Moi, mulla on ensi maanantaina aika psykiatrille ja vähän mietityttää, että mitä se nyt voi siinä lyhyessä ajassa mua auttaa... Mitä se on, 45min. Ja vara ei olis jatkuvasti ravata. Mulla on niin paljon asioita jotka kaivelee, niin en millään ehdi kaikkea siinä ajassa vuodattaa. Ja toisaalta mun ongelmat on kuitenkin niin pieniä johonkin toiseen verrattuna. Mitä nyt pelkään joutuvani helvettiin aina välillä ja oon ahdistunut ja masentunut ja saan pakkoajatuksia. Ja kokoajan tunne että kohta jotain kamalaa tapahtuu. Mutta elämä on puitteiltaan todella hyvin ja mulla on ihana mies ja kaks lasta ja työ ja ystäviä.. Niin että mitä se nyt sitten, kun kuuntelee ja nyökyttelee? En mä tiedä, kun sais amputoitua tän pään, kun en jaksa kuunnella omia ajatuksiani....
Mitäs siellä psykiatrilla
tapahtuu?
101512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä asiasta yleisesti, mutta minulla on omia kokemuksia. Kannattaa mennä ajoissa odottamaan, sillä sain käteeni ison nipun kyselyitä jo ilmoittautuessani. Vastaanottohuoneessa psykiatri tutki niitä ja päätteli tilaani niiden ja keskustelun ja monien suullisten kysymysten avulla. Etukäteen ei voi tietää diagnoosia, se voi yllättää potilaan. Niin kävi minulle. Ajattelin, ettei minua juuri mikään vaivaa tai että vaivani on vähäpätöinen ja valitukseni turhaa. Vähitellen on selvinnyt, että minun olisi pitänyt hakeutua hoitoon ja ajat sitten eikä viivytellä ja antaa tilanteen vain vaikeutua koko ajan.
Psykiatri antaa mahdollisesti jotain mielialalääkettä (reseptin) olon ja voinnin kohentamiseksi ja kertoo, milloin pitää tulla seuraavan kerran. Itselleni käynti psykiatrilla oli lopulta helpotus. Vihdoinkin joku ymmärsi minua ja hulluja ajatuksiani. Nehän ovat psykiatrin työssä arkipäivää. Poislähtiessä sain vielä lisää kyselyitä vastattaviksi ja tuotaviksi mukanani seuraavalla kerralla. Psykiatrilla on työvälineinä tietokone, jonne hän kirjoittaa "tarinoitani", havaintojaan ja sellaisia asioita. Hänellä ei ole verenpainemittaria tai stetoskooppia kuten muilla lääkäreillä. Hän tarvitsee välineikseen vain tuolin tai sohvan potilaalle sekä kirjoitusvälineet itselleen.
Ei 45 minuutissa ehdi saada mitään aikaiseksi, se on vaan alkua. Uskoisin että sinulla työssäkäyvällä ihmisellä kyllä rahat riittävät niihin käynteihin, varsinkin jos vielä miehelläsikin on työpaikka. Meillä tekee tiukkaa, kun mies yrittää työttömyyskorvauksista saada maksettua psykiatrikäynnit ja velkaakin on. Meidän ratkaisumme oli sellainen, että etsimme käyttäytymistieteellisesti suuntautuneen psykiatrin, joka pyrkii löytämään käytännön ratkaisuja asioihin. Käyntikertoja tulee toivottavasti tässä ratkaisukeskeisessä terapiassa vain 10-15, mutta vähän epäilyttää. Ongelmakin on kyllä aika käytännöllinen, ei mikään yleinen ahdistus, joten tiedä josko vaikka onnistuisikin.
