voisin kirjoittaa monin kasvoin rakkaudesta
kivuista ja pienemmäksi kasvamisesta
suolaisista
kasvoni kyynelten kastamista hetkistäkin
tai uuden elämän synnyttämisestä
mutta on ehkä liian paljon aiheita
tai liian monia raskaita kokemuksia
etten löydä valosta valoa
auringosta kultaa
enkä näe ruohonvihreästä vihreää
vaikka minua on kolhittu
raapaistu usein terävin kynsin
olen jaksanut uskoa
heiveröisesti
mutta uskoa kuitenkin hyvyyteen
kämmeneeni jää painallus kosketuksesta
lämmin häive
olisi niin helppoa unohtua, unohtua …
kivuista ja pienemmäksi kasvamisesta
suolaisista
kasvoni kyynelten kastamista hetkistäkin
tai uuden elämän synnyttämisestä
mutta on ehkä liian paljon aiheita
tai liian monia raskaita kokemuksia
etten löydä valosta valoa
auringosta kultaa
enkä näe ruohonvihreästä vihreää
vaikka minua on kolhittu
raapaistu usein terävin kynsin
olen jaksanut uskoa
heiveröisesti
mutta uskoa kuitenkin hyvyyteen
kämmeneeni jää painallus kosketuksesta
lämmin häive
olisi niin helppoa unohtua, unohtua …
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hyvyyteen nähden minulla ei enää ole arvostelunhalua, ei vastustuskykyä, ei pidättyväisyyttä; annan sille anteeksi mitä vain, siksi että se on parempi kuin kaikki muu.
Minä janoan yksinkertaista hyvyyttä, siksi että pilkka, epäilys, pahansuopuus, kateus, katkeruus, tuhoava ilkeys anastavat yhä suuremman tilan ja synnyttävät kaikkien sodan melkein kaikkia vastaan ja erämaisen hedelmättömyyden.
Kuten aurinkokaan ei odota rukouksia ja manauksia noustakseen, vaan kaikkien tervehtimänä syttyy loistamaan, niin kenenkään ei tulisi odottaa suosionilmauksia ja hyvänhuutoja, eikä ylistyspuheita hyvää tehdäkseen, vaan olkaamme hyväntekijöitä omasta tahdostamme, niin meitä rakastetaan kuten aurinkoa.
Koskettava on tunteesi ja silti meidän ei tarvitse olla kuin ihmisiä toisillemme ;)
pyörii ympyrää, en valoa missään nää...pääni sisällä kiehuva koski, joku kosketti kyynelposkin...sulle ystävä toivotan kiitoksin kainoin ..kun taas kerran sain lukea runosi verran ..ihanaa, kipeää ...Kiitos Linda!
oli vakaa aikomus eilen tulla vastaamaan teidän
kommentteihinne, mutta yhteys katkesi ja vika
keskuksella saatiin korjattua vasta tänä aamuna.
Kummallista on se, että niin usein unohdamme olla
ihmisenä ihmiselle - satutamme tahallisesti tai
tahattomasti. Ja juuri tuohon asiaan tämä runoni
perustui, kaikkeen siihen mitä viime viikolla
täälläkin koin ja tunsin.
Mahdottoman pienillä asioilla voimme tuottaa sitä
hyvää mieltä kanssasisarille tai -veljillemme.
Minä en tiedä, mitä enää loppujen lopuksi edes
janoan tältä elämältä, liian paljon kaiketi jo
tullut niitä kolhuja. Olen oppinut monta asiaa
kantapään kautta, niin kai se on tarkoitettukin.
Ei kai ole tarkoituskaan saada ilmaiseksi tässä
elämässä mitään.
Osaan antaa vielä anteeksikin, mutta unohtaa en
kaikkea kokemaani voi.
Kiitos Iltsu aina yhtä pohtivasta palautteestasi.
Toivotaan parempaa huomista meille kaikille.
aamuja tulee ja menee, kipuja niiden myötä. Tä-
nään on parempi päivä, toivotaan että se jatkuu-
kin siten.
