Persoonallisuushäiriöt ovat eräänlainen selviytymiskeino, kuten monet varmasti ymmärtävät. Yleensä ajatellaan, että persoonalliisuushäiriö on vain tapa suojautua lapsuuden traumalta, mutta täytyy ottaa huomioon, että trauma on periytyvä. Myös persoonallisuushäiriöiden periytyminen on melko helppo kaavoittaa.
Jostakin persoonallisuushäiriöt kuitenkin alkavat, eivät ne vain ole muuten vain kehittyneet suojautumiskeinoiksi.
Usein ensimmäisillä lapsilla on olosuhteista riippumatta pienin riski persoonallisuushäiriöön ja yleensäkin sekä persoonallisuudelta, että muilta ominaisuuksiltaan jokainen lapsi on yleensä edellistä karumpi versio. Perheen ensimmäisillä lapsilla on yleensä parhaat henkiset lahjat ja paras suorituskyky, kun viimeiset lapset ovat kaikinpuolin heikompia kyvyiltään, mutta toisaalta selviytymiskykyisempiä kaikilta ominaisuuksiltaan.
Näin myös persoonallisuushäiriöiden todennäköisyys on suurempi viimeisillä, kuin ensimmäisillä lapsilla, koska persoonallisuushäiriö on suojakeino.
Väitänkin, että aikana, jolloin taudeilla oli suurempi merkitys lasten karsimisessa ja evoluutiossa, nämä karummilla ominaisuuksilla ja häiriintyneemmillä persoonallisuuksilla varustetut ihmiset säilyivät helpommin ja jäivät henkiin, kun paremman kapasiteetin omaavat, mutta herkemmät ja heikommin puolustukykyiset lapset kuolivat tauteihin.
Kun lapsia joutui tekemään paljon, että niitä jäi henkiin, olivat myöhemmät lapset henkisesti ja fyysisesti yksinkertaisempia ja siten kaikinpuolin selviytymiskykyisempiä, kuin lahjakkaammat, mutta parempia olosuhteita tarvitsevat ensimmäiset lapset.
Mielestäni persoonallisuushäiriöistä voidaan laajalti syyttää tauteja, jotka suosivat karumpia ja yksinkertaisempia fysiologisia ja henkisiä ominaisuuksia.
Jostakin persoonallisuushäiriöt kuitenkin alkavat, eivät ne vain ole muuten vain kehittyneet suojautumiskeinoiksi.
Usein ensimmäisillä lapsilla on olosuhteista riippumatta pienin riski persoonallisuushäiriöön ja yleensäkin sekä persoonallisuudelta, että muilta ominaisuuksiltaan jokainen lapsi on yleensä edellistä karumpi versio. Perheen ensimmäisillä lapsilla on yleensä parhaat henkiset lahjat ja paras suorituskyky, kun viimeiset lapset ovat kaikinpuolin heikompia kyvyiltään, mutta toisaalta selviytymiskykyisempiä kaikilta ominaisuuksiltaan.
Näin myös persoonallisuushäiriöiden todennäköisyys on suurempi viimeisillä, kuin ensimmäisillä lapsilla, koska persoonallisuushäiriö on suojakeino.
Väitänkin, että aikana, jolloin taudeilla oli suurempi merkitys lasten karsimisessa ja evoluutiossa, nämä karummilla ominaisuuksilla ja häiriintyneemmillä persoonallisuuksilla varustetut ihmiset säilyivät helpommin ja jäivät henkiin, kun paremman kapasiteetin omaavat, mutta herkemmät ja heikommin puolustukykyiset lapset kuolivat tauteihin.
Kun lapsia joutui tekemään paljon, että niitä jäi henkiin, olivat myöhemmät lapset henkisesti ja fyysisesti yksinkertaisempia ja siten kaikinpuolin selviytymiskykyisempiä, kuin lahjakkaammat, mutta parempia olosuhteita tarvitsevat ensimmäiset lapset.
