Mä oon jo monta vuotta voinut huonosti ja opiskelut on mennyt ihan päin persettä ja en tiedä saanko ikinä ammattia tai töitä. Oon käynyt juttelemassa jonkun sossutädin kanssa ja ties missä terapiassa ollut monta kertaa eri tahoilla, mutta kaikki se on pelkkää paskanjauhantaa ja mitä se mua auttaa puhua ja puhua kun ei mikään muutu kuiteskaan. Lääkkeitä oon kokeilu jo monta eri sorttia ja niistäkään ei oo mitään apua mut silti pitäis muka syödä.
No, nyt mä näin että mulle oli laitettu diagnoosiksi krooninen masennus. Eli siis mä en ikinä parane!!! Mitä järkeä tällaisessa on, kun ennustettakaan ei enää ole, vaan mun tilanne on nyt tässä. Parikymppisenä elämä on ohi ja se on lyöty mulle paperillekin. Voiko tää olla oikeasti totta vai onko hoitavat henkilöt tehneet pahan hoitovirheen? Näinkö mun siis vain pitää sinnitellä kunnes voimat loppuu? Tai pitääkö elää siinä toivossa, että tulee joku lääketieteellinen läpimurto?
krooninen masennus!!!!
29
9223
Vastaukset
- tarkoittaa mun mielestä
Krooninen masennus tarkoittaa mun mielestä pitkittynyttä masennusta. Olisin sitä mieltä että sillä ei tarkoiteta parantumatonta masennusta. Olet vielä nuori joten eiköhän lääkkeetkin tästä kehity vielä. Voimia sulle, et todellakaan ole mikään toivoton tapaus.
- Syysdepistä täällä
Jos olet nuori ja tolleen,niin sulla kyllä pitäs olla hyvä psykiatri.Joku sellanen niin hyvä,että saisit jo varhain avun sun depikseen.Kun niitä ammattiauttajiakn on niin moneen lähtöön että,...
Mä sain hakee useita vuosia kunnon terapeuttia/psykiatria ennenkuin tähän mun depikseen löytyi tosi hyvät hoidot.Psykiatrini sai melkoisen heti selville,että mulla on vakava-asteinen kaamosmasennus.Hoidoksi Seromex-lääke ja kirkasvalohoito.Siinä se ja nyt voin paljon paremmin ja olen suorastaan työkykyinenkin.
Mutta,ei kantsi vaihtaa koko ajan psykiatria,sillä ne lekurit tarttee kanssa aikaa ajatella ja miettiä ja selvittäätarkkaan,mikä suo oikein masentaa.Yleensä masennus on melkoisen helppo hoidettava nykyään,koska niitä lääkkeitä on tosi hyvii ja sitten on tää kirkasvalohoito,jota käytetään muussakin depiksessä kuin kaamosmasennuksen hoidossa.Jotta silleen.Tsemppiä ja kyllä se selviää.Mutta ihan ite voi ostaa kirkasvalolaitteen ja kokeilla tosiaan ite,että auttaaks se. - Rev.McMoon
jättää pulaan, on käytettävä järkeä. Jos käytät kofeiinia, luovu siitä kokonaan, kofeiini on yleisin masennuksen aiheuttaja. Kartoita myös muut myrkyt, jotka saattavat aiheuttaa masennusta.
Pidä huoli vitamiinien ja kivennäisten saannista, aivot tarvitsevat niitä muuntaessaan käytettyjä välittäjäaineita uusiksi aineenvaihduntaketjussa.
Anna keholle liikuntaa, saat samalla aivoille näköärsykkeitä, jotka tutkitusti kohottavat mielihyvää aiheuttavien välittäjäaineiden määrää.
Harrasta joogaa, se lisää todistetusti GABA:n tasoja aivoissa ja matala GABA on tällä hetkellä tutkituin masennukseen liittyvä ilmiö.
En puhuisi hoitovirheestä, kyseessä on ennemminkin lääketieteen vinosuuntaus. Lääketieteessä ei etsitä enää syitä oireisiin vaan oireisiin sopivuia lääkkeitä, siitä on tullut lähinnä pelkkä lääketeollisuuden jakeluosasto. - vertaistuki
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/
Anna PERIKSI.
Elä reaalitasolla.(ei tavoitella liikoja?)