Lämmin kiitos rinnallakulkemisesta.
lienee kuitenkin asian tai asioiden prosessointi ja käsittely mielessään. Kaikkea ei voi koskaan unohtaa, mutta jos on "sinut" asian ja ympäristönsä kanssa niin asiat eivät "patoudu" ja kärpäsestä ei muodostu härkästä.
Täytyy kuitenkin aina muistaa, että emmehän me viimekädessä voi vaikuttaa kuin omaan tekemiseemme, kuten vanha sanonta menee. Tässä tosin tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta sanat voivat vapaasti vaihtaa paikkaa ja silti tulee hyvä lopputulos.
tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa, mitä voin ja
viisautta erottaa nämä toisistaan
Anna sinä runokukkasi pyyteettömästi kukkia ja kukoistaa niin me saamme sitä hyvää nauttia ja kuka toiselle hyvää pystyy tuottamaan, ei hänen elämänsä ole mennyt hukkaan.
Hymyjä päivääsi ;)
kaikessa mitä kirjoitit.
On asioita, joiden käsittely on aikanaan ollut
raskasta ja silloin tuntui siltä, etten voi mil-
loinkaan antaa anteeksi ( tässä ei ole kyse sii-
tä, mistä itse runo sai alkunsa )
Pystyin kuitenkin, ja olen anteeksi antanut heil-
lekin jotka tarjosivat ensin ystävän kättä ja
selän kääntäessään löivät puukolla selkään.
Olen asian kanssa jo sinut, niin kuin sanot.
Tehtyjä ei voi muuttaa tekemättömiksi, enkä tiedä
olisiko sille edes tarvettakaan. Kaipa ne kuului-
vat elämääni jollain käsittämättömällä tavalla,
vaikka en kaikkea edes ymmärrä vieläkään. En saa-
nut milloinkaan tyhjentäviä vastauksia niitä ky-
syessäni, joten minulle jäi pelkkä arvailu. Ai-
kansa se kiusasi, mutta olen jättänyt kaiken jo
eilisiin.
Runokukkani kukkii hyvin satunnaisesti nykyään,
kun aiemmin kirjoitin lähes päivittäin. Ja joten-
kin olen melkeinpä paremmin viihtynyt tällä puo-
lella kuin rakkausrunojen. Tämä on huomattavasti
hiljaisempi saitti, mutta oma viehätyksesä tässä
kuitenkin on. Hyvyydestä en tiedä, elämä antaa
ne aiheet laidasta laitaan.
Mutta jokainen palaute lämmittää ja tulee olo,
etten sittenkään kirjoittanut turhaan.
Kiitos Ilolias, Sinussakin elää pieni suuri ih-
minen. Olkoon hymy läsnä itselläsikin.
Runosi on koskettava ja kaunis, sanoisinko riipaiseva. Pidin !
elämä antaa aiheet, tällaiseenkin.
Kiitos !
Ja ihanaa lukea Sinuakin pitkästä aikaa.
Sumeidenkin lasien läpi pilkottaa
vähän valoa, ainakin jos uskomme niin.
Kevään valoisuutta ei voi mikään estää,
silloin luonto herää horroksestaan, ja
mitä pitemmälle kevät etenee, sen
lämpöisemmin aurinko hehkuu, toivottavasti
myös kaikkien ihmisten sydämissä -
se Onnea Ois`! :))
Runosi, vahvoja ajatuksia täynnä;
sielun läpi pusertuneita - koskettavia.
Lukuhetkestä kiittäen,
merluza
voittoon, siis yhteyksiin jälleen tänään. Kirjoi-
tin tuossa juuri Iltsulle, että oli tarkoitus jo
eilen tulla teille vastaamaan, mutta laajakaista-
yhteys pätkähti poikki. Soitin vikakeskukseen, ja
vika saatiin vasta tänä aamuna korjattua. Kummal-
lista, kuinka orpo olo kun ei pääse nettiin.
