Kun sitä sitten vihdoin on tajunnut ettei elämällä ole mitään tarkoitusta. Ei millään mitä teen tai ajattelen ole mitään väliä. Ei sillä, tuhoutuuko maapallo toimestani, ei sillä, olisinko
tappanut Hitlerin.
Niin on lähtökohdassa jolloin voi vaan todeta että tässä nyt vaan on elämäni ja tehdä siitä niin
onnellisen kuin vain on mahdollista tai onnettoman jos se tekee onnelliseksi.
Kuten Eput jo aikoinaan viisaasti lauloi..elämän tarkoitus on murheen karkoitus.
tappanut Hitlerin.
Niin on lähtökohdassa jolloin voi vaan todeta että tässä nyt vaan on elämäni ja tehdä siitä niin
onnellisen kuin vain on mahdollista tai onnettoman jos se tekee onnelliseksi.
Kuten Eput jo aikoinaan viisaasti lauloi..elämän tarkoitus on murheen karkoitus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Kun sitä sitten vihdoin on tajunnut ettei elämällä ole mitään tarkoitusta. Ei millään mitä teen tai ajattelen ole mitään väliä. Ei sillä, tuhoutuuko maapallo toimestani, ei sillä, olisinko tappanut Hitlerin."
Edellinen on mielestäni virheellistä päättelyä. Tuolla kaikella on aivan yhtä paljon merkitystä kuin ennenkin. Vai muuttaako yksi tajuamasi asia koko maailmaa? Mielestäni ei, vaan kaikella on ihan yhtä paljon merkitystä edellisen tajuamisen jälkeen. Sillä on merkitystä ihmisille ja muille eläville olennoille.
Elämän tarkoitus on onnellisuus. Ja sitä ei voi pidemmän päälle saavuttaa tekemällä muut onnettomiksi.
Totta vikiset, meinasin just sanoa samaa. Mutta mitä on onnellisuus tai onnettomuus riippuu ihan siitä mistä perspektiivistä sitä katsoo. Kysymys on siitä miten sen kokee.
... että jokaisella ihmisellä on oma elämän tarkoituksensa ja toisten kuuluisi kunnioittaa sitä. esimerkiksi tilanne, jossa jonkun elämän tarkoitus(siis sen omasta mielestä) olisi kaikkien ihmisten tappaminen, olisi tämä väärin muita ihmisiä kohtaan koska heilläkin on omat elämän tarkoituksensa. joillakin luonnonsuojelu, joillakin lasten saaminen, joillakin eläminen onnellisena, joillakin matkustelu, joillakin opiskelu, joillakin... ihan mikä vaan... eli ihmisten kuuluisi kunnioittaa kaikkia muita olioita, kun he toteuttavat itseään. eletään rauhassa. :)
Elämälle ei ole edes määrätty mitään tarkoitusta. Mistä ollaan saatu päähän että elämälle pitäisi yrittää väkisin keksiä jokin tarkoitus? Ja vaikka sillä tarkoitus olisi niin tuskin ainakaan kaikilla samanlainen?
saatu päähän, että murrosiässä alkaa tuntua tarkoituksettomalta ja sitten sitä vaan alkaa pohtia elämäntarkoitusta, ettei kaikki tuntuis niin turhalta ja oma itsekin niin arvottomalta ja pieneltä ja että sais jotain uutta potkua elämäänsä mukavalta tuntuneen lapsuuden mentyä.
Jos ei jonkinlaista tarkoitusta löydy tai kehity tai ainakin niin kovaa kiirettä tule, ettei ehdi tarkoituksia miettiä, niin sitten kai masentuu.
elämälle halutaan antaa jokin tarkoitus --- nykyaikana --- sen takia että tieteis/(talousajattelu) on vointu vallata mieliämme muillakin kuin talouden alueella. Nimittäin taloudessa ja tieteessä pyritään löytämään optimaalisin tapa saavuttaa jokin pääräärä, myöskään sellainen päämäärä, jota ei perustella, on mieletöntä metafysiikkaa, joka pitää eliminoida. Toisaalta päämäärät ovat sinänsä vain irrallisia tavoitteita, joiden ei ole tarkoituskaan muodostaa mitään yhtenäistä kokonaisuutta, koska se taas rikkoisi ontologista oppiamme monismia vastaan, jokaisella on oma käsitys siitä mikä on arvokasta.
Kun toiminnalla on jokin päämäärä, niin silloin toiminta saa jonkin tarkoituksen, joka itsessään ehkä motivoi meitä toimintaan? Ehkä olemme vieraantuneet olemassaolollemme välttämättömistä tarpeista, koska nykyään on mahdollista elää tekemättä päivääkään töitä tai ylipäätänsä mitään mielekästä. Ehkä tämän takia täytyy keksiä jotain päämääriä?
Elämällä ei tosiaan välttämättä ole mitään tarkoitusta, mutta eikö silloin koko eläminen ole käytännössä turhaa?
Tuntuu turhauttavalta ajatella että kaikki on vain merkityksetöntä ja päämäärätöntä.
Jotkut sanovat onnellisuuden tms. olevan elämän tarkoitus, mutta mikä päämäärä on vain olla onnellinen? Tarkoitan kaiken elämän suhteen, en vain yksilön.
Hiukan hutera vertauskuva, mutta jos elämällä ei tosiaan ole jotain metafyysistä tarkoitusta,
tuntuu elämä yhtä merkityksettömältä kuin tietokonepeli SIMS:n hahmojen elämä.
SIMS:n hahmoillakin on tavoitteena kahmia
omaisuutta, hankkia hyvä työpaikka, lisääntyä, syödä, nukkua jne.
Pelissä ei kuitenkaan ole sen suurempaa
päämäärää, hetken pelaamisen jälkeen
tekee mieli vetää töpseli irti seinästä ja
lopettaa koko pelaaminen...
...ryhtyä henkilökohtaiseksi orjakseni? Voisin antaa elämällesi tarkoituksen, nimittäin itseni palvelemisen.
Vai elätkö mieluummin itseäsi ja vaikkapa perhettäsi varten?
Omasta mielestäni onnellisuus on ainoa järkevä päämäärä. Sen avulla voi sitä paitsi johtaa lisää päämääriä elämälleen. Esimerkiksi muiden kohtelu hyvin lisää myös omaa onnellisuuttasi, samoin kuin vaikkapa itsesi kehittäminen. Jos olet kunnianhimoinen ja saat tyydytystä onnistumisesta, niin voit ryhtyä johonkin hankkeeseen tuon ansiotyön, syömisen ja nukkumisen lisäksi. Voit esimerkiksi yrittää tehdä maailman paremmaksi jälkipolville vaikkapa kannattamalla luonnonsuojelua ja näin maksaa samalla takaisin itseäsi edeltäville sukupolville. Tai tehdä ihan mitä vaan muuta, mikä nyt sitten itsesi tekee onnelliseksi. Jos kuoleman jälkeen sattuisi vielä tapahtumaan jotain kivaa, niin sehän olisi vain bonusta. Turha sitä on kuitenkin varta vasten odottaa ja samalla unohtaa eläminen...