Ei seurata muiden pärjäämistä, vaan seurata itsensä mahdollisuuksia.
Mitenkähän menee niillä sadoillatuhansilla(.500.000), jotka ovatsairastuneet vakavammin, joutuneet työttömiksi ja ovat asuntovelkaisia. Miten luulet niiden selviävän?
Kun selviät paineistasi,olet sisäisesti paljon rikkaampi. Sinulla on paljon terveempi elämänkatsomus, kuin niillä jotka viisastelevat olevansa maailman napoja ja MUKA terveitä neuvoakseen muita, miten täytyy elää.
Ei tarvitse olla ihmisten orja. Ei toiset voi päättä toisten elämästä.
ITSENSÄ mahdollisuuksien itsenäinen ajattelu. Avun hakeminen. Sitä on tänäpäivänä tarjolla "pilvin pimein".
Vaikka toisellepuolelle Suomea sisäoppilaitokseen, kansanopistoon, oman kiinnostavan aiheen pariin, jossa on uusia ystäviä, jotka ovat suuntautuneet/ kiinnostuneet samasta asiasta. YHTEISÖLLISYYS.
Pian ne kasvukivut lakkaa ja kasvat täyteen mittaan omaksi ITSEKSESI. Vapaaksi toisten orjuudesta! - Varjolilja
Krooninen masennus tarkoittaa pitkäaikaista tai toistuvaa masennusta. Kesällä luin kirjan "Krooninen masennus - mitä tehtävissä?", jonka ovat kirjoittaneet kaksi kognitiivista psykoterapeuttia. Minulle selvisi, että sitä voidaan hoitaa eikä hoito välttämättä ole edes kovin pitkäkestoinen. Masennuksen syyt opitaan tunnistamaan kuten sen alkavat oireet, jolloin sen syveneminen saadaan esteyksi.
Niin, kunhan vain löydät hyvän psykiatrin ja terapeutin, joka auttaa sinut eteenpäin. Noin nuorella ihmisellä on paljon elämää edessä, paljon mahdollisuuksia. On aivan ymmärrettävää, ettei masentuneena pysty kunnolla opiskelemaan tai tekemään työtä. Masennus pitää ja voidaan hoitaa ja terveenä pystyy taas opiskelemaan. Oikealla diagnoosilla saa oikeanlaista hoitoa. Itse sain diagnoosiksi dissosiaatiohäiriön ja sen hoito on pitkällistä, useita vuosia kestävää. Silloin ajattelin, enkö olisi voinut saada diagnoosiksi pelkän masennuksen, joka minulla myös on, mutta vähitellen olen ymmärtänyt, että on tärkeää, että diagnoosi on oikea.- pee-hoo
No pitkä aikaista tää mun masennus ainakin on. Ekaa kertaa aloin voida huonosti jo yläasteella. KOulusta tuli paljon poissaoloja ja mut ohjattiin jonnekin nuorisoasemalle terapiaan. sieltä sitten tie jatkui nuorisopsykiatrsisella poliklinikalle. Välillä olen yrittänyt pärjätä omillani ja nyt ois hoito jatkumassa mielenterveyskeskuksessa. on aika toivoton olo kun ei useassa vuodessa saa ammatti ihmiset mitään aikaiseksi. lääkitys on mun mielestä ollut koko aika ihan poskellaan. masennuslääkkeet ei vain toimi. nyt on käytössä cymbalta 60mg ja en voi sanoa että tästä ois apua. kokeiltu on myös mirtazapin ja cipralex. oon itse miettinyt että rauhoittavista voisi olla enemmän hyötyy ja ärsyttää, kun lääkärit éi haluu niitä edes kokeilla ilmeisesti. luulis että tässä tilanteessa olis aiheellista kokeilla jo sitäkin vaihtoehtoa!!