Mutta nyt on kaikki taas siltä osin kondiksessa.
Kevättä ja valoa kohti mennään, onneksi. Ehkäpä
se mielikin pikkuhiljaa todella herää luonnon
myötä elämään.
Koskettavaa luettavaa om palautteesikin Mer,
Sinua kiitän.
Koskettava runo siitä miten kokemuksemme vaikuttavat siihen, miten elämän näemme.
Pidin kypällä! :)
suurensuuri kiitos huomiosta, olen otettu sanois-
tasi joilla on juuri nyt suurempi arvo kuin osaat
arvatakaan.
Kiitos !
Tässä ketjussa on ollut taas melko levotonta sanailua, poistot ovat seuranneet toisiaan.
Ajattelinpa vielä laittaa lusikkani soppaan, tuleepa mieleeni sitaatti tuntemattomasta sotilaasta sotatantereella, kun sotilaat peloissaan makasivat suossa liikkumattomina; eheeeiiij pojaat, ei sitä sotaa näin käydä................sama pätee tänne.
"Missä syntien anteeksiantamus on, siinä on elämä ja autuus".
Koko kristinuskon ydin on syntien anteeksisaamisessa. Ja kuitenkin tämän ajan ihminen ei ilman muuta ymmärrä tekstimme sisältämää ihanaa ilouutista.
Ketju menee niin, että ensin ymmärtää ja tunnustaa tehneensä syntiä, katuu tekemisiään syvästi ja sen jälkeen pyytää sydämmestään anteeksi.
Synninpäästö tunne-elämän kysymyksissä tai elämän ristiriitoihin merkitsee helposti ihmisen jättämistä heitteille. Ihmistä ei auteta armon ja anteeksiantamuksen ilmapiiriin, jossa hän voisi käsitellä kipeitä asioitaan, vaan hyväksytään synniksi kaikki sellainenkin, mikä ei ole syntiä.
Synti- synnintunnustus-anteeksiantamus -ketju ei voi olla oikea ratkaisu kaikissa vaikeissa kysymyksissä. Parempi on monikerroksisten kysymysten kohdalla auttaa ihminen puhumaan asioistaan.Elämässä saattaa haavoittua pahoinkin ja arpiakin jää, mutta ne ei saa vaikuttaa niin pahoin, että koko loppuelämä on pilalla.
Raamattu puhuu meille, että jos joku ei rakasta lähimmäistään, silloin hän ei voi rakastaa Jumalaakaan. "Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt." (1. Joh. 4:20).
Ihminen ei tarvitse syntien anteeksiantamusta ainoastaan ja vain uskonratkaisunteon yhteydessä, vaan anteeksiantamus on yhtä välttämätöntä hengelliselle elämälle kuin ruoka hänen ruumiilleen. Siksi Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: "Anna meille meidän velkamme (syntimme) anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme" (Matt. 6:12).
Omakohtainen kokemus syntien anteeksiannosta vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Sellainen joka on itse saanut Jumalalta anteeksi, on luonnollisesti itse velvollinen antamaan anteeksi muille ihmisille rajattomasti. "Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."" (Luuk. 17:4). "Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut." (Ef. 4:32).
Kohta joku sanoo, että taas tähän on sotkettu uskonto, jeesus, jumalat ja kaikki, mutta uskovaisia, vähemmän uskovaisia tai vaikka ateisteja niin tuo lopun sanoma on järkeenkäypää ja helpottaa elämäämme, kun tallustamme täällä alati häilyvässä maailmassa.
