Olen huomannut, ja varmasti moni muukin, että ihminen yleensä rauhoittuu nuotion ääressä ja voi katsella sitä pitkäänkin kuin lumoutuneena nykyäänkin. Voisikohan kyse olla siitä, että aikoinaan nuotion äärellä ei ollut tarvetta pelätä petoja niin paljon kuin muulloin ja sen vuoksi nuotion ääressä on voinut rentoutua, eikä ole ollut tarve olla valppailaan kaiken aikaa.
Nuotioon tuijottelu?
.,,..,
11831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nuotion katselu on ollut pitkään parasta viihdettä ihmiselle. Luolassa oli lämmintä ja kypsyvä ruoka tuoksui makealta. Elävä tuli luo yhä vieläkin kodikkaan tunnelman.
Luolassa ei paljon nuotioita polteltu, koska savuun olisi tukehduttu alta aikayksikön.
Kyllä muunlaisiakin luolia on olemassa kuin sellaisia joista löytyy vain yksi aukko (se mistä tullaan sisään). Paras asumiseen on sellainen jossa on perällä sovelias "hormi" savun poistumista varten.
Tietysti umpiluolan tapauksessa tuli kannatti tehdä suuaukon tuntumaan, ei luolan sisään.
Ihminen on ainoa eläinlaji joka osaa käsitellä tulta, ja osittain juuri siitä koko kehitys Maa-planeettaa hallitsevaksi lajiksi ehkä lähtikin liikkeelle. Totesin sen taas itsekin, kun sytytin tulta kamarin uuniin, korkkasin illan 1. kaljapullon ja tuijottelin tuleen ja meditoin kuten esi-isäni kaiketi noin 50000 sukupolvea tähän mennessä. Eräs kerrostalossa asuva vanha ystäväni tuijottelee samaan tapaan takkavideota! Huh-huh, onneksi minä sentään päädyin tänne korpeen rintamamiestaloon! Juuri näin evoluutiossa perimä (geenit) ja perinne (opitut tavat) joskus yhdistyvät. Elämäni parhaat filosofiset keskustelut ja musiikkijammailut olen käynyt nuotion tai takan ääressä. Kissa ja koira ovat evoluutiossa seuranneet ihmistä tulen ääreen, ehkä jossain määrin myös lehmä, joka on todennut, että savu pitää paarmat poissa edes hetken verran iltalypsyn aikaan, eikä tämä ole mitään Sakari Pälsin keräämää kansanperinnettä vaan omia konkreettisia muistikuviani.
Kiplingin "Just so stories", suomennoksena "Norsunlapsi", jossa oli tarina "Kissa joka kulki itsekseen"?
- Of course the Man was wild too. He was dreadfully wild. He didn't even begin to be tame till he met the Woman, and she told him that she did not like living in his wild ways. She picked out a nice dry Cave, instead of a heap of wet leaves, to lie down in; and she strewed clean sand on the floor; and she lit a nice fire of wood at the back of the Cave; and she hung a dried wild-horse skin, tail-down, across the opening of the Cave; and she said, 'Wipe you feet, dear, when you come in, and now we'll keep house.'
Kiitti vaan vihjeestä. En ole lukenut. Kipling oli mitä tyypillisin viktoriaaninen imperialisti, ja "Intian viidakoista" oli minulle 50 vuotta sitten aika tylsä kirja. En tiedä miten se mahtaisi avautua nykyään. Ja inhoan tätä joka paikkaan tunkevaa englantia munaskuitani myöten (kuulitko muuten Aristoleen kantapään pe 16.1.?) mutta tarpeeksi mielenkiintoisista aiheista, kuten Sky&Telescope kerran kuussa, jaksan sitä tavata. :)
Tulenteko oli aikanaan vaikeaa ja sitä piti siksi estää sammumasta. Itseasiassa tulta kannettiin aluksi mukana, sillä aluksi se saatiin talteen vain salaman sytyttämistä tulipaloista. Siksi parhaiten selvisivät ne jotka pitivät tulen tuijottamisesta.
Voisikohan olla, että pyromania on seuraus haitallisesta mutaatiosta tuleentuijottelugeenissä. On vaikea kuvitella, että mikään muu laji saisi ihmeellisen innon sytytellä tulia mihinkään, varsinkaan ilman synnynnäistä tulihakuisuutta.
...lienevät nykymaailmassa Andamaanien alkuasukkaat, jotka vielä 1800-luvulla eivät osanneet sytyttää tulta. Siksi tuli onkin heidän uskonnossaan hyvin keskeisessä asemassa.
Siellä North Sentinel-saarella muuten elää ehkä tämän planeetan alkukantaisin heimo, joka on tähän vuoteen mennessä onnistunut torjumaan kaikki ulkomaalaisten lähestymisyritykset. Ei edes tiedetä, miten he nimittävät itseään ja saartaan. Kun v. 2004 suuren tsunamin jälkeen Intian armeijan helikopteri yritti laskeutua rannalle, niin taas lensi viidakosta sankka kuuro nuolia. Viesti tuli ymmärretyksi: "Painukaa helvettiin! Kyllä me täällä omillamme pärjätään!"
Intian hallitus on päättänyt rauhoittaa sen saaren omavaraiseksi alkuperäiskansan reservaatiksi. SITÄ minä sanon aidoksi suvaitsevaisuudeksi, jota ei tarvitse kantaa kuin paskaa tikun nenässä. Ja jotenkin spontaanisti tunnen suurta kunnioitusta niiden mustien pikku-ukkojen maanpuolustushenkeä kohtaan. Mitä oli Talvisodan Henki tuohon verrattuna?
Todennäköiseltä.
Näkkileipää syödessäkin moni vaipuu samanlaiseen "olotilaan", mutta mahtaako se nyt mitenkään liittyä tähän...