Pidän kovasti sikurisalaatista eli endiivistä, mutta epäilen kovasti, että emme osaa sitä oikein käyttää. Kuitenkin se varsin voimakkaan makunsa puolesta on tosi monipuolinen aines lämpimiin kasvisruokiin, yhdistettynä muihin raaka-aineisiin yms.
Seuraavaa kannattaa koettaa - kaupassa näytti olevan ihan kelvollisen näköisiä endiivejä juuri tarjolla. Ainesmäärät ovat riippuvaisia ruokailijoitten määrästä:
3-5 endiiviä - katso, että ovat kunnollisia ja kiinteitä, määrä riippuu ruokailijoitten lukumäärästä - tarvitaan yksi/ruokailija
5 oliivia - mieluummin kivellisiä mustia
1 rkl pinjansiemeniä tai auringonkukansiemeniä
1 rkl kapriksia
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Pese endiivit ja kuori uloimmat, huonommat lehdet pois.
Poista oliiveista kivi ja hienonna ne silpuksi. Silppua kaprikset. Yhdistä silput, lisää pinjansiemenet, ruokalusikallinen öljyä, suolaa ja pippuria maun mukaan. Muussaa haarukalla karkeaksi tahnaksi.
Raota endiivin toista päätä ja lehtiä erilleen ja lusikoi täytettä sisään niin paljon kuin saat. Sulje endiivin pää, käytä tarvittaessa vaikka hammastikkua tai keittiönyöriä endiivin sulkemiseen.
Pyyhi endiivit keittiöpaperilla kuiviksi. Kaada pannuun reilusti öljyä. Paista ja ruskista endiivit keskilämmöllä joka puolelta. Älä ahda pannua täyteen vaan paista erissä - muuten öljyn lämpö laskee ja endiivit imevät kaiken öljyn itseensä eivätkä kasvikset ruskistu.
Ikävä kyllä - suomalaisittain katsoen - pinjansiemenet tässä ruoassa näyttävät vähän muurahaisenmunilta ja voivat viedä joidenkin ruokahalun herkullisuudestaan huolimatta. Sen vuoksi pyri murskaamaan myös niitä vähän haarukalla, ettei joku luule tarjoavasi "liharuokaa! kasvisten mukana.
Italialaiset eivät näin tee, mutta siellä kaikki tunnistavat kyllä pinjansiemenet.
Seuraavaa kannattaa koettaa - kaupassa näytti olevan ihan kelvollisen näköisiä endiivejä juuri tarjolla. Ainesmäärät ovat riippuvaisia ruokailijoitten määrästä:
3-5 endiiviä - katso, että ovat kunnollisia ja kiinteitä, määrä riippuu ruokailijoitten lukumäärästä - tarvitaan yksi/ruokailija
5 oliivia - mieluummin kivellisiä mustia
1 rkl pinjansiemeniä tai auringonkukansiemeniä
1 rkl kapriksia
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Pese endiivit ja kuori uloimmat, huonommat lehdet pois.
Poista oliiveista kivi ja hienonna ne silpuksi. Silppua kaprikset. Yhdistä silput, lisää pinjansiemenet, ruokalusikallinen öljyä, suolaa ja pippuria maun mukaan. Muussaa haarukalla karkeaksi tahnaksi.
Raota endiivin toista päätä ja lehtiä erilleen ja lusikoi täytettä sisään niin paljon kuin saat. Sulje endiivin pää, käytä tarvittaessa vaikka hammastikkua tai keittiönyöriä endiivin sulkemiseen.
Pyyhi endiivit keittiöpaperilla kuiviksi. Kaada pannuun reilusti öljyä. Paista ja ruskista endiivit keskilämmöllä joka puolelta. Älä ahda pannua täyteen vaan paista erissä - muuten öljyn lämpö laskee ja endiivit imevät kaiken öljyn itseensä eivätkä kasvikset ruskistu.
Ikävä kyllä - suomalaisittain katsoen - pinjansiemenet tässä ruoassa näyttävät vähän muurahaisenmunilta ja voivat viedä joidenkin ruokahalun herkullisuudestaan huolimatta. Sen vuoksi pyri murskaamaan myös niitä vähän haarukalla, ettei joku luule tarjoavasi "liharuokaa! kasvisten mukana.
Italialaiset eivät näin tee, mutta siellä kaikki tunnistavat kyllä pinjansiemenet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Endiivit ja pinjansiemenet molemmat minulle uusia ruoka-aineita. Piti ihan yrittää kaivaa tietoa tuosta endiivistä. Löytyi Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Endiivi
Eli onko se juuri tuo, mitä sanovat friseesalaatiksi, se mitä tässä käytetään?
Saako niitä mistä?
En tarkoita friseesalaattia vaan sikurisalaattia, salaattisikuria-lehtisikuria jne., josta myös käytetään aika yleisesti tuota endiivin nimeä kirkallisuudesta. Tyypillinen Belgian ja Alankomaiden keittiössä.
Rahola sanoo seuraavaa:
"Salaattisikuri ei ole sama kasvi kuin endiivi, vaikka hyvin monet viljelijät ja tukkukauppa sitä vielä nykyisinkin endiivin nimellä myyvät – ja keittokirjat puhuvat endiivistä, vaikka tarkoittavat sikurisalaattia. Tämä johtuu siitä, että kasvis on mm. Englannissa tunnettu myös nimellä Belgian endive.
Muunnoksen kerrotaan syntyneen 1840-luvulla Brysselissä, jossa kuninkaallinen pääpuutarhuri teki jalostuskokeita ja onnistui saamaan aikaan siemeniä, joista kasvoi tämä kummallinen kasvis. Belgian flaamilaisessa osassa käytetään kasvista nimeä witloof, josta suomen valkolehti on käännetty. Muualla Belgiassa kasvi on chicon tai yksinkertaisesti sikuri eli chicoree."
Eli siis sellaisia vaalean ja vihreän kirjavia puikuloita - tummanpunaisiakin löytyy - joita yleensä myydään muutaman kappaleen erissä muovin alla. Lehdet ovat tiiviisti kiinni puikulassa ja koko kasvi on sellainen tiivis nippu soikeita lehtiä.
Jostain syystä Googlesta ei löydy kunnon kuvaa.
Kiitos lisävalaistuksesta! Siis seuraavien kuvien perusteella lähden etsimään:
http://www.dwpicture.com.au/gallery.asp?cat2=Vegetables (E)&cat3=Endives&cat=Vegetables (E)&cat3_number=7
Kyllä - nuo pulleat puikulat ovat näitä endiivejä. Tuuheat, kähärät puskat ovat kähäräendiiviä ja sitä en tarkoita.