Miettikääpä sitä ;)
En malta olla vastaamatta... koska puolenpäivään aikaan kirjoitin sisällöltään hyvin samanlaista tekstiä sähköpostissa:
- - -
Anteeksiantamattomuus ei tuota harmia niinkään hänelle,
jolle ei anneta anteeksi, vaan ensisijassa kohdistuu
aina itseen. Äärimmillään seurauksena on lukkiutunut
elämän asenne, oman minän vankila, jossa kaikkeen
suhtautuu kyynisesti, epäillen. Olen pitänyt näistä
asioista puheita eri paikoissa ja korostanut, että
anteeksiantamattomuus yhtä ihmistä kohtaan vaikuttaa
kaikkiin ihmissuhteisiin, kaikkia ihmisiä kohtaan, koska se
vaikuttaa omaan asennoitumiseen, mielentilaan,
mentaliteettiin; meidän sisällä ei ole olemassa erillisiä
lokeroita eri ihmisille, niin että yhteen henkilöön kohdistuvat
negatiiviset ajatukset ja rakkaudettomuus jäisi
sen lokeron sisälle, vaan kyllä ne sieltä heijastuu elämiseen
kokonaisvaltaisesti. Itse en tiedä kuinka pystyisin edes
elämään, jos en kykenisi antamaan anteeksi.
Mutta asia on myös niin että anteeksiantamista ei voi
pusertaa ja sitä ei voi keneltäkään vaatia. Täytyy sitten
vain toivoa, että kukaan ei anteeksiantamattomuudessaan
saisi sellaisia haavoja, että ne jättävät jälkensä koko
elämiseen pitkälle eteenpäin.
Ja toistan vielä, että anteeksiantamattomuus ei koskaan
tarkoita tapahtuneiden vääryyksien lakaisemista maton
alle.
Yhtenä äärimmäisenä esimerkkinä voisin kertoa ystävästäni
joka uskoon tultuaan koki että hänen pitää tunnustaa
selvittämättömät rikoksensa. Hän tiesi kyllä että on saanut
syntinsä Jumalalta anteeksi, mutta anteeksiantamus juuri olikin
se voima että hän sitten kykeni menemään poliisin puheille ja
selvittämään asiat myös ihmisten kanssa, niin kuin oikein on.
Ystäväni sai kahdeksan vuoden linnatuomion. Tutustuin häneen
siinä vaiheessa kun hän oli jo vapautunut vankilasta ja meistä
tuli läheiset ystävät. Monta kertaa tämä itseäni vanhempi mies
muisteli sitä hetkeä, kun joutui menemään vankilaan, että
se oli ihmeellinen kokemus, kun ensimmäistä kertaa
elämässään oli vapaa, siis sisäisesti vapaa. Hän katseli
kalterien läpi ulos ja murehti niiden ihmisten vuoksi, jotka
kyllä ulkonaisesti ovat vapaita, mutta sisimmässään vankeja.
Ainoastaan todelliset vääryydet tarvitsevat todellista
anteeksiantamusta. Jos joku astuu varpailleni ruuhkabussissa,
ei hän tarvitse anteeksiantamustani, koska hän teki sen
vahingossa. Mutta jos joku käyttäytyy minua kohtaan todella
ilkeästi, todella törkeästi, hän tarvitsee anteeksiantamustani.
Vaikka ei edes pyytäisi sitä. Ensisijaisesti kyse ei ole minun
suhteesta häneen, vaan minun suhteesta
anteeksiantamukseen.
- - -
Minulle henkilökohtaisesti suhde anteeksiantamukseen tarkoittaa aina suhdetta Jeesukseen. Mikä voisikaan olla parempi lähde anteeksiantamukselle kuin Hän joka kantoi syntini ruumiissaan ristinpuulle ja kuoli ihmiskunnan, jokaisen ihmisen rikosten tähden? Jos koen että olen saanut syntini anteeksi, eikö jokainen ihminen, minun kaltaiseni, kuulu saman anteeksiannon piiriin? Jos Jeesus ei kuollut lähimmäiseni syntien tähden - sitten Hän ei kuollut myöskään minun syntieni tähden. Jos Hän kuoli minun syntieni tähden - silloin Hän kuoli myös lähimmäiseni syntien tähden. Hänessä löytämäni anteeksiantamus sulkee piiriinsä kaiken inhimillisen elämän.
