Kun jokin on tarpeeksi positiivinen, se muuttuu negatiiviseksi. Samoin jos jokin on tarpeeksi negatiivinen, se muuttuu positiiviseksi. Ajatelkaa vaikka että kierrätte ympyrää. Kun olette edenneet sen puoliväliin saavutatte positiivisen ja negatiivisen enimmäisrajan, jossa muututte positiivisesta negatiiviseksi. Kun jatkatte matkaa, palaatte taas lukuun 0, eli siihen mistä lähditte.
Avaruuden raja on 0.
Avaruuden raja on 0.
Vastaukset 43
Vanhimmat
maailmankaikkeus on ehkä halkaisijaltaan vain 25-30 miljardia valovuotta, mutta jos jatkaa matkaa maailmankaikkeuden ulkopuolelle, siellä jatkuu tyhjää avaruutta äärettömän pitkälle
Mistään ei voida olla varoja. Ei tiedetä edes mistä kaikki on tullut. Ja jos kaikki on jostain tullut niin mistä se on tullut mistä kaikki on tullut? Paljon todennäköisempää on että tää kaikki on vaan pelkkää mielikuvitusta.
yöllä nähdään unta että nähdään unta. Mä olen kyllä oikeasti nähnyt unta että näen unta:D
Lukusuoran ideaa et näköjään ole tajunnut, mutta voi tosiaan olla että avaruus on äärellinen joskin rajaton. Rajattomuudestahan ei sinänsä seuraa äärettömyyttä.
Loputtomiin voisi kysyä että mitäs sen ja sen jälkeen sitte tulee jne jne... Eihän tila oikeestaan edes ole MITÄÄN. Mihinkä "ei mikään" voisikaan loppua? No siihen seinään tietysti.
Avaruus on äärellinen, mutta reunaton. Näin olen lukemisistani tän ymmärtäny. Vaikee hahmottaa, ennenkuin pudotetaan pelistä yksi ulottuvuus pois.
Pallopinta, samalla tapaa äärellinen ja reunaton. jokainen piste voi olla keskipiste, ja kun tämä pallo kasvaa, pinnan jokainen piste loittonee toisistaan.
Maailmankaikkeus(materia) laajenee kiihtyvällä nopeudella. Voidaan ajatella, että jossain vaiheessa maailmankaikkeus laajenee äärettömän lähellä valonnopeutta. Näin ollen maailmankaikkeuden "ulkopuolelle" ei voi päästä, eli sitä ei ole. Näin ollen maailmankaikkeus ei ole ääretön vaan kasvava.
Me teemme havaintoja ajan ja tilan kautta. Havainnoimme ts. subjektiivisesti. Emme voi tehdä havaintoja objektiivisesti. Kun suljemme "havaintosuodattimen" pois eli tilan ja ajan, voidaan todeta että kaikkeudessa ei ole tilaa ja aikaa. Tila ja aika ovat suhteellisia käsitteitä; aivan kuten nopeus.
Eiköhän nyt jo ole tilanne se että hyvin kaukana toisistaan olevien galaksien etäisyys toisistaan kasvaa valon nopeutta suuremmalla nopeudella.
Siis galaksit eivät tietenkään niitä ympäröivän avaruuden suhteen liiku valoa nopeammin koska se on mahdotonta. Olikin kyse avaruuden laajenemisen aiheuttamasta etäisyyden kasvusta galaksien välillä. Esim. suunnassa X eräs galaksi etääntyy meistä nopeudella joka on 70% valon nopeudesta. Päinvastaisella suunnalla voisi myös olla galaksi joka etääntyy meistä nopeudella joka on 80% valon nopeudesta. Tästä seuraa että nuo meihin nähden päinvastisissa suunnissa olevat galaksit etääntyvät toisistaan valon nopeutta suuremmalla nopeudella (vaikka olisivat käytännöllisesti katsoen paikoillaan niitä ympäröivän avaruuden suhteen). Tässä ei loukata mitään "fysiikan lakeja".
