Mulla on diagnosoitu vakava masennus.
Mietin voisiko seuraava tapahtuma liittyä masennukseen...
Eilen iltapäivällä makoilin sängyllä, kuuntelin musiikkia ja mietiskelin. Sitten yhtäkkiä tuli suuri epätodellisuuden tunne. Kirjoitan tapahtuman nyt tällä tavalla:
Makaan sängyllä ja tuntuu kuin vajoaisin sänkyyn. Musiikki kuuluu korvissani hyvin vaimeana. Huone tuntuu muuttuvan silmissäni, seinät ja katto eivät ole tasaisia, vaan ikään kuin ne laineilisivat. Kun suljen silmät, tuntuu kuin olisin uimapatjan kanssa järvellä joka laineilee. Avaan silmät ja hetkeksi kaikki rauhottuu, mutta epätodellisuuden tunne jatkuu.
Sitten taas seinien ja katon "laineilu" jatkuu ja valaistus muuttuu. Liukuen se vaihtelee hämärämmäksi ja kirkkaammaksi, välillä hieman punertavaksi. En jaksa enkä halua liikkua, katseeni on lasittunut yhteen kohtaan. Mikään muu ei ole totta kuin se, mikä on tässä ja nyt ja mitä tunnen. Silti se tuntuu jännältä, hieman epätodelliselta. Mutta kaikki muu olisi vielä epätodellisempaa. En hetkeäkään epäile, sitä mikä tapahtuu, tämä on minun maailmani. On kuin olisin omassa maailmassa, omassa pienessä kuplassani. Valaistuksen muuttuminen jatkuu. Yläpuolellani näen myös erivärisiä kuvioita, katselen kuvioita ja naurahdan. Yhtäkkiä yhteen kuvioon ilmenee kasvot (kasvot siis eivät ole valokuvamaiset kasvot, vaan kuin sulautuneet kuvioon), säpsähdän. Kasvot ovat uhkaavat ja ne pelottavat minua. Kasvot ovat myös muissa kuvioissa. Tilanne muuttuu ahdistavaksi ja olen peloissani. Sitten hiljalleen kuviot häviävät, valaistus muuttuu normaaliksi, seinät muuttuvat takaisin kiinteiksi, musiikki kuuluu normaalisti, en enää tunne keinuvani sängyssä ja havahdun todellisuuteen säpsähtäen.
Jäin miettimään tuota tilannetta, että "WTF,
Mitä tapahtu?" Ensin en edes tajunnut, että se ei voisi olla totta, mutta kun aloin miettimään, niin tajusin, ettei tuo ihan normaalia ole...
Tuon epätodellisuuden tunteen olen ennenkin tuntenut useamman kerran ja samalla pientä "heijaamista" jos makaan sängyllä. Mutta mitään muuta ei ole ollut..
Nyt kysynkin, että mitä tuo oikein oli?
Mistä johtuu? Voiko liittyä masennukseen?
Mietin voisiko seuraava tapahtuma liittyä masennukseen...
Eilen iltapäivällä makoilin sängyllä, kuuntelin musiikkia ja mietiskelin. Sitten yhtäkkiä tuli suuri epätodellisuuden tunne. Kirjoitan tapahtuman nyt tällä tavalla:
Makaan sängyllä ja tuntuu kuin vajoaisin sänkyyn. Musiikki kuuluu korvissani hyvin vaimeana. Huone tuntuu muuttuvan silmissäni, seinät ja katto eivät ole tasaisia, vaan ikään kuin ne laineilisivat. Kun suljen silmät, tuntuu kuin olisin uimapatjan kanssa järvellä joka laineilee. Avaan silmät ja hetkeksi kaikki rauhottuu, mutta epätodellisuuden tunne jatkuu.