Jos ja kun minua kohtaan tehdään väärin en siis tee mitään erinomaista antaessani anteeksi, otan vain todesta etuoikeuden mikä minulle on annettu, ammentaa Hänen parantavaa hyvyyttään. En edes yritä pusertaa anteeksiantamusta itsestäni, käännyn vain Hänen puoleensa joka on anteeksiantamus ja otan vastaan Hänen rakkautensa itseäni kohtaan niin, että se minussa muuttuu henkilökohtaisesti koettavaksi armollisuudeksi lähimmäistä kohtaan, koko maailmaa kohtaan. Sellaista armollisuutta ei omasta sydämestäni koskaan löytyisi.
Aina se ei ole helppoa.
Ei lähimmäiseni raadollisuus tee siitä vaikeaa, mutta oma raadollisuuteni: viheliäinen taipumukseni viimeiseen saakka pitää kiinni omista oikeuksistani.
Olen ymmärtänyt ja koen että jokaisessa ihmissuhteessa kyse on ensisijaisesti suhteesta Jeesukseen, koska kristityn elämässä Hän on läsnäoleva kaikessa elämisessä ja olemisessa, tarjoten itsensä voimaksi ja avuksi juuri niihin tilanteisiin missä kulloinkin olen sisäisten tuntojeni, kysymysteni ja ajatusteni kanssa.
En ole erityisen uskonnollinen ihminen. Minulle kyse on ennen kaikkea elämästä. Merkitystä ei ole myöskään sillä mikä tuntuu hyvältä tai mikä tuntuisi toimivan, vaan mikä on totta. Sitä kautta olen löytänyt Jeesuksen - tai pitäisikö sanoa, että Hän sai löytää minut - ja itselleni oli valtava yllätys havaita, että Hän on jotain aivan muuta kuin ne mielikuvat mitä sana "Jeesus" minussa ennen synnytti. Jos olisin voinut valita olisin valinnut minkä tahansa muun vaihtoehdon tai niiden sekoituksen - mieliajatukseni oli että totuus ei löydy mistään uskonnosta tai sitten on kaikkien niiden takana samana jumalallisena kipinä ja alkuideana - mutta en sitä ahdasmielistä, typerää, todellisuuspakoista ajatusta että on vain yksi totuus ja Hän on syntien sovittaja Jeesus Kristus.
Enemmän olin kiinnostunut buddhalaisuudesta ja hinduismiin pohjautuvasta ajattelusta, teosofiasta ja kristosofiasta.
Hassua, että mikä tuolloin tuntui ylevältä näyttäytyy nyt alhaisena korvikkeena ja jäljitelmänä, ja mikä tuntui todellisuuspakoiselta typeryydeltä merkitsee nyt elämää, mahdollisimman avointa todellisuuden kohtaamista. Uskonto voi olla jotain mihin ihminen pakenee itseään ja raadollisuuttaan, mutta persoonallinen suhde todelliseen ja toimivaan Vapahtajaan pakottaa ihmisen kohtaamaan itsensä ja tosielämän realiteetit. Tämä on kokemukseni.
*
Tullessani palstan sheriffiksi (nimimerkillä aapiscuckoo) ilmoitin että tulen sallimaan kaikenlaiset runot laidasta laitaan, sääntöjen puitteissa, mutta runoilijoihin ja runoihin kohdistuville kommenteille olen tiukempi. Kaikki pilkalliset ja kirjoittajaa vähättelevät palautteet tulen poistamaan.
Asiallisen kritiikin ja kiusanteon ero on joskus veteen piirretty viiva ja kärkevätkin kommentit voivat kuulua asiaan mutta olen pyrkinyt pitämään linjasta kiinni.
Tällä kertaa ongelmallista oli että jos poistan Lindalle tulleen palautteen mikä ei sinänsä ollut edes loukkaava eikä ilkeilevä, muuten vain henkilökohtaisuuksiin menevä, eikö minun sitten pitäisi tasapuolisuuden vuoksi poistaa myös Lindan omat viittaukset selkään puukottamiseen ym.?