Mutta tuo sinun mainitsemasi _avaruuden laajeneminen_ lähes valon nopeudella tuntuu kuitenkin oudolta ajatukselta. Miten määrittelet sen? Millä matkalla valon nopeus lähes saavutetaan? Ja ennenkaikkea: miksi sitä ei ylitetä? Hidastuuko avaruuden laajeneminen nykyisestä niin että sinun määritelmäsi voi toteutua? (sillä galaksien välimatka kasvaa jo NYT valon nopeutta suuremmalla nopeudella!)
Tätä äärettömyyttä tai äärellisyyttä kaikki ovat miettineet päänsä puhki. Lopputulos tällä hetkellä on juuri se, että avaruus on ääretön siinä mielessä että se on rajaton, juuri samalla tavalla kuin pallon pinta, joka pinta on kaksiulotteinen, mutta avaruus on kolmiulotteinen.
Rajattomuudesta seuraa, että kaikki kuuluu avaruuteen, tai oikeastaan se seuraa logiikasta ja rajattomuus seuraa siitä, että ulkopuolta ei ole, avaruus on suljettu systeemi. Silloin se voi myös olla tietyn kokoinen, vaikka kokoa ei tiedetä. Ja tuntuisi mahdottomalta että se laajenisi tai supistuisi - mihin se laajenisi, kun sellaista tilaa ei ole? - se on aina saman kokoinen, koko kaikkeuden kokoinen.
Ja aina ollaan ikään kuin keskipisteessä, rajalle ei voi mennä, kun sitä ei ole.
Tila on aina kolmiulotteinen, ylös, sivulle ja eteen, ei yksi-, kaksi- tai moniulotteinen. Ei neliulotteinen, aika ja muut mahdolliset ulottuvuudet ovat muunlaisia ulottuvuuksia, aika muuttaa tilan myös kappaleiden välisiksi liikkeiksi ja nopeuksiksi.
Jos universumi laajenee, se ei varsinaisesti ole universumi vaan osauniversumi koko universumin sisällä.
Ajan suhteen lienee niin, että kokonaisuudella ei ole alkua eikä loppua, eikä ehkä aikaakaan, vaan aika on vain kullakin osalla ja kappaleella erikseen. Aika kuluu eri tavalla eri osille ja kappaleille riippuen kappaleen nopeudesta.
Näin pitkälle voidaan päätellä filosofiassa ja tähtitiede lisää tähän havaintonsa tunnetusta universumista.
"..Esim. suunnassa X eräs galaksi etääntyy meistä nopeudella joka on 70% valon nopeudesta. Päinvastaisella suunnalla voisi myös olla galaksi joka etääntyy meistä nopeudella joka on 80% valon nopeudesta. Tästä seuraa että nuo meihin nähden päinvastisissa suunnissa olevat galaksit etääntyvät toisistaan valon nopeutta suuremmalla nopeudella.."
- Näin voisi ajatella lapsellisen Newtonlaisen fysiikan mukaan. Suhteellisuusteoria osoittaa, että nämä galaksit loittonevat toistensa suhteen alle valon nopeudella. Suhteellisuusteoria määrittää, että valon nopeutta ei voi ylittää, tarkasteltiinpa kappaleita minkä suhteen tahansa (vaikka toistensa). Vaikea ymmärtää Newtonin lakien mukaan. Mutta näin vain on.
".. Millä matkalla valon nopeus lähes saavutetaan? Ja ennenkaikkea: miksi sitä ei ylitetä?.."
- Absoluuttinen nopeus saadaan suoraan laskettua suhteellisuusteoriasta ja se on osoittautunut valon nopeudeksi. Kun kappaleen nopeus kasvaa myös sen massa kasvaa ja kiihdyttämiseen tarvitaan yhä enemmän energiaa. Kappaleen nopeuden ollessa äärettömän lähellä valon nopeutta sen massa on kasvanut äärettömäksi, jolloin tarvittaisiin ääretön määrä energiaa valon nopeuden saavuttamiseksi.
Tämä kaikki on siis suhteellisuusteorian mukaan johdettua. Minä en väitä näin vaan suhteellisuusteoria väittää. Toivottavasti sait selkoa.
En voi kuin päätyä johtopäätökseen että jompi kumpi meistä ei nyt ymmärrä.