Mielestäni persoonallisuushäiriöistä voidaan laajalti syyttää tauteja, jotka suosivat karumpia ja yksinkertaisempia fysiologisia ja henkisiä ominaisuuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yhteiskunnat perustuvat ja rakentuvat vallankäytölle ja heijastavat siten persoonallisuushäiriöistä ajattelua. Yyhteiskunnallisella ja yhteiskunnallisella tasolla olevat järjestelmät ovat aina traumaattisia, koska ne asettuvat yksilön yläpuolelle ja pyrkivät kehittämään luonnonvastaisen ns. muotimoraalin, joka seuraa traumaattisesta vallankäytöstä.
Näin uskon, että rutolla on suurempi osa yhteiskuntien syntyyn, kuin ihmisellä. Myös markkinatalous, kapitalismi, kommunismi ja vanha kirkkoyhteiskunta ovat syntyneet paremminkin ruton, kuin ihmisen ajatuksista.
Sodat tapahtuvat aina yhteiskunnallisella tasolla ja ovat nekin siten ruton keksimä keino pistää ihmiset tappamaan toisiaan.
Mikäli kapitalismi tuhoaa maan ilmakehän, voidaan siitäkin kehittää ruton perkeleellistä evoluutiota.
Yhteiskunnat perustuvat ja rakentuvat vallankäytölle ja heijastavat siten persoonallisuushäiriöistä ajattelua. Yhteiskunnallisella ja yhteisöllisellä tasolla olevat järjestelmät ovat aina traumaattisia, koska ne asettuvat yksilön yläpuolelle ja pyrkivät kehittämään luonnonvastaisen ns. muotimoraalin, joka seuraa traumaattisesta vallankäytöstä.
Näin uskon, että rutolla on suurempi osa yhteiskuntien syntyyn, kuin ihmisellä. Myös markkinatalous, kapitalismi, kommunismi ja vanha kirkkoyhteiskunta ovat syntyneet paremminkin ruton, kuin ihmisen ajatuksista.
Sodat tapahtuvat aina yhteiskunnallisella tasolla ja ovat nekin siten ruton keksimä keino pistää ihmiset tappamaan toisiaan.
Mikäli kapitalismi tuhoaa maan ilmakehän, voidaan siitäkin syyttää ruton perkeleellistä evoluutiota.
Yhteiskunnat, persoonallisuushäiriöt ja niiden taustalla oleva sadomasokismi ovat siis seurausta tautien aiheuttamasta luonnonvalinnasta.
Taudit ovat karsineet henkisesti paremmat yksilöt ja ehdollistaneet ihmisen kehittymään traumaattisesti ja lopulta tappamaan elämän maapallolta tämän periytyvän trauman aiheuttaman sokean eläimellisen ja psykoottisen selviytymispyrkimyksen vallassa, yrittäessään saavuttaa Jumalan aseman posteriorista lähtien vastoin matemaattisia tosiasioita, ollessaan kyvytön hyväksymään hyväksymään todellisuutta ja heikkouttaan traumaattisen pelon vallassa.
Miten trauma on periytyvä? Sotatraumat ovat periytyviä, jos niitä ei käsitellä. Sotatraumainen ihminen puhuu kokemuksistaan, hänen ajatuksensa ja käsityksensä ovat erilaisia kuin rauhan aikana eläneellä ja kasvaneella. Sellainen trauma periytyy, jos sitä ei mitenkään käsitellä. Onko Suomessa käsitelty sota-ajan traumoja muulla tapaa kuin kirjallisuuden ja elokuvien kautta? Ei ole, ellei ole hankkiuduttu yksityisille vastaanotoille. Kuinka moni hankkiutuu sellaisille? Kovin monet eivät tiedä kantavansa selässään sota-ajan traumoja ja historian taakkalastia.
Ainoa yhteisöllinen tapa käsitellä näitä asioita meillä, on mielestäni median ylös nostavat yksittäiset tragediat, joihin lukijat voivat samaistua, käsitellä samalla omia patoutuneita tunteitaan, elämän tapahtumia, tilanteita, hyviä ja huonoja hetkiä. Toki tämä on hyvin tärkeää, kun jokapäiväistä hyvin läheistä yhteisöllisyyttä, avointa puhetta ja keskustelua ei aina löydy.
Väittäisin, että riski sairastua persoonallisuushäiriöön on riippumaton lapsen kohdasta sisaruslaumassa. Enemmänkin tuuri, vanhempien kohtelu, koulutovereiden ja opettajien kohtelu, vaikuttaa. Harrastuspiirit, yleinen ilmapiiri ja meitä ympäröivä kulttuuri (mikä milloinkin, tämä siis muuttuu).