Annoin Lindan kommenttien olla koska ne on hänen omia kommentteja runoonsa tulleeseen palautteeseen.
Poistetun viestin lähettäjälle laitoin tiedon että hän voi laittaa viestinsä edellisellä sivulla olevaan ketjuun minkä olen poikkeuksellisesti antanut olla ja missä kirjoittajat ja lukijat saavat tuulettaa jupakkaan liittyviä tuntojaan ja kertoa näkemyksensä, mutta siitäkin ketjusta tulen poistamaan ilmiselvät ilkeydet sekä kommentit jotka on tulleet ketjussa jo sanotuiksi.
Jos siis joku kokee että hänellä vielä on jotain olennaista sanottavaa tähän jupakkaan, sen voi tehdä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&posting=22000000040857909
Harvoin on olemassa vain yksi syyllinen ja kaikki muut täysin syyttömiä. Joskus on toki niinkin. Yleensä kyse on meidän ihmisten taipumuksesta havaita muiden virheet, mutta jättää huomiotta omat ylireagoinnit ja yksipuoliset tulkinnat.
Minä en tiedä mikä tässä jupakassa totta on mutta kaikille osapuolille toivon hyvää.
Jupakka on edennyt kohtuuttomiin mittoihin ja voisi olla hyvä osapuolten kohdata kasvokkain ja puida se mitä puitavaa on edes jonkinlaiseen ratkaisuun päätyen. Toivon että jokainen kirjoittaja voisi nyt keskittyä lähinnä runoiluun.
Kommenteissa ja keskusteluissa sheriffi pyytää välttämään (jos suinkin mahdollista) viittauksia selkään puukottamisiin ym.
niin, en ole kaikkea edes nähnyt, ehkä
onnekseni.
Synti taitaa olla meille kaikille ihan erilaisia
asioita, ehkä erilaisia myöskin sen suhteen mi-
tä suuri kirja siitä kertoo. Olen tehnyt syntiä
monessakin mielessä, olen pyytänyt anteeksiantoa
ja saanutkin sitä - en aina. Mutta olemme raken-
nettuja jokainen yksilö erilaisista osista, toi-
nen on myöntyvämpi kuin toinen. Emme voi muuttaa
ketään, eikä kukaan voi muuttaa meitä itseämme.
Mutta en keskitä vastaustani nyt itseeni, ettei
taas joku provosoidu siitä.
Toisaalta mieli olisi tehnyt sanoa nytkin paljon,
mutta on viisasta olla palaamatta enää aiemmin
käytyihin mielipiteen vaihtoihin, koska yhteistä
säveltä ei kuitenkaan löytyisi. Se mikä on ollut,
on ollut.
Ja minun on turha myöskään puolustella itseäni,
koska minut joka käänteessä nykyään halutaan mus-
tamaalata. Se on tehnyt tehtävänsä huomaan, mutta
runoilua en aio siltikään lopettaa. En täällä,
enkä rr:n puolella. Katson että sefuilla on
oikeus tehdä poistoja runojen suhteen, elleivät
ne täytä niille asetettuja kriteereitä, ja sama
pätee kommentointeihin. Arvostan sefuja suuresti,
tehtävä ei ole helppo kummallakaan puolella.
Vaikka otitkin esille otteita raamatusta, niin
mielestäni jokainen kohta on huomionarvoinen.
Ei raamattua turhaan sanota suureksi kirjaksi,
kyllä siinä niin paljon on varteenotettavia elä-
mänohjeita ollut ihmisille ja tulee olemaan läpi
koko ihmiskunnan. Myönnän itsekin silloin täl-
löin avaavani sen, ehkä liian harvoin
kuitenkin.
Sinulle lämmin kiitos Ilolias. Ajattelet ja kir-
joitat viisauden sanoja niin omia
ajatuksiasikin kuin mitä raamatusta lainasit.