Itse kävin aikoinani myös psykiatrilla, jonka luona asioista ei tullut ollenkaan valmista. Jos yritin kysyä häneltä konkreettista neuvoa mihin tahansa asiaan, "vastaus" oli: "Minkä merkityksen itse annat tälle asialle?". Jaksoin tuota yksinpuhelua vuoden verran ja sitten päätin, että se oli sitten siinä. Rahat menivät ja elämä ei muuttunut siitä yhtään mitenkään. Kun vuoden käytyäni valitin etten ollut saanut minkäänlaista apua ongelmiini, psykiatri tarjosi ratkaisuksi lisää terapiaa. Hohhoijaa... Herra paljastui lopulta psykoanalyytikoksi, vaikka ei minulle varsinaista psykoanalyysia tehnytkään. Olin kysynyt terapeutin suuntautumista heti alussa, mutta hän kiersi kysymyksen, enkä minä osannut vaatia vastausta tarpeeksi tiukasti. Tosi kierosti tehty!
1. Voithan kokeilla
No ei kai siinä yhdellä kerralla vielä mitään pahaa pääse tapahtumaan, mutta kannattaa muistaa pitää vastuu itsellä ja pysyä hereillä sen suhteen, mitä psykiatri sinusta kulloinkin käsittää. Voithan aina itse keskeyttää psykiatrisen hoidon, mutta jos saat esim. psykoosi diagnoosin(epäilyn), jotta sinua voidaan lääkitä ja sitten vuoden päästä huomataan, että diagnoosi on väärä, niin siinä sitä sitten ollaan.
Psykoterapiassa käydään sinun ongelmia läpi, eikä se perustu lääkitsemiseen niin, kuin psykiatria. Täytyy ottaa tosiaan se huomioon, että lääkkeitä ei siis ole mitenkään suositeltavaa käyttää lievään masennukseen, tai sellaiseen muun, kuin sen psykiatrin mielestä.
Omasta vastuusta voin antaa sellaisen esimerkin, että sain viikolla yleislääkärillä käydessäni itselleni luultavasti hengenvaarallista lääkettä. En kuitenkaan jatkanut sen käyttämistä määräyksestä huolimatta, koska huomasin heti alkuun lääkkeen vaikutuksen.
2. Hulluus
Psykoosi tarkoittaa arkikielellä hulluutta. Ei yhden kerran perusteella ole pelkoa psykoosidiagnoosista, mutta psykiatri voi nähdä ihmisessä psykoosin, tai ties minkä piirteitä äkkiseltään heti kättelyssä ja määrätä ihan hatusta jo ekalla kertaa psykoosilääkkeet.
Niin, onhan se vähän typerää, että potilaan pitää olla itse vastuussa asioista, kun hän ei välttämättä itse ole mitenkään perehtynyt asioihin. Ja eihän sellaista voikaan ihmisiltään mitenkään odottaa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että on pakko ottaa itselleen vastuu asioissa, kun voi saada väliin hengenvaarallisen lääkityksen jo pelkkään flunssaankin.
3. Tätä juuri tarkoitan
"Toisen noista psykiatreista dumppasin nopeasti, koska hän ei käytännössä suostunut aloittamaan terapiaa ellen olisi suostunut masennuslääkitykseen, vaikka olin mielestäni päässyt jo voitolle masennuksesta."
Jotain tällaista tarkoitin. Masennuslääkitystä ei pitäisi käyttää, kuin oikein pahaan masennukseen ja psykiatri tarjoaa sitä jo terveellekin. Hyvässä lykyssä voi suuttuakin, jos olet sitä mieltä, että olosi on parantunut.
Itselläni ei ole mitään psykoosidiagnoosia ja tuskin olen kovin masentunutkaan enää nykyään.
Voisin oikeastaan kertoa omista kokemuksista, jos tähän on jollakulla mielenkiintoa.
4. En pelottele
En pelottele, vaan kerron vain totuuden, kun aloittaja vaikuttaa olevan kiinnostunut omista ongelmistaan. Jos on ongelmistaan kiinnostunut, kannattaa mennä psykologille, ei psykiatrille, koska psykiatri ei ole niistä ongelmista kiinnostunut. Jos on itse vielä miettinyt asioita ja alkaa selittää niitä psykiatrille, pahimmassa tapauksessa hyvin tietäen ongelmiensa syyt ja oman diagnoosinsa, keskeyttää psykiatri potilaan jaarittelun ja mitätöi ne vedoten potilaan "kaikkivoipaisuuteen".