Minusta vanhan ajan taudeilla ei ole mitään tekemistä persoonallisuushäiriöiden kanssa. Vanhan ajan taudit johtuivat kehittymättömästä lääketieteestä, tiedon puutteesta, sivistymättömyydestä, huonoista olosuhteista, lääkkeiden ja elintarvikkeiden puutteesta, oikein elintarvikkeiden, niitä vaan ei ole ollut saatavilla tai on ollut muita esteitä niiden hankkimiselle. Suomessa ollaan oltu aika sivistymättömiä, kaikkea ei tiedetä vieläkään. Lääkäreitä kyllä pokkuroidaan, vaikka sisaremme ja veljemme Euroopassa olisivat paljon pätevämpiä kuin suomalaiset ystävämme. Tosin tähänkin on varmasti syynsä. Suomi on Euroopan porukoilla ja kehittyy hitaasti. Mutta toki uskon, että eteenpäin mennään.
Trauma on ollut ennen sotaa, koska sotaan ollaan menty traumaattisesti ja jopa yhteiskunnat, jotka sotaan ovat joutuneet, ovat rakentuneet trauman päälle.
Täytyy olla jokin ihmisestä riippumaton tekijä traumojen pohjalla, joka pystyy traumojen kautta hallitsemaan ihmisen kehitystä ja jopa vahvistamaan traumoja, muuttaen ihmisen käyttäytymistä niiden avulla.
"Vanhan ajan taudit johtuivat kehittymättömästä lääketieteestä, tiedon puutteesta, sivistymättömyydestä, huonoista olosuhteista, lääkkeiden ja elintarvikkeiden puutteesta, oikein elintarvikkeiden, niitä vaan ei ole ollut saatavilla tai on ollut muita esteitä niiden hankkimiselle."
Eli jotakuinkin sellaisista olosuhteista, mihin persoonallisuushäiriö sopii, kuin nenä päähän.
"Väittäisin, että riski sairastua persoonallisuushäiriöön on riippumaton lapsen kohdasta sisaruslaumassa. Enemmänkin tuuri, vanhempien kohtelu, koulutovereiden ja opettajien kohtelu, vaikuttaa. Harrastuspiirit, yleinen ilmapiiri ja meitä ympäröivä kulttuuri (mikä milloinkin, tämä siis muuttuu)."
Persoonallisuushäiriö kehittyy varhaislapsuudessa, vauvaiässä. Eli ratkaisevaa on vanhemman toiminta lastaan kohtaan ja vauvan henkinen kapasiteetti suojautua traumalta ja käsitellä asioita. Jos vanhempi siirtää traumansa vauvalle ja vauva on taipuvainen ottamaan sen vastaan, persoonallisuushäiriö syntyy vauvalle.
Hain tässä takaa sellaista, että ensimmäiset lapset ovat vähän, kuin käsintehtyjä Rolls Royceja ja kymmenennet lapset Ladoja. Kun olosuhteet ovat heikot, eikä markkinat vedä Rollseja, täytyy alkaa tuottamaan halpoja sarjatuotantoyksilöitä, joita kuluttajilla on aina varaa ostaa.
Näin siis tuotannon ylläpitämiseksi ollaan siirretty tuottamaan yksilöitä, jotka selviytyvät heikoissa olosuhteissa, mutta pitkällä tähtäimellä valitettavasti tuhoavat omaa lajia, kun heihin sisäänrakennetusta selviytymispyrkimyksestä tulee harhaista.
Olen tässä muutamaa monilapsista perhettä havainnoinut ja näyttää siltä, että ensimmäisillä lapsilla on terveempi mieli ja heidän fyysiset ominaisuutensa ovat normaalimpia ja terveempiä. Myöhemmät lapset alkavat omata hyvinkin surkeita persoonallisuuden rakenteita, kuten sosiopatiaa ym. sekä omituisia fyysisiä ominaisuuksia, joiden uskon liittyvän juuri joihinkin ankeisiin olosuhteisiin.