- dreamer64
pee-hoo kirjoitti:
No pitkä aikaista tää mun masennus ainakin on. Ekaa kertaa aloin voida huonosti jo yläasteella. KOulusta tuli paljon poissaoloja ja mut ohjattiin jonnekin nuorisoasemalle terapiaan. sieltä sitten tie jatkui nuorisopsykiatrsisella poliklinikalle. Välillä olen yrittänyt pärjätä omillani ja nyt ois hoito jatkumassa mielenterveyskeskuksessa. on aika toivoton olo kun ei useassa vuodessa saa ammatti ihmiset mitään aikaiseksi. lääkitys on mun mielestä ollut koko aika ihan poskellaan. masennuslääkkeet ei vain toimi. nyt on käytössä cymbalta 60mg ja en voi sanoa että tästä ois apua. kokeiltu on myös mirtazapin ja cipralex. oon itse miettinyt että rauhoittavista voisi olla enemmän hyötyy ja ärsyttää, kun lääkärit éi haluu niitä edes kokeilla ilmeisesti. luulis että tässä tilanteessa olis aiheellista kokeilla jo sitäkin vaihtoehtoa!!
Hei.. onkos sinulla ollu kuin kauan tää cymbalta lääkitys? Mulla reilun kolme viikkoa ja tuntunu et masis on vaan pahentunu, tulee mietittyy, että millon alkas vähä niinku toiseen suuntaan mennä vaiko milloinkaan tän lääkkeen kanssa. Mutta kait tää on taas kärsittävä nää sivarit.Katsoo nyt kuin kauan jaksaa ettei vaihda taas lääkettä, mutta voimia sinulle ja koetetaan jaksaa uskoa parempaan huomiseen!!
- Varjolilja
pee-hoo kirjoitti:
No pitkä aikaista tää mun masennus ainakin on. Ekaa kertaa aloin voida huonosti jo yläasteella. KOulusta tuli paljon poissaoloja ja mut ohjattiin jonnekin nuorisoasemalle terapiaan. sieltä sitten tie jatkui nuorisopsykiatrsisella poliklinikalle. Välillä olen yrittänyt pärjätä omillani ja nyt ois hoito jatkumassa mielenterveyskeskuksessa. on aika toivoton olo kun ei useassa vuodessa saa ammatti ihmiset mitään aikaiseksi. lääkitys on mun mielestä ollut koko aika ihan poskellaan. masennuslääkkeet ei vain toimi. nyt on käytössä cymbalta 60mg ja en voi sanoa että tästä ois apua. kokeiltu on myös mirtazapin ja cipralex. oon itse miettinyt että rauhoittavista voisi olla enemmän hyötyy ja ärsyttää, kun lääkärit éi haluu niitä edes kokeilla ilmeisesti. luulis että tässä tilanteessa olis aiheellista kokeilla jo sitäkin vaihtoehtoa!!
Lääkkeiden teho kullekin ihmiselle selviää vain kokeilemalla. Minäkään en saa apua lääkkeistä, en ainakaa kovin paljon. Aluksi käytin Efexoria. Se paransi pääni toimintaa, mutta pahensi unettomuutta. Sitten sain Mirtatsapinia, joka auttoi minut nukkumaan, katkaisi vaaralliseksi kehittyneen unettomuuden. Masennukseen se ei ole auttanut paljonkaan. Psykiatri suunnitteli sen lopettamista, mutta sitä ei lopetettu juuri tuon uniasian vuoksi. Pystynhän edes nukkumaan nyt. Muita lääkkeitä en ole kokeillut. Nyt unettomuus on jälleen alkanut häiritä, ei tosin paljon, mutta en saisi joutua ollenkaan siihen. Terapeutti sanoi, että minun pitää keskustella maanantaina psykiatrin luon lääkeasiasta, tarvitsenko jotain muuta lääkettä unettomuuden estämiseen. Ne kai ovat rauhoittavia lääkkeitä. Rauhoittavat on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, korkeintaan parin viikon yhtäjaksoiseen käyttöön, sillä niiden toleranssi eli sietokyky nousee nopeasti. Silloin pitää lisätä annosta, että saataisiin haluttu vaikutus ja lopulta ei suurikaan annos enää auta. Rauhoittavia on myös helppo käyttää väärin, tai käytetään tarkoituksellisesti väärin esim. alkoholin kanssa.
