Löytyisikö joltain hyvä resepti Marskin lempiherkkuun "Vorsmack'iin"?
Vorsmack resepti
Kadoksissa
58550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pari netistä löytynyttä Vorschmack-ohjetta, jotka voisivat toimia:
½ kg kypsää lampaanlihaa
2 sipulia
2 rkl voita
5 anjovisfileetä
2 valkosipulinkynttä
n. ½ dl kuohukermaa
Ripaus mustapippuria
1. Hienonna liha ja anjovis tehosekoittimessa.
2. Kuullota hienonnettu sipuli voissa ja lisää se liha-anjovisseokseen.
3. Lisää puserretut valkosipulinkynnet ja kermaa sen verran, että saat notkean, tahnamaisen seoksen. Mausta seos.
4. Kaada seos voideltuun vuokaan ja kypsennä uunissa 150ºC asteen lämmössä noin 1½ tuntia.
Seuraava ohje on vapaasti suomennettu netistä löytyneestä saksankielisestä ohjeesta, joka on kuulemma peräisin itsensä Altmeister Eero Mäkelän keittokirjasta:
2 kg luutonta lampaanlihaa
250 g luutonta naudanlihaa
5 sipulia
6 keskisuurta sillifilettä
50 g anjovista
(Tomaattipyreetä)
Valkopippuria
Valkosipulia murskattuna
Leikkaa lihat 2,5-3 cm:n kokoisiksi kuutioiksi ja viipaloi kuoritut sipulit. Ruskista molemmat yhdessä, voidellussa valurautapadassa – mutta ei liedellä vaan uunissa (200 °C) kauniin ruskeaksi. Anna jäähtyä. Jauha lihat ja sipuli yhdessä silli- ja anjovisfileiden kanssa lihamyllyllä. Kaada jauhettu massa keraamiseen uunivuokaan ja ohenna se vedellä tai lihaliemellä puuromaiseksi. Tomaattipyreetä voidaan lisätä tässä vaiheessa haluttaessa. Mausta seos valkopippurilla ja murskatulla/puserretulla valkosipulilla. Paista uunissa 180 °C noin 2 tuntia välillä sekoittaen; kostuta seosta, jos se alkaa kuivua ennen aikojaan.
Tarjoa Vorschmack uuniperunoiden kera.
Kiitos, loistavaa. Pata porisee jo.
unohtui. Pista vodkapullo pakkaseen samaan aikaan kun alat kokkaamaan, niin ja snapsilasit kanssa. Ja sitten vaan nautiskelemaan. Kaada lasit piripintaan ja holkylkynkolkyn.
Snapsilasi piripintaan ja heilautetaan ranneliikkeellä kohti suuta ja eikun nielastaan, eikä siinä paljon ehdi marskin ryyppy tippua rinnuksile. Sen verran nopea liike pitää olla.
Eikä ne Marskin ryypyt pakastimessa ehtineet olemaan.
Se on ainoastaan yhdestä ranneliikkeestä kiinni ja tietysti suorasta kurkusta.
"Tsaarin armeijan tapakulttuuria
Ryypyn nauttiminen oli perua Mannerheimin kokemuksista ensimmäisessä maailmansodassa. Tsaarin armeijan upseereille tarjottiin ryyppy lounaalla ja kaksi päivällisellä.
Kun ryyppyjen määrä oli rajoitettu, upseerit pyysivät tarjoilijoita kaatamaan lasit piripintaan. Tapa siirtyi marskin hoviin Suomeen.
"Mikkelin klubilla lasit täytettiin piripintaan tai oikeammin kukkuroilleen. Pintajännitteen saavuttamiseksi ryyppy pakastettiin yön yli ja lasit jäädytettiin. Jännite heikkeni lasin ja ryypyn lämmetessä, joten sen nauttimista ei kannattanut viivytellä."
"Alkuruoan aikana tarjoilijat toivat pöytään lasit, jotka huoneenlämmössä huurtuivat. Sitten lasit täytettiin. Pari suupalaa syötyään marski tarttui ensin lasiin, kumarsi vastapäätä istuneelle Heinrichsille tai oikealla istuneelle Nenoselle ja puraisi ryypyn puolilleen. Puheita ei pidetty. Alkupalan oltua lopullaan lasi juotiin tyhjäksi", Sutela kertoo.
Näin tulee kumotuksi sekin marskiin liittyvä legenda, että ryypyt juotiin Pohjanmaan kautta.
Ryypyn koko ei nykyiseen tapaan ollut neljä senttilitraa, vaan Sutelan arvion mukaan 5-7 senttiä. Ryypyt juotiin sileistä, V-muotoisista laseista."
http://www.kolumbus.fi/juomanlaskija/arkisto/2000-5/marski.html