On ilo vaihtaa kanssasi mielipiteitä ja
huomata, kuinka suuri ja ymmärtävä sydän
Sinulla on.
K i i t o s !
En minäkään ole mikään "harras uskovainen", mutta järki jo sanoo, jos ei muuta kutsumusta ole löytänyt, että noin on järkevää toimia ;)
Kyllä minullekin on tämän konfliktin ääriviivat jotakuinkin selvinneet, vaikken tiedä yksityiskohdista hölkäsen pöläystä. Ilmassa lienee luottamuksen pettämistä, vallanhakuisuutta, väärin ymmärrystä, kiusaamista...
Elämä on jostain syystä monelle juuri tätä, vaikka mitä sanassa ja kirjoituksissa sanotaan.
Joka päivä saa lukea päivän lehdistä, eikä kovinkaan kaukana meistä, sodista, joissa osapuolet vakuuttavat oikeutustaan ja voittojaan, silti jäljelle jää vain savuavia raunioita ja kärsimystä.
Se ei poista kuitenkaa sitä tosiasiaa, että rakkausrunojen osaajaleidit toivottavasti löytävät yhteisen sävelen, rauhan sävelen.
"Nämä usvan peittämät vuoret
Ovat nyt koti minulle
Mutta kotini on alamaat
Ja tulee aina olemaan
Jonain päivänä palaatte
Laaksoihinne ja maatiloillenne
Ettekä enää pala halusta
Olla aseveljiä
Läpi näiden tuhon kenttien
Tulikasteen
Olen todistanut kärsimyksenne
Kun taistelu raivosi pahimmillaan
Ja vaikka he satuttivat minua niin pahoin
Peloissanne ja kauhuissanne
Ette hyljänneet minua
veljeni
On niin monia eri maailmoja
Niin monia eri aurinkoja
Ja meillä on vain yksi maailma
Mutta me elämme erilaisissa
Nyt aurinko on painunut Helvettiin
Ja Kuu ratsastaa korkealla
Antakaa minun jättää teille hyvästit
Joka miehen on kuoltava
Mutta se on kirjoitettu tähtien valoon
Ja joka viivaan kämmenelläsi
Olemme typeryksiä sotiessamme
veljiämme vastaan"
Uskon alkuosion olevan samankaltainen Iloliaksen
kanssa, siksi en jaksa ( anteeksi ) keskittyä lu-
kemaan sitä kokonaisuudessaan. Mutta ne osat
jotka siitä nypin, olivat Iloliaan kanssa
todellakin samoilla linjoilla.
Mutta tärkein osio on se, jossa viittaat aloituk-
seni sisällä olleisiin kommentointeihin ja vasta-
uksiin.
Kun viittaat tasapuolisuuteen, niin katson kyllä
että omat vastaukseni jotka olet jättänyt, on
nimenomaan vastauksia itse runoon. Joku ihmetteli
eilen tai aamulla, miksi minun itkuvirteni tai
ruikutus, kumpi se nyt sitten olikaan saavat
olla. Vastaus tuli tuossa, ei siihen sen kummem-
paa selitystä ole.
Ja mielestäni henkilökohtaiset eripuraisuudet
kuuluu selvittää joko silmätysten
( joka meillä ei ole enää mahdollista ) tai sit-
ten esim. s-postitse tai profiilin kautta vies-
tittämällä. Itse yritin aikoinaan sekä soittaa,
että tekstata selvittääkseni asiat juurta
jaksain. Ainiin, olin unohtaa että laitoin myös
s-postia heille joihin en niihinkään saanut
vastausta.
Mutta nyt he julkisesti kyllä ovat olleet
valmiita arvostelemaan minua ja käytöstäni
saaden asiat näyttämään sellaiselta, että he
ovat pukeutuneet Pyhimyksen viittaan ja minä itse
Pirun kaapuun - eli syyttömyyden perikuvia, he.
