Kiinnostaisi suuresti tietää, että voisiko missään tilanteessa olla mahdollista että: Henkilö, joka varhaislapsuudessaan syyllistyy julmaan väkivallantekoon voi traumatisoitua kyseisestä tapahtumasta ennemmin tai myöhemmin? Vaikka siis itse olisikin väkivallantekijä eikä uhri.
Mikäli ei, niin muuttaako tilannetta se, jos tekijä olisi koko lapsuutensa ajan kokenut myös itseensä kohdistunutta väkivaltaa. Eli olisi samalla sekä uhri että tekijä. Voisivatko myös itse tehdyt väkivallanteot traumatisoida häntä, mahdollisten muiden traumojen ohella?
Mikäli ei, niin muuttaako tilannetta se, jos tekijä olisi koko lapsuutensa ajan kokenut myös itseensä kohdistunutta väkivaltaa. Eli olisi samalla sekä uhri että tekijä. Voisivatko myös itse tehdyt väkivallanteot traumatisoida häntä, mahdollisten muiden traumojen ohella?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmisen on mahdollista mokata itsensä myös aikuisena, tehdä jotain ajattelematonta ja havahtua jälkeenpäin tekonsa karmeuteen. En käsitä, miksi tämä ei voisi olla mahdollista myös lapsuudessa.
Lasta tunnetusti repivät jo sutheessa äitiin, isään ja sisaruksiin ristiriitaiset tunteet, rakkaus ja viha eivät suljet toisiaan pois. Tämä voi jo sellaisenaan aiheuttaa sisäisiä ristiriitoja, vaikka yksilö ei edes tekisi mitään.
Kuvittelisin, että monille aikuisillekin väkivaltarikoksen tekijöille jää trauma tapahtuneesta. Vaikka olisi suunnitellut teon etukäteen, niin liekö se tosipaikan tullen mitään mukavaa.