Täällä kuulee kokoajan kuinka vaimo on valtaisa valas tai naiset eivät ole kiinnostuneita tai että yh naiselle ei löydy miestä ym.
Mä ainakin löysin erittin hyvän miehen vaikka mulla oli lapsi. Mies on komea ja ihana ja kohtelias ja rakastava ja hyvässä työssä. Mies oli 23-vuotias kun tutustuttiin. Itse olin 25-vuotias. Miehellä ei ollut lapsia mutta saimme sitten yhteisenkin. Ja vaikka olen naimisissa, niin en ole lihava tai ruma ja huolehdin itsestäni. Olemme onnellisia vaikka meillä on uusioperhe ja olen suomalainen nainen. Onko se niin uskomatonta täällä kirjoitteleville? Moni ystävänikin elää onnellisessa uusioperheessä.
Mä ainakin löysin erittin hyvän miehen vaikka mulla oli lapsi. Mies on komea ja ihana ja kohtelias ja rakastava ja hyvässä työssä. Mies oli 23-vuotias kun tutustuttiin. Itse olin 25-vuotias. Miehellä ei ollut lapsia mutta saimme sitten yhteisenkin. Ja vaikka olen naimisissa, niin en ole lihava tai ruma ja huolehdin itsestäni. Olemme onnellisia vaikka meillä on uusioperhe ja olen suomalainen nainen. Onko se niin uskomatonta täällä kirjoitteleville? Moni ystävänikin elää onnellisessa uusioperheessä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
päätyminen ei ole kaikille mikään itseisarvo. Sen sijaan rakastamisen kuuluisi olla suuremmassa arvossa, mitä se monilla tuntuu olevan.
Rakastaa voi ilman parisuhdetta, uusioperhekuvioita ja ilman yhteisiä lapsiakin. Pääasia, että itsestä tuntuu hyvältä. :-)
Koen silti aika-ajoin itseni surkimukseksi, mutta muista syistä kuin mistään miehiin liittyvistä syistä.
Ehkäpä vain kuvailemasi jutut ovat jääneet mieleesi? Miksi?
Muilla palstoilla tosin on enemmän näitä juttuja...
Sittenhän ML ei olekaan aivan Harmageddon. ;-)
niillä surkimuksilla on isompi sanomisen tarve, kuin niillä, keillä menee mukavasti? Ainakin siitä olostansa?
Yritä nyt löytää täältä jotain positiivistakin. Kyllä sitäkin on, jos sillä silmällä lukee.
sitäkin. en muuten olis täällä...
voidaan vaikuttaa vain siihen, mitä itse kirjoitamme. Ja vain siltä osin - ja juuri siltä osin - vaikutamme palstan laatuun.
ehkä 3%:a kirjoituksista koskee tuota mainitsemaasi asiaa. Tai ei ne ainakaan mun silmään oo pistäny, jotta kai se vähä riippuu siitä mitää täältä etsii ja kattelee.
minkälainen huumorintaju sul on? Kirjoituksistasi päätellen sitä ei ole ollenkaan.
ehkä sitten ei. Tänään kyl viimeksi nauroin työkamun jutuille silmät vedessä varmaan puoli tuntia. Mut en pidä vitsikkäänä kenekään mollaamista.
että olet kirjoittanut viestisi väärälle palstalle.
Muutamassa muussa S24 palstalla olen nähnyt viestejä joista mainitsit.
Tosin, en avaa täällä jokaista viestiä.
Yleensä ne avaamattomat ketjut on kirjoittanut puska.
mut täältäkin niitä löytyy.
surkimuksiahan me kaikki, kuten sinäkin.
Huonosti on asiat jos pitää S24 palstalle kirjoitella....
edellisiin näkemyksiin.
Riippuu hyvin pitkälti siitä minkä väristen lasien takaa maailmaa katsoo. Se tahtoo näyttää sitten niiden lasien väriseltä.
Minusta täällä on hyvinkin leppoisaa ja huumoripitoista sakkia.
rekisteröityneet ovat useimmat mut sit on noita ilkeilyjöitä.
taidanpa suhtautua kirjoitukseesi laupeasti ja pidän alkuosaa vain liioiteltuna kontrastina, jonka tarvitsit päästäksesi korostamaan miehesi ihanuutta.
Hyvää joulua!
samoin
on helpompi purkaa pahaa oloa ku jakaa hyvää oloa. Jos asiat on mallillaan niin ei sitä passaa toitottaa.
Käy niiku relaxille...
Mitä sille kävi?
"Täällä kuulee kokoajan kuinka vaimo on valtaisa valas tai naiset eivät ole kiinnostuneita tai että yh naiselle ei löydy miestä ym."
Ai kuulee? Koko ajan? Jaa.
"Olemme onnellisia..."
Hienompi homma.
"Onko se niin uskomatonta täällä kirjoitteleville?"
Ei minulle ole.
Noin muutoin aloituksestasi tuli mieleen se seikka, mihin henkilökohtaisesti olen törmännyt todella monta kertaa. Nimittäin siihen, että parisuhteessa elävä tai pitkässä parisuhteessa elävä, tai kuitenkin ilman parisuhteettomuutta pääosin elänyt ei näytä tajuavan (en tarkoita sinua) sitä, että onnensirpaleet ei ole jaettu tasan.
Minnuu edelleen jaksaa, tälläkin iällä, hämmästyttää miten helppoa toisille on löytää Se Jokin siihen rinnalle. Yhtä helppoa kuin sormien napsauttaminen, kun vähän karrikoi. Olipahan kyseessä suhteesta toiseen siirtyminen minkä ikäisenä tahansa, tai vaikka se, mikä ihmeellisyydellään jaksaa hämmästyttää minua, että "Se Suuri (ja joillekin Ainoa) Elämän Rakkaus" sattuu löytymään tyyliin teini-iässä tai lapsuudenkodin naapurista. Mikä todennäköisyys tuollaisella voi olla olemassa? Siis mikä? Tuo on ihmeellisempää kuin 7 oikein-lottovoitto oikeilla jokerinumeroilla samassa kupongissa.
Samaan aikaan toiset meistä elävät elämänsä kokematta mitään siihen viittaavaakaan.
Joskus on myös tullut mieleen, esim. sun elämääsi esimerkkinä käyttäen, että samanlaisessa tilanteessa olevat eivät kaikki osanne tai halunne olla onnellisia ja etenkin tyytyväisiä siihen, mitä heillä on. Ehkä se on osin niin, että mitä "helpompaa" elämään on vietetty ja mitä helpommin ne parisuhteet ovat kävelleet vastaan, niin sen helpompaa voi olla olla tyytymätön siihen meneillään olevaan suhteeseen. Se, että osaa olla tyytyväinen ja osaa olla onnellinen, lienee (myöskin) taito...
osaan arvostaa nykyistä kun ex mies oli niin kamala. ;)