Eristäminen! Syrjintä!

Viime Geo-lehdessä (1/2009) oli iso kokonaisuus käsitellen kansanmurhia ja niihin johtaneita ja niissä vaikuttaneita joukkopsykologisia tekijöitä. Siinä artikkelissa "Kaikki kykenevät väkivaltaan" (s. 57) väitetään, että holokaustin ja muiden kansanmurhien takana on syrjintä jotakin kansanryhmää vastaan, jolle rakennetaan ideologia, joka tukee tätä syrjintää. Vedinpä tästä rohkeita johtopäätöksiä. Elämäni vaikeimpia tilanteita oli, kun minulla oli vastapuhjennut syvä skitsofreeninen psykoosi ja jouduin koulussa täydellisen boikotin kohteeksi, minua siis syrjitiin, kuten sittemmin järjestelmällisesti lähes koko opiskeluajan ja sairaaloissa myöhemmin ja kirkossakin yms. yms. Syrjiminen aiheuttaa vihaa - joka ainakin joskus tarvitsee purkautumistien - ja sitä, että eristyy sisäisesti yhteiskunnasta ja siten myös alkaa sisäisesti "syrjiä" muita. Minulla on erittäin väkevä tunne siitä, etten tässä yhteiskunnassa ole juuri kenellekään kukaan enkä mikään, vaikka sairaus onkin jo lientynyt. Ajattelen tässä nykyisiä nuorten äärimmäisiä kohtaloita, Myyrmannia, koulusurmia ja poikaa, joka puukotti tytön kuoliaaksi, kun ei muuten saanut hoitoa. Kaikissa näissä tapauksissa tekijä oli syrjitty, boikotoitu ja siten kenties sisäisestikin eristynyt, vihan täyttämä ja siis "syrjivä". Ideologiakin heillä kaikilla taisi olla, vihan ideologia. Että kai sitten joukkopsykologiaa voi käyttää myös yksilöpsykologiassa. Minä en ollut niin valistunut kuin nämä nuoret vaan kypsymätön ja lapsellinen ja silloin kohdistin tuhovoimani pelkästään itseeni.