Itse uskon kohdallani vain pitkän ja järjestelmällisen psykoterapian tehoon. Siinä selvitetään masennuksen tai ahdistuksen tai mitä se nyt kullakin on syyt ja löydetään uudet ratkaisut ja toimintatavat, ei masennusta ylläpitäviä enää. Omassa terapiassani on epäluuloisuudestani suurta haittaa, sillä minun on vaikea päästää ketään aivan lähelleni, myös terapeuttiani, vaikka olen käynyt lähes viikoittain helmikuusta lähtien hänen vastaanotollaan. Vähitellen koetamme poistaa jännitykseni ja varautuneisuuteni, mutta se on vaikeaa. Pelkään, että terapeuttini suuttuu minulle, mutta hän on sanonut, ettei suutu, ettei käyttäydy kuten äitini on käyttäytynyt, vaikka havaitsisin hänessä jotain sellaisia vihjeitä ja voin niitä välillä havaita. Olen opetellut kohdistamaan myötätuntoa itseeni jo syyskuusta alkaen, mutta en osaa sitäkään. Tuntoaistini olen saanut takaisin harjoittelun avulla. Vähitellen siis edistyn. Tämä ei tarkoita, että sinä edistyisit yhtä hitaasti kuin minä, mutta halusin rohkaisuksi kertoa, että terapiakin voi olla hidasta. Jos löydät kirjastosta tuon kirjan Irma Karila ja Anna-Maija Kokko: Krooninen masennus, mitä on tehtävissä, voit lukea sitä ja huomata, että sinuakin voidaan auttaa ja hoitaa. Kirja ei ollut kovin vaikeatajuinen eikä se ole kovin suuri ja paksukaan. Kirja auttoi minua myös ymmärtämään masennuksen syitä, huonoa kohtelua ja traumatisoitumista lapsuudessani ja nuoruudessani, miten syviä haavoja niistä voikaan tulla. - kertomuksesi
Varjolilja kirjoitti:
Lääkkeiden teho kullekin ihmiselle selviää vain kokeilemalla. Minäkään en saa apua lääkkeistä, en ainakaa kovin paljon. Aluksi käytin Efexoria. Se paransi pääni toimintaa, mutta pahensi unettomuutta. Sitten sain Mirtatsapinia, joka auttoi minut nukkumaan, katkaisi vaaralliseksi kehittyneen unettomuuden. Masennukseen se ei ole auttanut paljonkaan. Psykiatri suunnitteli sen lopettamista, mutta sitä ei lopetettu juuri tuon uniasian vuoksi. Pystynhän edes nukkumaan nyt. Muita lääkkeitä en ole kokeillut. Nyt unettomuus on jälleen alkanut häiritä, ei tosin paljon, mutta en saisi joutua ollenkaan siihen. Terapeutti sanoi, että minun pitää keskustella maanantaina psykiatrin luon lääkeasiasta, tarvitsenko jotain muuta lääkettä unettomuuden estämiseen. Ne kai ovat rauhoittavia lääkkeitä. Rauhoittavat on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, korkeintaan parin viikon yhtäjaksoiseen käyttöön, sillä niiden toleranssi eli sietokyky nousee nopeasti. Silloin pitää lisätä annosta, että saataisiin haluttu vaikutus ja lopulta ei suurikaan annos enää auta. Rauhoittavia on myös helppo käyttää väärin, tai käytetään tarkoituksellisesti väärin esim. alkoholin kanssa.
Itse uskon kohdallani vain pitkän ja järjestelmällisen psykoterapian tehoon. Siinä selvitetään masennuksen tai ahdistuksen tai mitä se nyt kullakin on syyt ja löydetään uudet ratkaisut ja toimintatavat, ei masennusta ylläpitäviä enää. Omassa terapiassani on epäluuloisuudestani suurta haittaa, sillä minun on vaikea päästää ketään aivan lähelleni, myös terapeuttiani, vaikka olen käynyt lähes viikoittain helmikuusta lähtien hänen vastaanotollaan. Vähitellen koetamme poistaa jännitykseni ja varautuneisuuteni, mutta se on vaikeaa. Pelkään, että terapeuttini suuttuu minulle, mutta hän on sanonut, ettei suutu, ettei käyttäydy kuten äitini on käyttäytynyt, vaikka havaitsisin hänessä jotain sellaisia vihjeitä ja voin niitä välillä havaita. Olen opetellut kohdistamaan myötätuntoa itseeni jo syyskuusta alkaen, mutta en osaa sitäkään. Tuntoaistini olen saanut takaisin harjoittelun avulla. Vähitellen siis edistyn. Tämä ei tarkoita, että sinä edistyisit yhtä hitaasti kuin minä, mutta halusin rohkaisuksi kertoa, että terapiakin voi olla hidasta. Jos löydät kirjastosta tuon kirjan Irma Karila ja Anna-Maija Kokko: Krooninen masennus, mitä on tehtävissä, voit lukea sitä ja huomata, että sinuakin voidaan auttaa ja hoitaa. Kirja ei ollut kovin vaikeatajuinen eikä se ole kovin suuri ja paksukaan. Kirja auttoi minua myös ymmärtämään masennuksen syitä, huonoa kohtelua ja traumatisoitumista lapsuudessani ja nuoruudessani, miten syviä haavoja niistä voikaan tulla.Itselleni sain pitkien kokeilujen jälkeen lopulta Efexoria ja sen tueksi tarjottiin aluksi Seroquel/Mirtatsapia, joka myöhemmin vaihdettiin ns. nukahtamislääkkeiseen Imovane 7,5 mg, joka ei aiheuta riippuvaisuutta ja joka pitkäaikaiskäytössä menettää tehonsa. Tämä yhdistellä lisättynä Diapam 5 mg:llä toimi minulla vuoden verran hyvin, kunnes nyt olen ajanut kaikki muut alas kuin diapamin, jonka riippuvaisuudesta en pääse eroon.
