Ihastumisen kohteena oleminen

neutraali.

Kyllä se on ollut kiva tai sitten yrittää vältellä sellaista henkilöä, jos se on epätoivottua.

On välillä herättänyt niin kamalaa inhoa että oksettaa. Välillä sitten taas ihania perhosia vatsaan. Välillä sitten taas suuttumusta kun ihailija on ollut varattu. En ole osannut suhtautua siis neutraalisti, mut nyt vanhemmiten kaikki tunteet laimenee ja kyllä varmasti se neutraaliuus sieltä tulee esiin jos vieläkin joudun ihailun kohteeksi. Nyt se ei ainakaan ole niin näkyvää kuin nuorena.

Jos nainen(tässä tapauksessa) ei kiinnosta itseä ja koko ajan tulee tekstiviestiä ja ehdottelua ja sun muuta, niin ei se kivaa ole. Pitäisin enemmän siitä, että jos vastakaikua ei tule, niin lopetetaan se yhteyden pito, eikä väkisin yritetä saada sitä mitä ei voi saada.

En tietenkään kanna kaunaa minuun ihastuneelle ja olen keskustellut tyypin kanssa myöhemmin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, eli ei sitä sillai tarvitse hävetä että on rohjennut ottaa yhteyttä, ainakaan mun mielestä. Parempi vaan mennä puhumaan, ettei ihastunut tyyppi vaan kuvittele että -nyt se mua karttaa kuin ruttoa ja inhoaa mua yli kaiken. Tietenkin liika tuttavuutta kannattaa välttää jos ei kiinnosta, tulee pian uudestaan viestiä ja puheluita...:)

on vieras tunne tuossa tilanteessa. Viha-rakkaus-suhteesta on kokemuksia. Jos itsellä ei ole tunteita ihastunutta kohtaa, olen pyrkinyt suhtautumaan neutraalisti, mutta ystävällisesti. Kuitenkin antamatta "ymmärtää".

Jos itsellä on ns. "kiellettyjä" tunteita ihastunutta kohtaan (jompi kumpi varattu) pyrin olemaan neutraali mutta ystävällinen. Kuitenkin saattaa lipsahtaa välillä tylyksi töksäyttelyksi tai yliystävällisyydeksi. Eli neutraalius on vaikeampi pitää yllä.

Ehkei inhoa, mutta kiusaantumista kylläkin. Riippuen sen henkilön tavasta tuoda ihastuminen ilmi. Neutraali...mitähän sekin sitten tässä tilanteessa olisi? Ei kai ole tarvettakaan pyrkiä neutraaliuteen. Työkeyttä olisi hyvä kuitenkin välttää.

ja jollain tavalla hämmentävääkin. Täysin neutraalina tuskin kukaan pystyy tämänkaltaisessa tilanteessa olemaan. Jotain, joko tiedostettuja tai tiedostamattomia tunteensiirtoja toiseen aina tapahtuu. Elleivät ne näy kasvoilta, niin ainakin eleet ja muu viestintä ilmaisevat ne.

Kun kaverin pikkuveli (minua n. 4 vuotta nuorempi) ihastui minuun, olin lähinnä huvittunut. Kyseinen poika on nimittäin ollut ihastunut kaikkiin siskonsa kavereihin. Kerran hämmästyin, kun vanha ystävä kertoi pitävänsä minua seksuaalisesti viehättävänä. En ajatellut olevani hänen tyyppiään. Sitten yhden stalkkerin kohdalla alkoi inhottaa. Jos lähettää sata tekstiviestiä eikä saa yhtään vastausta, luulisi olevan selvää, ettei ole halua pitää yhteyttä.

Yhdessä tapauksessa tunsin lähinnä sääliä. Joku nainen, jonka mieheni tapasi liike-elämän parissa yhden ainoan kerran joskus vuosia sitten, ryhtyi kuvittelemaan, että heillä on romanssi. Muistaakseni nainen otti viimeksi yhteyttä mieheeni pari vuotta sitten, kun oli päässyt ulos mielisairaalasta. Ilmeisesti skitsofreenikko.

kivaa. Ainakin se olisi ennenkokematonta.