Ei kovinkaan hedelmällistä toimintaa kuten
olemme nähneet.
' Harvoin on olemassa vain yksi syyllinen ja
kaikki muut täysin syyttömiä '
Olen samaa mieltä, vaikka vastapuoleni mitä luul-
tavammin näkevät minut vain syyllisenä. Samoin
ylireagoinneista ja yksipuolisista tulkinnoista.
Koska vyyhtiä ei ole koskaan selvitetty, ne jää-
vät tässä asiassa siis täysin yksipuolisiksi.
Eiköhän tämä asia ole saanut jo sellaiset puit-
teet, että on aika laittaa piste.
Sinulle ystäväni. Sinulle nöyrä sydämestä asti
tuleva kiitos ymmärryksestä, viisaudestasi ja
siitä että olet toiminut kuten olet.
Ja olemattoman hatun nosto vielä.
jokaiselle ajattelemisen aihetta !
Voi sentään, saan kohta harmaita hiuksia.
Linda.
>Ja minun on turha myöskään puolustella itseäni, koska minut joka käänteessä nykyään halutaan mustamaalata.<
Ikävää jos sellaista tapahtuu, mutta kuten voit huomata omassakin viestissäsi on taas kohtia jotka voidaan lukea toisten mustamaalaamiseksi. Nyt tuntuu siis olevan niin että kumpikin osapuoli esittää mielestään asiallista faktaa vääryyksistä minkä kohteeksi on joutunut ja toinen osapuoli kokee sen mustamaalaamisena, tai jos halutaan asia sanoa toisinpäin: kumpikin pyrkii mustamaalaaman toista mutta omassa mielessään kääntää asian niin, että se on vain asiallista faktaa?
Meillä palstan tavallisilla lukijoilla ei ole mitään mahdollisuutta tietää missä menee toden ja luulottelun raja, mitä oikeasti on tapahtunut ja mitä ei. Vaikka olen palstalla sheriffinä se ei tuo minulle mitään erityisoikeuksia että pääsisin lukemaan henkilökohtaiset sähköpostit, salakuuntelemaan puhelinliikennettä ym. En siis mitenkään voi tietää mitä on tapahtunut.
Toivon vain että asia selviäisi... niin hyvin kuin sen nyt vain on mahdollista selvitä. Ja sheriffinä toivon tietysti että palsta saisi jo olla rauhassa tuolta keskinäiseltä syyttelemiseltä missä ihan turhaan haetaan lukijoiden (jotka eivät edes voi olla asioista perillä) huomiota. Sinä kuten henkilöt joita viestissäsi arvostelet olette kirjoitelleet palstoilla kyllin pitkään niin että teillä on lukijakuntaa, joten aivan varmasti viestinne saavat meiltä lukijoilta huomiota ja osa meistä myös muodostaa käsityksiä niiden pohjalta. Syntyneet käsitykset ovat kovin helposti sitten puolueellisia perustuessaan hatariin oletuksiin ja henkilökohtaisiin mieltymyksiin.
Poistin sinulle kohdistetun viestin koska se meni henkilökohtaisuuksiin, mutta itse menet tässä viestissä henkilökohtaisuuksiin samalla tavalla. Voi vietävä sentään...
Pyydän myös sinulta Linda ettet enää jatkaisi tätä.
Jos hampaankolossasi on jotain mikä totuuden ja oikeudenmukaisuuden tai omien yöuniesi tähden ehdottomasti vaatii vielä sanomista kyseisen jupakan suhteen - siis jos IHAN PAKKO on - pyydän että voisit tehdä sen aihetta varten olevassa ketjussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&posting=22000000040857909
En tiedä millaisiin toimenpiteisiin tässä on ryhdyttävä jos jupakka ei laannu.
enkä jaksa uskoa enää :=/
se on joskus itsellänikin - uskoa.
Kiitos että huomasit ja kommentoit,
Sinulla on kultainen sydän ystäväni !