Psykoterapia varmaan on hyvä asia, mutta minä olen siihen jo liian vanha - nuorena ja aina neljäkymppiseksi asti, siitä olisi ollut varmastikin apua, mutta silloin en itsekään ollut asiaan kypsä ja myöhemmin loppuivat KELA:n resurssit eli rahat. Nyt ne niitä sitten kauppaavat, kun haluavat ihmisiä takaisin työelämään, mutta kärsittyäni asiasta 50 -vuotta ei minusta enää ole koskaan tule työkykyistä tähän yhteiskuntaan - mutta minä pärjään - harmiksi ja ihmeeksi monelle alan ammatti-ihmiselle! - pee-hoo
dreamer64 kirjoitti:
Hei.. onkos sinulla ollu kuin kauan tää cymbalta lääkitys? Mulla reilun kolme viikkoa ja tuntunu et masis on vaan pahentunu, tulee mietittyy, että millon alkas vähä niinku toiseen suuntaan mennä vaiko milloinkaan tän lääkkeen kanssa. Mutta kait tää on taas kärsittävä nää sivarit.Katsoo nyt kuin kauan jaksaa ettei vaihda taas lääkettä, mutta voimia sinulle ja koetetaan jaksaa uskoa parempaan huomiseen!!
mul on ollu cymbalta nyt joku kuus viikkoa. olo ei oo muuttunut mikskään muuten, mut välistä tuntuu et ahdistuneet olot on lisääntyny. En tiedä johtuuks lääkkeestä vai tästä tilanteesta yleensä. Lääkäri sanoi et annos voidaan vielä tarvittaessa tuplata, mut en kyl ehkä jaksais yrittää. Tää on niin kalliskin, et ei tahdo raha riittää ja se ottaa päähän vielä kaiken muun lisäks.
Unirytmi mul on kans ollu sekaisin jo pitkään. nukun ihan pätkissä ja illat veniyy aamuyöhön ja aamul ei pääse ylös millään ja seuraava päivä menee pitkään ihan horrokses. - äkkijyrkkä
pee-hoo kirjoitti:
mul on ollu cymbalta nyt joku kuus viikkoa. olo ei oo muuttunut mikskään muuten, mut välistä tuntuu et ahdistuneet olot on lisääntyny. En tiedä johtuuks lääkkeestä vai tästä tilanteesta yleensä. Lääkäri sanoi et annos voidaan vielä tarvittaessa tuplata, mut en kyl ehkä jaksais yrittää. Tää on niin kalliskin, et ei tahdo raha riittää ja se ottaa päähän vielä kaiken muun lisäks.
Unirytmi mul on kans ollu sekaisin jo pitkään. nukun ihan pätkissä ja illat veniyy aamuyöhön ja aamul ei pääse ylös millään ja seuraava päivä menee pitkään ihan horrokses.Mulla efexor 225mg/vrk muut kipulääkkeet yht.n 10kpl vrk.