Kun suunnassa X galaksi voi etääntyä meistä 90% valon nopeudesta (liikkumatta sitä ympäröivän avaruuden suhteen pätkääkään) ja saman voi tehdä meistä katsoen päinvastaisessa suunnassa oleva galaksi (sekään liikkumatta sitä ympäröivän avaruuden suhteen yhtään) niin toistensa suhteen tilanne on se että niiden välinen etäisyys kasvaa huomattavasti valon nopeutta suuremmalla nopeudella ilman herra fysiikan silmän värähtämättäkään petoksen merkiksi. Nuo galaksit eivät siis voi nähdä toisiaan, eivät ole toistensa metagalakseissa (vaikka ne ovatkin molemmat meidän metagalaksissamme). Ja sitäpaitsi tuo 90% valon nopeudesta oli kauan sitten. Sen jälkeen ne ovat vielä kiihdyttäneet vauhtiaan koska avaruuden laajeneminen kiihtyy!
Suhteellisuusteoria ei sinulle tuo pelastusta. Tässä kannattaa ennen kaikkea huomata se että noiden galaksien ei ajateltu liikkuvan ollenkaan niitä ympäröivän avaruuden (paikallinen lepostandardi) suhteen, vaan niiden välisen etäisyyden kasvu johtuu pelkästään avaruuden laajenemisesta. Suhteellisuusteorian kannalta ne eivät siis ole liikkeessä, kuten eivät myöskän Newtonin teorian.
" ... avaruus ... Ja tuntuisi mahdottomalta että se laajenisi tai supistuisi - mihin se laajenisi, kun sellaista tilaa ei ole? - se on aina saman kokoinen, koko kaikkeuden kokoinen."
Eihän avaruuden mihinkään avaruuden ulkopuoliseen tarvitse laajeta. Ja mikä olisikaan avaruuden ulkopuolinen, se mikä ei ole avaruutta. Millä perusteella "siihen" voisi laajeta, kun sehän ei edes ole avaruutta! Miksi sillä mikä ei ole avaruutta ("avaruuden ulkopuolinen") olisi avaruuden ominaisuudet ("siihen voi laajeta")!
Avaruus laajenee "itsessään", ei siihen mitään "ei-avaruutta" tarvita.
Ja ettäkö avaruus on aina itsensä kokoinen :-) Siinäpä hauska sanaleikki, mutta ei sitten sen enempää. Avaruuden koko on outo käsite sikäli että kun avaruus on metagalaksia suurempi niin emme ole suoraan tietoisia varsinaisen avaruuden koosta. Mehän näemme vain osan avaruudesta eikä metagalaksin suuruudella ole mitään yksinkertaista suhdetta avaruuden kokoon.
Sinulta tuntuu puuttuvan käsite metagalaksi. Kaikki mistä voimme jotakin suoraan tietää ("tehdä havaintoja") sisältyy meidän metagalaksiimme. Tämä ei tarkoita etteikö myös metagalaksimme ulkopuolella voisi olla avaruutta.
Eli tämä keskustelu etenee juuri niin kuin arvelinkin..
Eli keskellä on piste X. Vasemmalle siitä liikkuu kappale Y nopeudella 0.9c. Oikealle liikkuu toinen kappale Z nopeudella 0.8c. Okei, kappaleen X suhteen valon nopeutta ei olla ylitetty.
Tarkastellaan tilannetta kappaleen Y kohdalta: kappale X liikkuu nyt Y:n suhteen oikealle 0.9c.
Sitten se "kinkkinen" kohta. Newtonin mukaan kappaleen Z tulisi liikkua 0.9c 0.8c nopeudella oikealle Y:stä katsostuna.
Mutta näin ei ole! Kappale Z liikkuu Y:stä katsottuna oikealle ALLE valon nopeuden.
Tarkempi nopeus saadaan Lorentzin muunnoksella.
Jotta ymmärtäisit niin älä ajattele vanhentuneilla Newtonin kaavoilla.
Michelsonin-Morleyn koe olisi sinun hyvä käydä lukemassa.