Näitä ominaisuuksia on ollut suvussa aiemmin, mutta ne alkavat ilmaantua esiin, kun lapsia tekee oikein monta. Ensimmäisissä lapsissa niitä ei vielä ole.
Uskon myös, että jotkut vanhemmat, joilla itsellään on psykopatiaa, tai persoonallisuushäiriöitä, pyrkivät tekemään niin paljon lapsia, että alkaa tulla persoonallisuushäiriöisiä yksilöitä, jotta virheellisen vuorovaikutuksen periytyminen voitaisiin varmistaa.
paikkaa? Samaa aihetta on sivuttu muun muassa täällä: http://psykologia.forumandco.com/forum.htm
missä siellä, jos vaan ehdit. :)
Henkilökohtaisesti en usko, että sillä onko lapsi ensimmäinen vai viimeinen, olisi väliä persoonallisuushäiriön syntymisessä. Tiedän mm. 5-lapsisen perheen, jonka keskimmäinen lapsi on kaikkein älykkäin ja koulutetuin. Samoin tiedän yksi lapsisia perheitä, missä lapsi saattaa olla aikuisenakin jopa hieman tyhmä. Enemmän ratkaisee vanhempien kasvatusmallit ja kasvuympäristö. Persoonallisuushäiriötä voi ilmetä ihan yhtä hyvin perheen ensimmäisellä kuin viimeiselläkin lapsella.
"Enemmän ratkaisee vanhempien kasvatusmallit ja kasvuympäristö. Persoonallisuushäiriötä voi ilmetä ihan yhtä hyvin perheen ensimmäisellä kuin viimeiselläkin lapsella."
Kyllä persoonallisuushäiriöitä voi ilmetä ensimmäisilläkin lapsilla. Kyse onkin suuremmasta kokonaisuutta käsittelevästä kaavasta.
Yleensä polvi paranee ensimmäisistä lapsista; jos vaikkapa isällä on psykopaattinen persoonallisuus, ensimmäisellä lapsella voi olla rajatila ja toisella lapsella psykopaattinen persoonallisuus. Ensimmäisen lapsen ensimmäisellä lapsella taas on neuroottinen persoonallisuus ja toisen lapsen kolmannella lapsella psykopaattinen persoonallisuus.
Trauman vaikutus siis vähenee polvi polvelta ensimmäisissä lapsissa, mutta voi jopa vahvistua viimeisissä lapsissa.
Esim. periytyvä traumaketju, jossa jokaisessa sukupolvessa on ollut narsistisen persoonallisuushäiriön omaava, voi yhtäkkiä jossain sukupolvessa häiriö pahentua psykopatiaksi.
Perheen äidillä on persoonallisuushäiriö... ensimmäinen lapsi on neuroottinen, mutta toinen on psykopaatti.
Lapsen menestyvyyttä ei missään tapauksessa voi määrätä se, monentenako tämä syntyy. Huonoillakin henkisillä ominaisuuksilla ja heikolla persoonallisuuden rakenteella voi helposti kouluttautua vaikka lakimieheksi. Ei se siitä ole kiinni. Kenenisa Bekele, joka on kaikkien aikojen ylivoimaisin pitkän matkan juoksija, on ties kuinka mones lapsi perheessään.
En haekaan nyt tällaisia ominaisuuksia. viidestoista lapsi, jolla henkiset ja fyysiset ominaisuudet ovat erittäin karuja, saattaa olla hyvinkin lahjakas jollain osa-alueella.
Jotkut hyvinkin omituiset ominaisuudet saattavat auttaa huikeaan suorituskykyyn vaikkapa jossain urheilulajissa.
Ja onhan myöskin Polgarin siskoksista nuorin on kaikkein älykkäin ja henkisesti fiksuin, mutta näihin asioihin vaikuttaa monta asiaa. Polgareihin sovellettiin psykologista kasvatusohjelemaa, joka luonnollisesti kehittyi jokaisen lapsen kohdalla.
Tiedän kuitenkin sukuja, joissa ensimmäiset lapset ovat kasvaneet huonoimmissa oloissa, mutta ovat silti henkisesti kehittyneempiä, kuin myöhemmät lapset.