- Hanna
Tuo diaknoosi krooninen ei tarkoita että se on parantumaton. Krooninen tarkoittanee tässä tapauksessa pitkäaikainen. Älä heitä pelikirvestä vielä veteen. Eiköhän Kaikkivaltiaalla ole sinullekin vielä iloisia päiviä varattuna. Ole vain optimistinen älä jää uskottelemaan - en parane.
- selvisin siitä minäkin
ja olen syntynyt vuonna 1957 ja nähnyt koko kurjuuden kirjon - asuin olosuhteissa, joissa oli ulkohuusi/wc, kannettava vesi, joka piti kantaa laskiämpärissä myös ulos - yksi lääkäri muutamia vuosia sitten totesi, että sehän oli ihan tavallista tuona aikana eli mitä valitan - totesin, että pitikö syödä myös pilaantunutta (vihertävää/haisevaa) lihaa ja kaikki muukin vain suinkin syötäväksi kelpaava, ettei saanut selkäänsä eikä tarvinnut pelätä henkensä puolesta - hiljeni lääkäri, mutta eipä ole sitten enää tavattukaan - ei kestänyt totuutta eikä ollut ensimmäinen lekuri, joka ei pysty käsittelemään totuutta!
Mutta minä selvisin, älyni, isäni (joka kaikesta hulluudestaan huolimatta oli myös "hyvä tyyppi" )ja tätini miehen ansiosta - eivät he olleet tavallisia tallaajiia. Mutta ilman älyäni en olisi jaksanut, menin naimisiin, löysin upean naisen, jonka kanssa sain neljä lasta, mutta sitten tuli ratkaiseva virhe eli menimme samaan työpaikkaan ja minusta tuli hänen pomonsa ja siitä alkoi "poltetun maan takniikka", johon kyllästyin ja joka johti liittomme loppuun minun päätöksestäni.
Isäni kuoli samoihin aikoihin, kun uuvuin työtehtävieni alle ja silloin iskivät lapsuuden ja nuoruuden "aaveet" kimppuuni - se mursi minut, mutta olin jo melkein 50:tä vuotta taistellut - nyt sinnittelen ja yhäkin "hullujen ja itsetuhoisten vuosien" jälkeen uskon jaksavani elää ja toteuttaa tehtävääni niiden puolesta, jotka eivät siihen ehkä itse kykene tai jaksa - yhäkin asetan sukuni velvoitteiden mukaan itselleni rankkoja tavoitteita, mutta jos Luoja suo ja minä jaksan ja saan siitä voimaa elääkseni!
En kehu iseäni - älkää niin luulko - minä vain elän ehkä omaksikin ihmeekseni, mutta erityisesti lääkäreiden, mutta on minulla ollut ystäväkin, jonka kanssa olemme 40 -vuotta tukeneet toinen toisiamme - viime vuosina hän on tosin monesti joutunut pelastamaan minut monet lukemattomat kerrat - rynnännyt kesämökeille, soittanut ambulansseja - ja hänen ansiostaan olen yhä elossa.
Ja hänen ja yllättävää kyllä myös poliisien, jotka ovat vienneet minut sairaalaan, ambulanssimiesten, ja mt-sairaalan ja sen hyvien hoitajien (terveisin Helylle ja Ritalle) ja psykologin (terveisin Esalle) ansiosta olen yhä elossa.
Ja ehkä tulemassa toimeen koko ikäni kestäneen masennuksen ja ahdistuksen kanssa, ja siksi olen tälläkin palstalla eli yritän auttaa, vaikka näin aluksi takkuilen ja toistan samoja asioita, mutta haluan auttaa omalla kokemuksellani eli ei kannata tappaaa itseään, elämä jatkuu ja sille löytyy merkitys - pienikin jutu eli jo se, että olet yhä elossa on suuri asia eli usko itseesi ja jaksa taistella, sillä se kannattaa!!! - pee-hoo
kiitoksia paljon rohkaisevista kommenteista. Ehkä valoa vielä on jossain tunnelin päässä, mutt ahdistaa kylläkovasti se, että vielä voi mennä vuosia ja vuosia ja varmasti mitään takeita paranemisesta ei ole. jOs olo edes vähän helpottais niin sekin ois jo plussaa. KOulu on kesken ja haluisin saada sen edes tehtyä valmiiks. sen jälkeen ois sit ongelmat töihinpääsyn kanssa ja se ahdistaa vielä enemmän.