Lorenzin muunnoksella:
Z:n nopeus Y:n suhteen ei ole 1,7c vaan 0.988372c
Avaruus laajenee meidän ja galaksin G välissä niin että meidän ja G:n välinen etäisyys kasvaa 99% valon nopeudella. Me emme liiku oman lepostandardimme suhteen. G ei liiku oman lepostandardinsa suhteen.
Meistä katsoen G:stä päinvastaisella suunnalla on galaksi L. Avaruus laajenee niin että meidän ja L:n välinen etäisyys kasvaa 99% valon nopeudella. Myöskään L ei liiku oman lepostandardinsa suhteen.
Siis mikään näistä kohteista EI LIIKU oman lepostandardinsa suhteen.
G:n ja L:n välinen etäisyys kuitenkin kasvaa huomattavasti suuremmalla nopeudella kuin valon nopeus. Herra Einstein vain kohauttaa olkapäitään ja jatkaa kalareissuaan. Fysiikan lakeja ei ole loukattu.
Eli väität siis että Z ja Y näkevät toisensa (nopeus < c). Väität että etäisyys vastaavissa tapauksissa kasvaa AINA valon nopeutta pienemmällä nopeudella.
Hmmm, silloin mielestäni samalla väität myös että meidän metagalaksimme on äärettömän suuri ... tai ainakin että metagalaksi on yhtä suuri kuin koko maailmankaikkeus ...
Michelsonin-Morleyn koe on minulle tuttu.
Se perusvika joka sinun päättelyssäsi on voitaneen kiteyttää näin: sinun mielestäsi galaksit liikkuvat avaruuden suhteen. Kuvittelet että galaksit lentävät jopa lähes valon nopeudella halki avaruuden. Kuvittelet että tuollainen huikean nopea liike (paikallisen lepostandardin suhteen) on avaruuden laajenemisen sisin olemus, villakoiran ydin niinkuin joskus sanotaan.
Sinun olisi hyvä käydä lukemassa mitä on avaruuden laajeneminen. Oikeasti.
Eihän nyt kappale olekaan liikkeessä oman lepostandardin suhteen!!!!! Eihän mikään kappale liiku oman lepostandardin suhteen!!!! Entäs toistensa suhteen? Siitä tästä nyt on kysymys!!
Vai että avaruus laajenee ja kappaleet pysyvät paikallaan. Aamulla minun ei tarvitse mennäkään töihin tai töiden tulla minun luokseni, koska avaruus vain pienenee. Näinkö asia pitää ymmärtää!
Avaruus ja tila syntyy, koska siinä on kappaleita. Ei se ole itsessään olemassa.
nopeudella, jos sellaiseen nopeuteen tarvitaan ääretön määrä energiaa.
valolla ei ole lepomassaa.
"Eli väität siis että Z ja Y näkevät toisensa (nopeus < c). Väität että etäisyys vastaavissa tapauksissa kasvaa AINA valon nopeutta pienemmällä nopeudella."
- Kyllä.
"Hmmm, silloin mielestäni samalla väität myös että meidän metagalaksimme on äärettömän suuri ... tai ainakin että metagalaksi on yhtä suuri kuin koko maailmankaikkeus ..."
- Maailmankaikkeus ei ole äärettömän suuri. Se laajenee lähes valon nopeudella.
jotka liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, liikkuvat toistensa suhteen yli valonnopeuden ja jos kerran kappale voi liikkua vain yhteen suuntaan, niin siitä lähtevä valo ei liiku taaksepäin vaan pysähtyy ja eteenpäin lähtevä valo ei voi lähteä, koska ei voi ylittää valon nopeutta. Mitään ei siis voi nähdä kun valo ei pääse mihinkään suuntaan.
"..Silloinhan kaikki avaruudessa
olevat kappaleet, jotka liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, liikkuvat toistensa suhteen yli valonnopeuden.."
- nopeus lasketaan lorenzin muunnoksen avulla; valon nopeus ei ylity koskaan.
"..jos kerran kappale voi liikkua vain yhteen suuntaan, niin siitä lähtevä valo ei liiku taaksepäin vaan pysähtyy ja eteenpäin lähtevä valo ei voi lähteä, koska ei voi ylittää valon nopeutta. Mitään ei siis voi nähdä kun valo ei pääse mihinkään suuntaan.."
