä että ei ole olemassa mitään yksiselitteistä psykoosia.
Toisaalta on ilmeistä, että on olemassa myös toisenlaista harhaisuutta. Tarkoitan tällä ihmismassojen hulluutta - kuten vaikkapa Natsi-Saksssa tai Suomessa 1917-8. Näihin ei nykyisellä psykiatrisella tautiluokituksella ole oikein otetta. Mm. Martti Siirala tai Lloyd deMause ovat kuitenkin tämmöisiä analysoineet.
"tai Suomessa 1917-8."
Suomessa tehtiin ulkomaalaisista maksapasteijaa vielä 20-luvun puolellakin.
potilaidenne mielentilaa,älkääkä viisastelko heidän kustannuksella diagnosein!Kiroan teidät helvettiin henkiset kiduttajat!
vaatii jonkinlaista uskomista kuolemanjälkeiseen elämään, me muut voimme pysytellä ihan tämänpuoleisessa maailmassa.
Sanoisin että meillä kaikilla on paranoian ainekset geeneissä. Ja on hyvä ollakin, jos on haluja menestyä ja elää kauan maan päällä.
Katsotko sivuillesi ennen kuin lähdet ylittämään katua suojatietä pitkin? Kannattaisi ainakin katsoa, silläkin uhalla että et sen jälkeen voisi pitää itseäsi kemiallisesti puhtaana vainoharhaisuudesta.
Tuntuuko sinusta siltä, että olet hyvä tyyppi? Oletko siis suuruudenhullu? Narsisti ja psykopaatti! Haluasitko mielummin olla niiden ihmisten kaltainen, jotka käytöksellään suorastaan pyytävät anteeksi olemassaoloaan? Olisiko tosiaan parempi olla täysin vapaa oman erinomaisuuden tunteesta?
Tunnetko joskus mustasukkaisuutta? Entä tunnetko joskus itsesi sairaaksi? Oletko siis psykoottinen?
No joo, en viitsi jatkaa tätä listaa. Sanotaan vaikka että paranoia on kuin ruumiinlämpö; sitäkin pitäisi olla suurinpiirtein sopivasti.
Jos menee lääkäriin henkisen pahoinvoinnin vuoksi, ja saa jonkun sortin psykoosi-diagnoosin niin siihen on paras suhtautua kuin kuumeeseen. Lepoa ja ehkä lääkettä ensialkuun. Jos psykoottisuutta on yli 42 astetta celsiusta, saattaa sairaalareissu olla paikallaan.
Jos pahoinvointikaudet rupeavat toistumaan, ei auta muu kuin yrittää löytää hyvänpuoleinen lääkitys. Joistakin harrastuksista saattaa joutua luopumaan, mutta toisia voi löytää tilalle.
P.S. Viinasta ei ole muuta kuin haittaa.
Suomessa on edesmennyt psykoanalyytikko Martti Siirala käsitellyt tämmöistä kollektiivista hulluutta. Muun muassa ensimmäinen saksankielinen kirjansa vuodelta -61 olisi suomeksi: "Yhteisön ja yksilön skitsofrenia".