masennukseen löytyy mullakin monia syitä. lapsuus on ollu ihan syvältä. Isä oli pahassa onnettomuudess mun lapsuudessa ja jäi työkyvyttömäksi. äitistä ei tukea ollut ja oltiin siskon kans paljolti kahestaan. väkivaltaakin jouduttiin näkee ja kokee, kerran mullakin piti tikata otsaa, kun äiti oli saksilla sohinut. jOssain vaihees oltiin sijoitettuna yhes perheessä, mut ei sekään ollu mikään iso onni, kun sielläkin vanhemmat tappeli koko ajan ja niillä oli suhde katkolla aina ties mistä syystä.
Mutta katellaan nyt. Vähän jo helpottaa sen osalta, kun toi krooninen diagnoosi vei kyl jalat alta kun sen näin,mut ehkä tilanne ei ookaan niin paha mitä eka pelkäsin.- keskivaikea ihminen
Ei kannata välittää niistä diagnooseista, ne on lähinnä lätinää ja lääketieteellistä tietämättömyyttä ihmismieleen liittyvistä asioista. Hienoilla sanoilla ja lääkärin leimoilla yritetään saavuttaa uskottavuutta.
Olen itse kärsinyt viisi vuotta "keskivaikeasta masennuksesta", paska osa elämässä, koulut kesken, ei mitään tietoa paranemisesta jne.
Huolet tulevaisuudesta ja kilpailuhelvetiksi rakennetussa yhteiskunnassa kiipimisestä helpottaa laittamalla ne sivuun ja keskittymällä johonkin tärkeämpään ja läheisempään.
- Syysdepis
sinulle.Toivoa ei kannata menettää.Kyllä kaikki sinun kohdallasi vielä hyväksi kääntyy.
- pee-hoo
kiitti. kaipa sitä toivoa aina on ja asiat voi vielä kääntyä. Mutta käänttyykö ne ittestään ei varmaan. Täytyy kans itte miettiä jotain ratkaisuja. Oon aatellu että ehkä voisin miettiä esim jotain muita opiskeluja kuin nämä nykyiset kun ei tämä oo mun juttu. ehkä oppisopimus tai joku ois parempi.
- tarpeellinen
Lue alla olevaa linkkiä eri MUUTOKSISTA ! !
http://positiivarit.fi/Content.aspx?bb95408a-4425-4cc0-b6e1-b6defcf82257
"Asenne ratkaisee aina" - krooninen vaiko ei
Mulla on kans toi syysdepis ja on ollu jo 16 vuotta lääkkeellä ja kirkasvalohoidolla.Luokitellaaks mun depis krooniseksi,kun se toistuu samanlaisena jok ikinen syksy.Lääke mulla on pikku annoksena muuten,mutta syksyllä alkaa sitten milligrammat suurenee ja kirkasvalohoitoaika pitenee.Siis depis toistuu vaikea-asteisena syksyllä.Se toistuu joka ikinen syksy ja talvi.Totta kuin on kellarin rotta.Ja mitään sille ei mahda.
- meitä muitakin on
varmasti jonoksi asti!
Ja vaiva ainakin minulla on krooninen eli jatkunut jo useita vuosikymmeniä ja pahentunut vuosi vuodelta iän mukana, mutta nyt mt -lääkitys, kirkasvalohoito ja muut kuten vitamiinit, ravinnelisät ja luonnonlääkkeet ovat ehkä antaneet toivoa, ettei tilanne ainakaan pahene enää eli kaikki konstit on otettu käyttöön!
Ja jos siihen vain on taloudellinen mahdollisuus, niin kannattaa mennä marras/joulukuussa ulkomaille, jossa aurinko paistaa - itse käyn Tunisiassa ja Egyptissä, jotka edullisia arabimaita ja erityisesti Tunisia on omassa luokassaan - se on demokraattisin arabimaa ja siellä on selvästi otetu mallia meidän pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta - UKK kiipesi siellä palmuun!
Tämän "mainoksen" jälkeen täytyy todeta, että valohoito oikeassa ympäristössä auttaa ja tämän kehoituksen antoi aikoinaan mt -lääkäri, joka pohti ongelmaani ja mietti, miten siitä selviäisin henkissä!
