Tietääkseni vanha sinuttelumuoto on "thou", jota käytetään esim. Kymmenessä käskyssä. Mitähän tämä katkelma olisi alkuperäiskielellä, ts. onko nykyaikaisempaa sinuttelua?
"Päivän Profeetasta puheen ollen...mahdoitteko te -?"
"Voi, ole kiltti, poika kulta, ja sinuttele vain minua."
"En tiedä, mahdoitko sinä lukea sen haastattelun, jonka Rita Luodiko antoi Dumbledoresta."
"Päivän Profeetasta puheen ollen...mahdoitteko te -?"
"Voi, ole kiltti, poika kulta, ja sinuttele vain minua."
"En tiedä, mahdoitko sinä lukea sen haastattelun, jonka Rita Luodiko antoi Dumbledoresta."
Vastaukset 10
Vanhimmat
toisiaan, joten kuulostaa siltä, että kaikki sinuttelisivat toisiaan. Sinuttelu katosi kai jo 1700-luvulla ja esiintyy nyt vain Raamatun kielessä ja yleensä uskonnollisissa yhteyksissä.
Etäisyys ja läheisyys toiseen ihmiseen ilmaistaan toisella tavalla. Muodollisessa puhuttelussa käytetään sir, mam (madam) jne tai sukunimiä mr Smith, misses Smith. Jos taas ollaan lähempiä tuttuja käytetään etunimiä tai lempinimiä.
Jaana Kapari-Jatta saattaisi tietää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaana_Kapari-Jatta
Voisi kai joku katsoa asian alkukielisestä kirjasta, jos tietäisi mistä ja suunnilleen mistä kohdasta. Eiköhän aina monella ole hyllyssään englanninkielisiä Pottereita.
Millään kielellä. Eikä tule. Pätkääkään en ole lukenutkaan. Sama koskee Tarinaa Hermusten sorrosta.
En kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että Tolkienilla tai Rowlingilla olisi minunlaiselleni yhtään mitään annettavaa alkukielellä sen enempää kuin käännettynäkään.
On harvinaista, että ihmiset avoimesti myöntävät, etteivät ole lainkaan lukeneet jotain kirjaa tai kirjailijaa, jonka he tuomitsevat tai ilmoittavat täysin kiinnostamattomaksi.
Kyseisten kirjailijoiden tuotannon karttaminen on ollut minulle äärimmäisen helppoa. Teosten saamasta julkisuudesta ja fanien käyttäytymisestä on voinut mielestäni voinut vetää täysin riittävät johtopäätökset teosten sisällöstä.
Kaikki kunnia Tolkienille ja Rowlingille – he ovat ansainneet sekä suosionsa että kasapäin rahaa! Minä vain en ole yhteensopiva tuollaisten fantasiamaailmoiden kanssa. Vika ei ole kirjailijoissa vaan lukijan mielikuvituksettomuudessa.
Toisaalta voin tunnustaa, ettei myöskään äärimmäinen konkreettisuus uppoa minuun. Saamani käsityksen mukaan esimerkiksi Kalle Päätalo saattaa kuvailla yhden makkaravoileivän syömistä viiden sivun verran. Niinpä en ole lukenut Päätaloa ensimmäistäkään sivua.
"En kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että Tolkienilla tai Rowlingilla olisi minunlaiselleni yhtään mitään annettavaa alkukielellä sen enempää kuin käännettynäkään."
Hieman asiaa mietittyäni toteaisin, että se vaikuttaa minustakin sangen todennäköiseltä.
Keskisuomalaisen toimittaja Marko Ahonen esitteli termin KP, "katsomatta paskaa" ja käytti sitä Big Brotherista ja Salatuista elämistä. En omista televisiota, mutta Ahonen saattaa olla oikeassa.
Minulle Tolkien ja Rowling tarjoavat riittävästi jännitystä. Rowlingin kirjoista olen lukenut osan suomeksi, osan englanniksi, Tolkienin kirjoista melkein kaikki molemmilla kielillä. Minusta esim. quenyan ja sindarin kielet ovat kiinnostavia keksintöjä.
Ei tarvitse syödä koko kananmunaa todetakseen, että se on mätä. Itse asiassa sitä ei tarvitse syödä ollenkaan, riittää, kun haistelee sitä.
on luultavasti maailman huonoin kirja noilla perusteilla. Se on liian suosittu, sillä on hihhuloivia faneja ja sen oheistuotteilla tahkotaan rahaa.