Minkälaisia viattomia läheltä piti -korvausilmauksia kirosanoille käytätte ja suosittelette?
Junalautta saatavana
Viluttaa
233277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuulin tuon voimasanan ”junalautta” poikani suusta hänen ollessaan varsin pieni. Hän oli tuskin kuullut sitä sellaisena mistään, mutta jokin minun suustani kuultu lipsahdus oli muuntunut hänen puheprosessorissaan tuohon muotoon.
Kainuussa vaikutti sotien jälkeen joku ulkomaalainen somistaja tai kilpi- ja julistemaalari, mikälie. Erään kunnan liike-elämä tilasi häneltä paikallisen seurojentalon aulaan mainosjulisteita. Suomen kieli ei ollut kaverilla täysin hallussa. Niinpä aulaan ilmestyi elintarvikeliikkeen komea mainos, jossa teksti:
”AINA TURETTA LIHAA SAATANA”
Erään ystäväpiiriini kuuluvan körilään suusta olen monesti kuullut persoonallisia muunnelmia tutummista suomalaisista voimasanoista:
”PEETANA!”
”JUMALIALAUTA!”
Lapsena minua melkeinpä pelotti asioida kotikuntani jalkinekorjaamossa. Suutarismies oli varmaankin kovempi kiroilemaan kuin kukaan muu koskaan tuntemani ihminen! Siinä lajissa lahjakas oli isävainajanikin, mutta tuolle virtuoosille hän jäi kirkkaasti toiseksi.
Olen kuullut toisaalta juttua vaiteliaasta miehestä, joka ei kiroillessaan tuhlannut voimiaan turhiin toistoihin. Hän huokasi vain kertaalleen:
”Voihan jeesuksen monta tuhatta vaununlastillista mannaryyninkokoisia perkeleitä!”
Siinä niitä taisi kerralla tarpeeksi tullakin.
... löytyy Pentti Haanpään teksteistä. Epäilemättä joku oli keksinyt sen jo ennen häntä.
Muuten Haanpää on nykyisin melkoisen unohdettu kirjailija. "Löysin" hänet suomea opiskellessani, kun mm. Veijo Meri ja Hannu Salama mainitsivat hänet yhdeksi esikuvakseen. Veikko Huovinenkin oli sen verran hölmö, että kopioi erään "kuorsaus- ja perämoottorijutun" lähes suoraan Haanpäältä muka omakseen.
Toisaalta Haanpääkin on joidenkin mukaan kopioinut jutun "Juoppous" muka James Joycelta, vaikka ei tiettävästi osannut muita kielia kuin suomea. Tiedäpä tuota!
oli tapana sanoa "junanlautoja saatavana Perkijärveltä".
Äitini – tsaarinvallan aikoihin 1916 syntynyt – vaikuttaa keskuudessamme edelleen.
Kristillissiveellisenä kansankynttilänä hän on aina vierastanut voimasanojen viljelyä ihan ”viran puolestakin”.
Joissakin ääritilanteissa pääsi nuorempana karkeaa lievempi kirosana häneltäkin. Muistiini on jäänyt noilta lapsuusvuosilta ainakin kaksi:
”Sappermenskatti!”
”Persetti!”
nämä "kapteeni Haddockin" kuuluisat "kirosanat".
Kuka muistaa niitä eniten?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kapteeni_Haddock
ollut kovin reilu vastaus. Ilonpilaaja!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perkjärven_asemakylä
Tämän tyylisiä lisää!
voihan vattu.
niin maan perusteellisesti.
Onpa kylmä sää tänään.
"JunaLAUTOJA SAAtavana PERKiön asemalta", näin me puhuimme ja painotimme minun nuoruudessani 1950-luvulla eteläisessä Hämeessä.
Väärä asema!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perkjärven_asemakylä
Saatavana perkiöläisiä junalautoja sovittuun hintaan!
"Voi vilttihattu!"
Erittäin turvallinen käyttää kaikissa yhteyksissä ja tilaisuuksissa.
Tätä sanaa olen käyttänyt. Vihvilät ovat levinneet laajalle:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vihviläkasvit
Kuka saamelainen idealisti näitä vanhoja ketjuja nostaa esille?
-Lempo soikoon, lausui Leo
-Hiisi vieköön, säesti Dick
Käännös Enid Blytonin kirjasta suomeksi.
Isoisäni, eli meidän äijä oli syntynyt Karjalankannaksella 1886 ja oli vanhaa lestadiolaissukua. Hänen isänsä oli Apraham ja Aprahamin isä oli Israel. Vahvin hänen käyttämänsä voimasana oli "senkanen." Äijä asui samalla pientilalla perheeni kanssa ja minä sisaruksineni kutsuinkin äijää yleensä senkaseksi. Ei tietenkään vasten kasvoja.
Äijä oli Kannaksella kunnianimi suvun vanhimmalle miehelle.
Tuosta nyt ei ota selvää, että meinaatko että äijä ja senkanen tarkoittaa samaa asiaa? Kunnioititko suvun vanhinta miestä vai etkö kunnioittanut?
Senkanen oli äijän k'yttämä voimasana, eikä sillä suvun vanhinta kunnioitettu. Olin 14 kun äijä kuoli kaksi sisaruksistani vähän vanhempia. Siinä iässä ei vanhempien kunnioitus muutenkaan ollut se päällimmäinen asia; ei silloin eikä nyt.
Mark Twain:
"Olin 14-vuotiaana varma, että isäni oli maailman tyhmin ihminen. Kun täytin 24 oli pakko myöntää, että ukko on kymmenessä vuodessa oppinut paljon."