- Koellikae
omalla äitilläni oli paha krooninen masennus ja jouduin pienestä asti kuulemaan / näkemään että hän yritti itsemurhaa. 4 vuotta sitten se onnistu ja oon ottanu masennuksen ja suicidaalisuuden vakavasti nykyään. (R.I.P. 1964-2006
- CelestialStride
Oma mutsi kärsi samasta masennuksesta, yritti monta kertaa itsemurhaa 18-vuotiaasta eteenpäi.
Se sai koulutuksen muttei saanu tehä työtä sairautensa takia, joka johti sitten sossun tuilla elämiseen.
Perusti kuitenkin perheen, faijalla oli firma ja hyvä rahatilanne; meitä lapsia on viisi.
Sitten tuli ero, joka veti asioita huonommaks. Itsemurhayrityksiä vaikka millä mitalla, ykskään ei onnistunu. Muistan kun ambulanssikuskit ja poliisit vei meidät taas faijalle.
Muutama vuosi eteenpäin mutsi olikin iloinen ja elinvoimainen, harrastettiin ja reissattiin yhdessä - se pääsi jopa osa-aikatöihin ja hommas pienen mökinkin. Kaikki oli taas hyvin.
Mutsi kuitenkin tappo ittensä 5 vuotta sitten, juuri sillon kun sitä vähiten odotti - vaikka kaikki oli niin hyvin. Ja voin sanoa että se on asia josta en koskaan ikinä palaudu ennalleni.
Meni vähän elämänkerran puolelle mutta sanon sitä, että apua pitää hakee heti - tukea pitää olla aina saatavilla. Se sairaus on kiero.- KELA kyykyttää
on itselläni ja KELA on jo ollut yli vuoden sitä mieltä etten ole masentunut, työmarkkinatuelle vaan. No sepä masentaa entistä enemmän ja sen seurauksena eläkehakemus on jo toimitettu eläkeyhtiöön. SSRIn estäjää olen myös yli vuoden popsinut ja sen seurauksena migreeni on usein päällä jota estämään on taas beetasalpaaja...
Taidanpa kokea ihmeparantumisen sitten kun eläke on plakkarissa.
- helpme?
Mul taitaa olla tää krooninen masennus...
Syön päivittäin sertralin 1x1 50mg (tyytyväinen olen) päivässä, ja käyn säännöllisesti (2krt vko) terapiassa... ja valoa alkaa oleen jo tunnelin päässä. Suosittelen kaikille masentuille et eivät luovuta nuin vain, masennuksen hoito on pitkäkestoista, ja siihen on vaan tyydyttävä. Itse suosittelen lämpimästi että etsisitte itsellenne sopivan terapeutin (ilmeisesti saa vaa terv.keskuksen kautta) ja mieliala lääkkeen, niin (ainakin itseä jo) helpottaa... kannattaa ajatella että ''minä vielä paranen'' eikä toisin päin, koska ainakin omasta mielestä negatiivinen ajattelu ei paranna sitä olotilaa. - wd
75 mg venlafaxinia aamulla , 25 mg Levozinia illalla. Kroonisesti masentunut olen, nyt pitkä vaikea eli vakava vaihe menossa masennuksessa. Terapia on noin kerran kuukaudessa.
Tässä ei ole voimia miettiä kuntoutumista , kaikki energia menee arjesta selviämiseen. - synkkämies
Venlafaksin, voxra ja krooninen vaikea masennus. Ainoastaan terapia on auttanut paranemisessa. Vaikea muuttaa käyttäytymistään kymmenien vuosien päästä opituista kompensaatioista.
Hyvä, että sait diagnoosin ajoissa. Sulla on vielä hyvä pitkä elämä edessä. Kunhan pääset pätevän terapeutin ohjaukseen.
Lääkehoito on vain laastari päälle, kunnes haavat ovat parantuneet. Terapia auttaa oikeasti parantumaan, jos annat sille avoimesti mahdollisuuden. Tsemppiä! - 25
nosto
- Anonyymi
Valuvika
- Anonyymi
Ennen luonto karsi tyhmät ja sairaat (henkisesti tai fyysisesti) olevat pois. Enään ei. Ihminen kun leikkii tuota luomakunnan hallitsijaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1117104
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t324188törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/363655Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3981940- 321457
- 351438
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi621337Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv121078Hajoaako persut kuten 2017?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen1721055Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:111000