Laajoissa tutkimuksissa asia on myöskin osoitettu, että henkiset ominaisuudet yleensä ottaen heikkenevät lapsi lapselta siten, että keskimäärin viimeinen lapsi on henkisiltä ominaisuuksiltaan, etenkin älykkyydeltään ensimmäistä heikompi.
Oisko sulla jotain lähdettä, missä tuo tutkimus on osoitettu todeksi? Yleensähän ensimmäinen lapsi joutuu kasvamaan enemmän vastuuseen ja jopa suurempaan työntekoon kuin vaikka toinen lapsi. Sisarukset saattavat olla hyvinkin lojaaleja toisilleen, ja ensimmäinen voi kokea vastuuta nuoremmasta sisaruksestaan. Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, niin esikoista pidetään ja kutsutaankin isoksi tytöksi pienen tytön sijaan. Nuorimmalla taas on varaa olla huolettomampi ja vastuuttomampi. Ympärillä voi olla useita huolehtivia ihmisiä, joiden silmissä hän on aina pieni ja avuton. Voisiko tämä olla yksi syy erilaiselle henkiselle kehitykselle?
"Laajoissa tutkimuksissa asia on myöskin osoitettu, että henkiset ominaisuudet yleensä ottaen heikkenevät lapsi lapselta siten, että keskimäärin viimeinen lapsi on henkisiltä ominaisuuksiltaan, etenkin älykkyydeltään ensimmäistä heikompi."
Öh tuota, mitähän nämä mainitut 'laajat tutkimukset' ovat? Referenssiä?
Jotenkin ei vaan pidä kokemusperäisen tiedon kanssa lainkaan yhtä. Usein nuorimmainen on taiteellisesti lahjakas, herkkä sielu. Voihan se olla myös psyykkistä haurautta, osittain.
Persoonallisuushäiriö taas syntyy vasteena häiriöisen henk.kohtaisen kohtaloon.
Käytännön esimerkki. Perheen esikoinen, isän erikoisesti rakastama poika, kuolee pikkulapsena. Toinen lapsi, poika myös, joutuu katkeran isän hyljeksimäksi ja halveksimaksi taaperoiästä alkaen. (Useita muita lapsia syntyy perheeseen ja heitä isä kohtelee normaalisti.) Poika kärsii lapsuuden, nuoruuden, ja liittyy armeijaan 15-vuotiaana päästäkseen pois kotoa. Nyt keski-ikäisenä, äärimmäisen narsistinen persoonallisuus.
Olen lukenut lehdistä näistä tutkimuksista. Voin koittaa etsiä lehden, koska olen pitänyt ne tallella, niin siellä lukee varmaankin tutkimuksen lähde.
"Persoonallisuushäiriö taas syntyy vasteena häiriöisen henk.kohtaisen kohtaloon.
Käytännön esimerkki..."
Ei pidä paikkaansa. Totuus on lähes täysin päinvastainen, sillä persoonallisuushäiröinen, kuten myös usein tervekin vanhempi suosii häiriintynyttä lasta yli muiden ja kannustaa tätä häiriökäyttäytymiseen. Häiriö on syntynyt vauvana, eikä sen jälkeen tarvita mitään kärsimystä.
Usein onkin juuri niin, että narsistisen vanhemman ensimmäiset lapset, jotka ovat terveitä ja neuroottisia, saavat koko nuoruutensa paskaa niskaansa, mutta kuuden vanhana puukotukset aloittava psykopaatti saa vanhemmiltaan vähän ylimitoitettuakin rakkautta.
Olen huomannut tämän toistuvan kaikissa persoonallisuushäiriöitä omaavissa perheissä.
Samoin myöskin psykopaattinen lapsi on vanhemmille rakkaampi, kuin rajatilainen lapsi jne. Yleensä lapsen paremmuus arvioidaan jonkinlaisen ahkeruuden perusteella, eli mitä ahkerammin lapsi palvelee perkeleellisiä tarkoitusperiä, sitä rakkaampi hän on vanhemmille.
Samoin myöskin koulun opettajat pitävät psykopaattisten kiusaajien uhreja kouluissa syyllisinä ja psykopaatteja terveyden ruumiillistumina.
Totuus on kuitenkin se, että sekä nämä opettajat, että kiusaajat ovat lihaksi tullutta ruttoa.