- Kappale ei liiku valon nopeutta vaan lähellä sitä. Näin ollen kappaleesta tarkasteltuna siitä lähtenyt valo etenee joka suuntaan nopeudella c.
Itseasiassa kappaleesta lähtenyt valo etenee kappaleen ulkopuolella olevasta koordinaatistosta tarkasteltuna myös nopeudella c.
Valolla on poikkeuksellinen luonne: Sen nopeus on aina c (tyhjiössä). Tarkasteltiinpa sitä minkä suhteen tahansa.
Tämä ei myöskään ole minun omaa keksintöä vaan fysiikkaa. Valolla on oma erikoinen luonteensa halusitpa sitä tai et.
Nyt vaan valitettavasti on niin että meidän metagalaksimme on vain osa maailmankaikkeudesta (tai avaruudesta jos niin haluat). Metagalaksimme ulkopuolelle jäävää osaa olevaisesta me emme voi nähdä (emmekä muutenkaan havaita) koska avaruuden laajenemisen vuoksi sen etäisyys meistä kasvaa valon nopeutta suuremmalla nopeudella. Tämä käsitys on aivan normaalia standardikamaa jonka löydät mistä tahansa varteenotettavasta kosmologian esityksestä.
"..Metagalaksimme ulkopuolelle jäävää osaa olevaisesta me emme voi nähdä (emmekä muutenkaan havaita).."
- Yhtä hyvin voit väittää siellä oleven Jumalan. Mistä tiedät muiden "metagalaksien " olemassa olon? Sinulla lienee todisteita?
"..koska avaruuden laajenemisen vuoksi sen etäisyys meistä kasvaa valon nopeutta suuremmalla nopeudella.."
- Todista. Sinulla lienee tieteellisiä julkaisuja tiedossa kyseisestä asiasta, vai oletko aivan itse keksinyt nuo? Vai Aku Ankka? Vai että valoa nopeammin?
Uskon asioista ei kannata tehdä suruvalittelua, ne ovat oma henkilökohtainen asiasi.
>> "..Metagalaksimme ulkopuolelle jäävää osaa olevaisesta me emme voi nähdä (emmekä muutenkaan havaita).."
>> - Yhtä hyvin voit väittää siellä oleven Jumalan. Mistä tiedät muiden "metagalaksien " olemassa olon? Sinulla lienee todisteita?
Ei tuossa edes ollut kyse mistään muista metagalakseista, vaan nimenomaan MEIDÄN metagalaksistamme. Huomannet sitaattisi sanan "Metagalaksimme" omistuspäätteen "mme" joka tarkoittaa juuri tätä.
Olet kai tietoinen metagalaksin määritelmästä? Etkö, no sepä ikävää. Metagalaksin määritelmän pohjalta ylläoleva kritisoimasi lause on kuitenkin hyvinkin ymmärrettävissä.
Kuten edellä todettu, kyse on aivan normaalista standardikosmologiasta. Minä en ole sitä keksinyt. Sama tieto löytyy jokaisesta varteenotettavasta nykyaikaisesta kosmologian lähteestä. Ehkäpä vaivautuisit tsekkaamaan asian ensin ennenkuin avaudut asiassa enemmän. Tämä on perusjuttuja, ei mitään ihmeellisyyksiä.
Kohteen nopeuden rajoittuminen valon nopeuteen koskee ainoastaan liikettä avaruuden suhteen, "avaruuden halki". Avaruuden laajenemisen aiheuttama etäisyyden kasvu ei ole tällaista liikettä, joten "lakeja ei rikota". Tarkistapa fysiikan tietosi, tämä on ihan alan peruskauraa!
ei valon nopeudesta. Avaruudessa kappaleet liikkuu toistensa suhteen. Kappaleitten nopeus toistensa suhteen voi olla enemmän kuin valonnopeus. Molemmat kappaleet voi jopa nähdä yhtäaikaa sivulta, vaikka nämä toisilleen eivät näkyisikään, ennenkuin jarruttaisivat tarpeeksi.