Sitten taas seinien ja katon "laineilu" jatkuu ja valaistus muuttuu. Liukuen se vaihtelee hämärämmäksi ja kirkkaammaksi, välillä hieman punertavaksi. En jaksa enkä halua liikkua, katseeni on lasittunut yhteen kohtaan. Mikään muu ei ole totta kuin se, mikä on tässä ja nyt ja mitä tunnen. Silti se tuntuu jännältä, hieman epätodelliselta. Mutta kaikki muu olisi vielä epätodellisempaa. En hetkeäkään epäile, sitä mikä tapahtuu, tämä on minun maailmani. On kuin olisin omassa maailmassa, omassa pienessä kuplassani. Valaistuksen muuttuminen jatkuu. Yläpuolellani näen myös erivärisiä kuvioita, katselen kuvioita ja naurahdan. Yhtäkkiä yhteen kuvioon ilmenee kasvot (kasvot siis eivät ole valokuvamaiset kasvot, vaan kuin sulautuneet kuvioon), säpsähdän. Kasvot ovat uhkaavat ja ne pelottavat minua. Kasvot ovat myös muissa kuvioissa. Tilanne muuttuu ahdistavaksi ja olen peloissani. Sitten hiljalleen kuviot häviävät, valaistus muuttuu normaaliksi, seinät muuttuvat takaisin kiinteiksi, musiikki kuuluu normaalisti, en enää tunne keinuvani sängyssä ja havahdun todellisuuteen säpsähtäen.
Jäin miettimään tuota tilannetta, että "WTF,
Mitä tapahtu?" Ensin en edes tajunnut, että se ei voisi olla totta, mutta kun aloin miettimään, niin tajusin, ettei tuo ihan normaalia ole...
Tuon epätodellisuuden tunteen olen ennenkin tuntenut useamman kerran ja samalla pientä "heijaamista" jos makaan sängyllä. Mutta mitään muuta ei ole ollut..
Nyt kysynkin, että mitä tuo oikein oli?
Mistä johtuu? Voiko liittyä masennukseen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuli tuollaisia kohtauksia. Ainakin yhdestä allergialääkkeestä, ja unilääkkeestä. Siihen saattoi vaikuttaa myös että oli masennuslääkitys päällä. Saattoi olla lääkkeiden yhteisvaikutusta.
Viittaisi monet elementit kuten kellumisen ja heijaamisen tunteet sekä kaikkeuden kokemukset jonkinlaiseen regressioon takaisin sikiöajalle.
hallusinaatio masennuslääkkeistä jos niitä syöt.
Lueppa se lappu mikä on lääkepaketissa onko sivuvaikutuksena hallusinaatiot.
Selitystä ei tarvitse lähteä etsimään psykoanalyyttisesta teoriasta tai yliluonnollisista uskomuksista. Ihan terveillekin ihmisille saattaa joskus tulla hallusinaatioita unen ja valveen rajatilassa. Jotkut lääkkeet voivat altistaa niille, joillekin niitä tulee usein ja niihin saattaa olla perinnöllinen alttius, kuten minulla on. Vuosikymmen sitten selvitin näiden ilmiöiden psykologista ja neurologista taustaa. Niiden esiintyminen ei ole vaarallista, mutta toistuvina ne saattavat viitata neurologisiin poikkeavuuksiin, kuten narkolepsiaan tai ADHD:hen.
Vaikka ihminen kokisi hallusinaatioita usein, ne saattavat silti säikäyttää, kun tulevat yllättäen. Yleensä onnistun suhtautumaan niihin uteliaisuudella, kirjoitan myöhemmin yksityiskohdat ylös ja käytän vaikka runon tai novellin sisältönä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valveuni
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus
Minulla on joskus tullut samanlainen kokemus musiikkia kuunnellessa. Minulle se kuitekin tuli kannabiksen polttamisen jälkeen ja saattaa tulla takautumana ilman kannabistakin kun on sopiva tunnelma. Eli huumeharhaa. Näiden takautumien jälkeen lopetin kannabiksen polton.
Ei tunnu kivalta, kun se tulee yllättäen
Minulla ei ole masennuslääkkeitä vielä, ensi kuussa on tapaaminen, jossa lääkäri ottaa kantaa lääkitykseen.
En syö myöskään mitään muita lääkkeitä.
En käytä huumeita, alkoholiakin n. kerran kuussa ja viime kerrasta se kuukaus.
Tuo ei ollut valveuni, koska olen kokenut satunnaisia kertoja unihalvauksen johon liittyy valveuni.
Tuo oli aivan erilaista. Tiedostaisin kyllä jälkeenpäin jos se olisi ollut valveuni.