Varmasti syitä on monia. Jokaisessa erityisessä tapauksessa on varmasti paljon erilaisia syitä. Neurootikko voi haluta olla lapsi, kun taas terveet ja etenkin persoonallisuushäiriöiset innostuvat vastuusta ja aikuisuudesta.
Persoonallisuushäiriöinen saattaa luulla olevansa aikuinen jo neljä vuotiaana ja niihinhän liittyy usein juuri varhaista seurustelun aloittamista ja sitten myös alkoholin tupakan mieluista käyttöä.
Luulen, että lapselle voi aiheutua neuroottisia piirteitä liian nopeasta vastuun saamisesta, koska neuroosiin liittyy juuri sellaisen vastustaminen.
En kyllä allekirjoittaisi tuota! Itse en usko, että häiriö syntyy jo vauvana. Lapselle riittää yksikin turvallinen aikuinen, jotta hänestä kasvaa eheä. Elikä vaikka vanhemmat olisi häiriintyneitä, niin ulkopuolinen turvallinen aikuinen voi vaikuttaa niin, että lapsesta kasvaakin tasapainoinen ihminen.
Ja häiriintynyt käytös on yleensä mm. häiriintynyttä kommunikointia. Lapsi oppii saman häiriintyneen tavan kommunikoida käytännön kautta.
Se on tapa, joka on opittu ja joka on täysin normaali ko perheen sisällä. Lapsi ei osaa kyseenalaistaa tätä, vaan imee vaikutteet itseensä. Nämä piirteet sitten voidaan luokitella persoonallisuushäiriöön kuuluvaksi. Vauva ei voi olla sanan varsinaisessa merkityksessä häiriöinen. Mielestäni persoonallisuushäiriö on pitkään jatkuneen epäjohdonmukaisen käyttäytymisen tulosta. Vauvassa ei vielä nämä tulokset voi näkyä.
Kyllä ne häiriönn piirteet alkavat heti näkyä. Voin kertoa tämän jo itsestänikin ihan sillä perusteella, että tiedän, miten oma persoonallisuus on kehittynyt ja muistan sen.
Kyllä minulla alkoi traumaattisen jakson(noin 1-vuotiaana) jälkeen tulla heti pakkoneuroosiin liittyviä painajaisunia ja pakkoneuroottista ajattelua ja käyttäytymistä. Lapsuuteni oli muuten kuitenkin erittäin hyvä. Koulukiusaaminen pahensi neuroosia ja toi sen pintaan.
Tottakai esim. psykopaatteja syntyy varmasti helpommin sellaisille kaheleille, joiden perheenpito on kaiken aikaa yhtä helvettiä, mutta mielestäni se vain hämää.
Esim. tapauksissa kaksilapsinen perhe, jossa äidillä on narsistinen persoonallisuushäiriö, jota on ollut aiemmissakin polvissa. Ensimmäinen lapsi oli neuroottinen ja joutui kärsimään etenkin äitinsä takia. Ei ollut erityisen pidetty lapsi.
Toinen lapsi oli erittäin pidetty, vaikka oli lapsesta asti täysin kaheli psykopaatti. Itse olen tuntenut ks. psykopaatin neljä vuotiaasta asti ja ainakin silloin lapsi jo oli jo sitä itseään.
Kysymys sinulle tästä voisi olla, että miten on mahdollista, että rakastetusta lapsesta on kasvanut toisia hyväksikäyttävä, naimiseen ja juomiseen keskittynyt psykopaatti, kun vihatusta lapsesta on kasvanut kuuliainen ja mukava neurootikko?
Yhdessä perheessä on helposti havaittavissa sekä häiriintyneisyyden paheneminen, että lasta kohtaan osoitetun rakkauden kasvaminen lapsi lapselta.
Ongelma tuntuu olevan, että kilttejä neurootikkoja kohtaan vanhemmat ovat sadistisen häijyjä ja ankaria, kun taas psykopaateille ei laiteta mitään rajoja ja näille ei pelkästään anneta pahantekoa anteeksi, vaan melkein ohjataan siihen. Usein psykopaattinen lapsi onnistuukin käyttämään vanhempiaan hyväkseen jo lähes vauvaiässä ja saa mm. kaiken, mitä haluaa.