Tarkoitin kylläkin paikallista lepostandardia. Tällainen voisi meille olla esimerkiksi aurinkokunnan massakeskipiste jos ajatellaan vain aurinkokunnan sisäisiä tapahtumia.
Jos ajatellaan laajemmin niin paikallinen lepostandardi voisi olla esim. Linnunradan keskus jonka ympäri aurinkokunta seikkailee. Tai ehkä paikallisen galaksiryhmän keskus jonka ympäri Linnunrata seikkailee.
Arkipäivän tapahtumissa paikalliseksi lepostandardiksi yleensä tietysti riittää maapallon pinta, eli edes maapallon pyörimisliikettä ei aina välttämättä tarvitse ottaa huomioon, rataliikkeestä puhumattakaan. Esim. autolehdet jättävät maapallon pyörimisliikkeen huomiotta mitatessaan autojen kiihtyvyyksiä 0 - 100 km/h ja tulokset ovat ihan kohtalaisen hyviä.
"Vai että avaruus laajenee ja kappaleet pysyvät paikallaan."
No näin sen ehkä voisi kärjistää kun katsotaan isoa mittakaavaa jossa kappaleiden (tyypillisesti jaksolliset) liikkeet avaruuden suhteen eivät ole kovin merkittäviä. Eli siinä se avaruuden laajenemisen idis juuri selvimmin näkyy.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_astronomy_acronyms
"LSR - (astrophysics terminology) Local Standard of Rest, used to describe the frame of reference with a velocity equal to the average velocity of all the stars in the solar neighborhood, including the Sun"
"..Kohteen nopeuden rajoittuminen valon nopeuteen koskee ainoastaan liikettä avaruuden suhteen, "avaruuden halki". Avaruuden laajenemisen aiheuttama etäisyyden kasvu ei ole tällaista liikettä, joten "lakeja ei rikota". Tarkistapa fysiikan tietosi, tämä on ihan alan peruskauraa!.."
- Ei todellakaan avaruuden suhteen. Et sinä voi asettaa koordinaatistoa avaruuden suhteen. Aika epeli olet, jos sen teet. Vaan kappaleiden suhteen. Mutta hyvä on. Jos sinulla ei muuta ollut niin lopetetaan. Hyvää Joulua ja onnellista uuttavuotta.
Metagalaksi on tämä tuntemamme galaksiavaruus, galakseja rypäleissä ja rihmoissa joka suuntaan äärettömyyksiin, ainakin rajattomasti.
Sanaa voidaan kuitenkin käyttää kahdessa merkityksessä, tuntemamme avaruus ja kaikki galaksit havainnoistamme riiippumatta. Metagalaksia käsittelen tarkemmin kirjoissani kotisivuillani.
Käsitteesi ovat edelleen sekaisin. Jos avaruudella ei ole ulkopuolta ja siihen sisältyy kaikki tila, ei voida missään mielekkäässä mielessä puhua sen laajentumisesta. Virheellisyys on siis laajentumis-sanassa. Pitäisi keksiä jokin paremmin asiaa kuvaava sana.
Koko ongelmahan tulee siitä, kun neliulotteista avaruusaikaa on vaikea havainnollistaa. Mutta tila ei ole neliulotteinen, aika on erilainen ulottuvuus, se ei ole tila-ulottuvuus. Tilaa voidaan tarkastella erikseen ajasta riippumatta, ja silloin tullaan tällaisiin ajatuksiin kuin olen väittänyt.
Niin no jos halua hifistellä niin voisi tietysti puhua tasaisessa, kiihtymättömässä liikkeessä olevasta avaruuskoordinaatistosta. Tähdellistä siis se että ei ole oleellista merkitystä, emmekä voi edes tietää onko mikään aivan paikallaan, mutta voimme tietää jos koordinaatisto on pyörimisliikkeessä tai kiihtyvässä etenevässä liikkeessä. Koordinaatisto voidaan oikeaoppisesti asettaa järjestelmän massakeskipisteeseen joka on niin inertiaalinen kuin mikään piste voi olla. Järjestelmän massakeskipiste ei ole mikään kappale, vaan se on piste avaruudessa.
Tuntuu täällä jotkut muutkin tietävän asioista.
ja pysyy ääripäänä.