Plus, en ollut nukahtamassa tai heräämässä tai muutenkaan nukkumassa, olin aivan virkeä.
Olikohan muuta..
Niin, tänään kun kävelin kaverini kanssa kaupungilla, tuli taas epätodellisuuden tunne ja tuntui kuin maisema ympärillä valuisi ja ihmisten naamat näyttivät hassuilta. Jäin paikoilleni katselemaan ja alkoi naurattamaan ihan hillittömästi. Kaverini katsoi minua, yritti olla vakavissaan, mutta häntäkin nauratti minun nauruni. Kaverini yritti kysellä minulta, että mikä on?
Sitten joku vanha mies tuli ystävällisesti hymyillen kysymään minulta, että: "Oletko ihan kunnossa?" Minä siihen: "Kyllähän minä, mutta entäs itse, näkisitpä naamasi!" Ja purskahdin nauruun... Sanoinpa töykeästi..
Noh, sitten kävelin kuulemma siksakkia ja hyppelin. Näin silloin, että ympärilläni olisi ollut monia satoja puluja..
Tämän jälkeen havahduin, kuin NAPS, ja kysyin: "Mihin ne pulut katosivat?" Kaverini katsoi minua kummissaan. Sitten keskustelimme asiasta, ja koska hän on niin hyvä kaveri, hän ei haukkunut minua hulluksi, vaan lupasi tukea minua, jos tässä on jotain vähän enemmän pielessä..
En kyllä meinannut ensin uskoa, ettei siinä ollut mitään puluja.
suoraan sanoen kuvaus ei kuulosta uskottavalta. Valitan, pulujuttu ei ole uskottava, eikä naamojen valuminen ja siksakin hyppiminen paitsi jos olit ottanut jotain huumeita. Hulluksi tuleminen on erilaista.
joku tunnistus sivu tässä: http://www.oikeahavainto.fi/
Kuten Minämina sanoo, kyse voi olla myös ihan normaalista aistiharhasta:
http://web4health.info/fi/answers/sleep-hypna-halluc.htm
Onkohan sinulla dissosiaatiota, jossa tapahtuu monenlaisia aistihavaintojen vääristymiä? Siinä ei ole oikein kunnolla läsnä siinä hetkessä, jossa on. Vastalääke dissosiaatioon on "tietoinen läsnäolo", jossa nimenomaan koetetaan aistia, sitä hetkeä, jossa on. Minulla on paljon dissosiaatio-oireita ja terapeuttini on opettanut minulle niiden hallintaa. Yksi keino on kosketella vaikkapa huonekaluja ja ajatella samanaikaisesti "tämä on minun tuolini, tämä on minun pöytäni, tämä on seinä" ym. Tärkeää on nimenomaan samanaikainen aistihavainto ja ajatus. Dissosiaatiossa ne ovat erillään toisistaan. Ajatukset, aistimukset ja tunteet ovat erillään ja silloin voi alkaa dissosioida. Se on ihmisen keino vapautua ahdistavista ajatuksista, jotka koettavat tunkeutua mieleen, kun on hetki "tyhjää" tai "tylsää", itse sanoisin vain "rauhallista". Minulle tulee dissosiaatio vaikkapa tietokoneen näyttöä katsellessa, jos hetkeksi pysäytän kirjoittamisen ja "katson vain". Viime viikolla vihdoin tajusin, miten tehokas keino vapautua ahdistuksesta dissosiaatio oikeastaan on. Terapeuttini on siitä kertonut monta kertaa, mutta en ollut tajunnut sitä aikaisemmin.
Siis jos rentouduit sängyssä, ja olosi oli melko rauhallinen kuten voisi tuosta olettaa, saatoit häilyä unen ja valveen rajamailla. Minullakin käy noin monesti kun makaan sängyssä, suljen silmät ja uppoudun omiin ajatuksiini -> niitä kutsutaan hypnagogisiksi. Hypnagogiseen "vaiheeseen" (yleensä ennen nukahtamista, mutta mahdollinen näinkin tietysti) kuuluu yleensä ääniä ja juuri tuollaista kuvailemaasi maailman pyörimistä tahi omalla kohdallani sängyn keinumista. Ihan normaalia.