Jos psykiatrin mielestä itsetutkiskelu on vielä itsepetosta, niin onko psykiatri paras paikka sellaiselle, joka on itsestään kiinnostunut?
Omasta mielestäni lääkitys on se viimeinen, ei ensimmäinen vaihtoehto.
------------------------------------------------------
Postasin tähän nyt ne kirjoittamani viestit, jotka ylläpito on poistanut. Välissä olevia muiden asiallisia viestejä en ole tallentanut, joten ne on menetetty.
Aivän käsittämätöntä, että tästä ketjusta on poistettu viestejä!!!! Täällä on ilmeisesti joku poliisi, joka valvoo, ettei psykiatreista saa kirjoittaa. Omasta mielestäni en kirjoittanut mitään asiatonta, pohdiskelin vaan psykologien ja psykiatrien eroja kumpaakaan mollaammatta ja kerroin omista terapiakokemuksistani, jotka nekin olivat yhtä lukuunottamatta ihan myönteisiä, mutta näköjään tämä on tabu aihe täällä:O
Sinä annat ehdottomasti väärää tietoa täällä! Psykiatrit antavat myös terapiaa, joko lääkehoidon ohella tai ilman lääkkeitä. Psykiatreissa on monen eri koulukunnan edustajia. Kaikista eri lajeista en tiedä, mutta sim. psykoanalyysi on pitkä ja perusteellinen päänkaiveluterapia, kun taas ratkaisukeskeinen lyhytterapia on suhteellisen lyhytkestoista ja käytännönläheistä. Vastaanottokäynnillä voi ongelmien kartoituksen jälkeen kysellä, että mihin kyseisen psykiatrin hoito perustuu ja kuinka paljon käyntikertoja arvioidaan tulevan.
Psykologit antavat myös pätevää terapiaa, mutta ikävä kyllä kaikilla ihmisillä ei ole valinnanvaraa, koska kelalta ei saa palautusta psykologikäynneistä.
Onnistuin käymään psykiatrin vastaanotolla ainakin pari vuotta ilman psykoosidiagnooseja. Psykoottiseksi katsottiin vasta sitten kun yritin tappaa itseni. Lääkityksiä ei ole koskaan tuputettu, pikemminkin niiden määrässä on pihtailtu.
riippuu aika paljon psykiatrista. Psykoosilääkityksen voi saada kuitenkin jo kättelyssä, jos oikea psykiatri osuu kohdalle.
Olen saanut psykiatrilta vain masennuslääkettä, joka auttoi vain nukkumiseen sekä sen tehon heikennyttyä psykoosilääkettä pienellä annoksella nukkumiseen. Uusi lääke auttaa saamaan unta, mutta silloin, kun vireystilani nousee riittävästi, ei mikään lääke taida auttaa. Mitään muita lääkkeitä en ole saanut ja masennuslääkkeenkin hän olisi lopettanut, mutta sanoin tarvitsevani sitä nukkumiseen eikä sitä lopetettu silloin. Hän tosin kirjoitti lausuntoon mahdollisesta psykoosiherkkyydestä, mutta senkin voin uskoa todeksi, sillä minulla oli harhoja ja vain nukkuminen pelasti minut sekoamasta.
Jos käyttäydyt skitsosti psykiatrin luona, on toivottavaa että psykoosilääkityksesi aloitetaan välittömästi. Toivottavasti kaikki psykiatrit toimivat sillä tavalla!
Jos psykiatrilla on skitsofrenia ja hän harhaisesti kuvittelee minun olevan hullu, olet silloin sitä mieltä, että minulle tulisi määrätä lääkitys?
Et siis pidä väärin tulkintaa mahdollisena, jolloin hullujenkin harhat olisivat totta, mutta miksi tällöin lääkitä harhoja, jos ne ovat mielestäsi totta...