Laidasta toiseen laitaa kuljetaan väliasemien kautta eikä hyppäämällä! Vertaa vaikka sinikäyrä: se on jatkuva eikä porrasmainen.
eli se on sekä että,jos hiukankin toimii looginen päättelykyky.
Ääretön:
koska maailman kaikkeus laajenee n valon nopeudella ja reunaa et voi koskaan saavuttaa koska valon nopeutta ei voi ylittää.
Äärellinen:
Koska maailman kaikkeuden halkaisija n 30 miljaaaardia valovuotta(eli on ns reuna).
Eli sekä että,äärellinen ja ääretön.
Lisäksi ei maailman kaikkeuden ulkopuolella ole avaruutta koska aika ja avaruus syntyivät silloin kun maailmankaikkeus.
Et osannut vastata kunnolla..
Tämä meidän havaitsevissa oleva maaimankaikkeus laajenee valonnopeudella ja sen havaintokuplan, jonka keskellä olemme, halkaisija on n. 27 miljardia valovuotta. Jos jollakin tempulla siirryttäisiin hetkessä esim. 9 miljardin valovuoden päässä olevaan galaksiin, niin siitä havaitsevissa oleva universumi ulottuisi alueisiin, joita me emme voi nähdä täällä, koska sieltä lähtenyt tähtien valo ei ole tullut vielä maapalloon saakka.
Koska maailmankaikkeus laajenee koko ajan kiihtyvällä nopeudella, emme voi koskaan havaita suurinta osaa universumia, koska siitä lähtenyt valo ei koskaan saavuta meitä. Koko universumi voi olla äärettömän kokoinen tai sen reuna alkuräjähdyksen inflatorisesta laajentumisesta johtuen laajenee kaksinkertaiseksi joka 10 potenssiin -32 sekunti.
Tämä meidän maailmankaikkeus voi olla osa multiversumia, jossa on lukemattomia eri taskumaailmankaikkeuksia tai kosmisia alueita. Tällä alueella sattui arvonnassa osumaan kohdalleen juuri oikeat luonnonvakiot ja -voimat, jotta se on kuin luotu elämälle sopivaksi ja sen vuoksi pystymme havaitsemaan universumia.
muttei pidä paikkaansa.Maailmankaikkeus ei todellakaan laajene noin ja 9 miljardin valovuoden päähän yhtäkkiä...pysy asiassa koska madonreiät ovat mahdottomuus.
hyvä se on suoraan kirjasta katsoa.Koitapa ilman lunttia...
Oletpa hankala tapaus.. tarkoitin, että meidän kosmisen horisontin säde ulottuu 13,7 miljardia valovuoden päähän joka puolelle katsottuna, koska maailmankaikkeus on sen ikäinen eikä valo ole päässyt pidemmälle, koska sillä on rajallinen nopeus.
Jos 9 miljardin valovuoden päässä olevassa galaksissa on havaitsijoita, niin niiden kosminen horisontti ulottuu osin alueeseen, jonka valo ei saapunut maapalloon saakka. Joten ne havaitsevat kosmosta, joka on meidän horisonttimme ulkopuolella ja vice a versa.
Tottakai maaimankaikkeus laajenee kiihtyvällä nopeudella, pimeän energian ansiosta. Kvasaari, jonka näemme 13 miljardin valovuoden päässä, on siellä missä se OLI 13 miljardia vuotta sitten. NYT tänään se on 46 miljardin valovuoden päässä eli etääntynyt meistä katsoen yli valonnopeudella.
tuon tajusin , mutta tuuhan sinä takas maan päälle sieltä koska kyse on meidän havannoista...ja sun teoriassasi on aukkoja,mieti.
ole todettu viimeaikoina kutistuvan? Kohta ollaan koko sössinkin yhtä pientä pistetä...Jos ei nyt ihan kohta mutta kuitenkin joskus.
Konsta Pylkkänen määritteli mielestäni hyvin avaruuden.Suosittelen lukemaan Huovisen
teoksen Konsta Pylkkänen ja Avaruuden mittaus.
Siinä on totuus.
Tänne,olis sulle sopiva palsta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=122